maanantai 1. syyskuuta 2014

874. Oikeusjutun kunniakas päätös

1. Ulvilan murhajutun käsittely alkoi Vaasan hovioikeudessa tänään. Istuntoja pidetään myöhemmin myös Porissa.  Anneli Auer vastaa murhasyytteisiin oikeudessa jo neljättä kertaa, hovioikeudessa juttu on nyt toista kertaa. Auerin puoliso Jukka Lahti surmattiin kotonaan 1.12.2006.

2. Asian esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä on ruodittu tiedotusvälineissä ja oikeusoppineiden lausumissa jo satoja kertoja. Professorikunnasta "päävastuun" myös tämän jutun kommentoinnissa on kantanut tuttuun tyyliinsä Itä-Suomen yliopiston rikos-ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Hän on toiminut pitkään myös virallisena syyttäjänä. Tolvasen lausunnot ovat liikkuneet yleisellä tasolla eikä niistä ole ilmennyt mitään uutta ja ihmeellistä. Hänen lehtilausumansa ovat jääneet ihmettelyn ja päivittelyn tasolle. Mutta ihmekös tuo, sillä Tolvasta ovat jututtaneet lähinnä iltapäivälehdissä uraansa aloittelevat nuoret toimittajat. 

3. Tolvanen on viimeksi kertonut tuntemuksistaan eilen MTV:lle antamassaan haastattelussaan. MTV:n nettijuttu on varustettu valokuvilla, joista yksi esittää surmattua Jukka Lahtea, yksi Anneli Aueria ja yksi professori Matti Tolvasta.Tolvanen sanoo lausunnossaan, että "kunniakas päätös Ulvila-jutulle olisi, jos se päättyisi tähän syksyyn". Kunniakkaalla päätöksellä Tolvanen sanoo tarkoittavansa sitä, että hovioikeuden tuomio jäisi lopulliseksi ja etteivät syyttäjät tai puolustus edes valittaisi korkeimpaan oikeuteen, oli tuomio Vaasan hovoikeudessa mikä tahansa.

4. Näkyy selvästi, että monien muiden lakimiesten ohella myös professori Tolvasen mitta alkaa olla täysi eli hän on kyllästynyt koko Ulvila-juttuun. On toki poikkeuksellista, että yhtä ja samaa murhajuttua pitää käsitellä eri oikeusasteissa useita kertoja ja "kierroksia", Ulvila-jutussa ollaan nyt jo neljättä kertaa oikeussalissa ja otetaan vastaan yhä uudelleen samaa näyttöä. Tolvanen varoittelee myös riskeistä, joita todistajien kuulemiseen moneen kertaan samoista asioista liittyy. Tolvanen kertoo tuntevansa ihmismielen, joka on sellainen, että mitä useammin ihmistä kuullaan, sitä hanakammin ihmisen mieli korjaa jo alun perin vajaita mielikuvia.

5. Tolvanen varoittelee - näin hän on tehnyt Ulvila-jutun tiimoilta usein ennenkin - että juttua ei ole enää minkäänlaista tarvetta käsitellä korkeimmassa oikeudessa, "koska jutussa on kyse puhtaasti näyttökysymyksistä". Tolvanen on väittänyt aiemminkin, että korkein oikeus (KKO) ei käytännössä "juuri koskaan" edes anna valituslupaa jutuissa, joissa on kysymys vain näytöstä ja sen arvioinnista.

6. Viimeksi mainittu väite ei kuitenkaan pidä yhtä tosiasioiden kanssa. Asia on päinvastoin niin, että korkein myöntää yllättävän usein valituslupia varsinkin rikosjutuissa ja erityisesti henkirikosasioissa, joissa on kysymys "vain" näytön arvioinnista. Katsoin juuri äsken Finlexistä korkeimman oikeuden ennakkopäätösten osalta, kuinka monessa tapauksessa KKO on antanut valitusluvan ja julkaissut prejudikaatin jutuissa, joissa on vielä ylimmässä oikeusasteessa ollut kysymys näytön arvioinnista. Hakusanalla näytön arviointi löytyi peräti sata KKO:n (100) ennakkopäätöstä, joista useimmat ovat rikosjuttuja ja monet niistä nimenomaan henkirikostapauksia. 

7. Matti Tolvasen väite, jonka mukaan korkein oikeus ei juuri koskaan myönnä valituslupaa näytön arviointia koskevissa tapauksissa, ei siis pidä paikkaansa. Toivottavaa toki olisi, että Vaasan hovioikeuden Ulvila-jutussa antama tuomio olisi niin hyvä ja laadukas, että tapauksen tutkiminen KKO:ssa ei olisi enää tarpeen.

8. Korkein oikeus on käytännössä ennakkopäätöstuomioistuin, joka keskittyy  oikeuskysymyksiin ja sellaisten asioiden tutkintaan, joissa on kysymys lain soveltamisesta. Toisaalta näyttö- ja oikeuskysymyksiä ei voida aina erottaa toisistaan, mikä on osaltaan johtanut siihen, että korkeimmassa oikeudessa voidaan ottaa tutkittavaksi ja myöntää valituslupia tapauksissa, joissa on tosiasiallisesti kyse "vain" tai "lähinnä" näytöstä ja sen arvioinnista. 

9. Tulisi muistaa, että tuomioistuimessa tapahtuva näyttökysymyksen ratkaiseminen jakautuu kahteen eri vaiheeseen, eli 1) todisteiden näyttöarvon punnintaan (varsinainen todistusharkinta) ja 2) näytön riittävyyttä koskevaan päätöksentekoon. Näyttöratkaisu sisältää sekä todisteiden näyttöarvoa että näytön riittävyyttä koskevat tuomareiden kannanotot. Ensiksi mainitussa vaiheessa on kysymys tosiseikoista, jälkimmäisessä taas oikeuskysymyksestä eli lain soveltamisesta. Riittävyysarvioinnissa tuomioistuin vertaa todistusharkinnassa saavutetun teeman eli asianosaisen faktaväitteen todennäköisyysastetta siihen, millaista todistusvoimaa laki todisteilta vaatii, jotta näyttökynnys ylittyisi. Näyttökynnys voi vaihdella ja on rikosjutuissa korkeampi kuin riita-asioissa. Näytön riittävyyden arvioinnissa on kyse normatiivisesta ilmiöstä, jota ei tulisi sekoittaa "yhdeksi möykyksi" yksittäisten todisteiden arvioinnin kanssa. Korkein oikeus on myöntänyt valituslupia juuri näytön riittävyyttä koskevissa tapauksissa. Sellaisesta on kysymys myös Ulvila-jutussa.

10. Millainen olisi sitten Ulvila-jutun tai yleensä oikeusjutun "kunniakas" päätös? Professori Matti Tolvanen ei näytä asettavan - ainakaan Ulvila-jutussa - oikeusprosessille muuta vaatimusta kuin että hovioikeuden tuomio olisi lopullinen eli asianosaiset eivät enää valittaisi" hovoikeuden tuomiosta, olipa se sitten millainen tahansa.

11. Mutta eihän asia toki noin yksinkertainen ole.  Oikeudenkäynti ei ole kunniakas pelkästään sillä perusteella, että tuomio jää lopulliseksi, siis täysin menettelyn tai tuomion laadusta riippumatta. Valitusoikeus on osa oikeusturvaa eikä asianosaisia voida "arvovaltaisilta tahoilta", esimerkiksi professorikunnassa, kehottaa saati kieltää valittamasta ylempään oikeusasteeseen sillä perusteella, että asiaa on jo käsitelty liian kauan.  Oikeusprosessin pitkittyminen johtuu Ulvila-jutussa asian käsittelyyn osallistuneiden viranomaisten virheistä, ammattitaidon riittämättömyydestä ja tutkinnan kohtuuttomasta viivyttelystä. 

12. Vaikka Matti Tolvanen näyttää unohtavan, niin oikeudenkäynnille ja tuomioistuimen ratkaisulle (tuomiolle) pitää toki asettaa tiettyjä laatuvaatimuksia, jotta prosessia ja ratkaisua voitaisiin sanoa hyväksi ja kunniakkaaksi. Prosessi ei ole kunniakas vain siksi, että sitä ei enää jatketa. Jotta asianosaiset ja myös rikosjutun syytetty voisivat tyytyä tuomioon, on edellytettävä, että prosessi on kaikin puolin tasapuolinen, reilu ja oikeudenmukainen ja että myös puolustukselle varataan asianmukainen tilaisuus tulla kuulluksi, esittää todisteita ja ajaa asiaa. 

13. Esimerkiksi Ulvila-jutun syyttäjien lehdissä kerrottu vihjailu, jossa puolustuksen todistajaksi nimeämää ja väitetyn ulkopuolisen tekijän tunnustamisesta kertovaa henkilöä uhkaillaan jo ennen hovioikeuskäsittelyn alkamista mahdollisella perätöntä ilmiantoa koskevalla rikosilmoituksella ei ole minusta reilua ja kunniakasta.

14. Lisäksi tapa, jolla hovioikeus tulee aikanaan perustelemaan antamansa tuomion, on oikeusprosessin asianmukaisuuden ja reiluuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Ulvila-prosessille saadaan kunniakas lopputulos, jos hovioikeuskäsittely on tasapuolinen ja asianmukainen ja jos hovoikeus onnistuu perustelemaan tuomionsa ymmärrettävästi, seikkaperäisesti ja todistusoikeuden oppeja hallitsevalla tavalla. Hovioikeuden kokoonpanoon näyttää tälläkin kerralla kuuluvan päteviä tuomareita, joten voimme jäädä luottavaisin mielin seuraamaan asian käsittelyä ja odottamaan jutussa annettavaa tuomiota.

31 kommenttia:

PenaJaska kirjoitti...

Blogistin lempiaihe on jälleen otsikoissa, joten saanemme kirjoituksia tästä taajaan. Mielenkiintoisempaa olisi ollut eilistä Hesarin artikkelia telepakkokeinoista käsittelevä kirjoitus.

Anonyymi kirjoitti...

Lopullinen ratkaisu ei voi olla mikään muu kuin syyllinen. Muutoin edessä on tähtitieteelliset korvaukset Aurille, sekä koko oikeuslaitoksen joutuminen naurunalaiseksi, poliisista puhumattakaan. Meni juttu sitten korkeinpaan, tai ei, niin tätä naista ei voida enää julistaa syyttömäksi. Näin se vain on. Todellinen farssi koko juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Auer on siis julistettava vastoin näyttöä syylliseksi "lopullisesgi, j otteivät oikeuslaitos ja poliisi joutuisi kokonaan naurunalaiseks

No, perustehan se on murhajutussa tuokin täällä "oikeusvaltiossa"!

Anonyymi kirjoitti...

Muistutus... Auer tuomittiin ensin äänin 2 -1.. Sitten hovi vapautti yksimielisesti. Sitten porissa 2-1 äänin. Toinen Porin tuomitsijoista olisi pitänyt jäävätä, kun akka /naistuomari/ siirtyi syyttäjän riveihin tivaamaan Auer'ilta kymmeniä kysymyksiä kesken prosessin. Outoa puolueettomuutta. Mielestäni Auer tulee vapautta koska tuomioistuin peluutti pelikelvotonta./Naistuomari/. Auer voitti myös vierasmaalisäännön perusteella. Nim. L. H. Hoppu

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä olen samaa mieltä kun toinenkin anonyymi. Tässä valtiossa on oikeuslaitos ja muu valtiollinen elämä vierantunut niin paljon reaalimailmasta. Tai sanotaanko poliittinen, oikeudellinen, taloudellinen eliitti on vieraantunut siitä. Tämän vuoksi oikeuslaitos tuomitsee Auerin oli sitten tämä syytön tai ei. Vaikka moneen kertaan samat aineistot esitetään niin samoista aineista saadaan täysin erilainen tuomio. Hovi tuomitsee Auerin yksimielisesti se on veikkaukseni.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tietysti tuomitsee koska juttu on niin perin selvä!

Anu Suomela kirjoitti...

Ruotsin oikeuslaitoista on perinjuurin järkyttänyt Sture Bergwallin tapaus. Siinä paljastui, että mies oli tuomittu 8:sta murhasta, vailla mitään aineellista näyttöä.

Syyttäjä ja myös kuulustelleet poliisit uskoivat psykosoopaan, johon myös Bergwall aikanaan uskoi. Sitten paljastui toinen totuus. Bergwall ei ollut murhannut ketään.

Varmaan suomalaiset kollegat ovat tunteneet syvää myötähäpeää ruotsalaisten kollegojensa suhteen.

Voisiko tällä olla joku merkitys Auerin tapauksessa? Käräjäoikeus heitti roskiin kaiken oikeuspsykologisen tieteellisen tutkimuksen. Siksikö, että ollaan kauhuissaan kaikkien psy-alkuisten todisteiden edessä?

Anonyymi kirjoitti...

Ilokseni totean, että blogisti jälleen kerran on napakasti ottanut hyppysiinsä Suomen rikoshistorian kuuman perunan. Surukseni sen sijaan totean, että niin moni asiantuntemuksen syvällä rintaäänellä ottaa kantaa Anneli Auerin syyllisyyskysymykseen tuntematta lainkaan asiakokonaisuutta perustaen näkemyksensä iltapäivälehtien skandaalinhakuisiin juttuihin. Pahansuopaisuus on levinnyt Porin seudulta kuin kulkutauti. Olettaisi Suomen kansan omaavan sen verran korkean koulutustason, että osaisivat analysoida miten juttujen sisällöt ovat painottuneet. Blogisti osaa taitavasti erottaa asian tarkoituksenhakuisesta semanttisesta hälystä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisen pitäisi rikosprofessorin mielestä ottaa murha kontolleen, vaikka ei olisi sitä tehnyt, jotta oikeudenkäynnille saataisiin "kunniakas" loppu. Jo on aikoihin eletty.

Anonyymi kirjoitti...

Erityisen isoissa jutuissa on hovioikeuksissa tapana kysellä ensin vapaaehtoisia esittelijöitä ja jäseniä eikä noudattaa normaalia juttujen jakamisjärjestystä ja istua normaalissa jaostokokoonpanosa.

Kiinnostaa, miten Vaasassa on nyt menetelty. Hovioikeus on suhteellisen pieni.

Anonyymi kirjoitti...

Tolvanen on oikeassa siinä, että henkilötodistajien kuuleminen moneen kertaan on riskialtista. Kokemusta on muutamasta oikeustapauksesta, jossa syytetty tulkitsi saman tilanteen kahdella aivan päinvastaisella tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Pitää toki huomata, että syytetty ei ole todistaja.

Syytetyn asema eroaa ratkaisevalla tavalla todistajan totuusvelvollisuudesta. Syytetyllä on oikeus valehdella, todistajalla ei. On aika tavallista, että saatuaan oikeudenkäyntiin avustajan syytetty puhuu eri tavalla kuin esitutkinnassa, jossa hänellä ei yleensä ole avustajaa. Niinpä syytetty, joka on poliisikuulustelussa tunnustanut teon, voi kiistää syytteen oikeudenkäynnissä tai puhua muutoin toisin kuin esitutkinnassa.

Rastas Y. Mestas kirjoitti...

Auer ei ole syyllinen. Perustelut:

1. Hän on täysin rauhallinen. Syyllinen on rauhaton. Elekieli kavaltaa ennemmin tai myöhemmin vaikka olisi kuinka hyvä näyttelijä.

2. Auer ei katso sivulle eikä käännä silmiään kohdassa jossa valehtelija refleksinomaisesti kääntää.

3. Auer ei korota ääntään.

4. Auer ei tee äkkinäisiä eleitä.

5. Valehtelija korottaa usein tarkoituksellisesti ääntään, käyttää helposti elekieltä tehostaakseen uskottavuuttaan - ja varsinkin katsoo usein sivulle ja välttää katsekontaktia.

Anu Suomela kirjoitti...

Tässä asiassa syyttäjä on kyllä hämmentänyt soppaa niin maan perusteellisesti.

Anonyymi sanoo, että syytetyn ei tarvitse puhua totta. Hyvä niin. Mutta miten tässä kävi niin, että murhan aikana myös 9-v tytär oli syytettynä osallistumisesta isänsä raakaan murhaan?

Hän on kertonut muistikuvansa tapahtumista välittömästi surmayön jälkeen. Eikä ole muuttanut kertomustaan, vaikka häntä tuolloin ankarasti painostettiin poliisin puolelta siihen johdattelevilla haasttteluilla.

En ymmärrä mikä hänen oikeudellinen asemansa on nyt. Epäilläänkö häntä edelleen murhasta, ja tarkoittaako tämä sitä, että syytäjä edelleen epäilee hänen valehtelevan?

Järkyttävä taakka on laitettu lapsen harteille, ja hän on kantanut sitä 8 vuotta.

Voiko tällaista nimetä oikeusvaltion toiminnaksi?





Anonyymi kirjoitti...

Minun mielestäni asia on juuri päinvastoin, eli jos olet syytön, niin et todellakaan käyttäydy noin rauhallisesti ja hillitysti kuin Auer. Vain syyllinen voi olla noin tyyni. Kysykää vaikka keneltä tahansa asiantuntijalta.

Jos vaikkapa arvoisa blogistimme haettaisiin keskellä yötä kotoaan ja syytettäisiin murhasta, raiskauksesta, tai jostain muusta rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt, ja pidettäisiin vuosikausia häkissä, niin hulluksihan siinä tulisi. Mutta Auer ei osoita minkäänlaisia tunteita. Vain syyllinen voi olla noin kylmä.

Sitöpaitsi Auerhan on jo tunnustanut, mutta veti tunnustuksensa takaisin, kun Joutsenlahti kiirehti julistamaan Auerin syyttömäksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Auerin "tunnustus", jonka poliisi sai aikaan johdattelemalla ja manipuloimalla A:ta tilaisuudessa, jossa Auerilla ei ollut mahdollisuus saada avustajaa, ei toki ole mikään aito tunnustus. Siihen eivät ole aiemmin vedonneet syyllisyyden tueksi Satakunnan käräjäoikeus eikä Vaasan hoviokeus.

Onkin perin outoa, että tästä huolimatta syyttäjät vetoavat tuohon "tunnustukseen" ikään yhtenä vahvimpana todisteena syyllisyydestä. Tämä kertoo, että syyttäjillä ei ole mitään kunnon painavaa näyttöä A:n syyllisyydestä.

Väitetystä teosta on kulunut kohta jo kahdeksan vuotta, joten Auerin käyttäytymisestä tai hänen tyyneydestään ei voida vetää minkäänlaista johtopäätöstä hänen syyyllisyydestään. Anonyymin väite on varsin maallikkomainen näkemys, mutta onneksi tätä juttua eivät maallikot ole ratkaisemassa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lasse Männistö perunut erohakemuksensa eduskunnnasta:

http://www.hs.fi/politiikka/Lasse+Männistö+peruu+eroanomuksensa+eduskunnasta/a1409718288371

Järki voitti, viimein. Männistö ja Laura Räty eivät onnistuneet junailuissaan loppuun asti. Männistö ei pääsekään lähtemään Rädyn sijaiseksi eikä Räty pääse eduskunnan jäseneksi.

minä vaan kirjoitti...

Syyttäjät kyseenalaistavat professori Santtilan todistuksen, koska Santtila on heidän mielestään "asenteellinen" puolustuksen hyväksi.

Mutta voi voi, kuinka asenteellisia ovat syyttäjät itse ja osa heidän nimeämistään todistajista!

Vaikka syyttäjä ajaa syytettä syytettyä vastaan, hänen kuuluu lain mukaan olla tasapuolinen. Hänen pitää ottaa huomioon myös syytetyn puolesta puhuvat seikat. Kuinka monta Auerin syyttömyyttä puoltavaa seikkaa olette syyttäjien puolelta kuulleet?

Kaiken mahdollisen ja mahdottoman he kääntävät syytettyä vastaan. Kuten vaikkapa näppylähanskan sängyllä: se on - mitäs muutakaan kuin - lavastusta. Minkä ilmiömäisen ammattilavastajan me olemmekaan Anneli Auerissa menettäneet!

Anonyymi kirjoitti...

Monestikohan anonyymien harrastajien luoma aineisto tuodaan osaksi todistusaineistoa?

Sopii kyllä hyvin tämän jutun kuvaan, että viranomaisten johtopäätökset osoitetaan anonyymien toimesta nettien keskustelupalstoilla virheellisiksi. Jos tuolla todettu virhe on noinkin julkinen, eikö syyttäjällä itsellään jo ole velvollisuus pyytää poliisia korjaamaan virheellisiin johtopäätöksiin ohjaavat todisteet?

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090318628645_uu.shtml

Ilmeisesti kyse on tuosta:
http://niinaberg.com/2014/01/08/puhelimen-vieresta-ei-nae-terassin-ovelle/

Seppo Isotalo kirjoitti...

Professori Virolainen antaa raamit sille kuinka oikeus toimii
1) todisteiden näyttöarvon punnintaa (varsinainen todistusharkinta) ja 2) näytön riittävyyttä koskevaan päätöksenteko.
Ulvilan surmassa on ammattitaitoiselle tutkijalle mahdollista toteutta nämä kaksi kohtaa kolmessa oikeudenkäynnissä. Ostin DVD:n kaikista todistuksista, koko esitutkimusaineisto minulla oli jo ennestään.
Oikeutta istuneiden tuomareiden arviot näytön riittävyydestä on julkaistu.
Tulos tämän aineiston tarkastamisesta on hätkähdyttävä. Mitään näyttöarvoa ei ole todistuksilla jotka syyttävät Aueria. Kaikki todistukset, joissa asetutaan Auerin syyttömyyden puolelle ovat selväsanaisia ja luotettavia.

Kaikki todistajat ovat joko tai, luukuunottamatta Alihankaa, unitutkijaa, joka antaa avain runsaasti aineistoa oikeuden harkittavaksi
https://www.dropbox.com/s/f9fbh39b0a546pl/Alihanka_2_CBEC.m4a?dl=0

Koko tämä aineisto on saatavilla minulta ilmaiseksi, ei kuitenkaan yhtenä kasana vaan tarpeen mukaan. Tähän asti on se tehnyt huonosti kappansa. Ulvilan surmalla spekuloidaan, mutta todelliseen aineistoon ei kukaan halua tarttua.

Anonyymi kirjoitti...

Jo lähtökohtaisesti A Auerin selitykset ns hupparimiähestä kuullostivat ja kuullostavat epätodelliselta. EI KUKAAN täysijärkinen hypi ovista mennen tullen rikotun lasin läpi, tämänhän on koko jutun ns pihvi ja jos tutkinta olisi tehty kunnollisesti niin tähän tämä olisi päättynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi "hyppijän" pitäisi olla täysijärkinen? Aika usein murhaajat ovat mielentilaltaan häiriintyneitä.

Anonyymi kirjoitti...

Se ikkuna on tutkittu hajukoirien avulla ja todettu ettei siitä ole kukaan ihminen mennyt läpi. Siis käsittääkseni tästä oletetusta ulkopuolisesta tekijästä ei ole minkäänlaisia havaintoja, ei yhtään ainoaa dna jälkeä, ei mitään. Vain Auerin väite, että siellä oli joku tuntematon huppumies. Uskokoon ken tahtoo.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai meidän tarvitse miettiäkään onko murhaaja ollut täysissä järjissään, jos ei tiedetä kuka murhaaja on. Akuutissa tilanteessa ja adrenaliinin vallassa tulee tehtyä nopeita ratkaisuja.

Sarjakuvissakin näkee usein, kuinka ovela tunkeutuja kiipeää monimutkaisesti aidan yli, kun vähän uunompi kumppani tulee hetkeä myöhemmin suoraan ovesta sisään. Sarjakuvien huumori heijastelee tosielämän valintoja, joita jokainen kokee ja siinä on niiden hauskuus.

Anonyymi kirjoitti...

Oikeusjutun kunniakas päätös tulisi johtaa mielestäni muutoksiin lainsäädännössä. Nythän esitutkinnan tuloksia on ymmärtääkseni pimitetty syytetyltä, todisteita on kadonnut ilman virkavirhettä, laiton tunnustus hankittu ilman avustajaa, syyttäjän asiantuntijana toiminut saatanaa metsästävä ääriuskovainen, ennustajaa käytetty rikostutkinnassa, oikeusturvan vaarantava, pitkä käsittelyaika jne.

Anonyymi kirjoitti...

Ei nuo virheet, kato, lainuudistuksista miksikään paranisi!

Vaikka laki kirjoitettaisiin enkelien kielellä ja siinä huomiotaisiin kaikki mahdolliset ykstyiskohdat, niin käytäntö ei kuitenkaan välttämättä muuttuisi miksikään. Vika on, nääs, lainkäyttäjissä, niissä on monenlaista turhertajaa, saivartelijaa, ylikatsojaa, typerystä, bessewisseriä, korruptoitunutta virkailijaa sun muita sellaista töpeksijää.

minä vaan kirjoitti...

Miksi tässä jutussa on kaksi syyttäjää vastaan yksi puolustusasianajaja? Epäreilua. Syyttäjillä on lisäksi käytössään poliisitutkijoiden legioona, joka tutkii käskystä, mitä syyttäjä määrää. Miksi tällainen hyökkääjien ylivoima yhtä puolustajaa vastaan?

Syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten kuuluisi lisäksi olla tasapuolisia ja tutkia myös syytetylle edullisia seikkoja. Mutta hah! SE tästä on kaukana. Jos joku uskaltaa esittää puolustusta tukevaa näyttöä, joutuu syyttäjien toimesta itse rikoksesta epäillyksi. Esitutkintaviranomaisten omia virheitä ja laittomuuksia ei edes tutkita.

Pahaksi onneksi puolustusasianajaja tuntuu olevan, anteeksi nyt vaan, melko lailla saamaton. Tekisi mieli panna sanoja hänen suuhunsa. Hyviä ohjeita on annettu erinäisillä palstoilla, mutta ei hän niitä taida lukea. Pääseekö Anneli vankilasta edes nettiin, että voisi itse lukea ja vaikka vaihtaa asianajajaa?

Suomi ei ole oikeusvaltio, vaikka jotkut ehkä niin luulevat.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti on näköjään valikoiva näiden viestien julkaisussa, niin kuin tietysti oikeutensa onkin.

En vain ymmärrä, miksi viestini, jossa kerroin siitä videosta, ei kelpaa. Siinä Mannerille toimitetussa videossa näytetään, kuinka ikkunasta poistutaan, sillä tavalla, minkä tytärkin on kertonut nähneensä. Kaikki jäljet, veri- ym. jäljet sopivat täysin tuohon videon esittämään ikkunasta poistumiseen. Aika tärkeä juttu, vai?

Tuolla edellä kyllä joku pääsi tänne kertomaan, ettei mitään merkkejä muka ole että kukaan olisi kulkenut ikkunasta. Jahas, mutta onpa väitetty jopa uhrinkin siitä tulleen, kun oli kuulemma ajettu ulos.

Anonyymi kirjoitti...

Auerin puolustajaa ei voida vaihtaa, jos Auer itse on tyytyväinen avustajaansa eikä tuomioistuimella ole ollut huomauttamista avustajan toiminnan laillisuutta kohtaan. Toki avustaja voi tästä huolimatta olla "saamaton" tai joissakin asioissa hieman taitamaton.

Olisi kyllä mahdollista, että Auerilla olisi oikeudenkäynnissä kaksi avustajaa, joista toinen itse asiassa avustaisi "pääavustajaa", mutta tätä puolustus tai Auer itse ei ole pitänyt tarpeellisena.

Näillä eväillä tämä kummallinen oikeudenkäynti on siis vietävä loppuun asti. Ehkä puolustus luottaa hovioikeuden jäsenten puolueettomuuteen ja asiantuntemukseen, mutta toki puolustaja saisi esiintyä prosessissa terävämmin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ainakin yksi kommentti, jossa on kerrottu ko. videosta, on kyllä julkaistu edellä.

Vatupassi kirjoitti...

Olisiko syyttäjälaitoksella kurinpalautuksen paikka? Miksei tuomaripuolellakin.

Auerin syyte on alkanut elää täysin omaa elämäänsä, vaikka jutun olisi ylipitkäksi sekoiluksi muuttuneena päättyä jo ajat sitten.

Nyt ajetaan pelkkää koneiston etua. Oikeusturvasta, kohtuullisesta käsittelyajasta, välittömyydestä yms. perusjutuista ei ole juuri mitään jäljellä.

Näin se mopo lähtee kädestä kun oikein pilkkua jyyrätään.

Mediassa paistattelu, jopa sen ruokkiminen ovat tuon kädestä lähtemisen osasyitä.

Vipuun on menty ja pahasti.