1. Korkein oikeus on antanut viime marraskuussa valitusluvan asianosaisen kuulemista koskevassa asiassa (VL 2014:113):
Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut vakuutetulle hankkivansa lääkätietellistä lisäselvitystä tutkiakseen, onko tapaturmakorvauksen epäävä päätös oikaistavissa vakuutetun valituksessaan esittämien vaatimusten mukaisesti. Lisäselvityksen saavuttua vakuutusyhtiö ilmoitti vakuutetulle, ettei lisäselvitys aiheuttanut muutosta vakuutusyhtiön aikaisempaan kantaan, ja toimitti vahinkoasiakirjat edelleen muutoksenhakulautakuntaan. Asia ratkaistiin muutoksenhakulautakunnassa ja sittemin vakuutusoikeudessa ilman, että vakuutetulle olisi varattu erikseen tilaisuutta antaa lausuntoa lisäselvityksen merkityksestä. Kysymys siitä, onko asiassa tapahtunut vakuutetun väittämä oikeudenkäyntivirhe kuulemisperiaatteen loukkauksen johdosta.
2. Asianosaisen kuuleminen (kuulemisperiaate, kontradiktorinen periaate, audiatur et altera pars -sääntö) tarkoittaa suppean määritelmän mukaan sitä, ettei asiaa saa ratkaista tuomioistuimessa ennen kuin asianosaisia on kuultu eli kummallekin osapuolelle on varattu tilaisuus ajaa asiaansa ja esittää omat vaatimuksena ja niiden perusteet ja todisteet sekä vastata toistensa esityksiin. Tuomioistuimen velvollisuutena on huolehtia kuulemisen toteutumisesta. Tuomiota tai päätöstä ei saada perustaa sellaiseen aineistoon, jonka osalta asianosaisille ei ole varattu asianmukaista tilaisuutta tulla kuulluksi.
3. Nykyisin kuulemisperiaatteella on edellä mainittua laajempi soveltamisala, sillä se koskee myös tuomioistuimen hankkimaa selvitystä samoin kuin lainsoveltamista eli oikeudenkäyntiaineiston oikeudellista arviointia koskevia kysymyksiä. Ei siis riitä, että asianosainen saa tiedon vastapuolensa esittämästä aineistosta ja tilaisuuden kommentoida sitä, vaan hänelle tulee varata tilaisuus lausua käsityksensä myös tuomioistuimen asiassa hankkimasta selvityksestä ja tosiasia-aineistoa koskevista lainsoveltamiskysymyksistä. Ratkaisu ei saa myöskään vm. osin tulla asianosaiselle yllätyksenä. Asianosaisen oikeus saada tieto oikeudenkäyntiaineistosta ja oikeus esittää siitä mielipiteensä (knowledge of - ja comment on - sääntö) koskee siis myös tuomioistuimen hankkimaa lisäselvitystä ja oikeusnormien soveltamista.
4. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6.1 artiklassa ja KP-sopimuksen 14.1. artiklassa jokaiselle taattu oikeus rehelliseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttää, että asianosaisella on todellinen oikeus tulla kuulluksi ja mahdollisuus osallistua oman asiansa käsittelyyn. Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeus tulla kuulluksi on yksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisistä elementeistä. Kuulemisperiaatteen rikkominen on oikeudenkäyntivirhe, jonka johdosta myös lainvoiman saanut ratkaisu voidaan poistaa kanteluteitse.
5. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle toistakymmentä langettavaa tuomiota tapauksissa, jolloin tuomioistuin on laiminlyönyt varata asianosaiselle tilaisuuden lausua mielipiteensä todistusaineistosta, jonka joko asianosaisen vastapuoli on esittänyt tai jonka tuomioistuin on hankkinut omasta aloitteestaan. Korkein oikeus on puolestaan antanut 1990- ja 2000- luvulla useita kuulemisperiaatteen rikkomista koskevia ennakkopäätöksiä silloin, kun tuomioistuin ei ole varannut asianosaiselle tilaisuutta lausua käsitystään tuomioistuimen hankkimasta tai jonkin viranomaisen tuomioistuimelle toimittamasta aineistosta.
6. Kuulemisperiaate on voimassa myös lainsoveltamisen osalta. Vaikka tuomioistuimen velvollisuutena on soveltaa lakia jura novit curia -periaatteen mukaisesti viran puolesta, sen tulee varata asianosaisille tilaisuus lausua mielipiteensä lain tulkintaa ja soveltamista koskevista kysymyksistä etenkin silloin, kun asianosaiset itse tai heidän avustajansa eivät ole huomanneet niihin puuttua. Korkein oikeus on antanut kymmenkunta mainitun velvollisuuden laiminlyöntiä koskevaa ennakkopäätöstä. Kuuleminen toteutetaan tuomarin informatiivisen prosessinjohdon avulla. Näin voidaan varmistaa, ettei ratkaisu tule lainsoveltamisen osalta asianosaisille yllätyksenä, vaan kontradiktorinen menettely ja keskustelu toteutuu myös tältä osin.
7. Korkeimman oikeuden edellä mainitussa valitusluvassa kysytään, onko muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa tapahtunut vakuutetun väittämä oikeudenkäyntivirhe kuulemisperiaatteen loukkauksen johdosta, siis sen vuoksi, ettei vakuutetulle ollut varattu tilaisuutta antaa lausuntoa vakuutusyhtiön hankkiman lisäselvityksen merkityksestä.
8. Vastaus on myönteinen eli tapauksessa on rikottu asianosaisen kuulemisen periaatetta. Ei riitä, että vakuutetulle ainoastaan ilmoitetaan, että yhtiö on hankkinut asiassa lääketieteellistä lisäselvitystä ja ettei mainittu selvitys antanut aihetta päätöksen oikaisemiseen. Muutoksenhakulautakunnan ja viimeistään vakuutusoikeuden olisi tullut varata vakuutetulle tilaisuus tutustua lisäselvitykseen ja pyytää häneltä selvityksen johdosta lausuntoa. Tämän velvollisuutensa valitusinstanssit ovat laiminlyöneet. Valittaja ei ole saanut todellista tilaisuutta tulla kuulluksi ja asianmukaista mahdollisuutta osallistua tasavertaisesti asiansa käsittelyyn.
9. Muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus ovat luultavasti katsoneet, ettei vakuutetulle tarvinnut varata tilaisuutta lausunnon antamiseen, koska niiden mielestä vakuutusyhtiön hankkima lisäselvitys ei vaikuttanut asian ratkaisemiseen. Lautakunnalta ja vakuutusoikeus näyttävät unohtaneen, ettei tuomioistuin voi asianosaista kuulematta päättää, mikä merkitys kyseisellä aineistolla on asiassa. Kuulemisperiaatteen tosiasiallinen toteutuminen edellyttää, että asianosainen saa tilaisuuden arvioida, mikä merkitys aineistolla on ja antaako hän sen johdosta lausunnon vai ei.
17 kommenttia:
Koska hallintoprosessissa ei ole prekluusiota, on kaikenlaisessa lisäaineiston lähettelyssä tuomiostuimelle joku raja oltava, jos aineisto on selvästi asiaan vaikuttamatonta. Muuten osapuoli voi viivyttää toiselle tärkeää päätöstä lähettämällä tuomiostuimelle sähköposteja vaikka viikottain. Tällaista yrittämistä kuulemani mukaan tapahtuukin. Onneksi ne kai yleensä osataan jättää omaan arvoonsa ilman mitään jatkuvia pakkokuulemisia.
KKO:n ko. tapauksessa ei ole kuitenkaan kysymys tuollaisesta tapauksesta.
Vakuutusoikeudessa on menettelytapana, että lääketieteellistä arvioita voidaan pyytää muultakin vakuutusoikeuden lääkärijäseneltä kuin siltä, joka kuuluu asian ratkaisukokoonpanoon. Tällaistä lausuntoa ei kuitenkaan anneta neuvottelusalaisuuteen vedoten asianosaisille tiedoksi eivätkä nämä saa lausua omaa käsitystään lausunnon merkityksestä.
Vakutuusoikeuden sanottu menetteytapa loukkaan kuulemisperiaatetta, mutta siitä ko. instanssi vähät välittää.
Onko blogisti jo perehtynyt uuteen tuomioistuinten ratkaisuista tehtyyn väitöskirjaan: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1613-6/
Olisi mielenkiintoista kuulla kommentit!
En ole. Mutta anonyymi voi toki kertoa meille omat kommenttinsa. Kommentissa tulee kommentoida, ei kysellä.
Suman purkaminen alkaa tulevasta päätöksestä!
Vakuutusyhtiön ns. perusteltuja päätöksiä, "Hankala asiakas vaatii asiallisia perusteluita, jos tehdään kielteinen päätös" "Annetaan kielteinen päätös se valittaa kuitenkin" ja "Maksetaan lausunto, muttei käyntiä"
Tuo oli varsin outo kommentti!
Outoa on lakisääteisiä hoitavien vakuutusyhtiöiden toiminta.
Vakuutetulla on oikeus saada vakuutusyhtiöiden käsittelymuistiot ja ns. lääkärikansiotkin, sieltä löytyy mitä ihmeellisimpiä ja outojakin lausuntoja.
Hyvää vuoden alkua!
Klemetin väitöskirja on pitkästä aikaa(?) mukavaa oikeusteoreettista peruskauraa. Virkistävän selkeä vaikeiden asioiden ilmaisu ilahduttaa.
Oikeusteoriaa on aina hauska lukea, vaikka en ymmärräkään siitä mitään.
Anonyymi, joka ei ole koskaan ennen kirjoittanut kommenttia.
No, kerta se on ensimmäinenkin, hyvä anonyymi!
Olen vilkaissut Klemetin väitöskirjaa, mutta se oli minulle varsin suuri pettymys. Kirja on todella pelkkää ja sitä paitsi hyvin vaikeaselkoisella kielellä kirjoitettua oikeusteoriaa.
Jos kuvitellaan, että tuota teosta voitaisiin jotenkin hyödyntää tuomareiden perustelemista tarkoittavassa täydennyskoulutuksessa, niin se on kyllä virheellinen käsitys. Tuomareita tuollainen kirja ei kyllä ilahduta.
Tuomarit eivät tuollaista tekstiä lue suin surminkaan, koska he eivät ymmärrä siitä mitään! Ko. väitöskirja on lähinnä ns. näennäistiedettä ja -teoriaa, jota lukee Suomessa muutama eli korkeintaan kymmenen oikeusteoreetikkoa tai sellaisena itseään pitävää filosofia tai lakimiestä.
Tuossa mainitussa tutkimuksessa on ruodittu vain kourallinen tuomioistuinten päätöksiä. Silti media on ollut valmis lähes kaikenkattaviin päätelmiin ja näkyvään "uutisointiin":
http://yle.fi/uutiset/pitaako_poliisin_virkamerkkia_uskoa__vaitostutkimus_kyseenalaistaa_tuomioistuinten_perusteluja/7672474
Blogistin kommentti uunituoreesta väitöskirjasta ilahdutti: professorikaan ei siis nähnyt iloitsemisen aihetta ääriteoreettisessa tutkimuksessa. - En kyllä minäkään, eikä Nieminen. Kirja vilisee "sivistys"sanoja, joiden merkitys ei hevin avaudu asiaan vihkiytymättömälle. Jopa tiivistelmä oli hienosti ja kuvaavasti "abstrakti".
Käytännön juristin arkityöhön tällaisista tutkijakammion tuotoksista ei lankea paljonkaan valoa.
Kunnioitan ja arvostan korkealle Aulis Aarnionkin elämäntyön, mutta pelkään pahoin, ettei hänenkään oikeusteoreettisista saavutuksistaan ole tuomarille ja juristille sen enempää hyötyä kuin juomarille ja turistillekaan. Luin hänen viimeisimmän kirjansa, jossa oli kyllä mielenkiintoisia kertomuksia kansainvälisissä kongresseissa tavatuista oikeusteorian neroista.
Kirjan lukemisen jälkeenkin jäi vaikutelmakseni, että 1900-luvulla eniten suomalaiseen oikeuskäytäntöön vaikuttanut oikeusteoreettinen ajatus lienee ollut peräisin Simo Zittingiltä. Hänen liitutaululle piirtämiään nuolia sain minäki miettiä. Ymmärsin jopa sen, että dynaaminen suoja etenevässä sivullissuhteessa ei ole kai mikään ehkäisyväline.
Tuo Klementin "saatanan huora" -kirjaläpyskä ei ole juridiikkaa vaan vihaisten finninaamaisten lukutoukka-akkojen vihanpurkausta.
Juridiikka on Jumalan Sanaa, hienostunutta Pyhän Hengen toimintaa eikä hullujen feministien leikkikenttää.
Naiset pois kokonaan juridiikasta!! He vievät kaiken sen arvovallan jonka Jumalan on Juristeille antanut.
Aivan sama tilanne kuin tuon Klemetti-lapsukaisen kuvaama "poliisin virkamerkki" -tapaus. Feministi-akat ovat varastaneet juristin virkamerkin ja sitä heilauttamalla toitottavat mielipuolisia näkemyksiään jotka ovat suoraan helvetin syvyydestä.
Älkää pliis linkatko tuollaisia hulluuden tuotteita!
Vanha jurristi:"Kunnioitan ja arvostan korkealle Aulis Aarnionkin elämäntyön, mutta pelkään pahoin, ettei hänenkään oikeusteoreettisista saavutuksistaan ole tuomarille ja juristille sen enempää hyötyä kuin juomarille ja turistillekaan."
Nyt kyllä täytyy käyttää todistuspuheenvuoro Aarnion puolesta. Hänen työllään on ollut tuomareille ja muille käytännön juristeille kaksi keskeistä merkitystä:
- hän on luonut oikeusteoriaa ja koulukunnan, jonka opetus on vaikuttanut lähes kaikkiin tällä hetkellä vaikuttaviin läytännönb lakimiehiin (esim. oikeuslähdeoppi). Käytännön juridiikka ei pitkällä välillä toimi ilman sen taustalla olevaa tieteellistä teoriaa, joka toki voi joskus olla vaikeatajuista.
- hän on kirjoituksissaan ja käytännön lakimiehille suunnatussa luennointitoiminnassaan korostanut tuomioistuimen perusteluvelvollisuutta, joka on iskostunut tuomarikunnan selkäytimeen. Vastaavasti myös asiamiehet edellyttävät asianmukaisia perusteluja.
Kyllä näin on!
Vastaväittäjä toiminut Raimo Siltala on lausunnossaan todennut, että Klemetin väitöskirja on laudaturin arvoinen. Kannattaa siten perehtyä teoksen vähän paremmin, eikä vain lentävien otsikkojen perusteella tuomita köykäiseksi.
Em. Klemetti väitteli Itä-Suomen yliopistossa. Siellä väitöskirjojen hyväksymiskynnys tuntuu olevan oikeustieteilijöillä alhaisempi kuin muissa tiedekunnissa, vaikka myöskin viimeksi mainituissa väitöskirjoja hyväksytään aika usein liian heppoisin perustein. Tämä johtunee paljolti siitä, että yliopistojen toiminta rahoitetaan osin hyväksyttyjen väitöskirjojen lukumäärän perusteella.
Lähetä kommentti