torstai 27. huhtikuuta 2017

1072. Uusi oikeusministeri Antti Häkkänen


1. Hallituspuolueet päättivät tänään torstaina uusista ministereistä. Hallitus päätti puoliväliriihessä lisätä ministereiden määrää kolmella siten, että kukin puolue saa yhden lisäministerin. Ministereiden määrä nousee täten 14:stä 17:ään. Keskustalla on hallituksessa jatkossa siis 7 ja kokoomuksella ja perussuomalaisilla kummallakin viisi ministeriä. Uudet ministerit nimitetään tehtäväänsä ensi viikon perjantaina pidettävässä tasavallan presidentin esittelyssä.

2. Perussuomalaisten kannatus putosi kunnallisvaaleissa 8,5 prosenttiin, kun puolue oli vielä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa saanut lähes 18 prosentin ääniosuuden. Toki eduskuntatulos pätee edelleen, mutta tosiasia on, että Suomessa ei ns. pienpuolueilla, jollaiseksi persut on nyt vajonnut, ole koskaan aiemmin ollut hallituksessa viittä ministeriä.

3. Uusiksi ministereiksi nousevat keskustan Jari Leppä, josta tulee maatalousministeri, persujen Sampo Terho, joka saa kulttuuri- ja urheiluministerin salkun, johon lisättiin nyt EU-asiat, ja kokoomuksen Antti Häkkänen, josta tulee oikeusministeri. Tuplaminsterinä hallituksessa tähän asti ollut persujen Jari Lindström jatkaa tästä eteenpäin enää vain työministerinä.

4. Kun uudet ministerit ovat kaikki miehiä, on Juha Sipilän hallitus kovin miesvoittoinen, sillä sen 17 ministeristä 12  on miehiä ja vain 5 naisia; ministerit Risikko, Gran-Laasonen, Vehviläinen, Berner ja Mattila. Mihin kummaan se paljon puhuttu tasa-arvo hallituksesta yhtäkkiä katosi? Tätä ennen Suomen 2000-luvun hallituksissa on ollut suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia. Valtioneuvoston selonteossa  miesten ja naisten tasa-arvosta vuodelta 2010 todetaan, että "hallituksen tavoittena on turvata sukupuolten tasapuolinen edustus hallituksen työskentelyssä, niin ministereiden kuin valtiosihteereidenkin osalta". Selonteon tarkoituksen oli linjata tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020 asti.

5. Oikeusministeri Antti Häkkänen on vasta 32-vuotias ensimmäinen kauden kansanedustaja. Hän koulutukseltaan juristi eli oikeustieteen maisteri. Grandunsa ei lopputyönsä Häkkänen laati vero-oikeudesta.Tuomioistuinharjoittelu Häkkäseltä jäi ilmeisesti jäänyt tekemättä, joten hänellä ei ole varatuomarin titteliä. 

6. On tietenkin suuri parannus, että jatkossa oikeusministerinä toimii lainopillisen koulutuksen saanut henkilö. Vielä 15 vuotta sitten laissa nimenomaan määrättiin, että oikeusministeriksi voitiin nimittää ainoastaan juristi. Jari Lindström oli maallikko, koulutukseltaan kemian laborantti, ja entiseltä ammatiltaan Kuusankosken tehtaalla työskennellyt paperimies, joka joutui sittemmin työttömäksi ja päätti osin siksi liittyä perussuomalaisen puolueen jäseneksi. Oli tietenkin aikamoinen kauneusvirhe valita oikeusministeriksi maallikko, mutta vielä pahempi kauneusvirhe oli se, että maallikosta tehtiin tuplaministeri; Jari Lindstöm nimitetiin hallituksessa myös työministeriksi. Kaikkea 100-vuotiaassa Suomessamme annetaankin tapahtua! 

7. Antti Häkkänen on on syntynyt  Etelä-Savon Mäntyharjulla, jossa hänella edelleen on asuinpaikka. Myös uusi maatalousministeri Jari Leppä on kotoisin Etelä-Savosta,  tarkemmin sanottuna Mäntyharjun naapurikunnasta Pertunmaalta. Molemmat herrat on valittu eduskuntaan Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. 

8. Antin isä  Markku Häkkänen on myös juristi, ja myös hän on kokoomuslainen ja toiminut jäsenä kokoomuksen puolue-elimissä. Antti Häkkänen on kuulunut Mäntyharjun kunnanvaltuustoon vuodesta 2009 lähtien. Häkkänen, joka liittyi kokoomukseen 15-vuotiaana, on eräänlainen poliittinen broileri, sillä hänen tehtävänsä ovat liittyneet lähinnä puolueen eri tehtävissä ja kokoomuslaisten ministereiden (mm. Paula Risikon) avustajana toimimiseen. Häkkänen valittin 2011 Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi kaudelle 2012-2013, mutta tammikuussa 2013 hän erosi puheenjohtajan tehtävästä, sillä hän siirtyi pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajaksi.

9. Antti Häkkänen oli ehdolla EU-vaaleissa 2014 kokoomuksen ehdokkaana ja sai 12 500 ääntä, muttei tullut valituksi. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Häkkänen keräsi 6 200 ääntäja pääsi eduskuntaan. Häkkänen valittin kesäkuussa 2016 kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Häntä pidetään tulevaisuuden toivona ja hänet mainitaan  ministeri Kai Mykkäsen ohella Petteri Orpon vahvimpana manttelinperijänä kokoomuksen puheenjohtajana.

10. Juuri Petteri Orpo halusi Antti Häkkäsen uudeksi oikeusministerksi. Syyksi Orpo on sanonut sen, että Antille voidaan laittaa oikeusministerille kuuluvien tehtävän ohella muitakin eli yleispoliittisia "seurantavastuita". Orpon mukaan ko. seikka oli itse asiassa pääperuste ottaa Häkkänen hallitukseen. Häkkäsen kerrotaan olevan perehtynyt hyvin mm. sote-uudistukseen. Ei nyt tule heti mieleen, olisiko kokoomuksen eduskuntaryhmässä ollut Häkkäsen ohella muita juristin tutkinnon suorittaneita kansanedustajia kuin Ben Zyskowicz. Ben on aina kieltäytynyt ministerisalkusta vedoten siihen, että hän kärsii vakavasta migreenistä. Aika outo juttu tämäkin, sillä Ben Z. esiintyy esimerkiksi eduskunnan kyselytunneilla yleensä niin räväkästi, että hän aiheuttaa päänsärkyä lähinnä kollegoilleen. 

11. Antti Häkkänen lennätettiin keskiviikkona varta vasten Suomeen Yhdysvalloista, jonne hän oli matkustanut muiden perustuslakivaliokunnan jäsenten kanssa. Yllättävä asia myös tämä valiokunnan matkustaminen moneksi päiväksi kauas ulkomaille aikana, jolloin eduskunnassa käsitellään useita mielenkiintoisia ja tärkeitä lakiesityksiä. Valiokuntien runsas matkustelu ulkomailla on vanha vitsaus, josta ei näytetä päästävän eroon, ei sitten millään, vaikka noista matkoista on eduskunnan työn kannalta erittäin vähän hyötyä.

12. Antti Häkkänen antoi torstaina Hesarille hieman varomattoman tuntuisen lausunnon heti sen jälkeen, kun kokoomus oli päättänyt valita hänet ehdolle oikeusministeriksi. Häkkänen sanoi tuntevansa intohimoa oikeusministerin toimialaa kohtaan ja varsinkin kriminaalipolitiikkaa kohtaan. Tässä nyt ei vielä sinänsä ole mitään varsinaista mokaa tapahtunut, vaikka kriminaalipoliitikan mainitseminen tulevan ministerin "erityisintohimona" on kieltämättä aika yllättävä maininta mieheltä, jonka erityisala on tähän saakka ollut vero- ja työoikeus, siis suinkaan rikosoikeus tai kriminaalipolitiikka.

13. Häkkänen jatkoi, että hänen mielestään "väkivalta- ja seksuaalirikoksista on annettu vuosien saatossa kohtuullisen lieviä tuomioita" ja että "niitä pitää tarkastella tämän työn yhteydessä". Häkkänen tarkoitti lievistä tuomioista puhuessaan oikeastaan tuomioistuinten määräämiä lieviä rangaistuksia. Minusta ei oikein voida käyttää sanontaa "kohtuullisen lieviä tuomioita" (oikeastaan siis rangaistuksia), vaan johdonmukaisempaa olisi ollut puhua tässä yhteydessä ollut "kohtalaisen lievistä" rangaistuksista.

14. Mutta oli yllätys, että tuleva oikeusministeri puuttui heti kärkeen ja itse asiassa ensimmäisessä haastattelussaan asiaan, joka ei oikeusministerin toimenkuvaan suoranaisesti kuulu, eli tuomioistuinten tietyn tyyppisistä rikoksista langettamien rangaistusten määrään ja niiden väitettyyn lievyyteen. Oikeusministerin pitäisi kunnioittaa tuomioistuinten riippumattomuutta, joten hän ei voi ottaa silmätikukseen tuomioistuinten määräämiä rangaistuksia. Oikeusministeri ja koko hallitus sekä eduskunta voivat puuttua rangaistuskäytännössä havaitsemiinsa epäkohtiin vain lakia muuttamalla, tässä tapauksessa siis aikaisemmin laissa säädettyjä rangaistusasteikkoja mahdollisesti ankaroittamalla. 

tiistai 25. huhtikuuta 2017

1071. Ranskan presidentinvaalit

           Ranskan tulevaa presidenttiparia 25 vuoden ikäero ei haittaa

1. Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros pidettiin eilen sunnuntaina. Vaalin toiselle kierrokselle selvisivät kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta eli Eurooppa mielinen ja maltillinen Emmanuel Macron ja oikeistopopulistien Marine Le Pen.  Macron sai ääneistä 23,9 ja Le Penn 21,4 prosenttia. Vaalien toinen kierros pidetään 7.5. 

2. Jatkosta putosivat koservatiivi François Fillon (19,9 prosenttia) ja laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon (19,6 prosenttia). Kaikista heikoimmin kävi hallitsevan sosialistipuolueen ehdokkaalle Benoit Hamonille, joka sai äänistä vain 6,35 prosenttia. Istuva presidentti François Gérard Georges Nicolas Hollande ei asettunut edes ehdokkaaksi. Kärkinelikosta Fillon on ainoa, joka edustaa Ranskan perinteisiä valtapuolueita.

3. Toisella kierroksella Macron ehdoton ennakkosuosikki, sillä ranskalaisten selkeä enemmisö vastustaa - ainakin ennen toista kierrosta - Le Pennin valintaa presidentiksi. Yllätyksiä voi vielä kuitenkin tapahtua.

4. Emmanuel Macron on vasta 39 -vuotias, joten hänestä tulisi Ranskan kaikkien aikojen nuorin presidentti. Hän kuului aiemmin sosialistipuolueeseen ja toimi presidentti Hollanden talouspoliittisena neuvonantajana kunnes Hollande nosti hänet talousministeriksi.

5. Vuosina 2002–2004 Macron opiskeli tunnetussa Kansallisessa hallintokoulussa (École nationale d'administration, ENA). Hänen pääaineensa oli filosofia ja hän teki yliopistollisen lopputyönsä Niccolò Machiavellistä ja väitöskirjansa Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofiasta.

6. Macron toimi Ranskan talousministeri kaksi vuotta 2014 - 2016. Hän on entinen Rothschild-pankin investointipankkiiri. Rothschild-pankissa (2008–2012) Macron oli osallisena, kun Nestlé vuonna 2012 osti Pfizerin tytäryhtiön, joka yrityskauppa teki Macronista miljonäärin.

7. Sosialistipuolueesta erottuaan Macron perusti huhtikuussa 2016 En Marche! ('Liikkeelle') -nimisen edistyksellisen ja sosiaaliliberaalisen poliittisen ryhmittymän. Marraskuussa 2016 Macron ilmoitti asettuvansa pääpuolueiden ulkopuoliseksi ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaaleissa.

8. Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa Brigitte Trogneuxin kanssa. Brigitte on nykyisin 64 -vuotias eli Emmanuel on vaimoaan 25 vuotta nuorempi. Macron alkoi seurustella Brigitten kanssa 18-vuotiaana vuonna 1994. Brigitte Trogneux kuuluu amiensilaiseen Trogneux-suklaatehtailijasukuun.

9. ”Mitä ikinä teetkin, menen kanssasi naimisiin”. Nämä sanat Trogneux kertoo kuulleensa Emmanuel Macronin suusta, kun tuleva presidenttiehdokas oli 17-vuotias opiskelija lukiossa, jossa Trogneux opetti ranskan lisäksi latinaa. Macronin luokalla opiskeli myös Laurence Auzière, Trogneux’n tytär, joka on siis saman ikäinen kuin äitinsä aviomies. Trogneux’n kolmesta lapsesta vanhin, poika Sebastien, on Macronia kaksi vuotta vanhempi.

10. Mutta osataan sitä myös meillä Suomessa.Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on 69 -vuotias ja hänen vaimonsa Jenni Haukio täytti äskettäin 40 vuotta. Presidenttiparin ikäero on siis 29 vuotta, eli he panevat tässä suhteessa Ranskan tulevaa presidenttiparia selvästi paremmaksi. Avioliiton Niinistö ja Haukio solmivat vuonna 2009, jolloin Niinistö oli 60 ja Haukio 31-vuotias. Aiemmin Sauli seurusteli ja oli kihloissa (2003-204) Tanja Karpelan (kesk) kanssa, joka oli kulttuuriministerinä Matti Vanhasen hallituksessa (2003-2007). Kihlaus purkautui, luultavasti osin siksi, että Tanja edusti eri puoluetta kuin Sauli, mikä ei sopinut presidentin paikkaa tavoitelleen Saulin suunnitelmiin.

11. Emmanuel Macronin tavoin Sauli Niinistökin on toiminut ennen presidenttikauttaan pankkiirina, ei kuitenkaan yhtä kuuluisassa yksityisessä pankissa kuin Emmanuel Macron. Sauli oli Luxemburgissa sijaitsevan Euroopan investointipankin varapääjohtajana vuosina 2003-2007. Luxemburgin pankissa on kahdeksan varapääjohtajaa, jotka ovat samalla pankin johtokunnan jäseniä. Ko. investointipankin varapääjohtajan työ on helppoa ja kevyttä kuin heinänteko, eikä sen saamiseen vaadita pankkiirin koulutusta, kokemusta, menestystä tai huippuarvosanoja. Paikka on hyvävelipalkkiovirka niille poliitikoille, joille pitää löytää mahdollisimman kevyt ja hyväpalkkainen työ ja johon jäsenmaat valitsevat edustajansa lähinnä poliittisilla perusteilla. 

12. Jos Emmanuel Macron suoritti, kuten kerrotaan, yliopistollisen loppututkintonsa huippuarvosanoin, niin samaa ei totisesti voida sanoa Sauli Niinistöstä. Hän suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon Turun yliopistossa 1970 -luvulla jokseenkin heikoilla arvosanoilla. Hyvät tiedot Niinistö sai vain maa- ja vesioikeuden tentistä, kaikissa muissa tenteissä Niinistön oli tyytyminen arvoosanaan tyydyttävät tiedot; erinomaisia tietoja ei tullut yhdestäkään tentistä. Niinistön gradututkielma jäi kateisiin. 

13. Presidentinvaalit olivat Emmanuel Macronille ensimmäiset vaalit - ja heti on tulossa presidentin virka. Sauli Niinistö sen sijaan osallistui ennen presidentiksi tuloaan moniin vaaleihin. Eduskuntaan Niinistö valittin muuten vasta kolmannella yrityksellään. 

14. Pelkkä juristin tutkinto on myös Jan Vapaavuorella, joka halusi seurata Sauli Niinistön jalanjälkiä ja aloitti Euroopan investointipankin varapääjohtajana pari vuotta sitten, kun hänestä ei tullut kokoomuksen puheenjohtajaa eikä pääministeriä. Vapaavuorelle on maksettu pankissa 24 000 euron suuruista kuukausipalkkaa ja sen päälle tulee vielä erilaisia etuja. Luxemburgin palkkaverotus on aika kevyttä. Nyt Vapaavuoresta tulee Helsingin kaupungin pormestari, jonka palkka on vain 14 000 euroa kuukaudessa. 

15. Mutta ei hätää, sillä lähtiessään Luxemburgista Vapaavuori saa kultaisen kädenpuristuksen, eli hänelle maksetaan kolmen vuoden ajan joka kuukausi n. 10 000 euron suuruista siirtymäkorvausta. Tätä asiaa Vapaavuori ei kertonut kuntavaaliehdokkaana ollessaan. Asian tultua ilmi tilannetta pähkäiltiin muutama päivä, kunnes Vapaavuori tuli järkiinsä ja ilmoitti tänään lahjoittavansa siirtymäkorvauksen hyväntekeväisyyteen. Lahjoituksen kohdetta ei ole toistaiseksi kerrottu. Minusta Vapaavuori voisi lahjoittaa osan siirtymäkorvauksesta vaikkapa rikosuhrirahastolle.

                                  Näytillä jälleen, setämies ja nukke-nainen




tiistai 11. huhtikuuta 2017

1070. Kuntavaalit 2017

                              Älä ny ala vollottaan...kyllä sä olet sen olues ansainnu

1. Kuntavaaleihin oli asetettu yhteensä 33 616 ehdokasta. Valtuustoihin valittiin koko maassa 8 999 jäsentä. Äänestämässä kävi yhteensä 2 582 666 äänioikeutettua. Äänestysprosentti jäi jälleen alhaiseksi, vain 58,8 prosenttia. Surkea tulos!

2. Vaalien suurimmaksi puolueeksi nousi kokoomus 20,7 prosentin kannatuksellaan. Sen perässä tulivat SDP (19,4 %), keskusta (17,5 %), vihreät (12,4 %), perussuomalaiset (8,8 %), vasemmistoliitto (8,8 %),  RKP (4,9 %),  KD eli kristillisdemokraatit (4,1 %) ja muut eli ns. pienpuolueet (2,1 %). Nukkuvien "puolue" oli siten ylivoimaisesti suurin ryhmä, sillä äänestämättä jätti peräti 41, 2 % äänioikeutetuista.

3. Vaalien suurin voittaja oli Vihreä liitto (vihreät), sillä se kasvatti ääniosuuttaan vuoden 2012 kuntavaaleista 3,9 prosenttiyksikköä. Plusmerkkisen tulokset saivat myös RKP (+0,2 %-yks.) ja KD (+0,4 %-yks.). Suurin häviäjä oli perussuomalaiset, joka ääniosuus putosi  3,5 prosenttiyksikköä eli 12,3 prosentista 8,8 prosenttiin. Myös kolmen suurimman puolueen ääniosuus laski, eli kokoomuksen 1,2, Sdp:n 0,2 ja keskustan 1,1 %-yksikköä vuoden 2012 vaaleista. Vihreä liitto on nyt Euroopan suurin vihreä puolue. Kolmen hallituspuoueen yhteinen ääniosuus laski 5,8 prosenttiyksikköä. 


4. Vaalien todellinen ääniharava oli kokoomuksen Jan Vapaavuori, joka sai Helsingin pormestarinvaaleiksi nimetyssä äänestyksessä karvan verran alle 30 000 ääntä. Vihreiden Anne Sinnemäki jäi kauas Vapaavuoren taakse saaden vain hieman alle 9 000 ääntä. Vapaavuori sai näin maukkaan revanssin katkeralle tappiolleen vuodelya 2014, jolloin hän hävisi kokoomuksen puheenjohtakisassa Paula Risikolle ja Alexander Stubbille.

5. Vaaliehdokkaista peräti 32 sai 0 ääntä, eli he eivät änestäneet edes itse itseään. Kuusamossa näitä henkilöitä oli neljä, joista kaksi oli persuehdokkaisiin kuulunut  Pahkalan pariskunta, Liisa ja Risto. He kertoivat ltapäivälehdille, että olivat toki käyneet äänestämässä, mutta että "kuka hullu sitä nyt itseään äänestäisi". Reilua puhetta! Yhdestä nollakerhoon jääneestä ehdokkaasta eli keuruulaisesta Tuomo Kyllästisestä (SDP) tuli kuitenkin varavaltuutettu puolueensa hyvän menestyksen johdosta.

6. Timo Soini lähestulkoon kyynelehti vaalituloksen selvittyä. Nyt ei tullut Timpalle eikä persuille jytkyä, tuli lötkö.  Soini toipui kuitenkin nopeasti ja piti puoleväelleen tunteikkaan kiitospuheen, jossa tunnusti reilusti, että "turpaan tuli, mutta henki jäi". Persujen tappio oli galluppien mukaan jo etukäteen selvä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista perussuomalaisten ääniosuus laski 8,8 prosenttiyksikköä, eli puolue on menettänyt kahdessa vuodessa 300 000 ääntä eli puolet äänestäjistään. Tätä ne löysät vaalilupaukset ja hallitusvastuu teettää.

7. Timo Soini ei kuitenkaan raski luopua ulkoministerin salkustaan, mikä on aika kummallista. Se, aikooko puolue jatkaa hallituksessa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ratkeaa paljolti kesäkuun puoluekokouksessa, jossa persuille valitaan uusi puheenjohtaja eli joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho. Jos persut jatkaa hallituspuolueena, Soini tekisi viisaasti, jos ymmärtäisi luopu ministerinsalkustaan, jonka saisi puolueen uusi puheenjohtaja. Halla-aho peittosi Helsingissä äänimäärässä selvästi Sampo Terhon. Jussi Niinistön kannatus oli yllättävn huono, vain n. 1 300 ääntä ministerismiehelle; jopa Mika Raatikainen sai enenmmän ääniä Helsingistä. Persujen ei siis kannata missään nimessä nimetä Jussi Niinistöä ehdokkaakseen ensi vuoden presidentinvaaleissa.

8. Tässä kuussa hallituksessa on luvassa järjestelyjä, jolloin Jari Lindström luopuu toisesta eli oikeusministerin salkustaan ja hallitukseen otettaneen näillä näkymin ehkä jopa kolme ministeriä lisää.  Jos persut saisivat hallituksen ministeriksi uuden puheenjohtajansa, olisi puolueella, jonka kannatus on enää vaivaiset 8-9 prosenttia, hallituksessa peräti viisi ministeriä. Aikaisemmissa hallituksissa tällaisilla pienpuolueiksi luonnehdittavilla puolueilla on ollut aina korkeintaan kaksi ministerinpaikkaa.

9. Keskustan vaalimenestys huononi, mikä ei minua mitenkään yllättänyt. Ylimielisyydestä aiheesta arvosteltu pääministeri Juha Sipilä asetti vaaleissa puolueen minimitavoitteeksi vuoden 2012 kuntavaalituloksen eli 18,6 prosentin ääniosuusden saavuttamisen, mistä puolue kuitenkin jäi 1,1 prosenttiyksikköä. Pääministeripuolueelle varsin vaisu tulos. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista keskustan kannatus on laskenut 3,7 %-yksikköä. Antaa mennä kun on alamäki vaan!

10. Keskustalle Helsingin ja muiden suurimpien kaupunkien valtaaminen on edelleen vain kaukainen haave. Helsingissä keskusta sai vain kaksi valtuutettua ja menetti ainakin neljä paikkaa. Valtuuston ulkopuolelle jäi kaksi keskustan kansanedustajaa eli Pekka Puska (ääniä 837) ja ministeri Kimmo Tiilkainen (ääniä 798). Istuvalle ministerille, joka hoitelee hallituksessa kolmen eri ministerin tehtäviä, vaalitulos on karmaisevan huono. Tiilikaisen kannatta pysytellä seuraavissa vaaleissa visusti Ruokolahdela ja Etelä-Karjalassa, jos ylipäätään aikoo tulla vielä valituksi Arkadianmäelle.   

11. Kristilliset saivat Helsingissä läpi kaksi ehdokasta, joista toinen on Terve Helsinki -liikettä luotsaava Paavo Väyrynen noin tuhannella äänellään. Väyrysellä oli järkeviä ehdotuksia Helsingin kasvun rajoittamiseksi, mutta käytännössä ne uhkaavat tietenkin kaikua täysin kuuroille korville. Väyrynen, joka aikoo tulevana kesänä esitää Keminmaan Pohjanlinna -ranchinsa näyttämöllä, ei enää Urho Kekkosta, vaan itseään, lanseerasi vaalivalvojaisissa uuden mieliin syöpyvän lentävän lauseen: "Mitä elämä olisikaan ilman minua". Tässäpä ohjenuoraa kaikille valtuutetuille, niin vanhoille kuin uusille! 

12. Puoluejohtajien murheenkryyni oli näissäkin vaaleissa demareiden Antti Rinne. Gallupit ovat kertoneet reilut puoli vuotta, että SDP on noussut keskustan ja kokoomuksen ohi maan suurimmaksi puolueeksi, ja näin ne tekivät vielä pari kolme viikkoa ennen kuntavaaleja. Mutta jälleen kerran nähtiin, että mitä lähemmäksi vaaleja tultiin ja mitä useammin tv-kanavilla näytettiin vaalitenttejä, joissa Antti Rinne mökelteli ja takelteli, sitä enemmän demareiden kannatus laski. 

13. Antti Rinteen tavoitteena oli saada SDP maan suurimmaksi kuntapuoleeksi, mutta tavoite ei onnistunut. Jopa edellisiin kuntavaaleihin verrattuna demareiden kannatus hieman laski. Demareiden viimeisin vaalivoitto on vuodelta 2004. Antti Rinne valittiin jatkamaan puolueen puheenjohtajana vain pari kuukautta sitten, mutta heti kuntavaalien jälkeen alkoi uusi keskustelu ja pohdinta puheenjohtajan vaihtamisesta. Selvää on, että Antti Rinteen johdolla SDP:stä ei tule pääministeripuoluetta. Kenestä siis SDP:n uusi puheenjohtaja?

14, Jan Vapaavuori valitaan virallisesti pormestariksi vasta kesäkuussa. Kenestä hänen seuraajansa  Europan investointipankin varapääjohtajana Luxemburgissa? Vaåaavuori ehti hoitaa ko. tehtävää vain 1,5 vuotta, toimikaudesta on jäljellä kaksi vuotta. Paikka kuuluu Suomessa ja käytännössä kokoomukselle. On jo ehditty arvella, että sopivin ehdokas olisi Alexander Stubb, joka on pudonnut eduskunnan rivikansanedustajaksi. Mikäpä siinä, kannatetaan! Varapääjohtajan tehtävä, jota on hoitanut aikoinaan myös Sauli Niinistö, on helppohoitoinen ja siitä maksetaan kunnon palkka, jonka suuruus on n. 24 000 euroa kuukaudessa; Luxemburgin verotus on kevyttä. Niinistö ja Vapaavuori eivät tiettävästi viihtyneet erityisen hyvin tehtävässä, mutta kansainväliselle ja kielitaitoiselle Alex Stubbille se sopisi paljon paremmin. Vapaavuoren seuraajaksi on ehdotettu myös Finanssialan keskusliiton Pia-Noora Kauppia - hän odottaa neljättä lastaan - ja jopa kansanedustaja Harri Jaskaria. Vapaavuoren seuraajan valitse käytännössä yksin valtiovarainministeri Petteri Orpo.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

1069. Niinistön selitykset eivät vakuuta

                                         Meillä oli tosi kivaa yhdessä!

1. Ennakolta laajaa kohua herättännyt Kiinan presidentin Jinpeng Xin Suomen vierailu on nyt ohi. Vierailun isäntänä presidentti Sauli Niinistö noudatti tapaamisessa visusti Kiinalta saamiaan ohjeita.Tämä koski etenkin keskustelujen jälkeen pidettyä tiedotustilaisuutta, joka oli järjestetty juuri sellaiseksi kuin kiinalaiset halusivat. Tilaisuus oli pönäkkä ja jäykkä ja muistutti  aika paljon aikoja, jolloin Neuvostoliiton johtajat kävivät Suomessa tapaamassa presidentti Urho Kekkosta. Ystävyyttä ja yhteistyötä vannottiin joka käänteessä niin kiivaasti, että oikein ällötti.

2. Huomiota herätti erityisesti se, että tiedotustilaisuudessa paikalla olleet toimittajat eivät saaneet esittää kysymyksiä presidenteille. Tilaisuudessa julkaistiin ilmeisesti jo ennen vierailua koko lailla valmiiksi laadittu yhteisjulistus, minkä jälkeen maiden ministerit, suomalaisista Mika Lintilä, Kimmo Tiilikainen ja Jari Lindsträm, allekirjoittivat joukon sopimuksia. Tämän jälkeen presidentit lukivat vuorollaan paperille präntätyn lausuman, jotka tulkit käänsivät, Niinistön lausuman kiinaksi ja Xi:n lausuman suomeksi. Siinä se sitten olikin.

3. Vasta Xin poistuttua maasta - hän lensi seurueineen Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Trumpia - oli Mäntyniemessä eilen tynkätiedotustilaisuuden vuoro. Sen piti Sauli Niinistö eräänlaisena yksinpuheluna. Toki toimittajat saivat nyt esittää kysymyksiä, mutta aika heiveröisiä ne tuntuivat olevan.  

4. Niinistö puolusteli aluksi edellispäivän tiedotustilaisuuden yksipuolisuutta selittäen, että samanlainen tilanne koettiin viime vuoden keväällä Washingtonissa, jolloin presidentti Barack Obaman luona tyydyttiin antamaan vain julistus tai yksipuolinen lausuma siitä, mitä oli tapahtunut eikä kysymyksiä sallittu. Washingtonissa ei kuitenkaan ollut kysymyksessä mikään varsinainen valtiovierailu, vaan tilaisuus, jossa pohjoismaiden viisi korkeinta poliittista päättäjää kävi eräänlaisella ystävyyskäynnillä Obaman luona. Washingtonissa ei käyty virallisia keskusteluja eikä tapaamisesta laadittu myöskään tavanmukaista  loppukommunikeaa tai vastaavaa julistusta. Presidentinlinnan toissapäiväinen tilaisuus  ei siten ole verrattavissa Washingtonin tapaamiseen. 

5. Mäntyniemen eilisen infotilaisuuden pääanti, jos sellaisesta ylipäätään voidaan puhua, oli presidentti Niinistön ihmettely Xin vierailun nostattamasta kritiikistä. Jotkut ovat nimittäin kritisoineet sitä, että presidenttien tapaamisessa päärooliin nousivat Kiinan Suomelle lahjoittamat, oikeastaan vuokraamat pandat, ja toisaalta se, ettei Suomi rohjennut ottaa tälläkään kertaa esille ihmisoikeuskysymyksiä; Kiinaahan on jo kauan arvosteltu ihmisoikeuksien järkyttävistä loukkauksista. 

6. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osasto lähetti ennen Xi:n vierailua Suomen poliittiselle johdolle, eli presidentti Niinistölle, pääministeri Juha Sipilälle ja eduskunnan puhemies Maria Lohelalle kirjeen, jossa Suomelta vaaditaan selkeästi nykyistä vahvempaa vastuunkantoa ihmisoikeuskeskustelussa. Amnestyn kirjeessä mm. kerrotaan, miten Kiina on pidättänyt mielivaltaisesti sikäläisiä ihmisoikeusjuristeja, jotka ovat puolustaneet kiinalaisia ihmisoikeusaktivisteja ja toisinajattelijoita. Kiinaa arvostellaan kirjeessä myös pidätettyjen ihmisten kiduttamisesta ja kerrotaan, että Kiina teloittaa joka vuosi eniten ihmisiä maailmassa. Kiina ei suostu kertomaan teloitettujen lukumäärää, vaikka kansainvälinen yhteisö on yrittänyt maata siihen painostaa. 

7. Amnesty vaati kirjeessään Suomelta nykyistä johdonmukaisempaa ja julkisempaa kritiikkiä Kiinan ihmisoikeusloukkausten suhteen. Amnesty esittää kirjeessään, että presidetti Sauli Niinistön on otettava ihmisoikeuskysymykset esiin Xi Jinpingin valtiovierailulla ja vaadittava Kiinaa kunnioittamaan  kansainvälisiä ihmisoikeusvevoitteitaan. Kiinan tulee lopettaa teloitusten täytäntöönpanot ja luopua kuolemanrangaistuksesta. Ihmisoikeusjuristien ja muiden ihmisoikeuspuolustajien häirintä, mielivaltaiset pidätykset, kidutus, pahoinpitely sekä vangitseminen on lopetettava.

Amnestyn tiedote

8. Presidentti Niinistö sanoi Mäntyniemessä yllättyneensä siitä, miten jo ennen presidenttien tapaamista kuului "tuomioita" siitä, ettei Suomi uskalla ottaa esille vaikeita ihmisoikeusasioita. Presidentti kiisti väitteen tokaisemalla, että "kyllä Suomi uskaltaa". Niinistön mukaan Kiinan ihmismisoikeudet olivat olleet Xin vierailulla "voimakkaasti esillä". 

9. Kukaan ei toki ollut "tuominnut" Suomea tai presidentti Niinistöä etukäteen eli ennen Xin vierailua rohkeuden puutteesta. Oli vain kerrattu faktoja siitä, mitä mainitulla  "saralla" aiemmin oli Suomen ja Kiinan välisten valtiovierailujen aikana tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Amnestyn presidentti Niinistölle, ulkoministerille ja maan muille korkeille poliittisille päättäjille ja viranomaisille lähettämä kirje oli toivomus, että tilanne paranisi, ei suinkaan etukäteen annettu tuomio suomalaisten rohkeuden puutteesta. 

10. Olisiko Kiinan ihmisoikeustilanne sitten ollut Niinistön ja Xin välisissä keskusteluissa "voimakkaasti" esillä, kuten Niinistö eilen kertoi? Tämän tietävät vain keskusteluissa mukana olleet poliitikot ja virkamiehet, eivät ulkopuoliset eivätkä siten myöskään esimerkiksi tiedotusvälineiden edustajat, suuresta yleisöstä puhumattakaan. Keskusteluja ei käyty julkisesti, vaan salassa, eivätkä toimittajat saaneet keskustelujen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa esittää kysymyksiä presidenteille. Tällaisen salaperäisyyden vallitessa voidaan jälkeenpäin väittää mitä tahansa esimerkiksi neuvottelujen "voimaperäisyydestä" tai siitä, korostettiinko keskusteluissa joitakin asioita muita enemmän.

11. Mitä näyttöä presidentti Sauli Niinistöllä oli eilen esittää siitä, että ihmisoikeusasiat olisivat olleet Xin tapaamisessa ja keskusteluissa "voimakaasti" esillä? Eipä juuri mitään, sanoisin. 

12. Niinistö yritti ensin kuitata asian hänelle tyypillisellä pikkunokkelalla letkautuksella. Niinistö nimittäin sanoi näin: "Ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta puhuttiin  (Xin kanssa) enemmän kuin pandoista". Hehheh, kylläpä meidän Sauli osaakin! Toisaalta aika britaali tapa. Miksi Niinistö halusi ottaa juuri eläimet eli tässä taapuksessa pandat ihmisoikeuksien vastinpariksi? 

13. Vierailun aikana allekirjoitettiin pandojen suojelusopimus, jonka perusteella ja pandadiplomatian puitteissa Kiina antaa - kovaa hintaa vastaan tietenkin - Suomelle  kaksi pandaa, jotka sijoitetaan Ähtärin eläinpuistoon. Pandoista siis presidenttien kesken puhuttiin. Kenties Niinistö halusi letkautuksellaan osoittaa, että ihmisten oikeudet kiinnostavat häntä pandoja enemmän. Mutta miten on kiinalaisten laita? Sitä, että  kiinalaiset poliitikot ja viranomiaset mieluusti vaikenevat tyystin ihmisoikeuksista, voitaisiin tulkita niin, että Kiinassa pandojen suojelu ajaa reippaasti ihmisten suojelun ja heidän oikeuksiensa edelle.

14. Niinistö sanoi eilen myös, että ”tässä asemassa joutuu pohtimaan aika lailla sitä, joutuuko sitä leikkimään karttakeppiopettajaa. En ole taipuvainen uskomaan sellaisen toiminnan tuloksiin”. Vertaus opettajan karttakeppiin on minusta myös eräänlainen letkaus, mutta itse asiassa aika heppoinen yritys siirtää huomio pääasiasta epäolennaisiin kysymyksiin. Niinistön vertaus on samaa luokkaa kuin usein esitetty toteamus, että pienenä maana Suomen ei sovi mennä lyömään "nyrkkiä päytään" ja tuomitsemaan suuren Kiinan ihmisoikeusloukkauksia. Minusta presidentin kannattaisi ottaa ihmisoikeuskysymykset todella vakavasti eikä vedota loukkaajavaltion suuruuteen tai mahtavuuteen taikka kuitata ihmisoikeuskysymyksiä puolinokkelilla letkatuksilla.

15. Asiakirjanäyttönä presidentti Niinistö vetosi maiden yhteiseen julkilausumaan, johon Niinistön mukaan saatiin ensimmäisen kerran mainittua ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Tällainen lausuma ei Niinistön mukaan ole ollut lainkaan itsestäänselvää muiden länsimaiden ja Kiinan tapaamisissa.

16. Mitä tuossa julkilausumassa sitten ko. osalta sanotaan? Lausuma (kohta 14) on lyhyt ja ytimekäs ja kuuluu näin: "Osapuolet korostavat ihmisoikeksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja suojelun tärkeyttä". Tämä sama lause sisältyy lausumaan, jonka presidentti Niinistö luki paperista Linnan tiedotustilaisuudessa.

17. Julkilausumassa käsitellään erilaista asioita lähes kolme sivua ja n. 200 rivin verran. Ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskeva maininta on ainoastaan 1,5 rivin mittainen. Voidaan siis sanoa, että ko. kohta on erittäin pieni yksityiskohta, joka suorastaan hukkuu julistuksen muihin asioiden joukkoon. Ilmeisesti se oli juuri kiinalaisten tarkoitus ja myös vaatimus. Se, että tätä 1,5 rivin mittaista mainintaa todella tuli, kuten Niinistö eilen kertoi, pitää keskusteluissa voimakkaasti esillä, jotta se saatiin mukaan julistukseen, osoittaa, miten vastahakoisesti Kiina suhtautuu ihmioikeuskysymyksiä koskevaan keskusteluun ja niiden mainitsemiseen loppujulistuksessa. Toisaalta voidaan väittää, ettei neuvotteluissa itse asiassa puhuttu kovin paljon tai "voimakkaasti" ihmisoikeuksista, mitä osoittaa se, että niistä otettiin julistukseen vain varsin lyhyt ja jokseenkin ympäripyöreä maininta, joka ei käytännössä velvoita Kiinaa minkäänlaisiin uudistuksiin. 

18. Kannattaa myös panna merkille, että ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskeva lausuma on, paitsi hyvin lyhyt, myös varsin mitäänsanomaton ja sellainen, joka ei velvoita esimerkiksi Kiinaa mihinkään. Ko. kohdassa ei nimittäin sanallakaan tai esimerkinomaisesti mainita, mitä keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia ihmisille kuuluu tai mitä käsite oikeusvaltioperiaate sisältää ja mihin se velvoittaa. Edelleen on syytä huomata, että julkilausuman mukaan "osapuolet" eivät sitoudu noudattamaan ihmisoikeussopimuksia tai oikeusvaltioperiaattetta, eivät keskinäisissä suhteissaan tai ylipäätään. Ko. kohta on kirjoitettu yleiseen muotoon eli niin, että se koskee kaikkia maita, eikä erityisesti Suomea ja Kiinaa. 

19. Sen sijaan monet muut julkilausuman kohdat on kirjoitettu niin, että juuri sopijapuolet, siis Kiina ja Suomi, ilmaisevat nimenomaisesti "sitoutuvansa" noudattamaan eri tavoitteita tai periaatteita, "työskentelemään" yhdessä,"edistämään" tiettyjä asioita, "toimeenpanemaan" aktiivisesti, "pyrkimään" yhdessä, "takaamaan", "sitoutumaan" "syventämään" ja "kannustamaan" yhdessä erilaisia hyviä asioita jne jne.

20. Mutta sitten kun julkilausumassa vihdoin päästään ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, edellä kerrottu yhdessä tekemisen ja pyrkimisen sekä sitoutumisen halu loppuu kuin seinään, sillä osapuolet töksäyttävät vain lakonisesti, että myös ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate ovat hyviä asioita, joten noudattakaapa siis, te muut maat, niitä ja piste. 

21. Ei siis minkäänlaista mainintaa Suomen ja Kiinan yhteistyöstä, edistämishalusta tai syventämispyrkimyksestä silloin, kun kyse on ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta. Mainittu kohta julkilausumassa on käytännössä vain eräänlainen korulause, sillä kaikki tietävät, a) ettei Kiina noudata eikä edes halua noudattaa lähimainkaan kaikkia keskeisiä ihmisoikeuksia vaan rikkoo niitä minkä kerkiää, ja b) että Kiina ei itse asiassa ole todellinen oikeusvaltio. Tuon superlyhyen ja mitäänsanomattoman kohdan ottamisella julkilausumaaan ei tule olemaan minkäänlaista vaikutusta Kiinan ihmisoikeustilanteen paranemiseen.

22. Presidentti Niinistö mainitsi eilen todenneensa Helsingissä kiinalaisille toimittajille, että "demokratian noudattaminen ja siihen liittyvät tasa-arvo sekä ihmisoikeudet ovat Suomen menestyksen salaisuuksia". Onko tuolla toimittajille annetulla lausumalla  jotain merkitystä? Minusta ei, sillä kyllä kiinalaiset toimittajat ovat niin fiksua väkeä, että he tietävät kyseisen asian muutenkin. Joka tapauksessa Niinistön ei olisi pitänyt tyytyä kertomaan mainittua asiaa yksinomaan kiinalaisille toimittajille, vaan hänen olisi pitänyt sanoa asia suoraan omalle keskustelukumppanilleen eli Kiinan presidentille.

23. Summa summarum. On toki hyvä, että Suomen ja Kiinan presidenttien käymien keskustelujen loppujulistukseen on otettu, vaikka sangen lyhyt eli ainoastaan 9 sanaa käsittävä ja varsin yleisluontoinen maininta, jossa korostetaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja suojelun tärkeyttä. Tämä on toki sulka presidentti Sauli Niinistön hattuun, sillä hänen edeltäjänsä eli presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari tai Tarja Halonen eivät ole mainittuun saavutuksen pystyneet. 

24. Samalla on kuitenkin syytä todeta, että ko. maininta julistuksessa ei konkreettisesti velvoita osapuolia mihinkään, eli Kiinaa se ei velvoita kehittämään ja parantamaan huonoa ihmisoikeustilannettaan. Selvää on, että Kiinassa mikään ei tule ihmisioikeuksien kunnioittamisen ja edistämisen osalta lähiaikoina muuttumaan paremmaksi. Muutosprosessi saadaan likkeelle vasta siten, kun Kiina sitoutuu, ei vain keskustelujen yleisluontoisissa yhteenvedoissa, vaan myös käytännössä todella monilta osin parantamaan ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia ja turvaamaan niiden toteutumisen. Tähän on vielä pitkä matka, tilanteen paraneminen ei ole näköpiirissä.

25. Valtiovierailun loppukommunikea ei toki ole sopiva paikka, jossa isäntämaa voisi alkaa vaatia vierailulle kutsuttua valtiota ja sen presidenttiä lopettamaan maassaan tapahtuvat ihmisoikeuspuolustajien ja toisinajattelijoiden häirintä, mielivaltaiset pidätykset ja kidutus. Sen sijaan Euroopan Unioni voisi  ryhtyä tässä tarkoituksessa aktiivisesti. Kuten Amnestyn tiedotteessa 3.4.2017 kerrotaan, EU onkin viime vuosina useita kertoja ottanut suoraselkäisesti kantaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen mm. vaatimalla pidätettyjen ihmisoikeusjuristien vapauttamista ja heidän esittämiensä kidutusväitteiden tutkimista.

26. Näin tapahtui viimeksi tämän vuoden maaliskuussa, jolloin yhdentoista maan diplomaatit lähettivät Kiinan ulkoministeriölle kirjeen, jossa ne ilmaisivat huolensa kidutusväitteistä ja ihmisoikeusrikkomuksista Kiinassa. Kirjeen lähettäjämaat olivat Australia, Kanada, Japani, Sveitsi, Belgia, Tsekki, Viro, Ranska, Saksa, Ruotsi ja Britannia. Mutta mitä teki Suomi, jolle myös tarjoittiin Pekingin suurlähetystössä mahdollisuus kirjeen allekirjoittamiseen? Aivan oikein, Suomi ei suostunut allekirjoittamaan kirjettä. Lähetystöstä kerrottiin, että mainitunlaiset kirjeet ovat vain yksi keino vaikuttaa asiaan, mutta käyttävissä on muitakin välineitä, joita voidaan hyödyntää. Lähetystöstä viitattiin ulkoministeri Timo Soinin kuukausi pari sitten tekemään Kiinan vierailuun, jolloin Soini oli nostanut Kiinan ulkoministerin kanssa keskustellessaan esille myös ihmisoikeuskysymykset. Kysymys lienee ollut kuitenkin - jälleen kerran -  vain ihmisoikeuksien merkityksen yleisluonteisesta toteamisesta, ei konkreettisista asioista tai keinoista puuttua asiaa. 

27. Mäntyniemen eilisessä tilaisuudessa Sauli Niinistöltä kysyttiin syytä, miksi Suomi ei allekirjoittanut edellä mainittua Kiinalle osoitettua kirjettä yhdessä 11 muun maan kanssa. Niinistön vastaus oli aika epämääräinen. Hän vetosi siihen, että Suomi voi puuttua asiaan joko muiden pohjoismaiden kanssa tai taas yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa. Nyt tällaisesta tilanteesta ei Niinistön mukaan ollut kysymys. Pötypuhetta, tekisi mieli sanoa, sillä allekirjoittihan kirjeen kuusi EU-maata sekä pohjoismaa Ruotsi ynnä vielä naapurimaa Viro. Suomi olisi siis ollut oikein hyvässä seurassa, mutta se ei vain Suomelle kelvannut. Varmaankin siksi, että kirjeessä vaadittiin Kiinalta konkreettisia käytännön toimenpiteitä eikä esitetty pelkästään yleisluontoista ja ympäripyöreätä jargonia ihmisoikeuksien merkityksestä, jollaista Suomi on näissä asioissa tottunut ja tyytynyt yleensä aina esittämään.

28. Suomi asettaa hyvät kauppasuhteet Kiinaan ihmisoikeuksien edelle. Jotta Kiinan kauppa kukoistaisi ja entisestään lisääntyisi, Suomi haluaa kaikin tavoin harjoittaa mahdollisimman ystävällismieleistä diplomatiaa Kiinaan-suhteissaan, nyt siinä on edetty pandadiplomatian asteelle.Tämä ei suo, niin kuvitellaan, mahdollisuutta kritisoida nimeksikään Kiinassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia olivatpa ne kuinka räikeitä ja julmia tahansa. Kyynisesti ajatellaan, että kauppa se on mikä kannattaa, ei ihmisoikeuksien vaaliminen ja niiden totetuminen. Suomi ei rohkene edes yhdessä muiden EU-maiden kanssa vaatia Kiinalta konkreettisia toimenpiteitä maan ihmisoikeustilanteen korjaamiseksi. 



keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

1068. Pandadiplomatian aikaa

                       Pandasopimus vahvistettiin presidenttiparin valvonnassa

1. Kiinan presidentti ja maan ylin puoluepamppu Xi Jinping on valtiovierailulla Suomessa. Hän saapui eilen vaimonsa Peng Liyuanin kanssa. Lentokentällä Xitä oli vastassa "pandaministeri" Kimmo Tiilikainen. Erässä kentällä otetussa kuvassa Xin yksi turvamies katselee varsin epäluuloisen näköisenä Tiilikaista. Suomesta presidenttipari jatkaa Yhdysvaltoihin presidentti Donald Trumpin vieraaksi. 

2. Valtiovierailuilta niin tutuiksi tulleet liirum laarumit esitettiin ja näyteltiin suorassa tv-lähetyksessä koko kansalle. Xi Jinping ylisti tottuun tapaan Suomen ja Kiinan välisiä suhteita ja kehui Suomea sen sadan vuoden itsenäisyyden aikaisista saavutuksista. Xi vakuutti, että maiden välisiä suhteita tullaan kehittämään myös jatkossa.

3. ”Tulkoon pandoista maidemme välisiä viestinviejiä”, Xi sanoi tiedotustilaisuudessa. Tosiaan, valtiovierailun  kiinnostavin anti on se, että sillä sinetöitiin virallisesti jättiläispandapariskunnan saapuminen Ähtärin eläintarhaan tämän vuoden lopulla. Asiasta oli käytännössä sovittu jo aikaisemmin. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja hänen kiinalainen kollegansa allekirjoittivat tiedotustilaisuudessa pandojen suojelusopimukseksi nimetyn asiakirjan. 

4. Kiina ei suinkaan lahjoita pandoja Suomelle, vaan ainoastaan vuokraa ne Ähtärin eläintarhalle kymmeneksi vuodeksi. Vuokran suuruus ei ole nimellinen, sillä se on miljoona euroa vuodessa. Kerrotun mukaan pandat rouskuttavat bambua vuodessa noin 100 000 euron arvosta. 

5. Osuvasti onkin todettu, että suomalais-kiinalaissuhteissa siirrytään nyt pandadiplomatian aikaan.  Se on kiinalaisten hyväksi katsoma keino kohentaa ihmisoikeuksien loukkauksissa pahoin kolhiintunutta imagoaan ja laajentaa vaikutusvaltaansa maailmassa. Kiinalaiset ja heidän presidenttinsä Xi haluavat, että Kiinaa pidettäsiin maailmalla vaarattomana halinallena. Mutta vaikka pandat ovat ulkonäöltään söpöjä, ne ovat todellisuudessa vaarallisia petoja, joiden tassujen alta löytyvät terävät kynnet.

6. Pandoja Kiina ei luovuta keille tahansa, vaan niitä annetaan vuokralle vain harvoin ja perusteellisen poliittisen harkinnan jälkeen luotettaville ja Kiinaan ystävällismielisesti suhtautuville maille. Pohjois-Euroopan maihin Kiina ei ole aikaisemmin pandojaan luovuttanut. Pandat ovat kuuluneet vuosikymmeniä Kiinan ulkopolitiikkaan. Niinistö kiittikin Xitä pandayhteistyöstä ja pandan saamisesta Suomeen. ”Tiedämme, että pandat ovat Kiinan kansallista aarretta. Tulemme pitämään tätä arvossa”, Niinistö sanoi.

7. Sauli Niinistö kehui vuolaasti muutoinkin maiden ”erinomaisia ja syviä” suhteita, jotka ”ulottuvat yhteiskunnan kaikille alueille”. (Huhhuh, oikein pahaa teki tuollainen kumartelu ja jatkuva pään nyökyttely suurvallan johtajan edessä - latojan huomautus). Kansainvälisessä politiikassa Niinistö sanoi Kiinan toimivan yhteistyössä EU:n kanssa esimerkiksi vapaakaupan takaamiseksi maailmassa. Niinistö korosti, että Suomi hyväksyy vain yhden Kiinan politiikan; ts. Taiwan kuuluu Kiinaan. Tietenkin, mitäpä muuta Niinistö olisi voinut sanoa.

8. Tapaamisen aikana maiden ao. ministerit  allekirjoittivat tukun erilaisia  yhteystyösopimuksia, pandojen suojelun lisäksi mm. oikeusalan yhteistyön jatkamisesta kolmella vuodella. Presidentit keskustelivat, tietenkin, muun muassa Suomen ja Kiinan välisistä suhteista sekä ajankohtaisista kansainvälisistä asioista kuten Koreoiden tulehtuneesta tilanteesta, EU:sta ja Venäjästä.

9. Entäpä sitten ihmisoikeudet ja Kiinan niitä koskevat vakavat ja toistuvat loukkaukset? Lehtijuttujen mukaan Niinistö olisi muistuttanut asiasta Xitä "diplomaattisesti". Tosiasiassa Niinistö ei muistuttanut Xi ko. asiasta - satuin näkemään tuota koskevan pätkän tv-lähetyksestä - vaan hän ainoastaan luki maiden solmimasta yhteistyösopimuksesta tai vastaavasta asiakirjasta mainitun kohdan. Se oli lyhyt kohta, eli siinä todetaan ainoastan lakonisesti, että sopijavaltiot korostavat "ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen lisäämistä sekä yhteistyötä oikeussektorilla”. Ei siis minkäänlaista muistutusta, ja ko. kohdan paperista lukiessaan Niinistö vältti visusti katsomasta tai edes vilkaisemasta Xitä. - Palaan myöhemmin eri blogijutussa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen ja Suomen ja Kiinan väliseen oikeusyhteistyöhön.

10. Tiedotustilaisuudessa presidentti Xi oli pukeutunut Suomen lipun mukaisesti siniseen kravattiin, Niinistöllä taas oli punainen kravatti. Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukka totesi presidenttien tiedotustilaisuudesta, että "se ei ollut vain huvittavan jäykkä, vaan myös pelottava". Luukan mukaan Suomessa tuskin on nähty sitten Neuvostoliiton mahtiaikojen toista yhtä jäykkää tilaisuutta kuin Kiinan ja Suomen presidenttien tiedotustilaisuus tänään Linnassa.

11. Ensimmäisen kymmenen minuuttia valtiopäämiehet istuivat hiljaa, kun heidän edessään olevien isojen pöytien äärellä ministerit toistensa jälkeen kävivät allekirjoittamassa erilaisia yhteistyösopimuksia ja kättelivät sen jälkeen toisiaan. Allekirjoittajina esiintyivät suomalaisista ministereistä ainakin Lintilä, Lindström ja Tiilikainen. Teemu Luukan mukaan ministeri Jari Lindströmillä tuntui olevan pokassa pitämässä, sillä hän näytti "melkein hymyilevän". Luukan mukaan tämä taisi olla tilaisuuden ainoa hetki, jota ei ollut kirjoitettu jo etukäteen Kiinaa mielistelevään protokollaan.

12. Pelottavalta tilaisuus tuntui siksi, että tiedotustilaisuutta seuraavat toimittajat eivät saaneet normaaliin tapaan kysyä mitään kummaltakaan presidentiltä. Näin siitä huolimatta, että tilaisuus pidettiin maassa, joka ylpeilee sananvapaudellaan, totesi toimittaja Luukka. Tiedotustilaisuus, jossa kysymysten esittäminen kielletään, on kuitenkin vakiintunut tapa Kiinassa sekä kiinalaisten johtavien poliitikkojen tekemillä valtiovierailuilla.

13. Turvallisuustoimet ovat koko vierailun ajan olleet äärimmäisen tiukat. Ilmaliikenne oli keskeytetty kokonaan, samoin autolla liikkuminen monilla katuosuuksilla Helsingin keskustassa. Presidentilinnan lähistöllä kiellettiin myös pöyräily ja kävely jalkakäytävillä. 

14. Xin vierailu on hyvin harvinainen, sillä Suomessa on käynyt Kiinan ylin johtaja aiemmin vain kerran. Näin tapahtui vuonna 1995, jolloin puoluejohtaja ja presidentti Jiang Zemin kävi kylässä. Xi vieraili edellisen kerran Suomessa vuonna 2010, jolloin hän oli Kiinan varapresidenttinä. Tuolloin Xi matkusti myös Rovaniemelle, jossa hän tapasi Joulupukin ja ajeli koiravaljakolla.