1. Korkein oikeus antoi eilen 2.3. mielenkiintoisen päätöksen lapsen huoltoa koskevassa asiassa (KKO 2010:16). Kysymys oli siitä, oliko edellytyksiä hyväksyä kolmevuotiaan lapsen huolto äidin ohella tämän kanssa rekisteröimättömässä parisuhteessa elävälle kumppanille. Kysymyksessä on oikeuskäytännön yhtenäistämiseksi tarkoitettu ennakkopäätös, sillä tuomioistuimilta on puuttunut yhtenäinen linja vastaavanlaisissa tapauksissa.
3. Marraskuussa 2007 Heidi pyysi Turun käräjäoikeutta määräämään, että tytön huolto uskotaan Heidin ohella Kirsille, joka oli antanut kirjallisen suostumuksensa. Hakemusta perusteltiin sillä, että Heidi ja Kirsi olivat yhdessä pariskuntana hoitaneet ja kasvattaneet Taikaa hänen syntymästään saakka eikä lapsen isyyden selvittäminen ollut mahdollista, koska sukusolujen luovuttaja oli tuntematon. Huoltajuus vahvistaisi Kirsin ja Taikan äiti - lapsi -suhdetta ja takaisi lapselle jatkuvuuden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Myös käytännön asioiden hoitamisen takia huoltajuuden vahvistaminen oli hakemuksen mukaan lapsen edun mukaista.
4. Käräjäoikeus ratkaisi asian yhden tuomarin kokoonpanossa. Käräjäoikeus ei kuullut asianosaisia henkilökohtaisesti eikä hankkinut sosiaalilautakunnan selvitystä, vaan ratkaisi asian parin viikon kuluttua ja hylkäsi 7.12.2007 antamallaan päätöksellä hakemuksen.
5. Käräjäoikeuden perustelut olivat hakijan kannalta tylyt: Lapsen huollosta annetun lain tarkoituksena ei ole uusien perheiden perustaminen määräämällä muu aikuisosapuoli kuin lapsen vanhempi lapsen huoltajaksi, vaan lain tarkoituksena oli ensi sijassa lähinnä suojata lapsen kiinteää ihmissuhdetta omiin vanhempiinsa ja kiinteiden jo syntyneiden ihmissuhteiden suojaaminen. Se, että Heidi ja Kirsi asuivat yhdessä, ei edellyttänyt oheishuoltajan määräämistä, kun lapsen edun vuoksi uusi huoltaja ei ollut tarpeen. Lapsen vanhempien ja muiden aikuisosapuolten edut ja oikeudet väistyvät käräjäoikeuden mukaan lapsen edun tieltä. Heidi ei ollut esittänyt mitään sellaista syytä, minkä vuoksi hän ei yksinään asianmukaisesti selviäisi huoltajan tehtävistä.
6. Heidi valitti Turun hovioikeuteen, joka ratkaisi asian 30.7.2008 antamallaan päätöksellä. Hovioikeus, jonka kokoonpanoon kuuluivat jäseninä hovioikeudenneuvokset Juhani Saarinen, Kari Hirvonen (eri mieltä) ja Leena Virtanen-Salonen, esittelijänä viskaali Kaarina Syysvirta, ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä; hovioikeus hyväksyi myös käräjäoikeuden päätöksen perustelut sellaisenaan. Hovioikeuskaan ei kuullut Heidi ja Kirsiä henkilökohtaisesi eikä hankkinut sosiaalilautakunnan lausuntoa. Hovioikeuden päätös syntyi äänestyksen (2-1) jälkeen. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Hirvonen kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi Kirsin Taikan oheishuoltajaksi.
7. Heidi valitti edelleen korkeimpaan oikeuteen ja vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja Taikan oheishuollon uskomista Kirsille. KKO myönsi valitusluvan, minkä jälkeen Kirsi vastasi valitukseen vaatien sen hyväksymistä.
8. KKO toimitti asiassa suullisen käsittelyn, jossa kuultiin henkilökohtaisesti Heidiä ja Kirsiä. KKO:n päätöksestä ilmenee, että myös Taika oli saapuvilla KKO:n istunnossa; tämä lienee ensimmäinen kerta, jolloin pikkulapsi on taaperrellut KKO:n istunnossa. KKO:n kokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio ja Timo Esko, esittelijänä Caritha Aspelin. KKO:n kokoonpanon keski-ikä on noin 60 vuotta. Ehkäpä KKO:n "sedät" ovat heltyneet Taikan mukanaolosta, sillä kuten jäljempänä ilmenee, KKO kumosi hovioikeuden päätöksen ja määräsi Kirsin Heidin ohella Taikan huoltajaksi.
9. Prosessioikeuden kannalta KKO:n päätöksen merkittävin anti on siinä, että tämänkaltaisissa asioissa olisi välttämätöntä kuulla asiaan osallisia eli hakijaa ja oheishuoltajaksi esitettyä ihmistä henkilökohtaisesti. Pidän yllättävänä ja jopa hieman outona, että käräjäoikeus ja hovioikeus ratkaisivat asian yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella eivätkä vaivautuneet kuulemaan asianomaisia henkilökohtaisesti. Alemmat oikeudet eivät liioin välittäneet hankkia asiassa sosiaalilautakunnan lausuntoa. Käräjä- ja hovioikeudella ei ole ollut yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella asianmukaisia edellytyksiä arvioida asiaa ja Kirsin sopivuutta huoltajaksi.
10. Lapsen huoltolain (36171983) mukaan lapsen huoltoa koskevassa asiassa on hankittava selvitys sosiaalilautakunnalta, ellei ole ilmeistä, että selvitys ei ole tarpeen asian ratkaisemisen kannalta (16.1 §). Kun alemmat oikeudet eivät nähneet aiheelliseksi hankkia sanottua selvitystä tai kuulla asianomaisia henkilökohtaisesti, voisi kuvitella, että niillä on ollut tietynlainen ennakkoasenne tämänkaltaisissa asioissa. Vaikka hovioikeuden hyväksymissä käräjäoikeuden perusteluissa ei asiaa lausutakaan julki, on luultavaa, että hakemus on hylätty lähinnä siksi, että lesbosuhteessa elävän lapsen äidin avovaimo määräämistä lapsen oheishuoltajaksi ei ole pidetty sopivana. - Termiä "avovaimo" on käytetty tapauksesta Helsingin Sanomissa tänään julkaistussa uutisjutussa. Joidenkin mielestä lesbosuhteen kummastakaan osapuolesta ei voitaisi käyttää nimitystä avovaimo.
11. Korkein oikeus on syystä arvostellut alempien oikeuksien menettelytapaa ja todennut, että sosiaalilautakunnan lausunto voidaan jättää hankkimatta lähinnä vain silloin, kun asia on riidaton tai kun lapsen etu, oheishuoltajan määräämisen tarpeellisuus ja oheishuoltajaksi ehdotetun henkilön sopivuus tehtävään saadaan selvitetyksi muulla tavoin. Korkein oikeus totesi myös, että asiaan osallisten henkilökohtainen kuuleminen oikeudessa on usein paras tapa saada tarvittavaa selvitystä ratkaisun perusteeksi. Tämän pitäisi toki olla itsestään selvää, mutta kuten tiedämme, hovioikeudet ja ilmeisesti käräjäoikeudetkin yrittävät välttää suullisten istuntojen toimittamista ja asianosaisten henkilökohtaista kuulemista, jos se vain suinkin on mahdollista. - Mitähän niissä hovioikeuksien "laatukoulutustilaisuuksissa" oikein puuhataan, kun käytännössä ei näköjään aina hallita edes oikeudenkäynnin perusasioita?
12. Minusta KKO olisi voinut puuttua tiukemmin käräjäoikeuden ja hovioikeuden lepsuun menettelyyn. KKO olisi voinut todeta alempien oikeuksien puutteellisen menettelyn ja suullista käsittelyä pitämättä palauttaa asian takaisin käräjäoikeuteen sekä määrätä, että käräjäoikeuden tulee kuulla asian osallisia henkilökohtaisesti ja hankkia sanottu selvitys sosiaalilautakunnalta. Asian palauttaminen olisi kuitenkin pitkittänyt asian käsittelyä, eikä asian palauttamiseen ollut aihetta, koska kuuleminen voitiin toteuttaa hankaluudetta KKO:ssa. KKO olisi kuitenkin voinut ottaa mainituista menettelytapakysymyksistä - ainakin asiaan osallisten henkilökohtaisesta kuulemisesta - maininnan ennakkopäätöksen otsikkoon. Silloin ratkaisulla olisi ollut tehokkaampi käytäntöä ohjaava vaikutus kuin nyt, jolloin lausumat asiaan osallisten henkilökohtaisen kuulemisen merkityksestä mainitaan vain ikään kuin ohimennen ja ilman väliotsikkoa ratkaisun perusteluissa. Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tuomarit eivät useinkaan lue KKO:n ratkaisun perusteluja kovinkaan tarkkaan. He lukevat - jos lukevat - yleensä vain ennakkopäätöksen ratkaisuotsikon, jonka katsotaan sisältävän yleisen oikeus- tai ratkaisuohjeen. KKO:n nykyisin ennakkopäätöksissään aika usein käyttämät niin sanotut fråga om -tyyppiset ratkaisuotsikot - sellaista on myös tässä tapauksessa käytetty - ovat yleensä mitäänsanomattomia eivätkä jaksa aina kiinnostaa tuomareita.
13. Mitä sitten laki sanoo oheishuoltajan määräämisestä? Tämä ilmenee vasta KKO:n ratkaisun perusteluissa, alemmat tuomioistuimet eivät ole KKO:n ratkaisuselosteen mukaan välittäneet kirjata perusteluihinsa sovellettavia lainsäännöksiä. Lakiteksti on niukka, sillä lapsen huoltolaissa todetaan lakonisesti vain, että tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut tähän suostumuksensa (9.1 §). Huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti ja tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto parhaiten toteutuu vastaisuudessa (10.1 §). KKO totesi, että oheishuoltajuutta lapsen edun kannalta arvioitaessa on otettava huomioon myös lain 1 §:ssä lapsen huollolle yleisesti asetetut tavoitteet: lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen lapsen yksilöllisten tavoitteiden ja toivomusten mukaisesti, myönteisten ja läheisten ihmissuhteiden turvaaminen, hyvän hoidon ja kasvatuksen sekä huolenpidon turvaaminen sekä turvallisen ja virikkeellisen kasvuympäristön antaminen lapselle.
14. Lapsen huoltolaki on vuodelta 1983. Lakia säädettäessä tuskin voitiin ennakoida, että tuomioistuimiin voisi joskus tulla nyt kysymyksessä olevan kaltainen lapsen huoltoa koskeva tapaus. Laki on kuitenkin sisällöltään väljä eikä aseta estettä oheishuoltajuuden määräämistä lesbosuhteessa elävän pariskunnan "hankkimalle" lapselle. Tämä seikka on sivuutettu KKO:n päätöksen varsin pragmaattisilta vaikuttavissa perusteluissa. KKO ei ole halunnut pohtia huoltajuuskysymystä kovinkaan syvällisesti
15. KKO:n ratkaisu perustuu yksinomaan Heidin ja Kirsin KKO:n suullisissa käsittelyssä kertomiin seikkoihin. Naiset ovat kertoneet - varmaankin yhtäpitävästi - miten he huolehtivat yhdessä lapsen tarpeista ja kasvatuksesta. KKO:n päätöksen perusteluissa vedotaan ensinnäkin käytännöllisiin seikkoihin, jotka puoltavat oheishuoltajan määräyksen antamista. Heidille on syntynyt vuonna 2008 toinen lapsi (poika), minkä vuoksi Heidi on yleensä kotona Kirsin hoitaessa esimerkiksi Taikan lääkärissä käynnit. Perusteluissa viitataan siihen, että sosiaali- ja terveysviranomaiset eivät ilman lapsen laillisen edustajan kirjallista suostumusta saa luovuttaa tietoa lapsesta ja hänen terveydentilastaan sivullisille. KKO:n perustelujen mukaan tilanteessa, jossa huoltajan suostumusta tarvitaan, lisääntyvät vastaisuudessa Taikan päivähoidon ja koulunkäynnin myötä.
16. Perusteluissa mainitaan myös, että naiset olivat seurustellet useita vuosia ennen kuin he yhdessä päättivät lapsen hankkimisesta anonyymien sukusolujen avulla. KKO:n istunnossa oli selvitetty, miten Heidi ja Kirsi ovat toimineet arjessa (muotisana, jonka käyttämiseen nyt myös KKO on liittynyt) yhtäläisesti lapsen tosiasiallisina vanhempina ja että Kirsin ja lapsen välillä on aina ollut kiinteä ja lämmin ihmissuhde. Kirsi on henkilönä sopiva olemaan lapsen huoltaja.
17. Lapsen isästä ei ole tietoa, sillä Taika oli saanut alkunsa koti-inseminaatiolla anonyymien sukusolujen avulla. Laki hedelmöityshoidosta tuli voimaan 1.9.2007. Laki kieltää tuntemattoman luovuttajan sukusolujen käytön. Jo ennen kyseisen lain voimaantuloa suomalaisnaiset matkustivat usein ulkomaille saamaan hedelmöityshoitoja. Lain voimaantulon jälkeen kyseiset asiat on hoidettu usein Tanskassa, jossa on Euroopan suurin spermapankki. Sieltä siittiöitä lähetetään yli 60 maahan, myös Suomeen. Tanskan laki sallii hedelmöityksen anonyymien sukusolujen avulla.
18. Samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi 1.9.2009. Toisin sanoen rekisteröidyssä parisuhteessa elävän pariskunnan sosiaalinen eli ei-biologinen osapuoli voi adoptoida kumppaninsa biologisen lapsen. KKO:n ratkaisemassa tapauksessa Heidi ja Kirsi olivat kuitenkin päättäneet olla "ainakin toistaiseksi" rekisteröimättä parisuhdettaan, minkä vuoksi heidän kohdallaan adoptio ei ole ollut lapsen huoltoon liittyvien kysymysten järjestämisen vaihtoehto. KKO:n perustelujen mukaan naiset olivat KKO:n istunnossa selvittäneet ne syyt, joiden vuoksi parisuhdetta ei ollut rekisteröity. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitkä nämä syyt ovat, mutta ratkaisun perusteluissa niitä ei kerrota. Oheishuoltajuutta oli haettu käräjäoikeudelta jo pari vuotta ennen sanotun adoptio-oikeuden voimaantuloa.
19. Ratkaisusta ja sen asiaan osallisten vaikuttimista voidaan ehkä esittää erilaisia arveluja. Lapsen edun ohella hakemukseen ovat luultavasti vaikuttaneet paljolti "arjessa" esiintulevat käytännön ongelmat. Oheishuoltaja voidaan sanotunlaisessa tilanteessa ilmeisesti määrätä, jollei siitä näytä olevan lapselle haittaa.
