1.Raiskauksista annetut tuomiot yllättävät usein, eivät ankaruudeltaan vaan lievyydellään. Asiasta on riittänyt puhetta ja ihmettelyn aihetta ja pitkään. Rikoslain mukaan raiskauksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kuusi vuotta (RL 20:1). Törkeästä raiskauksesta rangaistusasteikko on vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Törkeästä raiskauksesta annetut tuomiot ovat käytännössä harvinaisia. Raiskaustuomiot vaihtelevat useimmiten vuoden ja kahden vuoden välillä. Ensikertalaisille vankeutta tuomitaan usein ehdollisena, joka voidaan antaa, jos rangaistus ei ylitä kahta vuotta.
2. Toissapäivän Ilta-Sanomissa kerrottiin Helsingin hovioikeuden tuomiosta tapauksessa, jossa mies raiskasi entisen avopuolisonsa vongattuaan tältä sitä ennen koko illan ja yön turhaan "jäähyväisseksiä", katso tapauksesta tässä. Tuusulan käräjäoikeus oli tuominnut miehen raiskauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta 1,5 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Helsingin hovioikeus, jonne mies valitti tuomiosta, lievensi rangaistuksen ehdolliseksi ja määräsi sen ohella miehelle 50 tuntia yhdyskuntapalvelua.
3. Hovioikeuden perustelut vaikuttavat eriskummallisilta. Hovioikeus otti ensinnäkin huomioon, ettei miestä ollut kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana tuomittu ehdottomaan rangaistukseen; ehdollisen vankeusrangaistuksen mies oli siis ilmeisesti saanut. Tällä perusteella rangaistuslajin valinnassa oli hovioikeuden mukaan pidettävä lähtökohtana ehdollista vankeusrangaistusta, vaikka kysymys oli vakavasta rikoksesta eli seksuaalirikoksesta. Tästä voidaan kuitenkin olla eri mieltä.
4. Yllättävintä perusteluissa on kohta, joka hovioikeuden mielestä oli rangaistuslajin valinnan kannalta ratkaiseva pointti:
Koska pääkäsittelyssä on käynyt ilmi, että miehen elämäntilanne on rikokseen syyllistymisen jälkeen muuttunut siten, että hänellä on perhe ja työpaikka, vankeusrangaistuksen tuomitseminen ehdottomana on epätarkoituksenmukaista.
5. Vai että epätarkoituksenmukaista! Mutta mitä laki sanoo rangaistuslajin valinnasta ja rangaistuksen mittaamisesta, ehkä hovioikeuden olisi tullut ajatella asiaa myös hieman tältä kannalta? Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimineen sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
6. Tekijän teosta ilmenevä syylllisyys on siis ratkaiseva rangaistuksen mittaamisperuste. Rangaistuksen lieventämisperusteista säädetään RL 6 luvun 6 §:ssä ja kohtuullistamisperusteista 7 §:ssä. Näissäkään lainkohdissa ei puhuta mitään rangaistuksen tarkoituksenmukaisuudesta.
7. Valinnasta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä säädetään puolestaan RL 6 luvun 9 §:ssä. Sen mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottoman vankeuteen tuomitsemista. Ehdottoman rangaistuksen epätarkoituksenmukaisuudesta ei mainita tässäkään lainkohdassa mitään.
8. Miten raiskaus sitten tapahtui? Tästä kerrotaan edellä mainitussa Ilta-Sanomien jutussa, mutta tarkempi kuvaus löytyy Iltalehdestä 25.4. Jos selostus pitää paikkansa, niin voidaan vain ihmetellä, miksi syyttäjä ei ole vaatinut vastaajalle rangaistusta törkeästä raiskauksesta tai miksi syyttäjä ei valittanut käräjäoikeuden tuomiosta ja vaatinut ehdottoman vankeusrangaistuksen korottamista. Niin läheltä törkeän raiskauksen tunnusmerkistöä vastaajan teko liippaa. Voidaan sanoa, että raiskaus on toteutettu RL 20 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla nöyryyttävälllä tavalla, mikä riittää tekemään teosta törkeän raiskauksen, jos tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.
9. Hovioikeuden perustelu, jonka mukaan ehdotonta vankeusrangaistusta olisi pidettävä "epätarkoituksenmukaisena" syytetyn muuttuneen elämäntilanteen vuoksi, eli tarkemmin sanottuna siksi, että tekijällä on uusi perhe ja työpaikka, vaikuttaa kestämättömältä. Laki ei tällaista perustetta tunne. Oikeuskäytännössä on katsottu, että ehdollisen rangaistuksen käyttöön vaikuttavina kohtuusyinä voisivat tulla kysymykseen teosta tekijälle aiheutuneet muut seuraukset (ns. sanktiokumulaatio). Työpaikan menetystä ei voida pitää tällaisena seurauksena, eikä vankeusrangaistuksen suorittaminen johda välttämättä perheen hajoamiseen. Rikokseen normaalisti liittyvät korvaukset eivät myöskän oikeuta mainittuun lievennykseen; Tuusulan tapauksessa syytetty velvoitettiin suorittamaan asianomistajalle korvausta 6 000 euroa. Ehdollista rangaistusta voidaan puoltaa lähinnä vain tekijän korkean iän tai huonon terveydentilan perusteella.
10. Ainakin iltapäivähdissä olleiden uutisjuttujen perustella Tuusulan raiskaus vaikuttaa melko julmalta ja nöyryyttävltä.Tekijän uhkaukset ovat olleet vakavia, minkä lisäksi hän on repinyt uhria hiuksista ja lyönyt tämän päätä seinään. Tuusulan käräjäoikeus piti raiskausta "erityisen vakavana" ja tuomitsi tekijän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Mutta miksi käräjäoikeus määräsi teosta vain 1,5 vuoden pituisen rangaistuksen, sillä tuollaiseen erityiseen vakavaan raiskaukseen syyllistynyt rekijä ansaitsisi kyllä teostaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistuksen, vaikka tekoa ei pidettäisikään törkeänä raiskauksena. Tavallisesta raiskauksesta voidaan tuomita vankeutta aina kuuteen vuoteen saakka. Hovioikeuden ratkaisu lieventää rangaistus ehdolliseksi on käsittämätön.
11. Ovatkohan vanhat "hyvät ajat" jälleen palaamassa raiskauskäytäntöön? Kymmenisen vuotta sitten lehdistössä kohistiin usein monista käsittämättömällä tavalla perustelluista lievistä raiskaustuomioista. Muistissa on esimerkiksi Rovaniemen hovioikeuden tuomio, jossa hovioikeuden presidentin puheenjohdolla toiminut jaosto lievensi käräjäoikeuden ehdottoman vankeusrangaistuksen ehdolliseksi muun muassa sillä perustella, että raiskaus oli ollut "lyhytkestoinen"; tästä elämään jäi nimike "Kemin lyhyt raiskaus". Hovioikeuden presidentti yritti selitellä mediassa onnetonta perustelulausumaa sillä, että tosiasiallisesti raiskauksen kesto ei olisi vaikuttanut lieventävästi rangaistuksen mittaamisen. Oman "Eskon puumerkkinsä" suomalaiseen oikeushistoriaan jätti samoihin aikoihin myös Itä-Suomen silloinen presidentti, joka selitti mediassa hovioikeuden päätöstä käräjäoikeuden tuomitseman raiskaustuomion lieventämistä sillä, että raiskaus oli tapahtunut "tuttujen kesken". Rangaistuksen lieventämistä ehdolliseksi perusteltiin 2000-luvun alkupuolella monissa raiskaustuomioissa tekijän vakinaisella työpaikalla.
12. Jos vankeusrangaistuksia ajatellaan vankiloiden ylläpitoon tarvittavien kustannusten kannalta, niin varmaankin oikeusministeriö ja hallitus ovat yleensäkin sitä mieltä, että ehdottomat rangaistukset ovat epätarkoituksenmukaisia. Kenties tällaista oppia on jaettu tuomareille oikeusministeriön järjestämissä koulutustilaisuuksissa; vankiluvun vähentämistavoite tulisi siis ottaa rangaistuksen mittaamisessa humioon lieventämisperusteena. Riippumattomien tuomareiden ei pitäisi toki kuunnella tällaisia virkamiesten puheita, jotka eivät perustu ramgaistuksen määräämistä ja mittaamista koskevaan lakiin. Rangaistus on mitattava teosta ilmenevän tekijän syyllisyyden perusteella, tämä on selvä ja ehdoton lähtökohta.
13. Yleinen näkemys lienee, että ehdollisia vankeusrangaistuksia annetaan liian heppoisin perustein. Ehdollinen rangaistus ei ole riittävä pelote, kun rangaistusten merkitystä ajatellaan rikollisuuden ennaltaehkäisyn kannalta. Tuomitut eivät yleensä pidä ehdollista rangaistusta juuri minään, sakkoa pidetään käytännössä usein ehdollista vankeutta ankarampana rangaistuksena. Ehdolliseen vankeusrangaistukseen voidaan liittää lisärangaistuksena oheissakko, mutta sitä käytetään yleensä vain silloin, kun tekijällä on tarvittavaa maksukykyä sakon maksamiseen: nuorten rikoksentekijöiden kohdalla oheissakoa ei yleensä tuomita. Jos tekijä tuomitaan yli vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen, hänelle voidaan määrätä rangaistuksen tehosteeksi yhdyskuntapalvelua, jos kyseisen seuraamuksen yleiset edellytykset ovat olemassa. Yhdyskuntapalvelua käytettäneen ehdollisen rangaistuksen tehosteena jokseenkin harvoin, eikä muutaman kymmenen tunnin palvelu voi toki kompensoida päärangaistuksen lievyyttä, jos rikoksesta olisi tullut teosta ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen tuomita ehdotonta vankeutta. Tuusulan tapauksessa tekijälle määrättiin 1,5 vuoden ehdollisen vankeuden lisäksi 50 tuntia yhdyskuntapalvelua.
14. Toissapäivänä oikeusministeriön työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi oikeusneuvos Ilkka Rautio - tässä on siis taas esillä tapaus, jossa ylimmän tuomioistuimen tuomari osallistuu konkreettiseen lain valmisteluun ja vieläpä asianomaisen valmisteluelimen puheenjohtajana (!) - ehdotti jättämässään mietinnössä (OM:n mietintöjä ja julkaisuja 20/2013), että rikoslakiin lisättäisiin uutena rangaistuslajina niin sanottu yhdistelmävankeus. Se olisi rangaistuslaji, joka koostuisi pidemmästä ehdollisen vankeuden osasta ja lyhyemmästä ehdottoman vankeuden osasta. Jos vuotta pidempi mutta enintään kahden vuoden ehdollinen vankeus oheisseuraamuksineen on selvästi riittämätön rangaistus, vankeus voitaisiin ehdotuksen mukaan tuomita osaksi ehdollisena ja osaksi ehdottomana. Yhdistelmävankeutena voitaisiin poikkeuksellisesti tuomita myös yli kahden mutta enintään kolmen vuoden vankeus, jos se on erityisen perusteltua kohtuusperusteiden nojalla, eivätkä rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä rangaistuksen tuomitsemista kokonaan ehdottomana. Yhdistelmävankeuteen sisältyisi aina ehdotonta vankeutta, jota ei voitaisi tuomita yhdyskuntapalveluna tai valvontarangaistuksena.
15. Työryhmän ehdotus on periaatteessa hyväksyttävä siltä osin, että ehdolliseen rangaistukseen sisällytetään lyhyt ehdoton vankeusrangaistus. Mutta toisin kuin työryhmä ehdottaa, ehdotttoman rangaistuksen sisällyttäminen ehdolliseen rangaistukseen tulisi olla pääsääntö, mistä voitaisiin poiketa erityisestä syystä, jos ehdottoman vankeuden osa olisi ilmeisesti kohtuuton. Toiseksi ehdollista vankeusrangaistus tulisi jatkossakin rajoittaa vain tapauksiin, joissa tuomitaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Vaikuttaa hieman siltä, että työryhmällä on ollut niin sanotusti ketun häntä kainalossa, eli työryhmä haluaa, kenties säästösyistä, karsia ehdottomia vankeusrangaistuksia ja sitä myöten vankilukua. Siihenhän ehdotus ehdollisen rangaistuksen tuomitsemisen mahdollisuudesta myös yli kaksi vuotta pidempien rangaistusten osalta johtaisi.
16. Tuusulan raiskaustuomio osoittaa jälleen kerran, että rangaistuskäytäntöä vaivaa Suomessa paha epäyhtenäisyys. Mitä asiantilan korjaamiseksi voitaisiin ja tulisi tehdä? Minusta yksi ja kenties kaikkein tärkein asia on, että korkeimman oikeuden tulisi ryhtyä nykyistä paljon aktiivisemmin ohjaamaan päätöksillään alempien tuomioistuinten lainkäyttöä rangaistuksen mittaamiskysymyksissä. Tämä edellyttäisi, että syyttäjät veisivät nykyistä huomattavan paljon useammin hovioikeuksien rikosjutuissa antamia rangaistustuomioita korkeimman oikeuden tutkittavaksi, eli pyytäisivät valituslupaa rangaistuksen mittaamiskysymysten osalta. Nyt näin tapahtuu aivan liian harvoin.
17. Korkein oikeus antaa vain aniharvoin rangaistuksen mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä. Vuonna 2012 korkein oikeus antoi kaikkiaan 109 ennakkopäätöstä. Niistä vain yhdessä (1) tapauksessa oli kysymys rangaistuksen mittaamisesta (KKO 2012:9).
18. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Norjan ylin tuomioistuin Høyesterett julkaisi vuonna 2012 yhteensä 130 ennakkopäätöksen luontoista ratkaisua, jotka käsiteltiin tuomioistuimen normaalissa eli viisijäsenisessä kokoonpanossa. Niistä kaikkiaan kolmessakymmenessä (30) tapauksessa oli kysymys rangaistuksen mittaamisesta (straffutmåling). Lisäksi Høysterettin kolmijäseninen kokoonpano (ankeutvalget) julkaisi 12 rangaistuksen mitaamista koskevaa ratkaisua. Vuonna 2012 Norjan korkein oikeus siis antoi ja julkaisi yhteensä 42 ratkaisua, jotka koskivat nimenomaisesti rangaistuksen mittaamista. Suomessa sitä vastoin korkein oikeus antoi ja julkaisi samana vuonna tasan tarkkaan yhden (1) rangaistuksen mittaamista koskevan ennakkopäätöksen.
19. Mitä tästä, arvoisat lukijat, voidaan päätellä sen suhteen, kummassa maassa ylin tuomioistuin haluaa ja käytännössä myös todella ohjaa alempien oikeuksien rangaistuksen mittaamista koskevaa lainkäyttöä ja kummassa maassa rangaistuskäytäntö mahtaa olla yhtenäisempi, Suomessa vai Norjassa? Kenties kysymys on osaksi siitä, että Høysterettin tuomarit eivät haali itselleen erilaisia sivutoimia (esim. työryhmien ja toimikuntien jäsenyydet ja välimiestehtävät) siinä määrin kuin suomalaiset kollegansa KKO:ssa, jolloin heiltä säästyy aikaa ja voimia tuomarinvirkansa hoitamiseen. Vaikea sanoa, mutta onhan mainittu ero rangaistuksen mittaamista koskevien ennakkopäätösten määrässä todella silmiinpistävän suuri.
20. Suomessa syyttäjiä kehotetaan ylimmän syyttäjäviranomaisen (VKSV) toimesta olemaan valittamatta "turhaan" ja hakemasta valituslupaa KKO:lta. Tämä kuuluu ilmeisesti osana Matti Nissisen ja kumppanien syyttäjätoimen tehokkuuskampanjaan. Syyttäjä on tehokas, kun hän ei tee mitään "ylimääräistä".
34 kommenttia:
Aiheen vierestä, KKO 2013:29:
Vakuutusoikeuden suoritus hylättiin, Aki Parviainen voitti!
Ai, se oli Aki Parviaisen tapaus!
No, mutta yritetäänpä nyt pysyä asiassa eli blogijutun teemassa. Eli tässä yhteydessä ei muita kommentteja Akin tapauksesta! Siihen voidaan palata myöhemmin erikseen.
Se on muuten vakuutusoikeuden päätös, ei siis "suoritus"!
Sen verran ratkaisusta KKO 2013:29, että kuluttajariitalautakunnan kokopäivätoimisella puheenjohtajalla OTT Pauli Ståhlbergilla näyttää olevan "kiva" sivutoimi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan puheenjohtajana! Kerkeäväinen tyyppi, joka on pyrkinyt usein myös KKO:n jäseneksi!
"Nyt mua viedään lautakunnasta lautakuntaan..."
Niin, millaisiakohan kivoja etelän reissuja golfin yms. merkeissä tapaturmavakuutusta harjoittavat vakuutusyhtiöt mahtaisivat järjestää mh-lautakunnan jäsenille?
Muuten, mitä eroa on valelääkärillä ja vakuutuslääkärillä?
Valelääkäri on nähnyt potilaan.
Rovaniemen hovioikeudesta tuli mieleen, että nyt on haettavana hovioikeuden presidentin virka 22.5. mennessä. "Esko" jää tuolloin eläkkeelle.
Tuskinpa kukaan KKO:sta lähtisi pressaksi Napapiirille, joten virasta kisaavat Lapin paikalliset kyvyt. Kuka mahtanee olla vahvoilla virkaan?
"Hevosmiesten tietotoimisto" veikkaa Rolloon naispressaa. Jo olisi aikakin!
No minä nostaisin esiin Laamanni Seppo Karvonen, Vantaan käräjäoikeudesta. Tuntee talon, jos hänellä olisi hinku etelästä takaisin pohjoiseen, niin olisi varmaan hyvä ja asiantunteva pressa muutenkin kuin hallinnollisesti.
Jos sitten näihin raiskaustuomioihin mentäisiin niin onhan ne joskus huvittavaa luettavaa. Hupi niissä taitaa olla vain siellä raiskaajan puolella kun vihellellen jatketaan elämää ja toinen osapuoli saattaa kärsiä loppuelmänsä. Kyllä Jaakko Tepon erään laulun sanoin "semmoiset sonnit pitäs salvaa". Ehdollinen vankeus ja pakkosterilointi niin olisi muistot molemmilla puolilla elinikäiset. Tasoittaisi vähän puntteja vähän muutenkin kuin nimellisesti.
Niin, onhan noissa hovioikeuksien pressan viroissa jo "eskoja" ihan riittäväti ollutkin, Turussa on muuten nyttenkin pressana Esko, ei kuiteskaan Matti Esko...
Kiinnostaisi tietää, haluaisivatko suomalaiset tuomarit, että KKO ryhtyisi antamaan rangaistuksen mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä hieman Norjan Høysterettin mallin mukaisesti. Norjassa suurin osa rangaistuksen mittaamistapauksista annetuista ennakkopäätöksistä koskee juuri seksuaalirikoksista tuomittavia rangaistuksia.
Viittaan blogikirjoituksen kohtaan 18. Miksi Suomessa syyttäjät eivät hae juuri lainkaan valituslupia rangaistuksen mittaamisesta? Onko se julistettu pannaan VKSV:ssa?
Nyt KKO ratkaisee paljon enemmän näytön arviointia koskevia tapauksia kuin rangaistuksen mittaamisasioita, vaikka vm. asioissa on kyse nimenomaan oikeuskysymyksistä eli prejudikaattikelpoisista tapauksista.
Oikeusneuvokset voisivat nykyistä useammin jalkautua hovioikeuden pressoiksi opettamaan rangaistuksen mittaamista ja muutakin. Heitä voisi houkutella vaikka ylimääräisellä palkkaluokalla.
Rangaistuksen mittaaminen on Suomessa vähän pilkun viilaamista. Joskus seurasin Ruotsissa törkeästä huumausainerikoksesta annettuja tuomioita.
Siellä vankeutta jaettiin tasavuosissa, ja 10 vuotta oli tasalukuna aktiivisesti käytössä. Meillä turhaan veivataan yksittäisia kuukausia edestakaisin.
Olisi mukavaa kuulla, miltä asiat näyttävät Öresundista käsin tarkasteltuna.
Vai että oikeusneuvoksia hovioikeuden pressoiksi "opetustehtäviin"! Hauska ehdotus!
Onhan miellä nytkin kaksi entistä oikeusneuvosta hovoikeuden presidenttinä, mutta he eivät ole kyllä profiloituneet rikosoikeuden erityisosaajiksi. Hovioikeuden presidentin virka on sitä paitsi nykyisin lähinnä hallinnollinen virka, lainkäytön johtaminen tuntuu olevan sivuseikka,
"Rangaistuksen mittaaminen on Suomessa vähän pilkun viilaamista. Joskus seurasin Ruotsissa törkeästä huumausainerikoksesta annettuja tuomioita".
No, tämä näkemys ei taatusti tullut tuomareilta, vaan edustaa kyynistä hällä väliä -tyyliä ja kertoo kyllästymisestä koko lainkäyttöön.
Eikö oikeussihteeri Jyrki Virolaisen ensimmäinen juttu KKO:ssa käsitellyt erästä Muhoksella sattunutta raiskaustapausta ja prosessin tuloksena syytetty vapautettiin raiskauksesta? Tästä tapauksesta olisi mielenkiintoista kuulla enemmän. Antaisi hieman historiallista perspektiiviä päivän aiheeseen.
Tuosta Muhoksen tapauksen esittelystä KKO:ssa on aikaa noin 42 vuotta. Olen kertonut siitä lyhyesti kirjassa Matkalla Pohjoiseen. Yksityiskohtia en enää tarkasti muista, mutta tapauksessa ei ollut kyse niinikään näytöstä eikä syytettä hylätty, vaan KKO:ssa äänestettiin siitä, mihin rikokseen hovioikeudessa väkisinmakaamisesta tuomittu nuori poikakodista karannut syytetty oli itse asiassa syyllistynyt. Silloiset(kin) raiskausta/väkisinmakaamista, pakottamista yms seksuaalirikoksia koskevat säännökset olivat sen verran monimutkaisia, että tulkintavaikeuksia käytännössä ilmeni. Muhoksen tapauksessa KKO:ssa kirjattiin kolme erilaista mielipidettä.
Taitaa taas olla niin että, kun ei ollut todisteita, piti antaa lievempi rangaistus, joka piti perustella jollain tavalla. (Eihän nyt ketään voida todisteiden puuttuessa vapauttaa. Nainen itkee.) Ja kun sitten nämä perustelut on siten validoitu, niitä "joudutaan" käyttämään selvissäkin tapauksissa.
Olen samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa.
Huonojen todisteiden pitäisi tietysti vaikuttaa todistusharkinnassa, mutta valitettavasti jotkut 'pikkuherkulekset' antavat näytön puutteen vaikuttaa rangaistuksen mittaamisessa ja vahingonkorvauksista määrättäessä.
Mistähän nämä edellä kommentoivat "samanmieliset" muka tietävät tai ovat tietävinään, että ko. jutussa näytö ei olisi "oikeesti" riittänyt tuomitsemiseen? Onhan juttua sentään käsitelty kahdesti eli sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden suullisessa istunnossa. Ei tuollaisille huitaisuille voida antaa minkäänlaista arvoa.
Rovaniemen hovioikeudessa olisi mahdollisuus tehdä sukupolvenvaihdos ja pistää presidentin valinnassa vanhakantaiset jääräpäät sivuraiteella.
Itse muistan jo opiskeluajoilta nykyiset hovioikeudenneuvokset Virve Puron ja Liisa Rintalan. Heiltä löytyisi moderneja näkemyksiä. Ja virkarakenteessakin sukupuolinen tasa-arvo kohtuisi.
Olisiko tässä kysymyksessä ne tuomarien ominaisuudet, joista Erkki Aurejärvi eräässä taannoin antamassa haastattelussaan mainitsee: ammattitaidottomuus ja tyhmyys.
Eläimetkin on paremmassa suojeluksessa, kuin ihmiset ja naisethan onkin vapaata riistaa.
Lapin radio 26.4.13 Poromies ampui ahman haulikolla Lapin käräjäoikeus tuomio viisi kk. ehdollista ym.
Tamla on vakuutuskorvausongelmien kaatopaikka myös henkilökuntaan kerätään vakavista ongelmista kärsivät "asian(osais)tuntijat"
No,tuomareita ei toki pidä toki yleistää Erkki Aurejärven tyyliin! Ammattitaidon lisäksi tuomareilta pitää voida edellyttää korkeaa moraalia ja ammattietiikkaa. Nythän meille on vahvistettu hiljattain tuomarin eettiset säänöt.
Ahma kuuluu uhanalaisiin villieläimiin, se on Suomessa rauhoitettu kokonaan, myös poronhoitoalueella. Suomessa elelee enää vain 120-140 ahmaa.
Naisia on huomattavasti enemmän. Keskiajalla hallitsijat julistivat Ruotsissa erityisiä naisrauhaa koskevia valalakeja (edsöre), samoin keisari Aleksanteri I, kun Suomi liitettiin 1809 Venäjään. Ovatko naiset nykyisin siinä määrin "vapaata riistaa", että naisrauhalait tulisi ottaa jälleen käyttöön?
Toisaalta saalista etsiviä puumanaisia lienee Suomessa huomattavasti enemmän kuin ahmoja konsanaan.
Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen kritisoi voimakkaasti Suomen rangaistuspolitiikkaa. Hän sanoi tänään Ylen Aamu-tv:ssä, että rangaistustaso on Suomessa erittäin lievä.
OM:n työryhmä ehdotti viime viikolla ehdollisten tuomioiden kiristämistä niin, että osassa tuomioista lyhyt alkujakso vietettäisiin vankilassa.
Utriainen ei ehdotuksesta innostu. Hänen mukaan työryhmän ehdotuksessa on kyse siitä, että ehdollinen tuomio on menettänyt Suomessa rangaistusarvonsa.
- Jos on kahden vuoden ehdollinen vankeus, josta kolme kuukautta on ehdotonta ja siitä vielä pääsee ehdonalaiseen vapauteen eli istuu 45 vuorokautta, niin missä suhteessa se on siihen kahteen vuoteen. Voi olla, että tuomioistuin ajattelee niin, että nyt vähän kovennetaan tätä rangaistusta, mutta rikoksen uhri voi ajatella, että se on pilkantekoa, Utriainen sanoi.
Tuhansia rikoksia jää joka vuosi tutkimatta kustannusten säästämiseksi. Syyttäjät lopettavat vuosi vuodelta yhä enemmän esitutkintoja sillä perusteella, että tutkinta tulisi liian kalliiksi. Vuosina 2008–2012 määrä lisääntyi 2,7-kertaiseksi, kerrotaan tämän päiväisessä Aamulehdessä.
Esitutkintalain mukaan syyttäjä voi poliisin tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, että esitutkinta lopetetaan, jos tutkinnan kustannukset olisivat asian laatuun ja mahdolliseen rangaistukseen nähden ”selvässä epäsuhteessa”. Yleisimmin rahan säästämiseksi lopetetaan työläitä tutkintoja, joiden lopputulos olisi epävarma ja mahdollinen rangaistus lievä.
Miten siinä lapsen seksuaalisessa hyväksikäyttöasiassa, jossa esitutkinta lopetettiin kustannussyistä, mahdettiin laskea tulot ja menot?
No, Anneli Auerin ym. syyksi epäillyssä hyväksikäyttöä ym. koskevassa asiassa ei ole toki kustannuksia ajateltu eikä säästetty, vaikka asiassa tulisikin ns. vesiperä!
Terttu U. on sentään vielä "tepana" eli topakkana ja voimissaan!
Kuten Tepa sanoi, OM:n työryhmän ehdottomana yhdistelmärangaistus merkitsee käytännössä lähinnä vain ehdollisten rangaistuksen yleistymistä entisestään. Ehdollinen rangaistus kun voitaisiin tuomita aina kolmeen vuoteen asti niin, että siihen lisättäisiin lyhyt ehdoton pätkä, esim. puoli vuotta vankeutta. Mutta vielä merkittävämpi asia on se, että alle kahden vuoden jäävät ehdolliset lisääntyisivät, sillä niitä voitaisiin perustella muutaman kuukauden ehdottomalla pätkällä, josta pääsisi ehdonalaiseen vapauteen jo puolet kärsittyään.
Mikä ihmeen ehdollinen vankeusrangaistus sellainen on, jossa kuitenkin henkilö joutuu vankilaan? Jos käytetään ehdollista vankeusrangaistusta niin käytetään ja sama koskee ehdotonta vankeutta.
Blogisti ansaitsee kyllä tiedonjulkistamispalkinnon noista otsikkokuvistaan!!!
Paavo Paavina oli huippu. Mutta on tämäkin Pohjois-Korean tosi Korea upseerikunta!!
Jos noilla vielä kunnia lisääntyy, niin arvomerkkejä pitää tikata myös perspuolelle. No, sehän vain lisää isänmaallista aktiivisuutta, kun ei turhaan istuksita.
Anu Suomela
Perusongelma tässä on, että oikeuskäytännössä ehdollisesta vankeudesta on tullut oikeuskäytännössä, varsinkin hovioikeuksissa, ensikertalaiselle käytännössä ainut vaihtoehto teon laatuun katsottamatta. Jos käräjäoikeus yrittää muuta, hovioikeus muutta rangaistuksen ehdolliseksi.
Ainut ratkaisu olisi kirjoittaa säännös, jonka mukaan vakavaa väkivaltaa sisältävästä rikoksesta ehdollisen rangaistuksen voisi tuomita vain erityisistä syistä ja perusteluihin selvä lainsäätäjän kanta, että väkivaltarikoksissa normaalirangaistus on ensikertalaiselekin ehdotonta vankeutta. Tuollainen säännös nostaisi ruumillisen koskemattomuuden merkitystä oikeushyvänä.
Ruotsissa kuulemma normaalirangaistus tavallisesta pahoinpitelystä on 30 päivää vankeutta - ehdottomana. Suomessa se on sakkoja!
IMHO esitutkinta- ja rangaistuskäytäntöja pitäisi kansantajuistaa, niin että Arskakin ymmärtää, milloin häkki heilahtaa. Tässä yksi malli, jossa on kaksiportainen filtteri.
1. Esitutkintaa ei suoriteta, jos on loosin poikia, nauttii mustan Audin kyydistä, tai omistaa oikean puolueen jäsenkirjan. Ainoa poikkeus tähän on, jos joku kiukkuinen persu pistää valitusrumban käyntiin.
2. Rangaistuksen pituus on nettotulojen funktio, jossa pituus on tulojen käänteisarvo kerrotuna rikoksen vakavuuskertoimella. Koska yli 100k€ tuloilla käänteisarvo lähestyy kovaa vauhtia nollaa, kaikki yli 100€k tienaavat eivät koskaan voi saada päivääkään linnaa. Tasa-arvon nimissä oikeus voi antaa hyvätuloisille syylliselle ehdollisuus-kuponkeja, joilla pääsee ulkoilemaan ja syömään valtion piikkiin, jos ja kun siihen on tarve.
Jälkimmäisellä filtterillä on myös suorastaan fantastisen positiivisia vaikutuksia valtiontalouteen. Luovia ja fiksuja (lue hyvin tienaavat) ihmisiä ei pistetä telkien taakse vaan annetaan heille mahdollisuus pitää kansantalouden pyörät pyörimässä. Laiskat ja tyhmät taas joutavat istua tuomionsa, koska vapaalla ovat jo muutenkin valtion ylläpidettävinä.
Jos hovioikeudella tuomion perusteluiden hakeminen johtuu tuomioiden lyhentämis tavoitteista, silloin oikeus astuu politiikan kentälle. Vaikka kyse on rangaistuksen mittaamisesta, mutta se tehdään säästötavoitteiden takia, kyse on politiikasta. Meillä oikeuslaitos on politisoitunut, mutta aivan selvästi virkamiespolitisoitunut. Eli ratkaisuissa kuunnellaan virkamieskenttää yleisestä mielipiteestä välittämättä.
Poliittisilla päättäjillä pitäisi olla rohkeutta puuttua tuomioihin lainsäädännön kautta, kun tuomitseminen on mennyt tuollaiseksi pelleilyksi. Se ehdotus ehdonalaisen ja ehdottoman sekoittamisesta kuulostaa oikein hyvältä, jos siitä seuraa, että rikolliset saavat aikaisemman vapauden sijaan edes pieniä rangaistuksia. On vaikea kuitenkaan kuvitella, että vankeutta jaettaisiin oikeuslaitoksen taholta.
Lähetä kommentti