perjantai 1. kesäkuuta 2012

602. Britannian Supreme Courtin päätös Julian Assangen luovuttamisesta lykkääntyi, lakilordit tekivät harvinaisen prosessivirheen

Mielenosoittajia Supreme Courtin edustalla

1. Ruotsalaisen syyttäjäviranomaisen vaatimus Wikileaksin australialaisen perustajan Julian Assangen luovuttamisesta Ruotsiin ratkaistiin monien vaiheiden jälkeen toissa päivänä (30.5.) Britannian korkeimman oikeuden (The Supreme Court) päätöksellä.

2. Assangen epäillään syyllistyneen elokuussa 2010 Ruotsissa kahden ruotsalaisnaisen raiskaukseen tai ainakin seksuaaliseen ahdisteluun. Äänestettyään asiasta Supreme Court hylkäsi Assangen valituksen, joten kahden alemman oikeusasteen päätös sallia A:n luovuttaminen jäi voimaan. Assangea kuultiin korkeimmassa oikeudessa henkilökohtaisesti viime helmikuussa.

3. Assangen puolustukseen kuuluu kolme asianajajaa, pääpuolustajana toimii Dinah Rose QC, josta korkeimman oikeuden päätöksessä käytetään  tuttavallisesti nimeä Miss Rose. Hän on Britanniassa tunnettu ihmisoikeusjuristi, joka valittiin vuoden barristeriksi 2009. Lyhenne QC tulee sanoista "Queen's Councel." Se on Brittiläisessä kansainyhteisössä käytössä oleva, arvostetulle ja kokeneelle asianajajalle myönnettävä arvonimi. Kuninkaan vallassaollessa arvonimi on King's Counsel ja lyhenne KC.

4. UK Supreme Court ei ollut  116-sivuisessa päätöksessään yksimielinen, sillä päätös syntyi äänin 5-2. Erimielisyyttä aiheutti lähinnä termin "oikeudellinen viranomainen" tulkinta". Enemmistöön kuuluivat lordit Phillips (presidentti), Walker, Brown, Kerr ja Dyson, vähemmistöön puolestaan Lady Hale ja Lordi Mance.

Supreme Courtin tuomio kokonaisuudessaan
Tuomiosta annettu lehdistötiedote

5. Erimielisyyden aiheena oli tarkemmin sanottuna kysymys siitä, voidaanko ruotsalaista syyttäjäviranomaista, jota edustaa asiassa syyttäjä Marianne Ny, pitää sellaisena oikeusviranomaisena, jolla on määräysten mukaan oikeus antaa eurooppalainen pidätysmääräys. Tavallisesti sanotun pidätysmääräyksen antaa tuomioistuin, mutta Assangea ei ole vielä edes asetettu syytteeseen ja myös kyseisten rikosten esitutkintakin on vasta alkuvaiheessa.

6. Assange oli Lontooseen marraskuussa 2010 palattuaan ensin pidätettynä, joulukuusta 2010 lähtien hän ollut ollut  matkustuskiellossa (kotiarestissa) ja joutunut pitämään jalkapantaa. Assange epäilee, että hänet voidaan luovuttaa Ruotsista edelleen USA:han, jossa häntä todennäköisesti odottaisivat raskaat syytteet Wikileaksin kautta vuodetuista salaisista tiedoista.

7. Vaikka Assangen valitus on nyt siis hylätty, ei hänen luovuttamisensa - yllätys, yllätys - ole kuitenkaan vielä täysin selvä asia. Miss Rose nimittäin havaitsi Supreme Courtin tuomiossa virheen tai ainakin tietyn puutteen. Lakilordien enemmistö on nimittäin nojautunut päätöksensä perusteluissa muiden oikeusnormien ohella Wienissä 23.5.1969 tehtyyn valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimuksen (Vienna Convention on Law of Treaties).Tämä ilmenee tuomion kohdista 67 (lordi Phillips), 95 (lordi Brown), 106-109 (lordi Kerr) ja 127 (lordi Dyson). Vähemmistö, joka olisi siis hylännyt luovuttamispyynnön, ei sen sijaan näytä mainittuun Wienin konventioon nojautuneen. Luovuttamispyynnössä ei Wienin yleissopimukseen ole ilmeisesti vedottu eikä oikeus ottanut kysymystä sen soveltamisesta esille Assangen kuulemisessa.

8. Suomalainen lukija ja myös moni juristi saattaa ihmetellä, että so what, mikä virhe tässä nyt muka voisi olla. Tunnetaanhan prosessioikeudessa ja lainkäytössä vanhastaan periaate "jura novit curia" (tuomari tuntee lain), eli tuomioistuin/tuomari voi soveltaa lakia viran puolesta, toisin sanoen tuomari ei ole sidottu lainsoveltamista koskevissa kysymyksissä asianosaisten vaatimuksiin tai esityksiin.

9. Rikosasiassa tämä merkitsee sitä, että vaikka tuomioistuin on sidottu syytteessä mainittuun teonkuvaukseen, eli syytetyn viaksi ei saa lukea muuta tekoa kuin mistä tätä on syytetty (ns. syytesidonnaisuus, ks. ROL 11:3), ei oikeus toisaalta ole sidottu syytteessä mainittuun rikosnimikkeeseen. Oikeus voi siten tuomita syytetyn myös sellaisesta rikoksesta, jota syyttäjä ei ole syytteessä maininnut. Näin luonnollisesti sillä edellytyksellä, että tämä voi tapahtua ilman, että oikeus menisi faktojen osalta syytteessä esitetyn  teonkuvauksen ulkopuolelle.

10. Mutta vaikka normi jura novit curia onkin voimassa, on tuomarin samalla huolehdittava asianosaisen kuulemisesta ja informoinnista, jottei oikeuden lain soveltamista koskeva ratkaisu tulisi asianosaisille yllätyksenä, vaan nämä saisivat tilaisuuden lausua mielipiteensä kaikista lain soveltamista koskevista kysymyksistä (oikeuskysymyksistä). Rikosjutussa tämä merkitsee sitä, että jos tuomari/tuomioistuin aikoisi lukea syytteessä kuvatun teon syytetyn syyksi jonakin muuna rikoksena kuin mihin syyttäjä on katsonut  syytetyn syyllistyneen, tuomarin tulee ottaa mainittu kysymys ja mahdollisuus esille käsittelyssä ja varattava asianosaisille tilaisuus lausua asiasta mielipiteensä. Kyse on siis eräs tapaus tuomarin  (aineellisesta) prosessinjohdosta, joka toteutetaan  mainitussa tilanteessa tuomarin informoinnin ja asianosaisen kuulemisen avulla. Oikeuskäytännöstä voidaan yhtenä esimerkkinä mainita ennakkopäätös KKO 1992:73.

11. Nämä ovat nykyisin perusasioita myös suomalaisessa lainkäytössä, sekä siviiliprosessissa että rikosprosessissa; hallintolainkäytössä sen sijaan tilanne näyttää olevan huonompi. Tuomarin informatiivisesta prosessinjohdosta ei ole laissa nimenomaista säännöstä, mutta se kuuluu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusasioihin. Meillä sama asia on kuitenkin tunnettu jo ennen kuin Suomi vuonna 1990 ratifioi ihmisoikeussopimuksen.

12. Itse kiinnitin jo 70-luvulla mainittuun asiaan huomiota ja yritin "teroittaa" tuomareille muutoinkin aineellisen prosessinjohdon ja erityisesti informatiivisen prosessinjohdon merkitystä. Olen käsitellyt informatiivista prosessinjohtoa aika laajasti vuonna 1988 kirjassa Materiaalinen prosessinjohto. Se on edelleen alan perusteos Suomessa; kirjan uudesta painoksesta tai itse asiassa kokonaan uudesta kirjasta on tehty jokin aika sitten kustannussopimus.

13. Mutta mihin jäimmekään Assangen tapauksessa? Aivan oikein, todella "terävä tyttö" tämä Miss Rose, Julianin asianajaja! Hän siis hoksasi välittömästi, että lakilordit olivat laiminlyöneet informoida ennen tuomion antamista asianosaisia ja heidän advokaattejaan mahdollisuudesta soveltaa tapaukseen Wienin vuoden 1969 yleissopimusta. Puolustus ei siten saanut prosessissa tilaisuutta esittää omaa käsitystään kyseisen sopimuksen tulkinnasta. Supreme Courtin käytäntö näyttää normaalisti olevan sellainen, että tuomio annetaan jo muutama päivä ennen sen virallista julkistamista asianosaisten advokaateille. Assangen tapauksessa tästä käytännöstä kuitenkin poikettiin, jottei ratkaisu olisi vuotanut julkisuuteen ennen aikojaan.

14. Miss Rose vetosi tuomion saatuaan sanottuun virheeseen eli siis siihen, että Wienin sopimuksen soveltaminen tuomiossa oli tullut Assangelle ja hänen avustajilleen yllätyksenä. Hieman noloon tilanteeseen joutuneiden lakilordien ei auttanut muuta kuin todeta, että Ms Rose on oikeassa. Assangen juristitiimille varattiin tilaisuus tutustua tuomioon ja ilmoittaa 14 päivän kuluessa, aikooko puolustus  vaatia korkeimmalta oikeudelta päätöksen avaamista uudelleen. Ruotsin viranomaisten on pantava  nopeasti töpinäksi, sillä sen poliisilla on lopullisen tuomion antamisesta kymmenen päivää aikaa noutaa Assange Ruotsiin.

15. Tuomion avaaminen merkitsisi ilmeisesti ainakin sitä, että puolustus saa tilaisuuden esittää, mitä mieltä se on Wienin sopimuksen tulkinnasta ja sen soveltamisesta A:n tapaukseen. Olisi kuitenkin suuri yllätys, jos Supreme Court muuttaisi tämän johdosta tuomiotaan. Tapaus tuntuu olevan aika ainutlaatuinen, sillä Britannian syyttäjäviranomaisen lehdistöpäällikön  Julie Seddonin mukaan vastaavanlaista tapausta ei ole sattunut koskaan aikaisemmin. Mutta oikeudenkäynnin reiluudesta on toki aina syytä huolehtia.

16. Jos vastaava tilanne ja moka olisi sattunut, niitä on kyllä käytännössä sattunut ja sattuu luultavasti jatkossakin, Suomen korkeimmassa oikeudessa, ei korkein oikeus olisi taatusti suostunut edes harkitsemaan päätöksensä "pika-avaamista." Asianajaja, joka vaatisi täällä mainitunlaista avaamista eli uusintakäsittelyä, naurettaisiin niin sanotusti "pihalle." Asianosaisella on kyllä OK 31:1:n mukaan oikeus kannella - kuuden kuukauden kuluessa - menettelyvirheestä korkeimmalle oikeudelle, mutta kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, korkein oikeus ei ole juuri koskaan, vaikka syytä olisi, suostu poistamaan sanotunlaisessa tapauksessa omaa päätöstään.

17. Julian Assangen luovutus Ruotsiin saattaa lykkääntyä myös sen johdosta, että A:n puolustus valittaa päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Luovutuspäätöksen täytäntöönpanon mahdollisesta keskeyttämisestä päättää siinä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin.

18. Supreme Courtin tuomio on mielenkiintoinen monessa suhteessa, ei vain asiasisällön, vaan myös perustelujen kirjoittamistavan osalta. Merkille pantavaa on esimerkiksi tapa, jolla jokainen oikeuden jäsen lausuu tuomiossa erikseen oman mielipiteensä, mikä kuvastaa osaltaan tuomareiden itsenäisyyttä. Samanlainen käytäntö on voimassa myös esimerkiksi Norjan korkeimmassa oikeudessa. Suomessa tuomioistuimen jäsenet, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, esiintyvät sen sijaan aina tiukasti kollektiivina, jos tuomio on yksimielinen. Jopa käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluu monissa asioissa vain yksi tuomari, kirjoittaa aina, että "käräjäoikeus on päättänyt" tai tehnyt sitä ja sitä.

19. Supreme Courtissa ei ole esittelijöitä - se olisi olisi ilmeisesti suoranainen kauhistus tuomareiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta vaalivalle brittiläiselle oikeusjärjestykselle. Tuomion perustelut eivät ole fraasinomaisia ja muodollisia, kuten Suomessa on usein tapana, vaan vapaata kerrontaa, jossa toisaalta on runsaasti viittauksia aikaisempiin tuomioihin ja niissä esitettyjen yksittäisten lordien votumeihin. Perusteluissa on viitattu, kuten asiaan luonnollisesti kuuluukin, myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin; ks. esimerkiksi tuomion kohtia 29, 77, 201, 229 ja 242.

20. Suomen korkeimmassa oikeudessahan oikeuskirjallisuuteen viittaaminen perusteluissa on ollut, etenkin Pauliine Koskelon kaudella, pääsäännön mukaan kiellettyä; KHO puolestaan ei liene juuri milloinkaan viitannut oikeuskirjallisuuteen. Lakien esitöiden ohella Suomen korkein vannoo nykyisin lähes pakonomaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joita perusteluissa luetellaan usein liiallisuuksiin asti.

43 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Noh, eipä yleistetä. Kyllä käräjätuomareista osa on siirtynyt käyttämään minä/me -muotoa ainakin tuomiota julistettaessa.

Lakilordit: Jos tietää osaavansa, voi tunnustaa myös virheensä, kun sellaisen tekee. Ylimielisyys on usein epävarmuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus, ajankohtainen, kertausta prosessioikeuden keskeisistä asioista, informatiivinen.

En ole vielä ehtinyt lukea linkin takaa löytyvää Supreme Courtin päätöstä, mutta se kannattanee tehdä ihan noin yleissivistävässä ja oikeusvertailevassa mielessä. Aineellisesti kiinnostavaa asiassa on se, miten britit hahmottavat ja argumentoivat "oikeusviranomainen" -termiä. Suomessahan tämä termi on jatkuva hankaluuden aihe EU:n prosessioikeudellisia instrumentteja implementoidessa: meillä kun jopa poliisia eikä vain syyttäjää (kuten Ruotsissa) tuputetaan erilaisten puitepäätösten ja EU-asetusten mukaiseksi oikeusviranomaiseksi, ja tästä asiasta SM (HaV) ja OM (LaV) myös vääntävät aika erimielisinä. Tämäkin seikka perustelisi syyttäjän tutkinnanjohtajuutta.

Anonyymi kirjoitti...

"Lakien esitöiden ohella Suomen korkein vannoo nykyisin lähes pakonomaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joita perusteluissa luetellaan usein liiallisuuksiin asti." Vähän aikaa sitten annetussa ratkaisussa KKO 2012:52 kiinnitti huomiota, että perusteluihin oli kelvannut mm. Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus ja sen lisäksi vielä suositusta koskeva selitysmuistio (Explanatory Memorandum).

Anonyymi kirjoitti...

Assange-jutun käsittely on ollut farssi. Ja nyt vielä kaksi tuomaria on sortunut brittituomareille tavanomaisen selvänäköisyyden sijasta halpaan juristeriaan. Kysymykset "oikeusviranomaisesta" ja "syytteestä" ovat nimittäin kvasiongelmia.

Ruotsissa (ja Suomessa) EAW:n tekee syyttäjä, mutta kysymys on pelkästä teknisestä suorituksesta. EAW:n taustalla on nimittäin tuomioistuimen vangitsemispäätös. Syyttäjä on siis pelkkä välikäsi tuomioistuimen ratkaisun ja EAW-järjestelmän välillä.

"Syytteellä" on eri merkitys anglo-amerikkalaisessa ja meikäläisessä systeemissä. Meillä syyte on esitutkinnan ja syyteharkinnan päätepiste, jonka jälkeen vangitun vastaajan juttu tulee käräjäoikeuden pääkäsittelyyn parissa viikossa. Esim. briteissä "syyte" ja vangitseminen kulkevat käsi kädessä. Esitutkinta voi siellä jatkua vielä kuukausia syytteen nostamisen jälkeenkin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oikea "kukkanen" osoituksesta vedota intohimoisesti EIT:n ratkaisuihin on presidentti Koskelon äänestyslausuma plenumratkaisussa KKO 2012:11, sillä pikaisen laskutoimituksen mukaan se sisältää noin 60 viittausta EIT:n ratkaisuihin.

Toki EIT:n ratkaisut voidaan ja pitääkin ottaa huomioon ja niihin on myös asianmukaista perusteluissa viitata. Mutta jokin tolkku tässäkin pitäisi sentään säilyttää.

Paljon vakavampi asia on se esim. mainitusta Koskelon em. äänestyslausumasta ilmenevä kanta, jonka mukaan suomalainen tuomioistuin ei voi eikä saa antaa oikeusturvaa laajemmalti kuin mitä EIT:n ratkaisuissa on todettu. Näin siitä huolimatta, että EIT:ssä ei olisi edes käsitelty sellaista kysymystä, mikä esim. ratkaisussa KKO 2012:11 selostetussa tapauksessa oli esillä ja mihin suomalaisen tuomioistuimen piti antaa ratkaisu.

Ts. ajatellaan, että EIS ja EIT:n ratkaisukäytäntö muodostaa ikään kuin sen rajan tai kehän, jota suomalainen tuomioistuin ei saa oikeusturvaa antaessaan "ylittää." Vasta jos EIT antaisi "luvan" tietyn Suomen laissa sääntelemättä jääneen kysymyksen ratkaisuun, saisi KKO ottaa asiaan kantaa. Onneksi KKO selkeä enemmistö ajatteli tapauksessa KKO 2012:11 toisella tavalla.

Skorpioni kirjoitti...

Hyvä kirjoitus "tähän paikkaan"!
Meidän tuomioistuimissa varsinkin takavuosina jäi usein sellainen kuva, että oikeuden puheenjohtajan kasvoista oikein saattoi nähdä oikeudenkäynnin loppupuolella, että nyt "sillä pirulla" on jotain takataskussa, millä se ratkaisee jutun, mutta ei se sano sitä asianosaisille.

Sen, että oikeuden puheenjohtaja oli jo tehnyt ratkaisun mielessään, näki jo siitäkin, että usein puheenjohtajan kysymykset, jos niitä ylipäätään tuli,tulivat sen suuntaisina, että vähänkin kokenut avustaja saattoi sen havaita.

Se kai on sitä Suomen oikeuslaitoksen käyttämään prosessinjohtoa vai kuinka arvoisa blogisti?

Kyllä meilläkin oikeuslaitosten tulisi panostaa informatiiviseen prosessiin ilman muuta ja runsain mitoin sittenkin.

Nythän usein käy niin, että varsinkin hävinnyt osapuoli on tuomion tai päätöksen jälkeen ns. H-Moilasena ja ihmettelee, miten tässä nyt näin pääsi käymään, kun tuomiosta ei mitenkään käy ilmi, miten hän on voinut hävitä jutun.


Sitten alkaa avustajan päämiehelle antama informaatio, joka alkaa sanoilla " Tuomioistuin on varmaankin...". Ja arvuutteluksihan se menee usein avustajallakin olkoonpa hän sitten minkälainen lordi tahansa!

Mutta ilmeisesti on niin, että yrittääpä sellainen asiantuntija kuin blogistikin on, valistaa kuinka paljon sekä hyvällä että pahalla tahansa, niin ei mene perille. Se on taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:

"Esim. briteissä "syyte" ja vangitseminen kulkevat käsi kädessä. Esitutkinta voi siellä jatkua vielä kuukausia syytteen nostamisen jälkeenkin."

Jos anonyymi kuvittelee, ettei esitutkinta voi Suomessa enää jatkua syytteen nostamisen jälkeen, niin hän on kyllä täysin väärässä.

Viittaan vain esim. edelleen vireillä olevaan Ulvilan surmajuttuun. Siinä esitutkinta on jatkunut aina näihin päiviin asti, vaikka jutussa on annettu sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden tuomio. Vasta hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen poliisi ja syyttäjä oikein innostuivat tutkimaan juttua ja jättivät noin kuukausi sitten KKO:een noin 2 000 sivua uutta asiakirja-aineistoa!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Skorpioni puhui "taistelusta tuulimyllyjä vastaan."

Niin, sellaiseltahan se välillä tuntuu. Näin siksi, että, että kuten olen nyt jo useampaan kertaan blogissani kertonut, käräjäoikeuden päällikkötuomareiksi, joiden tulisi olla mahdollisimman suuren juridisen ammattitaidon omaavia lainkäyttöjohtajia, voidaan valita ja valtaan jatkuvasti henkilöitä pelkästään hallinnollisen koulutuksen ja työpaikkojen perusteella kiinnittämättä minkäänlaista huomiota nimitettävien laamannien juridisen ammattitaitoon ja pätevyyteen.

OIvallinen esimerkki tästä oli viime perjantain nimitys, jossa suorastaan katastrofaalisen heikon tuomion Riihisäätiön jutussa antanut tuomari nimitettiin ikään kuin "palkinnoksi hyvästä työstään" Satakunnan käräjäoikeuden laamanniksi.

Eivät nämä surkeat "hallintolaamannit" välitä tuon taivaallista myöskään käräjäoikeuden muiden tuomareiden ammattitaidosta ja kehittämisestä. He tuijottavat vain juttumääriin ja tilastoihin ja raportoivat innokkaasti OM:lle, joka vaatii heiltä lisää "tehokkuutta."

Ja kaiken tämän siunaa presidentti Koskelon johtama tuomarinvalintalautakunta, joka oikein hakemalla hakee näitä hallintotuomareita käräjäoikeuksien laamanneiksi.

Merkonomin tai hallintonotaarin tutkinto painaa näissä nimitysasioissa paljon, paljon enemmän kuin oikeustieteen tohtorin tutkinto!

Anonyymi kirjoitti...

KKO:n argumentaatiossa ainakin oikeudenkäyntimenettelyä koskevissa ratkaisuissa toistuu usein sellainen valitettava kaava, että ratkaisun lähtökohdaksi otetaan kritiikittömästi lainvalmistelutöiden enemmän tai vähemmän harkitut lausumat. Eli jossain työryhmässä, joku poloinen sivutoiminen sihteeri on kyhännyt kokoon esimerkiksi listan, jossa luetellaan uuden säännöksen tyypilliseksi ajateltuja soveltamistilanteita. Uusi laki tulee sitten voimaan ja soveltamistilanteita ja käytäntöä alkaa kertyä. Kolmen vuoden kuluttua KKO antaa ennakkopäätöksen, jossa ratkaisun ainoa peruste on se, sopiiko käsillä oleva tilanne siihen esimerkkiluetteloon, joka hallituksen esityksestä löytyy.

Surkuhupaisaa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tampereen eli nykyisen Pirkanmaan käräjäoikeuden laamanniksi nimitettiin reilu vuosi sitten tuomarinvalintalautakunnan esityksestä Helsingin käräjäoikeuden entinen pitkäaikainen hallintojohtaja, joka oli toiminut tuon viran jälkeen jonkin aikaa käräjäoikeuden osastonjohtajana. Hän antoi "kisällinäytteen" tuomarintaidostaan toimiessaan käräjäoikeuden puheenjohtajana ns. Jippii-jutussa.

Yllätys, yllätys, Jippii-juttu ratkaistiin käräjäoikeudessa aivan samalla tavalla kuin Riihisäätiön rikosjuttu Oulussa: kaikki syytteet hylättiin "kerrassaan näyttämätöminä."

Tästä alkoi aikamoinen poru, kun jutun syyttäjät ja myös silloinen valtakunnansyyttäjä antoivat selvin sanoin ymmärtää, että käräjätuomareiden ammattitaito on talousrikosjutuissa aivan surkea.

No, sitten Hgin HO teki Jipppii-jutussa aivan toisenlaisen tuomion kuin käräjäoikeus ja hyväksyi suurimman osan syytteistä. Tuomionsa "esipuheessa" hovioikeus mollasi käräjäoikeuden tuomion ja sen perustelut täysin maanrakoon ja totesi, että tuomio oli niin heikko, että oikeastaan koko juttu olisi pitänyt palauttaa takaisin käräjäoikeuteen!

Mutta tuomarinvalintakunta, jälleen presidentti Koskelon johdolla, esitti kuin esittikin ko. Jippii-käräjätuomarin nimittämistä maan toiseksi suurimman käräjäoikeuden eli Pirkanmaan käräjäoikeuden laamannin virkaan! Ja niin myös tapahtui! Myös Pirkanmaa, aivan samoin kuin Satakunta, sai siis laamannikseen hallintolakimiehen, jonka juridinen ammattitaito on heidän antamiensa tuomioiden perusteella todettu heikoksi.

Tällaista tämä nyt vain on!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän meilläkin esitutkinta voi jatkua syytteen nostamisen jälkeen. Onhan niitä (esi)tutkittu sellaisiakin asioita, joista on jo lainvoimainen tuomio. Jonkun pankkiryöstäjänä tuomitun jutussa kai tällainen tutkinta johti sitten tuomion purkamiseen. Suomalaisessa ja ruotsalaisessa systeemissä yleensä on kuitenkin niin, että edes esitutkinta ja syyteharkinta eivät ajallisesti lomitu.

Pointti on se, että USA:ssa tai Yhdistyneessä kunigaskunnassa esitutkinta ei edes teoriassa voi loppua "syytteen nostamiseen".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mainitsin jutussa aluksi väärän Wienin sopimuksen, virhe on nyt oikaistu.

Anonyymi kirjoitti...

Tuleeko kenellekään mieleen päällikkötuomaria, joka nauttisi arvostusta nimenomaan tuomarina (oikeusyhteisön ja/tai suuren yleisön silmissä). Vai eikö sellaisia tuomareita Suomesta löydykään?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, nyt kun KHO:n Pekka Härski Hallbergkin on jo siirtynyt eläkkeelle...

Suomessa päällikkötuomarit tunnetaan lähinnä siitä, että he valittelevat aina ja joka paikassa juttumääriä ("jutturuuhkat"), käsittelyaikoja ja - tietenkin - resurssien puutetta.

Nämä kysymykset saavat ylivoimaisen päähuomion jokaisen tuomioistuimen laatimassa vuosikertomuksessa tai -katsauksessa. Niissä ei koskaan tarkastella uudistuksia tai oman tuomioistuimen lainkäyttöä tai sen laatua oikeusturvan tai ylipäätään ihmisten ("oikeusasiakkaiden") kannalta.

Anonyymi kirjoitti...

"Ja nyt vielä kaksi tuomaria on sortunut brittituomareille tavanomaisen selvänäköisyyden sijasta halpaan juristeriaan. Kysymykset 'oikeusviranomaisesta' ja 'syytteestä' ovat nimittäin kvasiongelmia."

Kieltämättä huvittavaa on, kuinka hampaita kiristellen EU-oikeutta ratkaisussa hyväksytään esimerkiksi EU-oikeuden ensisijan ja puitepäätöksen tulkintavaikutuksen osalta (keskustelu Pupino-ratkaisusta). Itseäni hämmentää myös, miksi niin paljon paukkuja käytetään kansallisen lainsäätäjän "tarkoituksen" etsimiseen puitepäätöstä implementoitaessa.

Anonyymi kirjoitti...

On sääli, että suomalaisen tuomarikunnan keulakuvat ovat mitä ovat. Suomessa on myös hyviä tuomareita, mutta urakehityksen ja "oikeusalamaisille" näkyvän ammattitaidon korrelaatio vaikuttaa heikolta.

Sekin on kummallista, että maan korkeimmalla tuomarilla ei ennen KKO-pestiä ollut muuta kokemusta tuomarin töistä kuin auskultointi vuonna miekka ja kilpi. Tämmöinen nyt sitten on koko tuomarikunnan suu.

El Doctor kirjoitti...

Assangen avustajaa Dinah Rosea ei tietenkään kutsuta "tuttavallisesti Miss Roseksi". Sen jälkeen kun on kerran käytetty hänen koko nimeään ja lyhennettä QC, häntä kutsutaan Ms Roseksi. Ms ei ole lyhenne neitiä tarkoittavasta miss-tittelistä vaan nimenomaan lyhenne, joka ei ota kantaa siihen, onko henkilö Miss vai Mrs.

Huolitellussa brittikielenkäytössä käytetään aina pelkän sukunimen yhteydessä lyhenteitä Ms, Mr ja joskus Dr (aateliset hieman eri tavalla). Tämän havaitsee myös lukemalla brittilehtiä. Ainoa asianajaja Rosea tytötellyt on siis blogistimme, ei Supreme Court.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Huomaan, ettei El Doctor ole tohtoroimispuuhiltaan lukenut lainkaan Supreme Courtin tuomiota, jossa on käytetty monessa kohtaa nimenomaan ilmaisua "Miss Rose."

El Doctor kirjoitti...

Tämä pitää paikkansa. Pääsin vasta alkuun. Myös edesmennyt Benzir Bhutto oli The Economistin muistokirjoituksessa Miss Bhutto.

Palaan kuitenkin itse tuomioon sen verran, että kiitän blogistia tästä tekstistä. Itse katsoessani eilen BBC:ltä, kuinka Miss Rose ilmoitti oikeudelle nyt puheena olevasta asiasta, totesin, etten oikein käsittänyt, mistä oli kyse. Toivottavasti asiasta raportoivat suomalaistoimittajat sattuvat tähän blogiin. He välttyvät silloin pitkältä piinalta englanninkielisen lakitekstin ääressä.

Anonyymi kirjoitti...

Silmä käteen El Doctor: Dinah Rose QC on jo tuomion kahdella ensimmäisellä sivulla kymmenisen kertaa "Miss Rose". Lakilordit eivät selvästikään hallitse huolitellun brittikielenkäytön saloja El Doctorin tapaan ;-)

Tämäkin on muuten mielenkiintoinen ero kotoiseen käytäntöön. Meillä tuomarit puhuvat omasta harkinnastaan persoonattomasti ja parttien asiamiehet argumentteineen häivytetään perusteluista kokonaan.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

Pincochetin tapauksessa oli kyse erilaisesta tapauksesta eli yhden lakilordin, lordi (Baron) Hoffmannin esteellisyydestä, kun paljastui, että H:n vaimo oli työskennellyt Amnestyn palveluksessa sihteerinä.

Lordi Hoffmania, joka jäi v.2009 75 vuotta täytettyään eläkkeelle Supreme Courtista ja siirtyi vähän myöhemmin yliopiston professorin tehtäviin (!), oli hieman kiistanalaisen tuomarin maineessa. Hieman ennen tuomarin virasta luopumistaan hän hyökkäsi Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta vastaan syyttäen sitä toimivaltansa ylittämisestä, puuttumisesta jäsenmaiden lakien soveltamiseen ja yrityksestä luoda federaalista eurooppaoikeutta.

http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/law-and-order/5106040/Law-Lord-attacks-European-Court.html

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Britannian korkeimman oikeuden vähemmistön huoli ruotsalais-suomalaisesta syyttäjästä EAW:n antajana ei ole täysin merkityksetön. Meillä ei mistään syyttäjän ratkaisusta voi valittaa tai hakea muutosta. Kun syyttäjä on tehnyt EAW:n, sitä ei voi saada nurin itsenäisenä ratkaisuna, toisin kuin jos sen olisi tehnyt tuomioistuin. EAW:n takana olevasta vangitsemispäätöksestä voi kannella, mutta vain vangitsemiseen liittyvillä perusteilla. Poissaolevana vangitsemiselle voi olla perusteet, mutta EAW:n käyttö voi olla kohtuutonta ja suhteetonta. Oikeussuojakeinoa ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Menee aika hapettomaksi teoretisoinniksi. Pakkokeinolain mukaan vangitseminen ei saa olla kohtuutonta. Jos ulkomailla oleskelevaa vaaditaan poissaolevana vangittavaksi, niin minkä kohtuullisuutta vangitsemispäätöksessä arvioidaan? Vangitsemispäätöstähän haetaan juuri EAW:n tai muun luovutuspyynnön tekemiseksi. Mihin tarvitaan erillistä oikeussuojakeinoa EAW: ta vastaan?

Irvin kirjoitti...

Tuntuu siltä, että kaikki valtakunnan viisaat anonyymit ovat kokoontuneet pohdiskelemaan tapaus Assandea-tälle palstalle. Keskustelu osoittaa, että älyllistä keskusteluakin on vielä olemassa, mutta kukaan muu kuin blogisti ei ole valmis esiintymään oikealla nimellään, koska on se niin vaikeaa ilmaista kantaansa tuomarivalintalautakunnan ja Koskelon pelon vuoksi, mitä todellisuudessa asioista ajattelee. Jatkaa pojat vain anonyymien suojassa!

Anonyymi kirjoitti...

Suomen ylimmän oikeuden paronitar suhtautuu EIT:n ratkaisuihin todellakin aivan eri tavoin kuin UK Supreme Courtin paroni Hoffmann Lontoossa. Ei kritiikin hiventäkään, vaan kaikki mahdolliset ja osin mahdottomatkin EIT-ratkaisut luetellaan kiltisti perusteluissa.

Anonyymi kirjoitti...

Näin pieneen maahan ei mahdu montaa nimeä, siksi täälläkin on niin monta nimetöntä.

Jossain kommentissa puhuttiin tuomarivalintalautakunnasta ja Koskelosta ikään kuin ne olisivat eri asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Näin pieneen maahan ei mahdu montaa nimeä, siksi täälläkin on niin monta nimetöntä.

Jossain kommentissa puhuttiin tuomarivalintalautakunnasta ja Koskelosta ikään kuin ne olisivat eri asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, nyt palsturi itsekin ihailee monarkiasta kumpuavaa lordi-instituutiota ja sen itsenäisyyttä. Muistatkos Jyrki kun joskus taannoin ärähtelit kuinka tärkeää on noudattaa kolmijako-oppia.... Mihinkäs se nyt unohtui. Mitäs jos tekisit kuten lordit ja myöntäisit virheesi: monarkia on aina parempi kuin demokratia.

Anonyymi kirjoitti...

Entäs jos se käräjäoikeus tekikin Jippii-jutussa ihan oikean ratkaisun? Meinaan, että kun hovioikeushan oli esteellinen eikä tuomionvoipa. Eikös tämä taas osoita hovioikeuden ammattitaidottomuuden.

Ja kaiken kukkuraksi Hovioikeudessa esiintyi perättömiä höpissyt todistaja, jonka tekemisiä ei poliisi ole halunnut tutkia. Homma haisee ja pahasti.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kolmijako-oppi perustuu osin juuri tuomioistuinten ja tuomareiden itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen! Anonyymi on kovin tietämätöntä sorttia.

Anonyymi kirjoitti...

Juridiikan ohi itse asiaan. "Raiskatuista" naisista toinen piti kaiketi toista ja neljättä aktia raiskauksena. Toinen taas kolmatta aktiaan. Molemmat päätyivät arvioitiin pari viikkoa tapahtuneen jälkeen, kun olivat tavanneet toisensa ja havainneet jakavansa saman "petikumppanin". Tämä kaikki vapaasti tulkittuna julkisuudessa olleiden lehtitietojen mukaan. Juridiikkaan tullee uusi termi "Ruotsakais-raiskaus". Vanhenemisaika naismuisti... on muuten pidempi kuin miesmuisti. Seurataan Nim. L.H. Hoppu

Anonyymi kirjoitti...

Kirjallisuusviittaukset voivat jäädä puuttumaan tuomioista myös sen vuoksi, että oikeustieteen mielenkiinto kohdistuu usein ohi niistä kysymyksistä, joita tuomarit ratkovat. Valtaosaltaan oikeuskirjallisuus ei siis ole tuomarille mikään viisauden aarreaitta.

Ratkaisutoiminnan ja oikeustieteen vieraantuneisuus on havaittavissa myös OM:n koulutuksessa. Moneen käytännön ongelmaan luennoivan professorin ainoaksi vastaukseksi jää, että kysymys on vaikea ja mielenkiintoinen.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tuo "uudelleen avaaminen" meillä voisi vsstata? Olipa KKO (tai KHO) evännyt valitusluvan tai tutkinut jutun, olisi kai purun edellytysten täytyttävä ja siis ensin purettava päätös pois alta. Englannin systeemi voi olla kovinkin erilainen.

Anu Suomela kirjoitti...

Joku Anonyymeistä antoi termin "Ruotsalais-raiskaus". Naapurissamme on viimeiset vuosikymmenet kehitetty todella ankaraa feminismiä, joka perustuu uhrikulttuuriin. Uhreja ovat naiset ja lapset, ja pahantekijöitä siis ketkä ...?

Tosi pelottava yhteiskunnallinen trendi myös globaalisti. Toki naiset ympäri maailman ovat alistettuja, mutta vähiten meillä pohjoismaissa.

Meikäläistä yhteiskuntatieteilijää huolettaa tässä se, että tuomioistuimet eivät ole immuuneja näille trendeille. Oikeusperiaatteet voivat unohtua, kun halutaan pelastaa 'uhri'.

Anu Suomela

(ps. kiitos blogistille, että kryptatut kirjautumistekstit on yksinkertaistettu, ja hyvää loman jatkoa).

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi sanoi:

"Kirjallisuusviittaukset voivat jäädä puuttumaan tuomioista myös sen vuoksi, että oikeustieteen mielenkiinto kohdistuu usein ohi niistä kysymyksistä, joita tuomarit ratkovat. Valtaosaltaan oikeuskirjallisuus ei siis ole tuomarille mikään viisauden aarreaitta."

Käytännöstä kuitenkin tiedämme, että tuomarit ja esittelijät hakevat johtoa tai oikeusohjetta useimmiten ensin nimenomaan oikeuskirjallisuudesta, sitten oikeuskäytännöstä ja vasta sitten lakien esitöistä.

Anonyymillä,s moin kin tuomareillakin, näyttää olevan virheellinen käsitys oikeuskirjallisuuden merkityksestä. Oikeuskirjallisuuden ei ole sitovan tai ratkaisevan oikeusohjeen tai -lähteen asemassa (ratio decidendi), vaan siihen voidaan nojautua muiden ja ns. institutionaalisten oikeuslähteiden lisäksi ja tuomarin oman päättelyn tukena.

Oikeuskirjallisuuteen voidaan viitata ja viitataankin muiden maiden tuomioistuinten ratkaisuissa kysymyksenasettelun yhteydessä ja johdantona ryhdyttäessä pohtimaan tietyn oikeuskysymyksen ratkaisua.

Suomen KKO:ssa tätä ei kuitenkaan sallita kirjoittaa ulos tuomion perusteluihin, mikä on selvä puute ja osoitus oikeudellisen ajattelun ja päättelyn kaavoihin kangistumisesta ja lainkäytön avoimuuden puutteesta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti Jippii-jutun tuomioista mm.:

"Ja kaiken kukkuraksi Hovioikeudessa esiintyi perättömiä höpissyt todistaja, jonka tekemisiä ei poliisi ole halunnut tutkia. Homma haisee ja pahasti".

Tuo todistajasta puhuminen on toki ainoastaan pelkkää anonyymin omaa spekulaatiota.

Jutun käsittely on - edelleen - kesken hovioikeudessa, joten vasta hovioikeuden uuden tuomion jälkeen voimme arvioida, kumpi oli oikeassa, käräjäoikeus vai hovioikeus.

En ole tse puuttunut Jippii-tuomion sisältöön, vaan olen vain kertonut, mitä mieltä käräjäoikeuden tuomiosta ovat olleet a) syytäjät ja VKSV ja b) Hgin hovioikeus antamansa tuomionsa "esipuheessa", jossa todetaan, että käräjäoikeuden tuomio oli täysin kelvottomasti perusteltu.

Rivituomari kirjoitti...

Väittäisin kyllä, että nykyisen Edilex-aikakauden tuomari etsiin tulkinta-apua selvästi useammin oikeuskäytännöstä ja lainvalmistelutöistä kuin oikeuskirjallisuudesta. Tässä kohdassa väittäisin palsturin kokemusten perustuvan menneisiin aikoihin ja toimintatapoihin. Kun vuosittain on ratkaistavana noin 600 syytekohtaa, on kirjasto yksinkertaisesti liian kaukana, vaikka sieltä ajan kanssa jotain olisi löydettävissäkin.

Enkä oikein jaksa uskoa, että tuomareilla yleisemmin olisi väärää käsitystä oikeuskirjallisuuden asemasta oikeuslähteenä.

KKO:n linjausta em. seikat eivät tietenkään perustele, siellä kun hommassa on enemmän tuumailun makua.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Rivituomari" näyttää olevan käräjäoikeuden maallikkojäsenen eli lautamies tai vasta tavoittelemassa tuota tehtävää, sillä hän puhuu yksinomaan "syytekohdista" eli rikosjutuista.

Rivimies ei näytä tietävän, että käräjäoikeus, hovioikeus ja KKO ratkaisevat myös riita-asioita ja juuri niissä oikeuskirjallisuuteen perehtymistä edellytetään ja tarvitaan. Rikosjutut ovat riita-asioita useammin rutiiniasioita, eikä niissä siis oikeuskirjallisuutta niinkään tarvita.

Rivituomari puhuu "syytekohdista", joita hänellä olisi vuodessa 600. Tällaista termiä eivät ammattituomarit käytä käytetä, vaan kyse on rikosjutuista.

Toki Suomessa voi olla kenties paljonkin tuomareita, jotka eivät oikeuskirjallisuutta lue eivätkä sitä hallitse. He ovat niitä tietämättömiä ja taitamattomia tuomareita, joilta tulee sellaisia kelvottomia tuomioita tai oikeastaan tuomiotekeleitä kuin juuri esillä olleissa a) Riihisäätiön jutussa ja b) Jippii-jutussa on nähty.

Mutta nämä "lukemattomat" tuomarit palkitaan ja heistä tehdään Koskelon päätöksellä käräjäoikeuden laamanneja! Joten pidä vain rivituomari pintasi äläkä lue oikeuskirjallisuutta niin ehkä sinäkin etenet vielä lamanniksi tuolla asenteellasi.

Anonyymi kirjoitti...

Heti kun demarit valitsi puoluesihteeriksi homon, puolueen kannatus ponnahti jyrkkään nousuun ja nyt Sdp hengittää jo gallup-kyselyissä kokoomuksen niskaan ja tavoittelee maan suurimman puolueen asemaa!

Anonyymi kirjoitti...

Niin, oliko se "rivituomari" nyt lautamies in spe vai tuleva laamanni vai vielä jotain muuta?

Blogistin kohdalla hieman epäilyttää, että mikähän se mahtaa olla tuntuma ammattituomareiden tekemisiin, kun viimeisimmät omat kokemukset alkavat olla kai kolmisenkymmentä vuotta vanhoja. Voisi olla paikallaan tehdä eläkeläisretki johonkin raastupaan ihmettelemään nykymenoa.

Riitajutut on nykyään sellaisia, että päälitigaattori tarvii aina rivin nuorempia osakkaita papereita ojentelemaan ja rikosjutuissa salissa on usein enemmän tulkkeja kuin asianajajia.

Vaikka saattoihan Ikaalisten käräjilläkin olla väkeä aina Turusta ja Helsingistä asti. Kerran oli joku kuulemma puhunut ruotsiakin. Oli siinä prosessissa johtamista kerrakseen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Heh, heh! Tämä "rivituomari" näyttää nyt heittäytyneen kokonaan anonyymiksi ja samalla - jostakin syystä - kovin happamaksi!

Omasta prosessinjohdosta käräjillä on toki jo aikaa, sillä johdin puhetta Ikaalisissa viimeisen kerran kesäkuussa 1990. Mutta eihän tuomarin tehtävä ja prosessinjohto ole niistä ajoista perusteiltaan miksikään muuttunut. Jos nyt on salissa entistä enemmän "porukkaa", avustajia ym. väkeä, niin prosessinjohdonhan tulee olla vielä entistäkin aktiivisempaa ja informatiivisempaa.

Vaikuttaa kuitenkin pahasti siltä, että mitä enemmän salissa on näitä litigaattoreita - vai mitä perkeleen alligaattoreita ne nyt onkaan (!) - niin sitä tehottomaksi tuomarin prosessin johtaminen on muuttunut. Prosessia johtavatkin advokaatit, ei tuomari!

Olen vieraillut yliopiston projektiryhmäläisten kanssa aika usein eri alioikeuksissa seuraamassa juttujen käsittelyä. Satuimme muuten olemaan käymässä Hgin käräjäoikeudessa juuri silloin, kun siellä oli meneillään Jippii-jutun istunto. Vaikka käynti olikin lyhyt, ei istunnon kulku mitenkään vakuuttanut, vaan jätti uneliaan ja vaisun tunnelman. Sali oli kyllä täynnä asianosaisten asiamiehiä, joilla näytti olevan jokaisella vierellään sihteeri, joka pikakirjoitteli toisten kollegojen puheenvuoroja ylös. Syyttäjiä oli kaksi ja tuomaripöydän taakse oli ahtautunut käräjäoikeuden laajennettu kokoonpano, istuivat kuin konsanaan sillit suolassa! Oikeuden puheenjohtaja ei puhunut koko aikana mitään, vaan ainoastaan advokaatit pölisivät niitä näitä.

Kun tätä "menoa" ilmeisesi jatkui viikosta ja kuukaudesta toiseen, niin ei mikään ihme, että käräjäoikeuden Jippii-tuomiosta tuomiosta tuli sellainen, että Hgin hovioikeus haukkui sen pataluhaksi ja surkeaksi ja oikeuden jäsenet saivat kuulla herjoja ammattitaidottomuudestaan aina VKSV:a myöten.

Toisin sanoen passiivinen ja olematon materiaalinen prosessinjohto johtaa helposti tuomion heikkoon ja puutteelliseen perustelemiseen, nämä kaksi asiaa siis korreloivat keskenään.

Kuinka ollakaan, Oulun käräjäoikeudessa satuin projektiryhmäläisten kanssa vierailemaan juuri silloin, kun käräjäoikeudessa oli alkamassa Riihisäätiön rikosjuttu, joka nyt on siis saatu päätökseen KKO:ssa. Jutun käsittelyyn oli valmistauduttu käräjäoikeudessa hyvin, käräjäoikeuden istuntosalit olivat suuria, hienoja ja teknisesti tip top -varusteltuja, samoin käräjätalon muut puitteet aina hyvin hoidetun näköistä kirjastoa myöten.

Mutta eivät nämä hienot ja komeat puitteet toki riitä ja takaa hyvää ja laadukasta prosessinjohtoa ja tuomiota, vaan kaikki on loppujen lopuksi kiinni samasta asiasta kuin ennenkin eli tuomarin ammattitaidosta ja -etiikasta. Jos se on lepsua, heikkoa ja puutteellista, on myös tulos kurja.

Sitä laajaa ja hyvin hoidettua oikeustalon kirjastoa pitäisi tuomareiden myös itse käyttää, eikä tyytyä ainoastaan esittelemään sitä vierailijoille!

Tuntumaa ammattituomareiden ja -asianajajien tekemiseen saan taas tällä ja ensi viikolla, jolloin välimiesoikeus, jonka kokoonpanon itse kuulun, alkaa istua kohtalaisen laajaa riita-asiaa. Parttien asianajajat tuntuvat kirjelmien vaihdon perusteella valmistautuneen asiaan erinomaisen huolellisesti ja hyvää ammattitaitoa osoittaen.

Joten ei syytä huoleen, blogisti yrittää kyllä pysytellä näissä(kin) asioissa ajan tasalla!