torstai 14. kesäkuuta 2012

610. KKO:n nimitysruletissa jälleen jymy-yllätys

1. Olen seurannut 3-4 vuoden aikana jo useita korkeimman oikeuden (KKO) jäsenten valinta- ja nimitysprosesseja. Ne yllättävät lähes aina, ja yllätys koettiin myös eilen, jolloin KKO päätti täysistunnossaan uutta jäsentään koskevasta virkaesityksestä.

2. Korkeimman oikeuden jäsenen nimitysproseduuri on, kuten kaikki hyvin tiedämme, salamyhkäinen ja sisäsiittoinen. Korkein oikeus täydentää käytännössä itseään. Korkeimman oikeuden samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden (KHOn) jäsenten valinnassa virkaesitystä ei tee tuomarinvalintalautakunta, kuten muissa tuomarinimityksissä, vaan mainitut ylimmät oikeudet tekevät itse virkaesityksen tasavallan presidentille. Ruotsissa, jota meillä ollut myös ko. suhteessa esikuvana, on reilu vuosi sitten siirrytty uuteen järjestelyyn, jossa sikäläinen tuomarilautakunta tekee myös virkaesityksen myös ylimpien tuomioistuinten tuomareita valittaessa.

3. KKO:ssa Ruotsissa tapahtunut muutos on ilmeisesti huomattu. Jotta voitaisiin väittää, että myös Suomessa tapahtuisi ko. suhteessa jotain uudistusta, KKO päätti nyt avoinna olleen jäsenen nimitysmenettelyssä tuoda "kehiin" jotain uutta. Mikä tämä uudistus sitten oli? Se, että KKO kutsui reilusta 20 virkaan ilmoittautuneesta viisi tavallaan finaalin päässyttä lakimiestä haastatteluun. Tätä hehkutettiin Helsingin Sanomien jutussa 6.6.2012 otsikolla "Korkein oikeus muutti nimitysmenettelyään". Lehden haastattelema akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, joka on presidentti Pauliine Koskelon toimeksiannosta antanut korkeimmalle oikeudelle joitakin asiantuntijalausuntoja lähinnä tuomioistuinhallintoa koskevissa asioissa, kehui lehtijutussa "uudistusta" toteamalla, että "se lisää jämäkkyyttä ja voimuutta nimitysprosessiin."

4. Ne, jotka todella tuntevat asioita, ymmärtävät toki, ettei sanottu haastattelumenettely merkitse käytännössä minkäänlaista parannusta sisäsiittoiseen järjestelmään. Käräjätuomari Pekka Laitinen osui viikko sitten oikeaan todetessaan Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan "Tuomareiden nimityksissä on monenlaisia ongelmallisia piirteitä" (HS 6.6.), että ko. "uudistuksessa" on kyse ainoastaan kosmetiikassa, sillä tuomareiden nimittämisjärjestelmän epäkohdat ovat aivan muualla.


5. Nyt avoinna ollutta ja 1.8. lähtien täytettävää KKO:n jäsenen eli oikeusneuvoksen virkaan ilmoittautuivat seuraavat lakimiehet ilmoitusten saapumisjärjestyksessä: Kyllönen, Ari; Niemi, Matti;
Heiskanen, Jussi; Pärnänen, Pekka; Rehn, Olof; Ollila, Riitta; Jalanko; Risto; Mähönen, Jukka; Metsälä, Anne; Honkanen, Marja-Leena; Fredman, Markku; Leppänen, Tatu; Välimaa, Asko; Matikkala, Jussi; Puumalainen, Mikko; Lindstedt, Jukka; Sepponen, Matti; Harenko, Kristiina; Jahkola, Katariina; Littunen, Jarmo; Huovila, Mika; Nousiainen, Lea; Ketola, Jukka ja Vesanen, Kari.

6. Finaaliin eli edellä mainittuun KKO:n täysistunnon haastatteluun kutsuttiin seuraavat ilmoittautujat: Fredman, Huovila, Littunen, Mähönen ja Nousiainen.

7. Tänään korkein oikeus sitten teki nimitystä virkaesityksen, joka oli ainakin minulle täydellinen yllätys. KKO päätti nimittäin esittää virkaan oikeusministeriön kriminaaliosaston päällikköä Jarmo Littusta. Virkaesitys syntyi äänestyksen 10-6 jälkeen, vähemmistö esitti virkaan kauppaoikeuden professori Jukka Mähöstä. Viimeksi mainittua esittivät virkaan oikeusneuvokset Poutiainen, Esko, Aarnio, Välimäki ja Bygglin sekä presidentti Koskelo. KKO on julkaissut virkaesityksestä lyhyen tiedotteen.

8. Virkaesitys oli minusta yllättävä siksi, että korkein oikeus esittää korkean tuomarin virkaan lakimiestä, jolla ei itse asiassa ole lainkaan kokemusta tuomaritehtävistä tai asianajotoiminnasta lukuun ottamatta 8 kuukauden ajanjaksoa, jolloin Jarmo Littunen toimi vuonna 2000 eli 12 vuotta sitten Helsingin käräjäoikeuden ma. käräjätuomarina. Muun ajan eli koko virkauransa 56-vuotias Littunen on ollut OM:n palveluksessa vuodesta 1981 alkaen, ensin lainsäädäntösihteerinä ja sen jälkeen lainsäädäntöneuvoksena, apulaisosastopäällikkönä (lainsäädäntöjohtajana) ja viimeksi osastopäällikkönä. Siis puhdas hallintovirkamies ylimmän oikeuden tuomariksi!

9. Minulla ei ole aiemmin kunniaa tuntea tulevaa oikeusneuvosta - tasavallan presidentin tulossa nimityspäätös on pelkkää muodollisuus - mutta eilisiltana tuokin asia yllättäen korjaantui. Poistuttuani illalla kello 18 jälkeen hieman uuvuttavasta välimiesoikeuden istunnosta päätin virkistykseksi poiketa oluella Mikonkadun varrella olevaan Public Corneriin. Erässä pöydässä istui pari kolme tuttua OM:n lainsäädäntöosaston ja Optulan  juristia ja heidän seurassaan Jarmo Litunen. Onnittelin tulevaa korkeaa tuomaria virkaesityksen johdosta. Littunen osoittautui miellyttäväksi ja sivistyneeksi mieheksi, mikä ilmeni, kun yritimme porukalla ratkoa Iltiksen perinteistä kymmenen kysymyksen listaa. Littunen kertoi ilmoittautuneensa  aiemmin jo neljästi  oikeusneuvokseen virkaan ja vasta nyt, siis viidennellä kerralla, onni tärppäsi KKO:n nimitysarpajaisissa.

10. Jarmo Littusen nimitys muistuttaa minusta suuresti Pauliine Koskelon ja Marjut Jokelan nimityksiä oikeusneuvoksen virkaan. Myös Koskelo ja Jokela olivat nimityksen saadessaan käytännöllisesti katsoen "puhtaita lainvalmistelijoita", sillä hekään eivät olleet aiemmin toimineet päivääkään tuomarin, asianajan  tai syyttäjän tehtävissä.

11. Presidentti Koskelo ja jotkut muutkin vetoavat varmasti siihen, että myös Ruotsissa korkeimpaan oikeuteen, jossa on 15 jäsentä (Suomessa 19), nimitetään aina silloin tällöin jäseneksi lainvalmistelutehtävissä ansioituneita lakimiehiä. Mutta on tärkeä havaita, että tässä suhteessa  Ruotsin käytäntö eroaa ratkaisevasti yhdessä merkittävässä kohtaa Suomen käytännöstä. Ruotsissa kaikki lainvalmistelutehtävistä korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettävät lakimiehet ovat nimittäin käyneet ja läpäisseet hyväksytysti eräänlaisen tuomarikoulun palvelleen siinä tarkoituksessa esittelijänä hovioikeudessa, korkeimmassa oikeudessa tai muissa ylioikeuksissa, käräjäviskaalina ja käräjätuomarin sijaisina käräjäoikeudessa jne,  kunnes ovat saaneet nimityksen hovioikeuden asessoriksi.

12. Monipuolinen tuomarikoulutus, joka kestää useita vuosia, antaa pätevyyden hakea vakinaista tuomarin virkaa, mutta se ei vielä automaattisesti takaa pääsyä tuomariksi. Tätä ennen asessorit hakeutuvat vielä erilaisin muihin lainkäyttötehtäviin ja osa siirtyy eri ministeriöiden lainvalmistelutehtäviin. Käytännöllisesti katsoen kaikilla Ruotsin korkeimpaan oikeuteen lainvalmistelutehtävistä oikeusneuvoksen virkaan nimitetyillä jäsenillä on asessorin pätevyys eli he eivät ole Koskelon, Marjut Jokelan ja Jarmo Littusen tavoin pelkästään lainvalmistelijoita eli hallintovirkamiehiä, vaan heillä on jo vankka kokemus tuomarin- ja muista lainkäyttötehtävistä.

13. Tässä on siis selvä ero Ruotsin ja Suomen välillä ja tietenkin ruotsalaisen järjestelmän eduksi. Ruotsissa korkeimman oikeuden jäseniksi ei nimitetä noviiseja, joilla ei minkäänlaista kokemusta lainkäyttötehtävissä, mutta Suomessa tämä on täysin mahdollista. Tältä kannalta arvioituna Suomessa on paljon helpompaa päästä korkeimman oikeuden kuin esimerkiksi hovioikeuden tai käräjäoikeuden tuomarin virkaan.

14. On merkille pantavaa, että Jarmo Littunen on ollut  OM:n lainvalmistelutehtävissä useita vuosia samaan aikaisesti Pauliine Koskelon ja Marjut Jokelan. Koskelo toimi lainsäädäntösihteerinä vuosina 1981-1984 ja lainsäädäntöneuvoksena 1985-1995, Marjut Jokela lainsäädäntösihteerinä 1983-1988, lainsäädäntöneuvoksena 1988-2007 ja lainsäädäntöjohtajana 2007-2008 sekä Jarmo Littunen lainsäädäntösihteerinä 1981-1987, lainsäädäntöneuvoksena 1987-200 ja päällikkötehtävissä 2001-2012. Tästä näyttää löytyvän kytkentä, mikä auttoi Jarmo Littusen oikeusneuvoksen virkaan. Jos ja kun valinta tehdään käytännössä aikaisemman työtoveruuden tms. syyn perusteella, niin virkaesityksen perusteluissa esitetyt lyhyet ja muodolliset maininnat virkaan ilmoittautuneiden ansioista ja niiden vertailusta ovat pelkkää muodollisuutta ja kosmetiikkaa. Presidentti Koskelo ei tosin esittänyt nyt oikeusneuvoksen virkaan Jarmo Littusta, mutta tämä ei välttämättä kerro koko totuutta asiasta.

14a. Olin unohtaa tuosta lainvalmistelijoiden kiintiöstä kokonaan yhden tärkeän jäsenen eli oikeusneuvos Ilkka Raution, joka nimitettiin KKO:n jäseneksi vuonna 2005. Hänellä on pitkä kokemus OM:n lainvalmistelukunnasta tai -osastosta, sillä hän on työskennellyt ensin vuosina 1983-86 OM:n erikoistutkijana ja sitten peräti 15 vuotta putkeen eli vuosina 1986-2001 lainsäädäntöneuvoksena ja valmistelemassa nimenomaan rikosoikeuden alaan kuuluva uudistuksia. Ilkka Rautio on siis pitkäaikainen työtoveri Jarmo Littusen kanssa, joten voidaan perustellusti otaksua, että juuri hän on KKO:ssa "puhunut" samoja lakiuudistuksia kanssaan valmistelleen Jarmo Littusen oikeusneuvoksen virkaan. Rautio toimi ennen KKO:n jäseneksi tuloaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä vuosina 2001-2005. Rautio on ollut muodollisesti käräjätuomarin virassa vuosina 1993-2005, mutta on ollut ilmeisesti koko tuon ajan virkavapaalla hoitaen edellä mainittuja lainsäädäntöneuvoksen virkaa. Käräjätuomarin virka on siis ollut vain taustavirka, joten Ilkka Rautio kuuluu KKO:n jäsenistä selvästi lainvalmistelukiintiöön, ei käräjätuomareiden kvoottiin.

15. Tiettävästi KKO:n haastattelussa olleilta  kysyttiin täysistunnossa muun muassa sitä, mitä uutta finalisteilla omasta mielestään on annettavaa KKO:n työssä. Littunen on siis rikosoikeuden ja kriminaalipolitiikan erityistuntija. Mitä tuollaisella kokemuksella varustetulla lakimiehellä, jolla ei ole juuri mitään kokemusta lainkäyttötehtävissä, on annettavaa KKO:n ratkaisutoiminnassa? Jarmo Littunen on epäilemättä taitava ja pätevä juristi omallaan erityisalallaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että hänen antinsa ja panoksensa KKO:n työssä jää suhteellisen vähäiseksi. Lainkäytössä olisi hyvä, jos tuomarilla on teoreettisten tietojen lisäsi myös käytännön kokemusta lainsoveltamisesta konkreettisissa tapauksissa. Lisäksi on syytä muistaa, että rikosjutuissa KKO myöntää valituskuvan kuitenkin verrattain harvoin eikä luvan saaneissa jutuissa ole useinkaan kysymys vain rikosoikeudesta ja sen soveltamisesta, vaan myös esimerkiksi prosessuaalisista kysymyksistä. Sitä paitsi juttuja ei KKO:ssa suinkaan jaeta jäsenille näiden erityisosaamisen perusteella, vaan he joutuvat käsittelemään ja ratkaisemaan kaikenlaisia juttuja laidasta laitaan.

16. Jos siis valintakriteerinä on se, mitä ja miten paljon finaaliin päässeillä hakijoilla on annettavaa KKO:n työssä, niin silloin valinnan kyllä pitäisi kaiken järjen mukaan osua niihin lakimiehiin, joilla on vankka käytännön kokemus sekä rikos-, siviili  että prosessuaalisten asioiden ja kysymysten käsittelystä ja ratkaisutoiminnasta. Ylimmän oikeuden jäseneksi ei tulisi valita noviiseja eli lakimiehiä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista aikaisempaa kokemusta lainkäytöstä. Tuollaiset virkanimitykset eivät lisää oikeusurvaa eivätkä ole omiaan herättämään luottamusta nimitysmenettelyn puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen.

17. Jos Jarmo Littusen nimityksessä on jotain hyvää, niin se on se, että tällä kerralla arpa ei osunut välimieskokemusta omaavaan hakijaan. Korkeimmassa oikeudessa on nimittäin jo entuudestaan riittävän monta sivilistiä ja välimiesneuvosta, vaikka Mikko Tulokas jääkin eläkkeelle. KKO:n jäseniä ei valita, tämän on kokemus osoittanut, hakijoiden keskinäisen pätevyyden perusteella. Alkaisi kuitenkin olla jo korkea aika saada KKO:n kokoonpanoon pitkästä aikaa myös vankan tuomari- tai asianajajakokemusta omaavia lakimiehiä.

18. Mutta ei hätää, sillä uusi hakukierros KKO:n jäsenen virkaan on pian jälleen edessä. Turun hovioikeuden avoimeksi tulevaa presidentin virkaa on hakenut oikeusneuvos Timo Esko, ja oikeusneuvoksilla on ollut näissä viranhauissa aina etulyöntiasema. KKO:ssa tullee siis kohtapuolin avoimeksi uusi oikeusneuvoksen virka.

56 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anglosaksisen oikeusjärjestelmän maissa toisen valtiomahdin eli toimeenpanovallan (hallituksen) virkamiehen nimittäminen riippumattoman ylimmän tuomioistuimen jäseneksi olisi sula mahdottomuus. Katsotaan, että hallituksen virkamiehet ovat aina enemmän tai vähemmän riippuvaisia nimittäjästään eli hallituksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä 1970- ja -80-luvulla OM:n lainsäädäntöneuvokset nimitettiin virkaan osin puoluepoliittisin perustein sulle mulle -periaatetta noudattaen, eli suuret puolueet jakoivat sanottuja virkoja omille jäsenilleen tai kannattajilleen. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on tässä suhteessa uuden oikeusneuvoksen ideologinen tausta ja näkemys.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jos ja kun KKO:een haettiin nyt rikosoikeuden erityisosaamista, niin viranhakijoiden ("ilmoittautujien") joukossa olisi ollut todella pätevä rikosoikeuden edustaja eli rikosoikeudesta väitellyt OTT Jussi Matikkala.

Jarmo Littusella on vain lakimiehen perustutkinto. Matikkala on lisäksi toiminut ja toimii parhaillaan OM:ssä lainsäädäntöneuvoksena eli virassa, joka luettiin Littuselle erityiseksi ansioksi. Matikkala on katsottu hiljattain päteväksi rikosoikeuden professorin virkaan.

Matikkalaa ei kuitenkaan kutsuttu edes KKO:n haastatteluun eikä virkaesityksessä hänen ja Littusen ansioita vertailla lainkaan keskenään! Tämä(kin) panee jälleen kerran epäilemään, että virkaesityksen perusteena ei todellisuudessa olekaan hakijoiden pätevyys, vaan jotkin muut seikat, jotka jäävät piiloon.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taas napakasta ja näkemyksellisestä kirjoituksesta. Kun KKO kiinnostaa kovin erilaisia hakijoita, olisi kaikkien kannalta hyvä tietää etukäteen mitä KKO itse painottaa virantäytössä. Nyt tuntuu aina käyvän niin, että valintakriteerit kerrotaan jälkikäteen. Ongelma on tällöin se, että "yhteensopivuus" voidaan päättää jälkikäteen.

Skorpioni kirjoitti...

Jopas nyt jotakin! Palsturilla näyttää olevan selvä eturistiriita Public Cornerin käynnin vuoksi.Tekeekö käynti mainitussa kapakassa hänestä jopa jäävin tässä asiassa?

Toisaalta hän ei hyväksy Jarmo Littusta, mutta toisaalta hän on jo "testannut" Littusen mukavaksi hepuksi. Miten muuten kymmennen kysymystä-visailussa kävi? Sehän kertoo paljon Littusesta.

Olisiko KKO:n uudistettava valintamennetelyään ottamalla Ilta-Sanomien kymmennen kysymystä yhdeksi osaksi testiä neuvokseen virkaan?

Avoimia kysymyksiä tämän asian äärellä on siis harvinaisen paljon.

Yksi vielä, oliko myös OTT Jussi Matikkala Public Cornerissa. Jos ei ollut, niin miehen tulisi tulisi ottaa siitä opikseen ja vierailla kesän aikana siellä aika ajoin, koska Eskon tultua nimitetyksi Turun hovioikeuden pressaksi, Matikkala olisi kelvollinen mies KKO:een. Tietysti sillä edellytyksellä, että tietää Ilta-Sanomien kymmenestä kysymyksestä ainakin kahdeksan!

Anonyymi kirjoitti...

Tämä Littusen esitys entisestään syö KKO:n uskottavuutta. Jokainen Littusen toimintaa julkisuudessa seurannut on voinut havaita hänen maailmaa syleilevän humaanisuusaatteensa mukaiset kriminaalipoliittiset päätökset, joita hän on ollut ajamassa-jotka ovat kansan oikeustajun vastaisia-Littunen jos joku, on ollut aina puolustamassa lievempiä seuraamus-vaihtoehtoja (kustannussyistä ilmeisesti kelpona budjetinvartijana)-tämä siis vielä tuon blogistin kertoman muodollisen pätevyyskriteerin lisäksi! Täysin sopimaton turhake ko. virkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö ole melko arveluttavaa, että lainsäätäjän lainsäädäntötyössä toimineet edustajat siirtyvät suoraan lain tulkintaan?

Vaarana on, että oikeuslaitos ja tuomiovallankäyttö muodostuu lainsäätäjän tahdon jatkeeksi.

Heikosti laaditut ja epäselvät lait selitetään jälkikäteen niiden toimesta, jotka tuntevat lainsäätäjän tarkoitusperät.

Mutta meille muille on lähes mahdotonta etukäteen tietää mitä lailla tarkoitetaan kuten on nyt käymässä esimerkiksi vaikkapa nyt sananvapuden käyttöä rajoittavien "viha-puhe" ym sisällöttömien tosiseikkojen sanktiointien kohdalla.

Vai käykö sitten niin, että tuomioistuin muuntuu lainsäätäjäksi ja lain luojaksi.
Ei siihen tarvita kuin lainsäädäntötyössään tietyn tyyppistä tulkintalijaa (poliittista linjaa) riittävän johdonmukaisesti ja pitkään oikeusministeriössä soveltaneita
virkamiehiä, jotka eivät välttämättä näe ettei tuomioistuimen periaatteellinen taso ole sama kuin ministeriön.

Tuomiistuin ei tavoittele sitä mitä ministeriö. Tuomioistuimen lainsoveltamisen on oltava objektiivistä, mnisteriöllä tavoitteellista.

Anonyymi kirjoitti...

Onko tässä mitään uutta? Siis että taivaallinen tuomioistuin päättää omahyväisesti, keitä se kutsutaan riveihinsä.

On vain ajan kysymys, kun KKO muuttuu DEMLAn käsikassaraksi. Viimeaikaiset päätökset vain antavat esimakua tulevasta.

IMHO paras tapa olisi jenkkisysteemi, jossa kandidaattejen taustat, mukaan lukien arvo-sellaiset, käytäisiin läpi julkisuudessa. Jenkeistä poiketen esityksen sekä nimityksen tekisi taas hallitus.

Anonyymi kirjoitti...

KKO:n ennakkopäätöksinä julkaisemista ratkaisuista melkoinen osa koskee oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä kysymyksiä. Olisi ehkä toivottavaa, että käräjäoikeuden prosessinjohdon oikeellisuutta arvioivalla ja tulevaisuutta vasten oikeasta menettelystä ohjeistavalla henkilöllä olisi jonkinlaista tuntumaa asiaan, josta hänen on määrä sanoa viimeinen sana. Nythän on usein niin, että KKO:n kokoonpanon viiden jäsenen yhteenlaskettu kokemus esim. käräjäoikeuden puheenjohdosta rajoittuu muinaisiin auskultointikokemuksiin. Tämä näkyy myös ratkaisuista. Valitettavasti sama toteamus sopii osittain myös hovioikeuksiin. Veikkaisin, että maailmalla ei ole montaakaan maata, jossa ylioikeuden/ylimmän tuomioistuimen tuomareina on yhtä paljon väkeä, joka ei selviäsi alioikeustuomareina.

Irvin kirjoitti...

Notta sanotaanko, että ennen laivan uppoamista rotat poistuvat laivasta.

Näihän kävi muuten tälläkin kertaa. Entinen pääministeri Esko Aho "kutsuttiin" Havardiin Nokian yhteiskuntasuhteita hoitavan johtajan paikalta sopivasti pari viikkoa aikaisemmin kuin Nokia upposi.

Taitavia jätkiä nämä poliitikot. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinka moni Nokian johtajista myi omistamansa osakkeet pois ennen tätä päivää.

Omistaakohan laihtunut ja totiseksi muuttunut tämä meidän Eloppikaan enää yhtää Nokian osaketta.Mutta jäihän meille sentään pääkonttori Keilaniemeen.

Kohta sitäkin pyörittää joku kiiluvasilmäinen konkurssipesän hoitaja.

Surullista, että suomalaisia piensijoittajia vedätettiin Ollilankin toimesta kaiken aikaa Elopin valinnan jälkeen ostamaan Nokian osakkaita vakuuttamalla, että kyllä se Windows-järjestelmä nostaa kurssia.

Nyt köyhtyivät sekä itse Nokian työntekijät, jotka jäivät ilman työtä että tuhannet ellei sadat tuhannet Nokian osakkeita ostaneet suomalaiset piensijoittajat.

Raakaa peliä, etten muuta sanoisi. Kyllä ymmärtää, että Salon suuri poika Saulikin kulkee naama harmaana kuin hautaan menossa oleva.

Pientä ovat siis murheet siitä valitaanko, KKO:een Littunen vai joku vittunen.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymille, joka kritisoi Jarmo Littusta liiasta pehmoilusta ja haikailee 60-luvun varsin ankaran kriminaalipoliittisen järjestelmän perään ei näemmä tiedä, että vankeinhoidon linjauksista ja raameista päättää eduskunta. Toki oikeusministeriölläkin on valtaa, mutta ainoastaan siksi koska aihe kiinnostaa valitettavan harvoja poliitikkoja.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Olisikohan niin että madame Pauliine Koskelo tuntee Littusen liiankin hyvin ja siksi ei halunnut tukea häntä virkaan.
Olettaisin että Littunen ei ole tottelevainen Pauliine Koskelon suurbisnestä suosivalle linjalle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kirjoituksessani kerroin lainvalmistelijain kiintiöstä, jolla on tietty kvootti KKO:n jäsenistä.

Unohdin tuosta ryhmästä kuitenkin yhden tärkeän jäsenen eli oikeusneuvos Ilkka Raution, joka nimitettiin KKO:n jäseneksi v.2005. Hänellä on pitkä kokemus OM:n lainvalmistelukunnasta tai -osastosta, sillä hän on työskennellyt vuosina 1983-86 OM:n erikoistutkijana ja sitten peräti 15 vuotta putkeen eli vuosina 1986-2001 lainsäädäntöneuvoksena ja valmistelemassa nimenomaan rikosoikeuden alaan kuuluva uudistuksia.

Ilkka Rautio on siis pitkäaikainen työtoveri Jarmo Littusen kanssa ja voidaankin perustellusti otaksua, että juuri hän on KKO:ssa "puhunut" samoja lakiuudistuksia kanssaan valmistelleen Littusen oikeusneuvoksen virkaan.

Rautio toimi ennen KKO:n jäseneksi tuloaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä vuosina 2001-2005. Rautio on ollut muodollisesti käräjätuomarin virassa vuosina 1993-2005, mutta on ollutilmeisesti koko tuon ajan virkavapaalla hoitaen em. muita tehtäviä. Käräjätuomarin virka on siis ollut vain Raution taustavirka, joten hän kuuluu KKO:n jäsenistä selvästi lainvalmistelukiintiöön, ei käräjätuomareiden kiintiöön.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:n virkaesityksessä kehuskellaan kovasti Jarmo Littusen rikosoikeuden osaamista ja sitä, että hän toiminut pitkään lainvalmistelussa. Viime vuodet eli ilmeisesti vuodesta 2005 alkaen Littunen on kuitenkin ollut puhtaasti hallinnollisessa virassa eli OM:n kriminaalipoliittisen osaston päällikkönä. Tuon osaston alaisuuteen kuuluvat mm. rikosseuraamusvirasto ja vankilat.

Jussi Matikkalan ohella Littusta pätevämpi rikosoikeuden tuntija on myös asianajaja Markku Fredman, joka hallitsee hyvin myös prosessioikeuden ja erityisen hyvin ihmis- ja perusoikeudet.

Fredman ei ole kuitenkaan Ilkka Raution suosiossa kenties siksi, että hän jätti yhdessä toisen Asianajajaliiton edustajan kanssa parisen vuotta sitten laajan ja hyvin perustellun eriävän mielipiteen Ilkka Raution johtamaan esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietintöön.

KKO:n jäseniksi halutaan mieluummin mukavan miehen maineessa olevia vanhojen jäsenten kavereita kuin todella päteviä ja teräviä juristeja. KKO:n jäsenet eivät pidä "liian" pätevistä ja taitavista ehdokkaista. Sama jäsenten keskinkertainen taso pitää säilyttää, siitä tosiasiallisesti nimityspolitiikassa lähdetään.

Paha kyllä, tällä menolla KKO:n jäsenten pätevyys heikkenee heikkenemistään ja KKO:sta tulee eräänlainen sisäänlämpiävä toverituomioistuin, mistä ei tietenkään hyvä seuraa kansalaisten oikeusturvaa silmällä pitäen.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

No, joka tapauksessa Ms Rose QC sai näpäytettyä lakilordeja asianosaisen kuulemisen laiminlyönnistä ja tilaisuuden esittää näkökohtansa Wienin sopimuksesta, jonka soveltaminen tuomiossa oli tullut puolustukselle yllätyksenä.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti on oikeilla jäljillä arvellessaan, että juuri oikeusneuvos Ilkka Rautio on KKO:n jäsenistä se, joka oli etunenässä ajamassa Jarmo Littusta uudeksi jäseneksi. Tiedetään, että Ilkka Rautio ja Jarmo Littunen ovat molemmat kuuluneet siihen OM:n lainsäädäntöneuvosten jengiin, jolla oli tapana kokoontua OM:n lähistöllä sijaitsevassa Kaarle XII ravintolassa. Muita mainittuun seuraan kuuluneita jäseniä olivat mm. nyt jo edesmennyt Kauko Huttunen, josta tuli sittemmin Hgin käräjäoikeuden laamanni, sekä apulaisoikeuskansleriksi urallaan edennyt Jukka Pasanen. Sen jälkeen kun Ilkka Rautio nimitettiin v. 2005 oikeusneuvokseksi, on myös Jarmo Littunen ilmoittautunut lähes joka kerta halukkaaksi oikeusneuvoksen virkaan. Hän on tiennyt, että hänellä on kova tukija KKOn sisällä. Nyt se sitten vihdoin ja viimein onnistui!

Useimpien tuomareiden ja lakimiesten mielestä jo Littusen pääsy "finalistien" joukkoon eli siihen viiden virkaan ilmoittautuneen ryhmään, jota KKO:n täysistunto haastatteli, oli todella kovan luokan yllätys. Tämän ryhmän ulkopuolelle jäi eli siis tarkoituksellisesti jätettiin monia todella päteviä hakijoita. Varsinainen jytky oli sitten se, että Ilkka Rution toimiessa puhe- ja puuhamiehenä KKO:n enemmistö esitti Littusta virkaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Presidentti Pauliine Koskelo näyttää kärsineen ko. virkaesitysasiassa arvovaltatappion. KKO:n virkaesitykset ovat nimittäin lähes aina noudatelleet Koskelon mielipidettä. Nyt hän jäi sen sijaan vähemmistöön esittäessään virkaan Jukka Mähöstä.

Kenties KKO:n enemmistön muodostaneet jäsenet olivat hieman suivaantuneet siitä, että kun viran ilmoittautumisaika ei ollut vielä päättänyt, kaupungilla liikkui jo huhuja, joiden mukaan KKO tulisi esittämän virkaan Jukka Mähöstä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Havaitsin, että käräjätuomari Pekka Laitisen viime sunnuntaina HS:ssa aloittamaa keskustelua tuomareiden nimitysmenettelystä on tänään jatkanut Hesarissa Lapin yliopiston prosessioikeuden professori Tuula Linna, joka on allekirjoittaneen seuraaja mainitussa virassa.

Linakin kiinnittää huomiota siihen samaan asian, johon on aina ennekin kiinnitetty, eli siihen, että ylimmät tuomarit valitsevan ylimpien oikeuksien (KKO ja KHO) tuomarit. Kyse on siis siitä usein puhutusta ilmiöstä, jossa ylin tuomioistuin täydentää itseään ja ko. tuomioistuinten tuomareiden sisäsiittoisesta nimitysjärjestelmästä.

Linna huomauttaa myös vallan keskityksestä el siitä, että KKO:n presidentti toimii myös tuomarinvalintalautakunnan puheenjohtajana; tuomarinvalintalautakunta tekee virkaesityksen hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomareiden nimitysasioissa. Pauliine Koskelo on siis keskittänyt kaiken vallan yleisten tuomioistuinten tuomareiden nimitysasioissa itselleen, sillä tiedetään, että KKO:n presidentin sana paina nimitysasioissa kaikkein eniten.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Professori Tuula Linnan ehdottaa edellä mainitussa kommentissani kerrotussa kirjoituksessaan, että myös ylimpien tuomareiden virkanimitysasiat annettaisiin tuomarinvalintalautakunnan tehtäväksi. Tätä olen myös itse esittänyt jonkinlaisena alkusysäyksenä asiantilan korjaamiseksi.

Tämänpäiväisessä Hesarin kirjoituksessa tuomarinvalintalautakunnan sihteeri Virva Nyman kirjoittaa siitä, että nimitysten valmistelua tuomarinvalintalautakunnassa on "nykyaikaistettu." KIrjoitus on varmaankin saanut ennen julkaisemistaan lautakunnan puheenjohtajan Pauliine Koskelon siunauksen.

En ole lainkaan vakuuttunut, että Virva Nymanin mainitsemat modernisointi on juurikaan parantanut luottamusta tuomarinvalintalautakunnan virkaesitysten puolueettomuuteen, jossa tuntuu olevan "kentällä" eli tuomareiden keskuudessa huomattavan laajaa napinaa.

Itse olen ollut jo pidemmän aikaa hyvinpettynyt tuomarinvalintalautakunnan toimintaan, jossa on paljon epäkohtia. Lautakunnan toiminnalle asetettiin aikoinaan suuria odotuksia, mutta ne eivät ole toteutuneet.

Palaan asiaan tarkemmin erillisen blogikirjoituksen muodossa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuula Linna kirjoittaa edellä mainitussa HS:n mielipidejutussaan mm. näin:

"Heijastusvaikutuksena itsetäydennyksestä on, että tuomarin uraa suunnittelevat tai korkeimman oikeuden jäsenyyteen tähtäävät välttävät eri mieltä olemista. Ne, joilla on uudistusajatuksia tai sanottavaa korkeimman oikeuden ratkaisuista, pidättäytyvät arvostelusta. Juridis-yhteiskunnallinen keskustelukulttuuri kärsii. Suomessa on keskeisillä paikoilla toimiva juristeja, jotka elävät - jos nyt eivät pelossa - niin ainakin varovaisuudessa. Muuten voi joutua epäsuosioon tai jonkun valtakeskittymän haltijan röyhkeän hyökkäyksen kohteeksi. Tilanne ei ole terve, ja siitä tulee käydä avointa keskustelua ilman, että ketään leimataan tai hänen motiivinsa kyseenalaistetaan".

Näinhän se on! Myös Linnan toteamus, jonka mukaan KKO:n jäsenen viranhakijat ovat sellaisen pysyvän valintajärjestelmän armoilla, jossa valintakriteerit ovat pimennossa, pitää paikkansa. Linnan mukaan nykytila ei ole myöskään KKO:n edun mukaista, sillä epäluottamus valintajärjestelmää kohtaan nakertaa KKO:n arvostusta.

Tähän voisi lisätä, että kun valintakriteerit ovat pimennossa ja ne määritellään kulloinkin itse asiassa vasta kun on nähty, ketkä virkaan ovat hakeneet ja kenelle on virasta etukäteen "vinkattu", tuomarit, asianajajat, yliopistotutkijat ja muihin "kiintiöihin" kuuluvat todella pätevät lakimiehet turhautuvat ja pettyvät mielivaltaisen valintajärjestelmän epäkohtiin eivätkä enää hae lainkaan KKO:n jäsenen virkoja.

Anonyymi kirjoitti...

Ketähän prof. Tuula Linna mahtoi tarkoittaa kirjoittaessaan "vallankeskityksen haltijasta", jonka "röyhkeän hyökkäyksen" kohteeksi toisin ajattelijat tai KKO:n ratkaisuja arvostellet potentiaaliset oikeusneuvoksen viran hakijat voivat joutua?

Anonyymi kirjoitti...

Jarmo Littunen on tavallaan ylivankilanjohtaja, sillä OM:n kriminaalipoliittisen osaston alaisuudessa toimiva rikosseuraamusvirasto hoitelee mm. vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa. Littunen tuli kriminaalipoliittisen osaston apulaisosastopäälliköksi jo vuonna 2001, joten hän ei ole toiminut lainvalmistelutehtävissä enää 10:een vuoteen.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Kiitos mielenkiintoisesta ja kansantajuisesta kirjoituksesta.

gorby kirjoitti...

Kiva seurata tätä sulle-mulle-, bestis-forever-, hyväveli-, jne. kähmintä blogia.

Eikös olisikin aika kauheaa, jos mediaa rupeaisi kiinnostamaan KKO:n nimitykset?

Sitten ei näistä nimityksistä (tuomioista?) voitaisi enää päättää Kallen tai Public Cornerin hämärissä nurkissa.

Ja käydä tätä pikkusievää jälkipeliä arvon blogistin sivuilla.

Taitaa olla niin, että pienissä maissa tämä paljon puhuttu vallan kolmijako johtaa vääjäämättä tähän.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

työ käräjäoikeuden puheenjohtajan on "raakaa" tuomarin perustyötä. Henkisesti ja fyysisestikin usein vaativaa. Kynnys istus ns.suullisia hovissa on hyvin matala pitkän alioikeuskokemuksen omaaville neuvoksille. sen sijaan erityisesti takavuosina oli kova paikka hovissa "turvassa" olleille neuvoksille joutua suulliseen puheenjohtajaksi. moni "sairastui" ennen istuntoa. varmaa on,että monia suullisia jäi pitämättä, vaikka olisi pitänyt. uskon, että samaa pelkoa täytyy olla vieläkin kko:ssa. Sitä on vielä hoveissakin sillä ison määrän juttuja on kko palauttanut suullisiin. tällä' kirjoituksella haluan sanoa, että kyllä tuomarikokemukselle täytyisi laittaa enemmän painoa. laamannien valinnassa ei saisi painaa joku mukamas johtamiskokemus liian paljon. kyllä laamanni hankkii arvostuksensa oikeussalissa. pitkä kokemus tuomarina ei tietenkään riitä, mutta sen pitää olla painava meriitti, jos ko.tuomari on hoitanut leiviskänsä hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen ihmetellyt sitä, että miksi nämä "littuset, lattuset" ja muut kokonaan oikeuslaitoksen ulkopuolelta tuomarinuralle haluavat eivät tahdo aloittaa hommaan sieltä, missä tuomarin tehtäviä voisi heille parhaiten opettaa eli käräjäoikeudesta. He voisivat hakea käräjätuomarin virkoja, joista he saisivat hyvää kokemusta tuomarinuralleen, joka voisi sitten myöhemmin jatkua, jos käräjätuomarit hommat sujuvat mallikkaasti, vaikka ylimpään instanssiin asti.

Mkisi näiden "littusten ja lattusten" pitää pyrkiä ja hakea ensimmäistä tuomarinpaikkajuuri ja vain korkeimmasta oikeudesta, kun heillä ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista kokemusta ja taitoa tuomarin tehtävistä ylipäätään eivätkä he ole toimineet liioin syyttäjänä tai asianajajanakaan?

Ei maan ylin tuomioistuin ole mikään tuomareiden harjoittelupaikka!

Selitys lienee osaksi se, etteivät nämä lattuset jne. viitsi tehdä perustuomarin töitä, mikä vaatii todella kestävyyttä ja kokemusta sekä taitoa käsitellä ihmisiä ja kohdata heitä silmästä silmään. Sen sijaan he kyllä istuskelisivat hyvin mielellään suljetuissa tuomioistuimessa, jossa ei juuri joudu tekemisiin yleisön ja asianosaisten kanssa, vaan jossa asiat esitellään näille herroille eli jäsenille esittelijöiden toimesta ja jossa jäsenet voivat päästä todella hyville tieneisteille välimiesoikeuksien jäsenyyksien yms. sivutöiden avulla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kunigunde kirjoitti:

"En tiedä, mikä on tuomioistuinharjoittelun kiinnostavuus ja tuomarin uran arvostus oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa, mutta ehkäpä tämä ”avoimelta uralta” tehty nimitys lisää osaltaan ko. uran attraktiivisuutta.."

Nimimerkin kirjoituksesta voisi saada käsityksen, jonka mukaan Jarmo Littusen nimitys olisi ensimmäinen ns. avoimelta uralta" KKO:een tehty nimitys.

Näin ei tietenkään ole, sillä KKO:een on jo monen vuosikymmenen ajan nimitetty jäseniä tuomioistuinten ja myös koko oikeuslaitoksen ulkopuolelta. KKO:n jäseniksi on nimitetty mm. lainvalmistelijoita, professoreja ja asianajajia.

Jos ajatellaan, että no, onhan se hyvä, että joskus tai silloin tällöin rekrytointi kohdistuu myös oikeuslaitoksen ulkopuolisiin hakijoihin ja että asia on tällä kunnossa, niin erehtyy. Pelkästään se, että hakijoista nimitetään joku oikeuslaitoksen ulkopuolelta ei riitä perustelemaan valinnan mielekkyyttä ja sitä, että kysymyksessä on todella lakimies.

Pitää toki olla varma myös siitä, että nuo nimityspäätökset ovat sellaisia, että valinta kohdistuu todella pätevään hakijaan ja, jos viranhakijoina on useita samana alan eksperttejä, heistä pätevin tulee valituksi ja nimitetyksi virkaan.


Kun lukee KKO:n viimeistä virkaesityksen perusteita, niin havaitsee helposti, että niissä on sama paha puute kuin kaikkien muiden nimitysesitysten perusteluissa, joita olen tässä blogissani seurannut vuodesta 2008 alkaen.

Kun esityksen perusteluissa käydään ensin, ikään kuin kohteliaisuussyistä, erikseen ja kursorisesti läpi jokaisen hakijan aikaisempaa kokemusta ja toimintaa, siirrytään perusteluissa yhtäkkiä eli ilman mitään johdanto osioon, jossa paukautetaan ilmoille sen hakijan nimi, jota KKO sitten esittää virkaan. Tätä muotoa on sitten kehitetty hieman parissa kolmessa viimeksi tapahtuneessa nimitysmenettelyssä siten, että lähempään tarkasteluun otetaan kaksi hakijaa, joiden ansioita käydään sitten tarkemmin lävitse.

Mutta perusteluista puuttuu itse asiassa kaikkein tärkein asia eli tieto ja perustelu siitä, miksi juuri tuo yksi tai nämä kaksi hakijaa on poimittu esiin "massasta", vaikka asioista ja hakjoista perillä oleva lukija tietää, että näiden yhden tai kahden ulkopuolelle jätetyissä hakijoissa voi ja myös on useita hakijoita, jotka ovat vähintään yhtä hyviä lakimiehiä kuin nuo "framille" poimitut kaksi hakijaa. Tältä osin virkaesitystä ei ole millään tavalla perusteltu.

Tässä on toissa päiväisen virkaesityksen osalta nyt taas hivenen kehitetty parempaan suuntaan sikäli, että framille eli finaaliin on poimittu, ei vain kahta, vaan viisi hakijaa. Mutta jälleen virkaesityksestä puuttuvat perustelut siitä, miksi jotkut muut yhtä päteviltä ainakin "näyttävät" hakijat on jätetty näiden viiden finalistin ulkopuolelle.

Näistä viidestä ihan siihen vihon viimeiseen finaaliin KKO on sitten kelpuuttanut kaksi ehdokasta eli Jarmo Littusen ja Jukka Mähösen. Lukija joutuu jälleen kysymään, miksi muut kolme eli Fredman, Huovila ja Nousiainen eivät ole päässeet kahden parhaan joukkoon; tätä koskevat perustelut eli vertailu ko. viiden hakijan välillä puuttuvat kokonaan. KKO vain toteaa lakonisesti ja ilman perusteluja, että no, nyt otetaan esiin Littunen ja Mähönen.
(jatkuu)

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jatkoa edelliseen.

Viimeisimmässä nimitysasiassa on hakijoina ("ilmoittautujina") ollut monta tuomioistuinlaitoksen ulkopuolista hakijaa.

Lainvalmistelijoita ovat Littusen lisäksi Katariina Jahkola, Asko Välimaa ja Jussi Matikkala. Yliopistotutkijoita taas ovat Jukka Mähösen ohella ainakin Matti Niemi ja Riitta Ollila.

Sitä, miksi KKO:n kiinnostus on kohdistunut ensimmäisen ryhmän osalta Littuseen ja toisessa ryhmässä taas Mähöseen, ei ole perusteltu KKO:n virkaesityksessä mitenkään.

Jos hakijoista poimitaan esiin kaikki rikosoikeuden ekspertit, saadaan esiin nimet Littunen, Matikkala, Välimaa ja Markku Fredman. Siviilioikeutta taas edustaa Mähösen ohella professori Matti Niemi. KKO:n virkaesityksessä ei ole perusteltu sitä, miksi a) finaalin ei ole kelpuutettu Matikkalaa ja Välimaata ja NIemeä, ja b) miksi Fredman on hävinnyt vertailussa Littuselle.

Minun omassa arviossani Littunen olisi kyllä jäänyt rikosoikeuden eksperttien listalla hännille, ja tämä tuntuu olevan myös monien niiden lakimiesten käsitys, joiden kanssa olen virkaesityksestä keskustellut.

Loppusuoralle KKO:n vertailussa selvisivät siis rikosoikeuden edustaja Jarmo Littunen ja sivilisti Jukka Mähönen. Kun kyseiset lakimiehet edustavat aivan erilaisia oikeudenaloja, ja kun he tulevat täysin erilaisesta toimintaympäristöstä, on selvää, että heidän keskinäisen pätevyytensä ja paremmuutensa vertailu ja arviointi on täysin mahdoton tehtävä. Silloin astuvat kuvaan mukaan hyvä veliveljeys, tuttavuus- ja ysävyyssuhteet jne., joilla perusteilla valinta sitten todellisuudessa tapahtuu.

Tässä tullaan lopulta siihen jo monta kertaa tällä palstalla tekemääni ehdotukseen, jonka mukaan KKO:n jäsenten rekrytoinnissa olisi otettava käyttöön täsmähaku. Tarkoitan tällä ksinkertaisesti sitä, että KKO:n tulisi päättää kulloinkin etukäteen, siis jo ennen viranhakukuulutuksen julkaisemista, miltä sektorilta tai oikeudenalalta valinta sillä kerralla tullaan tekemään.

Jos "taloon" halutaan saada rikosoikeuden asiantuntija, tästä siis mainitaan jo ilmoituksessa, jossa tehtävästä kiinnostuneita kehotetaan ilmoittautumaan virkaan. Vastaavalla tavalla menetellään, jos virkaan halutaan siviili- tai prosessioikeuden ekspertti. Tällöin virkaan voivat ilmoittautua todella ao. alan erityisosaajat, jotka voivat olla käräjä- tai hovioikeustuomareita, yliopistotutkijoita, lainvalmistelijoita, syyttäjiä jne.

Ei ole mistään kotoisin, että KKO ryhtyy pähkäilemään vasta virkaesitysvaiheessa, minkä alan osaajaa tai miltä sektorilta tai instituution piiristä uusi jäsenen voitaisiin valita. Tuollainen nykyinen käytössä olevaan menettelyyn voi liittyä monenlaisia epäkohtia, kähmintää, suhmurointia, mielivaltaa jne., jotka nakertavat koko ajan nimitysmenettelyn ja koko korkeimman oikeuden uskottavuutta.

Pahinta on tietenkin se, että kaikkia asianomaisen alan erityisosaajia ei saada koskaan ehdokkaiksi, koska he eivät joko tiedä koko hakuprosessista mitään tai jättävät turhautuneina tai epäluuloisina hakematta virkaa juuri em. epäkohtien takia tietoisena siitä, että KKO voi valita suhmuroinnin, välimies- tai muunlaisen hyvä veli-veljeyden, yhteiskunnallisten näkemysten, kielipolitiikan, sukupuolen taikka erilaisten lehmänkauppojen perusteella joukosta miltei kenet tahansa ja aivan millaisilla näennäisperusteilla hyvänsä.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten sanottu, viiden loppukilpailuun päässeiden tai edes kahden "loppusuoralle" päässeen ehdokkaan keskinäinen vertailu pätevyyden suhteen on mahdoton tehtävä, jos ja kun, kuten tässä vm. tapauksessakin oli asian laita, nuo hakijat edustavat eri oppiaineita (toinen rikosoikeutta, toinen siviilioikeutta) ja tulevat eri ympyröistä (toinen OM:stä ja toinen yliopistosta).

Siksi rekrytoinnissa tulisi siirtyä oikeudenalan mukaiseen täsmähakuun, eli viranhaussa haettaisiin vuorotellen eri oppiaineiden "huippuja". Yleistuomareista puolestaan haku tulisi kohdentaa vuorotellen käräjä- ja hovioikeustuomareihin.

Tuomareiden taustaa ei ole meillä yleensäkään tutkittu lukuun ottamatta Jukka Kemppisen väitöskirjaa "Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot" vuodelta 1991, joka on kuitenkin hieman sekavahko opus. Kokemuksista ei Kemppisen väitöskirjassa taideta puhua mitään.

Yleensäkään kokemuksia tuomareista eli siis heidän tuomarinvirassa osoittamastaan ammattitaidosta yms. seikoista on vaikea tutia Suomen kaltaisessa oikeusjärjestelmässä, jossa tuomioistuimet esiintyvät kollektiivisesti eikä kukin tuomari joudu antamaan ja kirjoittamaan omaa lausuntoaan erikseen, kuten esimerkiksi UK Supreme Court Assange-tapauksessa.

Jos KKO:n viisi jäsentä ovat ratkaisusta ja perusteluista yhtä mieltä, ei voida tietää, kenen käsisalaa tuomion perustelut ovat. Perustelut kirjoitetaan nimittäin aina muotoon "KKO on tutkinut," KKO katsoo" jne.

Suomen KKO tai KHO, toisin kuin esim, Ruotsin vastaavat ylimmät oikeudet, ei ilmoita tuomion perusteluissa edes sitä, kuka kussakin asiassa on ollut niin sanottu tarkastava jäsen (referentti) eli jäsen, joka tarkastaa esittelijän mietinnön ja ratkaisuehdotuksen ja lausuu esittelyssä ensimmäisenä kantansa ja muokkaa esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteluja.

Niin, sitten on vielä tuo viheliäinen esittelijä- ja esittelyjärjestelmä, joka vielä hämärtää kokoonpanoon kuuluvien jäsenten vastuuta perusteluista. Esittelijäjärjestelmää ei tunneta anglosaksissa oikeusjärjestyksissä ei myöskään esim. Norjassa ja Saksassa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kun KKO:ssa on 19 tuomaria ja käytössä on esittelijäjärjestelmä, kirjallinen prosessi sekä em. kollektiivinen tuomioiden laatimistapa, niin tuohon sankkaan joukkoon (esim. Ruotsin HD:ssa on vain 15 jäsentä) saattaa helposti ja huomaamatta "hukkua" hieman taitamatonkin tuomari. Kun vain pysyttelee istunnoissa hereillä ja muistaa päätöksentekovaiheessa lausua maagiset sanat "hyväksyn esittelijän mietinnön", ei voi pahemmin nolata itseään, vaan pärjäilee jo aika kivasti!

Anonyymi kirjoitti...

Mikä yhdistääkään henkilöitä Sevon, Könkkölä, Koskelo, Rautio, Jokela ja Littunen? Eivätkö he kaikki olleet samassa työpaikassa Lavossa samaan aikaan ja päätyivät sitten korkeimman oikeuden jäseniksi ja pari heistä presidentiksi asti. Aika hyvä prosentti tuon aikaisista lansäädäntöneuvoksista ja -johtajista. Niin ja julkisoikeuden yksikön lainvalmistelijat sitten KHO:een.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymiltä hyvä havainto! Tuo on hyvä esimerkki KKO:n jäsenten paikkojen jakautumisesta tiettyjen kvoottien mukaisesti ja hyvä veli -verkostojen avulla!

Vielä hätkähdyttävämpää on se, että noista anonyymin mainitsemista kuudesta oikeusneuvoksesta vain kaksi on toiminut aiemmin edes jonkin aikaa jonkin alemman tuomioistuin palveluksessa tai jossakin muussa lainkäyttötehtävässä, nimittäin Rautio hovioikeuden esittelijänä ja Littunen 8 kk käräjätuomarin sijaisena. Mutta tuo Littusen istumat 8 kk noteerattiin KKO:n virkaesityksessä maininnalla, että hän on "toiminut aiemmin käräjätuomarina", ts. tuosta ajasta eli 8 kuukaudesta vaiettiin.

Mainittu 8 kk:n pätkä vertautuu KKO:n virkaesityksessä siihen, että joku virkaan ilmoittautuneista käräjätuomarista on toiminut 20 vuotta sanotussa tehtävässä tai hovioikeustuomari 25 vuotta; 8 kuukaudelle pannaan virkaesityksessä siis sama painoarvo kuin 20 ja 25 vuoden tuomarikokemukselle. Tämä menee läpi kuin väärä raha konsanaan, eli päättäjille ja suurelle yleisölle annetaan käsitys, jonka mukaan Littusen nimityksellä saatiin taas korkkiin "kokenut tuomari." Tätä joku voisi nimittää jopa huijaukseksi, mutta oikeuskansleri Jonkalta tämäkin menee helposti läpi.

Sevón, Könkkölä, Koskelo ja Jokela eivät siis näytä toimineen ennen nimitystään KKO:een lainkäyttötehtävissä ellei mukaan lasketa kaukaista tuomioistuinharjoittelua.

Mutta ko. lainvalmistelijoiden listaa voisi toki jatkaa pidempäänkin. Elokuun alussa eläkkeelle siirtyvä oikeusneuvos Kari Raulos on ollut myös lainsäädäntöneuvoksena, samoin oikeusneuvos Gustav Bygglin, mutta heillä on myös esittelijäkokemusta KKO:sta.

Myös Olavi Heinonen toimi ennen KKO:een tuloaan lainsäädäntöneuvoksena ja eduskunnan lakivaliokunnan sihteerinä, aiempaa tuomioistuinkokemusta Heinosella oli vain auskultointiajoiltaan. Samoin oikeusneuvos Pelle Lindholm nimitettiin 70-luvun lopussa virkaan lainvalmistelijan virasta. Ja onhan niitä ollut monia muitakin.

Anonyymi kirjoitti...

Haastattelusysteemi vaikuttaa hieman ongelmalliselta, kun virantäytössä kai tulisi arvioida hakijoiden ansioita ja valita pätevin hakija.

Haastattelutilanteessa osoitettu pikkunäppäryys tai kääntäen tietty kömpelyys fiksujen pikavastausten antamisessa on tietenkin tällaista hetkellistä suoriutumista, kun toisaalta vaa'assa pitäisi olla asianomaisten vuosikymmenten ammattitoiminnan, kokemuksen, koulutuksen ym. punninta.

Kuulostaa vähän siltä, että KKO on menossa BigBrother-hengen suuntaan. Halukkaat voivat ilmoittautua suureen BB-oikeusneuvoskisaan, jossa pudotellaan kisaajia eri vaiheissa erilaisten temppujen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Olennaista olisi selvittää, miten ehdolla oleva kykenee sekä pitkäjänteisesti että erilaisissa eteen tulevissa arjen tilanteissa toimimaan työyhteisön jäsenenä ja miten hän omalta osaltaan voi ylläpitää ja täydentää talon toimintakykyä. Jotkut yksittäiset julkisuuteen nousevat kansaa hetkauttavat tuomiot antavat liian juhlavan ja muutenkin väärän kuvan työn kokonaisluonteesta. Avoimuus sinänsä voi olla hyvästä, mutta nuo haastattelut kyllä tunnettujen rajoitustensa vuoksi voivat yleensä muodostaa vain pienen osan siitä kokonaisinfosta, jonka varassa valinta on tehtävä. Olen kuullut, että toiminta ylimääräisenä oikeusneuvoksena ennen muinoin oli mainio tapa arvioida suoriutumista aivan omanlaisessaan työyhteisössä. Nythän tämä keino on enää käytössä vain KHO:ssa.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

Palsturin viikkoloppu- ja juhannusterveisett Hirvensalmen Hirvijärveltä. Täällä todella on kaukana kavala maailma ja sielu voi tai ainakin voisi levätä...ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa etc. Sauna, puhdas järvi ja jääkylmä kossu, kss siinäpä verraton yhdistelmä! Tänään olen kuullut vain kuikan ja radiosta Jukolan Venlojen viestiä selostaneen Pertti Tapolan huutoa ja ainoat näkemäni luontokappaleet ovat mökkilaiturin lähistöllä uiskennellut joutsenpariskunta. Tästä on hyvö jstkaa!

Anonyymi kirjoitti...

Sale: Jep, jep, siis hyväksyn Lennun mietinnön...siitä tylsyydestä. Mut hei, mähän pääsen jo ensi viikolla Pietarin tapaamaan Putinia, se pelastaa mut täällä tylsyydestä, ja kyllä mä sitten Jussin jälkeen keksin jotain kliffaa jätkien eli Ollilan, Rauramon ja Karin kanssa, ai niin, mut kun sitä Häkämiestä ei voi viedä mihinkää raflaan kun se ex-oikeusministeri alkaa aina kännissä rähjää...on mullaki paska homma!

Anonyymi kirjoitti...

Aikaisemmassa kommentissa sanottiin, että esittelijäjärjestelmä hämärtää vastuuta perusteluista. Vastuu on kuitenkin aina ennen muuta jäsenillä, kaikilla yhdessä. Käsittääkseni ainakin KHO:ssa kaikki jäsenet - muutkin kuin tarkastava jäsen ja puheenjohtaja - osallistuvat perustelujen ja tarpeen mukaan resiitinkin kehittelyyn ja muokkaamiseen, etenkin jos asiassa ei mennä lyhyen kaavan mukaan. Ei silloin voida sanoa, että perustelut olisivat jonkun tietyn henkilön käsialaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä yksi näkökulma KKO:n jäsenten tehtävään.

Ruotsin HD antoi sinänsä kiinnostavan ratkaisun ns. manga-sarjakuvista (2012-06-15 B 990-11). Ratkaisuun liittyvässä tiedottamisessa on erittäin mielenkiintoista, miten selväsanaisesti jutun kokoonpanoon kuulunut oikeusneuvos Göran Lambertz on sekä lehdissä että televisiossa selittänyt ratkaisua. Meilläkin tällaista avoimuutta on joskus nähty, mutta kovin harvoin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Se, että juuri oikeusneuvos Göran Lambertz valikoitui Ruotsin HD:n puolesta lausunnonantajaksi, johtui siitä, että juuri GL toimi sanotussa Manga-jutussa HD:n jaoston referenttinä eli ns. tarkastavana jäsenenä (alustajana), joka siis johti ko. asian valmistelua apunaan jutun esittelijä ja lausui esittelyssä ensimmäisenä mielipiteensä.

Ruotsin HD:n tuomioissa se, kuka jäsenistä kulloinkin on toiminut referenttinä, pannaan reilusti tuomion näkyviin, jolloin toimittajat kääntyvät luonnollisesti juuri referentin puoleen lisätietoja saadakseen.

Suomen KKO:ssa sitä vastoin tämä asia - tämäkin asia - salataan yleisöltä ja medialta, jolloin ulkopuoliset eivät tiedä, kuka on toiminut jutun referenttinä. KKO:ssa jäsenet eivät itse asiassa juuri puutu jutun esittelijöiden valmisteluun. Tarkastava jäsenen astuu Suomen KKO:ssa mukaan "kuvaan" vasta siinä vaiheessa, kun esittelyn jälkeen tarkastetaan ns. kierrolla esittelijän laatima tuomion luonnos.

Muuten, tämä Göran Lambertz on hyvin värikäs persoona. Hän toimi ennen oikeusneuvokseksi nimitystään Ruotsin oikeuskanslerina. Nuoruudessaan GL oli tunnettu siitä, että hän oli innokas sosiaalidemokraattisen puolueen ja sosialidemokratian kannattaja. Osoituksena tästä hän kantoi jo opiskeluaikanaan aina mukanaan punaista asiakirjasalkkua. GL saikin lempinimen "mannen med den röda portföljen."

Oikeuskansleriksi Lambertz nimitetiin tietenkin silloin, kun demarit olivat vielä pääministeripuolueena. Kanslerin virassa GL ärsytti lähes kaikki Ruotsin ali- ja hovioikeustuomarit teettämällä sangen kiistanalaisen selvityksen, jonka mukaan ruotsalaistuomarit arvioivat rikosjutuissa näyttöä virheellisesti ja saattoivat siis antaa vääriä tuomioita.

Vielä yksi episodi: Kun Ruotsin korkeimman oikeuden jäsen Leif Thorsson kärähti muutama vuosi sitten siitä, että hän oli ostanut seksiä alaikäiseltä pojalta, oikeuskanslerin virassa ollut "punainen Göran" ei nähnyt aiheelliseksi ajaa vaatimusta Thorssonin erottamiseksi oikeusneuvoksen virasta. Thorssonin rötös hoidettiin huomaamattomasti rangaistusmääräysmenettelyssä, jossa oikeusneuvos sai ko. rikoksesta pikkusakon! Olen kertonut tuosta tapauksesta blogissani muutama vuosi sitten. Leif T. istuu vieläkin HD:n jäsenenä, ellei ole sitten aivan äskettäin siirtynyt eläkkeelle.

Väitetään, että Leif T:n lievä kohtelu oikeuskansleri Göran L:n taholta johtui siitä, että Leifin äiti oli aikanaan tunnettu sosialidemokraatti.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ks. oikeusneuvos Leif Thorssonin tapauksesta blogia n:o 61/3.1.2009 "Seksin ostosta tuomittu tuomari jatkaa oikeusneuvoksen virassa".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kun Ruotsin HD:n Manga-jutun tiedotteessa sanotaan, että tarkempia tietoja antaa asian referentti eli oikeusneuvos Göran Lambertz, todetaan Suomen KKO:n Jussi Halla-ahon tuomion tiedotteessa, että lisätietoja antaa asian esittelijä esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen.

On selvää, että media olisi halunnut kysyä Suomessakin nimenomaan joltakulta ratkaisuun osallistuneelta KKO:n jäseneltä eikä vain asian esittelijältä. En ole nähnyt lehdissä esittelijän kommentteja. Ilmeisesti niitä ei ole välitetty kysyäkään.

Tämä on vain yksi esimerkki monista asioista, joiden osalta suomalaisten tuomioistuinten tiedotustoiminta on vähäistä ja suorastaan heppoista.

Anonyymi kirjoitti...

Halla-ahon ceississä oikeusneuvoskokoonpano oli todella "keskinkertaista" kaliiperia. Miten onnistuivatkaan arpomaan (vai oikeasti: valikoimaan) kaikki ne Korkeimman oikeuden heikoimmat älynlahjat juuri tuota juttua varten. Heikoimpien älynlahjojen samanaikainen osuminen niinkin monen kuin viiden muodostamaksi kokoonpanoksi pitäisi tilastollisesti olla todennäköisyydeltään tähtitieteellisen pieni.

Kriittistä tarkastelijaa ei kyseisestä kokoonpanosta näytä löytyvän.

Halla-ahon ceissin kokoonpanosta voitaneen todeta, että siinä keskinkertainen tottelevaisuus kumuloitui. Korkein oikeus on vuosikymmenet täydentänyt itse itseään, jolloin oikeusneuvoksista aika moni on vähemmän huipputasoa (joskaan eivät kaikki). Tässä kokoonpanossa oli vältytty yhdenkään huipputasoisen läsnäololta.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

Skorpioni kirjoitti edellä:

"Olisiko KKO:n uudistettava valintamennetelyään ottamalla Ilta-Sanomien kymmennen kysymystä yhdeksi osaksi testiä neuvokseen virkaan?"

Hm, mielenkiintoinen ajatus, ja ehkä hieman sellaista voitaisiinkin käyttää apuna.

Yhtenä yksityiskohtana tuosta viime viikon tapaamisesta Littusen ja kumppanien kanssa Public Cornerin terassilla muistan, että kun I-S:ssä kysyttiin, mikä oli/on Peppi Pitkätossun hevosen nimi, kaikkien pöydässä istuneiden juristien käsi nousi reippaasti pystyyn ja Jarmo Littusen käsi salamana ihan ekana!

Minulle tuo kysymys sen sijaan tuotti vaikeuksia enkä millään muistanut tuota nimeä, mutta sitten kun vastauksena kerrottiin, että tuon hepan nimi oli Herra Tossavainen, minäkin muistin, että ahaa, niinpäs olikin, olisihan minun nyt tuo pitänyt tietää/muistaa!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ai niin, Herra Tossavainen on tietysti Peppi Pitkätossun apinan nimi! Pepin hepan nimi on minulta edelleen kateissa! Pitäisikö piipahtaa uudelleen siellä Public Cornerissa?

Kuuluisista hevosista muistan oikeastaan vain sen, että Seitsemän veljeksen hevosen nimi oli Valko ja Aleksanteri Suuren hepan nimi taas Bukefalos. Sitten on tietysti nämä suomalaiset ravurit eli oriit Agapetus ja Erkko sekä Ruuna Reipas ja tamma Charme Asserdal.

Petri kirjoitti...

"Suomen KKO tai KHO, toisin kuin esim, Ruotsin vastaavat ylimmät oikeudet, ei ilmoita tuomion perusteluissa edes sitä, kuka kussakin asiassa on ollut niin sanottu tarkastava jäsen"

KHO:n varsinaisista päätöksissä näkyy, kuka on tarkastava jäsen (sitä kai tarkoittaa aina jonkun tuomarin perässä oleva t-kirjain). Nettiin laitettavista vuosikirjaratkaisuista tämä tieto on kuitenkin siivottu pois. KKO:sta en tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Juju on se, että Pepin hevosella ei ole virallista nimeä. Heppa se vain on...mutta miksi tuhlata ajatuksia triviaaleihin knoppitietoihin, kun sen sijaan voi maata vaikka mökkilaiturilla pitkin pituuttaan ja humaltua maisemista...

Taivas on tyven ja sininen ja järven pinta sileä. Maininki vain silloin tällöin loiskahtelee rantakiviä vastaan kuin unissaan huohahdellen...onni yksillä...

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2012/06/21/Hovioikeudesta+Nykyoikeusmuseo/2012213638747/69

Anonyymi kirjoitti...

Pikku-Ukkoa esitti asiantuntijani 8v hepan nimeksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ok, minäkin olen nyt kuullut, että Lilla-gubben olisi Pepin hevosen nimi.