maanantai 1. helmikuuta 2010

217. Liikejuristi KKO:n jäseneksi?

Asianajaja Ari Kantorista tulee KKO:n uusi jäsen, kuva Asianajotoimisto Merilampi Oy:n internetsivuilta

1. KKO:ssa on reilut kuukauden päivät valmisteltu tasavallan presidentille tehtävää virkaesitystä kyseisen tuomioistuimen uuden jäsenen eli oikeusneuvoksen viran täyttämistä koskevassa asiassa. Kuten tiedämme, KKO käytännössä täydentää itse itseään, sillä lähes poikkeuksetta tasavallan presidentti nimittään jäseneksi KKO:n virkaan esittämän lakimiehen. KKO teki virkaesityksensä 27.1. esittäen äänestyksen jälkeen, että virkaan nimitetään asianajaja Ari Kantor.

2. Kerroin blogissani 209/14.1.-10 niiden 18 juristin nimet, jotka olivat hakeneet virkaa ja lyhyesti mitä nimitysmenettelyssä saattaisi olla odotettavissa. Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä peruutti tammikuun loppupuolella hakemuksensa, ilmeisesti siksi, että hänen jatkopestinsä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina tuli tuolloin vahvistetuksi. KKO:n virkaesitys on aina arvoituksellinen prosessi, jonka lopputulosta on lähes mahdotonta ennustaa. Valinnassa painavat hakijoiden pätevyyden ja ammattitaidon lisäksi usein myös kaveruus- yms. suhteet. Hakijoiden asettaminen paremmuusjärjestykseen on käytännössä lähes mahdoton tehtävä, sillä heidän ammatti- ja koulutustaustansa on hyvin erilainen.

3. Kuten olen monta kertaa ehdottanut, käyttöön pitäisi ottaa tiettyyn erityisosaamiseen ("kiintiöön") perustuva hakumenettely, jossa viranhaku siis kohdistettaisiin siihen ammattiryhmään, josta uusi jäsen halutaan kulloinkin rekrytoida. Toinen vaihtoehto olisi hakea tietyn oikeudenalan (esimerkiksi siviilioikeus, rikosoikeus, työoikeus, ihmisoikeudet jne.) erityisosaaja, jolloin hakijoina voisivat olla niin tuomarit, asianajat kuin muutkin kysymykseen tulevien oikeudenalan edustajat. Mutta kuten järkeville uudistuksille usein tahtoo käydä, ehdotukseni on toistaiseksi kaikunut kuuroille korville.

4. KKO:n virkaesitys noudatti tälläkin totuttua ja hieman mitäänsanomatonta kaavaa. Suurin osa yhdeksän sivua pitkästä asiakirjasta on käytetty kaikkien hakijoiden kokemuksen ja koulutuksen melko ylimalkaiseen selostamiseen. Sitten KKO latelee muutamia yleisiä kriteereistä, joita KKO:n jäseneltä edellytetään. Tämän jälkeen seuraa muutama sananen siitä, millaisia "jeppejä" KKO:ssa parhaillaan istuu; todetaan, että puolet jäsenistöstä on rekrytoitu tuomioistuimista - näihin KKO lukee myös omat esittelijänsä - ja puolet taas muualta eli asianajajakunnasta, oikeusministeriön lainvalmistelijoista, syyttäjistöstä, yliopistoihmisistä jne.

5. Tämän jälkeen KKO pääsi itse asiaan ja kertoi, että nyt olisi tarve saada KKO:n jäsenistöön asianajaja. KKO on muotoillut tämän toteamalla, että "tällä kertaa hakijoiden joukossa on ansioituneita asianajajia." Tällöin yhteensä 17 hakijasta jäivät jäljelle vain ne viisi advokaattia, jotka olivat joko aivan sattumalta tai jonkun taikka joidenkuiden KKO:n jäsenen kehotuksesta tai vinkistä hakeneet virkaa. Valtakunnassa toimii tällä hetkellä lähes 1 500 asianajajaa, joten olisi ollut todennäköistä, että hakijoiden joukossa olisi enemmänkin korkealuokkaisia asianajajia, jos jo KKO:n laatimassa viranhakuilmoituksessa olisi mainittu, että tällä kerralla haku kohdistuu erityisesti asianajajiin.

6. KKO:n jäsenen virkaa haki siis viisi asianajajaa: Markku Fredman (Fredman & Månsson), Ari Kantor (Merilampi), Kari Lautjärvi (Snellman), Lauri Railas (Krogerus) ja Nina Wilkman. (Borenius & Kemppinen). Fredman on tullut tunnetuksi erityisesti rikos- ja ihmisoikeusjuristina, muut neljä sen sijaan lähinnä siviili- ja liikejuristeina.

7. Näistä viidestä KKO:ssa kannatusta saivat Markku Fredman ja Ari Kantor. Kummallakin on suunnilleen yhtä pitkä kokemus asianajajana. Kun KKO:ssa on jo tällä hetkellä kolme siviilioikeuteen ja riita-asioiden oikeudenkäynteihin aiemmassa ammatissaan perehtynyttä asianajajajäsentä, eli Mikko Tulokas, Pertti Välimäki ja Timo Esko, olisi ollut johdonmukaista ja ymmärrettävää, että nyt tapahtunut valita olisi kohdistunut rikosasioihin ja ihmisoikeuskysymyksiin perehtyneeseen asianajajaan eli Markku Fredmaniin. KKO:n täysistuntoon osallistuneista 17 jäsenestä kolme eli oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pertti Välimäki ja Kari Kitunen olivatkin tällä perusteella Fredmanin valinnan kannalla. He viittaisivat lisäksi siihen, että "KKO:ssa käsiteltävistä asioista enenevä osuus sijoittuu Fredmanin erityisosaamisen alueelle."

8. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että KKO:een valitetaan selvästi enemmän rikosasioista kuin siviili- eli riita-asioista ja että annetuista ennakkopäätöksistä enemmistö koskee rikos- ja prosessuaalisia kysymyksiä. Lisäksi KKO on saanut aivan viime aikoina joissakin tapauksissa "pyyhkeitä" Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Viittaan muun muassa kommentoimaani Kari Uotin juttuun, jossa KKO joutui purkamaan aiemman Uotille antamansa langettavan tuomion ihmisoikeusloukkauksen takia (KKO 2009:80).

9. KKO:n selvä enemmistö (12 jäsentä) asetti kuitenkin Ari Kantorin Fredmanin edelle. Enemmistökin myöntää, että "ihmis- ja perusoikeuskysymyksillä on nykyisin suuri merkitys oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa." Mutta seuraavista perusteluista ilmenee, miksi valinta kohdistui Ari Kantoriin: "Kantorin etuna on puolestaan hänen laaja-alaisuutensa. Kantor on hoitanut monipuolisesti sekä laajoja rikosasioita että liikejuridiikkaan liittyviä asioita, muun muassa sopimus-, yhtiö-, immateriaali- ja maksukyvyttömyysoikeuden aloilta. Kantor tunnetaan etevänä laintuntijana ja taitavana asianajajana, joka tunnistaa ja analysoi nopeasti olennaiset oikeudelliset kysymykset. Myös Kantorin henkilökohtaiset ominaisuudet vastaavat hyvin niitä vaatimuksia, jotka ovat tarpeellisia korkeimman oikeuden kollegisessa ja samaan aikaa riippumattomassa työskentelyssä." - Henkilökohtaisia ominaisuuksia koskeva virke on tuttu fraasi, joka liitetään aina ikään kuin loppukaneettina KKO:n virkaesitykseen. Tähän valinta ei ratkennut, sillä myös Fredmania äänestäneet KKO:n jäsenet maalailivat hänen henkilökohtaisia ominaisuuksia samanlaisin sanakääntein.

10. Perusteluista päätellen KKO näyttää tuntevan "kanttoorinsa" hyvin. Varmaan pätevä juristi ja taitava asianajaja, sillä eihän KKO:een heikkoja juristeja rekrytoida. Yksi asia minua jäi kuitenkin KKO:n perusteluissa vaivaamaan. Ari Kantorin kohdalla KKO ei nimittäin mainitse sanaakaan siitä, onko Kantor toiminut välimiehenä. Tulin oikein uteliaaksi ja katsoin Kantorin esittelyä Asianajotoimisto Merilammen ym. internetsivuilta; Kantor on sanotun asianajotoimiston osakas. Sieltähän selvisi, että Ari Kantor on tunnettu välimies:

- Arilla on laaja ja monipuolien kokemus merkittävistä oikeudenkäynneistä liittyen erityisesti vahingonkorvaus- ja tuotevastuukysymyksiin sekä arvopaperimarkkina- ja yhtiöoikeuteen. Hän on toiminut sekä välimiehenä että asiamiehenä laajoissa kotimaisissa ja kansainvälisissä välimiesmenettelyissä.

11. Miksi KKO on ohittanut virkaesityksessään Ari Kantorin menestyksellisen toiminnan välimiehenä? Luultavasti siksi, että tämän puolen "kehumisella ei haluttu herättä huomiota, sillä onhan KKO:n jäsenten toimimista välimiehenä silloin tällöin julkisuudessa arvosteltu. Kun viime marraskuun lopussa eläkkeelle siirtynyt oikeusneuvos Gustaf Möller oli tunnettu välimies, niin pitihän myös toki hänen seuraajakseen myös saada kovan luokan välimies. Näin on KKO:ssa luultavasti - rivien välissä - ajateltu. KKO:ssa ei ole ollut koskaan aikaisemmin neljä asianajajaa yhtä aikaa kuten nyt, kun Ari Kantor saa nimityksen. Nämä kaikki neljä ovat liikejuridiikkaan ja siviilioikeuteen erikoistuneita asianajajajäseniä. Sitä vastoin KKO:ssa ei ole edelleenkään yhtään rikosasioihin ja ihmisoikeusasioihin erikoistunutta asianajajaa, vaikka rikosasioita ratkaistaan KKO:ssa selvästi enemmän kuin riita-asioita.

12. Ari Kantor on 45- vuotias, kun sen sijaan useimmat KKO:ssa nykyisin istuvat jäsenet on nimitetty virkaansa yli viisikymppisinä, jotkut jopa reilusti yli. Kantorillle nimitys KKO:een onnistui ensimmäisellä hakukerralla, mikä sekin on nykyisin melko harvinaista. Kuulemani mukaan Kantor oli hakenut vuosi pari sitten sitten käräjätuomarin virkaa Helsingin käräjäoikeudesta, mutta ei tullut nimitetyksi; en ehtinyt tarkistaa kuulopuheen todenperäisyyttä. Mutta käräjätuomareiden nimitysmenettely onkin erilainen kuin KKO:n jäsenten valintaprosessi, sillä siinä virkaesityksen tekee tuomarinvalintalautakunta, jolle lausuntonsa viranhakijoista antavat asianomainen käräjäoikeus ja hovioikeus. KKO:n jäsenten nimitymenettely ei sen sijaan kulje tuomarinvalintalautakunnan kautta, vaan virkaesityksen tekee KKO. Tuomarinvalintalautakunnan seulaa Kantor ei läpäissyt, mutta sitä kevyemmin hänelle onnistui pääsy maan ylimmän tuomioistuimen jäseneksi. KKO:sta käsin on toki paljon helpompi hoitaa välimiestehtäviä kuin työteliään käräjätuomarin viran ohella. KKO:ssa olot ovat paljon lokoisammat kuin käräjäoikeudessa: On suuri joukko kokeneita esittelijöitä, jotka valmistelevat jutut istuntoihin, ja jutuista 90-95 prosenttia karsitaan varsinaisesta tutkinnasta jo valituslupavaiheessa lyhyellä toteamuksella ilman perusteluja: valituslupaa ei myönnetä.

13. Tässäpä osviittaa kaikille asianajajille ja ehkäpä muillekin juristeille: pitää vain osata hakeutua oikeaan tuomioistuimeen, niin kyllä se tuomarinura urkenee myös asianajajalle! Muistuu mieleen vuosi 1970, jolloin 32-vuotias Olavi Heinonen nimitettiin Urho Kekkosen mahtikäskyllä, KKO:n virkaesitys totaalisesti sivuuttaen, oikeusneuvoksen virkaan. Vajaa vuotta aiemmin Heinoselta ei onnistunut pääsy KKO:n nuoremman oikeussihteerin virkaan.

14. Ari Kantoriin sopii hyvin iltapäivien usein käyttämä luonnehdinta "huippujuristi." Hän on hoitanut merkittäviä ja paljon julkisuutta herättäneitä oikeusjuttuja. Lehtitietojen perusteella Ari Kantor on tullut muiden huippujuristien tavoin tunnetuksi kovapalkkaisena asianajajana. Hän oli niiden kuuden asianajajan joukossa, joiden palkkiolaskutuksen pörssirikosjutuissa (mm. T.J. Groupin juttu) apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske nosti pari vuotta sitten tikun nenään ja kanteli kohtuuttoman korkeista palkkioista Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnalle. Kun syyte rikosjutussa hylätään, korvataan syytetyn oikeudenkäyntikulut eli juuri asianajajapalkkiot valtion varoista. T.J. Groupin jutussa asianajajien laskutus taisi nousta parhaimmillaan yhtä asianajajaa kohti lähes 500 000 euroon ja ylikin.

15. Kantelussaan Jorma Kalske väitti, että mainitun kuuden pörssirikoksiin keskittyneiden asianajajien palkkiovaatimukset olivat perusteettoman suuria ja täysin poikkeavia vakiintuneesta käytännöstä. Kalskeen mukaan näin isoja palkkiolaskuja ei voida perustella erityisellä ammattitaidolla, vaan päin vastoin ammattitaidon puutteella. Kalskeen allekirjoittaman kantelukirjelmän oli esittelijän ominaisuudessa laatinut valtionsyyttäjä Pekka Koponen. Kalskeen ja Koposen mukaan "päinvastoin puutteista rikos- ja rikosprosessuaalisessa asiantuntemuksessa vaikuttaa olleen haittaa näiden rikosasioiden hoitamiselle." Kalske ja Koponen totesivat, että asianajajat muun muassa kiinnittävät huomiota rikosoikeudellisesti merkityksettömiin asioihin. Kuusikosta pari asianajaja sai ylimmältä syyttäjiltä erityisen ankaraa kritiikkiä.

16. Pientä tunnusta ammattitaidostaan Kalskeelta ja Koposelta sai vain Merilammen ym. Asianajotoimiston Ari Kantor, jonka kohdalla oli syyttäjien kantelukirjelmän mukaan ollut"havaittavissa näiden juttujen erityisosaamista." Mutta Kantorkaan ei päässyt kokonaan puhtain paperein. Kantelukirjelmässä nimittäin katsottiin, että Kantorkaan " ei ole täysin sisäistänyt nykyisen rikosprosessin perusteita." - Kantelun kohteeksi joutuneet asianajajat pitivät väitteitä väärinä ja loukkaavina.

17. Asianajajaliiton valvontalautakunta ratkaisi kanteluasian täysistunnossaan 14.3.2008. Lautakunnan kokoonpanoon kuului seitsemän jäsentä, neljä asianajajaa ja kolme muuta jäsentä; yksi näistä ulkopuolisista jäsenistä oli KKO:n oikeusneuvos Hannu Rajalahti.(Olen blogissani 9.2.2009 arvioinut, voiko ylimmän tuomioistuimen jäsen toimia sanotunlaisessa sivutoimessa, joka on asiallisesti verrattavissa alioikeuden tuomarin tehtävään.) Näistä kuudesta asianajajasta yksi sai valvontalautakunnalta varoituksen - valituksen johdosta Helsingin hovioikeus lievensi myöhemmin kyseisen seuraamuksen huomautukseksi - ja kaksi asianajajaa huomautuksen sen takia, että heidän palkkiolaskunsa eivät olleet kaikilta osin riittävästi eriteltyjä. Toinen näistä huomautuksen saaneesta asianajajasta oli Ari Kantor, joka tyytyi lautakunnan päätökseen eikä valittanut siitä hovioikeuteen.

17a. Itse pääasiaan eli asianajajien palkkiolaskutuksen väitetyn kohtuuttomuuden valvontalautakunta sivuutti asiallisesti kokonaan, sillä päätöksessä viitattiin lakonisesti vain siihen, että advokaattien päämiehinä olleet pörssirikosjutun syytetyt olivat mukisematta hyväksyneet laskut. Koska näin oli, asianajajat eivät lautakunnan mielestä olleet syyllistyneet hyvän asianajajatavan rikkomiseen. Jos valvontalautakunta olisi puuttunut väitettyyn kohtuuttomuuteen eli ryhtyneet syynäämän laskutusperusteiden kohtuullisuutta, olisi kyseessä ollut merkittävä ennakkotapaus, joka olisi todennäköisesti poikinut jatkossa useita kanteluja ja valituksia liittoon.

18. Mitäs pienistä! Kantorin saama huomautus hyvän asianajajatavan rikkomisesta ei painanut KKO:n virkaesityspäätöksessä minkään vertaa. Mutta mielenkiintoiseksi asian tekee se, että valtionsyyttäjä Pekka Koponen, joka siis Jorma Kalskeen kanssa oli ollut laatimassa muun muassa Ari Kantoria koskevaa kantelukirjelmän Asianajajaliitolle, osallistui nyt KKO:n jäsenenä virkaesityspäätöksen tekemiseen; Pekka Koponen nimitettiin KKO:n jäseneksi viime kesänä. Pekka Koposella esitti nimitysasiassa oman äänestyslausuntonsa, johon oikeusneuvos Kari Raulos yhtyi. He eivät esittäneet virkaan Kantoria tai Fredmania, vaan heidän "hevosensa" oli käräjätuomari, OTT Mika Huovila, joka on toiminut viimeksi 2-3 vuotta KKO:n esittelijäneuvoksena.

19. Pekka Koponen kirjoittaa äänestyslausuntonsa yleisperusteluissa niin osuvasti, että lausuma on syytä siteerata tähän kokonaisuudessaan:

- Korkein oikeus on varsin suppea asiantuntijaorganisaatio. Osittain siitäkin johtuu, että on ensisijaisen tärkeää vakuuttua siitä, että jäsenen virkaan nimitettävät täyttävät säädetyt pätevyysvaatimukset. Ongelma on, että korkeimman oikeuden käytettävissä olevilla menetelmillä ei kyetä turvaamaan sitä, että kaikista hakijoista olisi tasapuolisesti saatavilla luotettavaa tietoa heidän ammattipätevyytensä arvioimista varten. Tämä koskee erityisesti niitä hakijoita, joilla ei ole oikeustieteen alalta kirjallista tuotantoa ja joka eivät ole toimineet oikeuslaitoksen palveluksessa tai muutoin oikeudenhoidon tehtävissä niin, että perustellun mielipiteen muodostaminen olisi mahdollista. Tällöin on käsillä vaara, että käsitykset ammattitaidosta rakentuvat yksittäisten ja satunnaisten havaintojen varaan ja siten selvästi riittämättömän aineistoon.

20. Saattaa olla, että Koponen ei katsonut voivansa kannattaa Ari Kantorin esittämistä virkaan, ei siksi, ettei hän tuntenut Kantoria ja tämän ammattipätevyyttä, vaan siksi, että hän tiesi siitä, omasta mielestään ehkä paremmin kuin monet muut KKO:n jäsenet. Olihan Koponen laatinut ja allekirjoittanut Jorma Kalskeen kanssa pari vuotta sitten kantelukirjelmän, joka koski myös Kantorin toimintaa ja jossa arvosteltiin Kantoria nykyisen rikosprosessin perusteiden sisäistämättömyydestä.

21. Koponen ja Kantor ovat ottaneet yhteen kantelutapauksen lisäksi muulloinkin. Helsingin Sanomissa (hs.fi) kerrottiin 18.6.2009 toimittaja Tuomo Pietiläisen kirjoittama juttu Helsingin käräjäoikeuden ilmeisesti edellisenä päivänä antamasta päätöksestä. Käräjäoikeus oli hylännyt valtionsyyttäjä Pekka Koposen Suomen suuriman lääkkeiden jakelijan Tamron omistajia pörssirikoksesta (tiedottamisrikos) vastaan ajaman syytteen vanhentuneena. Koponen oli vaatinut jutussa viisihenkisen miljardööriperheen saksalaisille jäsenille "tuntuvia sakkorangaistuksia." En tiedä, onko tuomiosta valitettu ja onko hovioikeus ratkaissut mahdollisen valitusasian.

22. Tässä yhteydessä kiinnostaa lähinnä vain syytettyjä sanotussa jutussa avustaneiden Ari Kantorin ja saksalaisen asianajotoimiston palkkiolaskutus ja käräjäoikeuden siitä antama päätös. Lehtijutun mukaan Ari Kantorin palkkiolasku oli määrältään 228 000 euroa ja saksalaisen toimiston 118 000 euroa, yhteensä siis 346 000 euroa. Tämän määrän käräjäoikeus kuitenkin leikkasi alle kolmasosaan ja velvoitti valtion korvamaan syytettyjen asianajokuluja yhteensä 92 000 euron edestä arvonlisäveroineen. Käräjäoikeus perusteli leikkausta sillä, että "ilmoitettu työmäärä oli selvästi ylimitoitettu" ja Suomessa ja Saksassa oli tehty päällekkäistä työtä. Kun käräjäoikeus ei "leikkaa" palkkioita omasta aloitteestaan, on syyttäjän eli siis tässä tapauksessa valtionsyyttäjä Pekka Koposen täytynyt esittää vaatimus avustajien esittämien palkkiovaatimusten alentamista ja perustella sanottua vaatimustaan edellä mainituilla syillä.

23. Mutta nyt siis Koponen ja Kantor istuvat yhdessä KKO:ssa ja plenumissa luultavasti virkaikäjärjestyksessä jopa vierekkäin - varmaan aivan sulassa sovussa keskenään. Kenties Ari Kantor on ajatellut virkaa hakiessaan, että jos kerran Pekka Koponen nimitettiin edellisellä kerralla KKO:een, niin kyllä silloin hänelläkin täytyy olla hyvät mahdollisuudet tulla nimitetyksi, sillä onhan hän sentään usein voittanut Koposen isoissa talousrikosjutuissa.

P.S.

Huomenna Eduskunta kokoontuu valtiopäiville ja valitsee puhemiehet. Nähtäväksi jää, valitaanko 2. varapuhemieheksi edelleen kansanedustaja Johannes Koskinen. Helsingin hovioikeushan totesi viime syksynä antamassaan ja sittemmin lainvoiman saaneessa Rusi-tuomiossaan Johannes Koskisen menetelleen perustavaa laatua olevan ihmis- ja perusoikeuden eli syyttömyysolettaman vastaisesti. Valtio velvoitettiin suorittamaan osaksi tällä perusteella Rusille vahingonkorvausta kärsimyksestä.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kantor ja Fredman ovat saman ikäluokan edustajia ja pitkän kokemuksen omaavia asianajajia. Mukavia ja asiallisia miehiä molemmat. Myös taitaviksi tunnettuja.

Blogistin kirjoituksesta on rivien välistä luettavissa, että Kantor on näistä kahdesta se ahneempi, isoja laskuja kirjoitteleva asianajaja. Voi olla, mutta en kyllä ymmärrä miten relevanttia on se, että kirjoittaako AA isoa tai pientä laskua? Ei kai sen pitäisi olla mikään peruste KKO:n valinnoissa.

Jos blogisti haluaa korostaa, että ahneus on ainoa Kantoria ohjaava voima, niin yhtä absurdisti voisi väittää, että Kantoria kohdannut henkilökohtainen tragedia on tehnyt hänestä paremman juristin.

Se on totta, että hakijoiden vertaaminen on vaikeaa ja hakuprosessia tulisi avata puolueettomaan ja avoimempaan suuntaan. Mutta ei valittua tule syyttää siitä, että KKO:n valintamenettely on sisäsiittoinen ja läpinäkymätön. Valitunkin kannalta on harmillista, ettei hän voi koskaan sanoa olleensa pätevin, koska haku- ja valintaprosessi on niin omituista salatiedettä.

Oli miten oli, uskon että Kantor haluaa näyttää olevansa valinnan arvoinen henkilö. Toivottavasti joku neuvoo häntä panostamaan energiansa varsinaiseen virkatehtävään eikä välimiesoikeuksiin.

Anonyymi kirjoitti...

" - - toiminut sekä välimiehenä että asiamiehenä laajoissa kotimaisissa ja kansainvälisissä välimiesmenettelyissä"

Kantorillahan on selvästi tuomarikokemusta.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni tämä valinta korustuu kansalaisten silmissä siltä, ettei Asianajajaliiton huomautuksilla ole minkäänlaista vaikutusta mihinkään, vaikka toisin asiakaspoloille kerrotaan.
Asiaan olisi suuresti puututtava ja korjattava tilanne.
Nyt meni maine.

Siru Pola kirjoitti...

Kyllä kai laskujen pitäisi perustua oikeisiin ja totuudellisiin laskutusperusteisiin. Mielenkiinnolla odotan, milloin asianajajan laskutusjuttu on korkeimmassa käsittelyssä seuraavan kerran ja mitä sitten kukakin lausuu ja kuka jäävää itsensä jos niin katsoo...

Anonyymi kirjoitti...

JO ON HYVA SELVITYS, KIITOS!

Kylla asiat nayttaa etenevat, kun niita ruoditaan. Koskinen sai lahtea, mutta tulipa Filatov tilalle ! Olisko bloginpitajalla, mitaa Filatovin varalle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Filatov on oikein hyvä valinta!

Sitä paitsi johan tasa-arvokin edellyttää, että parlamentin puhemiehistössä on ainakin yksi nainen eikä pelkästään ukkoja.

Hämeenlinnakaan ei menettänyt mitään, sillä Filatov asuu Koskisen tavoin Hämeenlinnassa.

Anonyymi kirjoitti...

Ahneus ei näytä todellakaan olevan mikään este päästä KKO:n jäseneksi, sivutoimille ahneita jäseniähän KKO on jo nykyisin pullollaan!

Joten hyvään seuraan Kantor pääsee.

Jos välimiehen hommat rinnastetaan tuomarin tehtäviin, niin silloinhan KKO:n jäsenet eivät voisi toimia lainkaan välimiehinä, sillä eihän tuomari voi toimia kahdessa eri instanssissa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lisää nimitysuutisia:

Sirkka Mertala on valittu valmennus- ja konsulttifirma Milestonen uudeksi toimitusjohtajaksi. Firmassa on 11 työntekijää.

Eikö Matti Vanhanen voisi nyt mennä tänne Milestoneen ja hoidattaa koipensa kerralla kuntoon? Vai mitä siellä Milestonessa valmennetaan ja huolletaan?

Anonyymi kirjoitti...

Vetiköhän Johannes Koskinen itse omat johtopäätöksensä, vai joku ne hänen puolestaan? Antoikohan kansleri käytävällä vinkin tehdystä kantelusta?

Hyvä, että demarit osasivat vihdoin antaa arvoa Filatoville.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oikeuskansleri ei varmastikaan puutu eduskunnan henkilövalintoihin millään tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Jaha, kanslerin "tiedotusvelvollisuus ilman muistiota" koskeekin vain nykyisiä ministereitä (Vanhanen). Ex-ministereille (Koskinen) ei tarvitse siis tehdyistä kanteluista "tiedottaa".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Eiköhän tuo "tiedotuspuoli" ole tullut hoidetuksi muutoinkin.

Tarkkailija X kirjoitti...

Markku Fredman olisi ollut lain -ja oikeudenkäytön kehittämisen kannalta paras vaihtoehto. Ihmisoikeuskysymykset ovat tuoneet Suomelle valtaosan EIT:n langettavista tuomioista. Nyt sitten valittiin menestyvä liikejuristi -ja välimies. Jonka menestyksen mittarina on ollut mm. ylisuuret laskut. Eliitti sai taas oman miehensä läpi. Kansalaisten kannalta Ihmisoikeusasiantuntija olisi tuonut oikeudenmukaisuutta ja riippumattomuutta lainkäyttöön.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO sanoi virkaesityksensä perusteluissa, että asianajaja Ari Kantorin "vankka ja ajantasainen kokemus asiamiehenä tuo mukanaan myös asianosaisten näkökulman oikeudenhoitoon."

Kun Kantor on esiintynyt oikeudenkäynneissä lähinnä pörssikeinottelijoiden ja yritysjohtajien asiamiehenä sekä esim. Tamron miljardööriperheen jäsenten asiamiehenä pörssirikosjutussa, näyttää selvältä, millaisten ihmisten ja asianosaisten näkökulman hän tuo mukanaan KKO:n oikeudenhoitoon. Tällaisten asianosaisten näkökulmaa on kyllä ollut KKO:ssa jo ennestään runsaasti, aivan riittävästi.

Anonyymi kirjoitti...

En nyt ihan usko ajatusta, että asianajaja muuttuu päämiestensä kaltaiseksi ja edustaa samaa ajatusmaailmaa. Fredman on ajanut aika monen rikollisen asiaa enkä silti sanoisi hänen tuovan KKO:een rikollista näkökulmaa.

Fredman ja Kantor ovat startanneet uralleen ihan perusasianajajan hommista ja sitten valinneet omat erikoistumislinjansa. Asiakaskunta on tullut niiden valintojen myötä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Eivät ne kaikki Kantorinkaan päämiehet taida mitään pulmusia olla!

En kai väittänyt, että asianajaja muuttuu päämiestensä kaltaiseksi, vaan puhuin vain samasta asiasta kuin KKO:kin esityksessään, eli asianosaisten näkökulman mukaan tuomisesta oikeudenkäyttöön.

Ehkäpä Fredman olisi voinut tuoda KKO:n oikeudenkäyttöön hieman enemmän ns. pienen (tavallisen) ihmisen ja asianosaisen näkökulmaa kuin Kantor?

Anonyymi kirjoitti...

Lisäinformaatiota kirjoituksen kappaleeseen 21: Helsingin käräjäoikeuden tuomioon ei ilmoitettu edes tyytymättömyyttä. Helsingin hovioikeuden muissa vastaavissa jutuissa antamista haukuista huolimatta käräjäoikeus näyttäisi siis toisinaan ymmärtävän jotain jopa arvopaperimarkkinarikoksista.

Mikko kirjoitti...

Oikeussalissa eri tuoleilla töitä tehneenä voisin sanoa, että Fredmanin ilmestyminen istuntoon saa ainakin tuomarin rentoutumaan. Saliin on saapunut oikeudenhoidon luotettava osapuoli. Fredman on hallinnut juttunsa täydellisesti ja hänen osallistumisensa lainvalmistelutyöhön asianajajaliiton piirissä ja hänen eduskuntakäyntinsä ovat saaneet monet meistä luottamaan häneen asiantuntijana ja keskustelukumppanina asioissa, joissa voimassa oleva laki on jäänyt pahasti jälkeen todellisuudesta. Jos hänestä olisi nyt tullut korkeimman oikeuden jäsen, voisi hänen mahdollisuutensa vaikuttamiseen olla nykyistä vähäisemmät. Uusi rooli olisi voinut kahlita häntä. - Moni piti häntä takavuosina kauhukakarana, mutta se varmaan johtui siitä, että arvostelijoilla ei ollut itsellään hallussaan ne asiat, joista Fredman tunnettiin silloin.

Anonyymi kirjoitti...

Sen verran on mätä koko suomenoikeuslaitos että sama se on kenet sinne valitaa. KKO on organisaatio, joka antaa normaalisti merkitykseltään vähäpätöisiä päätöksiä varsin- Isoja periaatteelllisia kysymyksiä, yhteiskuntaan littyvviä asioita ja oikeusturvakysymyksiä ei oteta edes käsittelyyn. KKOta kiinnostaa lähinnä epäoikeudenmukaisuuden ylläpitäminen.