1090. Oikeuskansleri: hallituskriisin ratkaisussa ei tehty virheitä

                                           Oikeuskansleri Hiekkataipale

1. Oikeuskansleri Risto Hiekkataipale, joka on itse asiassa eräänlainen pätkäkansleri, antoi tänään päätöksen kymmeniin kanteluihin, joissa on väitetty, että pääministeri ja hallitus olisivat toimineet kesäkuussa virheellisesti ns. hallituskriisin ratkaisun yhteydessä. 

2. Oikeuskansleriksi nimitetty Tuomas Pöysti astuu, kuten tiedämme, sattuneesta syystä uuteen korkeaan virkaansa vasta 1.1.2018. Sitä ennen meidän on tyytyminen tavallaan varakanslerin oikeuspalveluihin, sillä oikeuskanslerina toimii virkaan loppuvuodeksi nimitetty Risto Hiekkataipale.

3. Risto Hiekkataipale, joka on nyt 66-vuotias ja saavuttaa 68-vuoden eroamisiän tammikuussa 2019, on tätä ennen toiminut apulaisoikeuskanslerina. Hän on ollut käytännöllisesti katsoen koko ikänsä töissä oikeuskanslerin virastossa, jonne hänet palkattiin esittelijäksi vuonna 1984. Esittelijäneuvokseksi hänet ylennettin 2001, siis 50-vuotiaana.

4. Tarkasti ottaen Hiekkataipale ei ole hoitanut myöskään apulaisoikeuskanslerin virkaa pysyvästi, vaan pätkissä ja sen aikaa, kuin viran "todellinen" eli alkuperäinen haltija Mikko Puumalainen toimii KHO:n ma. oikeusneuvoksena. Puumalainen aloitti ma. hallintoneuvoksena, joka nimike muutettiin tämän vuoden alusta oikeusneuvokseksi, kesäkuun alusta 2016, ja hänellä on nyt määräys toimia KHO:ssa tämän vuoden loppuun asti. Puumalainen siirtyi virkavapaalle apulaisoikeuskanslerin virasta jo 2014, jolloin virkavapauden perusteena oli väitöstutkumuksen tekeminen; väitöskirjaa ei ole vielä ilmestynyt. Hirkkataipale nimitettiin apulaisoikeuskansleriksi juuri 2014. 

5. Suomessa on siis kaksi samaan virkaan nimitettyä apulaisoikeuskansleria, joista toinen eli alkuperäinen on virasta vapaana, ja toinen itse asiassa väliaikainen. Mutta sama koskee myös oikeuskansleria, sillä virkaan vastikään nimitetty sai heti ja jo ennen viranhoidon aloittamista virasta vapautta, jolloin virkan nimitettiin puoleksi vuodeksi apulaisoikeuskansleri, joka kuitenkaan ei on apulaisoikeuskanslereista "vain" se toinen eli väliaikainen. Onko tässä mitään järkeä? Ei tietenkään, mutta meillähän onkin nyt ohjaksissa eli vallassa Juha Sipilän hallitus.

6. Minusta on hieman arveluttavaa, että maan ylimmälle laillisuusvalvojalle, jollainen myös apulaisoikeuskansleri toki on, voidaan myöntää monta vuotta virkavapautta, sillä tämä voi johtaa ja on nyt myös johtanut monimutkaisiin sijaisjärjestelyihin OKa-virastossa. Sekä oikeuskanslerin että apulaisoikeuskanslerin viranhoito perutuu nykyisin tosiasiallisesti määräajaksi annettuihin sijaismääräyksiin..

7. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa oikeuskansleri Hiekkataipale päätti tänään, että maan hallitus toimi moitteettomasti, kun se jatkoi entisessä kokoonpanossaan perussuomalaisten jakaantumisen jälkeen. Pääministeri Juha Sipilä ei kesäkuussa pyytänyt hallituksensa eroa, vaikka osa sen ministereistä jätti hallituspuolue perussuomalaiset puolueen vallanvaihdon myötä. Perussuomalaisista lähteneet ministerit muodostivat oman, Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, joka ei vielä ole virallinen puolue.

8. Oikeuskanslerille, samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehelle, tehtiin ns. hallituskriisin jälkeen useita kanteluita, joissa hallituksen toimintaa epäiltiin lainvastaiseksi. Oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut siirretiin oikeuskanslerille, sillä periaatteena on, että näistä kahdesta ylimmästä laillisuusvalvojasta kaikki samasta asiasta tehdyt kantelut tutkii se "tyyppi", jolle joku on keskinyt ensiksi kannella! Aika outo sääntö ja käytäntö, mutta näin vaan asia on. 

9. Oikeuskansleri Hiekkataipale torjui tänään  kysiset epäilyt ja lausui ratkaisussaan, ettei lakia ole rikottu. Oikeuskanslerin mukaan mukaan asiassa on keskeistä se, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta. - Aivan samaa on meille toitottanut myös Juha Sipilä.

10. Hiekkataipaleen teksti on varsin tuttua sanomaa ja lähtöisin ikään kuin päministerin kynästä, sillä tällä tavalla ja jopa samoilla sanakänteillä asian kuittasi kesäkuussa myös pääministeri Juha Sipilä.

11. Oikeukansleri ei ruvennut ratkaisuaan tarkemmin perustelemaan. Hän toteaa lakonisesti, että pääministeri Sipilä vei asian joutuisasti eduskunnan täysistuntoon, joka äänesti hallituksen luottamuksen puolesta kesäkuun 20. päivänä. Hiekkataipaleen mukaan Sipilän menettely ei anna aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin.

12. Oikeuskansleri antoi puhtaat paperit  - tämän on kuvaava ja tuttu sanapari silloin, kun kyse on ministereiden virkatoimiin kohdistuneiden kantelujen hylkäämisestä - myös tehtävissään pysyneille ministereille, siis ilmeisesti UV-ryhmän viidelle ministerille. Laki ei edellytä, että ministerin pitäisi olla jonkin puolueen jäsen, Heikkataipale kuittaa asian.  Saman "totuuden" ehti kertoa meille kertoa jo kesäkuussa pääministeri Sipilä.

13. Kanteluissa epäiltiin myös sitä, täyttääkö ulkoministeri Timo Soini (uv) perustuslain vaatimuksen ministerin rehellisyydestä. Soini oli ennen eroamistaan tyrmännyt loikkaamishuhut ns. Judas Iskariot -blogikirjoituksessan. Tähän oikeuskanslerin oli helppo todeta, että ministerin kelpoisuuden arvioiminen ei kuulu oikeuskanslerin perustuslaillisiin tehtäviin.

14. Ugh, olen puhunut! Näin "Hiekkis" olisi voinut loppukaneettinaan todeta ja lisätä: Valtakunnassa on kaikki hyvin.

829. Suvivirsi pykäläniuhottajien vainon kohteena

1. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kehotti eilen Opetushallitusta tarkistamaan kouluille annettuja ohjeita uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä. Puumalaisen mukaan koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta.

2. Korkea laillisuusvalvoja Puumalainen on sikäli armollinen, ettei hän määrännyt koulujen kevätjuhlia ja muita tilaisuuksia, joissa esimerkiksi suvivirttä veisataan hartaasti, lopetettavaksi, mutta niiiden sisältöä pitää Puumiksen mukaan pohtia uudestaan. 

3. Kuuluuko suvivireen laulaminen/veisaaminen niin kiinteästä suomalaiseen juhlaperinteeseen, ettei siitä voida luopua, vai onko apukansleri Puumalainen tulkinnassaan oikeassa? Vapaa-ajattelijoiden Liittoa ja eräitä muita tahoja suvivirrren laulaminen on närästänyt jo vuosia. Sen sijaan suomalaisten suurta enemmistöä tuntuu jurppiivan suuresti Puumalaisen tässä tapauksessa osoittama äärimmäisyyksiin viety pykäläsidonnaisuus. 

4. Kokoomuksen vanha parivaljakko Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz älähti tietenkin heti tuoreltaan Puumiksen päätöksestä kuullessaan. Värikkäintä kieltä eduskunnassa käytti kuitenkin persujen Timo Soini, joka piti Mikko Puumalaisen suvivirsilinjauksia täysin käsittämättöminä.Soinin mukaan apulaisoikeusasiamies totesi asiasta äskettäin juuri täysin päinvastoin. "Tämä on sellainen asia, jota ei pidä mennä sorkkimaan. Se on osa suomalaista sielunmaisemaa ja kulttuuriperimään. Onhan tämä nyt ihan käsittämätöntä", Timo Soini kommentoi suvivirsijupakkaa eduskunnassa.

5. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi viime kesänä, että suvivirren laulaminen ei tee koulun kevätjuhlasta uskonnollista tilaisuutta. Timo Soinin mukaan Puumalaisen nyt omaksuma toisenlaainen linjaus edustaa "pykäläidiotismia" ja "pykäläsokeutta". Kuinka se nyt yhtäkkiä on muodostunut ongelmaksi, varsinkin kun kohta itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta, laukoi Soini. Protestiksi Puumalaisen päätökselle Soini kajautti työhuoneessaan - avoimin ovin - koko suvivirren.

6. Kantelija, jonka nimeä ei apulaisoikeuskansleri Puumalaisen päätöksessä paljasteta, pyysi 8.2.2013 oikeuskanslerille osoittamassaan kirjoituksessa tutkimaan, toimivatko julkiset ja julkisesti rahoitetut peruskoulut ja lukiot Helsingissä perustuslain, yhdenvertaisuus- ja uskonnon ja omantunnon vapaus- säännösten sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti järjestäessään uskonnon harjoittamista kouluajalla. Kantelija katsoi epäasianmukaiseksi sen, että koulu järjestää yhden uskonnon harjoittamista kouluaikana, usein seurakunnan työntekijän ohjaamana ja joskus jopa koulun tiloissa. Kantelun mukaan koulujen tapa sisällyttää uskonnon harjoituttamista toimintaansa johtaa käytännössä siihen, että oppilaat jaetaan kahteen ryhmään vakaumuksen perusteella. Jos uskonnon harjoittamiseen osallistumattomia oppilaita on vähän, he erottuvat selvästi joukosta. Tällöin tilanne saattaa myös tuntua painostukselta osallistumaan enemmistön toimintaan. Erityisesti uskonnolliset aamunavaukset korostavat kantelun mukaan vähemmistöön kuulumista, kun enemmistö istuu luokkahuoneissa ja vähemmistö odottaa koulun käytävällä. Koulut tekevät säännöllistä yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yksi vakaumus on täten etuoikeutetussa asemassa kouluissa ja pääsee vaikuttamaan lasten kasvatukseen myös uskonnon oppituntien ulkopuolella. Kantelijan mukaan ongelmia ilmenee muun muassa koululaisjumalanpalvelusten järjestämisessä, uskonnollisissa aamunavauksissa sekä muissa koulussa järjestettävissä uskonnollisissa tilaisuuksissa kuten esimerkiksi uskonnollisten järjestöjen järjestämissä näytelmäesityksissä.

7. Apulaisoikeuskanslerin päätös löytyy kokonaisuudessaan tästä.

8. Tänään Mikko Puumalainen vetosi mm. siten, että Suomessa esimerkiksi koulujen aamuhartaudet ovat käytännössä hyvin kirjavia ja asettavat lapset eriarvoiseen asemaan. Puumalainen sanoo tarkastelleensa kanteluasiaa vain ja ainoastaan oikeudellisesti perustuslain ja ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. Esimerkiksi koulujen joulu- ja kevätjuhlien sisältöä tulisi Puumalaisen mukaana tarkistaa.

9.  Oikeuskanslerin tehtävänä on toki selvittää asioita ainoastaan oikeudelliselta kannalta. Monet asiat ovat, myös oikeudellisesti, kuitenkin monimutkaisia, joten laintulkinnat voivat vaihdella suuresti. Nyt on kyse juuri sellaisesta asiasta, sillä päätyihän eduskunnan apulaisoikeusasiamies aikaisemmin toisenlaiseen johtopäätökseen kuin valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri.

10. Miksi Suomessa ylipäätään ylläpidetään yhä edelleen kaksinapaista laillisuusvalvontajärjestelmää, jossa laillisuutta valvoo toisaalta oikeuskansleri ja toisaalta taas oikeusasiamies? Useimmissa muissa maissa on pärjätty ja pärjätään edelleen hyvin pelkällä oikeusasiamiesinstituutiolla. Meillä voidaan samasta asiasta kannella kahteen eri paikkaan. Jos toinen ylin laillisuusvalvoja ei näe kantelussa mainitussa tapauksessa lainvastaisuutta, niin sama tyyppi voi tämän jälkeen kannella vielä toiselle laillisuusvalvojalle siinä toivossa, että tämä puoltaisi toisenlaista tulkintaa. Näin on tapahtunut myös tässä "suvivirsiasiassa".

11. Monet oikeusoppineet ovat syystä ihmetelleet Mikko Puumalaisen eilistä päätöstä. Myöskään monet tavalliset kansalaiset eivät näytä ymmärtävän ja hyväksyvän sanottua päätöstä. He vetoavat mm. siihen, että toinen ylin laillisuusvalvoja eli apulaisoikeusasiamies on ottanut asiassa aiemmin toisenlaisen kannan ja katsonut, että suvivirsi on osa suomalaista perinnettä eikä niitä ko. laulun kolme ensimmäistä säkeistöä, joita kouluissa on tapana laulaa, ole pidettävä sisällöltään uskonnollisena. Opetushallituksen pääjohtaja ja muut dirikat sanovat kuitenkin tarkistavansa asiaa koskevan ohjeistuksen siltä pohjalta, mikä on uskonnon harjoittamista ja mikä ei. 

12. Minusta koko asia ja sen jatkuva vatvominen varsinkin koulujen kevätjuhlien lähestyessä aina ylimpien laillisuusvalvojien päätöksiä myöten on lähinnnä naurettava ilmiö, joka olisi syytä jättää omaan arvoonsa. Kyllä tässä maassa kaikenkarvaisista asioista kantelijoita ja niihin enemmän tai vähemmän omalaatuisia päätöksiään antavia viranomaisia riittää yllin kylin. Kaikkia kanteluja ja laillisuusvalvojien päätöksiä ei kannattaisi ottaa niin hirvittävän vakavasti. Järjestettäköön kouluissa siis edelleen nykyisenkaltaisia juhlia ja laulettakoon niissä aina ja ikuisesti myös suvivirttä, ainakin laulun kolmea ensimmäistä säkeistöä. Mitäpä nämä puumalaiset ja muut pykäläintoilevat tyypit sille mahtavat.

13. Suvivirsi, joka on nykyisin virsikirjan virsi 571, on ruotsalaista alkuperää. Sen säveltäjää ei tunneta, vaan kyseessä on kansansävelmä. Laulun alkuperäiset sanat kirjoitti Gotlannin piispa Israel Kolmodin v. 1694.  Suomalaiseen virsikirjaan laulu otettiiin jo vuonna 1701. Se on todella mieltä sykähdyttävä laulu etenkin kouluikäisistä lapsista koostuvan kuoron esittämänä.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon.

637. Oikeuskansleri, koulukiusaaminen ja terve järki

                                          Smart doggy?

1. Oikeuskansleri, tarkemmin ja kunnioitusta osoittaen ilmaistuna Valtioneuvoston Herra Oikeuskansleri, on tunnetusti maamme ylin laillisuusvalvontaa harjoittava viranomainen ja virkamies - yhdessä Eduskunnan Herra Oikeusasiamiehen kanssa.

2. Suomalainen järjestelmä on omituinen sikäli, että meillä on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, eli siis oikeuskansleri ja oikeusasiamies, kun sitä vastoin muissa maissa, Ruotsia lukuun ottamatta, on tyydytty yhteen ylimpään laillisuusvalvojaan eli oikeusasiamiestä vastaavaan ombudsman-instituuttiin. Olisiko meikäläinen tuplajärjestelmä siis ko. suhteessa tehokkaampi kuin "yksikamarinen" systeemi? Tuskinpa vain, jos kysymystä tarkastelee käytännön valossa, mutta tämä on jo toinen juttu, mihin ei nyt tässä yheydessä enmpää kajota. 

3. Se on kuitenkin vielä sanottava, että suomalainen järjestelmä on myös sikäli omituinen, että toinen ylimmistä laillisuusvalvojistamme eli oikeuskansleri toimii samalla eräiden korkeassa asemassa olevien valvottaviensa eli valtioneuvoston ja sen ministereiden neuvonantajana eli ns. kruununjuristina laillisuutta koskevissa kysymyksissä. Tämä kaksinapaisuus tai -naamaisuus on tietenkin varsin outoa, mutta tätä eivät  meidän korkeasti oppineet valtiosääntöasiantuntijat ole vielä(kään) jostakin syystä hoksanneet. Oikeuskanslerille tehty kantelu esimerkiksi jonkin ministeriön korkean virkamiehen nimityspäätöksen laillisuudesta on siten täysin turha toimenpide, sillä se on tuomittu jo etukäteen epäonnistumaan, koska oikeuskansleri on jo etukäteen hallituksen ja nimitysesityksen tehneen ministerin neuvonantajana antanut siunauksensa kiistanalaisen nimityspäätöksen tekemiseen. Tämä nähtiin viimeksi sisäministeriön kansliapäällikön kummallisen nimitysjupakan yhetydessä. Sanotunlaista kantelua ratkaistessaan oikeuskansleri toimii ikään kuin omassa asiassaan, sillä  kohdistuuhan kantelu tosiasiallisesti myös häneen itseensä.

4. Tämän esipuheen jälkeen voimmekin mennä päivän epistolatekstiin. Sysäyksen siihen antoi Helsingin Sanomien mielipidesivulla tänään julkaistu Erkki Havansin kirjoitus otsikolla "Lainvalvojat ei ole erehtymättömiä". Havansi ilmoittaa kirjoituksessaan, samoin kuin kotisivuillaan, olevansa "oikeustieteen professori" (emeritus). Mutta kuten me juristit hyvin tiedämme, Havansi on nimenomaan prosessioikeuden täysinpalvellut eli - lusinut professori; mitä vikaa prosessioikeudessa muka olisi, ei sitten mitään! 

5. Erkki Havansi on nykyisin aktiivinen perussuomalainen poliitikko, joka tuli (tai jäi, miten vaan) vuoden 2011 eduskuntavaaleissa persujen ensimmäiseksi varakansanedustajaksi Uudellamaalla. Hän on toiminut 1.9.2011 alkaen perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudellisena asiantuntijana ja ilmoittaa blogissaan toimivansa mainitussa hommassa "hallituksen kaatumiseen ja uusiin eduskuntavaaleihin saakka". Tämä osoittaa  emerituksessa sarkasmin lisäksi tiettyä optimismia oppositiossa olevien persujen kannalta. Lieneekö Erkki ensi kuun kunnallisvaaleissa persujen ehdokkaana Keravalla? Tätä ennakoisi se, että hän on alkanut jälleen kirjoitella US-blogiaan, viimeksi teemasta "Kylläpäs vaan eurokriisi on yksi tärkeä kuntavaaliteema".

6. Havansin HS-kirjoitus käsittelee apulaisoikeuskanslerin 16.8. antamaa päätöstä kanteluun, jossa oli kyse - hieman puisevan otsikkonsa mukaan - "peruskoulun valvonta- ja kurinpitovallan ulottovuudesta ja sisällöstä". Apulaisoikeuskanslerin mainitusta ratkaisu on laadittu OKa-viraston ratkaisutietokantaan otettu seloste (diaarinumero OKV/427/1/2011). Tuossa ratkaisussa apulaisoikeuslansleri antoi Sastamalassa toimivan Sylvään koulun rehtorille vastaisen varalle huomautuksen hänen virheellisestä menettelystään. Huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta sai myös Sastamalan kunnanhallitus, joka oli päätöksen mukaan vastuussa  siitä, ettei se nähnyt rehtorin menettelyssä tai koulun virheellisissä järjestyssäännöissä huomautettavaa tai moitittavaa.

7. Havansi viittaa kirjoituksessaan  Nuorisotutkimusverkoston tutkijan Tomi Kiilakosken HS:ssa edellisenä päivänä eli 23.9. julkaistuuun vieraskynäkirjoitukseen "Koulumatkalla kiusaamiseen pitää puuttua". Sekä Kiilakoski että Havansi "oudoksuvat" apulaisoikeuskanslerin kyseistä päätöstä. Kumpikaan herroista ei tohdi mainita kantelupäätöksen tehneen apulaisoikeuskanslerin nimeä, mikä saattaa johtua (liian) hyvästä kotikasvatuksesta tai/ja tietynlaisesta esivallan kunnioittamisen halusta ("Äla turhaan lausu Herran nimeä"). Mutta eihän se mikään salaisuus ole eikä saa olla, että nykyisen apulaisoikeuskanslerin nimi on Mikko Puumalainen.

8. Mitä pahaa Sylvään koulun rehtori oli sitten oikeastaan tehnyt, kun apulaisoikeuskansleri katsoi asiakseen nuhdella häntä noin julmetulla tavalla? Päätöksen mukaan rehtori oli rikkonut peräti viittä perustuslain, neljää perustusopetuslain sekä kahta tupakkalain säännöstä vastaan! Vaikka rikkomuksista annettu sanktio on vain huomautus, on tämä oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä jo aikamoisen merkittävä seuraamus, sillä kuten tiedetään, yleensä oikeuskanslerit - samoin kuin oikeusasiamiehet - toimivat niin sanotusti "silkkihansikas-periaatteella" ja tyytyvät lausumaan yleensä virkamiehen tai viranomaisen lainrikkomustapauksissa ainoastaan oman "käsityksensä"; sitäkin pidetään jo sanktiona. Pikkuvirkamiehiä nämä korkeat laillisuusvalvojamme kyllä höykyttävät silloin tällöin, mutta mitä ylemmäs virkahierarkian portaikossa edetään, sitä lievemmiksi tuppaavat oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen kannanotot ja langettamat sanktiot yleensä aina käymään.

9. Julkisuudessa herätti ensin huomiota Mikko Puumalaisen tiukka kannanotto tupakkalain säännösten noudattamisen suhteen. Koulun rehtori oli nimittäin määrännyt tupakoinnista kiinni jääneet oppilaat kirjoittamaan - luultavasti jälki-istunnon aikana - jonkilaisia aineita tupakoinnin vaarallisuudesta. Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen mukaan "tupakkatutkielmien kirjoittaminen on lakiin perustumaton kurinpitoseuraamus". Puumalainen piti perusopetuslain 16 §:n 1 momentin vastaisena myös koulussa käytössä ollutta tukiopetuksen järjestämistä seurauksena koulualueella tupakoinnista. Vielä Puumalainen totesi, ettei rehtorilla ollut lakiin perustuvaa oikeutta vaatia oppilasta allekirjoittamaan koulussa laadittua lomaketta, joka sisälsi asiallisesti oppilaan lupauksen noudattaa tupakkalaissa (12 §:n 1 momentin 2 kohta) säädettyä tupakointikieltoa.

10. Koulun järjestyssääntöihin oli otettu kohdat, joiden mukaan "tupakkalain ja opetushallituksen määräysten mukaan tupakointi on oppilailta kouluaikana ja koulumatkoilla kielletty" ja "koulussa ei saa pitää toisia loukkaavia vaatteita". Näitä määräyksiä apulaisoikeuskansleri Puumalainen piti harhaanjohtavina ja virheellisinä, koska tupakkalain säännösten noudattamisen valvonnasta ja ohjauksesta vastaa Valvira, ei opetushallitus, eikä koululla ollut valvontavaltaa oppilaisiin nähden heidän koulumatkoillaan. Päätöksessä huomautetaan, että tupakkalaki kieltää tupakoinnin ainoastaan oppilaitosten sisätiloissa ja niiden käytössä olevilla ulkoilualuiella, muttei kouluaikoina ja -matkoilla. Mainittua vaatekieltoa Puumalainen piti yksilöimättömänä ja oppilaiden sananvapauden kannalta ongelmallisena.

11. Päätöksensä perusteluissa Mikko Puumalainen puuttuu myös kiusaamiseen koulumatkoilla, vaikka tästä ei Sylvaan tapauksessa ilmeisesti ole ollutkaan nimenomaisesti kyse. Päätöksen perustelujen mukaan rehtorin tiedotteessa oleva maininta koulumatkoilla tapahtuvan ilkivallan ja kiusaamisen hoitamisesta aina koulussa antoi kuitenkin väärän kuvan koulun toimivallasta.

12. Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen tiukkaa päätöstä on ihmetelty julkisuudessa jo ennen Kiilakosken ja Havansin kirjoituksia aina eduskuntaa myöten. Eduskunnan käsitellessä 14.9. täysistunnosaan oikeuskanslerin kertomusta vuodelta 2011 (täysistunnon pöytäkirja PTK 80/2012 vp.)  kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) otti esille Puumalaisen sanotun päätöksen, vaikka se on annettu vasta tämän vuoden puolella eli siis 16.8.

13. Ben Z. totesi mm. että apulaisoikeuskanslerin päätöstä eli oikeuskanslerinviraston näkökulmaa on tulkittava niin, että kun laissa ei erikseen ole annettu opettajille oikeutta panna oppilaita sanktiona kirjoittamaan aineita tupakoinnin vaarallisuudesta, niin opettajalla ei myöskään tällaista oikeutta voi olla. Zyskowicz jatkoi: "Ymmärtääkseni tähän liittyy myös keskustelu siitä, että kun laissa ei erikseen ole säädetty, että koululla on velvollisuus ja oikeus puuttua koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen, niin koululla ei tähän oikeutta olisi. Siis kun laissa ei erikseen ole sanottu, että koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen tai muihin vastaaviin tekoihin voi koulu puuttua, kun tätä ei erikseen ole laissa säädetty, niin tällaista oikeutta ei ole".

14. Ben Z. esitti hallituksen aitiossa istuneelle oikeuskansleri Jaakko Jonkalle seuraavan kysymyksen:

"Herra oikeuskansleri, kysyn: milloin Suomesta on tullut maa, jossa terveen järjen käyttö on kielletty ja joka asiasta pitää erikseen säätää lailla? Tiedän, että me juristit - itsekin entinen perustuslakivaliokunnan jäsen ja puheenjohtaja - olemme olleet varmasti tätä ajattelua edistämässä ja tehdyt perusoikeusuudistukset ja muut ovat tätä lailla säätämisen vaatimusta korostaneet ja viranomaisten harkintavallan rajoja korostaneet, mutta kysyn silti: Ollaanko nyt menossa yli, toiseen suuntaan? Milloin terveen järjen käyttö on kielletty tässä maassa ja on erikseen vaadittu, että kaikesta pitää säätää lailla"?

15. Zyskowicz pohjusti mainitusssa puheenvuorossaan oikeuskanslerille esittämäänsä kysymystä toteamalla, että  hänen havaintojensa mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja sen kuulemien valtiosääntöasiaintuntijoiden perus- ja ihmisoikeuksien korostaminen tai jopa ylikorostaminen on käytännössä johtanut tulkintoihin, jotka ovat merkinneet henkilökohtaisen vapauden tai yksityisyyden suojan  korostumista ja samalla joidenkin toisten tärkeiden perusoikeuksien, kuten ihmisten turvallisuuden, joutumista vähemmälle huomiolle.

16. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi Zyskowiczin kysymykseen näin:

"Edustaja Zyskowicz kiinnitti huomiota erääseen yksittäistapaukseen elikkä tähän Sastamalan koulun tupakkajupakkaan. Totean sen, että oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri tekevät ratkaisunsa toisistaan riippumatta enkä voi tässä tätä yksittäistapausta lähteä arvioimaan enkä kommentoimaan. Perusoikeuksien soveltaminen erityisesti silloin, jos on useita perusoikeuksia tavallaan vastakkain, niiden keskinäinen punninta ja arviointi, on varsin vaativa tehtävä, joka joudutaan kussakin tapauksessa erikseen aina arvioimaan, joskin yleistettävissä olevien kriteerien mukaan. Itse ymmärrän, että myös terveen järjen käyttö tässä punninnassa tulee sitä kautta mukaan kuvaan, että näiden punnintaperiaatteiden arvioinnissa ja arvottamisessa voidaan ottaa myös niin sanottu seurausharkinta huomioon".

17. Näin. Kannattaa huomata, että oikeuskansleri Jonkka kutsui ko. yksittäistapausta nimikkeellä "Sastamalan koulun tupakkajupakka". Nyttemmin tuosta "jupakasta" on framille nostettu nimenomaan kysymys siitä, voiko koulu toimivaltansa puitteissa puuttua koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen. Tätä Ben Z:n kysymyksessä esille nostamaa asiaa Jonkka ei kuitenkaan halunnut vastauksessaan mainita, vaikka asia on niin, että koulumatkoilla tapahtuva kiusaaminen on vakavampi ilmiö kuin oppilaiden tupakointi eli "pieni kessuttelu" koulumatkoilla.

18. Jotkut tämän blogin lukijoista ja kommentaatoreista ovat ehtineet jo ihmetellä, että eikö oikeuskanslerinvirastolla ole esimerkiksi mainittujen kysymysten osalta minkäänlaista yhtenäistä linjaa ja eikö oikeuskansleri voisi puuttua apulaisoikeuskanslerin päätöksiin. Tämä asia on kuitenkin siten kuin Jonkka vastauksessaan mainitsi. Apulaisoikeuskansleri on itsenäinen päätöksentekijä, joten oikeuskansleri ei voi puuttua "apulaisensa" tekemiin päätöksiin eikä vaikuttaa tämän kannanottoihin. Jonkalla ja Puumalaisella on omat tehtävänsä ja toimialansa, jotka on määritelty viraston työjärjestyksessä.

19. Mutta kun eduskunta käsittelee vuosittain oikeuskanslerin edelliseltä vuodelta antamaa toimintakertomusta, niin miksi ihmeessä eduskunnan kuultavaksi ei voida kutsua oikeuskanslerin ohella myös apulaisoikeuskansleria, joka sentään tekee lukumääräisesti ilmeisesti enemmän kantelulupäätöksiä kuin oikeuskansleri? Se, ettei näin tapahdu, osoittaa vain, miten ikivanhoja useita vuosikymmeniä syntyneitä traditioita ja käytäntöjä ei hoksata muuttaa nykyoloja vastaaviksi. Jos eduskunta esittää oikeuskanslerin toimintakertomuksen johdosta kyysmyksen, jota koskevan päätöksen on tehnyt apulaisoikeuskansleri, voi oikeuskansleri vastata vain, että hän ei vastaa päätöksistä, joita apukansleri on tehnyt! Kätevää, vai mitä? Tervettä järkeä voisi kuitenkin käyttää tässäkin tilanteessa ja kutsua myös apukansleri eduskunnan kuultavaksi.

20. Mitä itse asiaan tulee, niin toki apuaisoikeuskanslerin päätös tuntuu vahvasti jonkinlaiselta pilkunviilaukselta ja on selvä osoitus siitä, miten ahtaasti laillisuusvalvojamme edustavat ikivanhaa legalistista oikeusajattelua ja laintulkintatraditiota. Toki oikeuskanslerit valvovat laillisuuden noudattamista, mutta eihän tämä voi tarkoittaa nykyoloissa niin ahdasta laintulkintaa, että terveen järjen käytöltä pitäisi ummistaa silmät kokonaan. Kuten Jaakko Jonkkakin totesi, perusoikeuksien kollisiotilanteissa pitäisi osata kiinnittää ennen muuta huomiota - teleologisen laintulkintametodin mukaisesti - ennen muutta seuraamusharkintaan eli niihin vaikutuksiin, joita eri tulkintavaihtoehtojen omaksumisesta käytännössä todennäköisesti olisi seurauksena.

21. Jos tältä kannalta harkitaan Sylvään koulun tapausta, niin koulun puuttumista myös koulumatkoilla - eikä siis vain koulun alueella - tapahtuvaan kiusaamiseen ei voida pitää virheellisenä ja huomautukseen johtavana menettelynä. Apulaisoikeuskanslerin päätös toimivallan puuttumisesta muistuttaa hiukan prosessilaissa säädettyjen oikeuspaikka- eli forumkyysmysten sääntelyä.

22. Kuten Tomi Kiilakoski sanoo em. kirjoituksessaan, olennaista kiusaamisen hoidossa olisi välitön ja kaikkia osapuolia kunnioittava puuttuminen asiaan. Kiilakosken mukaan Sylvään koulussa on tähän asti kuultu kiusaamistapauksen ilmettyä kaikkia osapuolia jo saman päivän aikana, jolloin asiaa on selvitetty  oppilaiden ja huoltajien sekä opettajien yhteisessa palaverissa. Useimmissa tapauksissa kiusaaminen on loppunut yhteen tapaukseen ja ilmoitukseen, että tilannetta seurataan.

23. Tomi Kiilakoski ja Erkki Havansi toivovat koulurauhan ja koululaisten turvallisuuden vuoksi lainsäätäjän pikaista puuttumista asiaan, jotta asianomaisia lakeja voitaisiin tarkistaa ja selventää.  Havansi varoittelee virkamiehiä ja päätöksentekijöitä uhmaamasta "mahtijuristin" eli apauaisoikeuskanslerin laintulkintaa, vaikkei se mahdukaan terveeseen talonpoikaisjärkeen. Havansin mukaan päätöksen haastaminen vaatisi aivan liikaa siviilirohkeutta.

24. Tuossa nyt taitaa kyllä puhua poliitikko, joka uskoo lainsäätäjän kaikkivopaisuuteen ja mahtiin. Koulurauhan ja oppilaiden turvallisuuden takaaminen ovat kuitenkin niin tärkeitä asioita, ettei lainsäätäjän joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvia toimenpiteitä tarvitse jäädä odottelemaan eikä laillisuusvalvojan terveen järjen vastainen päätös tässä tarkoituksessa saa estää siviilirohkeuden käyttämistä.

477. Eduskunta tänään: poliisin määrärahat vs. ihmisoikeuskeskus

1. Eduskunta on pikkuhiljaa aloittelemassa istuntokauttaan. Tänään saatiin hieman esimakua tulevasta, kun eduskunnan täysistunto keskusteli, oikeammin sanottuna yritti keskustella, oikeuskanslerin kertomuksesta vuodelta 2010.

2. Ei tämä nyt oikein hyvältä näytä. Kyseinen tilaisuus muodostui nimittäin samanlaiseksi populistiseksi pikkukinasteluksi asian vierestä, mihin totuttiin jo edellisen eduskunnan istuntokauden loppumetreillä. Keskustelussa puututtiin oikeastaan vain kahteen vanhaan ja jo päätettyyn poliittiseen riitakysymykseen, kun taas tärkeät oikeudelliset kysymykset ohitettiin kokonaan; kukaan ei ollut niistä kiinnostunut.

3. Täysistuntokeskustelun aloitti apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, joka oikeuskansleri Jaakko Jonkan estyneenä ollessa esitteli oikeuskanslerin kolmisatasivuisen kertomuksen; Jonkka itse on parin kuukauden sairaslomalla olkapääleikkauksen takia.

4. Puumalainen siis esitti jonkinlaisen Jonkan "tervehdyksen" ja keskustelun avauksen, joka oli totuttuun tapaan perin virkamiesmäinen ja vaisu. Puumis nosti esille oikeastaan vain jo iäisyysasiaksi muodostuneen oikeudenkäyntien viivästymisen, jota oikeuskanslerikaan ei ole saanut minkäänlaiseen kuriin ja nuhteeseen. Puumis toi esiin myös sen, että oikeuskanslerille tehtyjen kantelujen määrä on noussut 10 prosentilla! Tämä tietenkin siksi, että kyseessä on asia, jolla voidaan perusteella parin uuden virkamiehen palkkaamista oikeuskanslerinvirastoon. Tämä asia on aina oikeuskanslerinviraston tärkein sanoma näissä yhteyksissä.

5. Eduskunnan asiaa koskevan täysistuntokeskustelun pöytäkirja (PTK 28/2011 vp) löytyy kokonaisuudessaan tästä.

6. Se on varsin hupaisaa luettavaa, ellei kysymyksessä olisi vakava asia. Ilmeni selvästi, miten kovin vähän oikeudenhoito ja laillisuusvalvonta eduskuntaa kiinnostavat. Niissä aika harvoissa puheenvuoroissa, joita käytettiin, puhuttiin kyllä aidan seipäistä, kun olisi pitänyt puhua aidasta. Kaikkiaan 23 puheenvuorosta peräti 14 merkittiin kahden edustajan eli Ben Zyskowiczin ja Tuija Braxin nimiin.

7. Käsittelyn aikana ilmeni, että johtavalla hallituspuolueella eli kokoomuksella näyttäisi olevan haluja kaataa eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustettava ihmisoikeuskeskus. Tämä on toki täydellistä populismia eikä kyseinen asia liity oikeastaan mitenkään oikeuskanslerin toimintaan vuonna 2010. Ihmisoikeuskeskuksen perustamisesta päätti jo edellinen eduskunta eli siitä on olemassa valmis laki.

8. Ihmisoikeuskeskuksen perustamista koskevan kaunansa toi keskustelussa esiin erityisesti kokoomuksen änkyröiden puuhamieheksi jo pari istuntokautta sitten noussut Ben Zyskowicz. Hän väitti, että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksia edistettäisiin "miljoona kertaa" paremmin antamalla lisää voimavaroja poliisille. Zysse ehdotti, että ihmisoikeuskeskuksen aloittamista lykättäisiin; keskuksen on määrä aloittaa toimintansa ensi vuonna.

9. Ben Zyskowicz sai tukea muun muassa ryhmätoveriltaan Kalle Jokiselta. Tämän mielestä ensi vuoden budjettiesitystä käsiteltäessä on mietittävä vaihtoehtoja.

10. "Kumpi vaihtoehto palvelee paremmin suomalaisten ihmisoikeuksia? Se että perustetaan keskus valvomaan ihmisoikeustilannetta vai se, että lisätään ihmisiä tekemään käytännön työtä", Jokinen sanoi. "Ihmisillä" orimattilalainen valtiopäivämies Kalle Jokinen tarkoitti tässä yhteydessä poliiseja. Jokinen on siviiliammatiltaan itsekin poliisi.

11. Jokisen Kallen mielestä ihmisoikeuskeskukseen esitetyt rahat voitaisiin käyttää pienentämään poliisin määrärahojen leikkauksia ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan jutturuuhkaa. Ihmisoikeuskeskukseen on varattu valtiovarainministeriön budjettiesityksessä ensi vuodelle 390 000 euroa, millä perustettaisiin kolme uutta virkaa.

12. Kokoomuksen Zyssen ja Jokisen hallituskumppania edustava vihreiden Tuija Brax puolusti ihmisoikeuskeskuksen tarvetta ärhäkkäästi. Hänen mukaansa tarvitaan joku katsomaan ihmisoikeuksien toteutumista laajemmasta vinkkelistä.

13. "Suomalainen köyhä sairastunut ihminen odottaa mahdollisesti jopa kahdeksan yhdeksän vuotta ennen kuin hänen eläkepäätöksensä on lopullisesti laillisesti ratkaistu", Brax yritti hehkuttaa. No, tämäkin on toki selvää hymistelyä ja retoriikkaa, sillä käytännössä perustettava ihmisoikeuskeskus ei voi vaikuttaa juuri mitenkään tuomioistuinten ja muutoksenhakulautakuntien toimintaan.

14. Entinen eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Zyskowicz ja entinen oikeusministeri Brax sanailivat myös Suomessa käytävän ruandalaispastori Bazaramban oikeudenkäynnin kustannuksista. Zyskowicz piti pastori B:tä vastaan Suomessa nostettua oikeudenkäyntiä hölmönä ja ex-oikeusministeri Braxia pääsyyllisenä siihen, että kallis oikeudenkäynti käydään Suomessa. Zysse sai taivasteluunsa tukea persujen Pirkko Ruohonen-Lerneriltä; tämä matami kun sattuu asumaan Porvoossa, jossa ruandalaispastorin oikeusprosessi käynnistyi alioikeustasolla.

15. Todella hupaisaa luettavaa näiden edustajien puheenvuorot! Huvittavimpiin kuuluu persujen Reijo Hongiston iänikuinen vuodatus syrjäalueiden poliisipartioiden toiminnasta. Hongisto on - tietenkin - myös poliisimiehiä ja kotoisin samoilta Pohjanmaan seuduilta kuin persujen vanha sotaratsu ja ex-kansanedustaja kuin Raimo Vistbackakin. Hongiston puheenvuoro oli kuin suoraan Vistbackan kynästä!

16. Voi, voi ja voih! Sanoinko, että eduskunnan keskustelu oli hupaisaa? Kyllä se meni monilta osin suorastaan naurettavuuksiin.

17. Pitäähän Suomessa toki jonkinlainen, edes muodollinen ihmisoikeusinstituutti olla, kun se on kerran kaikissa muissakin EU-maissa. Suomessa käynnistyy tässä suhteessa aika riisuttu malli eikä kolmen hengen porukalla juuri mitään ole mahdollista aikaansaada. Meillä on muuten toiminut pitkään jo sellainenkin yhdistys kuin Ihmisoikeusliitto. Hyvin hämäräksi tavallisille ihmisille myös mainitun porukan työ on jäänyt. Ihmisoikeuskeskuksesta ei sentään muodosteta kokonaan omaa organisaatiotaan, vaan se toimii eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston yhteydessä.

18. Oli täysin turhaa Zyssen ja ja kumppanien tavoin vetää poliisin määrärahat ihmisoikeuskeskuksen eräänlaiseksi taistelupariksi, koskapa mainitun keskuksen toiminnasta on jo olemassa laki eivätkä nuo kaksi asiaa ole mitenkään keskenään verrannollisia. Kun eduskunnassa keskusteltiin pari päivää siten maamiinoista, vetosi Ben Zyskowicz siihen, että asiasta on nyt enää turha nostaa eduskunnassa porua, koska maamiinojen poistamisesta päätettiin asiallisesti jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana. Maamiinoista ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista lakia tai virallista päätöstä, kun taas ihmisoikeuskeskuksen perustamisesta on jo ehditty päättää lailla. Mutta siitä huolimatta Zysse häärii edelleen mainitun instituution kimpussa ikään kuin hän ei olisi edes kuullut mistään laista puhuttavankaan. Melkoista epäjohdonmukaisuutta, mutta kysymyksessähän ovatkin poliitikot.

19. Bazaramban oikeudenkäynti taas oli käytännössä pakko pitää Suomessa, koskapa YK:n ns. Ruanda-tuomioistuin on päättänyt, ettei se enää ota itse uusia sanotunlaisia juttuja käsiteltäväkseen ja katsoo toisaalta, ettei Ruandassa käytävissä prosesseissa voida taata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Ruotsi on ainoana Euroopan maana pullikoinut tätä vastaan, mutta Ruotsin päätöksestä on kanneltu jo kolmisen vuotta sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka ei ole vieläkään ratkaissut asiaa. Koko tämän ajan syytettynä ollut ruandalaismies on ollut tutkintavankina Ruotsissa.

20. Summa summarum. Melkoisen turhaa parranpärinä ja vanhojen asioiden ja kiistojen esille kaivelua siis eduskunnassa oikeuskanslerin kertomuksen johdosta. Monista todella tärkeitä asioista ei lähetekeskustelussa mainittu sanaakaan. Mutta tämähän on sitä politiikkaa. mihin on niin pitkään jo totuttu!

21. Keskustelun päätteeksi oikeuskanslerin kertomus päätettiin lähettää lausunnolle perustuslakivaliokuntaan. Ehkä siellä sentään saadaan jotain tolkkua asiaan.