torstai 3. joulukuuta 2009

195. Kauhajoen koulumurhakäräjät I: oikeudenkäynti alkoi.

Kuva tämänpäiväisestä käräjäoikeuden istunnosta

1. Kauhajoen koulusurmien, oikeastaan koulumurhien, oikeudenkäynti alkoi tänään Kauhajoen käräjäoikeudessa. Sievistelyyn taipuvat viranomaiset ja lehtimiehet puhuvat Kauhajoen "asekäräjistä," mutta mitään asekäräjiä ei olisi syntynyt, jollei Matti Saari olisi syytettynä nyt olevan poliisimiehen hänen haltuunsa jättämällä aseella tappanut ihmisiä Kauhajoen ammattikorkeakoulun tiloissa. Syytettynä jutussa on kauhajokinen komisario, jolle syyttäjä vaatii rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10), mutta asianomistajat tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:9) ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta (RL 21:9).

2. Syytteiden mukaan komisario, joka oli vain noin puolitoista kuukautta aiemmin eli 7.8.2008 myöntänyt Matti Saarelle ampuma-aseen hankkimisluvan (asianomistajat syyttävät komisariota virkavelvollisuuden rikkomisesta myös sillä perusteella, että hän myönsi Saarelle sanotun luvan ampuma-aselain ja sisäministeriön antamien ohjeiden sekä aselupakäytännön vastaisesti) laiminlöi, joko huolimattomuudesta (syyttäjän versio) tai tahallaan (asianomistajien syyte), ampuma-aseen väliaikaista haltuunottoa ja asian asianmukaista selvittämistä koskevan virkavelvollisuutensa, kun hän ei viimeistään koulumurhia edeltäneenä päivänä eli maanantaina 22.9.2009 ottanut asetta eli Walther P 22 Target -merkkistä pienoispistoolia murhiin sittemmin seuraavana päivänä sanottua asetta käyttäen syyllistyneen Matti Saaren hallusta. Syyttäjän mukaan komisariolla oli käsillä olleen aineiston ja monien Saaren uhkaavasta käyttäytymisestä tiedossa olleiden seikkojen perusteella perusteltu syy epäillä, että sanottua asetta käytetään väärin. Asianomistajien syyte menee tätä vielä paljon pidemmälle, kuten jäljempänä tarkemmin ilmenee. - Olen selostanut Kauhajoen koulumurhia ja niiden osin merkillisiä piirteitä saanutta tutkintaa useissa blogijutussani. Niistä ensimmäinen julkaistiin heti murhien tapahtumapäivänä 23.9.2008 ja viimeisin ennen tätä kirjoitusta 155/23.9.-09.

3. Kauhajoen käräjäoikeuden istunto pidetään poikkeuksellisesti Seinäjoen käräjäoikeuden istuntosalissa, koska Kauhajoen käräjäoikeuden omat istuntosalit olisivat olleet juttua seuraamaan tulevan yleisön määrää ajatellen liian pieniä. Yleisöä olikin Seinäjoella salin täydeltä. Asianomistajina paikalla oli lähes 20 murhattujen uhrien omaista. Syytetty oli saapuvilla henkilökohtaisesti asianajajansa avustamana. Syyttäjänä jutussa toimii Pirkanmaan johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen. Jutussa on mukana myös valtiota edustava lakimies, koska uhrien omaiset vaativat vahingonkorvauksia yhteisvastuullisesti syytetyltä ja valtiolta.

4. Olin itse paikalla oikeudessa. Istunto alkoi jo kello 9.00, mutta koska juna, jolla matkustin Seinäjoelle, saapui asemalle vasta 9.05, myöhästyin istunnosta 10-15 minuuttia. Syyttäjä oli tuolloin jo ehtinyt esittää syytteensä ja asianomistajia avustava lakimies Lasse Vuola oli juuri esittämässä omaa syytekirjelmäänsä. Minua on muuten aina ottanut päähän tiedotusvälineiden jatkuvasti ja vuosikausia käyttämä hieman idioottimaiselta tuntuva sanonta "syytteen lukeminen." Sama koskee termiä "tuomion lukeminen," mutta nykyisin tuomiota ei enää aina julisteta suullisesti oikeuden istunnossa, vaan se annetaan käräjäoikeuden kansliasta niin sanottuna kansliatuomiona. (Kansliatuomioiden antamisessa on sivu mennen sanoen menty liiallisuuksiin, koska pääsääntönä on lain mukaan tuomion julistaminen käräjäoikeuden istunnossa.)

5. Tänäänkin kaikki radio- ja tv-kanavat julistivat uutislähetyksissään, että "Kauhajoen käräjillä luettiin syytteet syytteessä olevalle komisariolle" jne. Vaikka syyte on präntätty syyttäjän tai asianomistajan haastehakemukseen, ei ole toki tarkoitus, että syyttäjä/asianomistaja harjoittaisivat enemmän tai vähemmän monotonista syytteen sisälukua. Pääkäsittelyn suullisuus tarkoittaa sitä, että syyte samoin kuin muutkin asiat esitetään oikeudessa kertomalla vapaasti, mitä syyte tai jokin muu asiakirja pitää sisällään. Termin lukea sijasta pitäisi siis puhua syytteen esittämisestä. Mutta kun media jatkuvasti toitottaa syytteen lukemista, niin syyttäjät ovat ilmeisesti alkaneet itsekin uskoa, että heidän tulee todella lukea syyte sanasta sanaan!

6. Tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä jäi jotenkin vaisu kokonaiskuva. Olen varmaan entisenä tuomarina ja nykyisenä yliopistoihmisenä - olen istunut "käräjiä" viimeksi joskus parikymmentä vuotta sitten - liian vaativa ja tiukka, mutta odotin kyllä oikeudenkäynniltä hieman enemmän. Oikeuden puheenjohtaja ja syyttäjä, mutta erityisesti syytetyn avustaja ja valtion edustaja puhuivat ensinnäkin niin hiljaisella äänellä, ettei yleisö tahtonut saada oikein selvää mitä puhuttiin. Kun syyttäjä alkoi pitää asiaesitystään, eräs asianomistajista marssikin tämän vuoksi asianomistajien toisen avustajan luokse, joka puolestaan kävi esittämässä syyttäjälle, että voisiko tämä puhua kuuluvammalla äänellä, koska asiaomistajat eivät kuule muutoin mitään. Kuuluvuus parani, kun syyttäjä ryhdistäytyi ja rupesi puhumaan lähempänä mikrofonia. Syytetyn avustaja ja valtion edustaja eivät olleet istuntosalissa tänään äänessä juuri lainkaan. Sen verran kuitenkin, että syytteet samoin kuin korvausvaatimusten perusteet kiistettiin. Kun uhrien omaiset vaativat kärsimyskorvausta kukin 40 000 euroa, myönsi syytetyn avustaja kyseisen vaatimuksen oikeaksi 5 000 euron ja valtion edustaja puolestaan enintään 2 500 euron osalta.

7. Käräjäoikeus oli kyllä valmistautunut istuntoon hyvin, mistä kieli valmistelusta vastaavan käräjätuomari Topi Kilpeläisen sekä rikosasiassa että vahingonkorvausasiassa asianosaisille ja myös yleisölle jakamat laajat yhteenvedot, jotka sisälsivät asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet sekä luettelot asianosaisten oikeudelle jättämistä kirjallisista todisteista ja todistajista sekä niiden todistusteemoista. Tämä helpotti suuresti istunnon seuraamista. Ilman yhteenvetoja käräjäyleisö samoin kuin uhrien omaiset olisivat olleet pulassa käsittelyn seuraamisen suhteen.

8. Asianomistajat avustajat, lakimies Lasse Vuola ja häntä istunnossa avustanut asianajaja Esa Puranen, olivat tänään ne henkilöt, jotka olivat äänessä paljon ja kuuluvasti. Näytti siltä, että Lasse Vuola varasti koko tämänpäiväisen show´n vauhdikkaalla, toisinaan jopa ehkä hieman liiankin lennokkaalla esiintymisellään. Vuola esiintyi rennosti ja vapaasti, mutta samalla varman tuntuisesti. Syntyi vaikutelma, jonka mukaan Vuola tuntee erittäin laajan oikeudenkäyntiaineiston viimeistä piirtoa myöten ja kykenee myös esittämään aineiston keskeisimmät kohdat vaivattomalla tavalla. Vuola esitteli oikeudessa Saaren kuvaamia tai toisella kuvauttamia ja internettiin tallentamia ampumisvideoita, yhdysvaltalaisia koulusurmia ihannoivia videoita ja muutakin vastaavanlaista aineistoa. Ilmankos, voisi sanoa, sillä Lasse Vuola on Lapin yliopiston kasvatteja; minulla henkilökohtaisesti ei toki ole mitään ansioita tässä suhteessa.

9. Syyttäjä, joka esitti oikeudessa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen jo viime tammikuussa antaman syytemääräyksen mukaisen syytteen, tuntui olevan jotenkin näreissään Lasse Vuolan aktiivisesta ja pontevasta esiintymisestä. Syyttäjä Nurminen ei todellakaan painanut jutussa "päälle kuin yleinen syyttäjä", vaan toisinaan sai vaikutelman, että samalla puolella (syyttäjäpuolella) tosiasiallisesti olevat Nurminen ja Vuola ne vasta toistensa vastapuolia ovatkin. Asetelmahan oli toki jo ennakkoon se, että Jorma Kalske oli esittänyt ikään kuin muodon vuoksi mahdollisimman lievän syytteen, jossa syytetylle vaaditaan vain sakkorangaistusta pikkurikkeestä. Lasse Vuolan asianomistajien puolesta esittämä syyte sen sijaan tuntuu menevän asian ytimeen, koska ilman asianomistajien syytettä komisarion ja valtion korvausvastuun selvittäminen olisi jäänyt pahasti puolitiehen ja monet oleelliset seikat täysin pimentoon. Vuola väitti, että pari asiaa olisi virkarikostutkinnassa suorastaan haluttu salata; esimerkkinä huomenna todistajan kuultavan henkilön Haapajärven poliisille tekemä ilmoitus Matti Saaren omituisesta käyttäytymisestä internetissä. Lasse Vuolan vuolasta ja lennokasta asiaesittelyä kuunnellessaan syyttäjä näytti ajoittain elehtivän mielenosoituksellisesti. - Miksi näin nuiva suhtautuminen syyttään taholta? Tähän kysymykseen olen vastannut jo parissa aiemmassa Kauhajoen tapausta koskevassa blogikirjoituksessani, joissa olen muun ohella ihmetellyt, miksi Jorma Kalske ei määrännyt nostettavaksi syytettä uhrien kuolemantuottamuksesta. Niin tai näin, mutta kyllä syyttäjän pitäisi virkamiehenä kyetä esiintymään oikeudessa tunteitaan näyttämättä.

10. Tämänpäiväisessä istunnossa käytiin lävitse syyttäjän ja asianomistajien kirjalliset todisteet, puolustuksella ei ollut kirjallisia todisteita. Tässä todisteiden vastaanottamisessa ilmeni jonkinlaista horjuvuutta ja tuntui siltä, ettei käräjäoikeuskaan aina tiennyt, miten kirjalliset todisteet olisi otettava vastaan. Syyttäjä aloitti omien kirjallisten todisteidensa esittelyn ainoastaan viittaamalla tiettyjen esitutkintapöytäkirjan liitteiden sivuihin; esimerkkinä tästä voidaan mainita todisteeksi esitetty aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje -niminen asiakirja, jota syyttäjä esitteli oikeudessa 5-10 minuuttia mainitsemalla vain asiakirjan sivunumeroita ja lisäämällä jonkin kohdan osalta ikään kuin todistusteemaksi pari sanaa sitä, mistä kussakin kohdassa oli kyse. Tämä ehkä riitti käräjäoikeuden jäsenille ja muiden asianosaisten avustajille tai asiamiehille, joilla oli esitutkintapöytäkirja edessään, mutta asianomistajat eli uhrien omaiset ja yleisö - ainakaan minä - eivät kyllä saaneet oikein minkäänlaista tolkkua tällaisesta kirjallisten todisteiden muodollisesta esittelystä tai pikemminkin luetteloinnista varsinkin, kun tuo esittely ei tapahtunut mitenkään kuuluvalla äänellä. Kirjallisten todisteiden "esittelyn" jälkeen puheenjohtaja mainitsi, että kirjallisiin todisteisiin voi tutustua haastemiehen huoneessa, josta myös saisi tarvittaessa kopioita niistä.

11. Minusta kirjallisia todisteita ei pitäisi tyytyä ottamaan vastaan tällä tavalla. Kun pääkäsittely on suullista menettelyä, on selvää, että kirjalliseen todisteen esittävän asianosaisen tai hänen advokaattinsa on kunkin kirjallisen todisteen osalta lyhyesti selostettava, mitä asiakirja kyseiltä kohdin pitää sisältää. Asiakirjan sivunumeroihin viittaaminen ei siis pääkäsittelyssä riitä, vaan oikeudessa pitää kertoa myös asiakirjan sisältö. Tuomioistuimen tulisi muistaa, että oikeutta ei käydä vain asianosaisia ja heidän avustajiaan varten tai kesken, vaan huomioon tulee ottaa myös oikeudenkäyntiin saapuneen yleisön tarpeet ja mahdollisuudet todella seurata prosessia ja päästä selville todistusaineiston sisällöstä. Sitä paitsi kirjallisten todisteiden vastaanotossa Seinäjoella ilmeni tiettyä epäyhtenäisyyttä: oikeus salli esimerkiksi Lasse Vuolan selostaa joidenkin todisteiden sisältöä, kun taas eräiden muiden asiakirjojen kohdalla salissa kultiin puheenjohtajan käsky, että ei tätä nyt tarvitse tällä mennä tarkemmin kertomaan! Minulle ainakin jäi monen kirjallisen todisteen osalta epäselväksi, mitä asiakirjan todisteeksi vedotulta osin sisälsi. Kukapa nyt enää istunnon jälkeen viitsii mennä haastemiehen huoneeseen penkomaan, mitä niissä kirjallisissa todisteissa oikein sanotaan! Ehkä jotkut journalistit näin tekevät, muut eivät.

12. Syyttäjän ja etenkin Lasse Vuolan asiaesittelystä ilmeni monia varsin mielenkiintoisia seikkoja; syytetyn puolustus ei halunnut kiistämisen ohella puhua asiasta tänään enempää. Osa näistä seikoista on tullut julkisuuteen jo aiemmin, osa taas oli kokonaan uutta.

13. Vuolan mukaan syytteessä oleva komisario puhutteli Matti Saarta 22.9. -08 korkeintaan 10-15 minuuttia ja päätti sen jälkeen, että Saari saa pitää aseensa. Lasse Vuolan mukaan itse puhuttelu olisi kestänyt vain muutaman minuutin. Komisarion mukaan mitkään seikat eivät tuolloin 22.9. tai sitä ennen puhuneet sen puolesta, että ase olisi tullut väliaikaisesti ottaa Saaren hallusta pois. Näistä seikoista esitetään henkilötodistelua vasta huomenna, mutta jos syyttäjän ja Vuolan asiaesittelyssä mainitsevat seikat pitävät paikkansa, asia on juuri päin vastoin: erittäin monet seikat suorastaan "huusivat" aseen poisottamista Saaren hallusta.

14. Esimerkiksi Matti Saaren ostaman pistoolin, jonka Lasse Vuola esitteli "kädestä pitäen" ja kuvaili oikeudessa oikeaksi "tappoaseeksi" (ei siis mikään tarkkuusammunnassa käytettävä pistooli), 2.9. poliisiasemalla tarkastanut vanhempi konstaapeli sanoi esitutkinnassa kiinnittäneensä huomiota Saaren omituiseen naureskeluun ja hihittelyyn kesken asiallista keskustelua. Tämän huomenna todistajana kuultavan poliisimiehen mukaan Saari ei ollut sopiva henkilö pitämään asetta. Kyseisen todistajan mukaan asiasta keskusteltiin samana päivänä poliisiaseman kahviossa, jolloin paikalla olleet poliisit olivat olleet huolissaan Saaren kummallisesta käytöksestä ja pohtivat, oliko heillä kohta käsissään uusi Jokelan koulusurma. Poliisimiehet olisivat halunneet ottaa Saarelta aseen pois, mutta syytetty oli estänyt tämän aikeen, viimeksi lauantaina 20.9. pidetyn häätilaisuuden yhteydessä. Kun näitä ja monia muita todistajia kuullaan henkilökohtaisesti oikeudessa huomenna ja vielä ensi viikon tiistaina jatkuvassa istunnossa, on syytä palata asiaan tarkemmin sen jälkeen.

15. Uhrien omaiset vaativat siis syytetylle rangaistusta myös kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta. Syytetyn puolustus kiisti nämä syytteet odotetusti vetoamalla siihen, että syytetyn menettelyn, vaikka se käsittäisikin virkavelvollisuuden rikkomisen, ja Saaren tappamien ihmisten kuoleman välillä ei ole välttämätöntä ja riittävää syy-yhteyttä ja että Saaren surmateot olivat olleet komisariolle täysin ennalta-arvaamattomia. Mutta jos ase olisi otettu Saarelta pois, niin kuin monet poliisimiehet edellyttivät ja suorastaan vaativat, ei surmatekoja olisi tapahtunut. Saaren jäljiltä ei löydetty Kauhajoelta tai Pyhäjärveltä muita aseita eikä myöskään hänen lähipiiriinsä kuuluvilla henkilöillä ollut aseita. Kyse on siitä, ottiko komisario, niin kuin nyt näyttäisi, tietoisen riskin Saaren syyllistymisestä asetta käyttäen väkivaltarikokseen jättäessään aseen Saaren haltuun. Kun otetaan huomioon tietyt kirjalliset todisteet ja huomenna ja ensi viikolla kuultavat henkilötodisteet, ollaan ehkä viisaampia sen suhteen, olisiko komisarion tullut ennalta käsittää, että tässä saattaisi olla käsillä jonkinlainen "uusi Jokela."

16. Asianomistajien/Lasse Vuolan mukaan komisariolla oli syytä epäillä potentiaaliseksi kouluampujaksi sekä yleisvaarallisen ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta. Vuolan mukaan komisario menetteli virheellisesti kun hän ei käynnistänyt näiden rikosten esitutkintaa, vaikka esitutkintakynnys oli ylittynyt. Vuolan mukaan Saaren suorittamat tahalliset henkirikokset eivät katkaisseet syy-yhteyttä, koska komisarion rikkoma velvollisuus on ollut haitallisen seurauksen estäminen poliisin toimivallan mukaisilla keinoilla.

17. Vuolan mukaan komisarion taktisesti, teknisesti ja strategisesti valitsemat toimenpiteet lisäsivät koulusurmien riskiä. Komisarion olisi tullut ensin ottaa ase Saarelta väliaikaisesti pois ja vasta sitten selvittää Saaren asiaa (varomatonta aseenkäsittelyä) esitutkinnassa. Saari oli komisarion menettelyn eli siis puhuttelun ja sen yhteydessä annetun huomautuksen johdosta tullut tietoiseksi siitä, että poliisi tulee jatkossa seuraamaan hänen toimiaan, jolloin hänellä ei olisi mahdollisuuksia uhota entiseen tapaan internetissä. Vuolan väitteen mukaan komisarion huolimaton menettely ajallisesti käynnisti joukkomurhan, koska Saarelle annettiin yllyke murhien toteuttamiseen. - Toisaalta voidaan väittää, että tämä kaikki on vain jälkikäteistä spekulointia, mutta sen perusteella, mitä asiaesittelyssä tänään tuli ilmi, useat poliisimiehet olisivat toimineet toisin kuin syytettynä oleva komisario jo "senhetkisten" tietojen vallitessa ja viimeistään 22.9.-08. Mutta kuten sanottu, näitä poliisimiehiä kuullaan vasta huomenna oikeudessa todistajina.

18. Jutun pääpointti asianomistajien kannalta on kuitenkin heidän syytettyyn ja valtioon kohdistamansa vahingonkorvausvaatimukset, joka on mahdollista tietyin edellytyksin hyväksyä, vaikka syytteessä olevan komisarion ei todettaisikaan syyllistyneen kuolemantuottamukseen. Tällöin on kysymys muun ohella siitä, mitä valtiovalta oli tehnyt Jokelan tapauksen jälkeen, jotta uusi koulusurmatapaus olisi voitu ehkäistä. Muistamme - ainakin minä muistan - hyvin, miten sisäministeri Anne Holmlund kiirehti heti Jokelan koulusurmien jälkeen syksyllä 2007 vakuuttelemaan, että Jokela oli vain yksittäistapaus antaen näin kansalaisille sellaisen kuvan, että "uutta Jokelaa" ei voisi Suomessa enää tapahtua. Valtiovalta ryhtyi tiukkoihin toimiin estääkseen koulusurmien tapahtumisen. Valitettavasti vain näihin toimenpiteisiin ryhdyttiin vasta Kauhajoen koulumurhien jälkeen.

19. Ensi viikolla käsitellään tarkemmin asianomistajien vahingonkorvausvaatimuksia. Asianomistajat ovat kutsuneet todistajaksi sisäministeri Anne Holmlundin. Häntä on tarkoitus kuulla 9.12. pidettävässä käräjäoikeuden istunnossa siitä, mihin toimenpiteisiin sisäministeriö ryhtyi Jokelan koulusurmien jälkeen. Mielenkiintoista, pitänee minunkin lähteä Seinäjoen käräjille uudelleen ensi viikolla.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Kohta 6:

Oikeudenkäynnin julkisuus ei useinkaan toteudu sen vuoksi, että yleisö ei kuule kaikkea, mitä salissa sanotaan. Hyvä, että professorikin sen huomasi.

Olen oikeustoimittajana seurannut satoja juttuja kymmenissä saleissa Suomessa. Yleisö istuu takana ja asianosaiset, todistajat ja syyttäjä puhuvat edessään istuville. Kun mumistaan, yleisö ei kerta kaikkiaan kuule. Joissain paikoissa yleisölle on paikkoja myös sivuseinällä, jossa tilanne on parempi.

Salien akustiikassakin on tietysti eroja. Tuomioistuinlaitosta ei vaan kiinnosta pätkääkään, että tämmöinen ongelma on todellinen. Harvat ovat ne kerrat, kun puheenjohtaja kehottaa koventamaan ääntä. Yleensä se johtuu siitä, ettei hänkään kuule.