131. Saatavien perintä: miksi perintäasioita ei siirretä tuomioistuimilta ulosottolaitokselle?

1. Olen käsitellyt selvien ja riidattomien saatavien  - niistä käytetään myös nimitystä summaariset asiat -  perintää ja niistä aiheutuvia kustannuksia kahdessa aiemmassa blogissani: 124/7.7.-09 ja 128/21.7.-09. Olen ihmetellyt, 1) miksi näitä riidattomia asioita ei siirretä käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaiselle ja 2) miksi perintäasioista tuomitavat oikeudenkäyntikulut ovat Suomessa viisi tai kuusi kertaa suuremmat kuin Ruotsissa. Naapurimaassamme perintäasiat siirrettiin vuonna 1990 käräjäoikeuksista ulosottoviranomaiselle (kronofogdemyndigheten).

2. Suomessa on pohdittu jo pitkälti toistakymmentä vuotta, miten riidattomien saatavien velkomusprosessi eli summaarinen prosessi tulisi järjestää. Mitään valmista ei ole kuitenkaan saatu oikeusministeriössä aikaan, vaikka asiaa on käsitelty monen monituisissa komiteoissa, toimikunnissa ja työryhmissä.

3. Selvien ja riidattomien saatavien velkomisprosessissa on tarjolla neljä rakenteellista perusvaihtoehtoa: 

1) saatava vahvistetaan käräjäoikeudessa ja pannaan täytäntöön ulosottolaitoksessa (nykyinen ns. kahden luukun järjestelmä);

2) saatava sekä vahvistetaan että pannaan täytäntöön ulosottolaitoksessa (Ruotsin malli);

3) saatavan riidattomuus todetaan yksityisessä määrämuotoisessa perinnässä lähinnä perintätoimistojen toimesta (yksityinen malli) sekä

4) saatava pannaan suoraan täytäntöön ulosottolaitoksessa kuten veropäätöksiä ja erilaisia muita ns. eksekutiivisia asiakirjoja koskevat julkisoikeudelliset maksut (veroulosotto).

4. Ulosotto 2000 -toimikunnan enemmistö katsoi, että yksityistä perintäjärjestelmää tulisi ryhtyä tarkemmin selvittämään. Kannatusta saivat toimikunnan mietinnössä (KM 1998:2) myös Ruotsin malli (mm. prosessioikeuden professori Erkki Havansi oli tällä kannalla) samoin kuin nykyinen järjestelmäkin. - Tuomioistuimet 2000 -luvulle  -nimisessä suppeassa peruselvityksessä 3.3.1998 (laatijoina kaksi OM:n virkamiestä eli silloinen kehittämispäällikkö, nykyinen Turun käräjäoikeuden laamanni Erkki Hämäläinen ja hallitusneuvos Heikki Liljeroos) todettiin, että "ei ole tarkoituksenmukaista eikä järkevää" rakentaa uutta menettelyä tai järjestelmää summaaristen asioiden ratkaisemista varten johonkin toiseen viranomaiseen (Ruotsin malli) ja siirtää käräjäoikeuksissa  työskentelevää, summaarisen menettelyn osaavia ihmisiä toisiin virastoihin tekemään lähes samaa työtä. - Mietintönsä 8.1.2001 jättänyt OM:n sisäinen työryhmä (työryhmä koostui yksinomaan OM:n virkamiehistä) oli myös sillä kannalla, että summaarinen velkomusprosessissa säilytetään käräjäoikeuksissa, eikä siirretä esimerkiksi ulosottolaitokselle ja että käräjäoikeusprosessia pyritään edelleen "virtaviivaistamaan."  

5. Hovioikeudenpresidentti Markku Arposen johdolla toiminut laajapohjainen tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea (KM 2003:2) oli sen sijaan summaaristen asioiden käsittelyjärjestyksen osalta aivan eri linjoilla kuin aiemmat selvityselimet. Komitean selkeä enemmistö eli 13 jäsenestä 12 jäsentä (heidän joukossaan mm. tuomareita, asianajajia ja yliopistotutkijoita) ja yksi pysyvä asiantuntija (professori Jyrki Virolainen) oli sitä mieltä, että riidatonta saatava koskevat asiat tulisi siirtää pois käräjäoikeuksista ulosottolaitoksen tehtäväksi. 

6. Komitean enemmistö perusteli ehdotustaan yksityiskohtaisesti (KM 2003:2, s. 146-149) ja lausui yhteenvetona asiasta seuraavasti (s. 149):

- Riidattomissa saatavissa on kysymys saatavien perinnästä, joka jo asian luonteen vuoksi kuuluu ulosottolaitokselle. Itse maksuvelvollisuus on useimmiten selvä ja velan maksamatta jättäminen johtuu velallisen maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta. Sekä velallisen että velkojan oikeusturva voitaisiin riidatonta saatavissa koskevissa asioissa toteuttaa käräjäoikeuden sijasta yhtä hyvin myös ulosottolaitoksessa. Riidatonta saatavaa koskevien asioiden siirtäminen ulosottolaitokselle parantaisi sekä velallisen että velkojan asemaa, sillä perinnästä aiheutuvat kustannukset vähenisivät, perintäjärjestelmä yksinkertaistuisi ja perintäprosessi nopeutuisi. Sanottu siirto selkeyttäisi käräjäoikeuksien tehtäväkuvaa ja parantaisi niiden mahdollisuuksia keskittyä ydintehtävänä olevaan oikeusriitojen ja konfliktien ratkaisemiseen ja tähän liittyvän perustoiminnan kehittämiseen.

7. Komitean vähemmistöön jäi kolmen oikeusministeriön virkamiehen (Optulan erityistutkija Kaijus Ervasti, lainsäädäntöneuvos, nykyinen lainsäädäntöjohtaja, Asko Välimaa ja erityisasiaintuntija Sakari Laukkanen) mielipide. Siinä katsottiin, kuten OM:n omissa "sisäisissä" selvityksissä oli aiemminkin tehty, muun muassa, että summaaristen asioiden siirtäminen käräjäoikeuksilta ulosottolaitokselle ei tuottaisi "kokonaistaloudellisia säästöjä," koska siirto edellyttäisi käräjäoikeuskissa näihin asioihin käytettävien resurssien siirtämistä siltä pois. Sakari Laukkanen korosti omassa lausumassaan vielä  käräjäoikeuksissa tapahtuvan "sähköisen asioinnin ja menettelyn virtaviivaisuuden" kehittämistä.

8. Komitean sanottu ehdotus - samoin kuin monet muutkin komitean tekemät järkevät ehdotukset - jäivät tai paremmin sanottuna jätettiin oikeusministeriössä ja valtioneuvostossa valitettavasti pimentoon, ja oikeusministeriö jatkoi tässäkin asiassa omalla, aiemmin valitsemallaan linjalla. Erityisasiantuntija Sakari Laukkanen nimitettiin OM:n tuomioistuinyksikön kehittämispäälliköksi, ja yksi hänen päätehtävistään oli kehittää summaaristen perintäasioita koskevaa "sähköistä asiointia" ja "menettelyn virtaviivaistamista." Näinhän Laukkanen oli itse edellä mainitussa komitean mietintöön jättämässään lausumassa asiaa jo hahmotellut. Ulosottoperuste oli määrä edelleen vahvistuttaa käräjäoikeudessa, mutta uudistustyö tähtäsi siihen, että homma hoituisi  yhdellä hakemuksella.

9. Kehittämistyötä jatkettiin - yllätys yllätys - asettamalla tammikuussa 2006 jälleen uusi, nyt kehittämispäällikkö Sakari Laukkasen johdolla työskennellyt toimikunta. Toimikunta otti nimekseen Summaaristen asioiden kehittämistyöryhmä  mietintö valmistui lokakuussa 2006 (OM työryhmämietintö 2006:15). Tämäkin työryhmä pohti - jälleen kerran - tulisiko summaaristen asioiden käsittely säilyttää jatkossakin tuomioistuimissa. Kun työryhmään kuului vain oikeusministeriön virkamiehiä, yksi käräjätuomari ja yksi käräjäoikeuden osastosihteeri, ei ollut yllätys, että työryhmä oli sitä mieltä, että käräjäoikeus on oikea paikka summaarisille asioille. Työryhmän mukaan voitaisiin harkita summaaristen asioiden keskittämistä muutamiin laissa nimittäviin käräjäoikeuksiin. Kahden luukun periaatetta puollettiin taas kerran ympäripyöreästi "velallisen oikeusturvalla ja taloudellisilla syillä." Taloudellisten syiden kohdalla jätettiin - taas kerran - huomioimatta kokonaan se, miten kohtuuttoman korkeita kustannuksia kahden luukun perintäprosessista aiheutuu velallisille ja velkojille ja keitä tämä nykymalli taloudellisesti yksinomaan hyödyttää. Työryhmä ehdotti, että otettaisiin käyttöön internetissä toimiva asiointiliittymä, jonka kautta "kuka hyvänsä voisi laatia haastehakemuksen riidattomissa velkomisasioissa." Työryhmä ehdotti - jälleen kerran - tosin vain periaatteellisesti, että velkoja voisi hakea ulosottoa jo haastehakemuksen yhteydessä. Tämäkin mietintö oli periaatteellinen, sillä konkreettisia  lakiehdotuksia tai toimenpiteitä ei mietinnössä esitetty.

10. Tämäkään mietintö ei johtanut mihinkään konkreettisiin toimenpiteisiin ja uudistuksiin. Kehittämispäällikkö Sakari Laukkanen palasikin vuonna 2008 siviilivirkaansa Rovaniemen hovioikeuteen, eikä hänen tilalleen oikeusministeriöön ole enää palkattu uutta virkamiestä samalla nimikkeellä. Mutta asian valmistelua varten asetettiin toki - kuinkas muuten - huhtikuussa 2008 taas uusi oikeusministeriön työryhmä, jonka tehtäväksi annettiin - vihdoin viimein - laatia myös konkreettisia pykälä- ja toimenpide-ehdotuksia. Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin käräjätuomari Petteri Palomäki ja varapuheenjohtajaksi hovioikeudenneuvos Sakari Laukkanen. Työryhmän jäsenet "löydettiin"  OM:n tietohallintoyksiköstä, OM:n tietotekniikkakeskuksesta, OM:n hallinto-osastolta, Lindorff Oy:stä ja Oulun käräjäoikeudesta (osastosihteeri); työryhmän sihteerinä toimi espoolainen käräjätuomari. Tuttua ja turvallista väkeä siis jälleen kerran, kantavina voimina oikeusministeriön, käräjätuomareiden ja perintätoimistojen edustus. Kuluttajajärjestöt eivät saaneet tälläkään kerralla edustajaansa työryhmään. Toimeksiannon mukaan työryhmän mietinnön piti valmistua jo vuoden 2008 loppuun mennessä, mutta työryhmän mietintö valmistui vasta toukokuussa 2009 (OM:n työryhmämietintö 2009:7).

11.  Jo työryhmän toimeksianto tarjosi yllätyksen, sillä oikeusministeri Tuija Braxin ja OM:n oikeushallinto-osaston ylijohtaja Kari Kiesiläisen allekirjoittamassa toimeksiannossa todetaan lakonisesti, että "ei ole tarkoituksenmukaista kehittää sellaista menettelyä, että ulosottoa haettaisin jo haastehakemuksen yhteydessä." Tämä lausahdus oli yllätys siksi, että kaikissa aiemmin valmistuneissa edellä selostetuissa selvityksissä oli lähdetty siitä tavoitteesta, että ulosottoa voitaisiin hakea jo käräjäoikeudelle toimitussa haastehakemuksessa. Mitään perustetta sille, miksi tuo kauan kaivattu ja luvattu uudistus ei nyt yhtäkkiä enää olekaan tarkoituksenmukaista, ei toimeksiannossa mainittu.

12. Työryhmän mietintö on suppea ja niukasti perusteltu.  Mietinnön asiallinen anti tuntuu vähäiseltä, sillä mietinnössä todetaan lyhyesti lähinnä vain se uutuus, että esityksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että riidaton velkomusasia voitaisiin käsitellä käräjäoikeudessa täysin sähköisesti. Uusi sähköinen asiointiliityntä olisi internetpohjainen siten, että  kantaja voisi asiointiliittymän kautta toimittaa haastehakemuksensa sähköisesti käräjäoikeudelle ja saada sitä kautta myös tuomiosta laaditun jäljennöksen, joka olisi sitten ulosotossa tarvittava toimituskirja. Sähköisen yhteyden kautta toimitetut tiedot kirjautuisivat suoraan käräjäoikeuden asianhallintajärjestelmään. Internetpohjainen asiointiliityntä on tarkoitus suunnata nimenomaan pienille perintätoimistoille.

13. Kyseinen uudistus ei olisi mikään mullistava uutuus, sillä haastehakemuksessa lain mukaan esitettävät tiedot on voitu lähettää jo vuoden 1993 alioikeusuudistuksesta lähtien käräjäoikeuden tietojärjestelmään (Tuomas) elektronisen tietojensiirtojärjestelmän (Santra) kautta, jos velkojalla on tähän järjestelmän edellyttämät tekniset valmiudet. Saapunessta konekielisestä haastehakemuksesta muokataan käräjäoikeudessa haaste, joka voidaan toimittaa sähköisenä kirjeenä postin tietojärjestelmän välityksellä; määränpäässä kirje muutetaan tavalliseksi kirjeeksi. Tässä pitkälti automatisoidussa menettelyssä, jota käyttävät vain muutamat suurimmat perintätoimistot (esimerkiksi Lindorff ja Intrum Justitia) ja jotkut teleoperaattorit,  summaarisista asioista on jo 15 vuoden ajan käsitelty ja ratkaistu noin 50-60 prosenttia.  Santra-yhteys on tehokas, mutta  työryhmän mietinnön mukaan siihen liittyminen on yrityksille kallista - jos nyt noin 5 000 euron liittymiskustannuksia voidaan pitää kalliina.

14. Lakiteknisesti uudistus on lähes olematon, sillä lakiin otettaisiin mietinnön mukaan vain pari pikku lisäystä. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia muutettaisiin siten, että toimituskirja voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti. Toiseksi tuomioistuinten suoritteista perittävistä maksuista annettua lakia muutettaisiin siten, että sähköisesti vireille pannulle riita-asioille säädettäisiin muulla tavalla vireille pantuja riita-asioita 25 prosenttia alempi käsittelymaksu; käsittelymaksu on nykyisin 79 euroa. Tällä pyritään kannustamaan yrityksiä sähköisen asiointiliittymän käyttöön.

15. Monet valmistelutyö-puuhastelun kuluessa luvatut uudistukset ja muutokset jäävät  vain puheeksi ja lupauksiksi: A) Vaikka koko ajan on vakuutettu, että summaarisissa asioissa siirrytään  sähköiseen asiointiin, säilyy laissa edelleen oikeus hoitaa riidattomia velkomusasioita myös paperilla tai sähköpostitse; luultavasti noin parissakymmenessä prosentissa asioista hakemus pannaan myös jatkossa vireille perinteisellä tyylillä.  B) Summaarisia asioita ei tulla keskittämään ainoastaan joihinkin käräjäoikeuksiin, vaan niitä käsitellään jatkossakin kaikissa käräjäoikeuksissa. C) Ulosottoa ei voida tulevaisuudessakaan hakea jo haastehakemuksessa, vaan sitä varten tarvitaan ulosottoviranomaiselle tehtävä eri hakemus. D) Vuoden 2009 työryhmän toimeksiannossa mainitusta sähköisestä tuomiorekisteristä ei puhuta työryhmän mietinnössä mitään; jne. Yli kymmenen vuotta kestäneestä valmistelutyöstä ei todellakaan jää kovin paljon käteen.

16. Pahinta on kaksivaiheisesta perinnästä asianosaisille aiheutuvat turhat lisäkustannukset ja velallisen maksettavaksi oikeusministeriön taksoilla vahvistetut korkeat oikeudenkäyntikulut, joissa tuntuu olevan paljon ilmaa. Kymmenen vuotta kestäneen valmistelutyön aikana syntyneissä lainvalmistelutöissä ei ole puututtu tähän yksityisen ihmisen kannalta tärkeimpään asiaan lainkaan, KM 2003:2:a lukuun ottamatta.  Vertailu Ruotsissa vahvistettuihin kulutaksoihin ei ole aiheuttanut minkäänlaista keskustelua Suomessa. Esimerkiksi  edellä kappaleessa 4 mainitussa oikeusministeriön sisäisen työryhmän mietinnössä todetaan kyllä, kuinka suuret ovat summaarisissa asioissa vahvistetut kulutaksat Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa nuo taksat vahvistettiin oikeusministeriön päätöksellä ensimmäisen kerran vuonna 1999. Tuolloin kulutaksat olivat 1 000 mk ja (vaativissa asioissa) 1 400 mk, jos saatavan pääoma  oli enintään 1 500 mk, vastaavasti yli 1 500 mk:n suuruisten saatavien osalta kulutaksat olivat  1 200 ja 1 600 mk. Ruotsissa sen sijaan kulutaksa on sama riippumatta saatavan suuruudesta ja asian vaativuusasteesta; selvä ja riidaton asia ei voi tietenkään olla juuri koskaan "vaativa." Ruotsissa sen sijaan yhden summaarisen asian käsittely tiedoksiantoineen maksoi vuonna 1998  vain 313 kruunua eli noin 216 markkaa. 

17. Suomessa velalliselta perityt oikeudenkäyntikulut saatavan vahvistamisvaiheessa olivat jo vuonna 1998 viisin- tai kuusinkertaiset Ruotsiin verrattuna. Sama "tahti" on säilynyt ennallaan, sillä kuten olen aiemmissa blogeissani (124/7.7. ja 128/21.7.)  kertonut, Suomessa  riidattoman saatavan vahvistusmenettely käräjäoikeudessa on edelleen viisi kertaa kalliimpi kuin saman suuruisen saatavan vahvistusmenettely Ruotsin ulosottoviranomaisessa; Ruotsissa taksa on 60 kruunua, mutta Suomessa taksa liikkuu 230-330 euron välillä. Kun suuret ylikansalliset perintäyhtiöt, kuten esimerkiksi Intrum Justitia ja Lindorff, toimivat sekä Suomessa että Ruotsissa, riittää näillä toimistoilla varmaan ihmettelemistä - ja partaan nauramista - siinä, miksi Suomen oikeusministeriö on ollut aikanaan  (vuonna 1999) niin höveli, että on vahvistanut summaarisissa asioissa viisi tai kuusi kertaa korkeammat kulutaksat mitä Ruotsissa vastaavanlaissa asioissa tuomitaan velallisten maksettavaksi. Lisäksi Ruotsissa on käytössä sama taksa riippumatta saatavan suuruudesta, "vaativissa asioissa" Ruotsissa ei ole käytössä mitään erillistä korotettua taksaa.

18. On todella hämmästyttävää, että tähän Suomen ja Ruotsin järjestelmien väliseen kulueroon ei ole meillä kiinnitetty minkäänlaista huomiota oikeusministeriön valmisteluelimissä. Lainvalmistelussa tätä(kin) kysymystä on tarkasteltu  yksinomaan ylä- tai makrotason kannalta ja unohdettu kokonaan ne (pienet ja köyhät) ihmiset, jotka maksavat kalliin ja yksinomaan perintä-, laki- ja asianajotoimistoja hyödyttävän kalliin perintöprosessin viulut.

19. Syytä siihen, miksi Suomen oikeusministeriön vahvistamissa kulutaksoissa näyttäisi olevan niin kovin paljon ilmaa, pitäisi kysyä oikeusministeriön oikeushallinto-osaston virkamiehiltä, jotka ovat aikanaan neuvotelleet, varmaankin yhdessä Suomen Perintätoimistojen Liiton edustajien kanssa, sanotut kulutaksat, jotka oikeusministeri on sitten vahvistanut. 

20. Kuten olen esittänyt ja niin kuin tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomiteakin esitti (KM 2003:2 s. 149) selvien ja riidattomien saatavissa on kyse yksinomaan perinnästä ja perinnän hoitaminen ei kuulu suomalaisessa järjestelmässä tuomioistuimille vaan ulosottolaitokselle. Siksi myös Suomessa olisi siirryttävä Ruotsin mallin mukaiseen yhden luukun käytäntöön, jossa riidatonta saatavaa ja sen ulosottoa haetaan yhdellä ja samalla hakemuksella ulosottovirnaomaiselta. Suomalainen kahden luukun järjestelmä tulee yhteiskunnalle luonnollisesti kalliimmaksi kuin yksivaiheinen menettely ja lisää entisestään velallisille perinnästä aiheutuvien kustannusten määrää. 

21. Edellä selostetuissa oikeusministeriön lukuisissa selvitystöissä kyseinen ehdotus Ruotsin mallin mukaisesta uudistuksesta on aina sivuutettu sillä tekosyyllä, että kyse olisi vain asioiden siirtämisestä yhdestä organisaatiosta toiseen ja katsottu, ettei tämä ole "tarkoituksenmukaista." Mutta kuten edellä mainitsemista perusteluista ilmenee, kyse ei ole suinkaan vain organisatorisesta muutoksesta, vaan paljosta muusta. Kyse on a) menettelyn yksinkertaistamisesta, b) nopeuttamisesta ja  c) tehostamisesta, sekä d) asianosaisille aiheutuvien oikeudenkäyntikustannusten supistamisesta ja e) yhteiskunnalle perinnästä aiheutuvien kulujen säästämisestä.

22. Summaaristen asioiden kehittämistyöryhmän mietintö (OM 2006:15) lähetettiin vuoden 2006 loppupuolella lausuntokierrokselle. Tuolloin oli vielä olemassa mahdollisuus, että järki olisi voittanut ja asiassa olisi päätetty edetä Ruotsin mallin mukaisesti. Lausuntoa pyydettiin muun muassa KKO:lta, kaikilta kuudelta hovioikeudelta, kaikilta 58 käräjäoikeudelta (!), Suomen perimistoimistojen Liitolta, Suomen Asianajajaliitolta, (vain ) kahdelta ulosottovirastolta, kuluttajavirastolta jne. Tavallisesti tällaisissa tapauksissa lausuntoa pyydetään myös  maan kolmelta oikeustieteelliseltä tiedekunnalta tai näiden tiedekuntien prosessioikeuden professoreilta, mutta tässä tapauksessa näin ei "jostakin syystä" tehty. Oikeusministeriö, joka lausunnot pyytää, ei ehkä halunnut, että sen mielestä "selvää" asiaa ryhdyttäisiin ruotimaan ja polemisoimaan tarkemmin joidenkin "teoreetikkojen" toimesta. 

23. Tämä on tavanmukaista oikeusministeriön taktiikkaa: lausuntoja pyydetään lähinnä niiltä tahoilta, joiden tiedetään jo etukäteen kannattavan ehdotusta, kun taas "toisinajattelijat" sivutetaan kylmästi lausuntoja pyydettäessä. Kun jo etukäteen tiedettiin, että käräjäoikeudet haluavat, että summaariset asiat pysyvät käräjäoikeuksissa, pyydettiin lausuntoa kaikilta 58 käräjäoikeudelta, jotta saataisiin näyttämään, että lausunnonantajien "selvä enemmistö" kannattaa ehdotusta! Miksi käräjäoikeudet sitten haluavat pitää summaariset asiat eli täysin riidattomat asiat itsellään? Tietenkin siksi, että jos nuo asiat siirrettäisiin ulosottoviranomaisille, jouduttaisin myös jokin pieni osa käräjäoikeuksien kansliahenkilökunnan viroista siirtämään ulosottolaitokseen, ja tätähän käräjäoikeudet, samoin kuin hovioikeudet ja KKO:kin, vastustavat kiivaasti. Muutoin niillä ei tietenkään olisi mitään kyseistä siirtoa vastaan.

24. Lausunnonantajista vain Itä-Suomen hovioikeus - presidenttinsä Markku Arposen johdolla - Seinäjoen käräjäoikeus, Helsingin ulosottovirasto ja Suomen kihlakunnanvoudit ry kannattivat riidattomien saatavien siirtoa ulosottovirastoihin. Tästä voidaan päätellä, että ulosottoviranomaisilla ei ole mitään sanottua siirtoa vastaan.

25. Muun muassa KKO vastusti siirtoa sillä ympäripyöreällä perusteella, että siirrossa olisi (muka) kyse vain "tarkoituksenmukaisuudesta" ja ettei siitä olisi odotettavissa "tuottavuuden lisäystä." Myös monet muut lausunnonantajat vetosivat lyhyesti ainoastaan siihen, että kyse olisi vain asioiden siirtämisestä yhdestä organisaatiosta toiseen. Mutta kuten olen jo edellä kappaleessa 21 todennut, kyse ei ole suinkaan tästä, vaan siirto merkitsisi selvää menettelyn rationalisointia ja säästäisi asianosaisten eli viulut maksamaan joutuvien ihmisten kuluja samoin kuin yhteiskunnan varoja. Toiminta tehostuisi ja tuottavuus tietenkin lisääntyisi, jos nykyisen kahden luukun  ja kahden eri tiedoksiannon systeemistä siirryttäisiin yhden luukun ja yhden tiedoksiannon järjestelmään.

26. KKO:n kyseistä lausuntoa, joka on päivätty 21.12.2006, ei ole jostakin syystä otettu KKO:n internetsivuille, jossa sen sijaan on julkaistu monia muita KKO:n antamia lausuntoja. Itse asiassa KKO lausunto on otsikoitu lausunnon sijasta "muistioksi", mutta esimerkiksi OM:n julkaisussa lausuntoja ja selvityksiä 2007:5 KKO:n muistiota käsitellään lausuntona. KKO:n muistion/lausunnon on laatinut kolmen jäsenen ja esittelijän muodostama työryhmä, jonka puheenjohtajana on ollut presidentti Pauliine Koskelo. Kaksi muuta jäsentä eli oikeusneuvokset Hannu Rajalahti ja Soile Poutiainen ja valikoitu työryhmään ilmeisesti siksi, että kumpikin on toiminut aiemmin käräjäoikeuden laamannina; työryhmän sihteeri on entinen käräjätuomari. Kokoonpanolla on turvattu se, että lausunnon mukaan summaariset asiat pysyvät edelleen käräjäoikeuksissa; entiset käräjäoikeustuomarit ovat ymmärrettävästi halunneet pitää "omiensa" puolta oikeusministeriön hallinnonalan yksikköjen välisessä resurssikampailussa. KKO:n lausunnossa vastustetaan myös ajatusta summaaristen asioiden keskittämisestä joihinkin tiettyihin käräjäoikeuksiin. Presidentti Pauliine Koskelo tunnetaan siitä, että hän on voimakkaasti vastustanut  ministeriön tuottavuusohjelmia ja pitänyt kynsin hampain kiinni yleisten tuomioistuinten viroista. Se, että summaariset asiat siirrettäisiin käräjäoikeuksista ulosottolaitokseen, olisi luultavasti karvas tappio Koskelolle. 

27. Tältä pohjalta, niin kuvittelen, KKO on muodostanut muistiossa esiintuodun kantansa nykyisen mallin säilyttämiseksi. Summaaristen asioiden asianosaisten eli sanotuissa asioissa ylisuuret kulut maksamaan joutuvien pienten ihmisten asemaan KKO:n lausunnossa ei ole kiinnitetty vähäisintäkään huomiota.

28. KKO:n muistiossa esiin tuoma kanta on itse asiassa kaikilta osin samansisältöinen kuin Suomen Perimistoimistojen Liiton kanta. Myös liitto on vastustanut riidattomien satavien eli perintäasioiden siirtämistä käräjäoikeuksilta ulosottolaitokselle, eikä liittokaan ole lämmennyt ajatukselle, jonka mukaan mainitut asiat voitaisiin keskittää vain tietyille käräjäoikeuksille. Perimistoimistojen liitto ei ole myöskään kannattanut sitä, että käräjäoikeudelle toimitetussa haastehakemuksessa voitaisiin samalla hakea myös ulosottoa. Jokainen ymmärtänee, mihin näkökohtiin nämä kannanotot perustuvat.

29. Pauliine Koskelo toimi aiemmin 15 vuoden ajan oikeusministeriössä lainsäädäntösihteerinä ja lainsäädäntöneuvoksena osallistuen muun muassa yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan lain valmisteluun. Lieneekö oikeusministeriössä vallinnut "henki" summaaristen asioiden säilyttämisestä tuomioistuimissa tarttunut häneen jo tuolloin? Koskelo on ministeriössä ollessaan tehnyt yhteistyötä myös perintätoimistojen kanssa. Tästä on eräänä osituksena vuonna 1993 laadittu "Business Books" -nimiseen sarjaan kuulunut, yrityksille ja perintätoimistoille suunnattu teos "Uudet velkalait perinnässä," jonka toimittamiseen Salosta kotoisin oleva Pauliine Koskelo osallistui yhdessä perintäalan jonkinlaisena "guruna" pidetyn turkulaisen varatuomari Yrjö Lehtosen kanssa; netissä kirja tunnetaan nimenomaan nimikkeellä Lehtonen - Koskelo: Uudet velkalait perinnässä. Koskelo kirjoitti kyseiseen kirjaan velkajärjestelyä koskevan luvun. Kirja myi ilmeisen hyvin, sillä siitä otettiin kaksi painosta. Jostakin syystä Koskelo ei kuitenkaan mainitse sanottua kirjaa lakimiesmatrikkelissa tai Kuka Kukin On -teoksessa, joissa sen sijaan mainitaan muut hänen yksin tai muiden kanssa kirjoittamansa kirjat.

30. Varatuomari Yrjö Lehtonen toimi aikoinaan eli vuosina 1966-86 Suomeen johtaviin perintätoimistoihin kuuluneen perintätoimiston Contant Oy:n toimitusjohtajana; samaan aikaan hän oli myös Maksutieto Oy:n toimitusjohtajana. Myöhemmin Lehtonen oli mm. Yrjö Lehtonen International Oy:n toimitusjohtajana ja lakimiehenä ja viimeksi Asianajotalo Lehtonen Malinen Moisio Oy:n hallituksen jäsenenä ja lakimiehenä vuoteen 2002 saakka. Yrjö Lehtonen mainitsee kirjan Uudet velkalait perinnässä  esipuheessaan, että hän ja  sanotun kirjan neljä kirjoittajaa, mukana siis silloinen lainsäädäntöneuvos Pauliine Koskelo, ovat osallistuneet usein yrityksille järjestettyihin yhtiöoikeutta ja perintää käsitteleviin koulutustilaisuuksiin. 

31. Pauliine Koskelon lisäksi myös eräällä toisella KKO:n nykyisistä jäsenistä on "kytkös" - jos nyt tätä nimikettä voidaan ylipäätään käyttää - Yrjö Lehtoseen ja hänen toimistoihinsa. Tarkoitan Turusta kotoisin olevaa oikeusneuvos Pasi Aarniota, joka toimi Turun hovioikeuden viskaalina ollessaan sivutoimisesti Yrjö Lehtonen Ky:n lakimiehenä vuosina 1974-1986.

32. Minä en halua tietenkään väittää, että presidentti Pauliine Koskelon ja hänen myötään koko KKO:n kanta summaaristen asioiden järjestelyssä johtuisi edellä mainituista seikoista eli siitä, että Koskelo on oikeusministeriössä toimiessaan ollut työnsä puolesta tekemisissä perintäalan firmojen ja edustajin kanssa ja osallistunut luennoitsijana ja kouluttajana perinnän tehostamista tarkoittavaan tms. yrityksille suunnattuun koulutukseen. Mutta saattaahan entisillä työtehtävillä aina jotain vaikutusta olla. Joka tapauksessa  KKO:n ja Suomen Perimistoimistojen Liiton kanta näyttää olevan useissa summaarisia asioita eli perintäasioita koskevissa kysymyksissä samanlainen.

33. Tilasin pari päivää sitten tämän blogin kirjoittamista varten KKO:sta kopion edellä kappaleessa 26 mainitusta lausunnosta tai muistiosta. Muistion mukana tuli myös lasku, jossa kopiosta velotaan 7 euroa. Laskussa on tavanmukainen maininta siitä, että jollei laskua eräpäivään mennessä makseta, peritään minulta lisäksi säädetty viivästysmaksu. Nämä maksut ovat  laskuun otetun maininnan mukaan ulosottokelpoisia ilman tuomiota tai päätöstä; tämä perustuu tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annettuun lakiin (701/1993). Kyseisen saatavan perinnässä on toisin sanoen kyse edellä kappaleessa 3 mainitusta veroulosotosta.

34. Jos sen sijaan otattaisin itselleni kopion jostakin  asiakirjasta yksityisessä kopiointiliikkeessä ja jättäisin saamani laskun viimeistään eräpäivänä maksamatta, ei kyseistä saatavaa voitaisi periä samalla tavalla kuin KKO:n laskua. Kun kyse on kuluttajasaatavasta, olisi velkojan käännyttävä ensin perintätoimiston puoleen vapaaehtoisen maksun karhuamiseksi maksukehotuksella jne. Jos en tämän jälkeenkään maksaisi saatavaa vapaaehtoisesti, asiassa tulisi nostaa kanne käräjäoikeudessa; käräjäoikeuden olisi annettava haastehakemus minulle tiedoksi ja pyydettävä minulta vastinetta. Vasta sen jälkeen, kun asia on ratkaistu käräjäoikeuden yksipuolisella tuomiolla, asiassa voitaisiin hakea tuomion täytäntöönpanoa ulosottoviranomaiselta; tämä vaatisi uutta hakemusta ja uutta tiedoksiantoa. Minun oikeusturvastani huolehdittaisiin sanottua yksityisoikeudellista saatavaa koskevassa asiassa niin hyvin ja maan perusteellisesti, että se voisi tulla maksamaan minulle jo ennen ulosottoa lähes 300 euroa. Hyödyn oikeusturvastani varjelemisesta keräisi velkojaa perintäprosessissa edustava perintätoimisto tai lakiasiantoimisto.

35. Kyseisen järjestelmän säilyttämistä entisellään puolustavat kiivaasti muun muassa KKO ja Suomen Perintätoimistojen Liitto.

130. Kauhajoen koulusurmat: kaikkien uhrien omaiset vaativat poliisille rangaistusta ja valtiolta korvauksia

Tulta! - Kuva Matti Saaren ampumaradalta kuvaamalta videolta

1. Olen kirjoittanut Kauhajoen viimesyksyistä koulusurmista blogissani tähän mennessä jo ainakin kahdeksan kertaa (23.9., 25.9. ja 30.9. 2008 sekä 27.1., 27.4., 6.5., 26.5. ja 15.6.2009). Mistä moinen innostus asiaan, saatetaan kysyä. No, ovathan nämä kaksi koulusurmaa, Jokela ja Kauhajoki, todella merkittäviä rikosjuttuja, joihin kannattaa jo tämän takia perehtyä. 

2. Tunnen lisäksi tietynlaista lukkarinrakkautta Kauhajokea ja kauhajokisia ihmisiä kohtaan. Olin nimittäin 1970- ja -80 -luvun vaihteessa pari kolme vuotta Kauhajoen silloisessa tuomiokunnassa, nykyisin käräjäoikeus, kihlakunnantuomarina. Kauhajoen tuomiokunnan alueeseen eli "kinkeripiiriin," niin kuin leikillisesti tuomiokunnan ("tuomiokapitulin") aluetta kutsuimme, kuuluivat Kauhajoen lisäksi Kurikka, Teuva, Isojoki ja Karijoki; nämä kunnat - Kauhajoki ja Kurikka ovat kaupunkeja - kuuluvat Suupohjan seutukuntaan. Käräjiä istuttiin tuohon aikaan Kauhajoen lisäksi myös Kurikassa, Teuvalla ja vielä Isojoellakin. Paikkakunnan ihmiset olivat omalla "pohojalaasella" tavallaan mukavaa ja reilua ("reirua") väkeä. Muistan aina tuomiokunnan eksoottisen osoitteen, Topeeka 45, ja muistissani ovat säilyneet myös tuon vireän ja yritteliään eteläpohjalaisen paikkakunnan monet alueet ja asiat, kuten esimerkiksi Aronkylän Kurki-hotelli, Nummijärvi, Kauhanevan kansallispuisto jne. Tuomiokuntaa vastapäätä kadun toisella puolella sijaitsi emäntäkoulu, jota kutsuttiin yleisesti "soppakouluksi." Nyt se on laajentunut ammattikorkeakouluksi. Koulusurmat tapahtuivat juuri kyseisen koulun vanhassa siivessä, joka näkyi hyvin silloisen virkahuoneeni ikkunasta.

3. Käväisin pari kolme viikkoa sitten Kauhajoen keskustassa, jossa en ollut käynyt 25 vuoteen. Vehreä keskusta oli muuttunut todella edukseen, ja siellä näytti olevan marketteineen, erikoisliikkeineen, ravintoloineen, pubeineen (mm. "Janoinen Leipuri"), virastoineen, uimahalleineen ja urheilupuistoineen kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Kävin myös uusiin tiloihin muuttaneen käräjäoikeuden eli entisen tuomiokunnan kansliassa ja käräjäsaleissa, jotka olivat tilavia ja hyvin suunniteltuja. Kansliassa on yhä töissä neljä "minunaikaista" toimistosihteeriä, joista kaksi paikalla ollutta tunsivat vielä vanhan "ukkotuomarinsa." Harmi vain, että Kauhajoen käräjäoikeus lakkautetaan vuoden vaihteessa ja liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen, Kauhajoelle jää sentään sivukanslia ja siellä tullaan edelleen istumaan myös käräjiä. 

4. Käyntini aikana verestin vanhoja muistoja myös pelaamalla tennistä urheilupuiston tenniskentällä, jossa 30 vuotta aiemmin tenniksen saloihin minua opasti tuomiokunnan silloinen notaari ja huippupesäpalloilija Eero Hattari. Hän pelasi notaarivuoden aikana Kauhajoen Karhun riveissä; Karhut oli noussut vuonna 1979 ensimmäistä kertaa pesäpallon mestaruussarjaan ja muun muassa Hattari hankittiin uudeksi edustuspelaajaksi vahvistamaan seuran rivejä. Parin kolmen kilometrin päässä Kauhajoen keskustasta sijaitsee Sotkan talviurheilukeskus, jossa 30 vuotta sitten tuomiokunnan käräjätuomari Juho Ahola opetti tuomiokunnan väkeä laskettelemaan. Kauhajoen tuomiokunnassa pidettiin tuohon aikaan "bileitä", joihin kutsuttiin mukaan tuomiokunnan väen lisäksi joskus myös ulkopuolista väkeä, yhteistyökumppaneita, kuten nykyisin hienosti sanottaisiin. Tuomiokunnan talon alakerroksessa oli Kantakrouvi. - Oi niitä aikoja...meikäläinenkin oli tuolloin vielä suht´koht nuori! Topeeka nelkytviis, saavu sinne siis...

5. Mutta olen kirjoittanut koulusurmista ennen muuta siksi, että vuoden 2007 ja 2008 koulusurmat ja varsinkin Kauhajoen tapaus on tympäisevä  ja suorastaan  häpeällinen esimerkki siitä, miten virka- ja valtiovalta Suomessa pyrkii sälyttämään sanotunlaiset hirmuteot juridisesti yksittäisten virkamiesten ja ihmisten niskaan ja suojelemaan niitä korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja poliitikkoja, joiden kuuluisi kantaa poliittinen samoin kuin virkavastuu tällaisista teoista. Kyse on kansalaisten turvallisuudesta ja siihen liittyen rikosten torjunnasta, joka on tärkeimpiä valtiovallalle kuuluvia velvoitteita. Etenkin Kauhajoen tapauksessa valtiovalta ja rikosten torjunnasta vastaava sisäministeriö ja sen poliisiosasto epäonnistuivat karmaisevalla tavalla kansalaisten turvallisuuden huolehtimisesta. Kukaan ei tunnu haluavan kantaa poliittista vastuuta koulusurmista, vaan viranomaiset ja poliitikot näkevät päin vastoin suurta vaivaa lakaistakseen kansalaisten turvallisuuden huolehtimisessa ilmenneet vakavat epäkohdat maton alle.

6. Palautettakoon taas kerran mieliin, että koulusurmat tapahtuivat tiistaina 23.9.2008 Seinäjoen koulutuskuntayhtymän ammattikorkeakoulun tiloissa Kauhajoen keskustassa. Surmaaja oli Pyhäjärveltä kotoisin ollut ja sanotussa koulussa Kauhajoella itsekin tekoaikana opiskellut 22 -vuotias Matti Saari. Hän ampui aamupäivällä koulun luokkahuoneessa tarkkuuspistoolillaan kuoliaaksi 1o ihmistä ja surmasi päätteeksi itsensä.

7. KRP:n suorittama koulusurmien esitutkinta valmistui 11.6. -09, katso siitä blogiani  111/15.6. Esitutkinta-aineistoon perustuvan tiedotteen mukaan Matti Saari suunnitteli ja toteutti koulusurmat itsenäisesti. Saari myös kuvasi yksin tekoaan edeltäneet uhkausvideot, joista ensimmäiset hän latasi internetin Youtube -sivustoille. Tekoa edeltäneenä iltana eli maanantaina 22.9. Saari oli käynyt kuvaamassa itseään ampumaradalla samoin kuin ammattikoulun ulkopuolella omalla kamerallaan. Noin puolentoista tunnin aikana kuvatuissa otoksissa Saari uhkailee tulevalla ampumisella. Hän kertoo nauhalla tappavansa seuraavana päivänä kuvassa näkyvässä koulussa useita ihmisiä.

8. Seuraavana päivänä Matti Saari sitten toteutti suunnitelmansa. Hän ampui koulussa suuren määrän laukauksia. Koulurakennuksen sisältä ja sen läheisyydestä löydettiin tutkinnassa yhteensä 157 kappaletta 22 -kaliperisiä hylsyjä. Uhreista löydettiin yhteensä 60 luodin osumaa. Poliisin mukaan Saari vaikuttaa tyypilliseltä itsemurhatapaukselta, jonka persoonallisuuteen ovat vaikuttaneet muun muassa aiemmat koulukiusaamistapaukset. Kauhajoella Saaren kohdistunutta koulukiusaamista ei kuitenkaan ollut ilmennyt.

9. Kauhajokista rikoskomisariota epäiltiin heti surmien jälkeen virkarikoksesta  - katso blogejani 23.9. ja 25.9.2008 - ja suoritetun esitutkinnan jälkeen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 nostettavaksi syytteen komisariota vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Komisario oli maanantaina 22.9., siis surmapäivää edeltäneenä päivänä, puhutellut Matti Saarta virkahuoneessaan Saaren ampuma-aseen käsittelyssä ilmenneen epätavallisen käyttäytymisen johdosta. Komisario oli antanut Saarelle huomautuksen, mutta jättänyt aseen Saaren haltuun. Syytemääräyksen mukaan komisarion olisi Saaren internettiin lataamat uhkausvideot nähtyään tullut peruuttaa ampuma-aselupa väliaikaisesti ja huolehtia siitä, että ase otetaan Saaren hallusta. Katso syytteestä blogiani 27.1.

10. Kalske määräsi Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurmisen ajamaan rikoskomisariota vastaan syytemääräykseen perustuvaa syytettä, joka tuli vireille Kauhajoen käräjäoikeudessa 16.2.2009. Syytteessä komisariolle vaaditaan sakkorangaistusta. Syytejutun käsittelyn oli määrä tapahtua käräjäoikeudessa 13-14.5.2009. Syytteen saanut rikoskomisario kiisti syytteen, koska hänen mielestään ampumisvideot eivät olleet peruste ottaa ase pois Saarelta.

11. Esitutkinnassa kuultiin asianomistajina koulusurmien uhrien lähiomaisia. Yhden Matti Saaren surmaaman naisen leski ja lapsi jättivät huhtikuussa jyväskyläläisen asianajotoimiston edustamina Kauhajoen käräjäoikeuteen haastehakemuksen, jossa edellä mainitulle kauhajokiselle rikoskomisariolle vaaditaan rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja valtiolta korvauksia mun muassa omaisten kärsimyksistä. Asianomistajien avustajan mukaan hänen päämiestensä tarkoituksena ei ole syyllistää joukkomurhista yksittäistä poliisimiestä, vaan kanne on nostettu, koska asian selvittelyssä oli ilmennyt seikkoja, joiden perustella kysymystä valtion korvausvastuusta ei voida sivuuttaa. Katso lähemmin blogiani 26.5.

12. Mainitun asianajotoimiston omissa selvityksissä oli ilmennyt, että poliisille oli tullut Matti Saaren uhkaavaa käyttäytymistä koskeva yleisövihje koulusurmia edeltävällä viikolla. Sanottu vihje oli lähetetty internetin välityksellä Haapajärven kihlakunnan poliisilaitokselle. Siitä, kulkeutuiko sanottu vihje koskaan  aseluvan väliaikaista peruuttamista harkinneelle Kauhajoen poliisille, ei tuolloin ollut tietoa. Kyseisten asianomistajien avustajan mielestä valtiolla on asiassa ainakin tuottamukseen perustuva korvausvastuu, koska  poliisilta oli pyydetty rikoksen torjumiseksi apua, mutta sitä ei saatu. 

13. "Kansa huusi poliisia apuun, mutta mitään ei tehty," kuvaili avustaja päämiestensä ja ilmeisesti omia  tuntojaankin (MTV3.fi 27.4.-09). Avustaja ihmetteli myös sitä, miksi kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman johdolla suoritetussa virkarikosjutun esitutkinnassa ei ollut lainkaan selvitetty epäillyn poliisimiehen mahdollista syyllistymistä virkavelvollisuuden rikkomisen ohella myös kuolemantuottamukseen.

14. Asianomistajan esittämä  syyte kuolemantuottamuksesta ja ilmi tullut yleisövihje olivat - varsinkin kun  ne saivat julkisuutta mediassa - niin vakavia asioita, että syyttäjä Jouko Nurminen päätti, konsultoituaan ensin VKSV:n kanssa, peruuttaa jo sovitun käräjäoikeuden pääkäsittelyn ja määrätä  KRP:n suorittamaan Timo Luosman johdolla lisätutkinnan sanotun Haapajärven vihjeen takia.

15. Lisätutkinta valmistui viikko sitten eli 21.7.2009.  Tutkinnan keskeisenä teemana oli selvittää, oliko edellä mainittu vihjetieto ollut syytteeseen asetetun komisarion tiedossa maanantaina 22.9.-08 hänen puhutellessaan Matti Saarta aseen mahdollisen poisottamisen takia. Tutkinnassa ilmeni, että eräs Matti Saaren tuttava oli torstaina, siis neljä päivää ennen kuin Saarta puhuteltiin Kauhajoen poliisiasemalla, lähettänyt internetin välityksellä Haapajärven poliisille Saareen ja mahdolliseen kouluampumiseen kohdistuvan vihjeen. Nurmisen mukaan lisätutkinta osoittaa, että vihjeestä ei ollut mennyt tietoa Kauhajoen poliisilaitokselle. 

16. Jokilaakson poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Antero Aulajoki kertoi Kalajokilehden haastattelussa 29.4.-09, että nimettömänä poliisille tullutta vihjeviestiä ei lähetetty eteenpäin; luultavasti viesti siis vain laitettiin "mappiin." Viesti oli tullut poliisi sähköiseen palautepostiin torstaina 18.9.-08. Viestin sisältämä vihje koski nimenomaan Matti Saaren nettikäyttäytymistä eli ilmeisesti juuri sitä Matti Saaren itsensä kuvaamaan videota, jonka hän oli 18.9. tai vähän aiemmin ladannut Youtube -sivustolle. Syyttäjä Jouko Nurmisen mukaan Matti Saarta ei mainittu vinkkiviestissä nimeltä, mutta  "pienellä internetin tutkimisella olisi satu selville, kenestä oli kyse" (I-S 22.7.-09). Nurmisen mukaan Haapajärven poliisille tullut viesti oli jäänyt  "osin inhimillisen erehdyksenkin takia." Jälkikäteen ajatellen se olisi ansainnut enemmän huomiota, Nurminen sanoo.

17. Heti koulusurmien jälkeen ja kun oli ilmeistä, että kauhajokista komisariota vastaan tultaisiin käynnistämään virkarikostutkinta, Haapajärven poliisille vihjeen lähettäneen miehen veli lähetti eräänlaisen "tarkistusviestin" sisäministeriön poliisiylijohtaja Mikko Paateron sähköpostiin. Tuossa sähköpostiviestissä kerrottiin lähettäjän veljen poliisille ennen surmia toimittamasta Matti Saaren käyttäytymistä koskevasta vinkistä. Myöhemmin eli toukokuun alussa 2009 ilmeni, että kyseinen viesti oli kyllä tullut perille Paateron sähköpostiin, mutta että tälle toisellakaan viestille ei ollut tehty mitään. - Olen ihmetellyt asiaa blogissani 6.5. otsikolla "Salasiko poliisiylijohtaja tärkeän todisteen poliisirikostutkinnassa?" Paateron selitys oli tyypillistä paaterointia: "En muista, mihin toimiin viestin johdosta ryhdyttiin." Selvää kuitenkin on, että mihinkään toimiin ei ryhdytty, sillä viesti ei koskaan edennyt syyttäjä Timo Luosman johdolla suoritettuun komisarion virkarikostutkintaan eikä sen merkitystä siis voitu ottaa huomioon myöskään VKSV:n Jorma Kalskeen suorittamassa syyteharkinnassa.  

18. Syyttäjä Jouko Nurminen selittelee nyt julkisuudessa, että Haapajärven poliisin menettely sulloa  sille lähetetty vinkki mappiin ja jättää viesti toimittamatta Kauhajoen poliisille, johtui inhimillisestä erehdyksestä. Haapajärven poliisille tullutta varoitusviestiä ei ilmeisesti lähetetty myöhemminkään eteenpäin, vaikka oli tiedossa, että kauhajokista virkaveljeä epäiltiin virkarikoksesta. Niinpä niin. Eihän Nurminen voinut lähteä moittimaan kenttäpoliisin työtä, sillä aivan samalla tavallahan menetteli valtakunnan ylin poliisivirkamies eli poliisiylijohtaja Mikko Paatero, sillä myöskään hän ei tehnyt "tarkistusviestille" yhtään mitään! Jos Nurminen olisi moittinut Haapajärven poliisia, olisi tasapuolisuuden nimissä "pyyhkeitä" pitänyt antaa myös Mikko Paaterolle ja hänen johtamalleen  sisäministeriön poliisiosastolle. Paateron "koskemattomuus" oli kuitenkin turvattava, sillä onhan parastaikaa meneillään uuden poliisihallituksen päällikön virantäyttömenettely. Ja kuinka ollakaan, Mikko Paatero, 61 v., on sanotun viran ainoa hakija.

19. Se, oliko Kauhajoen poliisi saanut Haapajärven poliisille toimitetun vihjeen tiedokseen ennen koulusurmia, selviää lopullisesti vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. Vihjetiedon pysähtyminen Haapajärvelle ei kuitenkaan ole syytteenalaisten tekojen kannalta ratkaiseva seikka. Ratkaisevaa on se, että syytteeseen asetettu komisario oli jo torstaina 18.9. eli viisi päivää ennen koulusurmien tapahtumista nähnyt ainakin yhden Saaren kuvaaman ja Youtube -sivustolle lataaman videon, jossa Saari esitteli epätavallista ampumistaan ja massamurhien á la Jokela ihannointia. Kauhajoen komisario ei siis ollut suinkaan yksinomaan vihjetiedon varassa, vaan hän on voinut itse omin silmin nähdä saman videon, joka johti Saaren kaverin lähettämään varoitusviestin Haapajärven poliisille.

20. Poliisin katsottavissa olisi ollut muitakin Saaren videoita, apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske on todennut. Juuri sanottujen videoiden katselu sai Saaren kaverin lähettämään 18.9. varoitusviestin Haapajärven poliisille. Hälytyskellojen olisi tietenkin luullut soivan myös kauhajokisen komisarion päässä, mutta näin ei tapahtunut, sillä hän ei ryhtynyt toimiin  aseen poisottamiseksi. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että kyseinen komisario oli itse myöntänyt Matti Saarelle aseluvan vain puolta vuotta aikaisemmin. 

21. Seuraavana aamuna eli perjantaina 19.9. Seinäjoen apulaispoliisipäällikkö, videoista ilmeisesti tietoisena, oli antanut määräyksen ottaa ase Saarelta pois. Tämän määräyksen perusteella poliisipartio  oli saman päivän illalla mennyt Saaren Kauhajoen asunnolle hakeakseen aseen pois. Tämä operaatio ei kuitenkaan tuottanut tulosta, sillä Saari oli ehtinyt matkustaa viikonlopuksi kotiinsa Pyhäjärvelle. Sunnuntaipäivän 21.9. illalla poliisit olivat valmistautuneet menemään uudelleen Saaren asunnolle, mutta tällöin syytteeseen asetettu komisario oli nimenomaan kieltänyt poliisilta aseenhakumatkan.

22. Maanantaina 22.9. komisario kutsui Matti Saaren poliisiasemalle puhuttelua varten. Saari tuli, mutta komisario ei tuolloinkaan ryhtynyt toimiin aseluvan väliaikaiseksi peruuttamiseksi ja aseen poisottamiseksi, vaan antoi Saarelle ainoastaan huomautuksen epätavallisen aseenkäsittelyn takia. Puhuttelussa komisario oli tiettävästi ottanut puheeksi myös vajaa vuotta aiemmin tapahtuneet Jokelan koulusurmat. Komisarion mukaan tämä ei ollut aiheuttanut Saaressa minkäänlaisia reaktioita. Kun Saari oli komisarion mukaan esiintynyt puhuttelussa  normaalisti ja rauhallisesti, oli hän saanut pitää aseena.

23. Kokeneen poliisimiehen olisi luullut tietävän, että koulusurmaajat ympäri maailmaa ovat kylmäverisiä tyyppejä, jotka osaavat esiintyä ihmisten seurassa normaalisti ja rauhallisesti. Saaren kuvaamien videoiden olisi toki luullut painavan poliisin harkinnassa Saaren puhuttelussa osoittamaa "normaalia" käyttäytymistä enemmän. Saaren videokäyttäytyminen on muistuttanut paljon Jokelan murhaajan käyttäytymistä. Kun malli ja esikuva oli selvä, olisi komisarion tullut ottaa ase Saaren hallusta. Voidaan sanoa, että rikollinen oli jo poliisin satimessa, mutta se päästettiin pois. Rikostorjunta epäonnistui täydellisesti. Komisarion olisi pitänyt Saaren kuvaamien videoiden ohella ottaa huomioon Seinäjoen apulaispoliisipäällikön kanta asiassa samoin kuin oman poliisiasemansa poliisimiesten halukkuus jopa rynnäköidä Saaren asuntoon aseen poisottamiseksi. Ilmeisesti komisario päätti kuitenkin luottaa omaan "ihmistuntemukseensa" - karmein seurauksin.

24. Minusta on selvää, että poliisin puhuttelu ja Saaren poliisilta saama huomautus oli viimeinen niitti, joka laukaisi lopullisesti Saaren surma-aikeet. Hän ymmärsi, ettei hänen tuli toteuttaa aikeensa mahdollisimman pian. Hän meni maanantaina 22.9. ampumaradalle ja videoi siellä  ja myös koulurakennuksen läheisyydessä uudet videon, joissa hän kertoi, mitä huomenna koululla tulisi tapahtumaan. Poliisin olisi tullut Jokelan koulusurmien kokemusten opettamana ja Saaren massamurhia ja Jokelan murhaajaa ihannoivan käyttäytymisen perustella mieltää, että oli olemassa vaara ja suuri todennäköisyys, että Saari tulisi matkimaan Jokelan murhaajaa tai ainakin vaarantamaan aseenkäytöllään vakavalla tavalla muiden ihmisten turvallisuutta tai yrittävän itsemurhaa. 

25. Kun komisario oli estänyt Seinäjoen apulaispoliisipäällikön aseen poista ottamista koskevan määräyksen täytäntöönpanon, eikä ollut edellä kerrotuissa olosuhteissa itse ryhtynyt toimenpiteisiin aseen poisottamiseksi, voidaan perustellusti väittää, että kyse on sellaisesta virantoimituksessa osoitetusta huolimattomuudesta, jolla on syy-yhteys koulusurman uhrien kuolemaan. Koulusurmia ei olisi tapahtunut, jos poliisi olisi ottanut aseen Matti Saaren hallusta. Toista laillista asetta Saari ei olisi enää saanut, ja koulusurmien esitukinnassa on selvitetty, ettei Saarella ollut laittomia aseita hallussaan.

26. Kuolemantuottamukseen vaadittavan syy-yhteyden toteaminen on tietenkin tuomioistuimen asia. Syytettä on pidettävä  syyttömänä, kunnes syyttömyysolettama on mahdollisesti kumottu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Minusta on kutenkin hyvä asia, että asianomistajat ovat nostaneet  kuolemantuottamussyytteen, sillä muuten tämä puoli asiasta olisi jäänyt täysin piiloon ja lakaistu viranomaisten toimesta maton alle. On outoa, että esitutkinnassa ei alun perin kiinnitetty lainkaan huomiota mahdolliseen kuolemantuottamukseen. Aikaa kyllä olisi ollut, sillä Timo Luosman johdolla viime syksynä toimitettu esitutkinta kesti monta kuukautta. 

27. Tällainen järkyttävä tragedia on kyllä syytä selvittää myös oikeudellisesti pohjamutiaan myöten julkisessa oikeudenkäynnissä. Muutoinhan tutkinta-aineisto voisi jäädä merkittävältä osin salaiseksi, emmekä saisi koskaan tietää, mitä Kauhajoella todellisuudessa on tapahtunut. Ikävä vain, että valtion virkakoneisto ei ole halunnut tätä tehdä, vaan koulusurmien uhrien omaiset joutuvat tekemään sen omalla kustannuksellaan. Näin toimitaan suomalaisessa oikeusvaltiossa, jossa päähuomio näyttää valitettavan usein kohdistuvan vastuussa olevien virkamiesten ja poliitikkojen suojelemiseen.

28. Alun perin syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta nostivat vain yhden surmansa saaneen uhrin leski ja alaikäinen lapsi. Saamani tiedon mukaan nyt ovat kuitenkin kaikki Kauhajoella kuolleiden uhrien lähiomaiset yhtyneet törkeää kuolemantuottamuksesta koskevaan syytteeseen. Asianomistajat vaativat syytteeseen asetetun komisariolta ja hänen työnantajaltaan eli Suomen valtiolta korvauksia muun muassa kuolemien aiheuttamista kärsimyksistä. Valtion tuomitseminen korvausvastuuseen onkin asianomistajien päätavoitteena jutussa.

29. Onko Kauhajoella surmansa saaneiden ihmisten lähiomaisilla juridisia edellytyksiä saada valtiolta korvausta kärsimyksestään? Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muihin näihin rinnastettavalla surmansa saaneen erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksistä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys sekä muut olosuhteet. Vaikka syytteeseen asetetun  poliisimiehen katsottaisiin oikeudessa syyllistyneen kuolemantuottamuksiin, voi olla vaikea näyttää ja päätyä siihen, että kyse olisi nimenomaan törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näin ollen häntä ei voitaisi velvoittaa suorittamaan kärsimyskorvausta asianomistajille. 

30. Valtio voidaan kuitenkin oikeuskäytännössä omaksutun tulkinnan mukaan tuomita korvausvelvolliseksi, vaikka kuolemantuottamukseen syyllistyneen virkamiehen ei voida katsoa menetelleen törkeän huolimattomasti, jos vahinkoon johtaneessa viranomaisen toiminnassa ilmennyttä huolimattomuta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Katso esimerkiksi ratkaisua KKO 2002:56, joka koski armeijan kovapanosammunnoissa surmansa saaneen varusmiehen omaisten oikeutta kärsimyskorvaukseen. Tuossa jutussa valtio velvoitettiin edellä mainituilla perusteilla suorittamaan varusmiehen läheisille sanottua korvausta.

31. Minusta Kauhajoen koulusurmien uhrien omaisilla on hyvät mahdollisuudet saada valtiolta vaatimansa kärsimyskorvausta. Kuten olen muutamissa aiemmissa Kauhajoen tapausta käsitelleissä blogikirjoituksissani selvittänyt, valtio oli jo ennen Jokelan koulusurmien tapahtumista laiminlyönyt ryhtyä tarvittaviin toimiin ampuma-aselainsäädännön ja erityisesti aseen hallussapidon edellytyksiä ja lupamenettelyä koskevien sisäministeriön ohjeiden tiukentamiseksi ja saattamiseksi muutenkin asianmukaiselle tasolle. Luvan myöntämisen edellytyksiä on tulkittu hyvin väljästi ja lupamenettely on ollut kovin lepsua, jolloin monet sellaiset "tyypit", joille lupaa ja asetta ei olisi pitänyt missään nimessä myöntää, ovat saaneet luvan ja aseen. Esimerkkinä juuri Jokelan koulumurhaaja ja Matti Saari.

32. Mutta viimeistään Jokelan koulusurmien jälkeen olisi sisäministeriön tietenkin tullut ryhtyä kiireellisesti tehokkaisiin toimiin asiantilan korjaamiseksi. Mutta mitä tapahtui? Ei kerrassaan mitään!  Sisäministeriön poliisiosasto ja sisäministeri Anne Holmlund suorastaan vähättelivät julkisuudessa Jokelan tapausta pitäen sitä vain "yksittäisenä" tapauksena! He toisin sanoen tuudittautuivat siihen, että no, kun meilläkin on nyt sitten tapahtunut tämä yksi tilastollisesti "pakollinen" koulusurma, niin ei ole lainkaan todennäköistä, että  sama voisi tapahtua enää toista kertaa. Mutta ei kulunut kuin 10 kuukautta, kun  tässä löysän aselupamenettelyn maassa tapahtui toinen koulusurma. 

33. Vasta Kauhajoen jälkeen viranomaiset, sisäministeriön poliisiosasto ja poliisiministeri Holmlund heräsivät ruususen unestaan ja meillä ryhdyttiin kasvojen pelastamiseksi kovalla kiireellä valmistelemaan ampuma-aselainsäädännön uutta ohjeistusta, joka valmistui vain noin viikko Kauhajoen tragedian jälkeen. Lupamenettely on nyt niin tiukkaa ja  luvan myöntämisen edellytyksiä tulkitaan käytännössä niin ankarasti, että käsiaseisiin myönnettyjen lupien määrä on pudonnut puoleen aikaisemmasta. Jos näihin ja moniin muihin toimiin, joista olen kertonut yksityiskohtaisesti blogissani 30.9.2008 ("Olisiko poliisiministerin erottava?"), olisi ryhdytty heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi tietenkään koskaan myönnetty lupaa käsiaseen hallussapitoon.

34. Minusta on selvää, että Kauhajoen koulusurmiin johtaneessa  sisäministeriön ja poliisiin toiminnassa ampuma-aselupakäytännön osalta ilmennyttä välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä, koska edes ensimmäisen  eli Jokelan koulusurmatapauksen jälkeen ei ryhdytty käytännöllisesti katsoen mihinkään toimenpiteisiin lepsun asiantilan korjaamiseksi, vaan Jokelan tapausta suorastaan vähäteltiin. Perustuslain 7.1 §:n mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen ja saman lain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa poliisiviranomaiset ja sisäministeri ovat laiminlyöneet huolehtia  kansalaisten turvallisuudesta, johon kuuluu myös rikosten torjunta. - Kauhajoen koulusurmien omaisilla on siis oikeus vaatimiinsa kärsimyskorvauksiin valtiolta.

35. Juttua käsitellään Kauhajoen käräjäoikeudessa 21.9. Ilta-Sanomien uutisjutussa 22.7. olleen maininnan mukaan vielä ei ole varmaa, käsitelläänkö syyttäjän tuottamuksellisesta virkarikoksesta nostama syyte ja asianomistajien nostamat syytteet yhdessä eli samassa oikeudenkäynnissä. Kukahan neropatti tällaistakin on pohtinut? Selvää nimittäin on, ettei syyttäjän syytettä ja asianomistajien syytteitä voida pilkkoa eri jutuiksi, vaan ne on ehdottomasti käsiteltävä toistensa yhteydessä samassa oikeudenkäynnissä ja samassa istunnossa. Asianomistajien korvausvaatimusten käsittely sen sijaan voidaan tarvittaessa erottaa syyteasian käsittelystä erilliseksi jutuksi, mutta tähänkään ei minusta ole aihetta.

36. Kauhajoen käräjillä  on 21..9. käsiteltävänä tulossa todella mielenkiintoinen oikeusjuttu. Pitänee lähteä seuraamaan istuntoa.

129. Liiketoimintakielto ja politikointikielto

             Sellissä näyttäisi olevan tilaa vielä ainakin yhdelle...

Eilen julkistettiin vaalirahoittajana kunnostautuneen Nova Group -konserniin kuuluvan ja noin kuukausi sitten konkurssiin hakeutuneen Nova Kiinteistökehitys Oy:n konkurssipesän velallisselvityksestä ilmeneviä tietoja. Konkurssipesän pesänhoitajan laatima selvitys on annettu konkurssiasiamiehen toimistolle.

Yhtiön velat olivat konkurssiin asettamishetkellä 3,7 miljoonaa euroa varoja suuremmat. Rahoja ja pankkisaamisia oli yhtiön tilillä vaivaiset 3,15 euroa. Yhtiön suurimpiin velkojiin kuuluvat verottaja ja työeläkeyhtiö Varma. Yhtiön varoja on selvityksen mukaan käytetty törsäilevästi muun muassa kalliisiin autoihin ja ulkomaanmatkoihin. Esimerkkinä selvityksessä mainitaan BMW 760 LI -auton hankintahinta 210 000 euroa ja Etelä-Afrikan matkan matkaliput 27 500 euroa.

Nova Kiinteistökehitys on myöntänyt heinäkuussa 2008 omalle toimitusjohtajalleen Arto Merisalolle 732 000 euron suuruisen lainaan, joka kuitattiin 31.12.2008, jolloin pantiin vireille yhtiön velkasaneerausmenettely, Merisalon palkaksi. Sanotun lainan kuittaaminen toimitusjohtajan palkaksi kattoi kolmanneksen yhtiön henkilöstökuluista. Yhtiön varoista maksettiin Merisalon ja hänen sanotun yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimineen vaimonsa vuokrahuoneiston sisustus- ja kalustokuluina 40 000 euroa.

Törsäilyä ilmenee pesänhoitajan mukaan myös erilaisena kestityksenä, joka on ollut selvityksen mukaan  "huomattavan suurta ja useasti toistuvaa." Kestitysten liittyminen yhtiön liiketoimintaan on jäänyt epäselväksi. Merisalon yhtiö kustansi tammikuussa 2008 silloisen ulkoministeri Ilkka Kanervan 60-vuotispäivien 3 000 euroa maksaneen musiikkiesityksen. Yhtiö tuki peitejärjestö Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:tä (KMS) vuonna 2008 14 000 eurolla seminaarimaksuina sekä avusti Suomen Keskustan eduskuntavaalityötä vuonna 2007 maksamalla toisen peitejärjestön eli Menestyvä Suomi ry:n yhden illallisseminaarin peräti 100 800 euron suuruiset osanottomaksut. Lisäksi Nova Kiinteistökehitys rahoitti vuoden 2007 vaalien edellä julkaistuja  vaalimainoksia yhteensä 17 300 eurolla.

Arto Merisalo kiistää pesänhoitajan törsäilyväitteet, jotka tulivat hänelle kuulemma täytenä yllätyksenä. Yhtiön konkurssi ei aiheutunut suinkaan törsäilystä, vaan talouslamasta johtuvista peruuntuneista kaupoista ja kiinteistökehitysmarkkinoiden täydellisestä romahduksesta. Tämä johti yhtiön maksukyvyttömyyteen.  Merisalon mukaan hänen yhtiöstä palkkoinaan nostamansa 732 000 euroa perustuvat "yhtiön hallituksen hyväksymiin ja sopimuksen mukaisin palkkioihin, työsopimukseen ja tehtyyn työhön." Pesänhoitajan kaavailemalle liiketoimintakiellolle ei ole Merisalon mukaan mitään laillista perustetta. Kaikki pitäisi Merisalon mukaan suhteuttaa, sillä vielä vuoden 2008 alkupuolella yhtiön bisneksillä meni lujaa. Merisalo myöntää, että vauhtisokeus saattoi vaivata yhtiötä, mutta niinhän se vaivasi kaikkia muitakin!

Pesänhoitaja on kuitenkin eri mieltä konkurssin syistä. Yhtiön maksukyvyttömyys on pesänhoitajan mukaan johtunut yhtiön varojen luovuttamisesta ilman hyväksyttävää syytä tai ainakin ilman liiketaloudellisesti perusteltua syytä. Yhtiön varojen jako antaa pesänhoitajan mukaan aiheen pohtia, tulisiko toimiin osallistuneet määrätä liiketoimintakieltoon.

Lain mukaan liiketoimintakielto voidaan määrätä sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi. Liiketoimintakielto voidaan määrätä, jos henkilö on liiketoiminnassa olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia tai jos hän on liiketoiminnassaan syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Liiketoimintakiellon määrää tuomioistuin virallisen syyttäjän vaatimuksesta. Kielto voidaan määrätä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi.

Nähtäväksi jää, tullaanko yhtiön johdolle esittämään liiketoimintakieltoa. Myös viranomaisten mahdolliset muut ratkaisut yhtiön konkurssin ja taloudenpidon suhteen tullaan näkemään aikanaan. Pesänhoitajan mukaan yhtiön konkurssia jatketaan toistaiseksi, vaikka konkurssin raukeaminen varojen puuttuessa onkin "kiikun kaakun." Tuomioistuin tekee pesänhoitajan esityksestä päätöksen konkurssin raukeamisesta, jos pesän varat eivät riitä konkurssimenettelyn kustannusten suorittamiseen eikä kukaan velkojista ota kustannuksia vastatakseen. 

Tuomioistuin voi kuitenkin konkurssiasiamiehen esityksestä päättää konkurssin jatkamisesta niin sanottuna julkisselvityksenä, jos sitä voidaan pitää perusteltuna pesän varojen vähäisyyden taikka velalliseen tai konkurssipesään kohdistuvien selvitystarpeiden tai muun erityisen syyn vuoksi. Julkisselvityksessä olevan konkurssipesän hallintoa hoitaa konkurssiasiamiehen määräämä julkisselvittäjä, jonka haltuun konkurssipesään kuuluva omaisuus on luovutettava. Julkisselvityksestä aiheutuvat kustannukset maksetaan valtion varoista.

Luulisi, että tässä tapauksessa verottajalla eli valtiolla olisi intressiä jatkaa konkurssimenettelyä pesän varojen vähyydestä huolimatta, myös julkisselvityksen edellytykset näyttäisivät täyttyvän. Konkurssimenettelyn jatkuessa voitaisiin selvittää, onko perusteita nostaa takaisinsaantikanteita niitä tahoja vastaan, joille yhtiön varoja on pesänhoitajan kertomin tavoin jaettu.

Nova Kiinteistökehityksen pari viimeistä toimintavuotta näyttävät olleen todella vauhdikasta aikaa: liikemiesten ja poliitikkojen kestityksiä, suuria vaaliavustuksia, loistoautoja, toimitusjohtajan kuittaama muhkea palkka aivan toiminnan viime metreillä jne. Tapaus näyttäisi olevan elävä esimerkki siitä, miten bisneksessä velat voivat todella yhtäkkiä muuttua saataviksi!

Mutta entäs sitten poliitikot, nämä Arto Merisalonkin yhteistyö- ja avunantokumppanit? Ovat nekin aika veijareita, vai mitä? Ajatellaanpa nyt esimerkiksi tätä Suomen Keskustan johtokaksikon muodostavaa veljesparia. Siis tätä Rahankerjuu -Korhosta (vrt. Lauri Tähkän Elonkerjuu) ja Tanssii vaalirahoittajabisnesmiesten pillin mukaan -Vanhasta! Mistähän herrat mahtavat tavatessaan keskustella? Kenties Keskustan kuuluisan perunakellarin ilmanvaihdosta tai vaikkapa Mommilanjärven soutelussa käytetystä säteisestä kirkkoveneestä ja sen kestävyydestä.

Keskustan kuntaministeri Mari Kiviniemi ylisti pari viikkoa sitten Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppisen päätöstä erota virastaan. Kiviniemi piti Kauppisen ratkaisua rohkeana tekona ja korosti, että Kauppinen teki näin omat johtopäätöksensä vaalirahoitusjupakassa. Kiviniemen mukaan Marku Kauppinen ei ollut tehnyt mitään laitonta. Poliisi tosin tutkii yhtä Kauppisen määräyksestä tehtyä tositteen yliviivausta.

Malli-Kauppisessa saattaisi olla esimerkkiä myös suomalaisille johtaville poliitikoille  ja ministereille. Kansa tuskin panisi ollenkaan pahakseen, jos vaikkapa pääministeri Matti Vanhanen vetäisi omat johtopäätöksensä vaalirahoitussotkusta ja ilmoittaisi eroavansa ja jättävänsä samalla myös hallituksensa eronpyynnön. Näin siitä huolimatta, että Vanhanenkaan ei ole tehnyt mitään laitonta.

Mutta kuten tiedämme, poliitikot eivät Suomessa hevin luovu tehtävistään, eivät varsinkaan ministerinposteistaan. Elävä esimerkki tästä on sisäministeri Anne Holmlund, jonka virkakautena Suomessa on koettu kaksi erittäin traagista koulusurmaa, joista ainakin jälkimmäinen olisi ollut estettävissä, jos poliisiministerin johtama sisäministeriö olisi ollut tehtävissään ajan tasalla. Mutta kuten tiedämme, ministeri  ei nähnyt tarpeelliseksi kantaa poliittista vastuuta koulusurmista.

Suomalaiset ministerit takertuvat kynsin hampain ministerituoliinsa ja  - salkkuunsa ja selittävät, ettei heidän suinkaan tarvitse edes harkita eroaan, sillä eiväthän he - Herra paratkoon - ole tehneet mitään väärää tai laitonta! Suomihan on sentään laillisuusmaa, joka maksoi sotavelkansa, kun niin käskettiin, ja sääti lain - olkoonkin perustuslain ja kaikkien oikeusperiaatteiden vastaisesti - kun tarve vaati sotasyyllisten tuomitsemista pitkiin kuritushuonerangaistukseen. Kaikki tämä meni "aivan laillisesti" - siis menkööt loputkin!

Näinhän se on mennyt ja menee edelleen. Matti Vanhanenkin aloittaa aina vaalirahoitussotkua koskevat selityksensä toteamalla, että vaali- ja puoluerahoitus on täysin laillista toimintaa, jossa ei ole mitään väärää. Miksi siis edes harkita eroa, kansa on meidät näihin hommiin valinnut, jos minäkin nyt eroaisin, niin sehän olisi - Herra paratkoon - suoranaista rintamakarkuruutta! Näin ajattelee suomalainen ministeri mieluusti.

Poliitikoille ei voida määrätä liiketoimintakiellon kaltaista kieltoa toimia politiikassa. Ei, tätä ei voida edes ajatella, sehän olisi demokratian vastaista. Vain valtakunnanoikeudella on valta erottaa ministeri, mutta tämä edellyttää todella vakavaa rikosta á la Kauko Juhantalo (kesk). 

Mutta sen sijaan voisi olla syytä harkita, että ministereille ja kansanedustajille laadittaisiin jonkinlaiset eettiset säännöt, joihin heidän pitäisi sitoutua, kun he eivät muuten näytä välittävän moraalista. Eettisten sääntöjen noudattamista valvoisi lautakunta, jonka jäsenet valittaisiin vuodeksi tai kahdeksi vuodeksi kerrallaan esimerkiksi arvonnalla kaikkien äänestyskelpoisten suomalaisten joukosta. Eettisen normiston perussääntönä olisi, että kansanedustajan ja ministerin tulee hoitaa tehtäväänsä "kaikista sivuvaikutteista vapaana." - En kyllä yhtään usko, että tämä ehdotus tulisi toteutumaan.

Summa summarum. Jolleivät laiminlyönteihin, (laillisiin) töppäyksiin tai moraalisesti arveluttaviin tekoihin syyllistyneet poliitikot ja ministerit osaa tai halua vetää itse johtopäätöstä tekemisistään, meidän tavallisten ihmisten on syytä tehdä se heidän puolestaan. Tämä tapahtuu vaaleissa, seuraavat eduskuntavaalit ovat muuten vuonna 2011.

Poliitikoilla ei ole kuitenkaan Suomessa mitään suurta hätää edes vaaleissa. Äänestäjien poliittinen muisti on nimittäin tutkimustenkin mukaan hyvin, hyvin lyhyt. Politiikka ja politikointi on nyky-Suomessa sangen viihteellistä puuhaa poliitikkojen tarjotessa kansalle monenlaisia sirkushuveja. Siten myös vuoden 2011 vaalien jälkeen Arkadianmäelle kerääntyy suunnilleen sama "laillisesti toimivien" poliitikkojen joukko kuin nytkin. 

Kunhan vain viitsii soutaa kerran kesässä kirkkovenettä, antaa haastatteluja aikakausilehdille, osallistua Tanssii bisnesmiesten... ei kun tähtien kanssa ja muihin vastaavanlaisiin tv:n hömppäohjelmiin sekä näyttäytyä ahkerasti Porin Jatseissa ja muissa vastaavissa happeningeissä. 

128. Saatavien perintä on härskiä, mutta laillista rahastusta - kiitos lainsäätäjän ja oikeusministeriön

Velkavankeus ei sentään uhkaa pikavippivelallisiakaan...

1. Velkomuksia koskevat riita-asiat työllistävät käräjäoikeuksia tänä vuonna merkittävästi. Näin kerrottiin oikeusministeriön kotisivuilla 15.7.2009 julkaistussa tiedotteessa. Nykytahdilla velkomusasioita tulee vireille käräjäoikeuksissa vuoden loppuun mennessä 300 000. Vuonna 2007 velkomusasioita oli vain 200 000. Velkomusten määrän kasvu johtuu tietenkin vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta, talouslamasta, jolloin maksamatta jäävien kulutusluottojen ja pikavippien määrä kasvaa voimakkaasti.

2. Edellä mainittuihin lukuihin sisältyvät myös täysin selvät riidattomat velkomusasiat, joiden osalta velan maksamatta jääminen johtuu yksinomaan velallisen maksukyvyttömyydestä. Velan tai saatavan olemassaolosta, perusteesta tai maksamatta jäämisestä ei siis ole riitaa, vaan kyse on puhtaasti saatavan perinnästä. Näitä asioita on sanotuista 300 000 velkomusasioista varmaankin 95 prosenttia.

3. Lain mukaan myös mainitut selvät ja riidattomat saatavat ja velkomusasiat on kierrätettävä tuomioistuimen eli käräjäoikeuksien kautta kuten muutkin riita-asiat. Toisin sanoen saatavien perintäyrityksen jälkeen - kulutusluottosaatavia on lain mukaan ensin yritettävä saada velalliselta vapaaehtoiseen maksuun tähtäävän perinnän kautta - velkoja eli käytännössä perintätoimisto laatii niin sanotun suppean haastehakemuksen, joka toimitetaan käräjäoikeuden kansliaan. Käräjäoikeus huolehtii haastehakemuksen tiedoksiannosta velalliselle ja varaa velalliselle tilaisuuden vastineen antamiseen. Jollei vastinetta annetta tai saatavaa ei siinä asianmukaisesti riitauteta, käräjäoikeus, käytännössä käräjäoikeuden kanslisti, vahvistaa velkojan saatavan ja määrään sen velallisen maksettavaksi niin sanotulla yksipuolisella tuomiolla. Yksipuolinen tuomio on peruste, jonka nojalla voidaan hakea ulosottoa.

4. Perintäprosessi on siis kaksivaiheinen, sillä saatuaan käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion, velkoja/perintätoimisto vie tuomion ulosottovirastoon täytäntöönpanoa varten. Ulosottohakemus on annettava tiedoksi velalliselle, ja vasta sen jälkeen voidaan yrittää saatavan ulosottoa velallisen varallisuudesta, jollei velallinen vielä tässäkään vaiheessa maksa saatavaansa.

5. Olen blogissani 124/7.7.2009 kritisoinut sanottua kaksivaiheista saatavien perintäjärjestelmään, koska se on mielestäni suorastaan järjetön menettelyn monimutkaisuuden takia. Selvissä rikosasioissa eli niin sanotuissa sakkojutuissa menettely on paljon yksinkertaisempi, sillä poliisi voi antaa esimerkiksi liikerikosasioissa rikesakon ja syyttäjän taas rangaistusmääräyksen ilman, että asiaa tarvitse kierrättää saatavien perintäasioiden tavoin lainkaan tuomioistuimen kautta.

6. Suomessa pitäisi ehdottomasti siirtyä niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen, jossa siis selvät ja riidattomat perintäasiat voitaisiin viedä suoraan ulosottoon. Näin on tehty Ruotsissa jo vuonna 1990. Siellä selviä ja riidattomia velkomuksia haetaan ulosottovirastolle osoitetulla hakemuksella, jolloin siis käräjäoikeusvaihe on jätetty kokonaan pois. Jos velallinen ilmoittaa ulosottomiehelle vastustavansa velkomusta, siirretään asia velkojan vaatimuksesta käräjäoikeuskäsittelyyn. Näistä vastustamisia tapahtuu äärimmäisen harvoin. Ruotsin järjestelmä on myös sikäli suomalaista systeemiä joustavampi ja parempi, että ulosottomies, jolle velkomus on tehty, ulosmittaa saatavan velallisen varallisuudesta, jollei velallinen ole vastustanut tai riitauttanut velkomusta. Suomessa velkojan sen sijaan tulee tehdä ulosottomiehelle eri hakemus tuomion täytäntöönpanosta.

7. Suomalainen systeemi on luonnollisesti, paitsi hankalampi, myös paljon kalliimpi sekä yhteiskunnalle että ennen muuta yksityisille ihmisille. Ruotsissa velallinen joutuu korvaamaan velkojalle tämän hakemusmaksuna ulosottoviranomaiselle maksamat 300 kruunua sekä velkojan muina oikeudenkäyntikuluina 340 kruunua eli saatavan vahvistamisvaiheen kuluina yhteensä 640 kruunua eli noin 60 euroa.

8. Suomessa sen sijaan velallinen joutuu korvamaan velkojalle käräjäoikeusvaiheen aiheuttamina kuluina saatavan suuruudesta riippuen joko 210 euroa (kun kyse on 250 euron tai sitä pienemmästä saatavasta) tai, jos saatavan pääoma on yli 250 euroa, 243 euroa. Lisäksi Suomessa on vielä vahvistettu eri taksa niin sanotuissa "tavallista vaativampien" asioiden osalta, jolloin oikeudenkäyntikulujen määräksi on vahvistettu 292 euroa ja yli 250 euron suruisten satavien osalta 330 euroa.

9. Suomessa velallinen joutuu siis maksamaan velkojalle - käytännössä usein perintätoimistolle - oikeudenkäyntikuluina täysin selvien ja riidattomien saatavien perinnästä viisi tai jopa kuusi kertaa enemmän kuin Ruotsissa! 100 tai vaikkapa vain 50 euron suuruisen selvän ja riidattoman pikavipin tai kulutusluottosaatavan perinnästä velallinen joutuu Suomessa maksamaan perintä- ja oikeudenkäyntikuluja vähintään 355 euroa! Ruotsissa velallinen selviää reilusti noin 70-80 euron suuruisilla kuluilla.

10. Käräjäoikeusvaiheen kulujen päälle tulevat vielä perintätoimiston perinnästä eli maksumuistutuksista ja -kehotuksista veloittamat kulut, noin 45 euroa. Ulosottovaiheessa velalliselta peritään vielä erilaisia ulosottomaksuja, sillä jokaisesta maksuerästä osa menee valtiolle maksettaviin perintäkuluihin. Mitä pienemmällä summalla velkaa lyhennetään ulosottovaiheessa, sitä suurempi osuus menee kuluihin. Esimerkiksi enintään 14 euron maksuerästä menee kuluihin 2,50 euroa, kun taas yli 8 400 euron tai sitä suuremmasta maksuerästä peritään ylintä ulosottomaksua, jonka suuruus on 185 euroa.

11. Ulosotosta valtiolle menevät perintämaksut ja niiden määräät ovat minusta ok ja kohtuulliset, mutta sen sijaan käräjäoikeusvaiheen kulut ovat aivan poskettoman suuret ja kohtuuttomat. Käytännössä perintätoimistot huolehtivat noin 70-80 prosenttia kaikista selvistä ja riidattomien saatavien perinnästä, suurten eli 5-6 suurimman perintätoimistojen osuus kaikista käräjäoikeusvaiheen kautta kulkevista perintäasioista on 65 prosenttia. Haastehakemuksen tekeminen ja toimittaminen käräjäoikeudelle on hyvin yksinkertaista puuhaa, sillä suuret perintätoimistot käyttävät konekielistä Santra-järjestelmää.

12. Tänään uutisoitujen tietojen mukaan "ulosoton kautta virtaa miljoonia euroja valtiolle." Vuonna 2008 ulosoton kautta saatiin perittyä yli 700 miljoonaa euroa maksamattomia laskuja ja ulosoton kustannuksia. Vuosittain ulosotto tulouttaa valtiolle noin 50 miljoonaan euroa, josta 35 miljoonaa euroa tulee kotitalouksilta. Suomessa on ilmeisen tehokas ulosottolaitos.

13. Ulosottolaitoksen perimät maksut ovat niin sanotusti "nappikauppaa" perintätoimistojen perimien maksujen rinnalla. Perintätoimistot "rahastavat" selvien ja riidattomien saatavien perinnästä vuosittain varmaankin jotain 100-200 miljoonaa euroa; tämä on karkea arvioni. Selvien ja riidattomien saatavien kierrättäminen "kahden luukun" kautta, eli ennen ulosottoa ensin käräjäoikeuksien kautta, on perintätoimistoille todellinen kultakaivos. Samaa on pakko sanoa oikeusministeriön riidattomissa velkomusasioissa vahvistamista oikeudenkäyntikulutaksoista, joissa tuntuu olevan todella paljon "ilmaa."

14. Perintätoimistot ovat todella saaneet neuvoteltua oikeusministeriön virkamiesten kanssa itselleen edulliset kulutaksat! Olisiko tämä(kin) seurausta ja ilmausta jonkinlaisten hyvä veli -verkostojen olemassaolosta?

15. Perintätoimistojen perimiä maksuja voidaan kutsua "härskiksi rahastukseksi." Mutta, tämä on kritiikissä toki muistettava, kyse on aivan laillisesta toiminnasta, joka perustuu lakiin ja ministeriön vahvistamiin kulutaksoihin.

16. Lakia pitäisi tietenkin ensi tilassa muuttaa siten, että selviä ja riidattomia velkomuksia ei enää kierrätettäisi täysin turhaan - velallisen oikeusturva ei tätä mitenkään edellytä - käräjäoikeuksien kautta, kuten nyt tapahtuu. Toiseksi ministeriön vahvistamat kulutaksat tulisi ottaa kriittiseen tarkasteluun.

17. Pahalta kuitenkin näyttää, sillä oikeusministeriö on tehnyt pari vuotta sitten periaatepäätöksen, jonka mukaan selvät ja riidattomat velkomusasiat säilyvät edelleen käräjäoikeuksissa. Tämä perustuu mm. KKO:n lausuntoon. Muutosta ei ole tulossa edes siihen, että käräjäoikeuden velkomistuomiot menisivät suoraan ulosottovirastoon, vaan velkojien tulee edelleen huolehtia myös ulosottohakemuksen tekemisestä.

18. Laillinen härski rahastus, joka aiheuttaa kaksin- tai kolminkertaisia turhia kustannuksia velallisille ja velkojille, tulee siis edelleen jatkumaan! Tämä kaikki hyödyttää vain perintätoimistoja.

127. Nova+KMS+Keva+Kepu = Korruptio (?)

Matti Vanhanen soutaa 18.7. Vuoksenrannan Säteen kirkkoveneessä (kuva Peter Jansson, I-S)
Elossa.fi -kampanjan tunnuksen voi nähdä esittävän mm. säteistä kirkkovenettä...

1. Vaali- ja puoluerahoitussotku sekä Keskustan, Kevan ja Novan kytkökset Rovaniemen potkukelkka-ei kun moottorikelkkatehtaan sijoituspäätöksen ympärillä ovat saaneet yhä omituisempia piirteitä. Seuraavassa tiivistetty kronikka viimeaikaisista tapahtumista metodilla "niin on, jos siltä näyttää."

2. Pääministeri Matti Vanhasen muisti palaili kesäkuun puolivälissä pätkittäin kun oli ilmennyt, että hän oli ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja vastoin aikaisempia väitteitään tavannut 22.1.2007 pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa yhdessä puoluesihteeri Jarmo Korhosen kanssa vaaliavustusmerkeissä Novan johtoa (Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo, joka on tuomittu aiemmin talousrikoksista). Pääministeri Vanhasen venkoilu ja saivartelu eduskunnassa hänen vastatessaan kansanedustaja Jukka Gustafssonin tuota tapaamista koskeviin kysymyksiin oli masentavaa ja vastenmielistä katseltavaa ja kuultavaa. 

3. Uskon, että Vanhanen tiesi jo ennen viime eduskuntavaaleja, mistä hänenkin KMS:n kautta kierrätetty vaaliavustus, 15.000 euroa, oli peräisin. Vanhasta avustivat vaaleissa Toivo Sukari, Kyösti Kakkonen ja Nova Group, ei suinkaan peitejärjestö ja rahanpesuyhdistys KMS. Matti Vanhanen muistetaan myös siitä, että hän sujautti ennen vuoden 2007 vaaleja tammikuun Kesärannan "kahvitilaisuudessa" lapun Novan Tapani Yli-Saunamäelle, johon oli kirjoitettu kansanedustaja Merikukka Forsiuksen nimi, Merikukka oli Matin tuolloinen tyttöystävä. 

4. Ja kuinka ollakaan, myös tuolloin vihreitä edustanut Merikukka sai "KMS:ltä" vaalirahaa 5 000 euroa. Tämäkin jo osoittaa, että kyseisessä palaverissa oli aivan ilmeisesti keskusteltu nimenomaan Novan Keskustalle ja puolueen kansanedustajaehdokkaille tarjoamasta vaaliavustuksista, vaikka Vanhanen on tämän kiistänyt. Tilaisuudessa oli läsnä myös Kevan Markku Kauppinen, kuten myöhemmin on ilmennyt.

5. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen joutui vaalirahoitussotkusta kesäkuussa tulilinjalle, kun keskusta ja sen ministerit epäilyttävään valoon joutuneen pääministeri Vanhasen pelastaakseen kaataa koko sotkun yksin Korhosen niskaan. Vaaleja koskeva varainhankinta on ollut Jarmo Korhosen päätehtävä ennen vaaleja, tämä on selvä asia. Jarmo Korhonen piti 15.6. tiedotustilaisuuden, jossa hän tietenkin kiisti kaikki epäilyt. 

6. Tuossa tilaisuudessa Korhoselta kuitenkin lipsahti ikään kuin puolivahingossa, että Kesärannan kuuluisaan kokoukseen oli osallistunut myös Kevan eli Kuntien Eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen, joka on entinen Keskustan kansanedustaja ja joka on avustanut monia keskustalaisia ministereitä, muun muassa Mauri Pekkarista,  eri hallituksissa. Kauppisen nimen esille ottaminen Korhosen toimesta ei toki ollut lipsahdus, vaan Korhonen halusi kääntää huomion pois itsestään ja suunnata sen Kauppisen Kevan ja Novan välisen bisneksiin. Samalla Korhosen "vuoto" oli selkeä varoitus Keskustan ministeriryhmälle, joka halusi savustaa hänet ulos puoluesihteerin paikalta: muitakin "lipsahduksia" eli tietoja voi tarvittaessa ilmetä myöhemmin.

7. Tulilinjalla joutui sitten myös Markku Kauppinen ja tulos tiedetään: Kauppinen joutui eroamaan ja hänen tekemisiään tutkii nyt KRP. Kauppinen kiisti keskustelleensa Kesärannassa vaali- tai puoluerahoituksesta, mutta tätä ei ole uskottu varsinkin kun ilmeni, että Kauppinen oli suositellut KMS-rahan maksamista myös esimiehelleen eli Kevan hallituksen puheenjohtajana toimineelle ja edelleen toimivalle porilaiselle asianajajalle ja kunnallispoliitikolle Sampsa Katajalle (kok); Kataja valittiin ensi kerran eduskuntaan juuri v. 2007 vaaleissa. 

8. Heinäkuussa on selvitetty muun muassa Hesarissa, että Kevan Kauppinen oli ottanut osaa ainakin 16 tapaamiseen, jonka muina osallistujina oli vaalirahoituskuvion keskeisiä toimijoita eli mm. Novan Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo, Keskustan Jarmo Korhonen, KMS:n suurrahoittajan Kyösti Kakkonen sekä iso joukko vaalirahaa KMS:n kautta saaneita poliitikkoja alkaen Timo Kallista, Paula Lehtomäestä ja Jyri Häkämiehestä. Uutena takapiruna on tuotu esiin konkurssiliikemieheksi eli ylivelkaiseksi yrittäjäksi tituleerattu Juha Kajo, joka on mm. Timo Kallin hyvä ystävä. Markku Kauppinen joutui lähtemään Kevasta ilmeisesti juuri siksi, ettei hän ollut kertonut firmansa hallitukselle näistä tapaamisistaan.

9. Nova Group lienee ollut jo alkuvuodesta 2007 eli Kesärannan kokouksen taloudellisissa vaikeuksissa. Miksi tuollainen yhtiö sitten lupaa massiivista vaalitukea, jonka määräksi on myöhemmin ilmennyt yhteensä 250 000 euroa, lähinnä yhdelle puolueelle eli Keskustalle? Vastaus on yksinkertainen: koska tämä puolue ja sen edustajat istuvat kehittyvissä maaseutukaupungeissa ja kunnissa ja muissa kaavoituksen ja rahoituksen junailun kannalta keskeisissä viroissa ja elimissä. 

10. Novan tarkoituksena oli päästä tekemään bisnestä, tienaamaan ja rahastamaan keskustajohtoisten kuntien kiinteistöbisneksellä. Kukaan ei kai kuvittele, että Nova tai KMS-läiset eli Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen etunenässä, olisivat lahjoittaneet suuria summia keskustan ja jonkin veran myös kokoomuksen ehdokkaiden vaalikampanjaan hyvää hyvyyttään tai vain siksi, että maahan saataisi porvari- tai keskustavetoinen hallitus.

11. Pääministeri Matti Vanhasen isännöimästä Kesärannan kokouksesta 22.1.-07, jossa siis  oli saatu tietää Novan lupaus Keskustan vaalikampanjan tukemisesta mojovalla summalla, oli tuskin kulunut kuin pari kolme viikkoa, kun Rovaniemellä ilmeni kiinnostava projekti eli moottorikelkkatehtaalle (BRP Finland) rakennettava uusi tehdas. Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimi keskustaa edustava Ari Ruotsalainen, myös kaupunginjohtaja Mauri Gardin on keskustalainen. Rovaniemen kaupunginvaltuustossa istui - ja istuu edelleen - myös keskustan puoluetoimistossa yhteyspäällikkönä työskentelevä Lasse Kontiola. - BRP Finland on osa kanadalaista Bombardier Recreational Products -konsernia. Useimmat Lynx -moottorikelkkamallit ja kaikki Ski-Doo -mallit suunnitellaan ja valmistetaan konsernin Rovaniemen tehtaalla. 

12. Lasse Kontiolahan muistetaan keväältä 2008, jolloin ilmi, että hän oli ollut perustamassa puoluesihteeri Jarmo Korhosen työhuoneessa - Korhonen itse ei ollut tuolloin (tietenkään) paikalla - yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa paljon puhuttua peitejärjestö KMS:a eli Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:tä, jonka ainoana tehtävänä oli toimia kanavana, jonka kautta Toivo Sukari, Kyösti Kakkonen ja Nova Group antoivat vaaliavustuksia keskustan ja kokoomuksen kansanedustajaehdokkaille. Käytännössä juuri Kontiola jakoi KMS:n tilille tulleet vaalirahat edelleen tietyille etukäteen valikoiduille ehdokkaille, joiden nimeämiseen osallistui myös Kevan Markku Kauppinen. Matti Vanhanen tekeytyi - tietenkin - täysin tietämättömäksi myös tästä operaatiosta ja selitti, ettei hän ole antanut Kontiolalle lupaa KMS:n perustamiseen; kukahan tätäkin selitystä uskoo. Tuolloin eli siis keväällä 2008 syntyneen kohun lieventämiseksi Lasse Kontiola ja Jarmo Korhonen painuivat joksikin aikaa suojaan sinne Kepun kuuluisaan perunakellariin odottelemaan kohun ohimenoa.

13. Kun Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ari Ruotsalainen oli saanut eduskuntavaalikampanjaansa 10 000 euroa Lasse Kontiolan eli siis Keskustan perustamalta peiteyhdistys KMS:ltä, jolle puolestaan Nova oli antanut rutosti kepu-poliitikoille tarkoitettuja vaaliavustuksia, ja Kun myös Lasse Kontiola oli Rovaniemellä vahva kuntapäättäjä, ei ollut mikään yllätys, että juuri Nova valittiin kelkkatehdashankeen toimittajaksi ja rakennuttajaksi.

14. Uuden kelkkatehtaan peruskiven muurasi ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk), joka oli saanut peiteyhdistys KMS:ltä vaaliavustusta tavanmukaiset 10 000 euroa. Väyrysen seurassa Utisnovalehdessä poseerasivat sanotussa tilaisuudessa mm. Novan Arto Merisalo ja kaupunginjohtaja Mauri Gardin. Keskusta vaihtoi "puhemiestä" kun tuli vuoroon kelkkatehtaan harjakaiset. Niissä  nimittäin puhui elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk), joka oli saanut peiteyhdistys KMS:ltä saman verran vaalilahjoituksia kuin Paavo Väyrynenkin, siis 10 000 euroa. Pekkarisen rinnalla tilaisuudessa seisoi Kevan Markku Kauppinen, joka Pekkarisen pikkuserkku. Ministeri Pekkarinen myönsi tehdashankkeelle valtion investointitukea hieman yli 1 miljoona euroa. Kuluvan vuoden kesäkuussa Pekkarinen vakuutteli - tuttuun tapaansa - ettei hän osallistunut "millään lailla" sanotun tukipäätöksen valmisteluun, vaan hän vain kirjoitti nimensä tulipäätöksen alle; hän ei - tietenkään - harjakaistilaisuudessa muistanut, että hän oli tukipäätöksen allekirjoittanut. 

15. Näistä tilaisuuksista kerrottiin näyttävästi Nova Groupin omassa Uutisnova -lehdessä, Kyseisen lehden päätoimittaja, I-S:n entinen päätoimittajana aiemmin toiminut Martti Huhtamäki pyrki (jälleen kerran) eduskuntaan keskustan ehdokkaana ja sai vaalikampanjaansa varten KMS:lta 7 000 euroa; Huhtamäki jäi tälläkin kerralla valitsematta.

16. Menettelytapa ja kaava on Pekkarisen kohdalla aivan sama kuin Suomi-Soffan -tapauksen kohdallakin. Mauri Pekkarinen myönsi ministerinä päätöksellään myös Suomi-Soffan uudelle tehdashankkeelle  investointitukea lähes 900 000 euroa, mutta hän ei - tietenkään - osallistunut myöskän tämän tulipäätökseen "valmisteluun" millään tavalla. Kun Pekkarisen vaaliyhdistys sitten sai Suomi-Soffalta vuoden 2007 vaaleja varten 5  000 euron suuruisen lahjoituksen, ei Pekkarinen - tietenkään - enää muistanut sitä, että juuri hänen allekirjoittamallaan päätöksellä Suomi-Soffa oli saanut  lähes miljoona euroa valtion rahaa. Mauri Pekkarinen  esiintyi  - tietenkin - juhlapuhujana myös Suomi-Soffan uuden tehtaan vihkiäistilaisuudessa. Vasta kun Timo Kallin kuuluisalla "möläytyksestä" 7.5.2008  alkanut vaalirahoituskohu oli päässyt viime keväänä hyvään vauhtiin, Pekkarisen muisti yllättäen palautui ja hän riensi juoksujalkaa oikeuskansleri Jaakko Jonka puheille selittämään "muistamattomuuttaan." Jonkka antoi  - pikapäätöksellään - Pekkarisen häneltä tilaamat puhtaat paperit, minkä jälkeen Pekkarinen kiirehti taas juoksujalkaa - nyt eduskuntaan - kertomaan ääni väristen, mitä oli tapahtunut vakuttaen, että hän olisi ilman muuta eronnut ministerin virastaan, jos oikeuskansleri olisi löytänyt hänen toimistaan "pienintäkään aihetta moitteisiin." - Sillä tavalla, sanoisi Niilo Tarvajärvi! Pekkarisen Suomi-Soffa manööveri, jossa hän "hyödynsi" myös oikeuskanslerinvirastoa, kuuluu uskomattomuudessaan poliittisiin tempauksiin, joita ei tulla hevin unohtamaan.

17. Rovaniemen uusi kelkkatehdashanke eteni nopeasti, sillä kaupunginjohtaja Mauri Gardin (kesk) ja Nova Groupin  johto olivat eräiden tietojen mukaan pohjustaneet hanketta jo ennen kuin BRP:n johto osallistui helmikuussa 2007 ensimmäisiin neuvotteluihin. Gardin, joka toimi aiemmin Rovaniemen maalaiskunnan kunnanjohtajana, on tunnettu keskustalainen vaikuttaja, joka on toiminut mm. Paavo Väryrysen poliittisena sihteerinä kolmessa eri hallituksessa. Julkisuuteen kelkkatehtaan rakennushanke, jossa Nova oli siis rakennuttaja, tuotiin toukokuun lopulla 2007. Rakennuttajan valinta tehtiin BRP:n mukaan yksinomaan liiketaloudellisin perustein kolmen eri tarjoajan joukosta.

18. Maaliskuun 2007 eduskuntavaalit menevät sekä keskustan että vaalirahoittajien kannalta paremmin kuin hyvin. Kokoomus sai 10 lisäpaikkaa, ja vaikka keskusta menetti neljä paikkaa, se säilyi nipin napin suurimpana puolueena, joten sattumapääministeriksi neljä vuotta aiemmin noussut Matti Vanhanen saattoi jatkaa pääministerinä.

19. Vaalien ja uuden hallituksen muodostamisen jälkeen pääministeri Matti Vanhanen isännöi toukokuussa 2007 jälleen Kesärannassa - missä muuallakaan, sanotaanhan että rikollinen palaa aina rikospaikalle - niin sanottua kiitoskaronkkaa. Keskusta edustivat ainakin Matti Vanhanen ja Jarmo Korhonen, ja tukijoista ja lahjoittajista olivat paikalla mm. Toivo Sukari (Masku ja Ideapark), Kyösti Kakkonen (Tokmanni), Harri Toivanen (Suomi-Soffa) sekä Nova Groupista tietenkin "veljet" Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo. 

20. Tuossa tilaisuudessa Kyösti Kakkonen lahjoitti Matti Vanhaselle aika arvokkaan eli noin 2 000 euroa arvoisen Tapio Wirkkalan tekemän ja signeeraaman Jäävuori -maljakon - kas, kun pystin nimenä ei ollut "Jäävuoren huippu." Tänä kesänä Vanhanen kertoi, että maljakko oli mennyt rikki kun hän - siis pääministeri itse - oli yrittänyt puhdistaa kuumalla vedelle maljakon pohjassa olevaa sakkaa. Epäilen, että Matin versio ei pidä paikkaansa, vaan Sirkka Mertala on paiskannut maljakon Kesärannan lattiaan, kun hän oli saanut lehdistä lukea, miten Matti ja keskustan kunnallisvaaliehdokkaana niin sanotuissa 69 -vaaleissa ollut serbialaissyntyinen Drita Lulic olivat viestitelleet toisilleen vaalikampanjan aikana 69 -merkeissä.

21. Rovaniemen kelkkatehdashankkeen kiinteistökehittäjänä ja tehdashallin rakennuttajana oli siis  Nova Group ja pääurakoitsijana toimi Palmberg Rakennus Oy:n ja Lemminkäinen Oyj:n omistama Oka Oy. Toukokuussa 2007 (27.5.) Nova ja BRP julkistivat suunnitelmansa uuden moottorikelkkatehtaan rakentamisesta, jolloin Nova kertoi tehneensä Rovaniemen kaupungin kanssa esisopimuksen 8,5 ha:n maa-alueen ostamisesta tarkoitusta varten. BRP Finlandilta Nova kertoi ostaneensa aiesopimuksella yrityksen silloisen tehdaskiinteistön ja kaupungilta taas tähän kiinteistöön kuuluvan tontin. Vanha tehdasrakennus oli tarkoitus sanerata ja muuttaa kauppakeskukseksi heti, kun uusi tehdas oli luovutettu BRP:lle vuokralle. Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut.

22. Keva ja Nova tunsivat hyvin toisensa, sillä Kevalla oli ollut jo vuosien ajan vuokravälityksen liittyvää toimintaa Novan kanssa. Keva tuli Rovaniemen kelkkatehdashankkeeseen mukaan sijoittajaomistajana ja se sopi joulukuussa 2007 tehdyllä esisopimuksella ostavansa kelkkatehtaan "koko paketin" Novalta 20 miljoonalla eurolla sitten kun uusi tehdas oli valmis.

Rakennuttaja Novan rahat loppuivat kesken rakennusurakan eikä sillä ollut enää varoja hankkia  kokonaispakettiin kuuluvaa jakelukeskuksen tonttia, jonka ostamiseen olisi tarvittu kolme miljoonaa euroa. Oka Oy aavisti Novan olevan menossa konkurssiin ja ilmeisesti tämän vuoksi Okan oli lopulta hankittava itselleen Novalta koko kelkkatehtaan kiinteistöyhtiö, jonka se lunasti itselleen 250 000 eurolla. Vaatimaton kauppasumma selittyy sillä, että kaupan mukana Okalle siirtyivät myös kiinteistöyhtiön velat; rakennustyöt oli käytännössä rahoittanut pankki.

23. Kesäkuussa 2008 Keva julkisti aikeensa ostaa moottorikelkkatehtaan keskinäisen kiinteistöyhtiön koko osakekannan rakennuksen valmistuttua sanotuilla 20 miljoonalla eurolla. Tehdas vuokrattaisiin pitkäaikaisella sopimuksella BRP Finlandille. Keva korosti tehneensä päätöksensä tuotto-odotusten  perusteella. Tiedotteessa ei puhuttu mitään siitä, että Oka Oy olisi tullut tai tulossa Novan tilalle kiinteistöyhtiön omistajaksi. Joulukuun alussa 2008 (2.12.) BRP Finland ilmoitti aloittavansa 250 työntekijäänsä koskevat yt-neuvottelut yrityksen tuotteiden myynnin laskettua. 

24. Myöhemmin samassa kuussa Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen esitti Kevan hallitukselle moottorikelkkatehtaan ostamista 20 miljoonalla eurolla, jonka Keva oli luvannut maksaa jo vuotta aiemmin. Ehdotus hyväksyttiin ja uutta tehdasta koskeva vuokrasopimus siirtyi Kevalle. Myöhemmin Keva on korostanut ostaaneensa kiinteistön Oka Oy:ltä, jolle Novalle aiemmin kuulunut osakekanta oli aiemmin kuulunut. Hankkeeseen ei Kevan mukaan sisältynyt mitään rahaliikennettä Kevan ja Novan välillä. Mutta jäikö Nova nuolemaan näppejään koko kaupasta? Ei varmaankaan, Oka Oy:hän maksoi Novalle niiden yritysten välisessä kaupassa Novalle kauppahintaa - ottaessaan siis vastatakseen kaikista Novan aiemmin omistaman kiinteistöyhtiön veloista - 250 000 euroa. Tämä summa on yhtä suuri kuin se summa, jolla Nova oli rahoittanut vuoden 2007 vaaleissa lähinnä keskustaa ja jonkin verran myös kokoomusta ja näiden puolueiden kansanedustajaehdokkaita.

25. Asiantuntijat ovat kiistelleet siitä, maksoiko Keva ylihintaa moottorikelkkatehtaasta. Joidenkin kiinteistösijoittajien mukaan sijoituksesta olisi pitänyt saada 8-10 prosentin vuosituotto, jotta sijoitusta voitaisiin pitää kannattavana. Kevan edustajien mukaan tuottoprosentiksi vuonna 2007 arvioitiin  6,5 prosenttia. On myös epäilty, että lopullinen kauppa junailtiin Oka Oy:n ja Kevan väliseksi, koska Novaa ei haluttu juuri sekavien vaalirahoituskuvioiden takia sopijakumppaniksi. 

26. Mediassa on kummasteltu vähitellen tippuneita tietoja erilaisista tilaisuuksista ja tapaamisista, joihin Kevan Markku Kauppinen oli osallistunut keskustan puoluevirkailijoiden (Korhonen, Kontiola ja hallintopäällikkö Aki Haaro) sekä tietenkin Nova-miesten eli Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa. Kevan edustushuvila Kirkkonummen Jersössä on tullut monille suomalaisille tutuksi lehtikuvien perusteella. Kun Jarmo Korhoselta kysyttiin, mitä hän teki ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja Jersössä, Korhonen vastasi lakonisesti, että hän vain soitti Kevan Markku Kauppiselle ja sanoi haluavansa tutustua Kevan toimintaan. Näin yksinkertaista se on, kun sen osaa - tämä vaalirahoituksen hankkiminen, nimittäin! Kukaan toimittajista ei esittänyt jatkokysymystä, että miksi tämä tutustumismatka toteutettiin menemälle Jersön huvilalle saunomaan porukassa, johon kuului myös Novan Arto Merisalo. Jos kysymyksessä olisi ollut todella tutustuminen Kevaan, olisi vieras viety tietenkin Kevan pääkonttoriin. No, kyllä Jersön huvilallakin voi toki tutustua - ainakin siihen, kuinka paljon fyrkkaa Merisalo oli valmis Keva-kaupoista keskustalle junailemaan. Summahan oli tuo jo mainittu 250 000 euroa, jonka takaisinmaksun Keva puolestaan junaili Novalle takaisin, kun Rovaniemen keikka oli saatu päätökseen.

27. Outo yhteensattuma on se, että sekä Kesärannan että Jersön kävijöitä vaivaa kummallinen muistamattomuus, joka alkaa palautua ikään kuin pätkittäin vasta nyt. Olisiko kummankin paikan kahviveden laadussa jotain erikoista, joka saa pään pyörälle, vaikkei viinaksia olisi nautittu? Matti Vanhanen ei muistanut aluksi koko Kesärannan tapaamista eikä Markku Kauppisen paikallaoloa siellä, ja taas Jersön kävijät eivät oikein muista, mitä siellä puhuttiin, tai kertovat asiasta hyvin ristiriitaisesti. Arto Merisalon mukaan Jersössä olisi puhuttu vain poikien juttuja.

28. Markku Kauppisen kohdalla muistamattomuus meni niin pitkälle, että hän pyysi kesäkuun lopulla sihteeriään vetämään erästä Jersöön tapaamista koskevasta tositteesta ylitse Lasse Kontiolan ja Arto Merisalon nimet, vaikka kumpikin mainituista herroista osallistui tositteesta ilmenevään tapaamiseen Jarmo Korhosen ja Aki Haaron ohella. Liikemies Juha Kojoa taas kukaan ei tunnu oikein muistavan tai tavanneen. Sampsa Kataja, tämä Kevan hallituksen liukas puheenjohtaja, pyysi KRP:tä tutkimaan, oliko Kauppinen kenties syyllistynyt kyseisellä teollaan johonkin rikokseen. Tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa.

29. Kansanedustaja ja asianajaja Sampsa Kataja, joka siis sai Markku Kauppisen suosituksesta KMS-rahaa ennen vuoden 2007 vaaleja 5 000 euroa, oli Kevan hallituksessa tekemässä kelkkatehtaan sijoituspäätöstä ja päättämässä tehtaan ostosta Kevalle. Kun Kauppisen nimi oli tullut ennen Juhannusta 2009 esiin Novan ja Keskustan manööverien  yhteydessä, ehti Sampsa Kataja jo julistaa, että Kevan hallitus on antanut Kauppiselle á la Jaakko Jonkka "puhtaat paperit." No, kuten kaikki tiedämme, tilanne on muuttunut ja Kauppinen joutui eroamaan tehtävästään juuri Katajan painostuksen tuloksena. Minusta Kataja olisi tehnyt tyylikkäästi, jos hän olisi itsekin KMS-rahaa Kauppisen suosituksesta saaneena kansanedustajaehdokkaana jäävännyt itsensä Kauppisen asian selvityksestä. Ei olisi ollut yhtään pahitteeksi, jos Kataja olisi jättänyt paikkansa Kevan hallituksen johdossa, sillä hänen uskottavuutensa sanotussa tehtävässä on monien mielestä mennyt.

30. Kaiken huippuna on ilmennyt, että tämä konkurssiliikemieheksi julkisuudessa mainittu Juha Kajo oli mukana myös tilaisuudessa, jossa vastanimitetty Supon päällikkö Ilkka Salmi kertoi  vuonna 2008 suunnitelmistaan kehittää Supoa. Kyseiseen suljettuun tapaamiseen osallistui eräiden muiden henkilöiden lisäksi myös Timo Kalli, tämä kaikkien "poliittisten möläytysten äiti," joka sanoo olevansa Kajon hyvä kaveri. Kun Kallilta viikko pari sitten kysyttiin, mitä se Supon Ilkka Salmi mainitussa tilaisuudessa oikeastaan kertoi, niin Kallin vastaus oli yhtä rehellinen kuin hänen  viime kevään vaalirahoituskohon avauspotkunsakin, sillä Kalli totesi rauhalliseen tapaansa, ettei hän kyllä yhtään muista, mitä se Salmi puhui! - Ettei vain olisi taas ollut kyse niistä "poikien jutuista!" Sisäministeri Anne "Mestariampuja" Holmlund kiirehti - tietenkin - selittämään julkisuudessa, että Ilkka Salmella, joka tunnetusti oli Holmlundin valinta Supon päälliköksi, on edelleen hänen luottamuksensa. 

31. Jarmo Korhonen tuli viikko sitten eli 13.7. ulos perunakellaristaan kesken kahden kuukauden kesälomansa ja antoi tiedotteen sekä vastaili puhelimitse toimittajien kysymyksiin. Mitään uutta kerrottavaa Korhosella ei tällä kerralla ollut - olihan jo hänen kuukautta aiemmin  julki lipsauttamansa tiedon seurauksena Kevan Kauppinen saanut lähteä virastaan. Korhonen torjui rauhallisesti parin kolmen keskustan naisministerin  puheet, joiden mukaan hänen tulisi harkita eroa puoluesihteerin paikalta. Korhonen viestitti rivien välistä tarrautuvansa Matti Vanhaseen, jonka kanssa hän kertoi toimineensa yhteisymmärryksessä. Matti Vanhanen ei varmastikaan pidä Korhosen mainitusta tempusta, mutta hän samoin kuin nyt myös kaikki keskustan ministerit ja kansanedustajat tietävät, että jos Korhonen aiottaisiin savustaa virastaan ennen ensi vuoden puoluekokousta, Jarmo veisi hallussaan olevien tietojen paljastamisella myös puolueen puheenjohtajan mukanaan. Ja tähän keskustalla ei ole nyt lainkaan varaa. Joten Jarmo Korhonen saa olla rauhassa, sekä perunakellarissa että palattuaan taas Apollonkadulle.

32. Valtiovarainministeriö (VVM) ja Finanssivalvonta antoivat 7.7. Keva-Nova -selvityksensä, jossa todettiin odotettu asia: Kevan ja Novan välisessä kiinteistökaupassa ja Kevan Rovaniemen moottorikelkkatehdasta koskevassa sijoituksessa ei ole mitään lainvastaista. Tätä lopputulosta osattiin toki odottaa, mutta sanotussa selvityksessä ei otettu mitään kantaa itse pääkysymykseen eli kaupan poliittisiin kytköksiin. Vastausta vailla on edelleen kysymys siitä, mitä Kevan toimitusjohtaja oikeastaan teki tammikuussa 2007 Kesärannassa pääministeri Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen sekä Novan johtajien välisessä tapaamisessa. VVM:n selvityksessä korostettiin, että Keva maksoi kaupassa sen summaan eli 20 miljoonaa euroa, joka sovittiin jo Novan kanssa vuotta aikaisemmin tehdyssä esisopimuksessa. Näin siitä huolimatta, että kelkkatehdaskiinteistön arvo oli alentunut vuodessa 1,3 miljoonalla eurolla ja vaikka myyjäpuoli oli vaihtunut Novasta Oka Oy:ksi. Miksi oli oikein, kun Kevan maksoi Okalle juuri sen summan, josta oli Novan kanssa  vuotta aikaisemmin sovittu, vaikka kiinteistön arvo oli selvästi laskenut? Tähän ei selvityksessä vastattu.

33. Tämän jälkeen Keva päätti Sampsa Katajan aloitteesta selvittää vielä itse, "antoivatko esiin tulleet tiedot Markku Kauppisen ja Nova Groupin johdon tapaamisista aihetta tarkastella em. moottorikelkkahanketta uudelleen." Kevan 17.7. julkaiseman tiedotteen mukaan selvitystyö tehtiin yhdessä "ulkopuolisen asianajotoimiston" kanssa. Itse selvitystä ei ole saatettu julkisuuteen, vaan asiasta annettiin vain em. lyhyt tiedote. Tiedotteen mukaan Kevassa on toimittu  sijoituspäätöstä tehtäessä asianmukaisesti ja huolellisesti "myös ottaen huomioon jälkikäteen esiin tulleet Kauppisen tapaamiset." Koko sanottu selvitys, jonka perusteita ei siis ole julkistettu, vaikuttaa jokseenkin naivilta ja tarpeettomalta. Miksi joillakin "tapaamisilla" olisi sinänsä voinut olla merkitystä sijoituspäätöksessä? Olisi pitänyt selvittää, mitä noissa "tapaamisissa" oli puhuttu ja kenties sovittu, mutta näistä asioista mainittu "selvitys" vaikenee tyystin. Selvitys on tyypillinen nollaselvitys, jolla pyritään ikään kuin vain rauhoittelemaan mieliä. Selvitys ei vastaa konkreettisiin kysymyksiin eikä selvityksen perusteluja ole haluttu julkistaa. Mitä virkaa tällaisella selvityksellä voi olla? Ei kerrassaan mitään, jos minulta kysytään.

34. Miksi kyseinen selvitys on tehty yhteistyössä "ulkopuolisen asianajotoimiston" kanssa? Tietenkin siksi, että "selvitys" vaikuttaisi jotenkin luotettavammalta kuin talon sisällä tehty paperi. Haastatteluissaan Sampsa Kataja, asianajaja siis itsekin, on puhunut "juristien kanssa" tehdystä selvityksestä ja "juristienkin mielipiteestä." Juristeja on kuitenkin varsin monentasoisia ja jotkut juristit saattavat etenkin tällaisissa "heppoisissa" tapauksissa olla jopa ostettavissa mielipiteineen. Olen ymmärtänyt niin, että kyseinen ulkopuolinen advokaattitoimisto - onko siis Kevalla myös "sisäpuolisia" asianajotoimistoja (?) - on lähinnä vain avustanut Kevaa ja yhtiön juristeja selvityksen tekemisessä. Ulkopuolinen toimisto ei siis ole antanut asiantuntijalausuntoa asiassa; asiantuntijalausunnot pyydetäänkin tavallisesti asianomaisen oikeudenalan asiantuntijoilta eli lähinnä yliopiston professoreilta. Kevan tiedotteessa ei mainita myöskään kyseisen toimiston nimeä, mutta I-S:n mukaan kyseessä oli tunnettu helsinkiläinen asianajotoimisto Hannes Snellman. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, kuka tai ketkä tämän toimiston noin sadasta lakimiehestä osallistuivat selvityksen laatimiseen ja mitä he muistioissaan lausuivat ja kuinka suuri oli toimiston Kevalle osoittama palkkiolasku juristiensa työstä.

35. Hieman naurettavalta tuntuu myös Kevan tiedotteessa 17.7. mainittu lausuma, jonka mukaan eronneelle toimitusjohtaja Markku Kauppiselle oli perusteet "tässä vaiheessa" maksaa sopimuksen mukainen eroraha, joka kuitenkin voidaan periä takaisin, jos sopimuksen pätevyyttä on syytä  arvioida esimerkiksi nyt käynnistyneen poliisitutkinnan tuloksen johdosta uudelleen. Mikä kiire koko erorahan maksamiselle oli juuri nyt, kun esitutkinta on juuri käynnistetty? Eikö olisi voitu odottaa kunnes esitutkinta on saatu valmiiksi? Maksetun erorahan takaisin perintä on aina hankalaa, ja Kauppinen olisi varmaan tullut toimeen, jos hänelle olisi tässä vaiheessa maksettu vain esimerkiksi kolmannes kyseisestä erorahasta. Erorahan suuruutta ei ole paljastettu, mutta sen on arvioitu olevan 200 000 - 400 000 euron suuruusluokkaa. - KRP:n ilmoitus, jonka mukaan  yhden tositteen epäillyn muuttamisen tutkintaan kuluisi aikaa "kuukausia", on myös outo. Luulisi, että tuollainen asia voitaisiin selvittää ja tutkia parissa viikossa.

36. Kevan oma selvitys ei siis vakuuttanut minua. Mutta tietenkin keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen tarttui tähänkin nollaselvitykseen hanakasti. Blogissaan viime perjantaina Vanhanen sanoo Kevan selvityksen viimeistään osoittavan, ettei keskustalla ole väitettyjä kytköksiä Rovaniemen kelkkatehdashankkeeseen; Kevan tiedotteessa tosin ei mainita tästä puolesta yhtään mitään. Vanhanen näyttelee loukkaantunutta ja paheksuu esitettyjä kytkösväitteitä täysin sopimattomina. Tässä hän on liikuttavan yksimielinen puoluesihteerinsä Jarmo Korhosen kanssa. Korhonen totesi perunakellaritiedotteessaan, että mediassa esitetyillä koplausväitteillä ei ole  mitään katetta, ja Vanhanen puolestaan parkaisee blogissaan, että väitettyjen kytkentöjen olemassaolo "ei kerta kaikkiaan ole mahdollista." Vanhanen toistaa  viikkoa aiemmin esittämänsä tokaisun, jonka mukaan kenelläkään ei ole voinut olla puolueen "valtakirjaa" moisiin kytköksiin.

37. Vai ei valtakirjaa! Mutta eivätpä nuo keskustan pojat eli Jarmo Korhonen, Lasse Kontiola ja kumppanit ole aiemminkaan kyselleet Matti Vanhaselta valtuuksia tai suostumusta  toimia vaalirahoitusta hankkiessaan siten kun ovat toimineet. KMS-yhdistyskin perustettiin keskustan Apollonkadun päämajassa ja vieläpä Jarmo Korhosen työhuoneessa, eikä Vanhanen - ainakaan omien sanojensa mukaan - tiennyt koko operaatiosta mitään! Matti Vanhasen olisi puolueen puheenjohtajana  tullut pitää vähän parempaa jöötä vaalirahoitusasiassa. Hän ei voi puolustautua sillä, ettei hän tiennyt asiasta - tämäkin väite voidaan kenties osoittaa vielä perättömäksi - sillä puolueensa puheenjohtajana hänen olisi toki pitänyt tietää ja ottaa asioista selvää. Matti Vanhasen puheet nyt ovat tyypillistä ärhentely-yrityksiä, joilla puolueen ja nimenomaan Vanhasen omalta kannalta kovin kiusallisista asioista ja kysymyksistä haluttaisiin vihdoinkin päästä eroon.

38. Juridisesti on vaikea todentaa, onko edellä kerrotuissa kytköksissä ollut kyse korruptiosta. Mitään välitöntä näyttöä korruptiosta ei taida olla, mutta lukuisa määrä indisioita sen sijaan asiasta on olemassa. Yksi indisio on hanke, jolla KMS:n kautta vaalirahaa poliitikoille jakaneelle Kyösti Kakkoselle aiottiin kohta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen hankkia vuorineuvoksen titteli. Hanke oli tietenkin täysin suuruudenhullu ja osoittaa  arvonimen puoltajista arvostelukyvyn puutetta, sillä Kakkosen ansioilla ei liene koskaan aiemmin myönnetty vuorineuvoksen arvonimeä. Mutta niin vain Kakkoseltakin vaalirahaa kampanjaansa varten saaneet tunnetut poliitikot kuten Sauli Niinistö (kok), Paula Lehtomäki (kesk), Ilkka Kanerva (kok), Paavo Lipponen (sdp), Mauri Pekkarinen (kesk) ja Liisa Hyssälä (kesk) allekirjoittivat vuorineuvoksen myöntämistä Kyösti Kakkoselle puoltavan hakemuksen. Hakemuksen allekirjoittivat myös mm. Jarmo Korhonen (kesk), Kevan Markku Kauppinen (kesk) ja Toivo Sukari (Masku). Yhtään niin sanottua teollisuusmiestä ei  arvonimen puoltajien joukossa ollut. Tämäkin hanke, jossa oli kyse "vain" arvonimestä, osoittaa, miten suuressa kiitollisuudenvelassa poliitikot katsoivat olevansa Kakkoselle. 

39. Samanlaista kiitollista muistamista osoitti myös pääministeri Vanhanen, joka riensi vuoden 2008 alkupuolella puolustamaan Toivo Sukarin Vihtiin kaavailemaa Ideapark -kauppakeskusta. Hanke oli joutunut asuntoministeri Jan Vapaavuoren hampaisiin, mutta Vanhanen, joka oli saanut Sukarilta vaalirahaa, oli asiasta vahvasti eri mieltä. Muistetaan myös, miten pääministeri Vanhanen kävi muuraamassa Kyösti Kakkosen yrityksen Mäntsälään rakennetun logistiikkakeskuksen peruskiven.

40. Pääministeri Vanhasen vakuuttelut ja närkästykset eivät vakuuta. Keskustalaisia ministereitä, joukossa pääministeri Vanhanen itse, ja puolueensa avainhenkilöitä ja vaikuttajia - näihin kuuluu siis myös Kevan Kauppinen - on häärännyt sen verran usein ja näkyvästi peite- tai oikeastaan rahanpesujärjestö KMS:n tukemien samoin kuin Nova Groupin liikemiesten kanssa, että kyseinen toiminta ja sen motiivit herättävät pakostakin perusteltuja epäilyjä kytköksistä ja koplauksista, suoraan sanoen poliittisesta korruptiosta.

41. Mutta korruptioonhan Suomessa suhteudutaan viranomaistasolla torjuen ja kaikki mahdolliset epäilyt halutaan kiireesti lakaista maton alle. Valtakunnansyyttäjä on "ystävällisesti" asettanut näyttökynnyksen korruptiosta niin korkealle, ettei poliitikoilla ja liikemiehillä tunnu olevan juridisesti hädän päivää. Tähänhän suomalaiset poliitikot - Matti Vanhanen etunenässä - aina vetoavat, kun tulee kyse  yritysten puolueille tai poliitikoille antamista avustuksista ja lahjoituksista: toiminta on täysin laillista! Poliitikot tietävät, että heidän ja yritysjohtajien välisiä kytköksiä ja niiden tarkoitusperiä on vaikea näyttää toteen, ja kun vielä ylin syyttäjäviranomainen haluaa asettaa riman tässä suhteessa korkealle, tuntuu olo turvatulta. Mutta kansa sentään tuntuu ymmärtävän, että korruptiossa ei ole kyse vain siitä, mikä on laillista ja mikä laitonta, vaan kyse on myös siitä, mikä on moraalisesti tuomittavaa. 

42. Korruptiossa on kyse julkisen aseman väärinkäytöstä yksityisen tai edustamansa yhteisön edun nimissä, ja siihen voidaan päätyä myös sinänsä aivan laillisesti menetellen. Myös lahjonnan- ja korruptionvastaista työtä tekevä Transparency International puhuu laillisesta ja laittomasta korruptiosta. Suomi on ylpeillyt vuosikausia kärkipään sijoituksilla Transparencyn vähiten korruptoituneiden maiden joukossa, mutta Suomessa on unohdettu ja sivuutettu kokonaan erilaiset hyvä veli -verkostot, jotka myös ovat laajassa mielessä korruptiota ja joista vaalirahoitussotkussakin on nähdäkseni juuri kyse. Miksi vaali- ja puoluerahoituksessa muuten tarvittaisiin KMS:n kaltaisia ulkopuolisia peitejärjestöjä ja rahanpesuyhdistyksiä, joissa  eri puolueiden johtoväkeä häärää yhdessä liikemiesten kanssa, jos puuhassa ei olisi jotain  ainakin moraalisesti hämärää.

43. Kuten sanottu, ylin syyttäjäviranomainen on asettanut syytekynnyksen vaalirahoituksen ja päätöksenteon välisten yhteyksien osalta korkealle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen vuonna 2005 tekemän päätöksen mukaan rikoslakia voidaan soveltaa vaalirahoitukseen vain selvissä tapauksissa. Kalskeen mukaan rikollisia voivat olla vain sellaiset kytkökset, joissa on kyse "selvästi muusta kuin edustukselliseen demokratiaan kuuluvasta, hyväksyttävästä sidonnaisuudesta." Kalske perusteli tällä tavoin päätöstään, jolla hän jätti syytteen nostamatta asiassa, joka koski rakennusliikkeiden mainoksia järvenpääläisen poliitikon vaalilehdessä. Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja pyysi kyseisiltä rakennusyrityksiltä maksulliset mainokset vaalilehteensä syksyn 2004 kunnallisvaaleissa. Kaupunginvaltuusto oli sanotun poliitikon puheenjohdolla edellisvuonna hyväksynyt kyseisiä yrityksiä hyödyntäneet kaavamuutokset. Paikallinen asunto-osakeyhtiö teki asiassa rikosilmoituksen, mutta paikallissyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske eivät katsoneet mitään rikosta tapahtuneet. Kalskeen 22,.12.2005 antamaan päätöksen mukaan (Dnro 45/21/05)  tutkinnassa ei ilmennyt väitetyn kytkennän tai luottamuksen heikentymisvaaran olemassaoloon viittaavia seikkoja, ei sanottua kunnallispoliitikkoa eikä rahoitusta antaneiden yritysten edustajia voitu asettaa syytteeseen.

44. Lakia pitäisi selventää ja lakitekstissäkin pitäisi alkaa käyttää nimikettä korruptio. Kalskeen perustelu, jonka mukaan mainitussa järvenpääläisessä tapauksessa olisi ollut kyse hyväksyttävästä sidonnaisuudesta, joka kuuluu demokratiaan, on mielestäni outo ja epäonnistunut. Sitä ilmenee Matti Vanhasen ja kumppanien ylläpitämä ja joka paikassa korostama käsitys, jonka mukaan vaalirahoituksessa ei olisi mitään väärää tai laitonta. Mutta kuten sanotaan, ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan, ja tämä pätee myös vaalirahoituksen suhteen. En tiedä, mitä Kalske oikeastaan tarkoittaa edustuksellisella demokratialle, mutta minusta on täysin sopimatonta, jos kerrotunlaisiin koplauksiin ja poliittiseen kaupankäyntiin suhtaudutaan suorastaan hyväksyvästi. Kyseisessä tapauksessa olisi voitu, jos vain olisi haluttu, nähdä selkeä kytkentä samoin kuin luottamuksen  heikentymisvaaran olemassaolo. Asian esitteli Kalskeelle valtionsyyttäjä Jukka Rappe.

45. Kaikki poliitikot ja puolueet laidasta laitaan perustelevat yritysten antamaa vaalirahoitusta sillä, että jos vaaliavustukset kiellettäisiin, esimerkiksi eduskuntaan olisi varaa pyrkiä vain rikkailla ja julkkiksilla. Tämä on minusta perin outo ja huono perustelu. Sillä eivätkö juuri kansanedustajat, joille maksetaan korkeaa palkkaa - Jyrki Kasville tämäkään palkka ei riitä vaan hän on tänään vaatinut palkankorotusta (!) - ja joiden kulutkin korvataan suurilla summilla, kuulu hyväosaisiin ja toisaalta myös julkkiksiin? Kansanedustajia kutsutaan kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin ja tv-ohjelmiin jne., joten heidät tuntevat kaikki ilman vaalimainoksiakin. Politiikka on selvästi viihteellistynyt samalla kuin rivikansanedustajien työmäärä on mm. EU-lainsäädännön johdosta vähentynyt. Jokainen istuva kansanedustaja saa työssään julkisuutta ja todella paljon ilmaista mainosaikaa. 

46. Olen usein ihmetellyt, miksi esimerkiksi pari kautta  eduskunnassa istuneet kansanedustajat mainostavat vaaleissa niin paljon ja niin suurella rahalla kuin tekevät. Puhumattakaan vanhemmista kansanedustajista, joista monet ovat toimineet ministereinäkin, jotkut useampaan kertaan. Miksi juuri näille politiikan konkareille suorastan tuputetaan niin paljon  yritysten vaalirahaa kuin tapahtui esimerkiksi viime eduskuntavaaleissakin? MIksi vaaliavustuksia ei ohjaudu juuri lainkaan ensimmäistä kertaa eduskuntaan pyrkiville ehdokkaille?

47. Syy on minusta selvä. Yritykset ja liikemiehet tietävät, että vain juuri mainituilla kokeneilla poliitikoilla on jotakin annettavaa "vastapalveluksena" heille, siis yrityksille ja bisnesmiehille. Kokeneet poliitikot ja jo ministereinä olleet poliitikot ovat liikemiehille hyvä sijoituskohde, sillä heihin panostettu raha poikii usein moninkertaisesti takaisin esimerkiksi yrityksille sopivan lainsäädännön ja kaavapäätösten muodossa. Esimerkiksi kokoomus ja ministeri Jyrki Katainen vastustavat tai suhtautuvat ainakin hyvin nihkeästi niin sanottua käännettyä arvonlisäverojärjestelmää kohtaan, sillä varsinkaan suuret rakennusliikkeet eivät pidä sanotusta uudistuksesta. Suuret rakennusfirmat rahoittavat kokoomuksen ja keskustan ehdokkaita muun muassa siksi, että ne tietävät, että nämä ehdokkaat vastustavat, rakennusfirmojen tahdon mukaisesti oikeusministeri Tuija Braxin tällä vaalikaudella esille ottamaa kyseistä verotusjärjestelmän muutosta, jolla voitaisiin tehokkaasti kitkeä rakentamisen piiriin pesiytynyttä harmaata taloutta ja talousrikollisuutta.

48. Jos minä saisin päättää, kieltäisin eduskuntaan jo päässeiltä tai ainakin kaksi kautta eduskunnassa istuneilta ehdokkailta kaiken vaalirahoituksen. Hehän ovat jo olleet neljä tai kahdeksan vuotta eduskunnassa, joten he ovat antaneet osaamista ja vaikuttamista koskevan näyttönsä. Jos he ovat hoitaneet tehtävänsä kunnolla, ei heillä ole hädän päivää selvitä jatkokaudelle ja siihen he pystyisivät hyvin ilman mitään ulkopuolisia avustuksiakin. Tästä järjestelmästä olisi tietenkin myös se hyöty, että kansanedustajat todella panostaisivat tehtäviinsä ja  äänestäjiensä asioiden ajamiseen eikä heille jäisi aikaa kaikenlaisissa kissanristiäisissä juoksemiseen ja julkisuudessa "edustamiseen." Ehdotukseni toteutuminen lisäisi myös kansanedustajien vaihtuvuutta, mikä on edustuksellisessa demokratiassa mielestäni vain hyvä asia. - Uusi vaalirahoituslaki 24.4.2009 /273 on sikäli huono, että siinä ehdokkaan vaalirahoitukselle ei ole asetettu mitään ylärajaa. Ymmärrettävästi juuri keskusta ja kokoomus vastustivat sanotun katon asettamista.

49. Lopuksi pari sanaa yllä olevista kuvista. Uskovaiset ja toisaalta ei-uskovaiset ovat kiistelleet Oulun srk:n Elossa.fi -kampanjan logossa esiintyvän kuvion merkityksestä. Srk:n mukaan  kirkkoveneen mallinen säteinen kuvio symbolisoi yhteisöä, jossa jokaisella on paikkansa ja tilansa. Eroakirkosta.fi:n tiedottajan mukaan sen sijaan kuviossa on kyse alatyylisestä ja sovinistisesta mainonnasta. 

50. Oli miten oli, mutta pääministeri Matti Vanhanen souti toissa päivänä eli 18.7. Mommilanjärven perinteisessä soutelu -tapahtumassa sukuperinteidensä velvoittamana kirkkovenettä joukkueessa, joka on saanut nimensä vanhasta itärajan takaisesta urheiluseurasta nimeltä Vuoksenrannan Säde. Mitähän esimerkiksi lestadiolaisseuduilla mahdetaan ajatella tästä pääministeriä kohdanneesta sattumasta...säde ja "säde." Onneksi Vanhasen joukkueen veneen numero oli 65 eikä 69. Vanhasen joukkue muuten hävisi samassa erässä soutaneelle, toisen vanhan kannakselaisseuran mukaan nimetylle joukkueelle eli Kirvun Vilkkaalle. Sen veneessä souti Matti Vanhasen kihlattu Sirkka Mertala.

P.S.

Kenestä Markku Kauppisen jälkeen Kevan uusi toimitusjohtaja? Paikkahan on kuulunut perinteisesti keskustalle ja tehtävään on valittu yleensä aina poliittisen taustan omaava virkamies, jolla on läheiset suhteet keskustan johtoon. Veikkaisin Rovaniemen kaupunginjohtajaa Mauri Gardinia, joka on pitkäaikainen keskustavaikuttaja ja Paavo Väyrysen moninkertainen avustaja. Hän oli mukana käynnistämässä Rovaniemen kelkkatehdashanketta ja on edennyt päärahoittajaksi tulleen Kevan hallituksen jäseneksi.