torstai 5. heinäkuuta 2018

1147. Persujen gallupkannatus nousussa


1. Poliittisten puolueiden kannatusmittauksia julkaistaan jatkuvalla syötöllä eli kerran kuukaudessa. Mittauksia teettävät säännöllisesti Helsingin Sanomat, Yle ja IL-Uusi Suomi. Mittausten tulokset ovat yleensä vasin lähellä toisiaan, mutta  aina silloin tällöin koetaan myös joitakin eroja.

2. Yle julkaisi tänään kesäkuun puoluekannatusmittauksensa tulokset ja sitä koskevan yllä olevan graafisen esityksen. Kyselyn toteutti Yle Uutisten toimeksiannosta Taloustutkimus Oy. Puhelinhaastattelut tehtiin 6.6. -3.7. välisenä aikana. Kyselyyn vastaisi 2440 18-79 -vuotiasta henkilöä. Kantansa ilmoitti 63,1 prosenttia vastaajista. Kyselyn virhemarginaali on 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa. 

3. Mittaus ei muuttanut suurimpien puolueiden järjestystä. SDP on edelleen suurin tai suosituin puolue, jota kannattaa nyt 20,3 prosenttia vastaajista, tuloksessa on nousua toukokuun mittauksesta 0,3 prosenttiyksikköä. Kokoomus on selkästi toiseksi suurin puolue, jonka kannatusosuudeksi saatiin 19,7 prosenttia, nousua 0,4 prosenttiyksikköä. Kolmatta sijaa pitää hallussaan pääministeripuolue keskusta 16,6 prosentin kannatuksellaan, jossa on laskua edelliseen miittaustuokseen verrattuna 1,0 prosenttia.

4. Vihreät näyttää vakiinnuttaneen paikkansa maan neljänneksi suuurimpana puolueena, sen kannatusprosentti oli nyt 13,9, jossa on laskua 0,5 prosenttiyksikköä. Puolueen kannatus on edelleen selvästi enemmän kuin kaikissa viimeaikaisissa vaaleissa.

5. Perussuomalaiset nosti kannatustaan roimasti eli edelisest mittauskyselystä 2,0 prosenttiyksiköllä, kyselyn mukaan puoluetta kannattaa vastaajista 10,3 prosenttia. Persut ohitti vasemmistoliiton, jonka kannatusluvuksi saatiin 8,6 prosenttia, jossa on laskua 0,3 prosenttiyksikköä.

6. Pienistä puolueista KD eli kristillisdemokraatit sai 3,6, RKP 3,3 ja Sininen tulevaisuus vain vaivaiset 1,1 prosentin kannatuksen. Muut puolueet, joista näkyvin on piraattipuolue, keräsivät yhteensä 2,6 prosentin kannatuksen. Tähän ryhmään kuuluvat myös Harry Hrkimon Liike Nyt ja Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike, joka tosin perustettiin vasta pari viikkoa sitten.

7. Helsingin Sanomien kesäkuun puolivälissä julkaiseman kannatuskyselyn tulos on samansuuntainen kuin Ylenkin kysely. Siinä Sdp:n kannatus oli 21,6, kokoomuksen 19.7 ja keskustan 15,8 prosenttia. Vihreitä kannatti 13,5, vasemmistoliittoa 9,2 ja perussuomalaisia 8,0 prosenttia vastaajista.

8. Kolmen hallituspuolueen kannatus mataa sitkeästi kuukaudesta toiseen 37-38 prosentin lukemissa, mikä on tosi vähän, sillä onhan hallituksella kuitenkin niukka enemmistö kansanedustajan paikoista.  Sinisten mukanaolo hallituksessa viiden ministerin voimin tosiasialisella 1-2 prosentin kannatuksella on kerrasssaan merkillinen ilmiö ja vitsi, kuten olen aina ennenkin tässä yhteydessä todennut.

8. Vaikka Juha Sipilä huudettiin pari viikkoa sitten Sotkamossa keskustan puheenjohtajaksi uudelle kaudelle, ei Sipilä ole saanut puolueelleen minkäänlaista kannatuksen nousua. Syy tähän on selvä, sillä niin ylimielistä pääministerin ja koko puolueen ministeriryhmän touhu on ollut. Keskusta kompastui Soteen ja maakuntauudistuksen ajamiseen, tämä on nyt selvä asia. Ensi huhtikuun eduskuntavaaleista näyttää tulevan todelliset sote-vaalit. 

9. Muutama päivä sitten julkaistiin toisenkin mielenkiintoisen kyselytutkimuksen tulokset.  Helsingin Sanomien Kantar TNS:llä teettämän kyselyn mukaan 22 prosenttia vastaajista koki SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen mieluiten pääministerinä huhtikuun 2019 edukuntavaalien jälkeen. Toiseksi suosituin pääministerikandidaatti on kyselyn mukaan kokoomuksen Petteri Orpo, jota kannatti 20 prosenttia, ja kolmanneksi keskustan puheenjohtaja ja nykyinen pääministeri Juha Sipilä, jolle mitattiin 16 prosentin kannatus.

10. Antti Rinne on ollut viime aikoina aktiivinen, sillä hän on heitellyt ilmoille useita täkyjä puolueensa kannatuksen kohentamistarkoituksessa. Vappuna Rinne ehdotti ns. vappusatasta eli 100 euron korotusta alle 1 4000 euron eläkkeisiin. Sdp on myös luvannut alentaa varhaiskasvatusmaksuja, perua monet nykyhallituksen päätökset ja palauttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Kokoomus ja keskusta ovat pitäneet demareiden  ehdotuksia lähinnä vastuuttomina vaalitäkyinä. Antti Rinne on myös uhonnut muuttaa sote-uudistusta, jos hänestä tulisi uuden hallituksen pääministeri.

11. Ko. kyselystä toisaalta ilmeni, että Antti Rinteen suosio pääministeriksi ei johdu hänen tai yleensä demareiden poliittisista avauksista tai suoranaisista lupauksista, sillä vain kahdeksan prosenttia vastaajista kannatti Rinnettä tuolla perusteella. Rinteen kannatuksen suurin syy on kyselyn mukaan nykyhallituksen epäonnistuminen ja -epäsuosio. Rinne oli jopa oman puolueensa kannattajien keskuudessa vähemmän suosittu kuin Petteri Orpo ja Juha Sipilä omiensa. Siten voidaan perustellusti sanoa, että Antti Rinteen näennäinen suosio on varsin hataralla pohjalla. Kun tiedetään, miten heikko esiintyjä Rinne on vaikkapa Orpoon ja Sipilään verrattuna tv:n vaalikeskusteluissa, ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että demarit voittaisivat ensi vuoden eduskuntavaalit ja Antti Rinteestä tulisi seuraava pääministeri.

12. Monia muitakin puolueiden ja poliitikkojen kannatusta mittaavia kyselytutkimuksia on julkaistu; voidaan jopa sanoa että "ilma on sakena" poliittista kannanunvalantaa. Viime tammikuussa julkaistun Suomen Yrittäjien Kantar TNS:ltä tilaaman tutkimuksen mukaan Petteri Orpo on suosituin poliitikko seuraavaksi pääministeriksi, häntä kannatti 17 prosenttia vastaajista. Toiseksi tässä kysyelyssä tuli - yllätys yllätys - vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jota kannatti pääministeriksi 13 prosenttia. Vasemmistoliiton kannattajien lisäksi Andersson oli myös vihreiden ykkössuosikki pääministeriksi. Juha Sipilä hävisi niukasti Anderssonille 12 prosentin kannatuksellaan. Kyselyn varsinainen pommi oli Antti Rinteen ja vihreiden Touko Aallon selvä epäsuosio kansan keskuudessa, sillä Rinnettä kannatti pääministeriksi 8 ja Aaltoa ainoastaan 3 prosenttia vastaajista. Perän pitäjäksi tässä kyselyssä jäi sinisten Terho Aalto, jonka kannatukseksi mitattiin 2 pronttia.

13. Tällä viikolla, siis nyt heinäkuun alussa, julkaistiin IL-US -tutkimus, jossa selvitettiin sitä, kuka on Suomen vetovoimaisin puheenjohtaja. Tässä kyselyssä L Andersson pesi kaikkien muiden puolueiden puheenjohtajat. Toisaalta kyselystä ilmeni, että vasemmistoliiton kannattajat pohtivat kaikkein eniten myös muiden puolueiden ja etenkin vihreiden äänestämistä.

14. Tämän viikon alussa julkaistiin myös Kunnallisalan Kehittämissäätiön Kantar TNS Oy:llä teettämä tutkimus, jossa kysyttiin, kuka puheenjohtajista on lisännyt eniten puolueensa kannatusta. Li Andersson selviytyi voittajaksi myös tässä kyselyssä, sillä vastaajista 51 prosenttia katsoi, että Andersson lisäsää puolueensa kannatusta. Toiseksi tuli kokoomuksen Petteri Orpo 38 prosentin osuudellaan; Orpo jäi siis varsin kauas Anderssonin kannatusluvusta. Kolmanneksi kyselyssä tuli KD:n Sari Essayah ja neljänneksi perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Hännänhuipuksi jäi tässäkin kyselyssä vihreiden Touko Aalto. Omien kannattajien joukossa parhaiten pärjäsivät Li Andersson ja Jussi Halla-aho, huonnoiten puolestaan Touko Aalto ja Antti Rinne.

15. Mieleen muistuu myös viime vuoden loppupuolella julkaistun kyselyn tulos, jossa Li Andersson pärjäsi hyvin ja hänen voitti osion, jossa tiedusteltiin, kenen puoluejohtajan kanssa vastaajat mieluiten lähtisivät kajalle. Vaikka Li Andersson on menestynyt  erinomaisen hyvin kaikissa edellä mainituissa mittauksissa, eli hän on vetovoimainen politiikko, jolla on hyvä imago, tämä ei kuitenkaan näy hänen johtamansa puolueen kannatusluvuissa, joka pysyttelee sitkeästi 8-9 prosentin tienoilla. Onko Li Andersson siis kenties "väärässä" puolueessa? Jos hän olisi demareiden puheenjohtaja, puolueen kannatusluvut saattaisivat olla paremmat kuin mihin sdp on Antti Rinteen johdolla pystynyt. Toisaalta vihreiden kannatus pysyttelee 15 prosentin tuntumassa, vaikka puolueen puheenjohtaja Touko Aalto häviää kaikki kyselytutkimukset kirkkaasti Li Anderssonille ja muillekin puheenjohtajille.

16. Perussuomalaisten kannatus on myös yllättävän korkealla, vaikka puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole erityisen hyvin pärjännyt edellä mainituissa suosiomittauksissa. Mutta niinhän se on, että "kyllä kansa tietää".  Tietää, miten säälimättömästi ja suorastaan sietämättömällä tavalla perussuomalaiset lyötiin hajalle reilu vuosi sitten ja ketkä tähän vallanhuumassaan syyllistyivät (Soini, Sipilä ja Orpo). Persut vaativat eduskuntavaalikampanjassaan varmuudella turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Tämä on asia, joka jakaa nyt Saksan hallitusta ja voi myös ratkaista Ruotsissa syksyllä pidettävät parlamenttivaalit ruotsidemokraattien voitoksi.

17. Jussi Halla-aho ilmoittikin eilen tyynesti, että persut tähtää ensi vuoden eduskuntavaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi. Kun Yle uutisten toimittaja Pirjo Auvinen suorastan hieman hätääntyneen oloisena tiedusteli Halla-aholta, että merkitseekö tämä myös sitä, että Jussi tähtää samalla seuraavaksi päministeriksi, kuultiin myhäilevä vastaus: Sehän on vain luonnollista.

18. Oikein hyvä! Meissä kaikissa asuu pieni persu, oltiinpa perussuomalaisesta puolueesta mitä mieltä tahansa. Persujen hyvä gallupsuosio luo ensi vuoden vaaleille - niitä pidetään peräti kolmet lyhyen ajan sisällä - mukavaa jännitystä. Nähtäväksi jää, onko persuille tulossa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa jo kolmas jytky? Yhtä mielenkiintoista on seurata, montako kansanedustajaa Sininen tulevaisuus saa eduskuntaan vai saako ainoatakaan. 

19. Antti Rinne uhosi eilen, että demarit eivät huoli perussuomalaisia kanssaan samaan hallitukseen, tuli mitä tuli. Tätä samaa virttä ovat aiemmin veissaaneet myös Petteri Orpo ja Juha Sipilä. Persujen arvot eivät kuulemma kelpaa demareille, kokoomukselle ja keskustalle. Tätähän Sipilä ja Orpo toitottivat jo viime vuoden kesäkuussa, jolloin siniset irrottautui persuista omaksi ryhmäkseen ja myöhemmin puolueekseen, jotta viisi soinilaista ministeriä saattoi jatkaa hallituksessa ja pelastaa Sipilän hallituskriisiltä.

20. Pakko sanoa, että Antti Rinteellä, Petteri Orpolla ja Juha Spilällä on todella huono poliitinen hoksnokka, kun he kailottavat jo nyt persujen hallituskelvottomuutta. On selvää, että tällainen perusteeton syrjintä on vain omiaan lisäämään persujen suosiota ja tulee voimistamaan sitä myös ensi huhtikuun eduskuntavaalikampanjassa.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

1146. Alex Stubb korvaa Jyrki Kataisen


1. EU -komission varapuheenjohtaja, entinen pääministeri Jyrki Katainen jysäytti tällä viikolla melkoisen uutispommin. Hän nimittäin ilmoitti jättävänsä politiikan nykyisen kautensa jälkeen.  Hän ei siis aio asettua ehdolle komission seuraavaksi puheenjohtajaksi, tai olla käytettävissä toista kautta Suomen komissaarina.

2. Katainen perusteli ilmoitustaan sillä, että hän on 46 vuotta vanha ja ollut koko aikusiikänsä mukana politiikassa. Katainen sanoo, että hän voisi vielä tehdä  "yhtä ja toista". Hän kertoi katsovansa jatkossa jotain muutta kuin politiikkaa.

3. Kataista oli veikkailtu mahdolliseksi Euroopan kansanpuolueen eli EPP:n kärkiehdokkaaksi, ja sitä kautta seuraavan komission puheenjohtajaksi Carl-Claude Junckerin jälkeen. Hän kertoi harkinneensa ehdokkuutta vakavasti ja tunnustelleensa kannatusta EPP:n sisällä.

4. Perhesyyt ja halu työskennellä politiikan ulkopuolella saivat Kataisen kuitenkin luopumaan ajatuksesta. Komission puheenjohtajuus, mikäli hän olisi sinne asti päässyt, on iso muutos, ja sillä on iso vaikutus myös perhe-elämään, Katainen kertoi. Kotipesä tulee olemaan jatkossa on Suomessa, Katainen sanoo.

5. Varapuheenjohtajan päätökseen vaikutti myös se, että hänen vaimonsa Mervi Katainen on kiinnostunut ryhtymään kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi Uudeltamaalta.

6. Kataisen päätös nostaa luonnollisesti  Alexander Stubbin osakkeita kokoomuksen komissaariehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo on jo ehtinyt todeta, että kokoomuksen tulisi asettaa suomalainen ehdokas EPP:n kärkiehdokasvaaliin ja että hän on jo keskustellut nimenomaan Stubbin kanssa asiasta.

7. Kokoomus isännöi EPP:n puoluekokousta Helsingissä ensi marraskuussa. Katainen ei ota kantaa kokoomuksen ratkaisuihin, mutta sanoo, että Stubb täyttäisi kaikki komission puheenjohtajalta vaadittavat ominaisuudet. Hän ilmoitti "totta kai ilman muuta" tukevansa Stubbin valintaa. 

8. Jyrki Katainen toimi kansanedustajana 15 vuotta ja oli sinä aikana neljä vuotta valtiovarainministerinä neljä. Pääministerinä hän toimi vuosina 2011–2014, kunnes lähti yllättäen kesken vaalikauden komissaariksi, jolloin Stubb tuli hänen tilalleen kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.

9. Alexander Stubb ehti keväällä 2014 jo henkisesti valmistautua siirtymään komissaariksi Brysseliin, mutta Katainen ylätti ja veti tavallaan maton Stubin alta ryhtyessään itse komissaariksi.Vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaa Alex Stubb kertoo olleensa varma siitä, että juuri hänestä tulisi Olli Rehnin jälkeen Suomen seuraava komissaari.

10. Komission varapuheenjohtajana Jyrki Katainen on vastannut työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista. Hän sanoo jatkavansa tehtävässään komission kauden loppuun, joka päättyy ensi vuden lopussa. Katainen sanoo itse, ettei hän ole vielä päättänyt, millaista työtä ryhtyy jatkossa tekemään. 

11. Mutta ei ehtinyt kulua kuin kaksi päivää, kun mediassa jo tiedettiin, mitä Jyrki Katainen aikoo Suomessa ryhtyä tekemään. Hänet tullaan todennäköisesti valitsemaan Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston uudeksi pomoksi, jonka nimikeenä on vaatimattomasti yliasiamies. Tehtävää nykyisin hoitava Mikko Kosonen jää sopivasti eläkkeelle juuri vuoden 2019 lopussa. Katainen olisi toinen entinen pääministeri sanotussa hommassa, sillä pääministerinä 90-luvulla toiminut Esko Aho oli Sitran yliasiamiehenä 2004-2008. 

12. No, ehkäpä tuo on Kataiselle sopiva työ, sillä olisi aika vaikea kuvitella hänet esimerkiksi Nokian tai Koneen taikka Valion tai Ponssen pää- tai toimitusjohtajaksi.

13. Alexander Stubbin valinta EU-komission puheenjohtajaksi tai edes tavalliseksi rivikomissaariksi ei toki ole itsestään selvä asia. Marraskuussa europarlamentin suurin ryhmä EPP, johon kokoomuksen mepitkin kuuluvat, valitsee Helsingin kokouksessaan kärkiehdokkaansa (Spitzenkandidaten), joka todennäköisesti komission puheenjohtajaksi, jos EPP:stä tulee myös toukokuun 2019 EU-vaalien suurin ryhmä. Stubbilla olisi kokemuksensa ja pätevyytensä perusteella hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kärkiehdokkaaksi; selvää on, että Stubb on ehdokkaana vuoden 2019 EU-vaaleissa.

14. Toisaalta myös ensi vuoden edusuntavaalien tulos vaikuttaa siihen, kuka Suomesta valitaan komissaariksi Jyrki Kataisen jälkeen. Kerrotaan, että kokoomus ja SDP olisivat jo sopineet siitä, että vaalien voittajapuolue, jonka puheenjohtajasta tulee seuraavan hallituksen pääministeri, valitsee seuraavan komissaarin. Vaikka Stubb on tehtävään ylivoimaisesti paras ehdokas, saattaa hyvinkin käydä niin, että hänet jätetään taas rannalle, jos SDP voittaa vaalit ja pääministeriksi tulee Antti Rinne.  Rinne ja Stubb eivät ole, kuten yleisesti on tiedossa, lainkaan hyvissä väleissä keskenään; tämä ilmeni  jo 2014-2015, jolloin miehet istuivat samassa hallituksessa. Änkyrä Rinne saattaa haluta seuraavaksi komissaariksi naisen, jolloin komissioon lähetetään ilmeisesti Jutta Urpilainen (sdp). En kuitenkaan usko, että demarit voittasivat ensi vuoden eduskuntavaalit Antti Rinteen johdolla.TV:n vaalitenteisssä taas kerran huomataan, ettei Rinteestä tulisi hyvää pääministeriä.

15. Olisi kuitenkin suoraan sanoottuna hölmöä, jos Suomi ei valitsisi komissaariksi Alex Stubbia, joka on tehtävään ylivoimaisesti pätevin ja kyvykkäin ehdokas. Jutta Urpilaisen parasta ennen -päivä meni jo, eikä hän tunne EU:ta ja sen asioita riittävän hyvin hyvin. Stubb sen sijaan on entinen pääministeri, ulkoministeri, valtiovarainministeri,  ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri ja hän on toiminut EU:ssa myös virkamiehenä ja väitellyt Britanniassa tohtoriksi Euroopan integraatiosta. Hän on monien vaalien ääniharava ja hän on opettanut EU:ta ulkomaisissa yliopistoissa ja hänen kielitaitonsa ja kansainvälinen verkostonsa on tunnetusti laaja. Stubbin liikunta- ja urheiluharrastukset ovat myös kaikkien tiedossa - viimeksi eilen Stubb osallistui Lahdessa järjestettyyn triathlonin puolimatkojen Ironman -kilpailuun.

16. Toki Alex Stubbia toki kahdehditaan ja monet  katsovat häntä eri syistä karsaasti; heihin lukeutuu myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ei yhtään pidä Stubbin avoimesta, keskustelevasta ja rennosta tyylistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen presidentti Niinistö lienee ratkaisevasti vaikuttanut sihen, että Timo Soini valitsi itselleen ulkoministerin salkun, vaikka olisi voinut ryhtyä valtionvarainministeriksi. Niinistö ei halunnut, että ulkoministeriksi olisi tullut Stubb. Myöhemmin Niinistön suosikki Petteri Orpo haastoi, presidentin kanssa ensin asiasta keskusteltuaan, Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja voitti.

17. Vuonna 2024 ovat seuraavat presidentinvaalit. Kokoomuksen ehdokkuudesta kamppailevat luultavasti Jyrki Katainen, Jan Vapaavuori, Petteri Orpo ja Alex Stubb. Stubb olisi oiva valinta seuraavaksi presidentiksi, sillä silloin Suomi saisi todella kansainvälisen ja myös laajaa ulkomaista suosiota ja arvostusta nauttivan presidentin.

tiistai 1. toukokuuta 2018

1145. Vapun viettoa 2018


                                          Tänäkin vappuna toki marsittiin

1. Vapun vietto tai juhlinta on käynnissä lähes yhtä kosteissa merkeissä kuten aina ennnenkin.  Helsingissä ja muissakin suuremmissa kaupungeissa juhlijoiden kerrotaan aattona sikailleen ja roskanneen julkisia paikkoja tavallista enemmän. Helsingissä puistojen, katujen ja torien siivoaminen kestänee useita päiviä. Katselin eilen verkkolähetystä juhlijoiden ilakoinnista ja osin suoranaisesta riehunnasta Havis Amandan lakitustilaisuudessa ja ihmettelin suuresti joidenkin juopuneiden juhlijoiden loputtomalta tuntuvaa intoa kahlata ja uiskennella pullot ja lasit käsisään patsaan vesialtaassa.

2. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio astelivat tänään median eteen Presidentinlinnan Valtiosalissa, kun Ylioppilaskunnan Laulajien kuoro (YL) ja Suomen Työväen Musiikkiliike esittivät heille perinteisen vapputervehdyksensä.  Yleensä kyseinen tilaisuus pidetään Presidentilinnan  pihalla, mutta sateisen sään takia esitys oli tällä kertaa viety sisätiloihin. 

3. Tilaisuus oli merkittävä sikäli, että se on Jenni Haukion ensimmäinen julkinen esiintyminen äitinä, sillä edellisen kerran hänet nähtiin vilkaukselta julkisuudessa, kun presidenttipari poistui Haukion vauvan synnytyksen jälkeen Naistenklinikalta helmikuun ensimmäisellä viikolla. Monet olivat odottaneet, että parin 2. helmikuuta syntynyt Aaro-poika olisi ollut Linnassa vanhempiensa mukana, mutta toive osoittautui turhaksi.

4. Jenni Haukion poissaolo julkisuudesta ja kaikista edustustilaisuuksista on kestänyt niin pitkään, että aloin olla jo hieman huolestunut ja mieleeni muistui televiossa parhaillaan pyörivän ohjelmasarjan nimi "Pitäisikö olla huolissaan". Monet ihmiset ovat verranneet Suomen presidenttiparia esimerkiksi Ruotsin ja Engalannin kuninkaallisiin. Näin etenkin viime vuonna, jolloin Suomi täytti 100 vuotta ja maassa käytiin presidentinvaalikampanjaa, jolloin kyseinen intoilu ja ihailu oli huipussaan ja alkoi "tavallisia tasavaltalaisia" jo hieman tavalla kyllästyttää. 

5. Jenni Haukio ei osallistunut edes viime viikolla pidettyyn Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaan eikä häntä nähty myöskään Linnassa pidetyillä perinteisillä diplomaattipäivällisillä, vaan Sauli saapui näihinkin tilaisuuuksiin ja kätteli Linnaan saapuneet diplomaatit ypöyksin. Presidenttipari on pitänyt lapsensa syntymisen jälkeen erittäin matalaa profiilia ja varjellut näin yksityisyyttään, mikä heille toki suotakoon. 

6. Esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa tilanne on ollut iloisten perhetapahtumien jälkeen "tosi kuninkaallisten" kohdalla täysin toisenlainen. Ruotsissa prinsessa Madeline näyttäytyi maaliskuun alussa kolmannen lapsensa kanssa julkisuudessa pian synnytyksen jälkeen ilmoittaen samalla kaikelle kansalle myös tyttövauvalle annettavan nimen Adrienne. Englannissa Cambridgen herttuatar Catherine synnytti kolmannen lapsensa pari viikoa sitten (23. huhtikuuta) ja tuli prinssi Williamin kanssa  - vieläpä "korkkareissa" - poikalapsi käsivarsillaan median eteen vain 7 tuntia synnytyksen jälkeen. Pojalle annettava nimi Louis ilmoitettiin kahta päivää myöhemmin.

7. Suomessa Sauli Niinistö ilmoitti lapsen syntymän jälkeen vain tämän sukupuolen, pituuden ja painon. Vauvaa ei saanut kuvata silloin, kun presidenttipari poistui autolla synnytyslaitokselta. Kun jotkut toimittajat uskaltautuivat jonkin ajan kuluttua utelemaan Niinistöltä, mikä nimi vauvalle oli tarkoitus antaa, saatiin Saulilta tai presidentin kansliasta kuivahko vastaus, jonka mukan "nimi kerrotaan kyllä kirkossa, sitten kun aika on". Helsingin ex-piispa Eero Huovinen kastoi presidenttiparin lapsen huhtikuussa, jolloin hänelle annettu nimi Aaro Veli Väinämö tuli julki; lapsen kummeja ei (tietenkään) ilmoitettu. Hieman myöhemmin Sauli Niinistö mainitsi ohimennen medialle, että "kastetilaisuus oli ollut erittäin lämminhenkinen". Niinpä niin, kastetilaisuudet, joiden henki ei olisi lämmin, ovat käytännössä luutavasti varsin harvinaisia. 

7. Nyt tilanne on normalisoitumassa, kun Jenni Haukio saatiin vihdoin ja viimein kameroiden eteen. Presidenttipari asteli tänään kello 11 Valtiosaliin hyväntuulisena YL:n kuoron eteen. Sauli Niinistöllä oli yllään harmaa puku, olisiko harmaa sää vaikuttanut puvun valintaan? Mieskuoro kajautti ensin ilmoille perinteiden mukaisesti "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö" -laulun, minkä jälken mikrofonin eteen asteli ilmeisesti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajana nuori nainen, joka puhui paperista lukien pressidentiparille. Puhe oli aika pitkä, mutta valitettavasti siitä ei saanut verkkolähetyksestä mitään selvää, mikä johtunee Valtiosalin onnettomasta akustiikasta. Tämä jälkeen puhui Sauli Niinistö, eikä hänenkään sanoistaan saanut selvää, mutta pari kertaa hän ilmeisesti yritti olla vitsikäs, minkä huomasi kuorolaisten pikku hörähdyksistä.
 

8. Lopuksi YL:n kuoro esitti presidentiparille Selim Palmgrenin tuutulaulun. Tällöin Sauli loihe lausumaan, että "toivottavasti kuuluu myös tuonne yläkertaan" viitaten ilmeisesti Linnan yläkerran jossakin  huoneessa olevaan Aaro-poikaansa. "Tai toivottavasti ei", kommentoi kuoronjohtaja Pasi Hyökki Niinistön toteamusta. Tämän jälkeen koko remmi poistui Valtiosalista toiseen huoneesen - luultavasti nauttimaan simaa ja tippaleipiä - jonka ovet suljettiin. Hieman myöhemmin Valtiosaliin astelivat Työväen Musiikkiliikkeen varttuneet soittajat, mutta heidän esitystään en enää jäänyt katsomaan.

9. Tällaista on siis Vapun vietto ja presidenttiparin elämä Suomessa! Ehkä hieman harmaata tai pikkusen jopa karua, mutta mikäs siinä, kyllä me suomalaiset silti pärjäämme oikein hyvin täällä Pohjolassa, sillä onhan Suomi tutkitusti maailman onnellisin maa! Mutta ehkä joskus kannattaisi tutkia myös sitä, miten onnellinen Suomen kansa on muihin kansakuntiin verrattuna ja onko valtiomuodolla - kuningaskunta vs tasavalta - tässä suhteessa merkitystä.

10. Tänään Helsingin Sanomissa oli entisen suurlähetteliäään Benjamin Bassinin nekrologi; Bassin kuoli 27. maaliskuuta 74-vuotiaana Helsingissä. Hän oli sivistynyt henkilö ja juristi, joka toimi Suomen suurlähettiläänä Thaimaassa, Intiassa ja viimeksi Kiinassa 2001-2005. En tuntenut Bassinia, mutta hän jäi mieleeni syskuussa 1962, jolloin astelimme Helsingin yliopistolla peräkkäin kättelemään uusina opiskelijoina rehtori Edwin Linkomiestä; tällainen seremonia oli tuolloin tapana. Bassinin juutalaisen syntyperän huomasi oitis, ja satuin vilkaisemaan edessä olleen Bassinin opintokirjaa, josta miehen nimi näkyi. Minulla oli oikea käsi kantositeessä, sillä olin joutunut edellisenä iltana pieneen käsirysyyn. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä kättelin rehtori Linkomiestä, tätä sotasyyllisenä tuomittua entistä pääministeriä vasemmalla kädellä.

11. Nekrolgin mukaan Benjamin Bassin joutui viettämään viimeiset vuotensa vaikea sairauden takia hoitokodissa, mistä häntä kuljetettiin konsertteihin ja muihin hänelle tärkeisiin harrastuksiin. Ikävä juttu, joka toisaalta sai mietimään, miten hyvin olen itse loppujen lopuksi selviytynyt erilaisista kolhuista ja vastoinkäymisistä. Huomenna matkustan Pohjois-Suomeen, jossa osallistun välimiehenä erään riita-asian käsittelyyn. Tällaiset harrastukset, joihin myös blogin pitäminen kuuluu, saavat mielen pysymään virkeänä.

 

lauantai 28. huhtikuuta 2018

1144. Paavo Väyrynen palaa eduskuntaan



                                        Enhän minä niin ole sanonut...

1. Kulunut politiikan viikko on ollut täynnä eroamisia ja lolkkauksia. Kirjojakin on julkaistu - Elina Lepomäeltä esimerkiksi - ja ilma on sakeana syytöksistä, vihjailuista ja erilaisista tulkinnoista.

2. Ensin Hjallis Harkimo ilmoitti eroavansa kokooomuksesta ja perustavansa Liike nyt -nimisen liikkeen. Sitten sinisten savonlinnalainen kansanedustaja Kaj Turunen - persu vielä 10 kuukautta sitten - ilmoitti, että hän loikkaa kokoomuksen, koska hän on sielultaan yrittäjähenkinen. Hjallis moitti kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon johtamistyylin, mutta vastavetona Kaj Turunen äityi kehumaan Petteriä rakentavaksi ja asialliseksi johtajaksi

3. Keskiviikkona sitten Paavo Väyrynen marssi esiin ja piti - ties kuinka monennen kerran tänä vuonna - oman infonsa siitä, mitä hän aikoo nyt oikein tehdä. Miljöö oli leppoisa, sillä Paavo istui (keinotekoisen) takkatulen ääressä ja kertoi suunnitelmistaan pitkään ja hartaasti. 

4. Mitä Paavo oli nyt keksinyt?  Aika odotetusti Paavo ilmoitti, että hän eroaa keskustan jäsenyydestä, palaa eduskuntaan jo kesäkuun alkupuolella, perustaa oman eduskuntaryhmän ja aikoo asettua ehdolle ensi vuonna sekä eduskuntavaaleihin että eurovaaleihin Kansalaispuolueen ehdokkaana. Lisäksi Paavo kertoi, että hän luopuu keskustan kunnianpuheenjohtan arvonimestä.Presidentivaaliehdokkuudestaan vuonna 2024 Paavo ei sentään mainnnut mitään.

5. Paavo ei eroa keskustasta henkilökohtaisesti, vaan asia junaillaan niin, että Keminmaan keskustaseura, jonka jäsen Pavo on, lopettaa toimintansa. Tämän manööverin tarkoituksena on luultavasti jättää takaportti siltä varalta, että Paavo myöhemmin saisi päähänsä palata puolueen jäseneksi. Hän voisi silloin sanoa, että "enhän minä ole koskaan eronnut keskustasta" sillä, että Keminmaan paikallisosasto lopetti toimintansa. "Minähän olen ollut koko ajan keskustan jäsen".

6. Mutta nyt Väyrynen vakuutti, että hänen ja keskustan välit ovat lopullisesti katkenneet.  katkenneen nyt lopullisesti. Viikkoa aikaismemin Pavo oli vielä kovasti pyrkimässä keskustan puheenjohtajaksi ja, luovuttuaan tuosta hankkeesta, keskustan puoluevaltuuston puheenjohtajaksi. Väyrynen oli keskustellut toista tuntia puheenjohtaja Juha Sipilän kanssa, minkä jälkeen hän ilmoitti luopuvansa puheenjohtajaehdokkuudesta.

7. Keskustan puoluevaltuusto oli koolla viime viikonvaihteessa Lahdessa eikä Väyrysen halu puolueen sääntöjen muutamisesta siten, että hänet voitaisiin Sotkamon puoluekokouksessa valita puoluevaltuuston puheenjohtajaksi, saanut lainkaan kannatusta.

8. Väyrysen moitti tällä viikolla Sipilää johtajuuden puutteesta. Väyrysen mukaan Sipilä ei itse asiassa johda puoluetta, vaan hän antaa valitsemansa pienen joukkueen johtaa. Paavo ei täsmentänyt, keitä hän joukkueella tarkoittaa, vaan viittasi vuoden 2015 hallitusneuvotteluihin, joiden yhteydessä arvioi Sipilällä olevan vääränlainen joukkue ja huonot neuvonantajat. Väyrynen kehotti tutkivia journalisteja selvittämään asiaa. Toimittajien tingatessa, esiin nousi viimein yksi nimi eli Olli Rehn

9. Väyrysen mukaan keskusta on luisunut pois alkiolaisuudesta ja ryhtynyt ajamaan markkinaliberalistia oppeja. Hän ennsti, että keskustan kannatus vajoaa  ensin vuoden eduskuntavaaleissa keskisuurten tai pieneten puolueiden tasolle. Kansalaispuolueen Väyrynen aikoo noustaa eduskuntavaaleissa lähes suurtmpien puolueiden tasolle; tavoitteena on 10 prosentin ääniosuus. EU-vaaleissa Väysen tavoitteena on, että KP, siis Kansalaispuolue, saisi kolme paikkaa Euroopan parlamenttiin.

10. Heti tiedotustilaisuutensa jälkeen Väyrynen sai pakit Kansalaispuolueen Sami Kilpeläiseltä ja Piia Kattelukselta, jotka tyrmäsivät suoralta kädeltä Paavon aikeet jtkaa toimintaansa puolueessa. Katteluksen mukaan "Paavon mieli vaihtuu useammin kuin sukat jalassa". Kilpeläinen ja Kattelus huomauttivat, että Väyrynen on erotettu Kansalaispuolueesta ja että Väyrynen on itse julkisuudessa ilmoittanut erostaan. 

11. Väyrysen kanta kysymyksestä on, ettei hän ole suinkaan eronnut KP:n jäsenyydestä, vaan on sanonut ainoastaan "päättävänsä erota", mutta tätä aiettaan hän ei ole kuitenkaan toteuttanut. Riitapukareiden välejä ja sitä, onko Värynen erotettu puolueesta laillisesti, kiistellään parhaillaan Helsingin käräjäoikeudessa. Väyrysen asiamiehenä on oikeustieteen tohtori Kari Uoti, joka pari kuukautta sitten teilasi yhdistysoikeuden johtavien asiantuntijoiden eli Lauri Tarastin ja Heikki Halilan keskustalle antaman "maksetun lausunnon" Väyrysen kelpoisuudesta olla keskustan puheenjohtajaehdokkaana Sotkamon puoluekokouksessa.

12. Keskustan kansnedustaja Mikko Kärnä, joka nousi 2015 eduskuntaan EU-parlamenttiin siirtyneen Paavo Väyrysen ensimmäisenä varamiehenä, lähetti heti Paavo pitämän infon jälkeen medialle tiedotteen, jossa hän toivotti Väyryselle "kaikkea hyvää" ja totesi, että Väyrysellä on lainsäädännön nojalla "kaikki oikeus" palata Brysselistä eduskuntaan. 

13. Mutta vajaa vuorokausi myöhemmin Mikko Kärnän mieli muuttui totaalisesti, sillä "yön yli nukuttuaan" - tässähän Paavo on ollut tunnettu edelläkävijä - Kärnä yllättäen ilmoitti medialle lähettämällään uudelle tiedotteella, että hän aikookin "kynsin hampain" taistella paikastaan eduskunnassa. Kärnä mainitsi, että hän on valmis vaikka nostamaan oikeusjutun tuomioistuimessa, jos Väyrynen "noin vain" veisi hänen paikkansa eduskunnasta. 

14. Kovaa peliä Pohjolassa, eli tarkemmin sanottuna Arkadianmäellä, ei voi muuta sanoa! Sitä, saiko Mikko Kärnä mielensä muutokselle tukea keskustan puoluetoimistosta vai kenties edellä mainitulta "Sipilän joukkueelta", on mahdonta sanoa. Kärnä itse ilmoitti keskustelleensa asiasta "useiden lakimiesten" kanssa; lakimiehiäkin on niin kovin monenlaisia.  Asiassa kiistellään valtiopäiväjärjestyksen ao. pykälän tulkinnasta, jota ei tässä yhteydessä lähteä tarkemmin ruotimaan.  Asiaan ovat alustavasti ottaneet kantaa myös eduskunnan pääsihteeri Maija Paavola ja apulaispääsihteeri Timo Tuovinen. Varmaa on, että kiistakysymyksestä tullaan kuulemaan usein esillä olleita valtiosääntöasiantuntijoita. 

15. Itse en ole kysymystä tarkemmin pohtinut, koska asia on mielestäni muutenkin jokseenkin selvä. Kiista ei ratkea suinkaan pelkästään eduskunnan työjärjetyksen nojalla, vaan ensijaisesti perustuslain ao. säännöksen tulkinnalla. 

16. Perustuslain 28 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan edustajantoimen hoitaminen keskeytyy siksi ajaksi, jonka kansanedustaja toimii Euroopan parlamentin jäsenenä. Kun säännöksessä ei puhuta mitään siitä, milloin kansanedustaja palaa EU-parlamentista eduskuntaan, on järkevää tulkita lainkohtaa niin, että se koskee myös tilannetta, jossa kansanedustaja haluaa palata eduskuntaan kesken EU-parlamentin toimikauden. Meillä on vuosien varrella nähty erilaisia hyväksyttäjä "loikkia" eduskunnasta Brysseliin ja takaisin, joten olisi varsin kummallista, jos Paavo Väyrysen kohdalla otettaisiin yhtäkkiä käytäntöön aivan uusi tulkinta, joka estää kansanedustajaa palaamasta eduskuntaan.

17. Paavo Väyrynen palaa siis eduskuntaan kesäkuun alkupuolella, jolloin hän ehtinee mukaan sotesta käytäviin ratkaiseviin äänestyksiin. Paavo on jo ehtinyt ilmoittaa äänestävänsä sotea vastaan. Kun sotea vastaan äänestävät myös Elina Lepomäki ja (varsin todennäköisesti) Hjallis Harkimo sekä kenties muutama muukin kansandustaja, ei soten läpimeno ole suinkaan varma asia. Pääministeri Juha Sipilä joutuu anelemaan tukea oppositiosta, lähinnä KD:n ja RKP:n yksittäisiltä kansanedustajilta.

18. Paavo Väyrysen paluu eduskuntaan on monille mieluinen asia jo siksi, että se tuo eduskuntaan kauan kaivattua lisäväriä, vilkastuttaa keskustelua ja lisää muutenkin suuren yleisön politiikantekoa kohtaan osoittamaa kiinnostusta


tiistai 24. huhtikuuta 2018

1143. Kaj Turunen (sin) loikkasi - hajoaako hallitus?



                                            Kaj Turunen (kokoomus)

1. Sinisen tulevaisuuden kansanedustaja Kaj Turunen loikkaa kokoomukseen. Hän ilmoittaa harkinneensa asiaa jo pitkään. Loikkauksesta Turunen kertoi päättäneensä kaksi viikkoa sitten. Hän oli keskustelut loikasta kokoomuksen varapuheenjohtajan ja "hyvän ystävänsä"  Janne Sankelon kanssa. Vielä viime torstain TV1:n  A-talk -ohjelmassa Turunen edusti pontevasti sinistä tulevaisuutta.

2. Kaj Turunen, Janne Sankelo ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen kertoivat asiasta eduskunnassa juuri äsken päättyneessä tiedotustilaisuudessa. 

3. Tilaisuudessa puhunut Turunen sanoi olleensa itse asiassa aloitteellinen. Ensimmäisen kerran hän sanoi harkinneensa asiaa jo perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen kesällä 2017, mutta lopullisen päätöksen loikasta hän oli tehnyt vasta pari viikkoa sitten.

4. Turunen selitti, että erityisesti yrittäjyyteen ja työelämään liittyviltä näkemyksiltään hän on lähempänä kokoomusta kuin sinisiä. Tämä selituys ei ulkopuolista kyllä yhtään vakuuta. Hän kertoi ihailevansa kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon asiallista johtamistyyliä.

5. Muutama päivä sitten kokoomuksesta pois loikannut Hjallis Harkimo puolestaan sätti kokoomusjohtoa epäasiallisesta johtamistavoista ja siitä, ettei se kuuntele yksittäisiä kansanedustajia, vaan tekee päätöksensä etukäteen varsin pienessä piirissä.

6. Kaj Turunen ilmoitti sinisten ryhmälle loikasta vasta vähän ennen tiedotustilaisuutta. Puheenjohtaja Sampo Terho oli kovin harmistunut ja suorastaan vihainen asiasta. Sinisten ryhmän johtaja Simon Elo - siis tämä "Simon Kiivailija" - ilmoitti puolestaan, että puolueen jatkaminen hallituksessa ja hallituksen sisäinen luottamus ovat Turusen eron takia vaakalaudalla. Sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen, joka on myös kansanedustaja, ilmoitti suoraan, että hän tulee esittämään sinisten puoluehallituksen kokouksessa yhtenä vaihtoehtona puolueen lähtemistä hallituksesta. 

7. Selvää on, että Kaj Turusen loikka on perussuomalaisille sangen iloinen asia, suorastaan taivaan lahja. Jussi Halla-aho on jo ehtinyt twiitata, että "rotat loikkivat uppoavasta laivasta, tässä tapauksessa voitaisiin puhua tosin jo sukelusveneestä".  Halla-aho suuntaan potkun myös Sampo Tarholle toteamalla, että "se on taidetta kun Sampo Terho puhuu likaisesta pelistä, salailusta, loikkauksesta, luottamuksesta ja pettämisestä".

8. Oikeassahan Halla-aho on, kun muistaa millaisen ällöttävän likaisen pelin seurauksena perussuomalaisista erilliseksi ryhmäksi viime vuoden kesäkuussa loikanneet viisi ministeriä jatkoivat hallituksessa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Loikkaa ja perustuomalaisten heittämistä ulos hallituksesta valmistelivat ja ajoivat kiivaasti etenkin Petteri Orpo, Juha Sipilä ja Timo Soini. Operaation tarkoituksena oli säilyttää sinisiksi ryhtyneiden ministereiden ja erityisesti ulkoministeri Timo Soinin hillotolpat.

9. Nyt siniset saavat maistaa omaa lääkettään. On ilman muuta selvää, ettei Kaj Turusen loikka sinisistä jää ainoaksi loikaksi, vaan puolueen jäsenyyden jättävät tämän vuoden aikana monet muutkin siniset kansanedustajat. Miksi näin? No, tietenkin siksi, ettei sinisten kansanedustajilla ole, paria kolmea poikkeusta kenties lukuunottamatta,  juuri minkäänlaista toivoa uusia paikkaansa ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Sen vuoksi he yrittävät loikkia kiireen vilkkaa muihin eduskuntaryhmiin.

10. Sinisen tulevaisuuden gallupkannatus on madellut viime kesästä lähtien koko ajan 1,5 - 2 prosentissa. Kaj Turusen loikan johdosta puolueen kannatus tulee entisestään vähenemään. Sinisillä on nyt hätä kädessä, mutta se on aivan oikein puolueen hallituskipeille kansanedustajille.  Puolue pitää vielä tänään hätäkokouksen, joten perästä kuulunee jo pikapuoliin.

11. Hallituskriisi häämöttää, sillä en pidä lainkaan mahdottomana, jos siniset päättävät kohtapuolin lähteä hallituksesta. Miten käy silloin Juha Sipilän hallituksen? Toivottavasti se hajoaa ja maassa järjestetään syksyllä ennenaikaiset eduskuntavaalit. Mitkä puoluet voisivat korvata siniset hallituksessa? KD ja RKP kenties, mutta tämä ei vielä riitä. En usko, että edes näillä kahdella pikkupuolueella on kovin suurta hinkua hallitukseen.