2. Perustuslain 62 §:n 2 momentin mukaan ministereiden on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävätä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa heidän toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.
3. Säännöksen tavoitteena on mahdollisimman pitkälti etukäteen ehkäistä ne tilanteet, jotka voivat johtaa luottamuksen vaarantumiseen ministereiden toiminnan asianmukaisuutta kohtaan sekä siirtää painopistettä ministerin toiminnan jälkikäteisestä arvioinnista mahdollisia väärinkäytöksiä estäviin toimiin. Säännöksen tavoitteena on toisin sanoen mahdollistaa ministerin toiminnan kontrolloitavuus ja estää ennakolta ulkopuolisten sidonnaisuuksien vaikutus ministerin toimintaan. Sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuus mahdollistaa osaltaan esimerkiksi ministerin esteellisyyden huomioimisen. Se lisää myös yleisemmin poliittisen järjestelmän avoimuutta ja samalla vahvistaa sen legitiimisyyttä.
4. Juha Sipilän uusi hallitus antoi kirjelmän eduskunnalle ministereiden sidonnaisuuksista. Se löytyy eduskunnan täysistunnon pöytäkirjojen sivulta (ptk 21/2015 vp).
5. Eduskunnan täysistunnossa käytiin eilen tiistaina kirjelmän johdosta keskustelu, joka koski yksinomaan sitä, voidaanko pääministeri Juha Sipilän antamaa ilmoitusta pitää riittävän yksityiskohtaisena.Tahtipuikkoa keskustelussa heilutti kansanedustaja Timo Harakka (sd) ja häntä tukivat kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) sekä vasemmistoliiton edustajat Jari Myllykoski ja Markus Mustajärvi.
6. Sipilän sidonnaisuuksista syntyi siis eduskunnassa kiivas sanaharkka. Keskustelua kuvataan osuvasti Yle Uutisten verkkosivulla.
Keskustelun kulku
7. Näyttää selvältä, että Juha Sipilän ilmoitus on arvopaperiomaisuutensa osalta puutteellinen. Sipilä ilmoittaa itse asiassa vain, että hän sai viime vuonna verotettavaa pääomatuloa 75 000 euroa. Sipilän ilmoitus on myös kiinteistöomaisuuden osalta liian ylimalkainen. Kaikki muut ministerit ovat sen sijaan ilmoittaneet sidonnaisuutensa ja varallisuutensa asianmukaisesti ja pääministeriin ilmoitukseen verrattuna paljon tarkemmin. Tämän vuoksi joudumme kysymään, onko pääministerille sallittu asiassa erivapauksia ja miksi näin on tehty. Häpeääkö pääministeri ilmeisesti merkittävän suurta arvopaperiomaisuuttaan, kuten Timo Harakka ihmetteli, vai miksi hän ei halua ilmoittaa sitä selvästi ja yksilöidysti?
8. Pääministeri Sipilä oli itse keskustelussa paikalla, mutta hän heittäytyi tuppisuuksi eli ei käyttänyt puheenvuoroa, hänelle ei esitetty keskustelussa myöskään suoria kysymyksiä. Tv-kuvan perustella Sipilä näytti aika nololta tai tuskastuneelta istuessaan paikallaan ja poistuessaan myöhemmin istuntosalista heti asian käsittelyn päätyttyä. Hän ei kuulemma suostunut kommentoimaan asiaa mitenkään paikalla olleille tiedotusvälineiden edustajille.
9. Keskustan riveistä vain ex-pääministeri Matti Vanhanen nousi puolustelemaan Sipilän menettelyä. Vanhanen väitti pokkana, että ko. ilmoituksessa ei kysytä ministerin varallisuutta, vaan ainoastaan, mitä sidonnaisuuksia hänellä on. Tämä ei kuitenkaan tarkkaan ottaen pidä paikkansa, sillä kuten edellä mainitussa perustuslain säännöksessä (PL 62.2 §) mainitaan, ministerin on annettava eduskunnalle ilmoitus myös merkittävästä varallisuudestaan.
10. Tämä on ymmärrettävää, sillä se, millaista ja miten suurta ("merkittävää") varallisuutta ja etenkin osakeomistuksia ministerillä on, saattaa PL 62 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvinkin vaikuttaa asiaa, kun eduskunta arvioi ministerin sidonnaisuuksien laatua ja niiden mahdollista vaikutusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä. Tämän vuoksi ei voida pitää riittävänä, että esimerkiksi pääministeri ilmoittaa lakonisesti vain, että hänellä on "merkittävää" rahoitusomaisuutta, joka on sijoitettu tiettyjen pankkien sijoitusinstrumentteihin.
11. Pääministerin kyseiseltä ilmoitukselta on toki edellytettävä vielä enmmän konkretiaa ja tarkkuutta kuin muiden ministereiden ilmoituksilta. On syytä muistaa, että Juha Sipilä halusi ja myös sai hallitusneuvotteluissa valtion omistajaohjausasiat itselleen. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia sijoitusjärjestelyjä pääministeri on itse tehnyt. Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt päälaelleen, sillä pääministerin ilmoitus on silmiinpistävän ylimalkainen, kun taas muut ministerit ovat täyttäneet ilmoitusvelvollisuutensa asianmukaisella tavalla, eli kuten veroilmoituksissakin aina joudutaan vakuuttamaan, kunnian ja omantunnon kautta.
12. Pääministerin kanslian ilmoituksen mukaan Sipilä ei aio täydentää ilmoitustaan. Kansliasta, jonka päälliköksi eli valtiosihteeriksi valtioneuvosto nimitti tänään Sipilä esityksestä huhtikuun vaaleissa eduskunnasta tipahtaneen Paula Lehtomäen (kesk), ilmoitetaan, että asia on selvä, sillä oikeuskansleri oli tarkastanut Sipilän ilmoituksen etukäteen ja katsonut, että se täyttää perustuslain ao. pykälän (62.2 §) vaatimukset.
13. Asiasta voidaan olla kuitenkin perustellusti eri mieltä, sillä eräät oikeusoppineet (esim. Mikael Hidén ja Pekka Viljanen) ovat ilmoittaneet kantanaan, että Sipilän ilmoitus on puutteellinen. Eduskunta ei ole sidottu ko. asiassa oikeuskanslerin kantaan, vaan sillä on asiassa itsenäinen päätösvalta. Maan tapaan on kuulunut - tulee ilmeisesti kuulumaan aina ja ikuisesti - että oikeuskansleri suhtautuu valtioneuvoston jäsenten velvollisuuksiin ja tekemisiin laillisuuden kannalta varsin hellä- ja hölläkätisesti. Oikeuskansleri on ikään kuin hallituksen ylimääräinen ministeri, joka esimerkiksi saapastelee hallituksen vaihtuessa peräkkäin kaksi kertaa tasavallan presidentin juttuisille: ensin vanhan hallituksen mukana, ja noin 5 minuutin kuluttua uuden hallituksen hännänhuippuna. Aika kornia.
14. Kuten kansanedustaja Timo Harakka eduskunnassa mainitsi, lisävalaistusta kaipaisi erityisesti pääministerin Nordeassa oleva sijoitus. Siinä lienee kyse ns. kapitalisaatiosopimuksesta. Se mahdollistaa merkittävän verosuunnittelun, jonka avulla sijoittaja välttyy luovutusvoiton ja osingon verotukselta. Pääministerin olisi syytä omalla esimerkkillään osoittaa, ettei asianmukaisesti saadulla varallisuudella ja sen ilmoittamisessa ole mitään hävettävää ja salattavaa.
15. Juha Sipilä vetosi oppositiojohtajana ollessaan sekä hallitustunnusteluja ja -neuvotteluja vetäessään monta kertaa esimerkin voimaan ja johtajuuden merkitykseen. Hänen olisi nyt pääministerinä kaiken järjen mukaan voinut odottaa näyttävän esimerkkiä sidonnaisuuksiaan ja varallisuuttaan koskevan ilmoituksen tekemisessä eli antavan riittävät ja asianmukaisesti yksilöidyt tiedot sijoitusomaisuudestaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
16. Pelkääkö pääministeri näinä taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin myös vähäosaisten ja köyhien etuisuuksista joudutaan leikkaamaan, oman ja johtamansa puolueen kannatuksen laskua, jos ilmenisi, miten äveriäs mies hän itse asiassa onkaan? Poliitiikan avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys eivät kuitenkaan salli asioiden salaamista tai peittelemistä, vaikka avoimuus saattaa toisinaan tehdä hieman kipeää. Pääministeri Sipilä on puhunut jatkuvasti siitä, että miten "kipeitä" nyt suunnitellut julkisten menojen leikkaukset ja säästötoimet voivat olla.
17. Typerimmän puheenvuoron eduskunnassa käytti ex-ministeri Päivi Räsänen (kd), joka tuntui suorastaan puhisevan "pyhää vihaa" niitä kansanedustajia kohtaan, jotka kehtasivat ruotia Juha Sipilän ilmoitusta. Räsänen kailotti ilmoille halunsa irtisanoutua "tällaisesta populistisesta ja henkilöön käyvästä oppositiopolitiikasta, joka sisältää jopa vihjailuja pääministerin kohdalla veronkierrosta". Veronkiertoon viittasi eduskunnassa myös toinen ex-ministeri eli Carl Haglund; näillä kahdella puhenjohtajalla tuntuu olevan kova kaipuu hallitukseen. Mutta niin kuin Timo Harakka puheenvuorossaan sanoi, Räsänen ja Haglund olivat ainoat henkilöt, jotka mainitsivat keskustelussa ruman sanan veronkierto.
18. Oppositio on aivan oikealla asialla tarttuessaan pääministerin puutteelliseen ilmoitukseen. Pääministeri tekisi poliittisesti ja moraalisesti fiksusti, jos hän taipuisi täydentämään ilmoitustaan. Tätä lienee kuitenkin turha odottaa. Meillä näyttää olevan, jälleen kerran, pääministeri, joka saarnaa yhtä, mutta tekee itse toista. Mutta niinhän se taitaa todella olla, että "Kepu pettää aina".
19. Juha Sipilä kertoi ennen vaaleja vastustavansa poliitisten valtiosihteerien palkkaamista ministereiden avustajiksi. Hallitusneuvotteluissa päädyttiin kuitenkin kolmen valtiosihteerin ottamiseen. Eilen valtioneuvosto päätti nimittää vielä neljännen valtiosihteerin, kun se hyväksyi Sipilän esityksen Paula Lehtomäen (kesk) nimittämisestä pääministerin oman esikuntansa eli valtioneuvoston kanslian valtiosihteeriksi. Sipilän vaalilupaukset eivät pitäneet siis tältäkään osin kutiaan. Kun tästä huomautettiin Sipilälle, tämä tyytyi kohauttamaan olkapäitään ja toteamaan, että "pitäähän valtioneuvoston kansliassa toki valtiosihteeri olla".
20. Kyllä tuo hallitseminen on sitten yksinkertaista ja mukavaa! Helppoa kuin heinänteko.
