1165. Vaasan hovioikeus täyttää 250 vuotta

 

1. Vaasan hovioikeus on Suomen toiseksi vanhin hovioikeus. Se aloitti toimintansa 21.8.1776 ja täyttää kuluvan elokuun lopulla siis 250 vuotta. Vaasan hovioikeuden perusti kuningas Kustaa III vuonna 1775, jolloin uudistettiin myös lääninjakoa. Kun olen ollut tuomarina Vaasan hovioikeudessa vuonna 1976, jolloin hovioikeus täytti 200 vuotta, ajattelin kirjoittaa hieman tuomioistuimen vaiheista. 

2. Kustaa III nimitti vuonna 1775 Vaasan hovioikeuteen kaksi hovioikeudenneuvosta sekä viisi asessoria. Hovioikeudenneuvos Adolf Fredrik Silfersparre oli 30 vuotta täyttänyt Turun hovioikeuden nuorin hovioikeudenneuvos ja toiseksi neuvokseksi nimitetty ylisotatuomari Adolf Tandefelt vasta 28-vuotias. Vuonna 1776 Kustaa III nimitti hovioikeuden presidentiksi revisiosihteeri, vapaaherra Arvid Kurckin, joka oli 41-vuotias. Kurckin sukujuuret ulottuvat Suomeen, mutta hän oli ruotsalainen ja kuului kustavilaiseen ylhäisöpiiriin.

3. Vaasan hovioikeuden juhlalliset vihkiäiset pidettiin Tukholman kuninkaanlinnassa 28.6.1776. Vihkiäisiä on kuvattu loistavaksi spektaakkeliksi, jollaista Ruotsissa ei ollut nähty sitten Kustaa II Adolfin (1594-1632) päivien. Kuninkaan puheen jälkeen puheen piti hovioikeudenpresidentti Arvid Kurck, jonka puheessa mainittiin 16 kertaa sanat "Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne". Tämän jälkeen presidentti Kurck, hovioikeudenneuvokset Silfersparre ja Tandefelt sekä viisi asessoria (Hising, Ståhlhandske, Krabbe, Lode ja de La Chapelle) vannoivat uskollisuudenvalan kuninkaalle.

4. Hovioikeus aloitti varsinaiseen toimintansa siis 250 vuotta sitten 21. päivänä elokuuta 1776. Hovioikeus työskenteli ensimmäiset kymmenen vuotta vuokratiloissa Vaasan pormestarin Eric Ludolpt Leopoldin talossa. Hovioikeuden toimialue eli hovioikeuspiiri oli laaja, sillä siihen kuuluivat Oulun lääni ja Kuusamon Lappi sekä Vaasan lääni ynnä Savo ja Karjala. Suomen ensimmäinen hovioikeus oli perustettu vuonna 1623 Turkuun. Suomen kolmas hovioikeus perustettiin Viipuriin vuonna 1839, jolloin Vaasan hovioikeuspiirin alue pieneni. Itä-Suomen hovioikeus perustettiin sotien jälkeen Kuopioon 1945 jatkamaan Viipurin hovioikeuden toimintaa. Helsingin hovioikeus aloitti vuonna 1952, Kouvolan hovioikeus 1978 ja seuraavana vuonna Rovaniemen hovioikeus. Kouvolan hovioikeus lakkautettiin vuonna 2014.

5. Vaasan hovioikeuden ratkaisema ensimmäinen rikosjuttu koski Savon sydämessä eli Heinäveden pitäjässä 1.4.1771 pääsiäissunnuntaina tapahtunutta kirkkorauhan rikkomusta ja pahoinpitelyä, jossa syytettynä oli torppari Matts Issakaini (Matti Issakainen) ja asianomistajana torppari Michel Lydicaini (Mikko Lyytikäinen). Rantasalmen ym. pitäjien kihlakunnanoikeus oli talvikäräjien 1774 yleisessä istunnossa katsonut selvitetyksi, että Issakainen oli lyönyt Hasumäen (Heinäveden kirkonkylän) maantiellä kirkosta kotimatkalla ollutta Lyytikäistä ilman syytä suulle niin kovaa, että kaksi hammasta irtosi. Issakainen oli jo ennen talvikäräjien toimittamista myöntänyt pahoinpidelleensä Lyytikäistä ja miehet olivat tehneet sovinnon, mutta tämä ei estänyt asian saattamista käräjille. Kihlakunnanoikeus tuomitsi Issakaisen kirkkorauhan rikkomisesta maksamaan 40 hopeatalaria sekä sapattirikkomuksesta ja kahdesta irtilyödystä hampaasta kuusi talaria kustakin ja lisäksi erillistä hyvitystä kuusi talaria, yhteensä 60  hopeatalaria. Sakkorahat jaettiin kolmeen osaan kruunulle, kihlakunnalle ja rikoksen uhrille; hyvitys eli korvaus irroneista hampaista Issakaisen tuli maksaa Lyytikäiselle.

6. Päätökseen ei annettu valitusosoitusta hovioikeuteen, vaan se lähetettiin suoraan hovioikeuden tutkittavaksi. Kyseessä oli toisin sanoen eräänlainen alistusmenetttely, koska asiassa oli kysymys vakavasta rikoksesta eli kirkkorauhan rikkomisesta. Kihlakunnanoikeus suoritti  asiassa tutkinnan (ransakning), mutta sen ratkaisu toimitettiin hovioikeuden tarkastettavaksi. 

7. Vaasan kuninkaallisessa hovioikeudessa juttu käsiteltiin 26.8.1776 pidetyssä esittelyssä, jolloin se myös ratkaistiin. Asianosaiset eivät olleet saapuvilla, vaan menettely oli kirjallista ja asia käsiteltiin ja tuomio annettiin ruotsin kielellä. Hovioikeuden kokoonpano jutussa oli laaja, sillä siihen kuuluivat Kansallisarkistossa säilytettävän pöytäkirjan mukaan vapaaherra ja presidentti - tässä järjestyksessä - Kurck, hovioikeudenneuvos Silfersparre sekä asessorit Hising, Krabbe, Lode ja af Palén. Esittelijänä toimi advokaatti-fiskaali Alanus. Hovioikeuden sihteerinä toimi alkuvuosina Fredrik Juslén.

8. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä muutoin paitsi, että luki Issakaisen syyksi kirkkorauhan rikkomisen asemesta rauhanrikkomisen, koska asiassa ei ollut voitu selvittää, että hän oli  tiennyt Lyytikäisen olleen tulossa kirkosta. Rangaistuksia hovioikeus ei muuttanut. Mikäli sakkoja ei saataisi perityksi, hovioikeus määräsi, että Issakaista rangaistaan kolmentoista parin raippojen iskulla, kolme lyöntiä kustakin parista. - Hovioikeuden sanotun jutun ruotsinkielistä pöytäkirjaa ja siihen liitettyä päätöstä säilytetään Kansallisarkistossa. Se on esillä hovioikeuden historiasta kertovassa näyttelysssä Vanhan Vaasan museossa. 

9. Näin siis tutkittiin ja tuomittiin savolaisten torpparien välisessä jutussa Vaasan kuninkaallisessa hovioikeudessa vuonna 1776. Kuriositeettina mainittakoon, että sukunimet Issakainen ja Lyytikäinen ovat edelleen aika tavallisia Heinävedellä ja yleensä Savossa. Näin voidaan päätellä Wikipediassa olevasta Heinäveden kuntaa ja sen asujaimistoa koskevasta esittelyssä, jonka päätteeksi luetellaan eräitä tunnettuja Heinävedellä olevia tai siellä syntyneitä merkkihenkilöitä. Heidän joukossaan on yksi Issakainen ja yksi Lyytikäinen, toinen heistä (Sakari Issakainen) on kirjailija, toinen (Matti Lyytikäinen) taiteilija.

10.  Pormestari Eric Leopoldilta vuokratusta talosta hovioikeus muutti vuonna 1786 uuteen, Vanhassa Vaasassa eli nykyisin Mustasaaressa sijaitsevaan  hovioikeudentaloon, jonka oli suunnitellut yli-intendentti ja arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantz. Taloa pidetään yhtenä Suomen komeimmista kustavilaisen ajan arkkitehtonisista luomuksista. Tästä oikeudenjumalattarelle, Themikselle, pyhitetystä rakennuksesta tuli komea valtakunnan mahdin symboli. Se säilyi lähes ainoana vahingoittumana rakennuksena Vaasan palossa 3.8.1852. Uuden hovioikeustalon valmistuttua vanha hovioikeus, Themiksen temppeli, muutettiin kirkoksi ja se toimii edelleen Mustasaaren kirkkona.

11. Vanhan Vaasan tulipalon jälkeen Vaasan kaupunki päätettiin rakentaa nykyiselle paikalleen. Lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg  sai tehtäväkseen kaupungin julkisten rakennusten ja siten myös uuden hovioikeustalon suunnittelun. Punatiilinen hovioikeudentalo, joka sijoitettiin puistokadun päähän, kaupungin länsirannalla sijaitsevalle kummulle, valmistui vuonna 1862; Vaasan rautatieasemalta hovioikeudentalolle johtavan kadun nimi on Hovioikeudenpuistikko. Rakennus seisoo paikallaan ylvään näköisenä ja arvolleen sopivan etäällä alueen muista Rantakadun varrella olevista rakennuksista. 

12. Kurositeettina mainittakooon, että hovioikeudentaloon muurattiin 57 kaakeliuunia, joita käytettiin vuoteen 1939 asti, jolloin rakennukseen asennettiin keskuslämmitys. Taloon sijoitettiin myös Vaasan lääninhallitus, jonka tilat olivat rakennuksen eteläpäässä; hovioikeuden puolestaan pohjoispäässä. Lääninhallitus siirtyi omiin tiloihin Palosaareen vuonna 1984, jolloin talo jäi kokonaan hovioikeuden käyttöön. 

13. Alan asiantuntijat ovat ylistäneet hovioikeudentaloa uljaaksi oikeuspalatsiksi ja maamme rakennustaiteen merkkiteokseksi, jossa ovat nähtävissä eri tyylikausien hienoimmat piirteet. Suomessa ei ole juuri muita tuomioistuinrakennuksia, joita voitaisiin luonnehtia oikeuspalatsiksi. Rakennusta on peruskorjattu ja entisöity viimeisten 60 vuoden aikana lähes täydelliseen alkuperäiseen asuunsa. Talon sisätilojen entisöimistyötä on jatkettu vuosikorjausten yhteydessä 1900-luvulla aina näihin päiviin ja hovioikeuden 250-vuotisjuhliin asti. Hovioikeuden toiminnan historiaa on koottu  erityiseen perinnehuoneeseen sijoitettuihin kokoelmiin. Hovioikeudentalo on on määritelty rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi, ja se on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1991.

14. Hovioikeuden historian ja perimätiedon säilyttämiseksi on julkaistu useita selvityksiä ja tutkimuksia. Julkaisuista voidaan mainita teokset Vaasan hovioikeus 1776-1976 (toim. Erkki Rintala) ja Muistoja Themiksen näyttämöltä (toim. Virpi Harju). Teoksessa Isännän ääni, juhlakirja Erkki Rintalalle (2015) on lukuisilla värikuvilla varustettu Varpu Harjun artikkeli Vaasan hovioikeuden uljas palatsi - kauneus kunniassaan. Hovioikeudenneuvos, sittemmin korkeimman oikeuden oikeusneuvos ja Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala on tehnyt ison työn toimiessaan hovioikeuden edustajana kaikissa entisöimisvaiheissa. 

15. Vaasan hovioikeudessa on arvokkaita taulu- ja kirjakokoelmia sekä antiikkisia huonekaluja, kulttuurihistoriallisia ja oikeuden tunnuksin varustettuja esineitä. Osa niistä on peräisin ajalta, jolloin hovioikeus sijaitsi vanhassa Vaasassa. Täysistuntosalissa on isokoinen muotokuva Kustaa III:sta, joka on maalattu vuonna 1783 ja jonka kuningas lahjoitti hovioikeudelle. Hovioikeuden toisen jaoston istuntohuoneessa on niin ikään kokovartalomuotokuva keisari Aleksanteri I:stä. Täysistuntosalin ja II jaoston seinillä ovat myös hovioikeuden kaikkien entisten presidenttien muotokuvat. 

16. Hovioikeuden 250 vuotta kestänyt ajanjakso jakautuu kolmeen vaiheeseen: Kuninkaallinen Vaasan hovioikeus (1776-1808), Keisarillinen Vaasan hovioikeus (1808-1917) ja itsenäisyydenajan Vaasan hovioikeus (1917-2026). 

17. Kuten dosentti Iisa Vepsän väitöskirjassa Tutkimus Vaasan hovioikeuden perustamisesta ja varhaisesta toiminnasta (2009) mainitaan, ruotsalaisen ylhäisön piirissä Vaasan hovioikeuden merkitystä on 1700-luvun lopulla vähätelty ja sanottu, että se perustettiin vain aatelistoa varten ja kuningasvallan maineen lisäämiseksi. Vepsä osoittaa kyseiset epäilyt ja väitteet perusteettomiksi ja selvittää, että hovioikeuden perustamiselle oli muitakin syitä. Uusi hovioikeus paransi ihmisten mahdollisuutta päästä oikeuteen ja takasi yhteiskuntarauhan. Kustaa III:n tekemät uudistukset vaativat toteutuakseen toimivaa oikeus- ja lääninhallintoa hänen vuonna 1772 suorittamansa vallankappauksen jälkeisessä tilanteessa. Kustaa III perusti Ruotsin korkeimman oikeuden, Högsta domstolen, vuonna 1789. Yksinvaltiudesta arvosteltu Kustaa III murhattiin 16.3.1792 aateliston salaliiton järjestämässä attentaatissa Kuninkaallisen oopperan naamiaistilaisuudessa. 

18. Tuomarit olivat 1700-luvun lopulla ruotsinkielisiä ja asiat käsiteltiin hovioikeudessa yksinomaan ruotsiksi. Suomenkielistä lainopillista oikeuskirjallisuutta ei ollut, mutta Ruotsin vuoden 1734 laki oli sentään käännetty suomeksi vuonna 1759. Laki pysyi Suomessa voimassa myös maan siirryttyä vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan kuuluvaksi suuriruhtinaskunnaksi.

19. Suomen sodan aikana 1808 venäläinen sotajoukko tuli Vaasaan ja Venäjän armeijan ylipäällikkö kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevden määräsi hovioikeuden jatkamaan toimintansa. Hovioikeuden jäsenet vannoivat uskollisuudenvalan keisarille. Tilanne hovioikeudessa oli kuitenkin sekasortoinen, kun venäläiset sotilaat surmasivat vahtimestari Abraham Wilénin, jolloin myös hovioikeuden presidentti Axel Reuterholm oli vähällä menettää henkensä. Reuterholm perheineen pakeni Vaasasta eikä rohjennut palata takaisin virkaansa hoitamaan; vasta kolme vuotta myöhemmin hovioikeuteen nimitettiin uusi presidentti Erik Johan Bergenhem. Ensimmäisen sortokauden (1903-1905) aikana Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov erotti kustakin kolmesta hovioikeudesta kolme virkaiässä vanhinta jäsentä, jotka olivat niskoitelleet venäläistämispyrkimyksiä tarkoittavia määräyksiä vastaan. Vuonna 1905 nämä tuomarit saivat kuitenkin tsaari Nikolai II:n vuonna 1905 antaman ns. marraskuun manifestin jälkeen palata virkoihinsa. 

20. Autonomian aikana hovioikeuteen perustettiin vuonna 1818 keisari Aleksanteri I:n päätöksellä  toinen  jaosto. Vaasan kaupunkia kutsuttiin Venäjänvallan aikana, keisari Nikolai I:n kunniaksi, nimellä Nikolainkaupunki. Hovioikeudentalo valmistui vuonna 1862 ja hovioikeuden nimi säilyi edelleen Vaasan hovioikeutena. Asiat käsiteltiin ja ratkaisut annettiin edelleen ruotsin kielellä. Kihlakunnanoikeuksien ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjakieli vaihtui 1860-luvulta lähtien vähitellen suomeksi, mutta Vaasan hovioikeudessa ensimmäinen suomenkielinen tuomio annettiin vasta 24.4.1884. Suomi ja ruotsi tulivat tuomioistuimissa tasavertaiseen asemaan vuoden 1902 kieliasetuksen myötä.

21.  Itsenäisyyden aikana perustettiin vuonna 1962 uutena erityistuomioistuimena vesioikeuksien ylioikeudeksi vesiylioikeus, joka toimi Vaasan hovioikeuden jaostona vuoteen 1987. Vesiylioikeus  oli toiminnassa vuoteen 1999 saakka, jolloin sen tehtävät siirtyivät Vaasan hallinto-oikeudelle, joka toimii koko maan kattavana valitusviranomaisena vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa asioissa. Jutturuuhkan purkamiseksi hovioikeudessa on ollut aika ajoin ylimääräisiä jaostoja. Vaasan hovioikeuden presidentiksi 1975 nimitettiin oman talon hovioikeudenneuvos Ritva Höyky, josta tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen hovioikeudenpresidentti. 

22. Hovioikeusmenettely oli kirjallista aina 1990-luvun alkupuolelle asti, eli suullisia käsittelyjä, joissa asianosaiset ja heidän avustajansa ovat istunnossa saapuvilla, ei juuri pidetty. Tähän tuli muutos vasta sitten, kun Suomi oli vuonna 1990 ratifioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS). Pääsääntönä on silti edelleen kirjallinen hovioikeusmenettely, jolloin valitusasiat ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella esittelystä, jossa esittelijä selostaa asian ja tekee ratkaisuehdotuksen kokoonpanoon kuuluville tuomareille (Oikeudenkäymiskaari 26:12,1, 381/2003). Esittelymenettely ei ole julkinen. 

23. Menettelyn keventämiseksi ja resurssien tarkoituksenmukaiseksi kohdentamiseksi hovioikeuksissa otettiin vuonna 2004 käyttöön eräissä asioissa seulontamenettely, joka korvattiin vuonna 2011 jatkokäsittelylupamenettelyllä (jkl-asiat ja jkl-menettely, OK 25 a luku). Hovioikeus myöntää valitusluvan, jos käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta on syytä epäillä, ja siirtää asian täystutkintaiseen käsittelyyn. Jos lupa evätään, käräjäoikeuden ratkaisu jää voimaan. Jkl -menettelyn soveltamisala on laaja, sillä siihen kuuluvat kaikki riita-asiat ja rikosasioista ns. sakkoasiat sekä ne asiat, joissa vastaaja on tuomittu käräjäoikeudessa kahdeksaa kuukautta lievempään vankeusrangaistukseen. Vaasan hovioikeuden vuonna 2025 antamista 1021 ratkaisusta oli 738 eli peräti 72,3 prosenttia jkl:n piirin kuuluvia asioita. Hovioikeus epäsi valitusluvan 62 prosentissa ja myönsi sen 37 prosentissa valituksista; osittainen valituslupa myönnettiin kahdessa prosentissa asioita. Jkl-menettelyn avulla hovioikeuden työtä on kevennetty ja asioiden keskimääräinen käsittelyaika on saatu alenemaan. Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvos, OTT Timo Saranpää on julkaissut vuonna 2023 seikkaperäisen kirjan Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa.

24. Hovioikeuden päällikkötuomarina on presidentti. Vaasan hovioikeudessa on ollut yhteen 34 presidenttiä, joista viisi Ruotsin vallan, 12 Venäjän vallan ja maamme itsenäisyyden aikana 17 presidenttiä. Vuosina 1776-1976 virassa olleista presidenteistä on kerrottu oikeushistorian professori Yrjö Blomstedtin laatimassa historiikissa, joka löytyy teoksesta Vaasan hovioikeus 1776-1976 (toim. Erkki Rintala).

25. Ruotsin vallan aikana nimitettyä kahta ensimmäistä presidenttiä, Arvid Kurck (presidenttinä 1776-1781) ja Carl Bonde (1781-1788), professori Blomstedt kehuu päteviksi, vaikka kumpikaan ei asettunut pysyvästi asumaan Vaasaan; Kurck kävi Vaasassa ainoastaan istuntokausien aikana johtamassa hovioikeutta. Kolmesta muusta 1770-luvun lopulla toimineista presidenteistä Blomstedt ei ole esittänyt yhtä mairittelevia lausuntoja.

26. Luettelo kaikista Vaasan hovioikeuden presidenteistä löytyy Wikipediassa olevasta hovioikeuden esittelystä. Viime sotien jälkeen nimitetyistä hovioikeuden presidenteistä tunnetuimpia ovat Paavo Alkio (presidenttinä 1970-1972; Alkio nimitettiin virkaan vasta 68-vuotiaana), edellä jo mainittu Ritva Hyöky (1975-1989), Erkki Rintala (1989-1998), Ingvar Krook (1998-2004) ja Mikko Könkkölä (2005-2009). Ritva Hyökyn nimitystä esitti valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan pääministerinä johtama virkamieshallitus ja sen oikeusministerinä ollut rikosoikeuden professori Inkeri Anttila, joka oli ensimmäinen naispuolinen lakitieteen tohtori Suomessa ja myös ensimmäinen nainen oikeusministerinä; Hyöky oli toiminut 60- ja -70-luvuilla Vaasan kaupunginvaltuuston kokoomuspuoluetta edustavana jäsenenä. Hovioikeuden nykyinen presidentti on Sakari Laukkanen, joka nimitettiin virkaan helmikuussa 2023 Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenlaamannin virasta.

27. Lakitieteen tai oikeustieteen tohtoreja Vaasan hovioikeuden presidenteistä ovat Robert Montgomery (1886-1887), Kaarlo Ignatius (1923-1927), Ingvar Krook (1998-2004) sekä Sakari Laukkanen. Montgomery ja Krook ovat väitelleet siviiliioikeudesta, Ignatius ja Laukkanen prosessioikeudesta. Ignatiuksen väitöskirja vuodelta 1900 käsitteli virallisen syyttäjistön kehittymistä, organisaatiota ja syyteoikeutta ja on ensimmäinen suomen kielellä julkaistu prosessioikeudellinen väitöskirja. Hovioikeuden nykyisistä jäsenistä oikeustieteen tohtorin tutkinnon on tehnyt Timo Saranpää (vuonna 2010 todistusoikeudesta). Laukkanen ja Saranpää ovat väitelleet Lapin yliopistossa, Laukkanen vuonna 1995 väitöskirjallaan Tuomarin rooli, ja Saranpää 2010 tutkimuksellaan Näyttöenemmyysperiaate riita-asiassa; olin kummankin väitöstilaisuudessa kustoksena. 

27 a. Vaasan hovioikeuden asessori Jurkka Jämsä väitteli oikeustieteen tohtoriksi tammikuussa 2021 prosessioikeuden alalta tutkimuksellaan Oikeudelliset todistelunrajoitukset rikosasiassa. Jämsän väitöstilaisuus pidettiin Vaasan hovioikeuden täysistuntosalissa. Vaasan hovioikeudenneuvoksena 1999-2009 ollut Jorma Rudanko väitteli vuonna 2020 - hän oli silloin eläkkeellä korkeimman oikeuden oikeusneuvoksen virasta - tohtoriksi 700-sivuisella väitöskirjallaan Näkökohtia todistusharkinnasta; Rudangon vastaväittäjänä oli, kuinkas muuten, hovoikeudenneuvos, OTT Timo Saranpää Vaasasta. Itse väittelin toukokuussa 1977 Helsingin yliopistossa väitöstutkimuksella Reformatio in pejus -kiellosta; olin silloin siis hovioikeudenneuvoksena Vaasassa ja muistan, miten Palosaaren alivuokralaisasunnossa lueskelin iltaisin väitöskirjan oikovedoksia.

28. Helsingin yliopiston lakitieteen ja myöhemmin oikeustieteen kunniatohtoreiksi on kutsuttu presidentit Paavo Alkio (1963) ja Erkki Rintala (2000). Presidenttinä vuodesta 1862 lähtien toimineelle Selim Ekbomille myönnettiin vuonna 1879 Upsalan yliopiston lakitieteen kunniatohtorin arvo. Hän oli presidentinvirassa kuolemaansa vuoteen 1886 asti, jolloin hän oli 79-vuotias. Presidentti Erkki Rintalan 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi on vuonna 2015 julkaistu juhlakirja Isännän ääni (toimittajat Petteri Korhonen ja Timo Saranpää), joka sisältää 26 kirjoittajan laatimat artikkelit. Kuten kirjan esipuheesta ilmenee, aloite kirjan tekemisestä tuli allekirjoittaneelta blogistilta, joka ehdotti myös kirjalle edellä mainittua nimeä; teoksen toimituskunta hyväksyi nimen.

29. Vaasan hovioikeudessa on nykyisin kaksi osastoa. Presidentin lisäksi hovioikeudessa on 24 jäsentä eli hovioikeudenneuvosta, neljä asessoria ja kymmenen esittelijää; esittelijän virkanimikkeenä oli aiemmin hovioikeudenviskaali. Hovioikeuden hallintoa johtaa kansliapäällikkö ja kansliahenkilökuntaan kuuluu 19 virkailijaa. Henkilökuntaan kuuluu siten yhteensä 60 virkamiestä ja toimenhaltijaa. Maallikkojäseniä eli lautamiehiä ei Suomen hovioikeuksissa ole; Ruotsissa lautamiehet sen sijaan kuuluvat hovioikeuden kokoonpanon niissä asioissa, joissa heitä on ollut myös käräjäoikeuden kokoonpanossa. Itä-Suomen hovioikeuspiiri on suunnilleen samankokoinen kuin Vaasan hovioikeuden toimialue. Itä-Suomen hovioikeudessa on 27 hovioikeudenneuvosta, kuusi asessoria ja kymmenen esittelijää. Vaasan hovioikeuspiirin alueella on hieman alle miljoona asukasta, Itä-Suomen hovioikeuspiirissä hieman yli miljoona. 

30. Vaasan hovioikeuden aloitteesta 1990-luvun alkupuolelta lähtien Vaasassa on järjestetty kaksikielisiä oikeustieteen kandidaatintutkinnon opintoja. Tavoitteena on ollut ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Vaasan hovioikeudessa havaitun ruotsinkielisten juristien puutteen korjaaminen. Syksystä 2010 lähtien juristin tutkinnon on voinut kokonaan suorittaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksikössä. Hankkeen tuloksena ruotsinkielisten tuomareiden ja esittelijöiden puutetta hovioikeudessa on saatu korjattua. Vaasan hovioikeudessa on korkeatasoinen kirjasto, jota voivat käyttää myös esimerkiksi Vaasan yliopiston opiskelijat.

31. Vaasan hovioikeuspiiri muodostuu neljän käräjäoikeuden alueesta: Pohjanmaan käräjäoikeus (kanslia Vaasassa), Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus (Seinäjoki), Satakunnan käräjäoikeus (Pori) ja Keski-Suomen käräjäoikeus (Jyväskylä). Hovioikeus voi toimittaa pääkäsittelyn niin sanotuilla matkakäräjillä Satakunnan ja Keski-Suomen käräjäoikeuden istuntopaikoissa eli Porissa ja Jyväskylässä. Hovioikeus julkaisee vuosittain edellistä vuotta koskevan toimintakertomuksen.

32. Vaasan hovioikeuteen saapui vuonna 2025 yhteensä 1229 valitusasiaa. Samana vuonna hovioikeus ratkaisi 1012 asiaa, joista 714 rikosasiaa, 194 riita-asiaa, 15 hakemusasiaa ja 99 ulosottovalitusasiaa. Vuoden 2025 lopussa oli ratkaisematta 657 asiaa. Asioiden keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2025 oli 5,8 kuukautta. Jkl-asioissa, joiden osuus kaikista annetuista ratkaisuista oli 72,3 prosenttia, valituslupa evättiin kolmessa kuukaudessa tai sitä lyhyemmässä ajassa. Niiden rikosasioiden, joissa jatkokäsittelylupaa ei tarvita, käsittelyaika oli 180 asiassa 9-18 kuukautta ja 12 asiassa sitä pidempi. Vaasan hovioikeus toimitti vuonna 2025 suullisen pääkäsittelyn 198 asiassa ja matkakäräjien lukumäärä oli 119.

33. Tämän vuoden lokakuun alussa tulee voimaan pitkään valmisteltu todistetallenneuudistus, jolloin käräjäoikeudessa annetut todistajankertomukset ja muu suullinen todistelu videoidaan ja tallennetaan kuva- ja äänitallenteina. Jos tuomiosta valitetaan, hovioikeus ja korkein oikeus ottavat mainitun todistelun vastaan pääsäännön mukaan suoraan käräjäoikeuden videotallenteilta, eikä todistajia ja muita oikeudenkäynnissä kuulusteltavia henkilöitä tarvitse kutsua esittämään kertomustaan uudelleen. Uudistus nopeuttaa oikeudenkäyntejä, parantaa näytön arvioinnin oikeellisuutta ja vähentää todistelusta aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvos, osaston johtaja Petteri Korhonen ja OTT Jurkka Jämsä ovat vuonna 2022 julkaisseet kirjan Sähköinen prosessi hovioikeudessa, jossa on käsitelty laajasti myös nyt toteutumassa olevaa todistetallenneuudistusta.

34. Vaasan hovioikeus juhlii 250-vuotista taivaltaan kuluvan elokuun aikana. Vanhan Vaasan museossa on esillä näyttely hovioikeuden historiasta. Silloin julkaistaan myös hovioikeutta ja sen historiaa käsittelevä juhlakirja, joka sisältää useiden kirjoittajien muistelmia ja artikkeleja oikeuden eri aloilta. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel vierailevat tuolloin Vaasassa ja käyvät myös hovioikeudessa istuttaen puun hovioikeudenpuistoon. Mainittakoon, että Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhliin syyskuussa 2006 osallistuivat Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia. Myös he vierailivat Vaasan hovioikeudessa ja istuttivat puun hovioikeudenpuistoon. Lokakuussa 2026  hovioikeus järjestää tiloissaan yleisölle toisen avoimet ovet -tilaisuuden. Ensimmäinen yleisötilaisuus toukokuussa keräsi runsaan kävijämäärän.

35. Vaasan hovioikeuden ratkaisema ensimmäinen asia vuonna 1776 koski viisi vuotta aikaisemmin tapahtunutta pahoinpitelyrikosta. Paljon on sen jälkeen vettä Pohjanmaan joissa virrannut ja monenlaisia asioita tapahtunut oikeuslaitoksessa ja koko yhteiskunnassa. Hovioikeusmenettely näyttää paljon erilaisemmalta kuin 50 vuotta sitten, jolloin itse astelin Vaasan hovioikeuteen presidentti Ritva Hyökyn puheille ja esitin hänelle tasavallan presidentti Urho Kekkosen allekirjoittaman nimittämispäätöksen hovioikeudenneuvoksen virkaan. Hovioikeusmenettely on kehittynyt, valmistelusta on annettu säännöksiä, suulliset käsittelyt ovat lisääntyneet ja tuomioita perustellaan aivan eri tavalla kuin "silloin ennen". Uudenlaisia rikostyyppejä on tullut huomattava määrä, kuten esimerkiksi huumausainerikokset ja erilaiset talousrikokset osoittavat.

36. Voidaan ehkä ajatella, että nykyisin hovioikeuksissa ei enää käsitellä sellaisia yksinkertaisia asioita kuin esimerkisi juuri pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely. Mutta yllätys yllätys. Hovioikeuksiin valitetuissa rikosasioissa pitää yhä edelleen kärkipaikkaa sama rikostyyppi eli pahoinpitely, josta Vaasan hovioikeus antoi tuomionsa 250 vuotta sitten kahden heinäveteläisen torpparin yhteenotossa 1771, eikä törkeä pahoinpitelykään ole kaukana rikosasioiden kärkipäästä. Tosin pahoinpitelyasioista tehtävien valitusten kohtalona on useimmiten päätyä hovioikeusvaiheessa siihen, että jatkokäsittelylupaa ei myönnetä, mutta valitusoikeutta niiden osalta ei voida kokonaan evätä. Joutuu kysymään, muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan käy huomispäivän tie, kuten joskus 50 vuotta sitten lauluilloissa Georg Otsin esitystä matkien hoilattiin. Muutosta ei näytä olevan näköpiirissä sikäli, että nytkin tapellaan, varastetaan, huijataan, petetään, raiskataan ja surmataan, tai riidellään sopimusten tulkinnasta, työasioista tai korvausvelvollisuuksista siinä missä sata vuotta sitten ja usein vielä kiivaammin kuin ennen. Rikosjuttuja käsitellään käräjä- ja hovioikeuksissa selvästi enemmän kuin riita-asioita, ja tämä koskee myös korkeinta oikeutta.

37. On siten ilmeistä, että tuomioistuimia tarvitaan myös jatkossa eikä Vaasan hovoikeudesta voida tehdä pelkkää tuomioistuinmuseota. Millaisena kehitys jatkuu ja mistä asioista keskustellaan vuonna 2076, kun Vaasan hovioikeus täyttää 300 vuotta? Tätä emme tiedä, voimme vain arvailla. Edellyttääkö oikeusvarmuus edelleen kolmiportaista tuomioistuinlaitosta? Onko kaksinapaisen tuomioistuinorganisaation säilyttäminen yhä tarpeen vai voitaisiinko hallinto-oikeudet yhdistää yleisiin tuomioistuimiin, lähinnä tiettyihin käräjäoikeuksiin? Tulisiko näyttökysymyksistä valittamista rajoittaa tai evätä kokonaan? Kysymyksiä ja uudistuskohteita olisi paljon, jos vain toimeen tartuttaisiin.

38. Miten teknologian kehitys vaikuttaa hovioikeuksien ja muiden tuomioistuimien toimintaan? Sähköisen prosessin merkitys kasvaa entisestään ja tekoäly tulee väistämättä myös tuomioistuimiin. Tulevaisuudessa humanoidirobotit kenties ratkaisevat jatkokäsittelylupa-asiat käden käänteessä, viimeistään parissa tai kolmessa päivässä. Tekoälyn avulla oikeuskysymyksiä koskeva lähdeaineisto eli esimerkiksi lakien esityöt, oikeuskäytännön ratkaisut ja oikeuskirjallisuuden kannanotot kotimaan ohella myös muista vertailumaista on melko vaivatonta koota ja lähettää tuomareiden tietokoneille muutamaa päivää myöhemmin toimitettavaa pääkäsittelyä varten. Asian valmistelua ja pääkäsittelyä, todistelumenettelyä ja monia muitakin oikeudenkäyntiä koskevia uudistuksia voitaisiin jo nyt toteuttaa, mutta en ryhdy niitä tässä yhteydessä tarkemmin esittelemään. 

39. Vaasan hovioikeus on hieno tuomioistuin, ei vain rakennuksena, vaan myös toimintansa ja osaavan tuomarikuntansa takia. Se on ollut viimeisten 30-40 vuoden aikana edelläkävijän asemassa, kun oikeudenkäyntiä on pyritty kehittämään. Vaasan hovoikeus on ollut ajan hermolla ja sen jäsenet ovat, paitsi ratkaisujen perusteluilla, myös kirjoillaan ja useilla oikeustieteellisillä artikkeleilla onnistuneet parantamaan menettelyn ja ratkaisujen laatua merkittävällä tavalla. Onnittelen 250 vuotta täyttävää hovioikeutta ja toivotan sen tuomareille, esittelijöille ja kansliahenkilöstölle  menetystä myös tulevina vuosina.

  

 

 

 

 

 

 

 

1164. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittäminen. KKO 2026:19

1. Oikeudenkäynnin kohtuuton viivästyminen voidaan hyvitää asianosaiselle valtion varoista maksettavalla rahakorvauksella; L oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (HyvL 362/2009). Tämän ns. hyvityslain 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianonosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta  oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. 

2. Hyvityslaki säädettiin Suomen saatua lukuisia Euroopan ihmisoikestuomistuimen langettavia tuomioita oikeudenkäyntien viivästymisestä. Hyvityslain keskeisin tavoite oli tättäää uroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan vatimukset . 

3. Hyvitystä on vaadittava tuomioistuimelta ennen käsittelyn päättymistä. Viivästyistä arvioitaessa otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti asian latu ja laajuus, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä asian merkitys  asianosaiselle. Hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvitystä maksetaan enintään 10 000 euroa. Tietyin edellytyksin hyvitystä voidaan korottaa tai alentaa.

4. Ratkaisussa KKO 2026:19, joka on annettu eilen 0.3.2026 ja julkaistu ennakkopäätöksenä (prejudikaattina),  on kysymys rikosasian asianomistajalle (A) oikeudenkäynnin viivästymisestä maksettavan hyvityksen edellytyksistä. Tapauksessa on kysymys siitä, mistä ajankohdasta oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika on alkanut ja oliko asianomistajalla oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisen perusteella. 

4a. Kyse on hyvityslain 5 §:n  1 momentin tutkinnasta. Momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa rikosasiassa, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa. Momentin 3 kohdan mukaan asianomistajan osalta sanottu aika alkaa asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa.  

5. Asianomistaja A oli pahoinpitelyrikoksen asianomistajana 30.10.2019 esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa rikoksesta epäillylle rangaistusta, mutta ei ollut tuolloin esittänyt korvausvaatimuksia. Rikosasia oli tullut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa vireille 28.6.2022, ja asianomistajan korvausvaatimus oli saapunut käräjäoikeuteen 2.5.2023. Asian pääkäsittely käräjäoikeudessa oli toimitettu 4.10.2023 ja käräjäoikeus oli antanut pääasian osalta lainvoimaiseksi jääneen tuomionsa 30.10.2023.  

6. A on käräjäoikeudessa vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3 000 euroa katsoen, että  oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika oli alkanut 30.10.2019, jolloin häntä oli kultu esitutkinnassa ja jolloin hän oli esittnyt rangaistusvaatimuksen epäiltyä kohtaan.

7. Käräjäoikeus on tuomiollaan 30.10.2023 hylännyt A:n hyvitysvaatimuksen, koska A ei ollut vielä esitutkinnassa ottanut kantaa siihen, tuleeko hän esittämään asiassa korvausvaatimuksia. Näin ollen oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa huomioon otettavan ajan oli katsottava alkaneen vasta 2.5.2023, jolloin A oli toimittanut vaatimuskirjelmänsä käräjäoikeudelle.  Kun käräjäoikeus oli ratkaissut asian tuomiolla 30.10.2023, ei käräjäoikeusmenettely ollut kestänyt kohtuuttoman pitkään.

8. A valitti ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 17.4.2024, toisin kuin käräjäoikeus, että oikeudenkäynti oli hyvityslain tarkoitetulla tavalla alkanut jo 30.10.2019, jolloin Aoli esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa epäillylle rangaistusta. Vaikka esitutkinta oli kestänyt varsin pitkään eli 2 vuotta 3 kuukautta, asian kokonaiskäsittelyaikaa ei kuitenkan voitu pitää niin pitkänä, että A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa olisi loukattu. Hovioikeus ei siten muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta, vaan hylkäsi valituksen.

9. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A toisti valituksessaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksensa. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. 

10. KKO katsoi katsoi tuomiossaan, jonka laajoja perusteluja ei ole tässä syytä yksityiskohtaisesti toistaa, ensinnäkin (kohdat14-19), että asianomistajalla voi olla oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä myös silloin, kun hän on esittänyt vain rangaistusvaatimuksen.

11. Toiseksi KKO tulkitsi hyvityslain 5 §:n 1 momentin säännöstä yhdenmukaisesti ennakkopäätöksen KKO 2020:2 kanssa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan alkamisesta asianomistajan osalta siten, ettei alkamisajankohta riipu siitä, minkä sisältöisen vaatimuksen asianomistaja on esittänyt: ts.  asianomistajan esitutkinnassa esittämä rangaistusvaatimus on riittävä (kohdat 20-26).

12. Puheena olevassa asiassa KKO totesi (kohdat 27-30), että käräjäoikeuden tuomion antamiseen (30.10.2019) oli kulunut A:n esitutkintakuulustelusta (30.10.2019) tasan neljä vuotta. Esitutkinta oli A:n kuulustelusta lähtien kestänyt noin kaksi vuotta kolme kuukautta. Asianomistajaa ja todistajaa oli kuultu varsin pian esitutkinnan alkamisesta, mutta pahoinpitelystä epäiltyä vasta noin kahden vuoden kuluttua. Tänä aikana polisi  ei ollut tehnyt muuta kuin ainoastaan lähettänyt pyynnön lääkärinlausunnon saamiseksi. 

13. Tapauksesa oli ollut kyse suppeasta ja yksinkertaisesta rikosasiasta. KKO katsoi, että esitutkinta oli viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla yhdellä vuodella kun otettiin erityisesti huomioon, että esitutkinnassa oli ollut pitkä passiivinen ajanjakso. Sen sijaan asian käsittely syyteharkinnassa ja käräjäoikeudessa ei ollut viivästynyt. Asian käsittelyn kokonaiskestoaikaakaan ei voitu pitää kohtuuttoman pitkänä, kun siitä vähennetään hyvitykseen oikeuttavaksi katsottu yhden vuoden aika. 

14. KKO velvoitti Suomen valtion suorittamaan A:lle hyviyksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa.

15. KKO:ssa äänestys. Ratkaisu ilmaisi oikeusneuvosten Tuomo Antilan ja Eva Tammi-Salmisen mielipiteen. Oikeusneuvos Pasi Pölönen oli lopputuloksesta samaa mieltä, mutta hieman erilaisilla perusteluilla. Oikeusneuvokset Lena Engstrand ja Ari Kantor sen sijaan pysyttivät hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen ja hylkäsivät A:n valituksen.

16. KKO:n enemmistön perustelut ovat vähemmistön jääneen kahden jäsenen - ja asian esittälijän - perusteluja vakuuttavammat. Vähemmistön mukaan  HyvL 5 §:n 1 momentin 3 kohdan säännös ei mahdollista sellaista perusoikeusmyönteistä tulkintaa, jonka mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan voitaisiin lain selvästä sanamuodosta poiketenktsoa. alkaneen jo esitutkinnassa. Vähemmistön lauusman mukaan hyvityslakia säädettäessä esitutkintavaihe on rikosasian asianomistajan kohdalla rajattu oikeudenkäynnin keston ulkopuolelle oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa. Myöskään perustuslain 106 §:stä ei vähemmistön mukaan ole johdettavissa  mahdollisuutta hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan selvästä sanamuodosta poikkeamiseen. 

17. KKO:n vähemmistö on pitäytynyt tiukasti hyvitylsin 5 §:n 1 momentin 3 kohdan sanamuotoon. Enemmistön tulkinta sen sijaan lähtee hyvityslain tavoitteista ja asianomistajan asettamisesta  tasavertaiseen asemaan rikosasian vastaajan kanssa. Oikeusneuvos Pölönen on omassa lausumassaan laajasti esittänyt perusteltuja näkökohtia asiasta. Vähemmistö on painottanut liiaksi perusoikeuksien turvaamisen muodollisia seikkoja, mutta KKO:n enemmistö on puoltanut perusoikeuksien aineellista turvaamista. Perustuslakivaliokunnan eräässä toisessa asiassa antaman lausunnon mukaan asianomistajan prosessuaalisten keinojen ja oikeuksien tulee olla tasavertaiset ja symmetriset rikoksesta epäillyn kanssa (PeVL 59/2014 vp s. 6). Tämän tulee olla tavoitteena myös oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan lain säännöksiä tulkittaessa. 

17. Oikeusneuvos Pölönen on omassa lausumassaan kuitenkin esittänyt erilaisia painavia näkökohtia asiasta. Vähemmistö on painottanut liiaksi perusoikeuksien turvaamisen muodollisia seikkoja, mutta kKO:n enemmistö n pioltanut perusoikeuksien aineellista turvaamista. Perustuslakivaliokunnan eräässä toisessa asiassa antaman lausunnon mukaan asianomistajan prosessuaalisten keinojen ja oikeuksien tulee olla tasavertaiset ja symmetriset rikoksesta epäillyn kanssa (PeVL 59/2014 vp s. 6). 

 

 

1163. Ortodoksien ex-arkkipiispa Leolle ehdollinen vankeusrangaistus törkeästä avustuspetoksesta ynnä muusta

1. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus antoi 27.2.2026 tuomion Karjalan kielen seura ry:n talousepäselvyyksin liittyvässä rikosjutussa. Syytettyinä jutussa olivat seuran pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja, ortodoksien kirkon eläkkeellä oleva arkkipiispa Leo eli siviilinimeltään Leo Makkonen, ja seuran talousasioista vastannut hallituksen jäsen, joka toiminut myös yhdistyksen sihteerinä. Leo on nyt 77-vuotias, hän eläköityi korkeasta virastaan joulukuun alussa 2024.

2. Käräjäoikeus tuomitsi molemmat vastaajat törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Kumpikin tuomittiin yhden vuoden ja yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistus on kummankin osalta ehdollinen. 

3. Tuomion mukaan syytetyt antoivat oikeus- ja kulttuuriministeriölle vääriä tietoja ja hankkivat niiden avulla Karjalan kielen seuralle perusteetonta etua. Yhdistys perustettiin 1990-luvulla elvyttämään karjaln kieltä ja kultuuria, se hakeutui konkursiin uonna 2020. Seura sai ministeriöltä vuosina 2017-2019 avustuksia noin 500 000 euroa.

4. Käräjäoikeus velvoitti tuomitut maksamaan yhteisvastuullisesti asianomistajana olevalle oikeus- ja kulttuuriministeriölle korvausta rikoksella aiheutetusta vahingosta 162 000 euroa ja korvaamaan ministeriön oikeudenkäyntikulut 31 000 eurolla. Lisäksi oikeus velvoitti  ex-arkkipiispan yksin maksamaan ministeriölle vahingonkorvausta 9 100 euroa. 

5. Leon toisena avustajana jutussa toiminut rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen kertoi medialle tuomion jälkeen, että Leo on pettynyt oikeuden ratkaisuun ja tulee todennäköisesti valittamaan siitä Itä-Suomen hovioikeuteen. Tolvasen mukaan Leo pitää tuomiota kohtuuttomana, koska hän ei ole saanut toiminnastaan itse mitään hyötyä, vaan hyöty on tullut yksinomaan yhdistykselle. Leo kiistää Tolvasen mukaan syyllistyneensä rikokseen, sillä hän ei ollut harhautanut ministeriötä tahallaan eikä ollut edes tietoinen syyksiluettujen tekojen rikollisuudesta. Yhdistyksen sihteeri oli käytännössä hoitanut kaikki toimet ministeriön kanssa. 

6. Käräjäoikeuden tuomion mukaan yhdistyksen hallituksen jäsen vastasi talousasioista ja määräsi yksityiskohtaisesti kirjauksista ja maksuista. Myös Leo/Makkonen oli ratkaisun mukaan selvillä yhdistyksen taloudellisesta tilasta, kiertämistoimista sekä työntekijöiden palkkauksesta, palkoista ja palkkojen rahoituksesta. 

7. Jutussa syyttäjänä toiminut Antti Hyvärinen kertoi medialle olevansa tyytyväinen käräjäoikeuden tuomioon.

8. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on antanut ratkaisusta seuraavan tiedotteen:

Käräjäoikeus on antanut tuomion Karjalan kielen seura ry:n toimintaan liittyvässä rikosasiassa.

Karjalan kielen seura ry:n hallituksen puheenjohtaja ja talousasioista vastannut hallituksen jäsen on tuomittu törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta kumpikin yhden vuoden yhden kuukauden yhteiseen, ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Karjalan kielen seura ry:lle erityisavustusta karjalan kielen elvyttämishankkeeseen vuosina 2017, 2018 ja 2019. Tuomitut olivat antaneet Opetus- ja kulttuuriministeriölle avustuspäätöksissä edellytetyissä avustuksen käyttöä koskevissa ilmoituksissa vääriä tietoja. Väärät tiedot olivat koskeneet avustuspäätöksissä edellytettyä työajan seurantaa tai muuta luotettavaa selvitystä työajan kohdentumisesta, kahden lähipiiriyhdistyksen käyttämistä avustusvarojen todellisen käytön peittelyyn ja avustettavaan toimintaan kuulumattomien toimistokustannusten kohdentamista avustushankkeelle. Väärillä tiedoilla on pyritty siihen, että seura saa pitää avustuksena saamansa varat.

Avustettavalle hankkeelle eli avustusvaroista maksettavaksi on avustuspäätösten mukaan saanut kohdistaa muiden kuin yksinomaan hanketta varten palkattujen työntekijöiden kustannuksia, jos avustuksen saaja osoittaa luotettavasti, esimerkiksi työajanseurannan avulla, työpanoksen kohdistumisen välittömästi hankkeelle. Tuomitut olivat kohdentaneet tuollaisten työntekijöiden kustannuksia avustettavalle hankkeelle ja mainituissa ilmoituksissa ilmoittaneet ministeriölle, että seuralla olisi ollut työajan seuranta. Työajan seurantaa ei ole todellisuudessa ollut. Väärä tieto on koskenut vuosien 2017 ja 2018 osalta yhteensä 47 545,89 euroa ja vuoden 2019 osalta 9 165,35 euroa eli yhteensä 56 711,24 euroa. Talousasioista vastannut hallituksen jäsen ei ole työajan seurannan osalta ollut vastuussa enää vuodelta 2019 annetun ilmoituksen tiedosta.

Lähipiiriyhdistysten avulla tuomitut olivat luoneet keinotekoista laskutusta talkootyöstä, jota ei todellisuudessa ollut ollut. Keinotekoisen laskutuksen avulla tuomitut olivat siirtäneet avustusvaroja lähipiiriyhdistyksille, jotka olivat maksaneet niillä Karjalan kielen seura ry:n sellaisia menoja, joita avustusvaroilla ei olisi avustuspäätösten mukaan saanut maksaa. Varoja oli myös siirretty takaisen seuralle avustuksina, jolloin seura oli saanut avustuspäätöksissä edellytettyä omarahoitusosuutta, joka oli todellisuudessa tullut maksetuksi avustusvaroilla. Tältä osin väärät tiedot ovat koskeneet 95 000 euron rahamäärää.

Karjalan kielen seura ry on ostanut toimistohenkilökunnan palveluja eräältä osakeyhtiöltä. Osakeyhtiö on hoitanut seuran muutkin kuin avustettavaan hankkeeseen liittyneet toimistotyöt. Vuonna 2019 tuomitut olivat kohdistaneet avustettavalle hankkeelle kaikki seuran toimistohenkilökunnan kustannukset 56 980,60 euroa. Tästä määrästä ainakin 20 000 euroa ei ole ollut avustettavan hankkeen eikä siten avustuksesta maksettavia kustannuksia.

Törkeässä kirjanpitorikoksessa on ollut kysymys lähipiiriyhdistysten käyttöön liittyneestä 95 000 euron keinotekoisesta laskutuksesta.

Tuomitut velvoitettiin suorittamaan Opetus- ja kulttuuriministeriölle vahingonkorvausta. Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus on 162 545,89 euroa. Hallituksen puheenjohtaja velvoitettiin lisäksi yksin suorittamaan ministeriölle korvausta 9 165,35 euroa. Molemmat tuomittiin yhteisvastuullisesti suorittamaan ministeriölle korvausta oikeudenkäyntikuluista 31 249,24 euroa.

1162. Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen herättämiä mietteitä

 

Olen päättänyt elevyttää tämän pari vuotta lähes pysähdyksissä olleen alkiuperäisen blogini, jonka pitämisen aloitin elokuussa 2008. Käsittelen blogissa lähinnä poitiikkaa, Suomen kv. asemaa sekä maan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta, hallintoa jne. Juridusten kysymysten käsittelyä jatkan edelleen  Rule of law -blogissa.

Tämä blogikirjoitus käsittelee presidentti Niinistön eilen 1.1. 2023  pitämän uudenvuodenpuheen eräitä kohtia. Kokonaisuutena presidentin puhe oli oikein hyvä ja kenties parhaita hänen uudenvuodenpuheistaan. Tässä muutama hajahuomio puheesta:

1. Tasavallan presidentti Saui Niinistön perinteinen uudenvuodenpuhe esitettiin tänään kello 12 TV 1:ssä. Puhe käsitteli lähinnä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan sekä Suomen ulkoista ja sisäistä turvallisuutta. 

2. Niinistö vertaisi Putinia Staliniin, joka kuvitteli puna-armeijan marssivan 1939 Helsinkiin kolmessa viikossa. Suunilleen yhtä nopeasti Putin uskoi  Ukrainan luhistuvan venäläisten hyökkkäyksen edessä. Näin ei käynyt, vaan sota Ukrainassa jatkuu edelleen ja tulee kestämään ilmeisesti vielä kauan. Oli täysin odotettua ja paikallaan, että Niinistö lupasi tuen Ukrainalle jatkuvan.

3. Niinistö puhui Venäjästä katkeruudella, eikä mikään ihme, sillä pettihän Putin kaikki Europan maat ja johtajat perin pohjin jo Krimin valtauksen yhetydesä 2014. Petettyjen joukossa seisoo myös Suomen presidentti Sauli Niinistö, joka tapasi Putinin presidenttikaudellaan Suomessa tai Venäjällä kymmenen kertaa ja lisäksi joissakin kansainvälisissä konferensseissa yms. tilaisuuksissa muualla.

4. Edes Krimin valloitus ja sen liittäminen Venäjään ei avannut Sauli Niinistön silmiä, vaan hän tapasi Putinia vuoden 2014 jälkeen muutaman kerran. Kenties räikeintä tässä suhteessa oli Putinin kutsuminen Suomeen vuonna 2017, jolloin Suomen itsenäistymisestä oli kulunut 100 vuotta. Presidentti Niinistö ja maan hallitus kohteli Krimin valloittanutta Putinia kuin konsanaan "piispaa pappilassa"ja suurena Suomen ystävänä! Kammottavaa oli myös Sauli Niinistön aloitteesta Donald Trumpin ja Putinin ns. huipputapaamisen järjestäminen Helsingissä vuonna 2019; se oli täysin turha tapaaminen, josta pisteet keräsi yksinomaan Putin.

5. Sauli Niinistön katkeruuden Putinin kohtaan ymmärtää, sillä kusettihan Putin Saulia puheillaan ja tapaamisillaan 10 vuotta putkeen. Putinin ja Venäjän pelossa Niinistö ei halunnut Suomen liittyvän Natoon, vaan hän piti Nato-optiota vielä tammikuussa 2022 riittävänä asiana. Vasta kun kansa ilmaisi välittömästi Venäjän hyöykkäyksen kevättalvella 2022 jälkeen selkeästi halunsa maan liittymisestä Natoon, presidentti, pääministeri Sanna Marin ja maan hallitus rohkenivat vihdoin kääntää kelkkansa.

6. Jonkinlaisena lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Putinin kusetuksen kohteeksi joutuivat myös Saksan Merkel, Ranskan Macron ja monet muutkin länsimaiden johtajat. Poikkeuksena Viro, Latvia ja Liettua, jotka ovat koko ajan pitäneet Putinin johtamaa Venäjää vaarallisena ja todellisena uhkana rajanaapureidensa ja koko Euroopan turvallisuudelle.

7. Nyt Sauli Niinistö saa odotella toimettomana, milloin Turkki ja Unkari suostuvat ratifiomaan Suomen Nato-hakemuksen - jos ylipäätään suostuvat. Turkin presidentti Erdogan ja Unkarin pääministeri Orban toimivat näin tietenkin Putinin  määräyksestä. Pari kolme kuukautta sitten presidentti Niinistö väläytti mahdollisuutta, että istuva eduskunta päättäisi jo ennen huhtikuun vaaleja hyväksyä lopullisesti halllituksen esityksen Natoon liittymisestä. Puhemies Matti Vanhanen torjui kuitenkin Niinistön  ehdotuksen toteamalla, ettei eduskunta säädä lakeja "pöytälatikkoon"; tästä pisteet Vanhaselle.

8. Niinistö palasi eilisessä puheessaan uudelleen sanottuun mahdollisuuteen, vaikka totesi samalla, että asia on "tietysti eduskunnan  käsissä". Mikä hoppu Niinistöllä on asiassa, sillä vielä  noin vuosi sitten  hän ei pitänyt edes Nato-hakemusta ajankohtaisena asiana. Toki tilanne on Venäjän hyökkäyssodan aloittamisen takia muuttunut  radikaalisesesti, mutta vaikka sota Ukrainassa jatkuisi, kuten näyttää, ties kuinka pitkään, Suomen turvallisuus ei ole sen takia välittömästi uhattuna, vaikka emme olisi Naton täysjäseniä.

9. Asian ydin on siinä, että Niinistön kannalta olisi todella ikävää, jos Suomen Natoon liittyminen olisi vielä kesken hänen toimikautensa päättyssä 1.4.2024. Mutta niin kuin Niinistö eilen totesi, Suomi kantaa myös Natoon liittymisen jälkeen itse päävastuun alueensa puolustamisesta. Suomi on jatkanut koko ajan Puolustusvoimien vahvistamista, ja viime vuonna asehankintoihin eri maista käytettiin ilmeisesti lähes miljardi euroa. 

10. Suomi on Britannian johtaman JEF-liittoutuman (Joint Expeditionary Force) jäsen yhdessä Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Viron, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa. Nämä maat ovat sitoutuneet kehittämään maiden sotilaallisia valmiuksia yhteisillä harjoituksilla ja tarvittaesa toimimaan yhdessä kriisitilanteissa. Suomi osallistuu jatkuvasti yhteisiin sotaharjoutuksiin myös Nato-maiden kanssa jne. Presidentti Sauli Niinistö osallistui 19.12.2022 Latvian Riiassa pidettyyn JEF-maiden päämieskokoukseen.

11. Sauli Niinistö käsitteli puheessaan lyhyesti myös Suomen sisäistä turvallisuutta. Hän varoitteli tässä suhteessa täysin perustellusti liiallisesta suvaitsevaisuudesta, sillä "siinäkin piilee sudenkuoppia". " Paha kun on taitava löytämään sen kaikkein löysimmän", presidentti lausui.  Niinistön mukaan Pohjoismaissa "suunta kulkee nyt kohti yleisen järjestyksen ja yksilöiden turvallisuuden vahvistamista". Selvä viittaus Suomessakin ilmenneen lisääntyvän katu- ja jengiväkivallan kitkemiseen. Hyvä!

1161. Kun pääministeri biletti, jatkoja Kesärannassa järjesti ja boomer-tarinaa päivitti

 

1. Pääministeri Sanna Marinin virka-asunnollaan Kesärannassa viime kesänä ja alkusyksystä tapahtuneet bileet ravintolaistumisten jälkeen ovat herättäneet laajaa huomiota ja kritiikkiä.

2. Pääministeri julisti pari kuukautta sitten, että korona on Suomessa kohta voitettu asia ja että yhteiskunnan on syytä avautua, mikä tarkoittaa rajoitteiden purkamista. Kun koronatartunnat ovat nyt jälleen alkaneet lisääntyä, on sanottu, että rajoiteita ei olisi saanut purkaa niin kovalla vauhdilla kuin mitä tapahtui.

3. Pääministeri näytti itse mallia, mitä vapautuminen voisi käytännössä tarkoittaa. Hänet nähtiin istummassa iltaa esimerkiksi Ravintola Siltasessa Helsingin Kalliossa. Pääministerin pöytäseurue koostui musiikkialan edustajia; musiikialla tarkoitetaan tässä yhteydessä ns. kevyttä musiikkia tai viihdemusiikkia, ja sen edustajilla lähinnä laulutähtiä.

4. Kesärannassa on kokoonnuttu ja kestitetty vieraita myös hieman virallisemmissa merkeissä. Sunnuntaina lokakuun 10. päivänä, joka sattuu olemaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven syntymäpäivä,  pääministeri nimittäin järjesti Kesärannassa suurta huomiota ja porua aiheuttaneen tapaamisen kevyenmusiikin edustajien kanssa. Tilaisuudessa nähtiin esimerkiksi sellaisia tähtiä kuin Pete Parkkonen, Anna Abreau,  Benjaminen Peltonen, Sanni jne. 

5. Paikalle oli kutsuttu myös kulttuuriministeri  Antti Kurvinen (kesk), joka esiintyi tilaisuudessa otetuissa valokuvissa tummassa puvussa mutta ilman solmiota; muiden vieraiden asu oli vapaampaa. Itseoikeutettuna saapuvilla oli myös Sanna Marinin pitkäaikainen ystävä, SDP:n tamperelainen kansanedustaja Ilmari Nurminen (30). Nurmisen paikallaoloa selitettiin sillä, että hän on "eduskunnan musiikkiverkoston vetäjä",;useimmat kansanedustajat eivät tosin olleet kuulleet tällaisesta verkostosta tai kerhosta mitään. Tilaisuudessa oli määrä keskustella taide-elämän vaikeasta tilanteesta koronaepidemian takia. Jälkeenpäin on kerottu, että keskustelujen anti oli jäänyt vähäiseksi.

6. Kahta päivää myöhemmin ministeri Antti Kurvinen aiheutti pääministerille todellisen pommin kertoesssaan julkisuudessa, mitä hallitus oli päättänyt tieteen, taiteen ja kulttuurialan määrärahojen leikkauksista. Sanna Marin haukkui kiivaassa lausunnossaan ministeri Kurvisen maanrakoon, koska tämä ei olisi saanut mennä kertomaan julkisuuteen vielä keskeneräisestä asiasta. Kurvinen puolustautui terhakkaasti, mutta  pääministerin tahdon mukaisesti myös keskustan oli taivuttava "keskeneräisen asiaan" uudelleen tarkasteluun. Sen seurauksena hallitus ilmotti 15.10. päättäneensä ko. leikkausten peruuttamisesta ja siitä, että Veikkaustuottojen alenema korvataan taide-, tiede-, kulttuuri- ja urheilujärjestöille vuonna 2021 sataprosenttisesti. Tarvittavat varat, 70 miljoonaa euroa, otetaan avoimelta momentilta,  josta hallituspuoleet esimerkiksi jakavat ns. joulurahaa lähinnä omille järjestöilleen ja kannattajakunnalleen.

7. Mutta palatkaamme takaisin teemaan  eli pääministerin Kesärantabileisiin. Seiska-lehti kertoi 21.10, että 10.10. Kesärannassa pidetty tilaisuus oli jatkunut Kesärannan saunassa, jonne osa vieraista jäi jatkamaan illanviettoa. Saunakutsu oli tosin esitetty ainoastaan osalle vieraita - Antti Kurvinen ei saunomiseen osallistunut - eivätkä loput vieraista edes tienneet saunajatkoista mitään.

8. Seiskan mukaan mainittu saunominen olisi itse asiassa ollut vain jäävuoren huippu, sillä lehden tietojen mukaan Kesärannassa on pidetty "villejä bileitä" ja hauskaaa mm. saunomisen merkeissä jo kesästä lähtien. Ravintolasta on lähdetty porukalla pääminsterin virka-autolla Kesärantaan eikä vieraiden nimilistoja ole tiettävästi tarvinnut virkatalon portilla esittää. Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Kurvinen, hän ei ole sukua ministeri Antti Kurviselle, on selittänyt, että turvajärjestelyt ovat kyllä olleet kunnossa.  - Niin, mitäpä muutakaan turvallisuuspäällikkö olisi voinut tilaisuuden jälkeen kertoa.

9. On selvää, että mediassa ja somessa nousi näistä tiedoista "hirmuinen meteli", jossa pääministeri ja siinä sivussa myös hänen adjutanttinsa Ilmari Nurminen saivat sapiskaa. Vanhemmat ihmiset ovat olleet erityisen näreissään "hurjasta menosta". Marin itse kuittasi Kesärannan jatkobilesitä nousseen kohun sanomalla, että vapaa-ajan vietto on hänen yksityiselämänsä piiriin kuuluva asia.

10. Pääministeri Sanna Marin oli viime torstaina ja perjantaina EU-maiden valtiojohtajien kokouksessa Brysselissä. Heti kotimahan palattuaan pääministeri julkaisi Instagramissa päivityksen, jossa boomereita neuvotaan näin: "Hei boom-boom-boomeri, jäitä hatuun, ota coolimmin". Yllä olevassa kuvssa Marin on Ilmari Nurmisen kanssa ja kuvaan liitetty säe on laulaja Benjamin Peltosen kappaleesta Boomeri.

11. Boomer-sana viittaa Yhdysvalloissa ns. baby boomer -sukupolveen eli vuosina 1946-1964 syntyneisiin ikäluokkiin. Suomessa puhutaan vastaaavasti sotien jälkeisistä suurista ikäluokista; jotkut näkevät käsitteen tarkoittavan ns. kalkkiksia.

12. Tästäkös vasta riemu ja kauhistus repesi! Jotkut oppositiopuolueiden kansanedustajat ovat katsoneet pääministerin halunneen pilkata sodoanjälkeisiä sukupolvia, vaikka nämä ovat tehneet pitkän päivätyön suomalaisen yhteiskunnan eteen. Jotkut toiset taas ovat nähneet pääministerin boomer-postauksen omien äänestäjien pilkkaamisena huomauttaen, että SDP:n jäsenten keski-ikä on 70 vuotta eli he kuuluvat samaan ikäluokkaan amerikkalaisten baby boomerien kanssa. Toisaalta esimerkiksi monet hallituspuolueiden kansanedustajat ovat puolustaneet pääministeriä ja pitäneet hänen jakamaansa Instagram-päivitystä lähinnä vain  huumorina.

13. Eilen sunnuntaina  päministerin haastattelutunnilla Sanna Marin odotetusti kiisti, että hänen tarkoituksena olisi ollut pilkata iäkkäiä demariäänestäjiä tai -jäseniä taikka yleensä vanhempia ikäpolvia. Päinvastoin hän ilmoitti kunnioittavansa suuresti työtä, jotka nämä ovat tehneet suomalaisen yhteiskunnan eteen. Marinin mukaan päivityksessä oli kyse vain hänen vastineestaan kuluneen viikon aikana hänen vapaa-aikansa vietosta virinneeseen keskusteluun. Marin sanoi saaneensa myös paljon kannustusta vanhempien ikäpolvien edustajilta.

14. Näin tietenkin on, kuten pääministeri sanoo. Hänen on kokenut itseensä kohdistuneen arvostelun vapaa-ajan vietostaan epäoikeudenmukaiseksi. Toisaalta pääministerin voisi toki olla varovaisempi, mitä tulee julkiseen bilettämiseen ja ravintola- tai muusikkotuttujen kuskaamiseen virka-autolla jatkoille Kesärantaan. Pääministerillä ei ole samanlaista yksityisyyttä kuin tavallisilla kansalaisilla.

15. Nyt jäämme odottamaan seuraavaa kohua ja mitä siitä seuraa! Pääministeri katsonee, että ei ole niin kovin suurta väliä, käsitelläänkö hänen toimiaan ja tempauksiaan julkisuudessa myönteisessä vain kielteisessä valossa. Pääasiassa on, että hänestä puhutaan ja hän on koko ajan julkisuudessa.

16. Boomer-biisin ja Sanna Marinin bilettämistapauksen innoittamana olen kyhännyt oman tunnettua iskelmää "Kuubalainen serenadi" mukailevan version,  siis laulusta, jossa "tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen". Näin sen sanat menevät:

Me tulimme Siltasesta                                                                                                                                    kai hiukkasen horjuen.                                                                                                                                 

Oli muutamia juotu                                                                                                                                        ja fiilis oli kummallinen.

Joku ehdotti sattumalta                                                                                                                                   se oli kai Nurminen.

Että Kesärannan jatkot                                                                                                                                   oikein kiva juttu on. 

Me kaikki lautehille                                                                                                                                    siinä sitten könytiin                                                                                                                                    

Ja Benjaminin boomeria                                                                                                                                 me yhdessä hoilattiin

Joku ehdotti pilan päiten                                                                                                                                se oli kai Peltonen

Että päivitys Instaan olis                                                                                                                               pirun cooli tempaus myös                                                                                                                                     

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                              

 

 

1160. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys pysyy KHO:n päätöksellä (KHO 2021:140)

Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys on herättänyt viime aikina polemiikkia ja siitä on haluttu päästä eroon. Toistaiseksi tuloksetta. Nyt asia on viety ensimmäistä kertaa Suomen ylimmän hallintotuomioistuimen eli korkeimman hallinto-oikeduen (KHO) tutkittavaksi. Se antoi päätöksensä eilen 6.10. Selostan sitä tässä kirjoituksessa ja lisään sitten muutaman oman kommentin.

1. Turun yliopistossa opiskeleva A pyysi 28.10.2018, että hänelle myönnetään ero Turun yliopiston ylioppilakunnasta ilman, että hän menettää opiskeluoikeutensa yliopistossa. A vaati myös  jäsenmaksun palauttamista tietltäajalta. A:n mukaan yliopistolaissa säädetty pakkojäsenyys ylioppilaskunnassa on il 1meisesti ristiriidassa perustuslain kanssa.

2. Turun ylioppilaskunnan hallitus hylkäsi 15.11.2018 A:n pyynnön, samoin 29.11.2018 A:n päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

3. A valitti valitti oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen.

4. Hallinto-oikeus tutki A:n esittämät vaatimukset hallintoriita-asiana ja hylkäsi 3.11.2020 antamallaan päätöksellö hakemuksen. - Asian käsittely hallinto-oikeudessa kesti siis noin kaksi vuotta.

5. Korkein hallinto-oikeus (KHO), jonne A valitti hallinto-oikeuden päätöksestä, totesi Finlexissä julkaistavan eli ennakkopäätökseksi tarkoitetun ratkaisunsa (KHO 2021:140) aluksi, että asiassa oli kyse siitä, oliko ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä koskeva yliopistolain 46 §:n säännös jätettävä soveltamatta sen vuoksi, että sen soveltaminen olisi perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun yhdistymisvapauden kanssa tilanteessa, jossa muutoksenhakija on ilmoittanut haluavansa erota ylioppilaskunnasta ja vaatinut jäsenmaksun ylioppilaskuntaosuuden palauttamista. - Tässä selostetaan KHO:n ratkaisuselosteen yhteenvedon sisältöä.

6. KHO kiinnitti huomiota siihen, että perustuslain esitöiden mukaan sen 106 §:ssä ilmaistun ilmeisyysvaatimuksen oli katsottu edellyttävän, että ristiriita lain ja perustuslain välillä on selvä ja riidaton. Lain soveltamisen ja perustuslain ristiriitaa ei esitöiden mukaan voida pitää ilmeisenä, jos perustuslakivaliokunta on ottanut siihen kantaa lain säätämisvaiheessa ja katsonut, ettei ristiriitaa ole olemassa. KHO totesi, että myös myöhemmillä tulkinnoilla voi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa perustuslakivaliokunnan lainsäädäntövaiheessa esittämän nimenomaisen kannanoton painoarvoa.

7. KHO totesi edelleen, että perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan PeVL 11/2009 vp katsonut, ettei ylioppilaskunnan pakkojäsenyys ollut perustuslain 13 §:n 2 momentin vastainen. KHO:n mukaan valiokunnan käytännössä oli mainitun lausunnon jälkeen esitetty muita lakeja arvioitaessa kannanottoja, joiden perusteella valiokunnan suhtautumista myös ylioppilaskunnan pakkojäsenyyteen yhdistymisvapauden rajoituksena voitiin nyttemmin pitää ainakin jossain määrin kriittisempänä. KHO:n mukaan niissä ei kuitenkaan ollut suoraan arvioitu ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä koskevan  sääntelyn perustuslainmukaisuutta eikä niistä ollut johdettavissa tältä osin valiokunnan kannan muutosta.

8. Perustuslakivaliokunnan myöhemmissä lausunnoissa oli sen sijaan edelleen tuotu esiin, että aiemmassa lausuntokäytännössä ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden oli katsottu olevan, ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnista poiketen, hyväksyttävissä etenkin sen vuoksi, että ylioppilaskuntaa oli vanhastaan pidettävä osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Pelkästään ylioppilaskunnan tehtävissä tapahtuneet lainsäädännölliset muutokset eivät antaneet aihetta katsoa, että ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä koskevan sääntelyn soveltamista tuli pitää selvästi ja riidattomasti negatiivisen yhdistymisvapauden vastaisena. Yliopiston opiskelijoiden erilaiselle kohtelulle ammattikorkeakoulujen opiskelijoihin verrattuna oli puolestaan katsottava olevan yliopistojen perustuslaissa turvattuun itsehallintoon palautuvia hyväksyttäviä perusteita.

9. Johtopäätöksenään KHO päätyi katsomaan, että yliopistolain 46 §:n soveltaminen ei käsillä olevassa tilanteessa ollut perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

10. KHO hylkäsi A:n valituksen. Lainkohdat: Yliopistolaki 46 §, Suomen pprustuslaki 6 § 1 ja 2 momentti, 13 § 2 ja 3 momentti, 106 ja 123 § 1 momentti. Muina oikeusohjeina PeVL 11/2009 vp, PeVL 24/2014 vp ja PeVL 33/2018 vp.

11. KHO:n kokoonpanoon kuuluivat jäsenet Suviranta, Helander, Lavapuro, Wirén ja Siimes. Lavapuro ja ma. oikeusneuvos Wirén olivat eri mieltä perusteluista. Heidän mukaansa yliopistolain 46 § ei ollut edes ristiriidassa - saati sitten ilmeisessä ristiriidassa (!) - perustuslain 13 §:n yhdistymisvapauden kanssa.

 -----

12. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys on ehtinyt herättää paljon porua etenkin sen jälkeen, kun ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla ei ole säädetty vastaavanlaista pakkoa kuulua jäsenenä korkeakoulun oppilaskuntaan ja maksaa jäsenmaksua, joka ylioppilaskunnissa vaihtelee 42 ja 68 euron vuosimaksun välillä.

13. Minusta  KHO:n omaksuma kanta pitäytyä ratkaisussa tiukasti yliopistolain sanamuotoon osoittaa, ettei tuomioistuin ei ole halunnut ottaa oikeutta kehittävää roolia,johon prejudikaattituomioistuimella toki olisi mahdollisuus ja oikeus. Tämä olisi edellyttänyt irtaantumista jo aikansa eläneistä vanhoista näkemyksistä ja kannanoton perustamista lähinnä vain siihen, että ylioppilaskuntaa on "vanhastaan" pidetty osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Yliopiston autonomia ei olisi toki ollut uhattuna, jos KHO olisi päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen.

14. KHO:n perustelutapaa ei voida pitää pro et contra -tyyppisenä puntarointina, jossa annetaan tilaa ja painoarvoa myös valittua lopputulosta vastaan puhuville seikoille ja näkökohdille, vaan ratkaisussa on, niin minusta näyttää, voittopuolisesti korostettu yksinomaan hakemusta vastaan puhuvia muodollisia seikkoja ja pitäytymistä lain sanamuodon ohella tiukasti myös lain esitöiden perusteluihin ja perustuslakivaliokunnan lausuntoihin. Riiippumattomalta ylimmältä hallinto-oikeudelta voitaisiin kuitenkin kohtuudella edellyttää hieman itsenäisempää otetta, jossa pannaan painoa myös realistisille ja tässä tapauksessa opiskelijoiden oikeusturvaa korostaville näkökohdille. Pakkojäsenyys sopii nykyiseen yliopistomaailmaan ja yhteiskuntaan huonosti.

15. KHO:n edustama käsitys, jonka mukaan lain soveltamisen ja perustuslain ristiriitaa (PL 106 §) ei voida pitää ilmeisenä, jos perustuslakivaliokunta on jo ottanut siihen kantaa lain säämisvaihesssa ja katsonut, ettei ristiriitaa ole olemassa. Tässäkin kysymyksessä KHO nojautuu lähinnä vain perustuslain esitöissä esitettyyn näkemykseen. Asiasta voidaan perustellusti olla eri mieltä, muistamani mukaan mainittua kriteeriä ei ole oikeuskirjallisuudessa yksimielisesti hyväksytty.

16. KHO ei nojaudu ratkaisujensa perusteluissa juuri koskaan oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin - tässä suhteessa korkein oikeus (KKO) on sitä vastoin osoittanut viime aikoina ilahduttavasti toisenlaista otetta. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä on tarkastellut äskettäin kriittisesti esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden dosentti Matti Muukkonen (Edilex 2021:2). Hän pitää pakkojäsenyyttä ongelmallisena, mahdollisesti jopa perustuslain vastaisena.

17. KHO näyttää siis katsoneen, ettei sen tehtäviin ja rooliin kuulu oikeuden kehittäminen järkevillä ja oikeudenmukaisilla tulkinnoilla, vaan kyseinen epäkohta eli ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistaminen edellyttää lainsäätäjän puuttumista asiaan.

16. Kansanedustaja Heikki Vestaman on äskettäin jättänyt ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamista koskevan lakialoitteen, jossa hän viittaa mm.  Matti Muukkosen edellä mainittuun artikkeliin. Vestmanin mukaan sanottu automaatio- tai pakkojäsenyys on muinaisjäännös, jolla ei ole enää perusteita.

17. Mutta vastarinta on sitkeää! Tätä osoittaa se, että opetus- ja kulttuuriministeriön asiaa pohtimaan asettama  selvitystyöryhmä edellyttää edelleen pakkojäsenyyden säilyttämistä. Pääperusteena ryhmä vetoaa yhä siihen, että ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidetty osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Kestämätön ja sangen yksipuolinen peruste, mutta sekin näköjään tuntuu yhä kelpaavan.

18. Sanotun selvitysryhmän puheenjohtajana toimi, kukapas muu kuin KHO:n entinen presidentti Pekka Hallberg. Ei siis mikään kovin suuri ihme, että KHO seurasi tänään annetulla päätöksellään perässä!

19. Viime aikoina on täysin perustellusti esitetty, että perustuslain 106 §:n säännöstä, joka siis koskee perustuslain etusijaa lakiin verrattuna, olisi syytä muuttaa siten, että lainkohdasta poistettaisiin kriteeri,  jonka mukaan ristiriidan on oltava ilmeinen, jotta perustuslaki syrjäyttää lain säännöksen. Tämä muutos antaisi tuomioistuimille nykyistä selvästi paremmat mahdollisuudet valvoa sovellettavien lakien perustuslainmukaisuutta.

1159. Kun komentaja rivistä lipesi

1. HX-hävittäjähanke on puolustusministeriön hanke, jonka tarkoitus on hankkia Suomeen uusia monitoimihävittäjiä nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle. Hankinta on toteutuessaan Suomen kaikkien aikojen kallein ostos, sillä hankittavat 64 hävittäjää maksaisivat arviolta n. 10 miljardia euroa.  HX-hävittäjähanke on alkanut syksyllä 2015 ja hallituksen on määrä  päättää hankinnasta vuonna 2021. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen vuosina 2025–2030.

2. Puolustusvoimissa on HX-hankkeen parissa työskennellyt jo vuosia noin 70 ihmistä. Hankkeen ohjelmajohtajana on toiminut Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.

3. Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastattiin loppuvuonna 2016 seuraavien hävittäjien osalta: F/A-18 (Boeing),  F-35 (Lockheed Martin),  JAS Gripen (Saab),  Rafale  (Dassault) ja Eurofighter  Typhoon (BAE Systems). Tarjouspyynnöt lähetettiin 26.4.2018 Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka toimittivat ne edelleen lentokonevalmistajille^.Kaikki viisi valmistajaa, joille tarjouspyyntö oli jätetty, antoivat vastauksensa Suomen alustavaan tarjouspyyntöön tammikuun loppuun 2019 mennessä.

4. Syksyllä 2019 Puolustusvoimat pyysi valmistajilta tarjouksen tarkennuksen, ja lopulliset tarjoukset saadaan valmistajilta vuoden 2020 loppupuolella. Kaikki ehdokkaana olevat koneet saapuivat Suomeen Pirkkalan tukikohtaan talvella 2020 aloitettuihin testeihin.

5. Jarmo Ilmari Lindberg (synt. 10.6.1959) on suomalainen kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja. Hän on taustaltaan hävittäjälentäjä, joka sai lempinimen Charles 1970 -luvulla kuuluisan amerikkalaisen lentäjän Charles Lindbergh´n mukaan. Jarmo Lindberg nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005, jolloin hänet nimitettiin prikaatikenraaliksi. Vuosina 2008-2012 Lindberg toimi ilmavoimien komentajana ja vuosina 2012-2014 puolustuvoimien sotatalouspäällikkönä. Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle. Lindberg eläköityi itse elokuun alussa 2019, jolloin hän allekirjoitti puolutusministeriön kanssa karenssisopimuksen. Sen mukaan hänellä ei ollut lupa aloittaa aiempiin tehtäviinsä liittyvää elinkeino- tai ammatinharjoittamista.

6. Kuluvan viikon keskiviikkona 15. 4. saatiin todellinen uutispommi, kun hävittäjähankinnoista kilpaileva Lockheed Martin tiedotti puolustusministeriölle, että Jarmo "Charles" Lindberg oli siirtynyt yhtiön lobbariksi tehtävänään konsultoida juuri Suomen hävittäjähankintaa.

7. Ilmeni, että kenraali Lindberg oli tammikuussa 2020 - siis jo ennen mainitun kuuden kuukauden karenssiajan päättymistä - perustanut lobbaustehtävää silmällä pitäen  Suomalainen kenraalikonsultointi oy:n nimisen yhtiön. Hän ei ollut tuolloin tai myöhemminkään ilmoittanut puolustusministeriölle ryhtyvänsä Lockheed Martinin konsultiksi.

8. Selvää on, että entisen ilmavoimien ja koko Puolutusvoimien komentajana toimineen kenraalin siirtyminen hävittäjähankinnan tullessa ratkaisevaan vaiheeseen on moraalisesti sangen arveluttava asia, joka on herättänyt Suomessa kovaa krittikkiä.  Kenraali on vaihtanut puolta eli siirtynyt ostajan joukoista myyjän riveihin. Virassaan Lindbergilla oli mahdollisuus - sitä hän ei tietenkään jättänyt käyttämättä - nähdä kaikkien hävittäjäkisassa mukana olleiden valmistajien tarjoukset ja nyt, eli vain puolen vuoden kuluttua eläköitymisestään, hän konsultoi yhtä tarjouksen tehnyttä valmistajaa. Eihän tässä ole minkäänlaista tolkkua!

9. Sillä seikalla, että Lindberg on juuri ja juuri eli ns. rimaa hipoen noudattanut sovittua kuuden kuukauden karenssiaikaa - tosin perustanut konsulttiyrityksensä jo ko. ajan kuluessa - ei ole kovin paljon merkitystä. Sopimusehtoja hän ei ole muodollisesti rikkonut, mutta asevelihenkeä sitäkin selvemmin. Voidaan jopa sanoa, että lobbariksi ryhtyessään kenraali on livennyt rivistä. Kenraali ei voi piiloutua sen taakse, että hän on noudattanut karenssiaikaa.

10. Lockheed Martinin hävittäjää on suorituskyvyltään pidetty hävittäjäkisan yhtenä voittajaehdokkaana. On selvää, että mistään pikkukorvauksesta kenraali ei ole lobbaustehtävään ryhtynyt, vaan hänen palkkiossaan täytyy olla kysymys todella huomattavista summista. Sen vuoksi on käynyt toteen raamatullinen ilmaisu: (Maanpuolustus)henki on kenties ollut altis (vahva), mutta liha liian heikko. Houkutus on muodostunut kenraalille liian suureksi, hän on halunnut panna kerrankin kunnolla rahoiksi!

11. Karenssiaikoja tällaisissa tapauksissa tulisi tietenkin pidentää nykykäytäntöön verrattuna huomattavasti. Tästä on puhuttu jo pitkään ja hartaasti, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.  Ministerit ovat voineet siirtyyä suoraan elinkeinoelämän palvelukseen (esimerkkinä Jyri Häkämies) tai muut johtavat poliitikot (esimerkkinä Laura Räty ja Lasse Männistö) terveys-tai sairaalafirmojen leipiin jne.

12. HX-hävittäjähankkeessa muutkin valmistajat ovat toki käyttäneet korkea-arvosia suomalaissotilaita lobbareina, Boeing entistä eli vuosina 2001-2009 puolustusvoimien komentajana toiminutta Juhani Kaskealaa ja Saab Uudenmaan prikaatin entistä komentajaa Karl Gustav Storgårdsia.

13. Suomi kävi eilen vastaiskuun. Puolustusministeri Antti Kaikkonen nimittäin ilmoitti - keskusteltuaan ensin presidentti Sauli Niinistön kanssa - että Suomi lopettaa ulkopuolisten konsulttien käytön hävittäjähankkeen tapaamisissa kokonaan. HX-hankkeen valmistelussa tulee jatkossa pidättyä "kaikista yhteyksistä" hankkeen tarjoavia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa. Kaikkosen mukaan määräys koskee kaikkia tapaamisia ja muita yhteyksiä ja astuu voimaan välittömästi.

14. Tämä on oikea ja välttämätön päätös, mutta sillä ei voida mitätöidä niitä tapaamisia, joita HX-konsulteilla ja mahdollisesti myös Jarmo Lindbergillä on jo ollut Suomessa hankintaa hoitavien johtohenkilöiden kanssa. Epävirallista yhteydenpitoa lienee mahdollista myös edelleen jatkaa kabineteissa ja kulisseissa, tätä Antti Kaikkosen ukaasi ei pysty estämään. Jarmo Lindbergin lobbaushankkeen paljastuttua - mutta ennen ministeri Kaikkosen asiaan puuttumista - puolustusminnisteriön hankejohtajana toimiva kenraalimajuri (evp) Lauri Puranen ehti kommentoida Lindbergin uutta pestiä varsin innostuneen oloisesti.

15. Kenraali Lindbergin lobbariksi ryhtyminen saattaa vaarantaa koko hävittäjähankinnan. Muut tarjoajat voivat kenties vaatia Lockheedin sulkemista hankinnasta. Toinen asia on, tulisiko koko hävittäjäkauppaa tulossa olevan talouslaman vuoksi siirtää esimerkiksi viidellä vuodella eteenpäin, jolloin hallitus tekisi hankintapäätöksen vasta esimerkiksi vuonna 2026. Kyllä ne Hornetit pysyvät taivaalla vallan mainiosti vielä monta vuotta. Kanada on tehnyt järkevästi, sillä se ei hanki uusia hävittäjiä, vaan päivittää nykyisin käytössä olevia ja pidentää siten vanhojen hävittäjien käyttöikää ainakin 10 vuodella.

16. Niin tai näin, mutta  vakavasta asiasta joka tapauksesta on kysymys. Piilokorruptiota ja etiikkaa tutkinut emeritusprofessori Ari Salminen totesi eilen Yle Uutisille, että eettisesti arvioiden tapaukseen tulee suhtautua erittäin vakavasti, sillä tärkeää on myös se, miltä asia näyttää ulkoapäin tarkasteltuna. Silloin vaikuttaa siltä, että yksi yhtiö eli Lockheed Martin on voinut saada tietynlaista etua, joka voi olla jopa ratkaiseva tekijä hävittäjien valmistajaa valittaessa.

17. Voisiko tai tulisiko  Suomen "rangaista" Lockheed Martinia niin, ettei sen tarjoamaa konetta missään tapauksessa valittaisi uudeksi hävittäjäksi? Toinen mahdollisuus on se, että voittaakseen hävittäjäkisan Lockheed Martinin tulisi alentaa tarjoushintaansa rutkasti, jotta se voisi vielä saada "armon" Suomen silmissä.

1158. Pekka Haavisto johtaa presidenttipeliä

               Alma Median kyselyn mukaan tässä on Suomen seuraava presidenttipari

1. Se alkaa taas! Tarkoitan presidenttipeliä. Presidenttivaalit järjesttään seuraavan kerran tammikuussa 2024, siis runsaan neljän vuoden kuluttua. 

2. Istuva presidentti Sauli Niinistö ei voi enää asettua ehdolle, sillä hän tulee olleeksi neimmäisajan eli kaksi kautta virassa. Täten suomalaiset pääsevät äänestämään maalle kokonaan uutta presidenttiä. Asia on syytä tervehtiä tyydystystä tuntien.

3. Kenet suomalaiset haluaisivat seuraavaksi presidntikseen? Tästä kysymyksestä tullaan järjestämään ennen vaaleja tietenkin hirmuinen määrä erilaisia selvityksiä ja gallupkyselyjä. Ensimmäinen kysely on nyt suoritettu, sen teki Alma Media. Kyselyn toteutti Tietoykkönen Oy ja siinä haastateltiin 1 500:aa äänestysikäistä suomalaista. Tuloksia esiteltiin Alma Median lehdissä eilen illalla.

4.  Vastaajilta kysyttiin, ketä he äänestäisivät, jos presidentinvaali järjestettäisiin nyt. Heille tarjottiin kyselyssä presidenttivaihtoehdoksi kymmentä eri poliitikkoa, jotka kaikki ovat olleet tavalla tai toisella mukana Sauli Niinistön seuraajaspekulaatioissa. Seuraava presidentti saattaa hyvinkin nousta juuri tästä kymmeniköstä. Vain neljä prosenttia kyselyn vastaajista kertoo kannattavansa presidentiksi jotakuta muuta henkilöä.

5. Kyselyn tulos ei yllättänyt, sillä sen mukaan ulkoministeri Pekka Haavisto on kansalaisten selkeä ja jopa ylivoimainen suosikki uudeksi tasavallan presideksi. Hän sai kyselyssä 33 prosentin kannatuksen.

6. Seuraavan ryhmän Pekka Haaviston jälkeen muodostivat kyselyssä keskustan Olli Rehn (11 %), perussuomalaisten Jussi Halla-aho (10 %) ja kokoomuksen Jan Vapaavuori (10 %)

7. Tämän jälkeen kyselyssä kannatusta saivat vasemmistoliiton Li Andersson (8 %), SDP:n Eero Heinäluoma (7 %), SDP:n Jutta Urpilainen (6 %, kokoomuksen Paula Risikko (5 %) ja perussuomalaisten Laura Huhtasaari (4 %). Hännänhuippuna tulee vihreiden Maria Ohisalo (1 %). Joku muu ehdokas keräsi kyselyssä 4 %:n kannatuksen

8. Itse jäin kaipaamaan potentiaalisten ehdokkaiden joukosta nimeä Alexander Stubb, entistä ulko-ja pääministriä. Hän oli vielä joku vuosi sitten lähes ykkössuosikki seuraavaksi presidentiksi. Alma Media mielestä aika on kuitenkin ilmeisesti jo ajanut Stubbin ohitse.

9. Olisin asiasta kuitenkin eri mieltä. Selvää lienee, ettei kokoomus tule nimeämään presidenttiehdokkaaksen esimerkiksi Petteri Orpoa, tuskin edes Paula Risikkoa. Ehdokuudesta kilpailevat siten Jan Vapaavuori ja Alex Stubb.  Pidän Vapaavuoren  mahdollissuuksia vaalissa aika vähäisinä, hän tuskin selviytyisi toiselle kirerrokselle. Stubbilla olisi käsitykseni mukaan paremmat mahdollisuudet.

10. Olisin hyvin hämmästynyt, jos demarit valitsisivat ehdokkaakseen Eero Heinäluoman; ehdokkaaksi tullee Afrikka-komisssaari Jutta Urpilainen, joka omaisi hyvät mahdollisuudet Pekka Haavistoa vastaan toisella kierroksella.

11. Itse veikkaisin tässä vaiheessa, että toiselle kierrokselle vaalissa selviytyvät Pekka Haavisto ja Jussi Halla-aho.  Haavisto olisi ennakkosuosikki, mutta Halla-aho saattaisi panna hänet vaalissa yllättävän tiukoille.

12. Vastakkain olisivat monessa suhteessa erilaiset henkilöt: ylioppilas/tohtori, liberaali/ konservatiivi, ministeri/kansanedustaja ja ent. meppi, sivari/sivari, homo/hetero, globalisti/nationalisti jne.

1157. Perussuomalaiset edelleen suurin puolue

 

1. Ylen Taloustutkimuksella teettämän ja tänään julkaiseman kannatusmittauskyselyn mukaan perussuomalaiset (PS) on edelleen Suomen suosituin puolue 19,6 prosentin kannatuksella. Persut nousi suurimmaksi puolueeksi keväällä eduskuntavaalien jälkeen. Kesän aikana se on ollut selvästi aktiivisin ja julkisuudessa näkyvin oppositiopuolue. Helsingin Sanomien 2-3 viikkoa sitten teettämässä kyselyssä perussuomalaisia kannatti peräti  20,7 prosenttia vastaajista.

2. Taloustutkimus haastatteli selvitystä varten 2 451 ihmistä, joista 1 749 kertoi puoluekantansa. Mittaus tehtiin 8.7.–6.8. välisenä aikana. Tulosten virhemarginaali on 2,0 prosenttiyksikköä suuntaansa.

3. Perussuomalaisten jälkeen toisiksi suosituin puolue on tällä hetkellä Ylen mittauksen mukaan mukaan oppositopuolue kokoomus, jota kannatti kyselyssä 16,8 prosenttia vastaajista. Ei nousua eikä laskua Ylen kesäkuun mittaukseen verrattuna. Puheenjohtaja Peteri Orpo on ollut kesän aikana hyvin hissukseen. Veikataan, että Orpo saa ensi vuoden puoluekokouksessa vastaehdokkaita, joista vahvin lienee entinen oikeusministeri Antti Häkkänen.

4. Kolmanneksi kannatuskisassa tuli pääministeripuolue Sdp 16,3 prosentin kannatuksella - kovin vaatimaton kannatus siis. Neljäntenä on vihreät, jonka kannatus jatkaa nousuaan ja on kyselyn mukaan 15,1 prosenttia. Viime eduskuntakaudella pääministeripuolueena toiminut keskusta onäyttää vajonneen lopullisesti viidennelle sijalle.  Ylen mittauksessa sitä kannatti 12,6 prosenttia vastaajista, missä on nousua 0,9 prosenttiyksikköä kesäkuisesta pohjanoteerauksesta.

5. Vasemmistopuolueen kannatus junnaa paikoillaan, vaikka puolue on nyt hallituksessa puheenjohtajansa Li Anderssonin johdolla. Nyt vasemmistoa kannatti 8,7 prosenttia vastaajista. Olisiko puolueen sittenkin kanattanut jäädä oppositioon, jossa sen olisi ollut helpompi rähistä ja kritisoida? Ei toki, hallitukseen vaan maksoi mitä maksoi!

6. RKP:n ja KD:n kannatus mataa tutuissa ja matalissa luvuissa, sillä RKP:n saalis kyselyssä  oli 4,3 prosenttia ja KD:n 3,5 prosenttia. RKP on onnensa huipulla, sillä se sai hallitukseen kaksi ministeriä, jotka molemmat istuvat oikeusministeriössä.

7. Nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa Ylen kannatusmittauksista. Mittauksen mukaan hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on 57 prosenttia. Oppositiopuolueiden kannatus on kyselyn perusteella pysynyt tasaisena viime kuukausien aikana.

8. Keskustassa meneillään oleva puheenjohtajakisa, joka vaikuttaa kyllä aika värittömältä,  ei näytä juuri kohentavan keskustan kannatuslukuja. Mielipidekyselyjen mukaan paikkaa tavoittelevien Katri Kulmunin ja Antti Kaikkosen kannatus on miletei tasoissa, sillä kumpaakin kannattaa keskustan jäsenistä noin 40 prosenttia. Kyseessä on kuitenkin vain  pätkäpuheenjohtajuus, sillä keskusta valitsee uuden puheenjohtajan kesäkuussa ensi vuonna. Ennustetaan, että puheenjohtajaksi valittaisiin tuolloin Annika Saarikko, joka siirtyy kohta äityslomalle.

9. Sanoisin, että Katri Kulmunilla on Antti Kaikkosta paremmat edellytykset nostaa suossa olevia keskustan kannatuslukuja. Hän on nuori (31-vuotias), raikas ja viehättävä nainen,  joka näyttää osaavan politiikan teon taidon ja hoitaa myös ministeripostinsa kunnolla, vaikka  jotkut politiikan toimittajat näyttävät kampanjoivan hänen valintaansa vastaan.

10. Mukavana  seuramiehenä tunnettu Antti Kaikkonen ei ole vielä vanha (45), mutta hän on häärinyt politiikassa jo niin pitkään - samoin kuin monissa viihdeohjelmissa - että hänellä on ollut riittävästi aikaa antaa näyttönsä. Minusta tuo näyttö ei ole kovin kummoinen. Sitä paitsi Kaikkonen muistetaan edelleen Nuorisosäätiön sotkuista ja saamastaan rikostuomiosta.

1156. Sote kaatui, hallitus erosi

Eronnut pääministeri Juha Sipilä vaalitilaisuudessa Riihimäen Prismassa 8.3. klo 15.30

 1. Kolmen eri hallituksen toimikaudella runsaat toistakymmentä vuotta valmisteltu sosiaali- ja maakuntauudistus eli Sote kaatui tälläkin kertaa ryminällä ja vieläpä aivan aivan kalkkiviivoilla. Vielä viime sunnuntaina. siis 3. maaliskuuta,  pääministeri Juha Sipilä lausui Ylen pääministerin kyselytunnilla optismisesti, että uudistus saadaan "maaliin" eli hyväksyttyä eduskunnassa. Samaa vakuutti sosiaaliministeri Anka Saarikko torstaina 7. maaliskuuta, vaikka tiesi, että sote kuoptaan seutaavana päivänä. Kuulijat ja tv-katselijat  ymmärsivät, että ministereiden puhe oli vain toiveajattelua, sillä hallitus oli ajanut asiassa itsensä umpikujaan.

2. Viimeinen naula sote-arkuun lyötiin torstaina 7. maaliskuuta, jolloin Yle julkaisi Taloustutkimuksella tettämänsä puolueiden kannatuskyselyn tulokset.  Kyselyn mukaan keskustan kannatus oli suorastaan romahtanut ennätyksellisen alas eli 14,1 prosenttin, kun suurimman kannatuksen saanutta SDP:tä kannatti kyselyssä 21,3 prosenttia ja kokoomustakin sentään 16,2 prosenttia vastaajista.  Aivan keskustan niskaan hengittivät kyselyssä vihreät (13,7 %) ja jopa perussuomalaiset (13,2 %). Voi vain arvailla,  miten punaista pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka oli torstaina Baltian matkalla, näki gallupkyselyn tulokset kuultuaan.

3. Pääministerin mitta täyttyi ja hän päätti turvautua suosionsa riippeet pelastaakseen viimeiseen käytössä olleeseen oljenkorteen eli hallituksen eronpyyntöön. Juha Sipilä  oli uhannut hallituksen erolla eli "Mäntyniemeen kävelyllä" muita hallituspuolueita jo syksyllä 2015 ja toisen kerran kesäkuussa 2017, jolloin perussuomalaisille annettiin potkut hallituksesta ja persuministerit käänsivät takkinsa ja jatkoivat hallituksessa Sinisen tulevaisuuden edustajina. Oikea tapa olisi tietenkin ollut hallituksen ero ja uuden hallituksen muodostaminen virallisessa järjestyksessä.

4.  Eduskunnassakin oli viimein havaittu, että sotea ei ehditä käsitellä loppuun kuluvan istuntokauden aikana, joka päättyy 19. maaliskuuta.  Eduskunnan puhemiehen Paula Risikon tarkoituksena oli ilmoittaa asiasta  puhemiesneuvoston perjantaina kello 10 alkavan kokouksen päätyttyä; puhemiesneuvosoton kuuluvat puhemiehen lisäksi kaksi varapuhemiestä ja eduskunnan valiokuntien puheenjohtajat.

5. Tämä ei kuitenkaan sopinut Juha Sipilälle, sillä se olisi ollut hallitukselle liian nöyryyttävä ratkaisu. Hän päätti vetää välistä ja toimia jo ennen puhemiesneuvoston kokousta. Sipilä oli jo edellisenä iltana pohtinut Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmän jäsenten kanssa pidetyssä kokouksessa eri vaihtoehtoja tilanteen selvittämiseksi. Yhtenä mahdollisuutena Sipilä toi esiin  hallituksen eronpyynnön jättämisen. Kesärannan kokouksessa tai sen jälkeen Sipilä otti yhteyden presidentti Sauli Niinistöön ja kertoi aikeestaan eli hallituksen eronpyynnön jättämisestä.

6. Perjantaiaamuna kello 8-9 välillä pääministeri Juha Sipilä kutsui työhuoneeseensa valtioneuvoston linnassa koolle, ei suinkaan koko hallitusta, vaan ainoastaan niin sanotun johtoryhmän eli troikan, johon kuuluvat Sipilän lisäksi ministerit Petteri Orpo ja Sampo Terho. Sipilä kertoi Orpolle ja Terholle, että nyt hän sitten marssii Mäntyniemeen pyytämään hallituksen eroa. Pääministerin ilmoitus tuli Orpolle ja Terholle yllätyksenä, näin he ovat julkisuudessa kertoneet. Halliltuksen muut ministerit, ainakaan kokoomuksen ja sinisten loput ministerit, eivät tietäneet Sipilän sanotusta aikeesta mitään.

7. Perjantaina kello 9.30 jälkeen Valtioneuvoston kanslia julkaisi tiedotteen: "Pääministeri  Juha Sipilä pyytää hallituksen eroa tasavallan presidentiltä tänään Mäntyniemessä klo 10.00". Eduskunnan puhemiehelle asia selvisi vasta uutistoimisto  STT:n hänelle lähettämästä uutissähköpostiviestistä. Pääministeri Juha Sipilä ja hänen esikuntansa olivat asian johdosta niin täpinöissään, etteivät ehtineet informoida asiasta eduskunnan puhemiestä.

8. Kello 10.00 pääministeri Juha Sipilä marssi salamavalojen loisteessa Mäntyniemeen, vakavan näköisenä ja eropaperi käsissään. Presidentti Sauli Niinistö köpötteli sivuhuoneesta pääministeriä vastaan kainalosauvoihin nojaten. Herrat kättelivät, minkä jälkeen Sipilä lausui maagiset sanansa: "Herra Tasavallan Presidentti, jätän eronpyynnön". Presidentti vastasi: "Hyväksyn eronpyyntönne. Samalla pyydän, että valtioneuvosto jatkaisi toimitusministeristönä, kunnes uusi valtioneuvosto on valittu". Tämän jälkeen herrat taas kättelivät - vaikka Sipilä ei ollut vielä poistumasta tilaisuudesta - minkä jälkeen Niinistö ohjasi, saatuaan adjutantilta kainalosauvan myös oikeaan käteensä, pääministerin sivuhuoneeseen.  Syntyi vaikutelma, että siinä he nyt astelevat, korkeimman valtiovallan käyttäjä, molemmat hieman raihnaisina. Presidentti fyysisesti ja pääministeri omaa sisintään kuunneltuaan miele maassa ja surkean näköisenä.

9. Pääministeri Juha Sipilä esittämä eronpyyntö on sikäli hieman vajavainen, ettei siitä käy suoraan ilmi, kenen tai minkä eronpyynnön hän oikeastaan presidentille esitti. No, toki Sipilä esitti, hänen tarkoituksenaan ainakin oli niin tehdä, ei vain omaa vaan koko hallituksen eronpyynnön. Sitä paitsi pääministerin eroaminen merkitsisi automaattisesti koko hallituksen eroa.

10. Julkisuudessa on todettu, ja tähän myös korkeasti koulutetut ja kokeneet valtiosääntö-ja hallinto-oikeuden asiantuntijat ja perustuslakivaliokunnassa kävijät ovat yhtyneet, että kun pääministeri esittää presidentille hallituksen eronpyynnön, asia on sillä selvä. Ts. tasavallan presidentti on sidottu  päämisterin pyyntöön, jolloin hänen velvollisuudekseen jää vain kutsua pääministeri luokseen, kätellä tätä ja ilmoittaa, että asia on tällä selvä. Sekä esittää pyyntä, että hallitus jatkaa juoksevia asioita hoitavana toimitusministeristönä,

11. Perustuslain 64 § ei ole kuitenkaan yksiselitteisen selkeä. Sen 1 momentin mukaan tasavallan presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Lainkohdassa ei mainita, kuka  esittää presidentille hallituksen eronpyynnön ja mitä tuon pyynnön esittäminen hallitukselta edellyttää. Selvää kuitenkin on, että pääministeri toimii hallituksen edustajana eli juuri hän menee  presidentin puheille, koko hallitusta käyntiin ei siten tarvit

12. Nyt tullaan asian ytimeen eli kysymhykseen siitä, voiko pääministeri noin vain yksinään päättää hallituksen eronpyynön esittämisestä? Näin näyttää nyt tapahtuneen, sillä selvää on ensinnäkin, ettei  eron pyytämisestä ollut päätetty hallituksen istunnossa tai edes missään ministerivaliokunnassa. Päätöksen eronpyynnöstä teki pääministeri Juha Sipilä yksin, minkä jälken hän kertoi asiasta aamutuimaan perjantaina klo 8.30 troikalle eli Petteri Orpolle ja Sampo Terholle. Muille ministereille, joita on hallituksessa pitkälti toistakymmentä, ei hiiskuttu mitään; toki Sipilä oli informonut jo edellisenä iltana Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmää.

13. Petteri Orpolle ja Sampo Terholle asia tuli, kuten he ovat kertoneet, yllätyksenä. He olivat ilmoittaneet Sipilälle olevansa asiasta eli hallituksen erosta toista mieltä, mutta eivät olleet toisaalta vastustaneet Sipilän Mäntyniemen visiittiä.

14. Minusta on selvää, että pääministerin suunnitelma eronpyynnön jättämisestä tulisi käsitellä ja päättää koko hallituksen istunnossa. Halllituksen ero on niin tärkeä ja koko maata koskeva asia, ettei siitä voida päättää pienessä piirissä eli hallituksen kolmen ministerin kesken (troikassa) noin 10-15 minuutin rupattelun jälkeen. Ei varsinkaan, kun kahden hallituspuolueen eli kokoomuksen ja sinisten napamiehet  ilmoittivat Sipilälle, että he eivät ole hallituksen erosta samaa mieltä.

15. Vaikka mediasa puhutaan "Juha Sipilän hallituksesta", pääministeri ei voi tietenkään yksin sanella hallituksen päätöksiä, saati sitten päättää yksin hallituksen erosta! Se olisi järjen vastaista; hallitus ei ole vapaasti pääministerin yksin käskytettävissä, sillä kysymyksessä on maan eli Suomen hallitus, ei pääminsterin hallitus.

16. Miten presidentti Sauli Niinistön olisi järkevästi ajatellen tullut toimia? Kun pääministeri Sipilä kertoi hänelle torstai-iltana aikeistaan jättää perjantaina hallituksen eroanomus, presidentin olisi tullut miettiä asiaa parikymmentä minuuttia ja soittaa sen jälkeen Sipilälle ja toppuutella täpinöissään ja kannatusmittauksen tuloksesta ärsyyntynyttä pääministeriä suunnitelmissaan. Ts. presidentin olisi tullut yrittää saada Sipilä tulemaan järkiinsä ja luopumaan halllituksen eronpyynnön jättämisestä, johon ei ollut mitään pakottavaa syytä.

17. Miksi olisi pitänyt? Siksi, ettei hallituksen erolla näin lähellä eli vain viisi viikkoa ennen 14. huhtikuuta pidettäviä eduskuntavaaleja olisi mitään mieltä, vaikka oli selvää, että sote-uudistus kaatuisi eduskunnassa. Suomessa, EU:ssa, Euroopassa ja koko maailmassa on tapahtumassa tai saattaa milloin tahansa tapahtua merkittäviä asioita, joihin Suomessakin on syytä varautua. Maassa tulee olla epävakaissa olosuhteissa toimintakykyinen ja eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva poliittinen hallitus eikä vain jokin epämääräinen toimitusministeristö.

18. Juha Sipilän hallitus joutuu toimimaan nyt jo viisi viikkoa ennen vaaleja ja sen jälkeen ties miten kauan pelkästään toimitusministeristönä. Samaan aikaan Suomen tulee valmistautua ottamaan vastaan kesäkuun alussa Euroopan Neuvoston puheenjohtajamaan tehtävät, mikä välttämättä edellyttäisi, että maassa on toimintakykyinen poliittinen hallitus. Miten näin epäviisaasti ja vastuuttomasti ylipäätään voidaan maassa ja valtion korkeimmissa tehtävissä toimia, eli jättää maa ilman poliittista hallitusta?

19. Selvää on, että Juha Sipilän ratkaisun takana on voimakas ketutus hänen johtamansa puolueen edelleen hupenevan kannatuksen takia. Hän lanseerasi neljä vuotta sitten toimintaohjekseen tulos tai ulos -periaatteen. Nyt hallitus on eronnut, mutta eihän Sipilä ole mihinkään "ulos" suinkaan ole poistunut, vaan hän aikoo johtaa hallitusta kuten tähänkin asti ja vielä vaalien jälkeenkin, vaaikka todennäköisesti tulee kärsimään niissä melkoisen tappion.

20. Juha Sipilä päätti lyödä pillit pussiin ja kskittyä seuraavat viisi viikkoa keskuatn vaalityöhön eri puolella Suomea.  Tämä ei minusta osoita vastuuskantoa, vaan pikemminkin vastuun pakoilua. Rotat jättävät uppoavan laivan, on vanha totuus, ja se pätee nyt myös Sipilän toimintaan. Pidettyään häthätää perjantaina tiedotustilaisuuden, Sipilällä oli niin kiire vaalikentille, ettei hän malttanut infossa vastata kuin pariin kolmeen hänelle esitettyyn kysymykseen.

21. Tiedotustilaisuuden jälkeen Juha Sipilä putkahti julkisuuteen - yllätys yllätys - Riihimäen Kauppakeskeskus Atomissa sijaitsevan Prisman aulassa, jossa hän tapasi lähinnä keskustalaisia kannattajiaan. Kun kuli radiosta asiasta, menin paikalle, sillä asun 156 metrin päässä Kauppakeskua Atomin lähimmältä ulko-ovelta.  Nappsin tilaisuudessa yllä olevan blogikuvan. Riihimäeltä Sipilän vaalikaravaani jatkoi Hämeenlinnaan ja sieltä vielä iltamyöhään Forssaan. Lauantaina Sipilän vaalimatka suuntautui Turkuun ja muualle Varsinais-Suomeen.

22. Todellinen syy Juha Sipilän jättämään eronpyntöön oli tietenkin Ylen 7.3. julkaisema vaaligallup, joka ennustaa Sipilän johtamalle keskustalle murskatappiota vaaleissa. Tulos tai ulos -jaarittelu on pelkkää retorikkaa, samoin puhe vastuunkannosta. Sipilä on menettelyllään johtamassa maan myös kansainvälisessä katsannossa aika outoon tilanteeseen juuri ennen vaaleja. Tästä Sipilä viis vesisaa, sillä hänen päätavoitteenaan on menestyminen vaaleissa ja vaalitaistelun käyminen "puhtaalta pöydältä" , so. ilman hallituksen johtamisesta aiheutuvia velvollisuuksia.