264. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti osa VII: syyttäjän ja puolustuksen pääperusteista

Mediamylläkkää Porin käräjäsalissa

Kokonaiskuvan saamiseksi jutusta esitän seuraavassa lehtitietojen pohjalta syyttäjän ja puolustuksen lähtökohdat ja pääperusteet sellaisina kuin ne esitettiin pääkäsittelyä aloitettaessa. Perusteet ovat voineet pääkäsittelyn aikana joiltakin osin täsmentyä.

Murha- ja tapposyyte perustuvat näihin faktoihin:

1. Surmatun ja Auerin välillä on ollut ennen tekoa riitaa, joka on johtanut fyysiseen kamppailuun. Syyttäjä perustelee väitettä muun muassa lasten videokuulusteluilla.

2. Surmaveitsi kuului perheelle ja siitä löytyi vuodevaatteiden kuituja.

3. Auer on muun muassa ollut soittamansa hätäpuhelun aikana poissa puhelimesta lähes minuutin. Syyttäjän mukaan Auer viimeisteli surmatyönsä tuolloin. Nauhalta kuuluu kaksitavuinen sana -uole- ja uhrin ääni vaikenee.

4. Auerin kertoman mukaan hän nousi vuoteesta sillä hetkellä, kun ulkopuolinen tappaja tuli sisään. Todisteiden mukaan Auerilla oli kuitenkin kengät jalassa puhelun aikana.

5. Auer vaihtoi vaatteita välittömästi teon jälkeen ennen poliisien tuloa.

6. Auerin vaatteissa oli verta.

7. Tekopaikalle jääneet veriset kengänjäljet sopivat uhrin kadoksissa olevien kenkien kokoon.

8. Auer antoi ulkopuolisesta hyökkääjästä tarkkoja tuntomerkkejä. Syyttäjän mukaan näin tarkkojen tuntomerkkien havainnointi ei olisi ollut tilanteessa mahdollista.

9. Auerille tehty muistijälkitutkimus viittaa valehteluun.

10. Auer totesi kuulusteluissa pitävänsä itseään todennäköisenä tekijänä.

11. Psykologien lausunnot Auerin käyttäytymisestä teon jälkeen viittaavat syyllisyyteen.

--------------

Puolustus lähtee siitä, että surmateon suorittaja on ollut ulkopuolinen ja siis joku muu kuin Anneli.

Perustelut sille, miksi tekijä ei ollut ulkopuolinen:

Puolustus pyrkii osoittamaan, että jutun esitutkinta oli puutteellinen.

1. Tutkinnanjohtajan vaihtumisen jälkeen lähtökohdaksi esitutkinnassa otettiin se, että Auer on syyllistynyt surmaan. Sen jälkeen kerättiin materiaalia tukemaan väitettä ja rakennettiin sopiva tarina.

2. Auerille tehty muistijälkitesti on litteroitu puutteellisesti ja virheellisesti. Testin reagoinnit on merkitty valikoivasti ja epäloogisesti.

3. Esitutkintaan on liitetty vain ne rekonstruktiot, jotka puhuvat sen puolesta, että terassioven lasi olisi rikottu sisältäpäin. Osa rekonstruktioista on jätetty pois esitutkinnasta.

4.Syyttäjän esittämä lavastusväite on ajallisesti mahdoton. Auer ei olisi pystynyt tai ehtinyt lavastusta suunnittelemaan.

5. Auer ei ole ehtinyt vaihtamaan vaatteita ennen poliisin saapumista. Surmapaikalta löytyneet kuidut eivät olleet Auerin vaatteesta vaan tuntemattoman miehen vaatteesta.

6. Auer ei olisi ehtinyt puhdistamaan itseään verestä ennen poliisin saapumista paikalle.

7. Ulko-oven lasin rikkomisesta johtuen lasinsirut ovat lentäneet kauas makuuhuoneeseen eikä lasia ole rikottu sisältäpäin.

8. Jos Auer olisi halunnut surmata miehensä, hän ei olisi soittanut apua hätäkeskuksesta.

9.Takkapuista on löytynyt ulkopuolisen DNA:ta, joka kuuluu tuntemattomalle tappajalle.

10. Auer hoputti hätäpuhelussa pelastajia tulemaan nopeasti, hän oli hätääntynyt ja aito. Hänen reaktionsa eivät olleet ennalta harjoiteltuja eikä hän voinut tietää, että puhelu nauhoitetaan.

11. Poliisi on kuulustellut Aueria esittämällä hänelle johdattelevia, painostavia tai johtopäätöksen sisältäviä kysymyksiä. Poliisi tiedotti julkisuuteen virheellisesti Auerin tunnustaneen teon, mikä vaaransi Auerin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.

12. Lapsen kertomuksia on siteerattu valikoiden. Lapsi on nähnyt ulkopuolisen surmaajan poistumassa talosta, eikä kukaan lapsista ole kuullut syyttäjän väittämää vanhempien riitelyä ennen surmaa.

13. Hätäkeskuspuhelusta on useita litterointeja ja myös toisenlaisia tulkintoja kuin mitä esitutkinnassa on esitetty. Ei ole poissuljettua, että taustalla kuuluu ulkopuolisen tekijän ääntä.

14. Tekovälineenä käytetty veitsi ei ole peräisin Auerin ja Lahden kodista.

15. Lahti ja Auer ovat rauhallisia ja sopuisia ihmisiä, joten miksi he olisivat tuolla tavalla suuttuneet toisilleen.

-----------

Syyttäjien vastaväitteet sille, miksi tekijä ei ollut ulkopuolinen:

Syyttäjä väittää, että Auerin antamat tuntomerkit tekijästä ovat keksittyjä, eikä hyökkääjä mitenkään voinut olla ulkopuolinen henkilö.

1. Terassille johtavan oven ikkuna on rikottu sisältäpäin, sillä sirpaleet ovat levinneet ulos terassille.

2. Hätäpuhelunauhalta ei kuulu ääniä, jotka viittaisivat siihen, että talossa on ulkopuolisia.

3. Ulkopuolinen tekijä ei olisi voinut paeta ikkunan kautta riittävän nopeasti. Tätä tukee poliisin videoima rekonstruktio siitä, kuinka nopeasti rikotun ikkunan läpi olisi voinut päästä.

4. Verijäljet viittaavat lavastukseen. Poliisin pitkään tutkima yksittäinen, verinen kengänjälki ei syyttäjän mukaan olisi voinut syntyä normaalin liikkumisen yhteydessä. Asunnon ulkopuolella ei pitäisi olla verisiä lasinpaloja, joissa on uhrin verta, jos lasi on rikottu, ennen kuin uhri sai surmansa.

5. Verijäljet ovat syntyneet pidemmällä aikajaksolla kuin Auerin kertomat kolme minuuttia, jonka hän mainitsee hätäpuhelun aikana.

6. Ulkopuolinen hyökkääjä ei olisi voinut poistua tontilta jättämättä lainkaan jälkiä. Nyt jälkiä onnistuttiin löytämään ainoastaan terassilta.

-------

Puolustus on taas vuorollaan pyrkinyt kumoamaan mainitut syyttäjien vastaväitteet.

Kunnon debattiahan käräjäsalissa on toki käyty!

Todistajia ja asiantuntijoita on kuultu runsaasti. Syyttäjän ja puolustuksen kutsumat asiantuntijatkin ovat kovasti eri mieltä keskenään. Puolustuksen tänään tiistaina 4.5. kuulemat korkeasti oppineet psykologiasiantuntijat ovat pyrkineet lehtitietojen mukaansuorastaan "lyttäämään" poliisin käyttämien asiantuntijoiden lausunnot.

Mielenkiintoista!

263. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti osa VI: kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi?

Ulvilan oikeusjutussakin näyttää olevan kafkamaisia piirteitä...

1. Ulvilan surmajutussa syyttäjä ilmeisesti pitää Anneli esitutkinnassa antamaa tunnustusta vahvana ellei kaikkein vahvimpana syytettä tukevana todisteena. Syytetty on kuitenkin peruuttanut jo esitutkinnan kuluessa tunnustuksensa ja selittänyt, ettei hänen tarkoituksenaan todellisuudessa ollut tunnustaa tekoa ja että poliisi oli painostanut häntä tunnustamaan rikoksen. Jutun päätutkija on todistajana kuultaessa kiistänyt painostusväitteen samoin kuin väitteen siitä, että epäilty olisi ollut kuulustelussa väsynyt.

2. Tunnustus rikosjutussa on lähtökohtaisesti vain yksi todiste, jonka merkityksen näyttönä oikeus joutuu harkitsemaan kussakin tapauksessa erikseen. Normaalisti tunnustuksen todistusvoima on kuitenkin erittäin vahva. Oikeuskäytännössä tunnustusta, josta on toisinaan käytetty nimitystä "todisteiden kuningatar" (regina probationum), pidetäänkin yleensä riittävänä näyttönä tunnustetun seikan olemassaolosta, jollei erityisiä vastasyitä ilmene. Vakavissa rikosasioissa, kuten juuri henkirikosasioissa, syyttäjän on kuitenkin esitettävä myös muuta näyttöä syytteen tueksi. Jos tunnustus peruutetaan, joutuu oikeus arvioimaan kussakin tapauksessa erikseen, mikä vaikutus tunnustuksella on todisteena (OK 17:4.2).

3. Blogissa 30.4. pohdin alustavasti sitä, mikä merkitys tunnustuksen kannalta voi olla sillä, jos kuulustelussa ei olisi noudatettu asianmukaisia menettelytapoja. Nyt olen saanut lisäinformaatiota, joka on tullut oikeudenkäynnissä esille ja on siis julkista tietoa. Oikeudenkäyntiä raportoivat lehtimiehet eivät vain ole jostakin syystä osanneet kiinnittää näihin seikkoihin ja niiden merkitykseen huomiota.

4. Anneli A:ta kuulusteltiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran epäiltynä 27.8.2009, tämä kuulustelutilaisuus on videoitu kokonaisuudessaan. Kuulusteluja 24.9. ja 26.9. ei videoitu, mutta videolle otettiin kummankin kuulustelun jälkeinen tilanne, jossa Anneli luki kuulustelijan kehotuksesta kuulustelukertomuksensa. Tällainen pöytäkirjan lukemisen videointi vaikuttaa aika oudolta, jopa jonkinlaiselta simputukselta, eikä siinä voi olla kysymys sellaisesta kuulusteltavan kertomuksen ottamisesta ääni- tai kuvatallenteeseen, jota laissa eli ETL 39 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Olisiko näitä "sisälukuharjoituksia" kenties käytetty lehdissä kerrottujen muistijälkien selvittämisessä?

5. Kuulustelujen videoinnin ideana on tallentaa myöhempää käyttöä eli lähinnä syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä silmällä pitäen kuulustelun suorittamistapa, kuulustelun aikaiset tapahtumat, kuulusteltavan kertomus ja hänen kuulustelijan kysymyksiin antamansa vastaukset. Videoinnin tarkoitus on selvittää luotettavalla tavalla kuulusteltavalle esitetyt kysymykset, kuulusteltavan niihin antamat vastaukset sekä kertomuksen antamisolosuhteet.

6. Ulvila-jutun entisen tutkinnanjohtajan aikana videoitiin 2.12.2006 Anneli A:n surmapäivän jälkeisenä päivänä sairaalassa tapahtunut puhuttelu; Annelia pidettiin tuossa vaiheessa rikoksen uhrina. Poliisi videoi Anneli antaman tunnustuksen jälkeen myös hänen keskustelunsa vanhimman tyttärensä kanssa 6.10.2009 Porissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Annelille oli ensin annettu tilaisuus tavata kaikki neljä lastaan. Myös tämä taltiointi vaikuttaa oudolta ja lähes julmalta, sillä tuskinpa edes vankien ja heidän läheistensä tapaamisia on tapana videoida vankilassa.

6a. Mitenhän tällaisen tapaamisen näyttötarkoituksessa tapahtuvaa videointia tulisi arvioida yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta? Tähän videointiin poliisi sai kuitenkin Annelin luvan, mikä ei ole yllättävää, sillä tottahan toki äiti halusi ehdoilla millä hyvänsä tavata lapsensa ehdittyään olla siihen mennessä jo kuukauden päivät vapautensa menettäneenä ja erossa lapsistaan. Annelin mukaan hänelle ei etukäteen kerrottu, että videota oli tarkoitus käyttää todisteena häntä vastaan. Poliisi järjesti tapaamisen voidakseen nähdä ja kuulla, mitä äiti ja tytär puhuvat ja voidakseen tentata tyttöä surmayön tapahtumista!

7. Tapaamistilaisuutta koskeva video on esitetty jutussa todisteena, mutta asianosaisten arviot sen merkityksestä ovat täysin erisuuntaiset. Syyttäjä ja todistajana kuultu jutun päätutkija ovat sitä mieltä, että Anneli halusi videolla tunnustaa miehensä surman lapselleen, kun taas puolustus katsoo, että videolta nähdään ainoastaan tapa, millä tutkijat toistavat samoja kysymyksiään 12 -vuotiaalle lapselle.

8. Sitten tärkein tilaisuus ja kuulustelu, joka olisi tullut ehdottomasti tallentaa videolle. Tarkoitan kuulustelua 30.9.2009, jonka aikana Anneli tunnusti surmateon. Mutta yllätys, yllätys: tätä kuulustelua ei videoitu tai nauhoitettu/äänitetty lainkaan. Tämä on minusta virhe, vaikka kuulustelukertomuksen ottamista ääni- tai kuvatallenteeseen ei olekaan määrätty laissa pakolliseksi (ETL 39.3 §). Jos kerran poliisi on videoinut muita kuulusteluja ja puhutteluja, olisi tietenkin ollut johdonmukaista videoida tärkein rikoksesta epäillyn kuulustelu. Minulla ei ole tietoa, kerrottiinko Annelille ennen kuulustelua, että myös tämä kuulustelu olisi mahdollista videoida ja suostuiko hän siihen, ettei videointia tarvita. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kuulustelija olisi voinut yksin päättää videoinnista.

9. Ei liene vaikea arvata, miksi videointi jätettiin 30.9.2009 suorittamatta - jokainen päätelköön tämän itse kuulustelun tuloksen ja myöhemmin tapahtuneen tunnustuksen peruuttamisen perusteella. Poliisin olisi tullut ottaa huomioon, että videointi on tärkeä suojakeino paitsi rikoksesta epäillyn, myös poliisin oman oikeusturvan samoin kuin tunnustuksen todistusarvon kannalta.

10. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT kiinnitti jo vuonna 1992 Suomeen tekemänsä tarkastuskäynnin yhteydessä huomiota muun ohessa ääni- ja kuvatallenteiden olemattomaan käyttöön maassamme. Valtuuskunta ei saanut kertomuksensa mukaan mitään todisteita tällaisten menetelmien käytöstä esitutkinnassa, vaikka vuonna 1986 säädetty ETL salli niiden käyttämisen. CPT suositti, että ääni- ja kuvatallenteista tehtäisiin vakiokäytäntö. Mutta vielä 2009 esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamista pohtinut komitea joutui toteamaan, että ääni- ja kuvatallenteiden käytön yleisyydestä ei ole saatavissa tarkkoja tietoja. Outoa, eikä komitea tietenkään viitsinyt ryhtyä kyseisiä tietoja selvittämään! Porin poliisilla oli täydet mahdollisuudet kuulustelujen videointiin, mutta jostakin syystä tärkein kuulustelu päätettiin jättää videoimatta. Kerrottiinko kuulustelusta etukäteen esitutkintaa seuraamaan määrätylle syyttäjälle ja miten hän suhtautui siihen, että kuulustelua ei tultaisi videoimaan?

11. Vielä suurempi moka tutkinnassa tapahtui sattui siinä, että 30.9.2009 pidetyssä kuulustelussa, jossa Anneli siis tunnusti teon, puolustaja ei ollut läsnä eikä hänelle ilmeisesti edes varattu tilaisuutta tulla paikalla päämiestään avustamaan. Lain mukaan asianosaisen ja siis myös rikoksesta epäillyn avustajalla on oikeus olla läsnä päämiehensä kuulustelussa, jollei tutkinnanjohtaja pätevistä rikosoikeudellisista syistä sitä kiellä (ETL 31 §). Puolustaja oli ollut läsnä 24. ja 26.9. pidetyissä Annelin kuulusteluissa. Oikeus käyttää avustajaa jo esitutkinnassa on tärkeimpiä rikoksesta epäillyn prosessuaalisia oikeuksia. Avustajan läsnäolo on käytännössä paras suoja estää poliisia käyttämästä kuulustelussa laittomia tai epäasiallisia kuulustelumenetelmiä.

12. Puolustajalle ei nähtävästi varattu asianmukaisella tavalla tilaisuutta olla läsnä 30.9. pidetyssä kuulustelussa. Tästä asiasta on keskusteltu käräjäoikeuden istunnossa, jossa pääkuulustelijaa kuultiin todistajana. Annelin turkulaisen puolustusasianajajan mukaan hän ei ollut saanut etukäteen tietoa Porissa pidetystä kuulustelutilaisuudesta. Kuulustelu oli aloitettu kello 11 ja tutkija oli soittanut puolustajalle tilaisuudesta saman päivän aamuna ja jättänyt asianajajan vastaajan viestin, jonka asianajaja oli kuitenkin kuunnellut vasta kuulustelun aloittamisen jälkeen. Jutun päätutkija kertoi oikeudessa, että tutkinnanjohtaja oli määrännyt kuulustelun pidettäväksi avustajan poissaolosta huolimatta.

13. Asianmukainen menettely olisi edellyttänyt, että asianajajalle olisi ilmoitettu jo kuulustelua edeltävänä päivänä kuulustelusta varsinkin, kun tutkijoiden ilmeisenä tarkoituksena oli juuri tuossa kuulustelussa "laittaa epäilty lujille." Jos näin olisi tehty, asianajaja olisi saanut aikaa valmistautua kuulusteluun. Ilmoituksen tekemistä ei olisi saanut jättää viime tippaan. Olipa syy avustajan poissaoloon mikä tahansa - asianajaja ei joko saanut viestiä ajoissa tai ei olisi ehtinyt paikalle tai hänellä oli este lähteä Poriin - ei kuulustelua olisi pitänyt aloittaa, vaan se olisi pitänyt peruuttaa ja siirtää vaikkapa seuraavaan päivään.

14. Todettakoon, että käräjäoikeudessa rikosasian pääkäsittelyä ei lain mukaan saa aloittaa, vaan istunto on peruutettava ja istunnolle on määrättävä uusi käsittelypäivä, milloin vastaajalle määrätty avustaja ei ole saapuvilla taikka saatavissa heti paikalle (ROL 6 luku 2 § 3 kohta). Jos näin on lain mukaan meneteltävä tuomioistuimessa, niin sitä suuremmalla syyllä samalla tavalla olisi syytä menetellä esitutkinnassa, koska esitutkinta on usein se prosessin vaihe, jossa syyllisyyskysymys tosiasiallisesti aika pitkälti ratkaistaan. Mikä ihmeen kiire tutkijoilla oli aloittaa kuulustelu ja toimittaa se puolustajan poissaolosta huolimatta? Tätä on vaikea ymmärtää. Kuvaan kuuluu, että välittömästi tunnustuksen saatuaan poliisi antoi tunnustuksesta tiedotteen julkisuuteen.

15. Vaikka lakia ei ehkä olisikaan muodollisesti Ulvila-jutun esitutkinnassa rikottu, ei poliisin menettelyä voida pitää asianmukaisena ja hyväksyttävänä, sillä kuulustelussa olisi ollut mahdollista menetellä toisin sekä a) kuulustelun videoinnin että b) avustajan läsnäolon suhteen. Poliisin velvollisuutena on huolehtia esitutkinnassa myös epäillyn oikeusturvaintressin eikä yksinomaan asian selvittämisintressien toteutumisesta.

16. Suomessa lakiin ei sisälly yleissäännöstä lainvastaisten tai epäasiallisin keinojen avulla hankitun todisteen hyödyntämiskiellosta. Tämän vuoksi epäilyttävissä olosuhteissa saatua tunnustusta ei voida noin vain "poistaa" syytettä tukevien todisteiden joukosta. Eri asia on, mikä merkitys tunnustukselle voidaan antaa todisteena. Tästä päättää käräjäoikeus. Selvää lienee, että langettavaa tuomiota ei voida perustaa yksinomaan epäillyn 30.9. antaman tunnustukseen. Tapaamistilaisuutta 6.10. ja siinä annettua "tunnustusta" ei voitane ottaa lainkaan huomioon, koska tilaisuudessa ei ole ollut kyse virallisesta kuulustelusta.

17. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan todennut, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa EIS 6 artiklaa ja varsinkin sen 3 kohtaa (rikoksesta epäillyn oikeus käyttää avustajaa) voidaan soveltaa myös esitutkintaan sikäli kuin tutkinnassa todetut puutteet perustavat merkittävän vaaran oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenkäyntiä tulee tarkastella kokonaisuutena harkittaessa sen oikeudenmukaisuutta EIS 6 artiklan kannalta.

18. Tapauksessa Kolesnik v. Ukraina (19.11.2009) oli kysymys syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun tuomio perustettiin hänen esitutkinnan alkuvaiheessa avustajan läsnä olematta antamiinsa tunnustuksiin, jotka hän sittemmin oli peruuttanut. EIT totesi, että syytetyn oikeutta tarvittaessa viran puolesta määrättävään oikeusapuun loukattiin periaatteessa korjaamattomalla tavalla, jos syytteen hyväksyminen perustettiin lausumiin, joita hän oli antanut esitutkinnassa ilman oikeusavun tarjolla oloa. EIT:n mukaan syytetyn vaitiolo-oikeus ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen olivat yleisesti tunnettuja kansainvälisiä normeja, joille myös EIS 6 artikla rakentui. Erityisesti vm. oikeus edellytti, että syytettä ei saanut perustaa näyttöön, joka oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa pakottamisella tai painostuksella. Kotimaiset tuomioistuimet olivat puheena olevassa tapauksessa tunnustaneet valittajan prosessuaalisten oikeuksien loukkauksen, erityisesti oikeusavun puuttumisen, esitutkinnan alkuvaiheissa. Siitä huolimatta tuomio oli perustettu olennaisilta osin hänen tunnustuksiinsa, jotka oli annettu avustajan olematta paikalla ja joiden olosuhteet antoivat aihetta epäillä, että ne oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa kielletyin menetelmien. Niin olleen EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.

19. Samanlaiseen ratkaisuun EIT päätyi tapauksessa Shabelnik v. Ukraina (19.2.2009). Jutussa oli kyse murhasta syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun syytetty oli tuomittu teosta nojautumalla hänen tunnustukseensa, jonka hän oli antanut esitutkintakuulustelussa asianajajansa poissa ollessa ja jonka hän peruutti oikeudessa pakottamista väittäen. EIT huomautti muun muassa siitä, että tapauksessa tuomio oli ukrainalaisissa tuomioistuimissa perustettu ratkaisevassa määrin syytetyn tunnustukseen, vaikka tämä oli peruuttanut sen oikeudessa. Tunnustuksella oli vain toistettu rikostutkijan jo muutoinkin tietämiä seikkoja. Tunnustus oli saatu epäselvissä olosuhteissa ja syytetyn oikeuksia loukkaamalla. EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.

262. Paatero poliitikkojen asialla

- Selvä, minä voin kertoa, että tutkinta on sekavaa...

1. Perinteistä vappumöläytystä ei kuultu tänä vuonna poliitikkojen, vaan poliisiylijohtaja Mikko Paateron suusta. Turun Sanomien haastattelussa Paatero moitti meneillään olevia viranomaisten vaalirahatutkimuksia sekavuudesta ja koordinaation puutteesta.

- Lähiaikoina täytyy koordinoida sitä, mitä kaikkea on tutkittavana ja kertoa siitä selkeästi julkisuutteen. Tutkinnat on hoidettava asiallisesti ja viivyttelemättä, Paatero uhosi.

2. Paatero ei (tietenkään) kertonut yhtään ainoata esimerkkiä tai tapaa, josta tutkinnan sekavuus ja koordinoinnin puute ilmenisi. Eikä T-S:n haastattelija - tietenkään - hoksannut asiaa Paaterolta lähemmin kysyä.

3. Mistä siis voisi olla kysymys? Kysymys on ensinnäkin arvovaltakiistasta poliisin ja valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) välillä. Reilu viikko sitten uusi VKS Matti Nissinen kertoi, että VKSV on ottanut tehtäväkseen vaalirahatutkimusten koordinoinnin ja että hänen johtamansa virasto tulee ratkaisemaan, millainen linja ja käytäntö näissä asioissa muodostuu. Syyttäjät ovat Nissinen mukaan avainasemassa tutkintaprosessissa.

3a. Kuten olen kertonut, syyttäjät eivät toimi esitutkinnassa tutkinnanjohtajina ja tämä pätee myös vaalirahoitussotkujen esitutkinnassa. Syyttäjillä on kuitenkin keinoja valvoa ja ohjata esitutkintaa, jos vain haluavat ja osaavat. Ilmeisesti VKSV:ssa on päätetty, että ainakin nyt meneillään olevissa tutkimuksissa syyttäjien pitää olla aktiivisia ja ottaa niin sanotusti pelikenttä haltuunsa. Tukea tälle aktiivisuudelle VKSV on saanut ilmeisesti oikeuskanslerilta, joka on koordinoinut tutkimuksia VKSV:n ja KRP:n kanssa.

4. Vaikka julkisuudessa korostetaan poliisi- ja syyttäjäviranomaisten esitutkintayhteistyön merkitystä, osoittauttu puhe sanotusta yhteistyöstä käytännössä usein lähinnä pelkäksi retoriikaksi. Ulvilan surmajutun tutkinta on tästä yksi hyvä esimerkki. Poliisi ei halua syyttäjiä sotkemaan asioita, vaan haluaa pitää nämä mahdollisimman sivussa tutkinnasta. Juuri tätä taustaa vasten on myös Paateron vappupuhe nähtävä. Poliisi haluaisi koordinoida itse vaalirahoitustutkintaa ja siksi se moittii syyttäjävetoista tutkintaa sekavaksi.

5. Huvittavinta Paateron vappumöläytyksessä oli kohta, jossa hän totesi, että "jatkuva julkinen keskustelu ja vatvominen hämärtää yleisön käsityksiä vaalirahoituksesta, joka on sinänsä sallittua". Rönsyilevä tutkinnasta on tullut tavallisille ihmisille varsin sekava kuva ja tämä voi vääristää ihmisten käsityksiä vaalirahoituksesta, sanoi Paatero.

6. Ylipoliisipäällikkö olisi siis huolissaan ihmisten tutkinnasta saamista käsityksistä koskien poliitikkojen vaalirahoitusta! Sallikaa minun nauraa! Pitääkö yliposiilipäällikkö ihmisiä todella näin naiiveina? Ihmiset eivät toki ole huolestuneita siitä, että poliisi ja syyttäjät tutkivat vaalirahoitussotkuja, vaan siitä, millaisia tietoja ja epäilyjä poliitikkojen ja hämäräperäisten yritysten ja yrittäjien keskinäisistä kähminnöistä ja korruptiosta koko ajan tihkuu julki. Kun ihmiset haluavat, että vaalirahoitussotkut tutkitaan perin pohjin, haluaa valtakunnan ylipoliisipäällikkö, että tutkinnat lopetetaan mahdollisimman pian, jottei kansalaisille synny "väärää käsitystä." Silti Paatero väittää olevansa ihmisten asialla!

7. Paatero ei ole lausunnollaan tavallisten ihmisten, vaan nimenomaan huippupoliitikkojen ja hallituspuolueiden asialla. Tämä ilmenee mm. tavasta, jolla Paatero toistelee samaa mantraa, jota myös johtavat poliitikkomme Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Paula Lehtomäki, Marja Tiura ja Ben Zyskowicz ym. ovat jankuttaneet jankuttamasta päästyä aina kun keskustelu on kääntynyt vaalirahasotkuihin: "Aivan ensimmäiseksi on syytä tuoda esiin, ettei vaalirahoituksessa ole mitään pahaa saati laitonta " plääb, plääb, plää. Tällaisen puheen tarkoituksena on kääntää huomio pois poliitikkojen kiusallisista yhteyksistä mm. Novaan ja KMS:ään.

8. Tätä mantraa toistelemalla Paatero ilmoittautuu olevansa, ei tavallisten ihmisten, vaan poliitikkojen ja puolueiden asialla. Luultavasti hän saanut sellaiset terveiset johtavilta poliitikoita kokoomuksesta ja keskustasta tai ainakin näiden puolueiden puoluetoimistoilta joko suoraan tai ministeri Holmlundin (kok) kautta, että tutkintoihin on saatava vauhtia ja "pöytä puhtaaksi" hyvissä ajoin ennen kuin aletaan valmistautua vuoden 2011 eduskuntavaaleihin.

9. VKS Matti Nissinen sanoi viikko sitten, että poliitikot eivät ole syyttäjien VIP-asiakkaita. Rikostutkinnat ovat ruuhkautuneet, mutta kukaan ei Nissisen mukaan pääse jonon ohi. "Poliitikoilla ei ole oikeuslaitoksessa etuajo-oikeutta, vaikka syyteharkintaratkaisut lykkäytyisivätkin kisallisesti juuri eduskuntavaalien alle," totesi Nissinen.

10. Tällainen puhe hermostuttaa tiettyjä piirejä ja poliitikkoja. Viimeksi eilen Sauli Niinistö ilmoitti heittävänsä pyyhkeen kehään kertomalla, että hän ei ole enää seuraavissa vaaleissa ehdokkaana. Matti Vanhanen ilmoitti jo viime joulukuussa luopuvansa puolueensa puheenjohtajan paikalta ja myös pääministerin pallilta. Paula Lehtomäki luopui tavoittelemasta keskustan puheenjohtajan paikkaa ja pätkäpääministeriyttä. Monet kokeneet kansanedustajat ovat ilmoittaneet, etteivät enää pyri eduskuntaan jne. Tilanne hallituksessa on perin outo. Maassa on ollut meneillään kuukausia kestävä pääministerin poliittinen saattohoito, mikä on heikentänyt hallituksen toimintakykyä tilanteessa, jossa valtiontalouden tilanne on lähes kriisin partaalla.

11. Tietyt poliitikot ovat todennäköisesti ryhtyneet tavallaan vastahyökkäykseen Nissisen puheet kuultuaan. Käsikassaraksi on otettu poliisiylijohtaja Paatero. Luultavasti tiurat, kataiset ja vanhaset ovat olleet joko Paateroon tai poliisiministeri Holmlundiin asian vuoksi yhteydessä ja esittäneet, että eikö ylipoliisipäällikön olisi syytä tehdä jotain, sekoittaa ainakin syyttäjien pasmoja.

12. Poliitikot eivät ole huolissaan siitä, että vaalirahatutkinta hämärtäisi ihmisten käsitystä vaalirahoituksen "jaloudesta," vaan siitä, että tutkinta hämärtää ihmisten käsitystä heistä itsestään ja heidän "puhtoisuudestaan." Tälle poliitikkojen asialle Paatero on pantu juoksemaan. Lausunnollaan Paatero puuttuu tutkintaan ja tulee häirinneeksi ja hämärtäneeksi sitä.

261. Klara vappen!

Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen aattehen, hengen ankara laulu

Klara vappen, akta sig för tappen!