maanantai 31. tammikuuta 2011

381. Liikuntajohtajan rattijuopumussyyte hylättiin; poliisi viivytteli ja hutiloi esitutkinnassa

1. Helsingin kaupungin liikuntajohtajan Anssi Rauramoa vastaan ajettu syyte törkeästä rattijuopumuksesta hylättiin tänään annetulla Helsingin käräjäoikeuden tuomiolla. Käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin Rauramon 40 päiväsakkoon á 77 euroa eli maksamaan sakkoa yhteensä 3 080 euroa poliisia kohtaan osoitetusta niskoittelusta.

2. Niskoittelutuomio tuli siitä, että Rauramo ei aluksi avannut ovea poliiseille, vaikka nämä pitkään eli tunnin verran ovea koputtelivat. Lopulta poliisit uhkasivat avata oven väkisin. Rauramo itse kertoi nukahtaneensa, minkä vuoksi hän ei ollut kuullut avauskäskyjä.

3. Poliisipartio tuli liikuntajohtajan Helsingin Haagassa sijaitsevaan kotiin viime heinäkuussa. Oikeudessa todistajana kuultu henkilö oli nähnyt R:n tulevan lähipubista horjuvin jaloin ja lähtevän autolla liikkeelle kovaa vauhtia. Silminnäkijä oli seurannut autollaan R:n autoa ja soittanut ajon aikana kännykästään hätäkeskukseen. R:n ajomatka oli ollut ainoastaan 300 metriä. Syyttäjä väitti verikokeiden tutkimustulosten perusteella, että Rauramo oli ajanut 1,8 promillen humalassa ja vaati hänelle ehdollista vankeusrangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta ja niskoittelusta.

4. Liikuntajohtaja kiisti molemmat syytteet ja kertoi oikeudessa, että hän oli nauttinut alkoholia vasta kotiin tultuaan. "Kun vastaaja on esittänyt asiassa väitteen, jonka mukaan hän oli nauttinut alkoholia ajon jälkeen, edellyttää syytteen hyväksyminen näyttöä siitä, että näin ei ollut tapahtunut", käräjäoikeus toteaa tuomiossaan.

5. Käräjäoikeuden mukaan jälkikäteen eli noin 2,5 tuntia ajon jälkeen tehdyt puhalluskoe ja verikokeet eivät riittäneet todistamaan väitettyä rattijuopumusta. Oikeuden mukaan syytteen tueksi ei esitetty näyttöä, joka osoittaisi Rauramon kertomuksen jälkinauttimisesta mahdottomaksi tai edes epätodennäköiseksi. Päinvastoin asunnossa olleet tyhjät alkoholipullot kertoivat juomisesta.

6. Käräjäoikeus katsoi, että Rauramo niskoitteli poliisia vastaan, kun hän kieltäytyi noin tunnin ajan avaamasta oveaan poliiseille. Rauramo selitti oikeudessa, että hän oli nukahtanut lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutuksesta eikä siksi herännyt poliisin käskyihin. Oikeus ei pitänyt Rauramon kertomusta tältä osin uskottavana.

7. "Tätä käsitystä tukee voimakkaasti se seikka, että Rauramo oli avannut ovensa varsin pian eli alle viiden minuutin kuluttua sen jälkeen kun poliisit olivat uhanneet avata sen väkisin", käräjäoikeus kirjoittaa tuomiossaan.
-----
8. Todistusoikeudellisin termein asian ilmaistuna käräjäoikeus on siis katsonut, että Rauramon syyllisyydestä väitettyyn rattijuopumukseen jäi jälkinauttimiseen perustuva järkevä epäily, jota syyttäjä ei ollut kyennyt puhalluskokeen tai verikokeen tuloksilla taikka muullakaan näytöllä sulkemaan pois.

9. Oikeus piti uskottavana R:n kertomusta, jonka mukaan hän oli nauttinut alkoholia vasta ajon jälkeen. Poliisi pääsi kuitenkin puhalluttamaan liikuntajohtajaa vasta noin 3,5 tuntia sen jälkeen, kun hätäkeskus oli saanut ilmoituksen epäillystä rattijuoposta.

10. Mutta ottiko oikeus R:n jälkinauttimiskertomuksen uskottavuutta arvioidessaan huomioon edellä mainitun niskoittelun ja sen motiivin? Tätä kirjoittaessani minulla ei ole käräjäoikeuden tuomion perusteluja käytettävissäni, mutta lehtitietojen mukaan näyttäisi siltä, että tämä puoli olisi perusteluissa sivuutettu.

11. Olisiko tässä ristiriitaa? Toisaalta käräjäoikeus katsoi R:n syyllistyneen niskoitteluun, koska hänellä ei ollut järkevää selitystä sille, miksi hän ei ollut avannut virkavallalle ovea. Toisaalta taas oikeus piti R:n jälkinauttimisselitystä uskottavana.

12. Rattijuopumusjutuissa tehdään varsin usein väite jälkinauttimisesta, koska se on helppo tehdä, jos epäiltyä ei tavata auton ratista. Kuten oikeuskäytäntö on osoittanut, väitteeseen on syytä suhtautua yleensä varauksella. Syyttäjällä on todistustaakka siitä, ettei väite pidä paikkaansa. Syyttäjää velvoittava todistustaakka ei kuitenkaan ole niin ankara, että hänen tulisi esittää asiasta varma tai edes ilmeinen näyttö. Riittää, että syyttäjä esittää sellaista näyttöä, jonka valossa jälkinauttimisväitettä voidaan pitää epätodennäköisenä. Rikosjutuissa kaikista syytettä tukevista seikoista ei edellytetä yhtä vahvaa näyttöä.

13. Rattijuopumuksesta epäilty piileskelee tai niskoittelee yleensä välttyäkseen puhalluskokeen antamiselta ja verinäytteen ottamiselta ja saadakseen sekoitetuksi syyttäjän pasmat ajonaikaisen veren alkoholipitoisuuden toteen näyttämisen osalta tai kenties saadakseen tilaisuuden jälkinauttimiseen.

14. Tyhjien olut- tai viinipulloja löytyminen epäillyn asunnosta ei sinänsä todista jälkinauttimista. Nauttimisen ajankohtaa ei usein varmuudella tiedetä ja on mahdollista, että pulloja on tyhjennetty viemäriin ennen virkavallan paikalle pääsyä.
----
15. Edellä olevan kirjoitettuani olen saanut käsiini käräjäoikeuden tuomion. Poimin siitä tähän sanatarkasti käräjäoikeuden näytön arvioinnin ja johtopäätökset (sulkeissa olevat lisäykset JV:n):

16. Rauramo on myöntänyt nauttineensa ennen ajoa kaksi keskioluttuoppia (ravintola Frendissä). Asiassa on riidattomasti selvitetty, etteivät kaksi keskioluttuoppia olleet riittäneet nostamaan Rauramon veren alkoholipitoisuutta rangaistavalle tasolle eli vähintään 0,5 promilleen (kahdesta isosta tuopista R:n verenalkoholipitoisuudeksi on laskettu 0,35 promillea). Käräjäoikeus ei pidä todistaja Murtomäen (henkilö, joka näki R:n tulevan ulos pubista haparoivin jaloin ja lähtevän ajamaan; todistaja siis seurasi autollaan R:a tämän ulko-ovelle asti ja soitti jo matkalla hätäkeskukseen) havaintoja sellaisena selvityksenä, joka riittäisi osoittamaan, että Rauramo olisi nauttinut alkoholia myöntämäänsä enemmän. Syyte perustuukin Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoon, jonka mukaan niin sanotun takaisinlaskennan perusteella Rauramon veren alkoholipitoisuus olisi ajon aikaan ollut vähintään 1,54 ja enintään 1,82 promillea. Lausunto on kuitenkin laadittu huomioimatta minkäänlaista jälkinauttimista.(Todistajina kuultujen Vita -laboratorion toimitusjohtajan ja kemistin mukaan näin siksi, että heidän poliisilta saamaansa esitutkintalomakkeeseen oli tehty vain yksilöimätön merkintä jälkinauttimisesta, mutta ei mainintaa jälkinautitun alkoholin määrästä, alkoholin laadusta eikä jälkinauttimisen ajankohdasta.)

17. Rikosasiassa syyttäjän tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa perustuu. Tämä koskee kaikkia rikostunnusmerkistöön kuuluvia seikkoja ja myös rangaistavuuden poistavia perusteita. Kun vastaaja on esittänyt asiassa väitteen, jonka mukaan hän oli nauttinut alkoholia ajon jälkeen, edellyttää syytteen hyväksyminen näyttöä siitä, että näin ei ollut tapahtunut.

18. Todistajina kuullut Kriikku ja Hurme eivät ole Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 21.9.2010, lisälausunnossa 20.1.2011 eivätkä heitä käräjäoikeudessa kuultaessa pitäneet verinäytteiden arvoja jälkinauttimiseen viittaavina, mutta eivät toisaalta myöskään jälkinauttimista poissulkevina. Tältä osin näyttö ei siten puhu syytteen puolesta, mutta ei myöskään sitä vastaan.

19. Jälkinauttimista koskevan väitteen uskottavuutta tukee Rauramon ajon ja poliisin asunnolle saapumisen välinen aika, joka todistaja Hiltusen (vanhempi konstaapeli, joka sai tiedon kello 18 hätäkeskukselle tehdystä ilmoituksesta kello 20.45) kertomuksen mukaan on ollut noin 2 tuntia 40 minuuttia. Rauramolla on siten ollut runsaasti aikaa alkoholin nauttimiseen asunnollaan ennen poliisin tuloa. Edelleen Rauramon jälkinauttimisväitettä tukee Hiltusen havainto asunnon keittiössä olleista tyhjistä alkoholipulloista. Vielä jälkinauttimisväitettä tukee alkoholipitoisuuden nousu puhalluskokeesta kello 22.16 ensimmäiseen verinäytteeseen kello 23.02. Puhalluskokeen tulos (0,48 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, mikä vastaa veren alkoholipitoisuutta 1,08 promillea) Erikssonin mainitsema virhemarginaalikin huomioiden on alempi kuin ensimmäisen verinäytteen. (Peter Ericsson on Kansanterveystieteenlaitoksen dosentti, jota kuultiin puolustuksen todistajana.) Käräjäoikeuden käsityksen mukaan puhalluskokeen tulosta ei voida jättää huomioimatta. Käräjäoikeus perustaa käsityksensä tässä asiassa todistaja Erikssonin kertomiin seikkoihin, joita tukevat hänen mainitsemansa tuore tutkimus ja myös todistaja Hiltusen (siis R:n ovelle mennyt vanhempi konstaapeli) käsitys seulonta-alkometrin (Dräger-merkkinen seulonta-alkometri) luotettavuudesta. Todistajat Kriikku ja Hurme ovat sen sijaan perustaneet käsityksensä seulonta-alkometrien epäluotettavuudesta vain joihinkin yksittäistapauksiin eivätkä he ole tunteneet asiaan liittyvää tutkimusta. Kaikki kolme asiantuntijaa ovat olleet yksimielisiä siitä, että mikäli puhalluskokeen tulosta pidetään luotettavana, alkoholipitoisuuden nousu
puhalluskokeesta ensimmäiseen verinäytteeseen viittaa jälkinauttimiseen.

20. Yhteenvetona käräjäoikeus toteaa, ettei syytteen tueksi ole esitetty sellaista näyttöä, joka osoittaisi Rauramon jälkinauttimisväitteen mahdottomaksi tai edes epätodennäköiseksi. Sen sijaan jälkinauttimista koskevaa väitettä tukevat edellä kerrotut seikat. Kun Kriikun ja Hurmeen lausunto on perustunut siihen olettamaan, ettei jälkinauttimista ollut lainkaan tapahtunut, lausunnon mukainen takaisinlaskenta ei riitä osoittamaan, että Rauramon veren alkoholipitoisuus olisi ajon aikana ylittänyt törkeän rattijuopumuksen rajan. Syytteen tueksi ei siten ole esitetty riittävää näyttöä ja näin ollen syyte törkeästä rattijuopumuksesta on hylättävä. Kuten edellä on todettu, Rauramon ennen ajoa nauttima alkoholimäärä ei ole riittänyt nostamaan hänen verensä alkoholipitoisuutta edes 0,5 promilleen, joten hänen ei ole menettelyllään näytetty syyllistyneen myöskään rattijuopumukseen.

Syytekohta 2, niskoittelu
21. Lääkärintodistuksen ja todistaja Erikssonin mukaan on ollut mahdollista, että Rauramo oli nukahtanut nopeasti ottamansa lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutuksen johdosta ja että hänen herättämisensä tästä tilasta oli vaikeaa. Asiassa on riidatonta, että Rauramo on avannut asuntonsa oven vasta noin tunnin kuluttua siitä, kun poliisi oli kehottanut häntä siihen.

22. Hiltusen kertomuksen perusteella ja ottaen huomion olosuhteet muutoinkin käräjäoikeus katsoo, että Rauramon on Hiltusen kanssa keskusteltuaan täytynyt ymmärtää poliisin palaavan asiaan ja hänen luokseen. Ottaen huomioon todistaja Hiltusen kertomuksesta ilmenevä oven avaamiskehotusten kesto ja voimakkuus sekä koiran haukkuminen (R:n asunnossa ollut koira, rodusta ei ole selvitystä) käräjäoikeus ei pidä mandollisena, ettei Rauramo olisi kuullut poliisin kehotusta avata ovi, vaikka hän olisikin kertomallaan tavalla nukahtanut ennen poliisien paluuta. Tätä käsitystä tukee voimakkaasti se Hiltusen kertoma seikka, että Rauramo oli avannut ovensa varsin pian eli alle viiden minuutin kuluttua sen jälkeen, kun poliisit olivat uhanneet avata sen väkisin. Rauramon tahallisuuden puolesta puhuu osaltaan myös hänen kertomuksensa pelästymisestä poliisin ensimmäisen käynnin johdosta, mikä sopii oven avaamatta jättämiseen poliisin palattua ovelle. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo Rauramon jättäneen tahallaan noudattamatta poliisin antamaa käskyä avata asuntonsa ulko-ovi.
--------
23. Näin siis käräjätuomari Mia Sundström tuomionsa perusteluissa. Käräjäoikeus, joka on ratkaisut jutun tuomarin kokoonpanossa (myös tässä tapauksessa tuomio ja sen perustelut kirjoitetaan vakiintuneen käytännön mukaan muotoon "käräjäoikeus katsoo", "yhteenvetona käräjäoikeus toteaa" jne.) on perustellut todistusharkintaansa aivan kelvollisesti. Muutama seikkaa kuitenkin hieman mietityttää.

24. Käräjäoikeuden mielestä jälkinauttimista koskevan väitteen uskottavuutta tuki se (apufakta), että R:llä oli ollut "runsaasti aikaa alkoholin nauttimiseen" ennen poliisien tuloa eli noin 2 tuntia 40 minuuttia. Onko tällä seikalla kuitenkaan kovin suurta painoarvoa? Tässä kohtaa olisi voitu kiinnittää huomiota toisaalta siihen, ettei R. ollut kuitenkaan kertomansa mukaan nauttinut alkoholia kovin runsaasti ajon jälkeen: vain 2-3 pulloa keskiolutta ja arviolta 3-4 "lasia" konjakkia; se, mitä R. on tarkoittanut "lasilla," ei ilmene tuomion perusteluista. Tapahtumapäivä on muuten ollut perjantai-ilta, joten viikonloppu oli juuri alkanut.

25. Toiseksi jälkinauttimisväitettä tukee oikeuden mukaan poliisitodistajan "havainto keittiössä olleista tyhjistä alkoholipulloista." Tältä osin viittaan edellä lausumaani; tyhjät pullot eivät kerro välttämättä mitään alkoholin nauttimisen ajankohdasta; poliisimiehen olisi tullut tehdä havaintoja siitä, mitä juomia pulloissa oli ollut ja kysyä R:ltä, milloin pulloista oli joutu alkoholia. Poliisien olisi lisäksi tullut merkitä KRP:n laboratoriolle lähetettävään esitutkintakaavakkeeseen todistaja Kriikun mainitsemat seikat, jotta jälkinauttiminen olisi voitu ottaa huomioon.

26. Kolmanneksi jälkinauttimisväitettä tukee oikeuden mukaan veren alkoholipitoisuuden nousu puhalluskokeesta (kello 22.16) ensimmäiseen verinäytteeseen (kello 23.02). Tämä lienee painavin todiste jälkinauttimisesta, kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että seulonta-alkometrin luotettavuuteen voidaan luottaa.

27. Käräjäoikeus olisi voinut pohtia myös hieman jälkinauttimisväitteen uskottavuutta vastaan puhuvia seikkoja. Viittaan erityisesti tuomiossakin todettuun R:n piileskelyyn ja niskoitteluun ja sen ilmiselvään motiiviin. Kun poliisit ensimmäisen kerran soittivat R:n ovikelloa, R vielä avasi oven, mutta kieltäytyi puhalluskokeesta. Kun poliisit olivat poistuneet hetkiseksi ovelta - kysyäkseen neuvoja komisarioltaan (!) - ja palasivat viiden minuutin kukuttua takaisin ovelle, ei R enää avannutkaan ovea. Varmasti hän oli tietoinen siitä, että poliisien tarkoituksena oli palata takaisin; tietenkin toisen poliisimiehen olisi pitänyt jäädä vahtimaan epäiltyä sillä välin kun toinen kävi soittamassa kännykällään. Selitys nukahtamisesta on epäuskottava, kuten käräjätuomari on todennut.

28. Vaikuttaa siltä, että tunnetun liikuntajohtajan rattijuopumusepäily on tutkittu poliisin toimesta puutteellisesti.

29. Tiedetään ravintola ja tarkka kelloaika, jolloin R. poistui pubista ja lähti ajamaan autolla kotiinsa. R. kertoi juoneensa pubissa klo 17-18 välillä kaksi puolen litran keskioluttuopillista. Ei olisi ilmeisesti ollut kovin vaikeata selvittää, pitikö R:n kertomus ravintolassa nautitun oluen määrästä paikkansa, mutta selvittämättä asia kuitenkin jäi.

30. Ilmiannon tehnyt todistaja kertoi R:n tulleen ravintolasta "haparoivin askelin" ja menevän autoonsa. R:n paikalla suorittama U-käännös ei ollut onnistunut kerralla, vaikka se olisi todistajan mukaan ollut mahdollista. Todistaja seurasi R:n autoa ja soitti jo tällöin hätäkeskukseen. Todistajalta ei ilmeisesti ole kysytty, tunsiko hän R:n ulkonäöltä.

31. Kovin kummallista asiassa on myös se, että poliisipartio sai tiedon asiasta vasta klo 20.25, vaikka ilmoitus epäilystä ratista oli tehty hätäkeskukseen jo kello 18 ja tällöin oli selvillä myös osoite, jonne epäilty oli mennyt. Miten tämä on mahdollista? Jos tapaus olisi sattunut jossakin Lapissa tai Taivalkoskella, asian vielä jotenkin ymmärtäisi. Mutta että Helsingissä voidaan suhtautua näin välinpitämättömästi rattijuopumusilmoituksiin! Missä ilmoitus makasi reilut 2,5 tuntia, hätäkeskuksessa vai jossakin muualla? Vaikuttiko asiaan se, että epäillyn nimi ja virka-asema olivat tiedossa?

32. Eikä tässä kaikki. Poliisipartio päästi R:n livahtamaan asuntoonsa ja piileskelemään siellä yli tunnin, kuten jo edellä mainitsin. Ei hyvä! Kun R sitten viimein suvaitsi avata virkavallalle ovensa, poliisi ei vaivautunut kysymään R:n kertoman jälkinautitun alkoholin laatua tai määrää taikka tarkkaa nauttimisajankohtaa. Laboratoriolle annettuun asiakirjassa ilmoitettiin vain, että epäilty oli kertonut jälkinauttimisesta. Ei huono, vaan erittäin huono.

33. Näin heikoilla eväillä syyttäjän, joka ei johda esitutkintaa, on lähestulkoon mahdotonta voittaa juttu ja näyttää rattijuopumussyyte toteen.

34. Näin, tällaista(kin) siis sattuu. Jonkinlaiseksi lohdutukseksi voisi kai sanoa, että "tässä kaupungissa on 10 000 tarinaa ja tämä oli (vain) yksi niistä." Olen kertonut tarinan osoitukseksi siitä, että myös niin sanotuissa tavallisissa rikosasioissa ja jopa rattijuopumusjutuissa voi tulla eteen mielenkiintoisia ja jopa hieman kinkkisiä näyttöongelmia. Tarinan opetus on lähinnä siinä, että esitutkinnasta vastaavan poliisin olisi syytä varautua huolella syytettä tukevan näytön hankkimiseen ja huolehtia tutkinnan asianmukaisesta suorittamisesta.





37 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kummallinen tuo poliisin toiminta. Jos joku ei avaa ovea, niin sitten ei avaa ja poliisi menköön sisään väkisin jos uskaltaa. Rattijuopumus nyt vain ei ole sellainen rikos, että mitään massiivisia toimia tarvittaisiin. Edelyttäen tietenkin, että ei ole ollut kolaria, henkilövahinkoja ja liikennepakoa. Typerä tuomio tuo niskoittelu ja osoittaa vain kyttien ja tuomioistuimen imbesilliyden.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö ole rinnastettavissa juopumukseen? (Autollehan horjuttiin.)
Tarkistettiiko verinäytteestä lääkepitoisuuksia?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syytetty kertoi ottaneensa ajon jälkeen asunnossaan kaksi tematsepaamia sisältävää 20 mg-nukahtamispilleriä. Tuomion perusteluista ei ilmene verinäytteen lääkepitoisuuden tarkistamista.

Anonyymi kirjoitti...

Kysymykseni on vähän tyhmä. Miten itsekriminointisuoja ja rikoksesta epäillyn niskoittelurikos sopivat yhteen?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niskoittelusta tuomitaan normaalisti 6-8 päiväsakkoa, nyt Rauramolle mätkäistiin kyseisestä rikoksesta 40 päiväsakkoa.

Olisiko tässä mukana vähän sellaista ajattelua, että "no, kun tuo rattisyyte joudutaan hylkäämään, vaikka kyllähän...niin annetaan nyt sitten vähän reippaammin tuosta niskoittelusta..sillähän se pelastui? rattituomiosta."

Mene ja tiedä. Rangaistuksen mittaamista ei ole tuomiossa mitenkään perusteltu.

Toisaalta käräjäoikeus on velvoittanut valtion korvaamaan R:n oikeudenkäyntikuluista kolme neljäsosaa eli noin 1.900 euroa sillä perustella, että törkeää rattijuopumusta koskeva syyte on ollut selkeästi pääsyyte, joka on aiheuttanut enimmän osan vastaajan oikeudenkäyntikuluista. Näin ollen on ollut erityistä syytä velvoittaa valtio em. osittaiseen kulukorvaukseen.

Anonyymi kirjoitti...

Olisi ollut helppo selvittää koska tieto meni aluehälytyskeskukselta poliisille. Se olisi selvittänyt kuka asiaa "seisotti"?

Oma veikkaukseni on että poliisi ryssi tälläkin kertaa.

Onhan selvä että kun tutkintaa vitkutetaan niin näyttö kärsii. Ja tämän poliisi kyllä tietää.

Voi kysyä miksi syyttäjä ylipäätään lähti käräjille noin heikolla näytöllä?
No toki niskoittelulle oli näyttö, mutta nuo laboratoriokokeet, ym asiantuntijalausunnot olivat aivan turhaa rahan hukkaa. Eli rattijuopumus syytteen olisi voinut jättää nostamatta "ei näyttöä perusteella".

Oma lukunsa on sitten Rauramon taustat joka antaa selityksen miksi vitkuteltiin joko häke tai poliisi.

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti...

Tässä tapauksessa näyttäisi olevan osittain kyse siitä, että todistusharkinnassa olevaa perussääntöä, jolla varmistetaan syytetyn oikeusturva, on syyttäjä soveltanut kaavamaisesti syytetyn vahingoksi. Yleensähän seulonta-alkometrin lukemia ei huomioida, koska seulonta-alkometri on tarkkuusalkometria tai verikoetta epäluotettavampi. Näin varmistetaan, että tuomio tulee tarkemman analyysin pohjalta. Tämmöistä nyrkkisääntöä ei pidä kuitenkaan soveltaa automaattisesti, jos lopputulos on syytetyn kannalta huonompi.

Nyt veren ajonaikainen alkoholipitoisuus on syyttäjän analyysissä laskettu kahden vertailukelpoisen tuloksen pohjalta. Toisaalta ensimmäinen, matalampi seulonta-alkometritulos on jätetty huomiotta. KTL:n analyysin perusteella seulonta-alkometrin olisi pitänyt näyttää yli puoli promillea pieleen. Alaspäin. Tunnettua on, että seulonta-alkometrit antavat järjettömän korkeita lukemia, kun kohde on yli kahden promillen humalatilassa. Sen sijaan noin pahasti alaspäin menevästä heitosta ei yleensä puhuta.

Kyllä minusta, nyt käsillä olevan aineiston pohjalta, näyttää siltä, että käräjäoikeus on blogisi kohdissa 19 ja 20 esittänyt hyvän perustelun vapauttavalle tuomiolle.

Mielestäni niskottelu ei sinänsä te jälkinauttimisväitteestä epäuskottavaa, kun sillä on taustanaan tuo yllä mainitsemani luonnontieteellinen pohja.

Anonyymi kirjoitti...

Kiirettä pitää poliisisedillä. Kesän purjehduskausi painaa päälle eikä Tammisaaressa sillanpieleen ajaneen formulaveneen kuskia ole saatu selville ennen kuin pitää epäillyn perässä mennä Monacoon, ja miten ne Porvoon komisarion usemman talvikauden kansanmurhantutkimusmatkoiltaan Ruandasta tuomat ottopojatkin jaksavat?

Anonyymi kirjoitti...

Niskoittelusta säädetään laissa seuraavaa:
Niskoittelu poliisia vastaan.
Joka
1) jättää noudattamatta poliisimiehen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka tehtävän suorittamiseksi toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon,
2) kieltäytyy antamasta poliisimiehelle poliisilain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja,
3) jättää noudattamatta poliisilain 21 §:ssä tarkoitetun, poliisimiehen kulkuneuvon pysäyttämiseksi tai siirtämiseksi antaman selvästi havaittavan merkin tai määräyksen,
4) laiminlyö poliisilain 45 §:ssä säädetyn avustamisvelvollisuutensa tai
5) hälyttää aiheettomasti poliisin taikka antamalla vääriä tietoja vaikeuttaa poliisin toimintaa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, niskoittelusta poliisia vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.


Mikä on se säännös, jonka mukaan ovi on avattava kun poliisi soittaa ovikelloa? Missä säädetään, että henkilön tulee rangaistuksen uhalla antaa poliisin häiritä perustuslaissa turvattua kotirauhaansa? Meillä on säännökset kotietsinnästä ja henkilön noutamisesta, mutta onko tässä toimivaltainen viranomainen ollut tekemässä laillista kotietsintää tai onko Rauramo määrätty noudettavaksi poliisilaitokselle? Onko edes laillista kotietsintää velvollisuus edistää ovet avaamalla? Missä näin olisi säädetty?

Ainakaan näillä perusteilla, jotka julkisuudessa on kerrottu, ei ihan aukea se, minkä säännöksen mukaista toimivaltaa poliisi on ollut käyttämässä vaatimalla ovea avattavaksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syytteessä samoin kuin tuomion perusteluissa on mainittu vain RL 16 luvun 4 §, pykälän tiettyä kohtaa ei ole yksilöity.

Kuvittelisin, että tapauksessa on sovellettu pykälän 1 kohtaa eli sitä, että syytetty on jättänyt noudattamatta poliisimiehen tehtävän suorittamiseksi, esim. puhalluskokeen tekemiseksi, toimivaltansa rajoissa antamaa käskyä.

Perusteluissa olisi ollut syytä yksilöidä sovellettu lainkohta tarkemmin.

Toipila kirjoitti...

Eikö oikeuskäytännössä ole aika usein lähdetty siitä, että kun rattijuoppoudesta epäilty väittää juoneensa vasta jälkikäteen, niin sen on katsottu olevan rikoksen peittely-yritystä.

Lehden uutisesta ja Virolaisen kertomuksesta saa sellaisen käsityksen, että Rauramo on yrittänyt pelata aikaa, jotta promillet laskisivat taikka poliisit luovuttaisivat. Väitteet jälkikäteen juomisesta ovat erittäin epäuskottavia.

Eiköhän syyttäjä vie asian hovioikeuteen?

Anonyymi kirjoitti...

Niskoittelusta poliisia vastaan annetaan 10-30 päiväsakkoa, normaalisti.

Anonyymi kirjoitti...

Pakkokeinolain 6 luvun 3 mukaan koe alkoholinnauttimisen testaamiseksi kohdistuu vain ajoneuvon kuljettajaan. Olemmeko me kaikki kuljettajia 24/7?

Oscar kirjoitti...

Olisiko nyt paateroinnin aika? EI ole missään kohdin toimittu väärin, poliisi ei ole ryssinyt ja on toiminut heti ja tehokkaasti! Tosin nyt olikin kysymyksessä paateroinnin oppi-isän puoluetoveri!

Eiköhän tehdä myyten jälkidokauksesta rauramointi tuon paateroinnin rinnalle?

Anonyymi kirjoitti...

Samalla tavalla edellisen anonyymin kanssa olen ulkona tuosta niskoittelun rangaistavuudesta tässä tilanteessa. Ja kun vielä on se itsekriminointisuojakin olemassa.

Ajattelu voidan vielä pidemmälle. Kotioven avaaminen vasta viiveellä oli niskoittelua. Olisiko poliisi voinut samalla vaivalla kehoittaa R:ä ottamaan taksin ja tulemaan sillä lähimmälle poliisiasemalle.

Blogisti mainitsee niskoitteluksi puhaltamisesta kieltäytymisen. Mielestäni se ei ole niskoittelua. Siitä oli jokin paljon puhuttu tapauskin- tosin se taisi osin perustua syyttäjän kämmiin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Pitkä yö, raskas työ poliisin...

Tässä tosin oli vasta alkuillasta kysymys.

Anonyymi kirjoitti...

Poliisin toiminta oli heikkoa, siitä olen samaa mieltä. Poliisimme tekee valitettavan usein hommia hutiloiden, ja tämän jälkeen alkavat syyttäjän ja esimiesten ketkuilut.

Mikä auttaisi välttävään poliisien ammattitaitoon? - Lisäkoulutus ja määrärahojen korotus. Liian paljon juttuja menee oikeudessa läpi sellaisten "todisteiden" kera, jotka eivät kelpaisi esim. Britanniassa langettavaan tuomioon.

Suomen tuomarit ja syyttäjät täydentävät poliisin välttävää esitutkintatasoa. Pahin esimerkki on Ulvila-juttu. Rauramo-tapaus on myös osoitus heikosta ammattitaidosta kyseisen kaltaisissa hieman erikoisemmissa tapauksissa. Poliisit olivat varmasi vain tottuneet, että heitä totellaan sokeasti. Kun jokin ei toimi, soitellaan neuvoja ja tilanne vesittyy. Oikeita kysymyksiä esim. nautinta-ajasta ja -määrästä ei osata tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Poliisi ei siis tutkinut ravintolassa juomisen määrää mitenkään? Itselleni tuli heti juttua lukiessa mieleen että olisi pitänyt kysyä henkilökunnalta mitä siellä tapahtui, ja jos nämä eivät osaisi asiaa valaista, tarkistaa mitä juomia on kortilla maksettu. Olisihan syytetty itsekin voinut näitä seikkoja oikeudessa esittää, jos ne tukisivat hänen kertomaansa.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti on purkanut näytön arvioinnin osatekijöihin. Mutta tuo itse rikoksen tunnusmerkistö näyttää olevan monelle edelleen epäselvä.

Pekka Koskinen kai voisi esittää asiasta kommentin. Nyt olisi tarvetta materiaaliselle asiantuntemukselle.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti on purkanut näytön arvioinnin osatekijöihin. Mutta tuo itse rikoksen tunnusmerkistö näyttää olevan monelle edelleen epäselvä.

Pekka Koskinen kai voisi esittää asiasta kommentin. Nyt olisi tarvetta materiaaliselle asiantuntemukselle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olepa hyvä vaan, Pekka!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Täydensin blogin otsikkoa.

Olen lukenut tämän päivän lehdistä selostuksia Rauramon jutun tuomiosta. Ihmettelen hiukan sitä, ettei missään lehdessä ole puututtu minusta aika olennaiseen kysymykseen eli poliisin viivyttelyyn ja hutilointiin esitutkinnassa.

Niin, meillähän on se poliisi-lehdistökerho.

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti...

Ad anonyymi,

Mikä on se säännös, jonka mukaan ovi on avattava kun poliisi soittaa ovikelloa? Missä säädetään, että henkilön tulee rangaistuksen uhalla antaa poliisin häiritä perustuslaissa turvattua kotirauhaansa?

En löydä tuommoista pykälää. Ehkä bloginpitäjä tuntee. Sen sijaan on selvää, että nyt kyseessä olleessa tapauksessa poliisilla oli perusteltua aihetta epäillä rattijuopumusta. Tällöin poliisilla on pakkokeinolain nojalla oikeus suorittaa asunnossa kotietsintä epäillyn löytämiseksi, ja poliisilain nojalla oikeus murtaa tehtävän suorittamista estävä vastarinta tai poistaa sitä häiritsevä este, esimerkiksi asunnon oven lukko. Vastaavasti poliisilla on oikeus antaa tehtävän suorittamisen kannalta välttämätön, jokaista velvoittava kielto tai käsky.

On siis selvää, että jos poliisilla on oikeus murtaa ovi, poliisilla on myös oikeus määrätä se avattavaksi. Näin siis lain valossa. Itsekriminointisuojan kannalta asia on toinen. Uskoisin, ettei kellään ole velvollisuutta auttaa oman rikoksensa selvitämisessä. Jos siis haluaa poliisin särkevän oven, pitäisi siihen olla oikeus.

Vaikeammaksi tämä menee, mikäli poliisilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta toteuttaa tehtäväänsä ilman epäillyn myötävaikutusta. Voiko poliisi kotietsinnän yhteydessä määrätä epäillyn ilmoittamaan takavarikoidun, salatun tiedoston salausavaimen?

Anonyymi kirjoitti...

No tasanhan ei käy onnen lahjat:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tony+Halmeelle+ehdollista+vankeutta+viime+helmikuun+rattijuopumuksesta+/1135220903736

"Tuomio tuli todistajanlausuntojen perusteella, sillä Halmetta ei päästy puhalluttamaan tapauksen jälkeen. Oikeudessa kuultiin viittä todistajaa. Todistajien mukaan Halme nautti alkoholia ravintolassa. Kun Halme ei saanut yöpaikkaa hotellista, hän lähti iltakahdeksalta ajamaan Laitilasta Euraan päin."

Taisi olla "väärä" puoluetausta.

Joel A. kirjoitti...

Se on ihan selvä juttu, että pienistä (ja ei kovin herkästi isommistakaan) ei lehdistö Poliisin kimppuun ryhdy. Media on riippuvainen Poliisin vuotohanasta, joka ilman muuta tiukkenisi jos Poliisin toimintaa alettaisiin kriittisesti mediassa käsitellä.

Kiitos JV:lle blogijutun teosta tästä aiheesta. Tuo niskoitteluasia jäi tosin vielä minulle avoimeksi. Minusta näyttää siltä tämän keissin pohjalta, että kansalaisella on Suomessa kohtuullisen ankara velvoite selvittää oma syyllisyytensä Poliisille rangaistuksen uhalla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Selvää on, että itsekriminointisuojasta huolimatta jokaisen, myös rikoksesta epäillyn, on ilmoitettava poliisille po. tilanteessa kysyttäessä nimensä.

Nyt epäillyn nimi oli partion tiedossa ja osasivat mennä soittamaan kerrostalossa oikeaa ovikelloa.

Tulkitsisin kyllä RL 16:4:ää siten, että epäilty on ollut po. tilaisuudessa velvollinen avaamaan poliisille myös asunnonoven, jos poliisilla kerran on oikeus suorittaa kotietsintäkin epäillyn löytämiseksi.

Pakkokeinojen käytössä tulee noudattaa suhteellisuutta ja yrittää siis saada epäilty toimimaan vapaaehtoisesti niin, ettei sentään oven murtamiseen tarvitsisi ryhtyä, peijoona vieköön! Huoneistossahan on voinut olla muitakin asukkaita kuin tämä epäilty.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä merkitystä poliisin esitutkinnalla yleensä edes on? Käsittelyhän tuomioistuimessa keskittyy siellä sanottuihin asioihin eikä siellä saa viitata esitutkintapöytäkirjoihin.

Alla esimerkki oikeusistunnosta:

Kysymys : mikä sinun tietos on niistä vastaajien toimenpiteistä eli mihin toimenpiteisiin...?

Vastaus : no silleen et meidän tiedot perustuu joiltakin osin niinku vaikka nyt näistä kuulustelupöytäkirjoista luettuihin asioihin et silleen että


Käräjätuomari keskeyttää : no ne ei todellakaan kuulu tähän mitä on luettu kuulustelu pöytäkirjasta jos ei muuta tietoo oo niin ei oo siitä paljon tietoo.

Tapsa kirjoitti...

Ihmettelen samaa kuin anonyymi, lisäksi ihmettelen sitä, ettei täällä sitä enempää ihmetellä:

Kun R kerran oli kaljoilla lähikapakassaan, jossa hänet takuulla tunnetaan, niin miksei KUMPIKAAN taho edes yrittänyt (?) ottaa tarjoilijaa/baarimikkoa todistajakseen?

Millä R maksoi juomansa? Jos käteisellä, löytyykö kuitteja? Jos kortilla... asiahan selviäisi sillä. Ainakin kaikki minun kapakkareissuni näkyvät korttilaskuista tuopin tarkkuudella.

Miksei tätä asiaa edes pohdittu ja mainittu, vaan saivarrellaan kaikenlaisen turhan kanssa kuin nuorten salapoliisikirjoissa?

Kuten murhajutuista tiedämme, todistajat muistavat asioita tarkasti vielä 40 vuoden kuluttuakin. Lisäksi kyseessä on julkkis, jota seurataan. Outoa touhua.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tapsa kirjoitti:
- Ihmettelen samaa kuin anonyymi, lisäksi ihmettelen sitä, ettei täällä sitä enempää ihmetellä.

Hei, kamoon, kyllä se olin minä, joka ihan ekana ihmetteli tota asiaa! Katopa vaikka blogin kappaletta 29.

Jokin roti pitää sentään näissäkin olla, peijoona vieköön!

Pera kirjoitti...

Mutta jos kyseessä ei olisi ollut urheilujohtaja Rauramo (entinen kansanedustaja ja koripallomies), niin melko varmasti suuri yleisö tapauttaisi tapaukselle, kun poliisi ja syyttäjä eivät kyenneet ennalta toimimaan niin, että rattijoupumusepäilty olisi tutkittu ja arvioitu kyllin hyvin ennen oikeudenkäyntiä.

Tapsa kirjoitti...

Sori Jyrki, huomasin tietenkin pykäläsi numero 29, ja oikeastaan minun pitikin muotoilla alku niin, että "lisäksi ihmettelen sitä, ettei sitä edes täällä ihmetellä enempää, vaikka JV:kin kiinnitti siihen huomiota."

Pidin jotenkin itsestään selvänä, että kaikki lukijat tiesivät sen. Vetoan olosuhteisiin ja kahteen juotuun tuoppiin!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Meriselitys sekin! Mutta jatka Tapsa samaan malliin, ei kahta kolmannetta, vai miten se nyt menikään.

Anonyymi kirjoitti...

Niskoittelu on monipuolinen käsite:

Takavuosina itäsuomalaisessa kaupungissa mies tuli talvella taksilla kapakasta kännissä kotiin ja vaimo luuli, että hän oli tullut omalla autolla. Rähinän päätteeksi kaveri suuttui ja soitti poliisille, että hän on ajanut humalassa. Partio tuli heti ja totesi, auton moottori on täysin kylmä. Väärän ilmiannon itseään vastaan tehnyt kaveri sai rangaistusvaatimuksen (sakon) niskoittelusta.

Muuten vähän kylmää, että helppo on päästä epäillyksi. Varsinkin nuorempana kävi useinkin niin, että karautin autolla kotiin raskaan työpäivän päätteeksi ja nautin heti pari-kolme tiukkaa juomaa. Joku pahantahtoinen naapuri olisi voinut ilmoittaa, että ajoi humalassa, käykääpä puhalluttamassa...

Anonyymi kirjoitti...

Rauramon kotirauhaa rikottiin.
Poliisi selvästi ylireagoi tilanteeseen. Kun mitään liikennevahinkoa ei ollut edes tapahtunut. Eri asia olisi ollut jos olisi tapahtunut liikenneonnettomuus ja pakenemisepäily vahinkopaikalta. Vain yksittäisen ilmiannon perusteella ei poliisin oikeuksiin kuulu kotiin tunkeutuminen voimakeinoin. Poliisien toiminta on tässäkin tapauksessa heikoilla. Ei ole Suomikaan kaukana poliisivaltiosta. Mielestäni Rauramon kannattaisi vedota hoviin, oli hän sitten juonut tai ei. Tuomioistuimen tuomio ei ole looginen, niin kuin blogisti kertoi, annetaan tuomio niskoittelusta, kun ratista ei voi antaa.

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan tässä vaan käynyt niin proosallisesti, että rattijuopumusrikoksia Helsingissä tutkivat järjestyspoliisin miehet otona (tai rikospoliisin vähiten pätevät tutkijat) ja kun vastaan tuli vähänkin monimutkaisempi (=ei-ajosta tavattu) niin taito ei riittänyt (esim. selvittää ravintolan kassanauhaa, josta nauttimistieto olisi selvinnyt) eikä tutkinnanjohtajakaan viitsinyt vähäpätöisessä rikoksessa panna isoa hihnaa päälle. Fakta nimittäin o, että valtaosa rattijuopoista on alkoholisteja, jotka kyllä jäävät kiinni enemmin tai myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Psst... Syyttäjä aikoo valittaa Helsingin liikuntajohtajan tuomiosta hovioikeuteen...Onkohan nyt tullut luetuksi tätä blogia...Ainakin kannattaisi, sillä vinkkiä siitä mistä lisänäyttöä olisi syytä hankkia on kyllä nyt blogistin kirjoituksessa (381.) kommentit ml. riittämiin.
Norr-Rogel

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoisia juttuja täällä :-)

Liittyen suomalaiseen oikeuskäytäntöön- ja siihen, että ehkä on tullut liikaa katsottua noita ulkolaisia roskasarjoja - mutta ihmetyttää tämä ns. todennäköisten juttujen olettaminen- niinkuin oikeusturvan kannalta. Jos hra/rva x tulee autolla kotiinsa jostain, ja "horjuu" - hänellähän voi olla molemmmat polvet vaikka kaatumisen seurauksena kipeät.
Lisäksi kuka tahansa kotiin tullessaan voi vaikka hississä tavata henkilön, kuka on poistumassa talosta(tuntematon)- kuka tarjoaa kossupullosta huikkaa- ja mitä sitten henkilö x ottaa oikein kunnon pitkät huikat.

Lisäksi x:llä voi olla kotonaan päivällä lasiin jätetty mitä alkoholia tahansa - juomalasiin, tai vaikka 5 juomalasiin- mitkä hän voi juoda vaikka samoin tein kotiin tullessaan. Ja jos tapana on huuhdella laseja käytön jälkeen, niin ei niitä kukaan enää tutkia voi. Kenenkään ihmisen omia tapoja ei voida sen kummemmin todentaa, edes todistajien voimin, koska henkilö on voinut muuttaa tapojaan. Täten tuollaiset oletukset jostain mahdollisuudesta juoda alkoholia kotonaan -tai olla juomatta- ovat täysin todistuskelvottomia väitteitä, suuntaan sekä toiseen.

Eli, jos oikeus on sitä, että asiat todistetaan, eikä oletella, olisi meilläkin syytä ehkä siirtyä hieman toisenlaiseen oikeuskäytäntöön. Amerikoissa jopa kuolemantuomioita väärillä perusteilla- meillä sentään onneksi vain vuosien vääriä vankilatuomioita- syyttömille.

Edelläkuvatun Rauramon tapaus kuulostaa lantinheitolta koko juttu. Lisäksi oven avaamatta jättäminen poliiseille ei ole välttämättä muuta kuin periaatteellinen seikka, eikä todista mitään. Henkilö voi olla vaikka mielisairas, ennenkuin toisin todistetaan- ja häntä ollaan tulossa tappamaan. :-)

Lisäksi yksikään puhalluslaite ei ole luotettava, eikä siihen monikaan puhalla periaatteesta. Tien päällä tosin selviää helpommalla, kuin lähteä esim 50km poliisin kyydissä verikokeeseen, mutta muuten moni voi olla puhaltamatta siis periaatteesta. Mikään laki ei pakota siihen puhaltamaan, eikä sitä miksikään syyllisyydeksi voida katsoa.
On olemassa aineita, muitakin kuin alkoholi, mitkä siihen vaikuttavat.
Yksi kossuhuikka ennen puhallusta taitaa saada mittarin heilahtamaan varmaan 3promilleen.? Onko se siis lähellä veren pitoisuutta jos mitään muuta ei olisi nautittu. Ja vaikka verikoe hukkuisi matkalla. Tulisiko tuomio 3promillen testeripuhalluksesta? Muistelen, että aikoinaan verikokeet kulkivat normaalipostissa....vai muistanko väärin. Siis tuolla -70luvulla ?