lauantai 30. kesäkuuta 2012

614.  Auerin seksuaalirikosjuttu: umpisalainen oikeudenkäynti - arvoituksellinen ja epäilyttävä tuomio


Yleisurheilun EM-kisoissa tuli parina päivänä piipahdettua

1. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi eilen 29.6. Ulvilan murhajutussa syytteessä olevan Anneli Auerin ja tämän ex-miesystävän Jens Kukan pitkiin vankeusrangaistuksiin Turussa helmikuussa alkaneessa ja neljä kuukautta kestäneessä seksuaalirikosjutussa. Anneli Auer sai seitsemän vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja Jens Kukka tuomittiin samassa vyyhdessä kymmenen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

2. Anneli Auer sai tuomion kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja syyskuun 2009 välille. Rikokset alkoivat noin vuosi Ulvilassa surmateon jälkeen ja kestivät non puoli vuotta.

3. Jens Kukka sai 10 vuoden vankeusrangaistuksen kahdesta törkeästä raiskauksesta, neljästä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä pahoinpitelystä. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja elokuun 2008 väliselle ajalle.

4. Käräjäoikeus ei ollut tuomiosta yksimielinen, vaan siitä jouduttiin äänestämään. Yksi kolmesta ammattituomarista, tiettävästi oikeuden puheenjohtajana toiminut miespuolinen käräjätuomari,  olisi tuominnut Auerin vain pahoinpitelyistä. Kyseinen tuomari olisi hylännyt myös Jens Kukan syytteistä vakavimmat. Hän olisi päästänyt molemmat vapaaksi katsoen, että rangaistukset ovat tulleet sovitetuiksi pitkällä tutintavankeudella. Käräjäoikeuden enemmistön kuului kaksi naispuolista käräjätuomaria. Näin suuri ero, voidaan jopa puhua valtavasta erosta, tuomioistuimen tuomareiden mielipiteissä on käytännössä erittäin harvinaista.

5. Tietenkin on niin kuin professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt haastattelulausunnoissaan "paljastaa", että tuomiossa on ollut kyse hyvin raskaista rikoksista; niistä oli toki kyse jo syytteissä.

6. Minusta koko tapauksessa oli kuitenkin ylivoimaisesti merkittävintä ja samalla merkillisintä se, että koko oikeudenkäynti julistettiin alusta lähtien tiukasti salaisesti ja syytettyjen avustajille annettiin vieläpä suomalaisessa käytännössä harvinainen ilmaisukielto. Tiettävästi Jens Kukan avustajalle on myös vaadittu rangaistusta ilmaisukiellon rikkomisesta. Juttua puitiin oikeudessa koko ajan ilman yleisöä ja lehdistön paikallaoloa neljä kuukautta lukuisissa istunnoissa. Myös jutussa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on salainen ja ikään kuin pisteenä tälle kaikelle salaamiselle saatiin käräjäoikeuden ilmoituksesta, jonka mukaan myös jutussa annettu tuomio perusteluineen päivineen on salainen 60 vuoden ajan.

7. Käräjäoikeus antoi ratkaisustaan julkisen selosteen, mutta se on kovin suppea eli vain yhden sivun mittainen! Siinä kerrotaan ainoastaan ne rikosnimikkeet, jotka on luettu syytettyjen syyksi, tuomittujen vankeusrangaistusten pituus sekä asianomistajille tuomittujen vahingonkorvausten yhteissumma 160 000 euroa. Selosteen mukaan uhreja oli neljä.

8. Eniten tällaisessa tapauksessa, jossa oikeudenkäynti on ollut täysin salainen, kiinnostaisi tietää se, millä perusteella syytteet, jotka syytetyt ovat kiistäneet kaikilta osin, on katsottu oikeudessa näytetyksi. Tästä selosteessa kerrotaan vain lyhyesti se, että näyttö perustuu uhrien eli lasten kertomuksiin, joiden luotettavuutta on selvitetty psykologien ja psykiatrien lausuntojen perusteella.

9. Mutta sitä, millä perusteella nämä asiantuntijat ovat pitäneet lasten kertomuksia luotettavina ja uskottavin, ei selosteessa mainita mitään. Oikeuden vähemmistöön jäänyt tuomari on puolestaan pitänyt lasten kertomuksia raiskausten ja hyväksikäyttöjen osalta epäluotettavina, joten ilmeisesti osa mainituista asiantuntijoista on ollut hänen kanssaan samaa mieltä.

10. Käräjäoikeuden selosteessa sanotaan, että asianomistajien yksityiselämän suojaamiseksi ei vastaajien syyksi luettuja tekoja voida tässä enemmälti selostaa. Itse en kaipaa noiden tekojen yksityiskohtaista selostamista, mutta sen sijaan kaipaan kovasti, millä perusteella käräjäoikeus on arvioinut näyttöä ja millä perusteella se on katsonut näyttö- ja tuomitsemiskynnyksen ylittyneen.  SEhän tuomiossa on toki oleellista.

11. Minusta käräjäoikeuden olisi pitänyt selosteessaan avata näyttöä ja todistusharkintaa huomattavasti enemmän, jotta yleisöllä, juristeilla sekä ulkopuolisilla psykologeilla ja psykiatreilla olisi mahdollisuus arvioida käräjäoikeuden todistusharkintaa ja näytön riittävyyttä. Anneli Auerin asianajaja Juha Manner onkin valitellut tuomion jälkeen, että jutun ja tuomion täydellisen salassapidon pahin epäkohta on juuri siinä, että käräjäoikeuden käsittelyä ja sen suorittamaa todistusharkintaa ja koko tuomiota ei voida asettaa julkisen arvioinnin ja kritiikin kohteeksi. Minusta Juha Manner on tässä täysin oikeassa.

12. Olisi ehkä syytä harkita, tulisiko oikeudenkäynnin julkisuuslakia muuttaa siten, että vaikka esimerkiksi alaikäisiä lapsia koskeva seksuaalirikosjutun oikeuskäsittely olisi yleisöltä suljettu, oikeudenkäyntiä  päästettäisiin kuitenkin seuraamaan muutama juridiikkaan sekä esimerkiksi todistajanpsykologiaan ja/tai oikeuspsykiatriin perehtynyt asiantuntija. Tämä suppea asiantuntijaryhmä laatisi käsittelystä ja oikeuden tuomiosta raportin, jossa väitettyjen uhrien henkilöllisyyttä ja asiaan liittyviä arkaluonteisia seikkoja paljastamatta arvioitaisiin tapausta ja käräjäoikeuden näytön harkintaa ja johtopäätöksiä. Tämä raportti täydentäisi oikeuden antamaa julkista selostetta.

13. Tunnettu ja aika usein myös arvostelua herättänyt tosiasia on, että Suomessa tuomioistuimet määräävät kovin herkästi rikosoikeudenkäynnin samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston ja tuomion salaiseksi. On syytä muistaa, että laki ei velvoita tuomioistuinta määräämän edes seksuaalirikosjutun käsittelyä kaikissa tapauksissa ehdottomasti salaiseksi, vaan suljettu käsittely samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston salassapito on aina tuomioistuimen harkinnassa. Vaikka suljetun käsittelyn edellytykset olisivat olemassa, laki ei velvoita oikeutta määräämään koko käsittelyä suljetuksi, vaan suullinen käsittely voidaan toimittaa yleisöltä suljettuna vain tarpeellisilta osin. Suomalaiset tuomioistuimet kuitenkin määräävät yleensä aina koko käsittelyn salaiseksi, jos vain siihen on vähänkin aihetta. Lisäksi oikeudet tekevät ko. suhteessa mieluusti siten kuin asianosaiset pyytävät eli määräväät käsittelyn ja oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi, vaikka lain mukaan harkintavalta kuuluu, ei asianosaisille, vaan tuomioistuimelle.

14. Tulisi muistaa, että oikeudenkäynnin julkisuudella on erityisesti rikosprosessissa tärkeä funktio edistää lainkäytön läpinäkyvyyttä ja vahvistaa oikeudenkäynnin uskottavuutta ja legitimiteettiä. Oikeudenkäynnin julkisuus mahdollistaa yleisön taholta tapahtuvan tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöviranomaisten valvonnan. Demokraattisessa oikeusvaltiossa kansalaisten on voitava valvoa viranomaisten ja siis myös tuomioistuinten toimintaa ja tarvittaessa myös puuttua lainkäytössä havaittuihin epäkohtiin.

15. Turussa nyt päättynyt umpisalainen oikeudenkäynti oikeudenkäynti ei toteuta mainittuja funktioita. Lakimiehillä ja muilla asiantuntijoilla saati yleisöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida käräjäoikeuden todistusharkinnan ja jutussa annetun tuomion oikeellisuutta. Salainen oikeudenkäynti ei edistä lainkäytön läpinäkyvyyttä eikä lisää luottamusta tuomioistuinten lainkäyttöä kohtaan, vaan on päin vastoin omiaan herättämään epäilyjä esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuimen asenteista ja motiiveista.

16. Kun näin raskaista rikoksia koskevassa syytejutussa päädytään pitkän prosessin päätteeksi  äänestysratkaisuun, jossa oikeuden vähemmistö on päätynyt hylkäämään kaikkein raskaimpia rikoksia koskevat syytteet kokonaan, on pakko kysyä, onko todella niin, ettei todistusaineiston valossa asiassa ole jäänyt järkevää ja varteenotettavaa epäilyä lapsiuhrien kertomusten uskottavuudesta ja syytettyjen syyllisyydestä?

17. On selvää, että syytetyt valittavat tuomiosta, ja näin ovat  myös jutun kaksi syyttäjää ilmoittaneet tekevänsä. Koko ruljanssi alkaa siis tavallaan alusta Turun hovioikeudessa, eikä asiassa ole mitään takeita siitä, että käräjäoikeuden tuomio jäisi pysyväksi. Kuten jo alumpana totesin, käräjäoikeuden vähemmistöön jääneen tuomarin mielipide poikkeaa huomattavasti enemmistön mielipiteestä: vähemmistöön jäänyt tuomari olisi laskenut syytetyt vapaiksi, mutta enemmistö tuomitsi syytetyt pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä on hyvin poikkeuksellista etenkin, kun on kysymys seksuaalirikoksista.

18. Yksi asia tuntuu nyt kuitenkin selvinneen myös syyttäjäpuolelle. Syyttäjien ilmoituksen mukaan nyt käsitellyillä seksuaalirikoksilla on selvä yhteys Ulvilan surmatekoon. Kuitenkin vielä Vaasan hovioikeuden murhajutussa antaman vapauttavan tuomion jälkeen jutun pääsyyttäjä samoin kuin valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kiistivät  päättäväisesti mainitun yhteyden, Nissinen vieläpä TV1:n ohjelmassakin mainitun yhteyden. Näin syyttäjät tekivät  luultavasti siksi, ettei yleisölle vain syntyisi sellaista mielikuvaa, että seksuaalirikosten tutkinnalla  halutaan itse asiassa saada vain murhasyytettä tukevaa näyttöä. Mutta onko mainittu epäluulo vieläkään hälvennyt?







127 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos koko tapauksen käsittely kaikkine oikeusasteineen ja lisätutkintoineen - siis Ulvilan murhan - on ollut alusta lähtien merkillistä, niin eikö ole vain luonnollista, että se myös sellaisena jatkuu?

Anneli Aueria on ollut syyttämässä neljä syyttäjää, joista yksi on rantautunut tapauksen käsittelyyn juuri ennen näitä käräjiä suoraan valtakunnansyyttäjävirastosta perehdyttyään siellä kaksi vuotta poliisirikoksiin.

SK:n artikkelin mukaan myös tämä käräjäpäätös tuotiin poikkeuksellisesti julki valtakunnansyyttäjän viraston kautta.

(Apulais)valtakunnan syyttäjän on ilmoitettu toimivan syyttäjänä myös KKO:ssa koskien Ulvilan surmaa, minne erään artikkelin mukaan sanotaan tämän oikeuskäsittelyn suoraan päätyvän - ilmeisesti käymättä hovin kautta, vaikka AA ilmoitti valittavansa tuomiostaan hoviin.

On epäselvää, että missä vaiheessa sitten AA ja KKO kohtaavat, koska on oletettavaa, että KKO:n käsittely olisi jo ensi syksynä.

Joka tapauksessa nyt on ilmoitettu (syyttäjä Valkama), että Ulvilan surman tutkinta on finaalissa.

Jospa tähän tilanteeseen/tapaukseen on sovellettava vanhaa sanontaa "tarkoitus pyhittää keinot", mutta tietysti olisi mielenkiintoista tietää, että mitä näillä merkillisillä keinoilla sitten pyhitetään.

Nyt on vain luotettava syyttäjä Valkaman sanoihin, että tällä tulee olemaan merkitystä koko Suomen kannalta - olihan häntä erään saatananpalvonta-artikkelin mukaan tituleerattu jopa valtakunnansyyttäjäksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kun jutussa on oleellista näytön arviointi, ei ole mitenkään mahdollista, että käräjäoikeuden tuomiosta voitaisiin pyytää valituslupaa suoraan KKO:lta eli hovioikeusvaihe ohitettaisiin kokonaan! Se on on täysin poissuljettu mahdollisuus.

Anonyymi kirjoitti...

Auerin avustaja Manner kiinnitti huomiota siihen ristiriitaan, että käräjäoikeuden enemmistö uskoi eräiden raiskaus- ja hyväksikäyttösyytteiden osalta lasten kertomuksiin, mutta eräiltä osin sen sijaan ei. Oudoltahan on tämä(kin) vaikuttaa.

Jarkko Sipilä kirjoitti...

Erityinen ongelma tässä salaamisessa on mielestäni se, että koko vajaat kuusi vuotta tapahtumasarja äärimmäisen julkinen. Se on sisältänyt todella yllättäviä käänteitä: mm. massiivisen dna-tutkimukset, väärä kiinniotto, tutkinnanjohtajan hyllyttäminen, epäilyjen kohdistuminen vaimoon, virheet rikospaikkatutkinnassa, poliisi peitetoiminnan paljastuminen sekä tietysti elinkautinen ja sen kumoaminen unohtamatta toki saatanapalvontaväitteitä yms yms.

Nyt tämä toinen haara kuitenkin katosi sameanharmaan verhon taakse, eikä Varsinais-Suomen käräjäoikeus kyennyt ilmaisemaan olennaisia perusteluja pitkille vankeustuomioille.

Blogisti osaa varmasti kertoa paremmin siitä voiko tuollainen johtua esimerkiksi kokoonpanon sisäisistä ristiriidoista? Ei kyetä yhdessä tekemään hyvää selostetta?

Tarkoitus ei ole väheksyä tuomiota, mutta tuo päätöksen umpisalaisuus - hieno termi muuten - jotenkin sopii tämän koko jutun ongelmien jatkumoon.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Julkisesta selosteesta sanotaan laissa (YTJulkL 25 §) vain, että se sisältää "pääpiirteittäisen selostuksen asiasta ja ratkaisun perusteluista."

Minusta käräjäoikeuden seloste sisältää lähinnä pääpiirteittäisen selostuksen vain itse asiasta eli siinä mainitaan syyksi luetut rikokset ja tuomitut seuraamukset. Sen sijaan perustelujen eli tässä tapauksessa nimenomaan näytön ja todistusharkinnan selostaminen on jäänyt kovin niukaksi.

Tämä johtuu juuri sitä, että tuomarit ovat olleet eri mieltä lasten kertomusten uskottavuudesta ja mainittua kysymystä käsittelevien asiantuntijatodistajien lausunnoista, jotka nekin ovat olleet erilaisia riippuen siitä. onko kysymyksessä ollut syyttäjän vai syytettyjen nimeämä asiantuntija/todistaja.

Käytännössä oikeuden ko. selosteen laatii ja sanamuodosta päättää viime kädessä oikeuden puheenjohtaja. Tässä tapauksessa puheenjohtaja on kuitenkin jäänyt vähemmistöön, mikä ilmeisesti on osaltaan vaikuttanut selosteen niukkaan sisältöön.

Igor kirjoitti...

Miehenä ihmetyttää hiukan Auerin syyksi luetut törkeät raiskaukset. Harvoin kai naiset syyllistyvät raiskauksiin tai peräti törkeisiin raiskauksiin.

Toisaalta taas ei ihmetytä. Ovathan seksuaalirikokset saaneet Suomessa aivan poikkeuksellisen aseman rikoslaeissa ja oikeuskäytännössä. Ei minkään muun väkivaltarikostyypin uhrit saa varallisuudesta riippumatta maksuttomia asianajajia ja valtion varoista maksettavat vahingonkorvaukset on muista rikostyypeistä poikkeavan korkeaksi säädetty. Raiskauksen tuomitsemiskynnys näyttäisi viimeisten 2000 luvun lakimuutosten jälkeen laskettu niin alas että käytännössä (nais)uhrin uskottavaksi katsottava kertomus riittää näytöksi (mies)syytetyn tuomitsemiseksi. Voi melkein puhua jo käänteisen todistustaakan käyttöönotosta. Muutama mies onkin viime aikoina vapautunut perättömistä syytteistä kun on filmannut tilanteen makuuhuoneessa.

Vaikka jutun yksityiskohtia en tunnekaan en ihmettele em valossa, että miestuomari olisi hylännyt seksuaalirikossyytteet mutta kaksi naistuomaria oli äänestänyt hänet kumoon.

Naisliike on ollut voimakkaasti vaikuttamassa Ruotsin kaltaiseen seksuaalirikoslainsäädäntöön ja käytäntöön.

Anonyymi kirjoitti...

Asiasta vähän sivuun, mutta kysyn kuitenkin:

Kyllikki Saaren surmasta tulee ensi vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Esitutkinta-aineisto on edelleen salaista. Miten kauan vielä?

Anonyymi kirjoitti...

Alunperin oli kymmenkunta syytekohtaa, joiden alkamisajankohdaksi oli merkitty 1.11.2007 - jos näin mutkikkaassa jutussa nyt loppuvaiheessa halutaankin oikoa mutkat suoriksi jopa KKO:een.

Eihän hovi antanut KRP:lle edes valituslupaa korkeimpaan, kun Auerin puolustukselle määrättiin aukaistavaksi peitetoimintaraportit,, mutta siitä huolimatta KRP valitti korkeimpaan. Miten niin ei ole mahdollista?!

Havaintojeni mukaan tässä jutussa ei tähänkään mennessä ole ollut mikään mahdotonta.

Anonyymi kirjoitti...

No, jos julkisuutta on käytetty tässä hyväksi - väitettiinhän tutkinnanjohtaja Seminkin tarvinneen riittävän julkisuuden hääriessään - hän myös - poliisin peitetoiminnan ja siihen liittyvää aineistoa sisältäneen kassakaapin liepeillä. Eikä se salaisuus ole - se luki lehdessä - että poliisiylijohtaja on estänyt Ulvilan surman tutkinnan: ja aivan konkreettinen esimerkkihän löytyy ex-tutkinnanjohtajasta, jonka Poliisihallitus laittoin tutkintaan, kun hän tutki Ulvilan murhaan liittyvää vihjettä.

Ja mitä tulee tuohon edellä mainittuun pidätykseen, josta sisäministeri Holmlun totesi, että poliisia ei syytetä, vaikka epäilty vapautettiinkin syyttömänä, niin sen arvohan oli oikeuslaitoksessa, joka määritteli DNA:n arvon: se ei kahteen kertaankaan testattuna sitonut epäiltyä murhapaikalle.

Joten ei pidätystä kait voi turhana pitää, vaikka henkilölle itselleen se varmasti on ollut turhautrava.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän tässä pikku hiljaa alkaa tulla sellainen käsitys, että Auer pitää saada vastuuseen jostakin. Poliisin maine on liattu ja uskottavuuskin voi olla koetuksella. Tosin heidän omilla toimilla, heidän sössiessä paikkatutkinnan totaalisesti heti kättelyssä. Maine ja uskottavuus pitää palauttaa hinnalla millä hyvänsä. Muutenhan koko kansa nauraa poliiseille kun Palmen murhatutkinnassa ruotsalaiskolleegoille.

Onko tässä nähtävissä imperiumin vastaisku tälle. Nyt käännetään kaikki historiasta esiin, mikä koskee Aueria. Jotenkin tulee mieleen näistä salaisista oikeudenkäynneistä, joissa ei ole paikalla kuin alle 10 henkilöä kerrallaan, että ne on vähän kuin näiden diktatuurimaiden oikeudenkäyttöä. Kunnia palautetaan hinnalla millä hyvänsä ja seuraavassa mitallienjaossa palauttajat palkitaan 1 luokan ritarimerkillä tai jollakin muulla rintaprenikalla.

Jotenkin avoimen demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteisiin kuuluu kansalaisten kontrolli myös oikeuden päätöksistä. Tässä tapauksessa tuo kontrollimahdollisuus puuttuu kokonaan. Ollaanko me siis lipumassa diktatuuriin tätä kautta. Pimeät oikeudenkäynnit ovatko ne tätä päivää?

James ja Halla-aho eivät saisi arvostella omia tuomioitaan ja esittää käsityksiään oikeudenkäytön tasosta. Korkeimpia oikeuksia pitäisi kunnioittaa päätöksistä huolimatta?

Täytyy nyt muistaa, että nämä tuomaritkin ovat erehtyväisiä ihmisiä, ei heitä jumalankuvaksi pidä lainsäädännöllä nostaa eikä varsinkaan sillä, että pimeitä oikeudenkäyntejä pidetään.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että oikeuden rappio on alkanut Koiviston konkaavin toiminnasta ja nämä pimeät oikeudenkäynnit on se kehityksen eräs osa,jatkumo.

Anonyymi kirjoitti...

"KKO ei perustele päätöksiään".
Salailut, peittelyt on suomalaista arkipäivää kun muualla päin maailmaa eletään vuonna 2012. p.koreassa ja suomessa ollaan muissa maailmoissa

KKO tauti on levinnyt muutoksenhakulautakuntiin vai onko se sittenkin toisinpäin.

Ei niin pientä asiaa etteikä valituslautakunnan (päätös)asiakirjoissa ole salattavaa.

Eräisssä muutoksenhaku konttori käynneillä on henkilökunta kuin seipään nielleitä ja ensimmäinen vastaus tänne ei saa tulla jos ei ilmoita etukäteen! se tulee niin.nopeasti vaikkei vielä mitään kysynytkään.

Mutta välittömästi. paikalle tulee konttorin päällikkö tai seuraava työpaikalta tavoitettu päällikkötason virkamies vieläpä pyytämättä.

Ihmetykseltää selvittyään päällikkö kääntää katseen asiakkaaseen ja loihe lausumaa. onko kansalaisella oikein asiaakin.

Vastauksia sateleekin juuri sen verran että salainen mikä salaine.
Silloin pistelee vihaksi!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

MTV3.fi:ssä Jarkko Sipilä kommentoi käräjäoikeuden tuomiota otsikolla "Auer-jutusta tuli arvailua."

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/06/1573895/mtv3n-jarkko-sipila-auer-jutusta-tuli-arvailua

Anonyymi kirjoitti...

Jos on kysymys alle 12-vuotiaista lapsista, jotka tekohetkellä ovat olleet vielä paljon nuorempia, voi vain arvella, että muistikuvat ovat vähintäänkin huteria ja sisarusten välisissä keskusteluissa värittyneitä. Sen verran lasten kanssa olen ollut työnikin puolesta tekemisissä, että uskottavuudessa voi tosiaankin olla toivomisen varaa, jos yksityiskohtiin mennään.

Kokonaisuus on varmaan kamala, sitä en epäile. Kyllä lapsesta saadaan esille mikä hänen henkinen vointinsa on, mitkä asiat ovat ratkaisevasti vaikuttaneet.

En osaa yhtään kuvitellakaan, mikä on yksityiskohtien osuus tuomiota annettaessa, Jyrki varmaan osaa sitä paremmin analysoida. Uskon, että niillä on iso merkitys. Ja olisiko niissä sitten just sitä toivomisen varaa, kun yksi tuomareista äänesti näin ankaria tuomioita vastaan.

Poliisi varmaan hakee toiminnalleen uskottavuutta ja auer on niitattava keinolla millä hyvänsä. Olisin toivonut jonkinmoista läpinäkyvyyttä. Nythän tämä on varsinainen julkinen salaisuuksien salaisuus, josta kaikki tietävät, eikä kukaan kuitenkaan mitään. Lasten lapsuus on jo pilalla.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmeellistähän tässä on se käsitys mittavasta koneistosta, joka on laitettu yksittäistä henkilöä vastaan.

Tutkinnassa on koko poliisivoimat ulkomaista tutkintaa myöten valjastettu ja syyttäjänlaitos, eikä useiden vuosien oikeudenkäynti salakuunteluista ja ammattiseurustelijoista huolimatta saa näytöksi kuin joidenkin toivottavasti akateemisen arvonimen omaavien druidien tulkinta lasten 30 tunnin puheista.

Tosiasia on, että ammattilaiset ovat tehneet työtä, mutta eikö juuri tutkinnan kesto kerro, että mitään vakuuttavaa ei ole löytynyt. Vasta viime hetkellä on turvauduttu viimeisenä oljenkortena noitavainoihin (satanismiin) ja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Jossain tämä mittava ammattilaisten armeija on epäonnistunut. Joko seurannassa, tutkinnassa tai loppuarviossaan. Jos seuranta ja tutkinta on noin pahasti epäonnistunut, voidaanko todisteita, jo hovioikeudessa johdattelluiksi todettuja lapsia vielä pitää näin merkittävien tuomioiden ratkaisevina todisteina? Edes druidien puheiden pohjalta?

Toivottavasti näiden lasten aikuistuttua emme lue jostain naistenlehdestä lasten kertomuksia siitä, miten heitä vietiin druidien toimesta äitiään vastaan ja tulkittiin eläintentappoja. Ainakin itse pidän oikeusmurhan mahdollisuutta liian suurena.

Anonyymi kirjoitti...

Jarkko Sipilä kirjoittaa edellä:
"...päätöksen umpisalaisuus - hieno termi muuten - jotenkin sopii tämän koko jutun ongelmien jatkumoon."

Olisi kiva tietää kuitenkin, että mistä tämä umpisalaisuusjatkumo on saanut alkunsa - onko jo Kyllikki Saaren surmasta 60 vuoden takaa (salausaikaa luultavasti jatketaan seuraavat 60 vuotta), vai vasta Koiviston ajasta, josta tietysti syytämme Kekkosta, vai onko yhdisteltävä vain nykypäivän uutisvuosia - marraskuusta 2007 kesään 2009, jolloin tuijotimme huumepoliisitutkintoja, vai otetaanko mukaan myös Supo-soitot aina vuodelta 2004 - mikä vuosi mainitaan myös AA:n rikosten tapahtumien alkuvuodeksi.

Mutta joka tapauksessa kaikki salaisuudet ovat täysin umpisolmussa tavalliselta kaduntallaajalta - niin sisältä kuin päältäkin - mutta oletan Anneli Aueria seuraavaksi syytettävän suomettumisesta.

"IS: Raju epäily maanpetoksesta – Suomen salaisuuksia vuodettu?

Uusi Suomi
Luotu: 1.9.2010 07:48

Keskusrikospoliisi tutkii maanpetosepäilyä, IS kertoo.

KOTIMAA

Ilta-Sanomien paperiversion mukaan keskusrikospoliisi on jo yli vuoden ajan tutkinut huippusalaista tapausta, joka liittyy maanpetosepäilyyn.

Keskusrikospoliisi epäilee, että Suomen ulkoista turvallisuutta tai etuja koskevia valtionsalaisuuksia on päätynyt vääriin käsiin, lehti kertoo.

Poliisi vahvistaa ainoastaan sen, että tutkinta on aloitettu kesällä 2009. Muutoin krp on asiasta erittäin vaitonainen.

Epäilty rikos on turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Teko on määritelty maanpetosrikokseksi. Rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta. Lisäksi tutkitaan kahta epäiltyä törkeää petosta.

IS:n tietojen mukaan poliisi on takavarikoinut tutkinnan aikana aineistoa esimerkiksi Väestörekisterikeskuksesta ja Fujitsu Services -yhtiöstä, jonka asiakkaisiin kuuluu useita valtionhallinnon yksiköitä."

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/100468-is-raju-epaily-maanpetoksesta-%E2%80%93-suomen-salaisuuksia-vuodettu

Anonyymi kirjoitti...

Asianomistajan sana ei taida yleensä riittää rikosjutuissa näytöksi, jos syytetty kiistää rikoksen. Jotakin muutakin pitää olla. Eikä tilanne kai siitä muuksi muutu, että kolmas todistaa, että asianomistaja on uskottava.

Mutta voisiko ajatella, että lasten kohdalla tilanne on hieman toinen. Lapsella ei ole ehkä motiivia valehdella.

Jos perheenäiti pikkujoulun päätteeksi avaa reitensä kollegalleen, hänellä voi olla motiivi väittää tuleensa raiskatuksi, jotta häntä ei pidettäisi uskottomana, jne.

Ulvilan tapauksessa yksi kolmesta tuomarista katsoi, että lasten kertomukset eivät olleet (ollenkaan) uskottavia. Kaksi muuta oli päinvastaista mieltä. Olisi ollut vähintäänkin kohtuullista, että tuomioistuin olisi selosteessaan kertonut hieman tarkemmin näytön arvioinnista.

Anonyymi kirjoitti...

Vanhemmillakin tuollainen tarina alkaa elää mielessä aivan omaa elämäänsä, saati sitten lapsella. Käsittämätöntä, jos lasten kertomuksille annetaan ratkaiseva merkitys. Eihän heitä saa kuulla edes todistajina ikänsä puolesta.

Anonyymi kirjoitti...

Helsingin käräjäoikeudessa langetettiin perjantaina 54-vuotialle miehelle 12 vuoden vankilatuomio useista lapsiin kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista. Siis lähes maksimirangaistus! Uutisten mukaan hyväksikäyttö oli poikkeuksellisen pitkäkestoista, kesti useita vuosia, ja erillisiä lapsiin kohdistuneita tekoja oli yli sata. Mediassa ei ole kerrottu uhrien määrää, ts. olivat teot yksittäisiä, mutta verrattaessa noin äkkipikaiseltaan AA:n tapaukseen (Jens Kukka 10 vuotta) rangaistukset vaikuttavat jotenkin epäsuhtaisilta.

Onko rikosoikeudenprofessori Terttu Utriainen kommentoinut Turun käräjäoikeuden tuomiota medialle?

Anonyymi kirjoitti...

Totalitarismissahan on yleensä aina suosittu kahta oikeudenkäynnin muotoa: näytösoikeudenkäyntiä ja salaista oikeudenkäyntiä.

Maanmittari kirjoitti...

Lasten seksuaalisissa hyväksikäytöissä on ongelmana se että niissä lapsen kertomus on usein ainoa saatavissa oleva näyttö rikoksesta ja ratkaisevaa on siten ko. kertomuksen uskottavuus. Mahdollinen muu näyttö tapauksissa on lapsen kertomusta tukevaa tai sitä horjuttavaa "epäitsenäistä" aineistoa. Lasten hyväksikäyttötapauksissa siis hyväksikäyttötapauksissa näyttörakenne on erilainen kuin muissa rikoksissa ihan niiden luonteen vuoksi. Jos lasten hyväksikäyttötapauksissa vaadittaisiin aina jotakin muutakin todisteita kuin lapsen kertomus, jos syyte kiistetään, niin lähes mitään lasten hyväksikäyttäjiä ei saataisi vastuuseen.

Kuntsa kirjoitti...

Normaalistihan käräjäoikeus tosiaan julkaisee tapahtumaselosteen. Tässä tapauksessa se on ongelmallista: asianomistajia, heidän vammojaan ja kertomuksiaan ei voida
käydä läpi, koska – kuten toisen raiskaajan asiamies asian ennen kieltoa ilmaisi – kaikki tietävät keitä asianomistajat ovat.

Naisen syyllistyminen törkeään raiskaukseen on asia, jossa näytön arviointi on avainasemassa. Äiti tökkii puukolla, jos lapsi ei suostu panemaan kukkaismiehen kanssa. Jos äiti ja kukkaismies ovat osallisia samaan rikolliseen, kyseessä on törkeä raiskaus. Muutoin kyseessä on äidin osalta pahoinpitely ja kukkaismiehen osalta lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttö.

Anonyymi kirjoitti...

Luetaanko Auerin syyttömänä istuttu vankeusaika ja sitä edeltänyt tutkintavankeus hänen hyväkseen tässä uudessa tuomiossa?

Anonyymi kirjoitti...

istuin aikoinaan juttua, jossa isa oli tuomittu pitkaan vankeusrangaistukseen lastensa seksuaalisesta hyvaksikaytosta. useat asiantuntijat olivat kuulleet lapsia moneen kertaan ja todenneet heidan kertomuksensa uskottaviksi. kun kertomuksia alettiin "suurennuslasin ja tikun kanssa" analysoimaan kavi ilmi etta kaytannossa jokainen kysymys oli ollut enemman tai vahemman johdatteleva. karajaoikeuden tuomion kaatui kirkkaasti, eika kko antanut valituslupaa. ensilukemalta tuntui etta isa on ehdottomasti syyllinen viela kun korkeasti oppineet laakarit olivat vahvistaneet kertomukset uskottaviksi. eli on oltava erittain varovainen kun harkitaan lasten kertomusten nayttoarvoa. (olen sellaisessa maassa, jossa ei aetea loydy neappaimista)

Anonyymi kirjoitti...

Minulle jää vahva epäilys, että Auerin jutussa on tapahtunut oikeusmurha. Eikö se mennyt niin, että jos jää epäilys syytetyn syyttömyydestä, on lain mukaan jätettävä tuomitsematta. Lehtitietojen mukaan tapayksen näyttö perustuu alaikäisten lasten kertomuksiin. Kokeneet lasten kanssa työskentelevät tietävät kuinka helppoa on manipuloida lapsia antamaan vastauksia jotka tyydyttävät kysyjää. Niin, että sillä lailla.

Ei ihme että julistavat jutun salaiseksi. Tuomion perustelut kun ovat olemattomat.

Maanmittari kirjoitti...

Lasten kertomuksen uskottavuutta ei arvioida pelkästään sen mukaan mitä he kertovat vaan suhteessa siihen mitä kysytään. Lapsen kertomuksen uskottavuutta ei voida erottaa kontekstista eli kertomistilanteesta/haastattelutilanteesta eli kysymyksistä ja haastattelijan käyttäytymisestä. Siksi haastattelut litteroidaan ja yleensä myös kuvataan. Ilman tällaista tietoa kontekstista ei lapsen kertomuksen uskottavuudesta voida sanoa oikein mitään.

Oleellista on siis, onko kysymykset olleet kovin johdattelevia ja kuinka paljon lapset pystyvät tuottamaan omia yksityiskohtia tapahtuneesta. Omilla yksityiskohdilla tarkoitan sellaisia yksityiskohtia joita ei ole otettu esille mitenkään haastattelijan toimesta tai kenenkään muunkaan (esim. poliisi alustavissa kuulemissa) toimesta. Lapsen kertomus on sitä luotettavampi mitä enemmän hän kertoo vapaasti ja vastaten avoimiin kysymyksiin (esim. Mitä sitten tapahtui?) ja sitä epäluotettavampi mitä johdattelevampia kysymyksiä tai kyllä/ei kysymyksiä käytetään.

Satun tietämään että ainakin murhaoikeudenkäynnissä Auerin puollustuksella oli käytettävissä omia asiantuntijoita, jotka nimenomaan pystyivät analysoimaan kertomusten luotettavuutta kertomustilanteen kautta eli juuri tuon kysymysten johdattelevuudeen jne. kautta. En tiedä, mutta ehkä he ovat mukana myös tässä seksuaalirikoshaarassa.

Anonyymi kirjoitti...

”Mutta sitä, millä perusteella nämä asiantuntijat ovat pitäneet lasten kertomuksia luotettavina ja uskottavin, ei selosteessa mainita mitään”.

Käräjäoikeuden selosteessa mainitaan, että Auerin tapauksessa kuultiin kaikkiaan 51 todistajaa. Lyhyt synteesi yhteenveto lausunnonantajien kannanotoista edistäisi huomattavasti lainkäytön läpinäkyvyyttä.

Eriävän mielipiteen esittänyt tuomari oli käräjäoikeuden puheenjohtaja Tapio Katajamäki. Kaksi muuta tuomaria olivat käräjätuomarit Elise Salpaoja ja Päivi Ranki.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni tuo oikeusmurhan - jos asiaa halutaan niin katsoa - kohta oli jo Ulvilan surman käräjäoikeuskäsittelyssä, jossa syyttäjä ilmoitti vain spekuloivansa, ja puolustuksen tehtäväksi jäi syyttömyyden todistaminen. Asetelma oli kaikkineen jo järjenkin vastainen. Mikäli tässä on menetelty saman kaavan mukaan, niin ei edelleenkään ole missään mitään järkeä.

Niin, paitsi siinä, että syyttömyyden todistaminen antaa luultavasti paremmat mahdollisuudet jemmanimisten paikkojen penkomiseen syyttömyystodisteita etsittäessä.

Anu Suomela kirjoitti...

Stakes antoin 2003 varsin seikkaperäisen ohjeistuksen siitä (Oppaita 55/2003), miten lasta tulee haastatella. Siinä käytiin läpi mm. johdattelun eri muotoja. Ohjeet perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja ovat laajasti käytössä maailmalla.

Siksi suuri hämmästyksen aiheeni on ollut, että lapsia haastattelevat psykiatrit, psykologit ja poliisit eivät näytä ymmärtävän mitä johdattelu tarkoittaa. On poikkeus nähdä haastattelu tai lukea lausunto, jossa johdattelun vaikutukset on ymmärretty.

Nuo ohjeet eivät näytä liiemmälti kuluneen myöskään syyttäjien tai tuomioistuimen käsissä. Tämä muodostaa vakavan oikeusturvaongelman etenkin prosessin keskellä oleville lapsille, mutta tietenkin esisijassa syytetyille.

Anu Suomela

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hyviä kommentteja! Seurailen niitä täällä Väimeren rannan helteessä (35 C tänään mittarissa).

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnostaisi kuulla, moniko asiantuntijoista piti lasten kertomuksia luotettavina ja miltä osin. Yksityiskohdilla ei väliä, mutta tuon suhdeluvun soisi kerrottavan.

Tuomareiden nimetkin ovat jääneet lukematta. Lienevätköhän nekin salattuja?

Miksi salaaminen alkaa olla järjestelmällisesti 60 vuotta jutussa kuin jutussa? Voiko joku valittaa salaamisen pituudesta?

Anonyymi kirjoitti...

Anu Suomela nosti arvoisan blogistin ohessa merkittävän kysymyksen esiin. Me tiedämmme, että Suomessa on erinomaisen perehtyneitä lasten kertomusten analysoijia mm. yliopistotasolla. Julkisen arvionnin kannalta olisi tärkeää, että ns. lasten kertomusten arvioijien nimet ja osaaminen tulisi julki. Olihan poliisilla ja syyttäjäpuolella käytössään jo varsinainen huru-ukko saatananpalvonnan osalta, joten voi vain arvailla mitä ovat nämä muut syyttäjäpuolen todistajat/arvioitsijat. Onneksi Suomessa on hovioikeuksia tutkimaan tätäkin asiaa, vaikka sekin taitaa tehdä työtään salaisuusverhon takana.

Anu Suomela kirjoitti...

Olen tutkijana käynyt läpi yli 200 oikeuskäsittelyn lasten haastattelut. Stakesin ohjeissa neuvotaan, että tutustumisen jälkeen haastattelija tekee lapselle kertomusharjoituksen, jossa käydään läpi joku lähiajan tapahtuma mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Esim. mitä teit tänä aamuna ennen kuin tulit tänne.

Tämän harjoituksen avulla lapsi oppii, miten tarkasti hänen halutaan vastaavan, ja haastattelija voi myös konfrointoida kertomusta: 'Kerroit äsken, että ... mutta et kertonut, että olisit pukenut päällesi, vaikka sinulla on nyt päivävaatteet. Käydään tämä uudelleen läpi.' Olen äärimmäisen harvoin nähnyt tätä protokollan osaa noudatettavan, niin tärkeä kuin se olisi.

Yksi muista keskeisistä ongelmista on se, että haastattelijalla ei ole mitään käsitystä väitettyjen tapahtumien olosuhteista. Ei siis valokuvia tai pohjapiirustuksia. Haastattelija joutuu tällöin liikkumaan kuvitteellisessa ajassa ja paikassa. Hän ei voi konfrontoida lasta esittämällä tarkentavia kysymyksiä.

Kaikkein olennaisinta kuitenkin on, että haastattelija on saanut tiedot jostain, ja muodostanut sen vuoksi ennakko-olettaman siitä, mitä on tapahtunut. Näin kysymykset keskittyvät haastattelijan ennakkotietoihin, ei siihen, mitä lapsella on kerrottavanaan, jos ylisummaan mitään.

Haastattelijanhan tulee lähteä 0-hypoteesista ja vaihtoehtoisten hypoteesien testaamisesta. Niin tapahtuu meillä äärimmäisen harvoin.

Anu Suomela

Anu Suomela kirjoitti...

Tällä palstalla on käsitelty nyt Auerin tapauksen salassapitoa. Se todella hämmästyttää. Nurmeksen käo:n Lasse Palsio julkaisi helmikuussa 1997 seksuaalisen hyväksikäytön tapauksessa antamansa tuomion (huoltokiistan yhteydessä esitetty väite).

Kaikki muu oli julkista paitsi asianosaisten nimet. Päätös on runsaat 180 liuskaa, eikä yksikään kivi jäänyt kääntämättä. Poikkeuksellisesti Palsio teki myös katselmuksen. Hän totesi sen perusteella, että väitetyt teot eivät voineet tapahtua äidin väittämällä tavalla, eivätkä lastenpsykiatrin tulkinnat lasten kertomuksista vastanneet lasten sanomaa.

Esimerkillinen vapauttava tuomio, jota HO ei muuttanut. Miksi tämä malli ei ole yleisesti käytössä?

Anu Suomela

Anonyymi kirjoitti...

Kas kummaa, kun Anu Suomelaa ei ollut pyydetty asiantuntijaksi kummankaan osapuolen taholta!

Anonyymi kirjoitti...

Ensin oli ihmettelyt ja kauhistelut, mistä siirryimme suoraan hämmennykseen ja kummasteluun. Seuraavaksi on yritetty hymistelyä ja käsien vääntelyä - myös torjunta on hyväksi havaittu keino.

Kun suomalaiset pääsevät uskojensa ja luulojensa kautta lopulta perille, niin kaikki onkin jo ohitse - ja se tietysti on tarkoituskin. Eteläeurooppalaiset olisivat käyneet jo kaksi vuotta sitten kivittämässä poliisilaitoksen ikkunat sisään, mutta he eivät eläkään uskon varassa, eivät ainakaan auktoriteettiuskon.

Äly hoi, järki älä jätä.

Seppo Isotalo kirjoitti...

Arvoisalta bloginpitäjältä on jäänyt tuomion korvausosa lukematta. Vanhimmalla tyttärellä on oma avustaja, Mika Kivikoski. Muilla lapsilla yhteinen Mika Haavisto. Näin selviää, että Kivikosken puolustettava on siis A, muut ovat siis B;C;D. Kaikille on erikseen eritelty korvaukset. Näin voidaan päätellä onko pahoinpiteilystä vai lasten seksuaalisesta härinnäsät. Olen tehnyt siitä taulukon, jota en osaa siirtää tähän keskusteluun vaan pyydän lukemaan sen blogiltani
http://seppo-isotalo.blogspot.se/

Lopputulos on se, että Anneli Auer väitetään yksimielisesti syyllistyneen vähään, vain kolmeen pahoinpitelyyn. Hänen edessään ovat kaksi valtavaa oikeudenkäyntiä. Hänet pitäisi päästää vapaalle jalalle puolustautumaan ja pitämään huolta lapsistaan.

Sama ei koska Jens Kukkaa, yksimielisetkin tuomiot ovat pahempia eikä hänellä ole kahta oikeudenkäyntiä meneillään, eikä lapsia hoidettavana.

Anonyymi kirjoitti...

Onko olemassa mitään oikeussuojakeinoa salaiseksijulistamispäätöksen muuttamiseksi?

Annetaanko tuomitulle kopio tuomiosta, ja jos annetaan, uskotaanko, että kopio pysyy 60 vuotta hyvässä tallessa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toimittaja Jarkko Sipilä ilmoitti äsken tehneensä tänään Turun HO:lle valituksen, jossa katsotaan, että käräjäoikeuden niukka seloste ei täytä laissa (YTJulkL) julkiselle selosteelle sisällöllisesti asetettuja vaatimuksia. Hyvä! Nyt katsotaan, ottaako hovioikeus ko. oikeusjutun ulkopuolisen tahon valituksen tutkittavaksi; ko. kirjoitusta voidaan pitää myös kantelua. Jarkko Sipilä on Oikeustoimittajat ry:n nykyinen puheenjohtaja.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toimittaja Jarkko Sipilä ilmoitti äsken tehneensä tänään Turun HO:lle valituksen, jossa katsotaan, että käräjäoikeuden niukka seloste ei täytä laissa (YTJulkL) julkiselle selosteelle sisällöllisesti asetettuja vaatimuksia. Hyvä! Nyt katsotaan, ottaako hovioikeus ko. oikeusjutun ulkopuolisen tahon valituksen tutkittavaksi; ko. kirjoitusta voidaan pitää myös kantelua. Jarkko Sipilä on Oikeustoimittajat ry:n nykyinen puheenjohtaja.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minusta myös syytettyjen asianajajiat voisiva pyytää käräjäoikeutta laatimaan ja julkaisemaan yksityiskohtaisemmin selosteen, sillä myös heidän intressissään voidaan perustellusti katsoa olevan julkisuusperiaatteen asianmukainen toteuttaminen. Oikeustoimittajien pyyntö yksityiskohtaisemmasta selosteesta olisi voitu esittää myös käräjäoikeudelle. Ko. seloste ei ole mikään tuomio tai päätös, joten käräjäoikeus voisi aivan hyvin kirjoittaa sen uudelleen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minusta myös syytettyjen asianajajiat voisiva pyytää käräjäoikeutta laatimaan ja julkaisemaan yksityiskohtaisemmin selosteen, sillä myös heidän intressissään voidaan perustellusti katsoa olevan julkisuusperiaatteen asianmukainen toteuttaminen. Oikeustoimittajien pyyntö yksityiskohtaisemmasta selosteesta olisi voitu esittää myös käräjäoikeudelle. Ko. seloste ei ole mikään tuomio tai päätös, joten käräjäoikeus voisi aivan hyvin kirjoittaa sen uudelleen.

Anonyymi kirjoitti...

"Harvoin kai naiset syyllistyvät raiskauksiin tai peräti törkeisiin raiskauksiin."

Mihin tämä käsitys perustuu? Naisten seksuaalisuusrikollisuuden osalta, tilastoidut luvut useissa länsimaissa osoittavat hiukan pienempiä määriä kuin vastaavat miesten luvut. Kuitenkin edelliseen viitaten, epäilen naisten todellisten tekomäärien olevan selvästi korkeampia kuin tilastoidut luvut, mutta tietenkään tässä yhteydessä ei ole mitään konkreettista mihin vedota.

Myös terveisin Välimeren rannalta(33c). Mikko Miekka

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Länsimaissa" kuten esim. Ruotsissa raiskaukseksi luokitellaan rikoksia, joita Suomessa ei pidetä "juuri minään". Tämä selittånee osaltaan naisten kasvan osuuden ko.rikollisuudesta.
"Alla oli kuuma hiekka......miekka."

Anonyymi kirjoitti...

Niin, siis mielenkiintoista olisi saada vastaus jokaikisen kyökkipsykolologin kysymykseen: missä kontekstissa lasten kertomukset arvioitiin? Irrallisina, itsenäisinä kertomuksian tapahtumista vaiko osana todella laajaa perhetragediaa? Jopa pienelle ma kät:lle on demonisointi käsitteenä tuttu - oli sitten kysymys huoltajuusriidoista tai vaikka omista henk.koht vanhemmuuskokemuksista - ei ole harvnaista, että autoritatiivinen vanhempi onkin yhtäkkiä paska, hullu ja kiduttaja. Se, että näitä kauheuksia on tapahtunut on mahdollista. Se, että lapsen "on" kerrottava etääntyneestä, leimatusta, turvattomasta ja "entisestä" vanhemmasta jotakin pahaa vahvistakseen omaa oikeutustaan voida hyvin, nykyisessä turvapaikassaan, on myös mahdollista - ja jopa aivan ymmärrettävää. Joka tapauksessa, olisi hirveän mielenkiintoista ja tärkeää kuulla juuri tästä uskottavuusarvionnin ongelmasta tässä tapauksessa. Minkälainen vaikutus lojaliteettiristiriidalla mahdollisesti on ollut? Vai onko? Monen tärkeän oikeusperiaatteen optimoimiseksi toivon, että tähän saataisiin jotakin valaistusta. Noitavainot, anyone? ... (ja luonnollisesti tarkoitan tässä perustelujen läpinäkyvyyttä, enkä missään tapauksessa halua aliarvioida sitä ilmeisesti vankkaa näyttöä, jonka tuomarit ovat vastaanottaneet) Nim. Ma kät vaan

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Jyrki, hyvä Jarkko! Kuulostaa ihan siltä kuin käsienvääntelyn sijasta joku tekisi jotakin. Ellei tehoa - sitten kvitetään ne lasit.

Terveiset myös Välimeren rannalta!

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän noiden haastattelujen lisäksi lapsille ole tehty myös lääketieteellisiä tutkimuksia ja niissä selvinnyt, onko raiskauksia tapahtunut vai ei. Jotenkin tuntuu, että Auerista ollaan täällä olevissa keskusteluissa tekemässä syytöntä marttyyriä ja se tuntuu pahalta, kun ottaa huomioon, kuinka vakavista rikoksista on kyse ja ei ole ollenkaan itsestään selvää (vaikka joidenkin kommenteista sellaisen kuvan saakin), etteikö hän olisi niihin syyllinen. Suomessa saa muutenkin raiskauksista ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä aivan liian pieniä tuomioita verrattuna moneen muuhun maahan. Lisäksi tuomiot vaihtelevat ihan paikkakunnittainkin, joten siksi ei ole ollenkaan ihmeellistä, että jopa asiaa käsittelevien tuomareiden mielipiteet vaihtelevat tässäkin jutussa noin paljon. Ja se ei silti tarkoita, etteikö syytetyt olisi syyllisiä.

Erkki K. Laakso kirjoitti...

Blogistin hyvän ja analyyttisen kirjoituksen kohta 12:sta kelpaisi testiin Turun hovioikeuden asiaa puidessa.

Asiassa voisi mainiosti julkistaa selosteen ohella soveltuvin osin asiantuntijalausunnot. Toivon, että Jarkko Sipilän valitus menestyy!

Anonyymi kirjoitti...

Tuomiolauselmasta ilmeni, että Auerin asianajajalle on maksettu 14.000 euroa kuluista (palkkion lisäksi). Tuo määrä ei selity muuten kuin asiantuntijalausunnoilla. Saattaapa olla, että määrästä päätellen Auerin puolustuksen nimeämä asiantuntija on seurannut lasten kuulemisia. Kulu vastaa n. 140 tunnin asiantuntijatyötä, jota ei saa pelkkään kirjalliseen lausuntoon upotettua tällaisessa jutussa. Bisnesjutut ja -lausunnot ovat asia erikseen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Paljonko valtion varoista lienee sitten määrätty palkkioksi syyttäjien asiantuntijoille? Kun syytetyt on tuomittu pääosin syytteen mukaisesti, heidät on velvoitettu korvaamaan valtiolle syyttäjien nimeämille todistajille/asiantuntijoille maksetut palkkiot ja kulujen korvaukset.

Anonyymi kirjoitti...

Oliko niitä kliinisiä lääkärinlausuntoja vai ei?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi valitteli, että Auerista ollaan näissä keskusteluissa tekemässä marttyyria jne. Joku toinen anonyymi taas tokaisi, että pulinat pois, kun riippumaton on tuomionsa antanut!

IKyse on nyt kuitenkin siitä, että kun emme tiedä mitään tuomion perusteluista eli esim. todistusharkinnasta, emme myöskään voi mitenkään arvioida, onko tuomioistuin todella ollut puolueeton ja syyttäjäpuolesta riippumaton vai kenties toiminut syyttäjistön ja VKSV:n käsikassarana!

Kenestäkän ei ole tarkistus tehdä marttyyria, vaan halutaan vain tietää, miten eri suuntaan puhuvia todisteita ja eri mieltä olevien asiantuntijoiden lausuntoja on arvioitu.

Demokraattisessa oikeusvaltiossa ei tietenkään riitä, että tuomio on muodollisesti riippumattoman tuomioistuimen antama, vaan ihmiset haluavat tietää ja arvioida, onko oikeudenkäynti ollut todella oikeudenmukainen ja reilu.

Jos oikeudenkäynti ja siinä annettu tuomio ovat umpisalaisia eikä tuomioistuin viitsi tai halua antaa ja julkaista edes kohtuulliset vaatimukset täyttävää julkista selostetta, on todella syytä pelätä, että oikeudella on jotakin salattavaa ja että tuomio perustuu, ei syihin ja lakiin, vaan mielivaltaan!
Tästä on kysymys!
Välimeren illassa klo 21.10

Anonyymi kirjoitti...

Onko Anu Suomela siinä käsityksessä, että
TYKSin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksikössä ei ole perehdytty STAKESin ohjeisiin lasten haastattelusta? Mistä Anu Suomela "tietää", että haastattelussa lapsia on "johdateltu"? Väittääkö Suomela, että yksikön asiantuntijat "eivät näytä ymmärtävän, mitä johdattelu tarkoittaa"?

Nämä seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksethan tehtin ko yksikössä. Kyllä siletä löytyy kärkitaso asiantuntemus lasten oikeuspsykiatristen tutkimusten tekemisestä. Varmaan paljon parempi asiantuntemus kuin Anu Suomelalla.

Anu Suomela kirjoitti...

Anonyymi arvio 3.7., ettei asiantuntijalausuntoon voi upota enempää kuin 100 työtuntia. Itse olen kirjoitellut sellaisia kymmenittäin asiakirjojen perusteella. Jos työn tekee huolella, joutuu käymään läpi koko materiaalin, ja ensiksi laatimaan aikataulun tapahtumien kulusta. Tämä on välttämätöntä kokonaiskuvan hahmottamiseksi lausuntoa varten.

Materiaalit ovat monesti satoja tai tuhansia liuskoja, sisältäen ehkä vuosien tapahtumakulkuja, etenkin jos asiassa on mukana eri viranomaistahoja.

Lasten haastattelujen analyysit ovat todella aikaa vieviä. Syyttäjät eivät mielellään luovuta haastatteluja sähköisessä muodossa, joten pelkästään teknisesti aikaa kuluu turhaan kirjoittamiseen.

Asiantuntija myös etsii tukea tieteellisestä kirjallisuudesta ja liittää viitteet tarvittaviin kohtiin johtopäätöstensä tueksi. Eli kyseessä on tarkka case-analyysi.

Toki kaikenlaisia lausuntoja saa lukeakseen, mutta soisi, että tuomioistuin osaa arvioida niiden todistusvoimaisuuden.

Kokonaan eri juttu on se, millä varoilla ja riskeillä puolustus voi lausuntoja hankkia verrattuna syyttäjään, jolla on takanaan valtion kassa.

Erityisen lisäongelman tuo vielä se, että vastaajan on liki mahdotonta löytää asiantuntijoita, kun syyttäjällä on puolestaan käytössään koko virkamieskunta, joka tekee työtä virkapalkalla.

Anu Suomela

Anu Suomela kirjoitti...

Olen pahoillani, jos kommenteistani on jollekin tullut se käsitys, että otan kantaa Auerin tapauksen haastatteluihin. Otin kantaa yleisellä tasolla siihen, miten Stakesin ohjeita oikeuspsykologisen haastattelun tekemiseen on noudatettu.

Tässä näyttää olevan ensimmäinen hämmingin syy. Oikeuspsykiatria on tyystin oma alueensa. Stakesin ohjeet eivät käsittele sitä, vaan oikeuspsykologiaa.

Katarina Finnilä-Tuohimaa toteaa väitöksessään (Turun yliopisto 2008), että 40%:a lapsia haastattelevista hyväksyy epäkelvot haastattelumenetelmät.

Suomessa ei ole luotu asiantuntijuuden kriteereitä. On huolestuttavaa, että epäkelpoja menetelmiä käyttävät viranomaiset hyväksytään asiantuntijoiksi.

Tuomioistuimelta itseltään ei voida edellyttää oikeuspsykologisen haastattelun syvällistä asiantuntemusta. Voidaan kuitenkin edellyttää, että virallisohjeet tunnetaan hyvin.

Ehkä sekin auttaisi, jos viranomaista ei lähtökohtaisesti pidettäisi puolueettomana ja luotettavana lausunnon antajana. Tärkeää olisi myös ymmärtää oikeuspsykiatrian ja oikeuspsykologin ero.

Anu Suomela

Anonyymi kirjoitti...

...epäilyttävä tuomio".

Mitä mieltä arvoisa blogisti on Erkki Ahon, käsitykseni mukaan, peruselluista vaatimuksista juttunsa käsittelemiseksi taphtuneiden t o s i a s i o i d e n ja k i r j a l l i s t e n t o d i s t e i t t e n perusteella, päinvastoin kuin nyt juttua jauhetaan.

Olisiko oikeus k(G)ansl(t)erin pitänyt puuttua asiaan, jos se yleensäkkään olisi mahdollista, oikeusvaltiossa.?

Anonyymi kirjoitti...

Välimeren vaikutus saa näköjään aikaa erinomaisia kommentteja :) Ehkä ilmasto ja ruokavalio jalostavat ajatuksia...

Oikeusjutuistamme olen alkanut huomata, että isoja tuomioita tulee useimmiten perjantaisin ja ennen isoja pyhiä ja lomia. Ehkä tuomarit olettavat, että pakolliset tauot rauhoittavat ihmisiä ja työn laatua ei niin tarkastella kriittisesti. - Salaus 60 vuodeksi on kai jo myös osa tuomarien oman työn miellyttävyyttä. (Se kuitenkin jyrsii oikeudenmukaisen tarkastelun mahdollisuuksia.)

Eilen tuli dokumentti, jossa tutkittiin Leonardo da Vincin teokseksi väitetyn maalauksen aitoutta. Tutkija sanoi hienosti, että hän koettaa rajoittaa innostustaan, ettei alkaisi alitajuisesti etsiä erityisesti aitoutta puolustavia seikkoja. - Samaa objektiivisuuden etsimistä toivoisi nähtävän oikeuden asiantuntijoiltakin. Jos johonkin näkemykseen takertuu, siihen voi hirttäytyä kiinni. Objektiivisuuteen itsensä potkiminen koskee erityisesti lapsia kuulustelevia asiantuntijoita. Asiantuntijat voisivat kuunneella useammin ITSEÄÄN nauhalta, että "olenko sittenkin subjektiivisen näkemykseni piilouhri?"

Anonyymi kirjoitti...

Tähän tietysti voisi heittää, että miksi ihmeessä asiantuntijat pyrkisivät objektiivisuuteen - onko sillä jotakin merkitystä heille: lyhentääkö se, vai pidentää työaikaa? Ehkä he tekevät vain työtä saadakseen palkkaa, kuten muutkin ihmiset.

Toinen käsite on USKO. Uskotaanko johonkin vai ei - on argumentoinnissa yleisesti käytetty perustelu. En tiedä, että onko Joulupukki syyllinen siihen, että keskustelutaso kulkee usein uskon kautta, joka muodostuu hyvin subjektiivisesti omien kokemusten synnyttäneen maailmankuvan mukaan - jopa asiantuntijoiden olen nähnyt argumentoivan uskoon perustuen.

Mutta kun tietoa on vähän, ja aivot kaipaavat yksiselitteisen vastauksen, niin otetaan usko avuksi. Ymmärrettävää.

Olen havainnut, että määrättyjen henkilöiden aivojen on vaikeaa, tai suorastaan mahdotonta, kestää apävarmuutta, ja he pyrkivät epäselvissä tilanteissa tekemään johtopäätöksen ilman riittävää tietoa - liekö nykyajan informaatiotulvasta johtuva ilmiö?

Kun johtopäätös uskoon perustuen on henkilön aivoissa lyöty lukkoon, niin valitettavasti sitä ei uusikaan informaatio enää muuta, koska uskoon perustuva mielipide on vain asenne, joka edelleen motivoi havainnoinnin suuntaa, ja muokkaa uutta tietoa.

Epäselvä ja vajavainen tiedotus on loistava propaganda-ase, missä jokainen voi ryhtyä mielensä mukaan täyttämään tuota aivojen ymmärrysaukkoa, ja kinaamaan uskoon perustuen milloin mistäkin. Elämme synkänpimeää keskiaikaa.

Loistava propaganda-ase!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jos nyt pysyttäisiin vain rikosprosessissa eikä aleta syleillä "maailmoja" epävarmuuden eliminoimisessa tarpeettoman laajasti Joulupukkiin uskomisesta yms. lähtien, niin on syytä todeta yleinen näyttökynnys rikosasiasssa: saako syytteen tueksi esitetty näyttö tuomarin vakuuttuneeksi syytetyn syyllisyydestä vai jääkö kaiken ristiriitaisen asiantuntija- ym. todistelun jälkeen järkevä epäily syytetyn syyllisyydestä. Jos jää, niin silloin näyttö ei riitä, vaan syyte on hylättävä.

Rikostuomio on perusteltava myös todisteiden harkinnan ja näyttökynnyksen osalta. Jos tuomioistuin salaa tuomionsa perustelut, ei ulkopuolisilla ole mahdollisuutta arvioida todistusharkinnan asianmukaisuutta ja oikeellisuutta. Myös syytettyjen asianajajille asetettu ilmaisukielto estää perustelujen julkistamisen.

Tilanne on oikeusvaltiossa todella outo ja huolestuttava ja antaa mahdollisuuden mielivaltaiselle ja kaiken kontrollin ulkopuolella olevalle lainkäytölle.

Anonyymi kirjoitti...

Mihin tämä umpisalailu sitten perustuu ellei propagandaan?! Miksi ei anneta asiallisia selontekoja?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ilta-Sanomissa oli viime lauantaina eli siis 30.6. Auer-tuomion salailua koskeva toimittaja Rami Mäkisen perusteellinen ja naseva kirjoitus otsikolla "Muka-julkinen seloste". Oikeustoimittajat ovat oikealla asialla vaatiessaan tästäkin tapauksesta ja tuomiosta tarkempia tietoja.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän täällä asiaa puhutaan sikäli, että oikeudenkäyntien julkisuutta on syytä korostaa. Lehtitietojen perusteella näkee monesti, että oikeudenkäyntiä vaaditaan salaiseksi lähinnä sen vuoksi, että julkisuus olisi osapuolelle kiusallista tms.

Vahva pääsääntö on kuitenkin, että oikeudenkäyttö on julkista vaikkakin julkisuus saattaisi olla osapuolille kiusallista, noloa tms. Oikeustoimittajat ja muut, jotka vaativat julkisuutta, ovat oikealla asialla.

On helppo olla samaa mieltä myös siitä, että Auerin jutussa annettu julkinen tiedote ei täytä minkäänlaisia vaatimuksia. Lyhykäiseen tiedotteeseen oli jopa mahdutettu maininta siitä, että saatananpalvontaa ei jutussa ole ollut, vaikka palvonta ei taida olla edes kriminalisoitu.

Mitä tuomioon tarvittavaan tuomarin vakuttuneisuuteen tulee, niin tarkaan ottaen sekään ei aina riitä tuomioon. Jokainen tuomari on varmasti joutunut tilanteeseen, jossa hän vakuuttunut syyllisyydestä, mutta muodollinen näyttö, johon tuomion voisi perustaa, puuttuu tai jää vajaaksi.

Anu Suomela kirjoitti...

Ei-oikeusoppineena jään kyselemään, mikä on riittävä todiste siitä, että järkevälle/perustellulle (reasonable) epäilylle ei jää sijaa? Meillä ei edellytetä yksimielistä päätöstä, vaan enemmistö riittää. Voisihan tuon niinkin tulkita, että perusteltu epäily jää, jos kolmesta ammattituomarista yksi on perustellusti eri mieltä.

Blogisti on useaan kertaan todennut, että nyt ei Auerin tapauksessa tiedetä, millä tuomioita ylisummaan on perusteltu. Emme siis tiedä myöskään missä tuomareiden kannat eroavat. Sen kai voi tulkita, että puheenjohtajan kanta erosi merkittävästi kahden muun tuomarin kannasta tekojen raskauttavuuden suhteen.

Surkuhupaisaa on, että julkisessa tiedotteessa keskeiseksi tiedoksi nousee se, että kyse ei ollut saatananpalvonnasta. Eikö ainakin tuon olisi voinut jättää sanomatta, kun juuri muutakaan ei sanottu. Voihan se kuitenkin olla, että ...

Anonyymi kirjoitti...

Viela parikymmentä vuotta sitten tuomioistuimet harkitsivat juttu kerrallaan, miten pitkään oikeudenkäyntiaineisto on salaista. Yleensä aika vaihteli parista vuodesta pariinkymmeneen vuoteen.

Sitten tuli EIT, jossa yksilön kannalta arkaluontoisisssa jutuissa salassapito yleensä niitattiin 40 vuoteen. Nyttemmin Suomessa on päädytty automaattisesti 60 vuoteen jutussa kuin jutussa, jossa edellytyksiä suinkin on. Päätöksistä ei voi valittaa.

Huippuna ovat syyttämättäjättämispäätökset seksuaalirikosjuttuissa: usein aineisto on määrätty salaiseksi 50 vuotta sen jälkeen, kun kaikki asianosaiset ovat kuolleet. Jos siis asianomainen on pieni lapsi joka elää satavuotiaaksi tai yli, salassapitoaika on noin 150 vuotta.

Tutkijat sitten selvittänevät 2100-luvulla, menikö oikeudenkäyttö kohdalleen - jos se enää ketään kiinostaa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Järkevää/varteenotettavaa epäilyä tuskin voidaan mitenkään yleispätevästi määritellä. Järkevä epäily tai sen poissuljenta pitää perustella kussakin tapauksessa erikseen.

Todistusoikeudessa tunnetaan - ainakin todistusteoreetikot tuntevat (tuomareista en olisi niinkään varma) - useita erilaisia todistusteorioita tai -malleja, joista Suomessa ja Ruotsissa on nykyisin etusijalle ns. hypoteesimetodilla.

Tuomarin intuitiolle jää todistusharkinnassa aina pakosta tilaa, mutta sen pitävyyttä voidaan ja pitäisikin testata em. todistusmetodeilla ja oikeudellisen päättelyn aukikirjoittamisen avulla.

Anu Suomela kirjoitti...

Viittasin aikaisemmin Nurmeksen käö:n Lasse Palsion päätökseen (1997), jonka hän julkaisi kokonaisuudessaan poistettuaan asianosaisten nimet. EIT:n vakiintunut käytäntö on se, että jos jutussa on mukana lapsia, tapaus anonymisoidaan. Miksi meillä ei voida noudattaa tuota julkistamisen periaatetta?

Eilen EIT julkaisi anonymisoituna päätöksen X v. Finland, jossa kyse ei ollut lasten identiteetistä vaan muulla tavoin valittajan yksityisyyden suojasta. Eikö sama periaate ole mahdollinen Suomessa?

Ulvilan tapauksessa on kummallista, että Edilex julkaisi koko käo:n päätöksen lasten nimien kera. HO ananymisoi kaiken, myös todistajat. Nyt ihan kaikki on salassa pidettävää. Herättäähän tämä kysymyksiä oikeuslaitoksen toiminnan läpinäkyvyydestä, kun keinoja olisi toki käytössä oikeudenkäynnin julkisuuden turvaamiseksi anonymisoinnin kautta.

Anu Suomela

Anonyymi kirjoitti...

Suurista näkemyserosta tuomareiden mielipiteissä. Auerin vain pahoinpitelystä, ei siis seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuominneen käräjäoikeuden puheenhohtaja Tapio Katajamäen mielestä:

a) rangaistavuuden edellytys tekojen seksuaalisesta luonteesta ei täyttynyt (RL 20 luvun 10 §)?
b) tekoja ei voida pitää tahallisina (RL 3 luvun 6 §)?
c) ???

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonymisoitujen selosteiden/ratkaisujen antaminen olisi hyvin yksinkertaista myös raiskaus- yms. seksuaalirikosjutuissa. Itse asiassa lähes kaikki KKO:n ennakkopäätöksinä nykyisin julkaisvat selosteet ovat anonymisoituja ja sama koskee oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen päätöksiä. Käräjiä- jä hovioikeudet sen sijaan eivät ole jostain syystä hoksanneet tätä mahdollisuutta. Ne määräävät ratkaisunsa kovin herkästi salaisiksi sellaisinaan eli kokonaan eivätkä välitä/rohkene/ viitsi laatia ratkaisuissaan kunnollisia julkisia selostetta.

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa semmoinenkin mieleen, että nainen on naiselle susi! Mies olisi päästäny vähemmällä, mutta naiset jyräs. Kukaan ei oo niin ankara naiselle kuin toinen, vihainen nainen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kaikenlaista metkua siellä kotomaassa tuntuu koko ajan tapahtuvan. Niin kuin esim. Ikaalisissa ilmi tullut Paatero- kannabiksen kasvattaminen! Poliisi puuttui vihdoin rikoksentekijän omaan ilmoitukseen ja tuhosi kasvin. Mutta nyt sama heppu on kuulemma aloittanut jo Paatero-kakkosen kasvattamisen!

Anonyymi kirjoitti...

Omalla tavallaan mielenkiintoinen seikka on seuraava.

AA:ta koskeva murhajuttuhan on ratkaistu KO:ssa 2-1 hänen vahingokseen ja HO:ssa 3-0 syytteen hylkäämisen puolesta ja uusi rikosasia KO:ssa 2-1 AA:n vahingoksi.

Kun yhdistetään nämä äänestyksen, joissa AA on siis saanut yhteensä 5 syytteen hylkäävää ja 4 syytteen hyväksyvää ääntä ja katsotaan tuomarien sukupuolijakauma, päädytään seuraavaan:

Neljä viidesta hylkäävästä äänestä on peräisin miehiltä (murhajutun KO:n vähemmistö, kaksi HO:n jäsentä ja seksirikosasian pj.) ja vain yksi naiselta (HO:n jäsen).

Syylliseksi katsovista neljästä äänestä taas kolme on naisilta (murhajutun KO:n yksi tuomari ja seksirikosasian kaksi). Vastaavasti vain yksi hylkäävä ääni (HO:n jäsen) kuuluu tähän kategoriaan.

Siispä sukupuolijakauman mukaan miehet ovat äänestäneet 4-1 AA:n puolesta ja naiset 3-1 syytteiden puolesta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, ja kaksi naista vielä syyttäjinä! Syyttäjät eivät tyydy käräjäoikeuden tuomioon vaan valittavat hoviin ja vaativat Auerille vielä ankarampaa rangaistusta! Vissiin siksi, että jos kerran murhasta ei saada sille noidalle tuomiota, niin pitäähän se eukko nyt sentään jostakin tuomita ja ankarasti pitääkin! Saatuna soikoon!

Anonyymi kirjoitti...

Ei tunnu monenkaan kommentoijan kuten Suomelan kommenteissa kuultavan läpi mielenkiinto lapsen etua kohtaan!

Yht'äkkiä onkin tärkeintä taas rikoksesta syytetyn ja tuomitun etu, ei uhrin, joka on joutunut kauheiden tekojen kohteeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Hovin kokoonpanoon "arvotaan" tietty kolme naistuomaria ja kaksi naispuolista esittelijää.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä siellä edellä oikein höpistään?

Oik.k.yl.ti.julk.L 33 §: Tuomioistuimen tämän lain nojalla tekemään ratkaisuun saa hakea erikseen muutosta valittamalla samassa järjestyksessä kuin asianomaisen tuomioistuimen pääasiassa tekemään ratkaisuun. Suullisen käsittelyn julkisuutta koskevaan ratkaisuun saa hakea muutosta vain asiaan osallinen.

Tuomioistuimen ratkaisua on muutoksenhausta huolimatta noudatettava. jne

Valituksenteko-oikeutetut onkin sitten se probleema. Syyttäjät kehiin vaan: ovat yhteisten rahakirstujen valvojia, mikseivät myös julkisuuskysymysten.

Kyllä hovi korjaa tämänkin erittäin nolon keskiaikaisuutta ilmentävän kuunpimennyksen. Vai kolkutellaanko tässä jo virkarikosharkintaa? Iura novit curia, nääs...

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kantaa huolta lapsen edusta. Mutta vaatiiko lapsen etu todella, että äiti saadaan tuomituksi umpisalaisessa oikeudenkäynnissä mahdollisimman pitkään rangaistukseen näytöstä ja perusteluista piittaamatta? Lapsen etu ei ole peruste alentaa näyttökynnystä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuntuu siltä, että jutun syyttäjille ja myös VKSV:lle Auerin jutun umpisalaisuus passaa oikein hyvin! Salaisessa prosessissa on syyttäjien hyvä operoida eikä kukaan huutele perusteiden ja perustelujen perään ja vaikka huutaisikin, niin kenenkään ei tarvitse vastata mitään. Top Secret, nääs!

Erkki K. Laakso kirjoitti...

Lapsen etu?

Lapsen eheys?

Syyttäjän/valtio etu?

Syyttäjän/valtio eheys?

Yhdenvertaiset "aseet", tuo EIT:n linjaus kyseisessä case:ssa vaatii ehdottomasti mahdollisimman avoimia ja selkeitä selosteita ja perusteluja salaíselle oikeudenkäytölle.

Mikäli olisi käynyt niin (olettama), että lapset ovat jääneet tässä näytelmässä pelinappuloiksi ja sijaisperheen itsekkäiden tarkoitusperien "pysyvä huoltajuus ym." uhreiksi johdattelulla/painostuksella, TAAS oletan, niin tosiasiallisia UHREJA ovat lapset, jotka kantavat kohtuutonta ja raskasta taakkaa koko loppuelämänsä.

Tiedän omakohtaisten kokemusten (avioerolapsi) jotain vanhempien *pelistä* ja siinä ei lapsen edusta ole puhettakaan! Tiedän ehkäpä jotain siitäkin *pelistä*, mitä valtio harjoittaa pointimenaan seksuaalirikos syytteet- ja tuomio, joilla anastetaan asianosaisen uskottavuus, niin yleisön, kuin yhteiskuntakelpoisuudenkin kannalta.

Vakava asia kaikkinensa ja sitä ei palvele, kuin mahdollisimman laaja julkisuus ja julkinen käsittely. SE menee kaiken edelle!!

Anonyymi kirjoitti...

On mainittu, että miehet ovat pääasiassa vapauttaneet Auerin ja naiset tuominneet.

Muistin juuri, mistä tuo on tuttu asetelma, toisinpäin käännetty vain: Huoltajuusoikeudenkäynneistä. Joskus miesyhdistyksen sivuilta luin, että miestuomarit yleensä ovat selkeästi äitimyönteisiä, mutta että isä saa paremman todennäköisyyden naistuomarin ollessa salissa.

Ehkä miestuomaritkin ovat miehille susia, jos naist:t ovat naisille?

Anonyymi kirjoitti...

Femina femini lupus...tuota, tuota...anonyymi esitti ihan mielenkiintoisen tiedon tuomareiden sukupuolijakaumasta, mutta uskoisin, että kysymys on kuitenkin erillistapauksesta, josta on turhan rohkeaa vetää laajempia johtopäätöksiä itse oikeuskäytäntöön ja lain soveltamiseen (”naistuomarit antavat tuomioitaan sukupuolen perusteella”).

KKO:n ratkaisu (2005:93) ”ylisuukotteleva isukki” → käräjäoikeus (pj. mies + lautamiehet) hylkäsi syytteet lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta hovioikeus (miesenemmistö 2-1) muutti tuomion langettavaksi. KKO puolestaan (5 miestä: Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti) hylkäsi syytteet.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Huh! Minusta henkilökohtaisesti tuossa tapauksessa KKO 2005:93 selostettu juttu eli ns. "kielisuudelmatapaus" oli erittäin, siis kerrassaan ällöttävä tapaus! Ihmettelin tuolloin v. 2005 kovasti KKO: n "viisaiden miesten kokoonpanon " ratkaisua, mutta ilmeise ti kyse oli meikäläiselle vieraalle kulttuurille tyypillisestä tavasta, joka KKO:n mielestä tulee (monikulttuurisessa yhteiskunnassamme) vain sallia - vaikka helevetin tympeäähän tuollainen tapa toki härmläisestä näkövinkkelistä on!

Erkki K. Laakso kirjoitti...

Joo..

Tuo "kielaricase" meni ymmärryksen yli ja rikkoi tiettyjä soveliaisuuden/seksuaalisuuden rajoja!

Voidaan tietysti kysyä, että eroaako se, että äiti peseepi pojan pippelin lapsen ollessa 1-5 vuotta ja entäs jos se alapäähygienia jatkuu lapsen ollessa 12-15 vuotias??

Tuo ei ole kulttuurikysymys!

Anonyymi kirjoitti...

Jopa joo! Mutta mihinköhän se kieli/ne kielet olisi tässä A:n tapauksessa työntäisty?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo "kielaritapaus" perustui myös silloisen RL 20 luvun seksuaalisen teon määritelmän virheelliseen tulkintaan. KKO kun katsoi, että seksuaalisen teon edellytyksenä on, että "tekijä tavoittelee teollaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä". Tuolloisessa lakitekstissä käytettiin passiivimuotoa: "Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä - -". Ilmaisu on passiivimuodossa eikä edellytetä, että nimenomaan tekijä jotakin tavoittelee. Kysymys on pikemmin objektiivisesti arvioidusta tiettyyn tekoon liitetystä tyypillisestä tavoittelusta. Tämänkaltainen tulkinta onkin omaksuttu tapauksessa KKO 2011:1 (ns. nänninimemistapaus). Kuinka ollakaan, tulkinta palautui jälleen kielaritapauksen linjoille tapauksessa KKO 2011:34.

No, nyt on laki tältä osin muuttunut, joten se siitä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ratkaisussa KKO 2005:93 lapsen etu tms. nälkökohdat eivät ole näemmä estäneet melko yksityisyiskohtaisen teonkuvauksen julkaisemista!

Mahdolliset "likaiset yksityiskohdat" olisi voitu jättää julkaisematta myös Auerin tuomion selosteesta. Pääasia on, että asiantuntijoiden/todistajien kertomusten sisältöä ja uskottavuutta ja käräjäoikeuden niiden perusteella tekemiä johtopäätöksiä ja juridista päättelyä olisi avattu samalla tavalla kuin ratkaisun KKO 20005:93 selosteessakin.

Jos sitten Auerin jutun tuomion perustelut ylipäätään sisältävät samanlaista pohdintaa ja puntarointia pro et contra!

Igor kirjoitti...

Vaikak ehkä menee vähän off-topic niin Erkki K Laaksolle: Mitäpä jos pienen tyttövauvan isä pesee pimpin (kakkavaipan vaihdon yhteydessä) ja voitelee vielä öljyllä? Nykyään leimattaisiin varmaan helposti pedofiiliksi jossain huoltajuusriidassa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Nänninimemistapaus KKO 2011:1 oli ja on edelleen monessa suhteessa karmaiseva esimerkki siitä, miten Ylin oikeusasteemme voi juosta yleisen mielipiteen perässä ja sitä liehikoiden!

Tämä ratkaisu on (vain) yksi esimerkki oikeusnevos Mikko Tulokkaan puheenjohdolla syntyneistä monista oudoista KKO: n ratkaisuista, joita olen voimallisesti kritisoinut ja jotka eivät kestä nyt eivätkä tulevaisuudessa kritiikistä tarkastelua! Ykkössijalle tässä suhteessa riita-asioissa annetuista tuomioista menee kyllä välimiesneuvos Tulokkaan puheenjohdolla ja ilmeisesti muullakin johdolla syntynyt ratkaisu KKO 2008:77, joka koski väittämistaakkaa välimesmenettelyssä. Tätä ratkaisua tuskin edes toinen "suurvälimies" eli oikeusneuvos Möller hyväksyisi?

No, nyt Tulokkaasta sitten päästään, kun hän siirtyy ensi kuun alussa eläkkeelle. Emme jää kaipaamaan myöskään samaan aikaan eläkkeelle siirtyvää oikeusneuvos Kari Raulosta, miestä, joka nimitettiin oikeuvoksen virkaan KKO:n esittelijän paikalta. Näinhän ei pitäisi tietenkään voida tapahtua.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten anonyymi edellä selvitti, nänninimenmisjutussa KKO 2011:1 tehtiin myös se virhe, että siinä poikettiiin mm. "kielaritapuksessa" omaksutusta oikeusohjeesta. Näin tehtiin tietenkin M T:n puheenjohdolla siksi, että lääkäriparka saatiin tuomituksi ja häväistyksi; lääkäri irtisanottiin sitten tuomion perusteella virastaan. Sitten taas uudessa tapauksessa Evli ratkaisussa KKO 2011:34 palattiin takaisin "kielaritapuksessa" (KKO 2005:93) omaksutulle kannalle!

Tämä on sitä vääryyttä oikeuden valekaavussa!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oikeusneuvos Kari Raulos muistetaan nyt ja aina tuomarina, joka oli mukana epäämisestä valituslupaa Kauhajoki - tapauksessa vastoin esittelijän mietintöä. Jos Raulos olisi halunnut toimia kunniallisesti, hän olisi tietenkin siirtänyt valituslupa-asian käsittelyn kolmijäseniselle jaostolle. Samalla Rauloksen olisi pitänyt kehottaa oikeusneuvos Pekka Koposta vakavasti harkitsemaan esteellisyyttään ko. asiassa ja, jollei tämä olisi tehonnut, todeta Koponen esteelliseksi.

Näin olisi tehnyt todella oikeamielinen tuomari.

Anonyymi kirjoitti...

KKO:n ratkaisussa (2005:93) oli muistaakseni kontekstina avioeroprosessi. Välimeren maasta kotoisin ollut isä ei kokenut lastensa suukottelua ”seksuaalisena”, koska hänen kulttuuripiirissään sitä pidettiin normaalina hellyyden ja kiintymyksen osoituksena (vrt. arabiäidin suurin rakkaudenosoitus poikavauvalle on pippelin suuteleminen). Termi ”kielisuudelma” oli myös syyttäjän keksimä (pejoratiivinen lataus). Mikä painoarvo cultural defense -argumentille tulisi emerituksen mielestä laittaa rikosoikeudellisessa käytännössä? Nil?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Cultural defence -argumenttien painoarvo?

Jaa-a! Enpä ole tullut tarkemmin pohtineeksi asiaa. Mutta näin hemmetin kuuman ja lähes tuulettoman välimerelllisen, nyt jo - Herran isä siunatkoon - viimeinkin hiukka alle 30 asteiseksi illaksi kääntymäisillään olevan päivän ja erilaisten hyppy hoursien ym. grappojen, ouzojen ja rakien hiukkasen jo sumentamilla aivonystyröilllä tai niistä riiippumtta ajatellen, niin kyllä kai noille argumenteille on pakko antaa meidän entistä monikulttuurillisempaan suuntaan kääntymässä olevassa yhteiskunnassamme sanotunlaisissa tapauksissa - mutta vain niissä (!) - tietty painoarvo.

Tähän se sitten johtaa kun suomalaiset naiset retkahtavat entistä sankoimmin joukoin kaikenkarvaisiin mutiaisiin yms. miespuolisiin henkilöihin. Siis oikeusistuimissa törmätään entistä useammin tällaisiin "kielarikeisseihin" yms. tapauksiin.

Sitä saa, mitä tilaa! Tämä sanonta pitää tässäkin kohdin paikkansa.

Anu Suomela kirjoitti...

Joku anonyymi kyseli lapsen edusta. Mielestäni blogistin kanta osui ytimeen, lapsen etu ei voi olla, että hänen äitinsä tuomitaan tällaisessa farssissa.

'Lapsen etu', on terminä mahdoton määritellä, koska jokainen voi antaa sille minkä sisällön tahansa. Käyttäytymistieteilijänä olen lähtenyt siitä, että lapsen terveen kehityksen kannalta on välttämätöntä, että hänellä on positiivinen kuva vanhemmistaan. (Riippumatta siitä, että useimmat vanhemmat (kaikki?) ovat kovastikin viallisia, kun asiaa arvioidaan perheen ulkopuolelta.)

Olen pelkästään lehdistön jakamien tietojen varassa Auerin tapauksessa (enkä pidä niitä juurikaan luotettavina). Sydäntäni kylmää se, että näiden lasten isä on julmasti tapettu, ja äiti julkisuudessa nimetty murhaajaksi ja lastensa pahoinpitelijäksi. Ikäänkuin tämäkään ei olisi riittämiin, syyttäjien toimesta äiti on myös seksuaalinen pervertikko ja saatanan palvoja.

Mille perustalle nämä lapset voivat rakentaa oman identiteettinsä? Liki mahdoton tehtävä, etenkin kun lapsilla ei ilmeisesti ole enää mitään kontaktia äitiinsä.

Vaikka Auer olisi murhaaja, hän on näiden lasten äiti. He tarvitsevat äitiään elämänsä rakentamiseen ja tämän tragedian selvittämiseen. Ihmisellä on ihmisarvo riippumatta hänen teoistaan.

Anu Suomela

El Doctor kirjoitti...

Olen jo pitkään pohtinut, että olisi luotava järjestelmä, jossa toimittajat voisivat vaatia käsittelyn toimittamista julkisena, argumentoida ja saattaa käsityksensä oikeuden puheenjohtajan harkittavaksi. Näin siksi, että syyttäjien kompetenssi ei valitettavasti riitä yleisön edun suojelemiseen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Itse asiaan platakseni totean, että Jarkko Sipilän ilmoituksen mukaan Auer-jutun tuomion antanut Varsinais-Suomen käräjäoikeus päätti tänään hylätä Sipilän tyytymättömyyden ilmoituksen koskien JS: n vaatimusta julkisen selosteen täydentämiseksi.

Tämä oli odotettavissa oleva päätös, joka perustuu puhtaasti siihen, ettei JS tai hänen edustamansa Oikeustoimittajat ry ole asianosaisten asemassa. Oikeuden hylkäävän päätöksestä voidaan kannella hovioikeuteen. Minusta olisi kyllä perusteita siihen, että oikeusjutun ulkopuolisella taholla on oikeus vaatia julkista selostetta ja myös sen täydentämistä. Tähän ei Telia asinosaiset puhevaltaa omaavaa ihmistä tai yhdistystä.

Ilta-Sanomien toimittaja Rami Mäkinen esitti tänään käräjäoikeudelle pyynnön julkisen selosteen täydentämisestä tai kokonaan uuden selosteen antamisesta. Mäkinen nojautui pyyntönsä tueksi mm. eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen syyskuussa 2010 hieman samanlaisessa asiassa antamaan päätökseen, jossa on mm. katsottu, että oikeusjutun ulkopuolisella taholla on oikeus vaatia ko. julkista selostetta, jos tuomioistuin ei ole viran puolesta sitä halunnut antaa. Samoin vastaavanlaiseen Hgin HO:n päätökseen v. 2009.

Mäkisen mukaan hänen pyyntöään ei suoralta kädeltä tyrmätty, mutta ilmoitettiin, että asiaan voidaan palata lomien takia vasta elokuun lopulla.

Minusta noin pitkä "harkinta-aika" tuntuu kyllä oudolta. Asia ei ole kovin kummoinen, joten olisi kohtuullista, että käräjäoikeus päättäisi asiasta muutamassa päivässä. Asian pitkittäminen tuntuu ikään kuin kiusanteolta tai sitten on kyse siitä, että käräjäoikeudella ei yksinkertaisesti ole rohkeutta täydentää julkista selostettaan. Käräjäoikeus saattaa odottaa "ohjeita" hovioikeudelta.

Anonyymi kirjoitti...

Jopa joo! Tuomareiden lomat eivät siis olleet esteenä sille, että Jarkko Sipilän tyytymättömyyyden ilmoitus valitusta varten hylättiin käräoikeudessa siltä istumalta. Sen sijaan Rami Mäkisen pyyntö selosteen täydentämisestä lykättiin lomiin vedoten hamaan tulevaisuuteen!

Anonyymi kirjoitti...

Eli JS:n pyynnön käräjäoikeus päätti muutamassa päivässä, mutta toisenkin toimittajan esittäessä samaa pyyntöä ja mausteena EOA:n ratkaisu, niin sitä pitää miettiä liki 2 kuukautta.

Tämä kaikkinensa vahvistaa sitä, että "niin on miltä näyttää"!

Oikeuskansleri kykeni 2 päivän ratkaisunopeuteen kanteluasiassa, joss epäiltiin ex. pääministerin vaikuttaneen riippumattoman tuomioistuinlaitoksen työskentelyyn lausunnoillaan medialle.

Kekkoken elää..

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No, toki JS:n ja RM:n esitykset koskivat eri asioita.

Sipilän tyytymättömyyden ilmoitus ei vaatinut kärjäoikeudelta sen enempää kirjoitustyötä. Mäkisen pyyntöön suostuminen edellyttää sen sijaan oikeudelta hieman pohdintaa, miltä osin ja millä tavoin selostetta mahdollisesti täydennetään, jos täydennetään.
Mutta minusta selosteen täydentämiseen ei kuitenkaan voi kohtuudella kulua viikkoa enempää aikaa.

Anu Suomela kirjoitti...

Kai Auerilla ja Kukalla on asianosaisina oikeus vaatia koko päätöksen julkaisemista anonymisoituna? Se ratkaisisi nyt syntyneen tilanteen.

Anu Suomela

Jarkko Sipilä kirjoitti...

Ja siis täsmennyksenä. Oman juttuni (oikeustoimittajat ry:llä ei ole osaa tässä) vaatimus Turun hovioikeudelle on tällä hetkellä tämä:

"Käräjäoikeus on jättänyt tutkimatta ilmoitukseni tyytymättömyyden ilmoittamisesta, koska sen mukaan jutun julkinen seloste ei ole ratkaisu. Katson, että oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 33§ nojalla myös ns. kolmannella taholla on oikeus valittaa 25 §:ssä säädetyn julkisen selosteen puutteellisesta sisällöstä, koska seloste on osa pääasian ratkaisua tai itsenäinen oikeudenkäynnin julkisuuslain tarkoittama ratkaisu.

Vaadin, että ilmoitukseni tutkitaan ja että varsinaisen valituksen jälkeen hovioikeus velvoittaa käräjäoikeuden täydentämään selosteen täyttämään laissa asetetut vaatimukset."

Perusteluja on 4 sivua, mutta en nyt laita niitä tähän.

Mutta vielä. Jossain vaiheessa tätä pitkää ketjua oli joitain moitteita käräjäoikeuksien salassapitokäytäntöjä vastaan. Käsittelyt menevät toki - yllättäen joissan normihenkirikoksissakin salaisiksi - mutta seksuaalirikoksissa ainakin Helsingin käräjäoikeudessa näytetään päätyneen moderniin linjaan seksuaalirikosten suhteen. Tämä siis positiivisessa mielessä.

Käsittely käydään suljetuin ovin ja asianomistajien henkilöllisyys salataan, mutta lopulta itse päätös on kuitenkin julkinen. Tällaisia ratkaisuja on alkuvuodesta useita.

Tilastotietoa ei nyt ole, mutta empiirinen käsitys hyvä, koska käymme (siis MTV3:n rikostoimittajat) lukemassa kaikki päätökset. Muutos näyttää selvältä, mikä tietysti on hyvä asia. Perustelut selviävät aina paremmin ratkaisusta kuin selosteesta.

Anonyymi kirjoitti...

Anu Suomela on onnistunut kirjoittmaan tyhmimmän kommentin, mitä tällä palstalla olen koskaan nähnyt:

"Vaikka Anneli Auer olisi murhaaja, hän on lasten äiti, jota he tarvitsevat elämänsä rakentamiseen" (lainaus ulkomuistista)

En tiedä, kuka tällainen Anu Suomela on, mutta en välitäkään tietää. Toivottavasti hän ei ole tekemisissä missään asioissa, jotka koskevat lapsia.

Miten ihmeessä lapset voisivat tarvita elämänsä rakentamiseen äitiä, joka on lasten läsnäollessa erittäin raa'alla tavalla tappanut lasten isän.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ok, hyviä kommentteja!

Pienenä selvennyksenä sen verran, että blogistin aika ja ajatukset täällä Välimerellä eivät mitenkään "tyhjenny" tämän Auerin tapauksen seuraamiseen, vaan kyllä täällä tekemistä ja ajatelteltavaa riittää yllin kyllin normaaleissa kuvioissa.

Tuossa äsken palasin "pienessä sievässä" majapaikkaani istuskellessani parissa kapakissa rantabuleverdilla ajatukseni laukatessa kyllä kaikessa muussa kuin "Auerin tapauksessa" tai yleensä juridiikassa tai sen salaisissa toisarvoisissa asioissa. Katuelämä on vilkasta ja monet näkemäni ja kokemani ilmiöt tuovat mieleen muistikuvia oman elämän varrelta.

Matka - ja rantalukemistonani on ollut mm. israelilaisen Amos Ozin kirja "Täydellinen rauha" vuodelta 1982, joka kertoo lähinnä kibbutsien elämästä 1960-luvun lopulla ja koko ajan peilten sekä yksityishenkilöiden omaa elämää että Israelin tuolloista politiikkaa. Loistokirja, jota lukiessa kalle päätalot ym.kyllä jäävät varjoon!

Dekkareista minusta ykkönen on tällä hetkellä norjalainen Jo Noesbo (tässä oikeinkirjoitus ei onnistu), mutta toisaalta hänen kirjoistaan ei koskaan jälkeenpäin jää minusta oikeastaan mitään mieleen! Sama kokemus minulla on esim. Jari Tervon kirjoista.

Anonyymi kirjoitti...

”--entistä monikulttuurillisempaan suuntaan kääntymässä olevassa yhteiskunnassamme”.

Jostakin luin, että Oulujärven alkuperäinen kuhakanta on lähes täysin hävinnyt. Järvessä ui hämäläinen Vanajanselältä lähtöisin oleva (istutus)kuha! Näin ne kulttuurit sekoittuvat ja sulautuvat toisiinsa...

Anonyymi kirjoitti...

Tuli kotimaan ajankohtaisista tapahtumista ja median tuoreesta kirjoittelusta mieleen sellainen huolestunut ajatus, että jos räjäytysfirma X:n (ottamatta kantaa nyt nimenomaan tähän Espoossa Sellon liepeillä touhunneeseen) toiminnassa on yleensäkin erilaista filunkia ja vaarallisia laiminlyöntejä, kaikki vastuu menee kuitenkin yksittäisille panostajille, jollei sitten joskus vuosien päästä rikosprosessin maalivaiheessa saada aikaan (lainvoimaista?)liiketoimintakieltoa yritykselle. Tässä välissä voi tapahtua vaikka mitä muille vaarallista. Tilanne on hullunkurinen, kun kunnolla fuskaavan lokafirman oikeudet näköjään oidaan lain mukaan viedä hallinnollisesti (löytyi KHO:2011:15), pitkää rikosprosessia odottamatta, mutta muille ihmisille luultavasti vielä vaarallisemman räjäytystoiminnan kohdalla joudutaan rajoittumaan pelkkiin yksittäisten panostajien oikeuksiin, jos yleensä johonkin (löytyi KHO:2010:82) eikä firman touhujen kokonaisuutta akuutissa tilanteessa valvo kukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, se tuossa äskeisessä kommentissa varmaan tarkoitettiin Isoa Omenaa eikä Selloa, mutta sama se.

Igor kirjoitti...

Taas menen ehkä aiheen ohi. Mutta kun muutama kommentti sitten puhuttiin Ison Omenan räjäytysonnettomuudesta tuli mieleen lehtiuutisissa lukemani, että vahinkoon ja siis myös onnettomuuksiin syypääksi epäillyn (panostajan) osalta poliisi on hakemassa vangitsemista.

Hiukan mietityttää miksi käräjäoikeuden pitäisi myöntää vangitseminen. Totta kai minäkin pidän siivottomana huolimattomuutena tai laiminlyöntinä että tuollainen onnettomuus oli mahdollinen. Mutta voiko panostaja jotenkin vaikeuttaa tutkimuksia jos saa olla vapaana.

Ehkä käräjäoikeuksien toimiminen pelkkänä kumileimasimena, kuten olen ymmärtänyt tapahtuvan, näissä pakkokeinoasioissa olisi kokonaan toisen keskustelun aihe. Ja mitä parannuksia on odotettavissa v 20134 voimaantulevilla lakimuutoksilla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Panostajahan saattaisi vaikka lähteä kälppimään tai sitten vaikeuttaa esitutkintaa esim. sopimalla firman johdon kanssa, miten kuulusteluissa kerrotaan, salataan asioita ja todistelita jne.

Igor kirjoitti...

Panostajan kälppimään lähteminen on aika haettua jos perheellinen mies. Tutkinnan vaikeuttaminen vapaalla on toki mahdollista mutta sen mahdollistaa myös jos hän vangittuna vaatii asianajajan avuksi jo kuulusteluihin.

Anonyymi kirjoitti...

Palatakseni vielä tuohon KKO:n ratkaisuun (2005:93). Me pilkomme maailman kielen mallien mukaisesti osiin. Keksimällä ja käyttämällä kulttuurisidonnaista termiä ”kielisuudelma” syyttäjä sen lisäksi, että hän demonisoi huoltajuuskiistan vastapuolen, hän myös sortui manipuloimaan oikeusprosessia lingvistisin keinoin. Täyttikö lapsien pussailu ja suukottelu, jota oikeuden asiakirjoissa kuvaillaan lyhyesti ilmaisulla ”liittyi suun ympäristön nuoleskelua” oikeasti ns. ranskalaisen suudelman kriteerit eli aistillisen suun ja huulien koskettelun ja alkuhyväilyjen jälkeen kieli työnnetään yhä syvemmälle ja syvemmälle suuontelon sisään niin että se tuntuu munaskuita myöten? En usko. Kammottavinta tässä on se, että ko. termi pesiytyi suomalaiseen oikeussanastoon ilman minkäänlaista kriittistä tarkastelua (vrt. esim. KKO 2011:34 → po. laittaa ilmaus lainausmerkkeihin).

Kaikesta huolimatta tänään vietetään kansainvälistä pusuttelupäivääi. Pusi pusi, ah, ah!

Anonyymi kirjoitti...

Anu Suomelan kommenttia ihmettelen minäkin, ei takuulla ole lasten etu päästä äitinsä hoiviin, jos edes häivähdys siitä mistä äitmuoria Kukkansa kanssa syytetään, on totta. Pyhä jysäys - jossakin se raja kulkee.

Lasten elämä on jo pilalla. Nyt heidän pitäis päästä rauhoittumaan äidiltään suojaan. Rakentamaan identitettiään turvallisten ihmisten hoivaan. Ei ne syytteet kuitenkaan tuulesta temmattuja ole, jotain siellä on ns. kärvähtäny kun noin julmetusti savuaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hyi olkoon millaisia ihmissusia kirjoittelee anonymiteetin suojista. Räkää suusta lentää, ei asiaa.

Anu Suomela on eräs Suomen pitkäaikaisimpia, pätevimpiä, tunnetuimpia ja käytetyimpiä asiantuntijoita mm. lapsen etua koskevissa asioissa.

Anonyymi joka purskautti mätää suustaan ei tiennyt tätä. Olisi parempi ettei tuollaisia idiotismeja julkaistaisi.

Asia on juuri niin kuin Suomela sanoi: lapset tarvitsevat äidin eikä kenenkään ihmisarvo riipu hänen teoistaan.

Muuten tullainen räkäanonyymi joutaisi teloitettavaksi.

Auerin tuomion arvioiminen onnistuisi parhaiten siten että joku asianosaisista jolla on tuomio hallussaan, poistaa siitä asianosaisten nimet ja henkilötiedot ja julkistaa sen jonkun sopivan palvelimen kautta.

Skorpioni kirjoitti...

Igor on aivan oikeassa. On vaikea edes kuvitella, millä perusteella Ison Omenan luona olevan räjähdystyömaan vastaava johtaja, joka lehtitietojen mukaan on räjäydyksiä suorittavan firman toinen johtaja, tulisi julistaa vangittavaksi.
Vangitsemisen edellytykset eivät täyty. Vangitseminen edellytäisi PKL 1 luvun 3§ 1 mom. ja 8 §:n mukaan, että epäilty lähtee pakoon tai vaikeuttaa asian selvittämistä taikka jatkaa rikolista toimintaa. Vaikea kuvitella, että mikään näistä edellytyksistä täyttyisi.

Poliisi on joissakin viime aikana tapahtuvissa rikoksissa aivan turhaan esittänyt epäiltyjä vangittavaksi ja vangitsemisesta päättänyt tuomioistuin on monessa tapauksessa toiminut vain "kumileimasimena" ja vanginnut henkilön, kun poliisi on toimenpidettä pyytänyt.

Tuntuu siltä, että esitutkinnasta tulee jotenkin raflaavampaa, kun epäilty vangitaan. Tämä ei ole pakkokeinolain tarkoitus. Jäitä hattuun poliisi ja lisää harkintaa ja ennen kaikkea omaa harkintaa, eikä vain kumileimasimena toimimista, vangitsemisia suorittava tuomioistuin

Anonyymi kirjoitti...

Anneli Aueria ei ole tuomittu mistään rikoksesta lainvoimaisella tuomiolla rangaistukseen. Häntä on siis kohdeltava syyttömänä.

Anonyymi kirjoitti...

Antaa vaan kaikien anonyymien kukkien kukkia keskustelussa niin kauan kuin ei mennä aivan ala-arvoisuuksiin. Luotan täysin blogistin kykyyn suodattaa ylilyönnit. Keskustelu helposti vääristyy, jos sitä kovin raakataan ja katsotaan kuka mitäkin taustatietoja omaa. Anonymiteetti antaa rohkeutta ottaa kantaa, eikä se rohkeus ole huonoa, jos katsoo kuinka paljon ihmiset haluavat asioita tälläkin blogisivustolla toistensa kanssa jakaa.

Jo Nesbo on minunkin suosikkini. Uusin on viittä vaille lopussa! Nautinnollisia hikipäiviä Välimerelle, kyllä kotimaassa ehtii viiletä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niinpä. - Jo Nesbon Harry Hole -dekkarit tulee kyllä luettua melkein aina loppuun yhdellä rupeamalla, on ne niin mukaansa tempaavasti kirjoittuja. Viimeisessä kirjassaan "Aave" Nesbo näyttää jo onnistuvan päättämään Harryn omatkin päivät. Mutta veikkaisin, että taas vuoden parin kuluttua kirjailijan on pakko herättää Harry jollakin konstilla henkiin ja tämä palaa Bangkokin huumehöyryisestä elämästään taas kerran takaisin Osloon, jossa Ruth, Oleg tai kumppanit ovat joutuneet pulaan! - Jokohan muuten kirjan "Lumiukko" pohjalta tehtävä amerikkalainen filmi mahtaa olla valmis?

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole. Lumiukon status on virallisesti ”in development” (2013).

Anonyymi kirjoitti...

Kulttuurien törmäyksestä rikosoikeudessa (cultural defense -argumentointi) ja vallitsevasta oikeusjärjestelmästä poikkeavien tapojen ja käytäntöjen sietämisen puolesta (ihmisoikeuksien nimessä) otettiin ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa avoimesti kantaa KKO:n ratkaisussa (2008:93) → muslimipojalle uskonnollisista syistä tehty ympärileikkaus ei ollut oikeudenvastainen. Se, miten läpinäkyvää ko. argumentointi on ylipäätään tuomioiden perusteluja punnittaessa ei ainakaan itselleni ole selvää. Aiheesta ei taida olla yhtään tutkimustakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hauska lukea tuo kokemus, että Nesbon mukaansa imaisevista kirjoista ei juuri muista sisältöä jälkeenpäin! Saman olen huomannut itsekin.
Lähinnä Leopoldin omenan kolmivaiheisen(?) toiminnan teknistä rakennetta huomaa joskus miettivänsä, ja että onko tuollainen tappoväline oikeasti historian kuluessa ollut käytössä, vai onko sekin kirjoittajan häkellyttävän mielikuvituksen ja tarinanhallintakyvyn luomus.

Pohjoismaisten rikosromaanien tekijöistä ehkä ihan parhain on kuitenkin ruotsalainen Lefa Persson, joka alleviivaamatta ja osoittelematta kuvaa ansiokkaan viihdyttävissä ja ihmiskuvaukseltaan syviksi kirjoitetuissa rikostarinoissaan poliisi- ja syyttäjälaitoksen sisällä pesiviä, syvään rakentuneilla pelon ja vallan väärinkäytöksillä suojeltuja ihmishirviöitä, ja miten itsestään selvästi tässä toimintaympäristössä yksityisen eduntavoittelun ja korruptioverkostojen asettamat vaateet käytännössä estävät tehokkaan rikostutkinnan ja rikosvastuun toteutumisen, kun niikseen sattuu ja isompi edellyttää.

Suomessa näitä kysymyksiä käsittelee ainoastaan tämä ansiokas blogi.

Tai sen verran kyllä noista vaietuista out of law -vallankäytöistä meilläkin, että Jarkko Sipilän dekkareista eniten olen pitänyt Tappokäskystä. Siinä olen lukijan taiteellisella vapaudella nähnyt tappokäskyn vasta siellä olikohan nyt viimeisessä vai toiseksi viimeisessä luvussa.

Hyvää lukukesää!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jo Nesbø on tehnyt kirjoissaan virkaheitosta kytästä Harry Holesta oikean antisankarin: hieman alkoholisoitunut ja huumeitakin kokeillut kyynisen rosoinen ja henkilökohtaisissa suhteissaan epäonnistunut kovaotteinen jeppe, joka ottaa tarvittaessa oikeuden omiin käsiinsä, mutta saa tutkimuksiinsa aulista apua entisiltä poliisikavereiltaan, sillä kuten arvata saattaa, vain Harry Hole yksin pystyy selvittämään pahimmatkin rikokset ja hoitelemaan karmeimmatkin konnat ja humepomot varmaotteisesti ja tarvittaessa brutaalistikin. Harryn rakastetun nimi on muuten Raakel eikä Ruth, kuten aiemmin muistelin.
Suomalaiset dekkaristit sanovat varmaankin Harrystä ja Nesbøn tyylistä, että ehei, eihän tuollaista tyyppiä voi olla eikä käytännössä poliisi tuolla tavalla toimi, ei ainakaan Suomessa! Ei voisikaan, mutta juuri siinä tämän fiktion viehätys piileekin.

Odottelen hieman, että seuraavassa kirjassa Nesbø herättää Harryn henkiin ja tämä saapastelee Hong Kongin koneesta sateisen harmaaseen Osloon estämään erään Anders Breivikin suunnittelemia hirmuisia terrori-iskuja. Harry Holea tuossa toimessa olisi tarvittu, ilman häntä Norjan poliisi kyllä munasi itsensä pahemman kerran Utøyalla.

Leif GW Perssonin viimeisimmät kirjat ovat minusta olleet hienoisia pettymyksiä, vaikka hänen romaaniensa sankari KRP:n poroporvarillinen päällikkö Lars Martin Johansson - joka ei sentään vedä vertoja Henning Mankellin Kurt Wallanderile - esittääkin kirjassa "Putoaa vapaasti kuin unessa" yllättävän ratkaisun ihmisten mieliä yhä askarruttaavaan pääministeri Olof Palmen murhaan.

Anonyymi kirjoitti...

Olikos se oli 30 päivää kun asiaa käräjillä käsiteltiin. Yli 3000 sivua esitutkintapöytäkirjaa ja lasten kuulemisiakin kuunneltiin oikeudessa yli 30 tuntia. Todistajia oli yli 50 - mukana Tyksin oikeuspsygiatriset asiantuntijat. Kahdella puolustusasianajajalla oli omat todistajansa. Vangitsemispäätökset teki useampi tuomari ja itse oikeuden päätökset kolme tuomaria.

Nyt valitustie jatkuu hoviin jossa luonnollisesti on uudet tuomarit, asia käsitellään uudelleen valitetuilta osin ja mahdollisesti täydentävine todistajalausuntoineen.

Minä en kyllä millään näe, että viranomaisten salaliitto jyräisi tässä syytetyt. Että heidän oikeusturvansa olisi uhattuna ja vaikka muutama rikosaiheinen blogisti jääkin vähälle informaatiolle - niin että lasten julkisuusturvan heikentäminen asiaa miksikään muuttaisi. Syytetyillä on muistutettakoon omat asianajajansa - ovatko siis kaiken tuon läpikäyneenä kuitenkin blogistien neuvoja vailla?

En ymmärrä muutenkaan miksi huolta ei kanneta lasten puolesta vaan ollaan niin viehättyneitä julkiseksi hahmoksi tulleeseen syytettyyn ja hänen miesystäväänsä. Ei myöskään koeta näiden tuomioiden mitenkään vähentävän syytetyn uskottavuutta KKO:n käsitettelevässä murhatuomiossa. Sentään sama syytetty - kenties samoja ja keskeisiä silminnäkijöitä/uhreja ja asianosaisia.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymipä tyrmää olemattomia salaliittoteorioitaan kuin aika poika konsanaan! Lasten "julkisuusturvaa" ei heikentäisi, jos oikeus olisi julkaissut anonyymin ihastelemasta laajasta materiaalista kunnon julkisen selosteen kuten laki edellyttää; tästä nyt on ainoastaan kysymys! Mutta ei: oikeus sai väännetyksi vain vaivaisen yhden liuskan mittaisen "tiedotteen"!

Lapset eivät muuten ilmeisesti olleet oikeuden istunnoissa edes saapuvilla. Anonyymi yrittää turhan asetella lapsen edun ja syytetyn oikeusturvan vastakkain myös julkisuuskysymyksessä. Kommentista paistaa naiivi lapsen usko viranomaisten kaikkivoipaisuuteen ja erehtymättömyyteen.

Anonyymi kirjoitti...

Minä googletin, Leopoldin omena on kirjailijan rikkaan mielikuvituksen tuotetta. Harry Hole jatkaa kirjailijan mukaan kulkuaan vielä jonkin aikaa, mutta tulee tiensä päähän jossain vaiheessa. Arvelisin, että surullisesti, Harry kun on pohjimmiltaan alkoholisti.

Toivottavasti amerikkalaiset eivät etsi elokuvaan liian komeaa Harryn näyttelijää. Harryn kauneus elää minun mielessäni juuri sydämessä..

Mielenkiintoinen aihe olisi blogistilla Nesbon seuraavaksi kirjaksi.

olen muuten hakemalla hakenut, mistä tuon näppäimistön norjalaisen O:n löytää.. vink, vink, en ole onnistunut vielä.

Televisiosarjan Kurt Wallander hurmaa minut ylitse muiden. Oikeastaan hänen persoonassaan onkin jotain samaa karua yksinäisyyttä kuin Harryssa. Pilvilinnan loppukohtaus, jossa kurt on kuulustelijan kopissa yksin epäillyn kanssa. Voi veljet, mikä tatsi! Täytyy siis todeta, että osaa Mankell myöskin.

Mutta kiitos myös kirja-asioista muillekin kommenoijille vakavamman ohella.

Seppo Isotalo kirjoitti...

Seuraavana on vuorossa KKO:n päätöksen valmistelu. Se ei koske lasten seksuaalista häirintää eikä ole miltään osaltaan salainen, sitä ei Ulvilan surma ole ollut tähän asti. KKO on kutenkin vaikeuttanut ratkaisevasti asian julkista käsittelyä julistamalla valtaosan syyttäjän jättämästä uudesta aineistosta toistaiseksi salassa pidettäväksi.

Kaksi keskeistä vaikuttajaa Yle ja HS ovat vakavassa mielessä ryhtyneet ratkomaan Ulvilan surmaa. Ne ovat tyytyneet KKO:n perusteettomaan uuden aineiston salassa pitämisestä. Molemmat jättivät käsittelemättä käräjäoikeuden tuomio, Sillä ei todellakaan ole tällä hetkellä muuta merkitystä kuin, että sekä Anneli Auer että Jens Kukka joutuvat puolustautumaan jo toisen kerran vankisellistä käsin. Anneli joutuu myös heti hyvin vaativaan taistoon KKO:ssa. Vankilassa hän joutuu puolustautumaan elinkautissyytöstä vastaan vaikka hänellä on vapauttava tuomio voimassa.

Yksin Annelin syyksi on käräjäoikeus laskenut rikokset joiden korvausarvo on 2.600 euroa kun koko rikoksesta pitää maksaa 160.000 euroa Siis jos 17 vuotta vankeutta antaa 160.000 euron korvaus velvollisuuden niin 2.600 euron pitäisi vastata kolme kuukautta vankeutta.

Syytettyjen juristeilla ei näytä olevan kiinnostusta julkisuuteen, mutta tuskin mahtavien mediatalojen juristit jättävät KKO:ta rauhaan

Naissyyttäjät saivat lahjan kahdelta naistuomarilta. Salassa pitäminen onnistuu vain jos molemmat syytetyt ovat edelleen vankilassa, jossa heidän yhteyksiään ulkomaailman tarkastetaan.

Kaksi naissyyttäjää ovat menneet pitkälle uskoessaan Аnnelin pojan mielikuvitusta. Miestuomari ei usko oikeastaan lainkaan poikaan. Jotta korttitalo ei sortuisi, syyttäjien on pakko pitää pojan kaikista väitteistä kiinni. Niihin kuuluu ilmeisesti myös syyte saatananpalvonnasta koska käräjäoikeus ilmoitti sen motiivin hylkäämisestä. Sitä tarvitaan erityisesti murhajutussa kun motiivi löytyy juuri saatanan palvonnasta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tietojen mukaan Varsinais-Suomen käräjäoikeuden oikeussalissa olisi esiintynyt peräti neljä naissyyttäjää, naistuomareita oli siis kaksi.

HS:n kuukausiliitteen laaja juttu Ulvilan surmasta henkii uskoa Auerin syyllisyyteen. Toisaalta jutusta ilmenee, miten heikosti poliisi on juttua tutkinut ja miten puutteellinen rikospaikkatutkinta on ollut. Syyttäjä on pidetty ulkona koko tutkinnasta, joten tässäkään jutussa ei voida puhua mistään Matti Nissisen niin kovasti mainostamasta "esitutkintayhteistyöstä."

Monet seikat, joita sanotussa HS:n jutussa on käsitelty otsikkojen "syytön" alla, osoittavat, ettei ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta voida sulkea pois.

Seppo Isotalo kirjoitti...

Naisia vilisee kun tuomitaan seksuaalisesta häirinnästä, mutta ainakin kaksi naispsykologia on asettunut toiselle puolelle. Tilanne on toinen Ulvilan surmassa, siellä määräävät miehet. Yksi naistuomari yhtyi miesten vapauttavaan päätökseen hovioikeudessa

Olin mukana HS-kuukausiliitteen työn alkuvaiheessa puolustamassa ulkopuolisen paikalla oloa. Tiedot sain katsomalla arkistossa kaikki kuulusteluvideot Ulvilan surmasta. Anu Nousiainen on Hesan parhaita voimia ja balansoi jutun. Lopputulos on kuitenkin, että ei voida olla varmoja tekijästä, joten Anneli Auer vapautetaan. Näin tuomitsi Mikael Illman Porin käräjäoikeudessa, kaikki tuomarit hovissa.

Kävin huolellisesti lävitse ne uudet 400 sivua syyttäjän aineistosta (2.000 sivua), jotka KKO antoi luettavaksi. Löysin pelkästään ulkopuolista tekijää puoltavaa aineistoa, kerron siitä blogissani. Annelin pojan mielikuvituksen varaan joutuu KKO:n esittelijä Jukka-Pekka Salonen rakentamaan KKO:n päätöksen. Keskeistä pojan tarinassa on, että vanhin tytär ja äiti murhasivat yhdessä, nauhoittivat isän kuolinhuudot ja soittivat nauhan hätäpuhelun aikana. Epäilijöitä varmasti löytyy, ainakin naistuomarien joukosta.

Anonyymi kirjoitti...

Olisivatko Auerin nuorimmat lapset jotenkin sekoittaneet poliisi-"Sepon" ja Jens Kukan keskenään?

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä huomio, kun ajatellaan, etää "tähtitodistaja/asianomistaja" poika taisi olla 6 vanha kun murha tapahtui. Sitten Annelin elämään tuli "iholle" soluttautuja Seppo, joka taasen pyrki ja pääsi lasten iholle ja kuinka "syvälle", sitä ei tiedä erkkikään?

shrink kirjoitti...

Anu Suomelalle:

Teksteistäsi toden totta saa sen käsityksen, että epäilisit Ulvilan lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksia epäammatillisiksi tai asiantuntemattomiksi.

Tutkimukset on tehty TYKSissä. On arroganttia sinulta vihjailla, että he siellä eivät tietäisi mitä tekevät.

Lainaus TYKSin sivuilta:

"Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksikkö

Yksikkö kuuluu hallinnollisesti TYKSin lastenpsykiatrian poliklinikan ja osaston yhteyteen. Yksikössä työskentelee erikoistutkijan nimikkeellä kolme psykologia. Yksikkö tutkii alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneita rikosepäilyjä osana poliisin johtamaa esitutkintaa poliisin tekemän virka-apupyynnön perusteella. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimukset ovat ensisijaisia v. 2009 alusta voimaan astuneen lain edellyttäminä, mutta lisäksi tutkitaan lapsiin kohdistuneita pahoinpitelyepäilyjä. Psykologien keskeisin työtehtävä yksikössä on lasten oikeuspsykologisten haastattelujen suorittaminen ja lausuntojen laatiminen tutkimuksista. Psykologit osallistuvat usein myös perhetutkimusten tekemiseen. "