Oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa vuosille 2013-2025 tehty ehdotus.
2. Työryhmän tuli siis selvittää korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) organisatorisesta yhdistämisestä aiheutuvat vaikutukset sekä toiminnalliset hyödyt ja haitat, joita yhdistäminen toisi mukanaa. Selvitystyössä ei ole siis ollut kyse prosessilajien yhdistämisestä tai jonkin prosessilajin eliminoimisesta, vaan ainoastaan ylimpien oikeuksien organisatorisesta yhdistämisestä. Työryhmä ei ole eikä sen ole toimeksiantonsa mukaan edes tarvinnut ottaa mietinnössään kantaa yhdistämisen puolesta tai sitä vastaan. Merkille pantavaa kuitenkin on, ettei työryhmä ole sulkenut yhdistämistä pois. Mietinnön mukaan yhdistämisestä koituisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Korkeimpien oikeuksien yhdistäminen vaatisi perustuslain muuttamista ja uudistuksen mahdollinen toteutuminen ajoittuisi 2020 -luvulle.
3. Työryhmä on selvittänyt korkeimpien oikeuksien asemaa, rakennetta ja toimintaa nykyisessä kaksilinjaisessa tuomioistuinjärjestelmässä. Lisäksi se on arvioinut, toteuttaisiko yhdistetty ylin tuomioistuin korkeimpien oikeuksien perustuslaillisen tehtävän ylimmän tuomiovallan käyttäjänä paremmin ja tehokkaammin kuin kaksi erillistä korkeinta oikeutta ja mitä hyötyjä ja haittoja yhdistämisestä aiheutuisi. Työryhmä korostaa, että yhdistämisen vaikutukset lainkäytön laatuun ovat vahvasti riippuvaisia yhdistämisen toteuttamistavasta. Yhdistämisen tulisi siksi perustua huolelliseen ja kummankin tuomioistuinlinjan erityispiirteet huomioon ottavaan valmisteluun. Ylimpien tuomioistuinten asiantuntemusta olisi tehokkaasti hyödynnettävä valmistelussa.
4. Mietinnössä on hahmotettu kolme pääpiirteistä mallia yhdistämisen hyötyjen ja haittojen konkreettisemman arvioinnin pohjaksi. Mallit kuvaavat ko. vaihtoehtoja sen mukaan, mikä olisi yhdistetyn tuomioistuimen tehtävä ja asiamäärä. Suuria asiallisia eroja näiden vaihtoehtojen välillä ei kuitenkaan näyttäisi olevan.
5. Ensimmäisessä mallissa työryhmä on arvioinut yhdistetyn tuomioistuimen toimintaa nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa korkein hallinto-oikeus ratkaisisi edelleen merkittävän määrän muita kuin ennakkopäätösasioita (tuomareiden lukumäärä presidentti + 38 jäsentä). Toisessa mallissa arvio perustuu tilanteeseen, jossa korkeimpien oikeuksien tehtäviä on muutettu ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätösrooli on selkeästi vahvistunut (presidentti + 30-36 jäsentä). Kolmannessa mallissa korkeimpien oikeuksien toimintojen yhdistäminen olisi viety kaikkein pisimmälle. Siinä ylin tuomioistuin toimisi lähtökohtaisesti yksinomaan ennakkopäätöksiä antavana tuomioistuimena (presidentti + 24-26 jäsentä).
6. Työryhmän mukaan korkeimpien oikeuksien yhdistäminen selkeyttäisi tuomioistuinlaitoksen rakennetta ja muutoksenhakuteitä. Yhdistetyllä ylimmällä tuomioistuimella olisi nykyistä tilannetta paremmat edellytykset ohjata oikeus- ja hallintokäytäntöä yhdenmukaisin perustein. Lisäksi yhdistetyn ylimmän tuomioistuimen edellytykset oikeuslaitoksen kokonaisvaltaiselle kehittämiselle olisivat nykyistä kaksijakoista järjestelmää paremmat. Yhdistäminen mahdollistaisi myös asiantuntemuksen tehokkaamman käytön yli tuomioistuinlinjarajojen sekä vahvistaisi eri prosessilajien tasapainoista kehittymistä. Työryhmä toteaa, että yhdistämisen vaikutukset lainkäytön laatuun ovat kuitenkin vahvasti riippuvaisia yhdistämisen toteuttamistavasta. Edellytyksenä on, että yhdistäminen perustuisi huolelliseen molemmat tuomioistuinlinjat huomioon ottavaan valmisteluun ja että molemmat nykyiset korkeimmat oikeudet osallistuisivat siihen asiantuntemuksellaan. Työryhmän puheenjohtaja Olli Mäenpää sanoo HS:n haastattelussa 10.1., että yhdistämisestä saataisiin aikaan vuosittain "vain" miljoonan euron säästö.
7. Työryhmän mietintö löytyy tästä.
8. On toki rohkaisevaa, että työryhmä on suhtautunut myönteisesti ylimpien tuomioistuinten yhdistämiseen. Uudistus on minustakin hyvä tavoite, mutta sen toteutuminen vaatinee kuitenkin aikaa ja voinee toteutua aikaisintaan 2020-luvun loppupuolella. Työryhmän esittämistä vaihtoehtoisista organisaatiomalleista kannattaisiin lähinnä mallia III, jonka mukaan ylin tuomioistuin toimisi kaikissa asioissa prejudikaattituomioistuimena.
9. Mutta miksi ihmeessä yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten organisaatiouudistuksessa tulisi lähteä huipulta eli ylimpien oikeusasteiden yhdistämisestä? Kaikissa uudistuksissa olisi yritettävä toimia mahdollisimman rationaalisesti ja edetä, kuten vanha sanonta kuuluu, "tyvestä puuhun" -periaatteella. Myös tuomioistuinlaitosta uudistettaessa olisi järkevää aloittaa alempien tuomioistuinten organisatorisesta yhdistämisestä tai uudelleenjärjestelystä. Hanke, jossa yhdistettäisiin vain ylimmät tuomioistuimet, jättää tuomioistuinorganisaation torsoksi.
10. Itse olen jo vuosia sitten ehdottanut, että alimmat eli alueelliset hallintotuomioistuimet voitaisiin liittää tai integroida, ei hovioikeuksiin, kuten on joskus esitetty, vaan tiettyihin suurimpiin käräjäoikeuksiin. Käräjäoikeuksien myös hallintolainkäytön alalla antamista päätöksistä valitettaisiiin ensin hovioikeuteen ja hovioikeuden ratkaisuista valituslupajärjestelmän puitteissa uuteen yhtenäiseen (ja uljaaseen) ylimpään tuomioistuimeen.
11. Suomen on turha hakea mallia sellaista suurista maista kuin vaikkapa Saksa, Ranska tai Iso-Britannia. Myöskään Norjan tai Tanskan mallit eivät meille kelpaa, koska ko. maat ovat oikeudellisesti kallellaan meille vieraaseen eli brittiläisen oikeusjärjestelmään suuntaan.
12. Suomelle sopiva malli löytyisi läheltä eli Virosta. Kuten työryhmän mietinnössä ja sen liitteessä on selvitetty, Virossa on alimpana instanssina neljä maaoikeutta (maakohtud), jotka käsittelevät riita- ja rikosjuttuja, sekä kaksi hallintoasioita käsittelevää hallinto-oikeutta (halduskohtud). Niiden päätöksistä valitetaan yhteiseen muutoksenhakuasteeseen (ringkonnakohtud), joita on kaksi. Viron korkein oikeus (riigikohus) toimii jo nyt ylimpänä oikeuasteena, ei vain riita- ja rikosasioissa, vaan myös hallintoasioissa; lisäksi riigikohus toimii perustuslakituomioistuimena. Virossa ei siten ole KHO:ta vastaavaa erillistä ylintä hallintotuomioistuinta. Virossa on olemassa valmiina suunnitelma, jonka mukaan edellä mainitut kolme tuomioistuinastetta yhdistetään yhdeksi ja riippumattomaksi kokonaisuudeksi. Tämä merkitsee sitä, että hallinto-oikeudet ja maaoikeudet yhdistetään ja kaksi väliasteen tuomioistuinta (ringkonnakohtud) käsittelevät siviili-, rikos- ja hallintoasioita eri kokoonpanoissa.
13. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo käsitteli Helsingin yliopiston tutkijaseminaarissa 23.1.-14 pitämässään puheessa, joka löytyy tästä, tuomioistuinlaitoksen organisaatioperustaa otsikolla "Yksi vai kaksi tuomioistuinlinjaa". Koskelo kannattaa yksilinjaista tuomioistuinorganisaatiota, vaikka hänen puheenvuoronsa on yleisesti ottaen aika kryptinen ja teoreettinen. Koskelon mukaan oikeudenhoidon - hän karttaa jostakin syystä sanoja lainkäyttö ja organisaatio - uudistuksessa "ei ole kyse nykyisten organisaatioiden lakkauttamisesta, eikä liioin jonkin nykyisen instanssin yhdistämisestä johonkin toiseen". Tämä johtuu Koskelon mukaan siitä, etteivät nykyiset instanssirakenteet ole symmetrisiä, koska meillä on yleisissä tuomioistuimissa kolme oikeuastetta, hallintolainkäytössä vai kaksi ja erityisaloilla on vielä omat järjestelynsä. Koskelon mukaan uudistuksessa olisi kysymys lainkäytön toimintojen uudelleenjärjestelystä, jossa nykyiset organisaatiot kauttaaltaan olisivat uudistamisen piirissä. Lopputuloksena olisi kolme uutta, toistaiseksi nimetöntä oikeusastetta.
14. Kannatan Koskelon mainitsemaa yksilinjaista kolmen oikeusasteen mallia, olen kirjoittanut ko. uudistuksen puolesta jo vuosikausia. Koskelo puhuu yhdistämisen sijasta tuomioistuinten "uudelleenjärjestelystä", mutta hän ei kerro, mitä tuo järjestely itse asiassa pitäisi sisällään ja miksi esimerkiksi hallinto-oikeuksia ja käräjäoikeuksia ei saisi organisatorisesti yhdistää keskenään; nyt OM:lle jätetyssä mietinnössäkin pohditaan juuri KKO:n ja KHO:n yhdistämistä eikä pelkästään hieman mitäänsanomattomasti ylimmän tuomiovallan "uudelleenjärjestämistä". Ehdottamani yhdistämismalli ei tarkoittaisi hallintolainkäytön lakkauttamisesta, vaan se säilysi edelleen ja olisi myös jatkossa nykyisten hallintotuomareiden vankoissa käsissä. Nykyisin vallitseva organisaatioiden tietty epäsymmetrisyys ei olisi yhdistämisen tai uudelleenjärjestelyn esteenä. Hallintoasioissa otettaisiin käyttöön väliasteen muutoksenhaku, jota tehtävää hoitaisi kaksi hovioikeutta eli käytännössä niihin perustettavat erityisosastot. Tämä mahdollistaisi sen, että ylimmän instanssin toiminta perustuisi myös hallintolainkäyttöasioiden osalta valituslupajärjestelmän varaan.
15. Helsingin Sanomat varoittelee tämänpäiväisessä (12.1.) pääkirjoituksessaan, että KKO:n ja KHO:n yhdistäminen voisi "rajata valitusoikeutta". Lehti haluaa varoittaa, että valitusoikeutta rajoitettaisiin, jos yhdistetty ylin oikeuaste keskittyisi myös hallintolainkäyttöä koskevissa valitusasioissa ennakkopäätösten antamiseen, sillä se edellyttäisi valituslupajärjestelmän omaksumista. Valituslupa ei ole kuitenkaan KHO:ssakaan täysin tuntematon asia, sillä se on jo tietyissä asioissa voimassa. Lisäksi KHO on kehittynyt vuosi vuodelta muutoinkin ennakkopäätöstuomioistuimen suuntaan.
16. Omassa mallissani, HS:n esiin nostama uhkakuva poistuisi, sillä sen mukaan käräjäoikeuden myös hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin, ei suoraan KHO:een, vaan väliasteeseen eli hovioikeuteen. Nykyisin riita- ja rikosjutuissa saadaan useimmiten lopullinen ratkaisu jo hovioikeudesta, sillä korkein oikeus myöntää vain noin 7-8 prosentissa tapauksista valitusluvan. Samanlaiseen tulokseen päästäisiin myös hallintoasioissa, jos nykyiset ylimmät oikeudet yhtenäistettäisiin ja yhdistetyssä oikeudessa otettaisiin myös hallintoasioiden osalta käyttöön valituslupajärjestelmä.
17. On valitettavaa, että oikeusministeriössä on ryhdytty pohtimaan ainoastaan KKO:n ja KHO:n yhdistämistä, mutta unohdettu kysymys alempien tuomioistuinten uudelleenjärjestelystä ja yhdistämisestä. Nyt mietintönsä jättäneen työryhmän työ on jäänyt puolitiehen, kun se ei ole toimeksiannostaan johtuen pohtinut lainkaan a) alueellisten hallinto-oikeuksien yhdistämistä käräjäoikeuksiin, ja b) valitusoikeuden järjestämistä myös hallntoasioiden osalta yhdistetystä alioikeudesta hovioikeuteen.
33 kommenttia:
Hesari näyttää tämän päivän pääkirjoituksessaan vastustavan KKO:n ja KHO:n yhdistämistä.
Yksilinjainen tuomioistuinorganisaatio on hyvinkin kannatettava. Mutta eivätkö hallinto-oikeudet sopisi paremmin yhteen hovioikeuksien kanssa. Hallinto-oikeudet ovat muutoksenhakutuomioistuimia ja niiden työtavat ovat huomattavasti lähempänä hovi- kuin käräjäoikeuksia. Jos hallinto-oikeudet ja käräjäoikeudet fuusioitaisiin, luotaisiin hallintolainkäyttöön tarpeettomasti kolmas porras lisää. KHO:n muuttaminen ennakkopäätöstuomioistuimeksi ei tätä välttämättä vaatisi.
Hallinto-oikeuksien integroiminen käräjäoikeuksiin olisi paljon parempi ja luontevampi (sopivampi) ratkaisu kuin niiden väkisin ymppääminen hovioikeuksiin jollakin "asian luonteeseen" perusuvilla syillä.
Hallintolainkäyttöä koskevat asiat (hallintoasiat) sopisivat oikein hyvin nimenomaan käräjäoikeuden, eivät hovioikeuden ensiasteena tutkittaviksi! Nykyisinkin on asioita, jolloin viranomaisen ratkaisusta valitetaan nimenomaan käräjäoikeuteen.
Anonyymi on väärässä väittäessään, että tällöin luotaisiin muka jokin tarpeeton lisäporras. Ei suinkaan, sillä oikeusastejärjestys on jo nyt kolmiportainen: 1)käräjäoikeus, 2) hovioikeus ja 3) korkein oikeus. Tämä järjestys säilyisi myös jatkossa ja se otettaisiin käyttöön myös hallintoasioissa.
Tällä esim. Virossa jo käytössä olevalla järjestelyllä päin vastoin poistettaisiin kaksi tarpeetonta porrasta ja tuomioistuinta; 1) aluueeliset hallinto-oikeudet ja 2) KHO:
Hallintoasioissakin olisi ja korkea aika siirtyä suulliseen ja muutenkin todelliseen prosessiin eikä vain tyytyä yhä edelleen pelkkään iänikuiseen papereiden pyörittelyyn oikeuden kansliassa. Se ei ole mitään kunnon prosessia.
Hesari ja sen konservatiiviset toimittajat eivät (onneksi) ratkaise asiaa.
Hallinto-oikeuslinjan muuttaminen kaksiasteisesta kolmiasteiseksi ilman muuta pitentäisi hallintovalitusten käsittelyaikoja. Muutoksella olisi haitallinen vaikutus elinkeinoelämälle, kun esim. kaavojen lainvoimaiseksi tuleminen lykkäytyisi nykyisestään.
Höpö, höpö, anonyymi! Tuo on täysin turhaa uhkakuvien maalailua, jota hallintolainkäyttöihmiset ja peikko nimeltä "elinkeinoelämä" ovat toki aina harrastaneet
Noin ei kävisi, sillä ko. kolmiportaisuuteen tietenkin kuuluu, että uusi ylin oikeuaste olisi "vain" ennakkopäätöstuomioistuin myös kaava-asioissa yms. asioissa. Väliasteen muutoksenhakuoikeuden järjestämisen myötä noin 90 prosentissa asioista saadan lopullinen ratkaisu jo hovioikeuden päätöksellä. Näin tapahtuu nykyisin myös riita- ja rikosasioissa, koska KKO myöntää valtiusluvan vain 6-7 prosentissa valituslupahakemuksista.
Kaksiportainen hallintolainkäyttö, jossa KHO olisi ennakkopäätöstuomioistuin, olisi nykyistäkin tehokkaampi.
Vielä tehokkaampi olisi malli, jossa olisi vain yksi porras….
Olen lisännyt HS:ssa tänään julkaistun pääkirjoituksen "Oikeuksien yhdistäminen voi rajata valitusoikeutta" johdosta blogitekstiin kappaleet 15-17.
Työryhmän mieitnnössä on tosiaan, toimeksiannon rajauksesta johtuen, sivuutettu kokonaan yksilinjaisuuden vaatimuksen toteutuminen alemmissa instansseissa. Viron mallin etuja ei ole välitetty pohtia.
Yhdessä lyhyessä kappaleessa (s. 111) mietinnössä puututaan alueellisten hallinto-oikeuksien asemaan. Siinä todetaan "vienosti", että hallinto-oikeudet ovat jo nykyisellään rinnastettu tuomioistuinjärjestelmässä pitkälti hovioikeuksiin.
Mistähän tämä mahtaisi ilmetä, kuka tai mikä noin on sanonut ja kuinka "pitkä" tällainen rinnastus olisi? Tätä mietinnölssä ei kerrota.
Mietinnössä ei ole pohdittu, mitä KKO:n ja KHO:n yhdistäminen uudeksi ennakkopäätöstuomioistuimeksi vaikuttaisi hallinto-oikeuksien asemaan tai tehtäviin. Sanotaan vain hyvin lyhyesti, että hallinto-oikeuksia tulisi kehittää "aidoksi ensmmäiseksi muutoksenhakuasteeksi" ja oikaisuvaatimusjärjestelmä olisi otettava laajemmin käyttöön.
Hm, joissakin kabineteissa on siis ilmeisesti sanottu, että "hallinto-oikeuksiin ei sitten puututa, onko selvä!"
Todellista yksilinjaista tuomioistuinlaitosta ei siis haluta toteuttaa, vaikka se olisi täysin mahdollista myös alempien asteiden kohdalla
OM:n työryhmän puheenjohtajana olleen Olli Mäenpään eukko Marjatta on Helsingin hallinto-oikeuden ylituomari. Jotta perhesopu säilyisi, oikeusministeri on, asianosaisten kanssa keskusteltuaan, rajannut hallinto-oikeudet tykkänään työryhmän toimeksiannon ulkopuolelle.
Hallintoasioiden muutoksenhakua ollaan toisaalta muuttamassa (HE 230/2014) siihen suuntaan, että oikaisuvaatimus olisi pakollinen ensi asteen "valitus", ja vasta tämän jälkeen pääsisi valittamaan hallinto-oikeuteen jos ja kun aihetta vielä olisi.
Samaan järjestelyyn kuuluisi se, että valituslupajärjestelmää laajennettaisiin nykyisestä KHO:oon mentäessä.
Oikeusturva sen kun paranee.
Noissa kummassakaan uudistuksessa ei ole kuitenkaan kyse lainkäytön tai tuomioistuinlaitoksen yksilinjaistamisesta.
Niissä on kysymys itse asiassa kahden uuden kynnyksen luomisesta ja siten valitusoikeden tosiasiallisesta rajoittamisesta. Ennen kuin pääset valittamaan hallinto-oikeuteen, sinun pitää suorittaa pakollinen kuvio tai ohjelma eli oikaisuvaatimus Toiseksi, ennen kuin pääset KHO:een, sinun pitää pyytää ja saada valitulupaa.
Tarkoitus ei ole oikeusturvan lisääminen, vaan tuomioistuinten työn keventäminen ja niiden käsittelyyn tulevien asioiden vähentäminen.
Krogerukselta hyvä kirjoitus oikeustaloista eilisessä Hesarissa. Kuopiossa hallinto-oikeus näyttääkin jo ennakoivan tulevaa ja yhdistyvän hovioikeuteen ... http://www.hs.fi/mielipide/a1420859893633
Heh, heh! Tuollaista jokseenkin mitättömän tuntuisista pikkuasioista nämä presidentit ja päällikötuomarit ovat yksinomaan kiinnostuneita ja jopa huolissaan! Oikeustalokulttuurista, tuomioistuinten toimitaloista ja niiden "kylkäisistä", arvokkaasta arkkitehtuurista jne.
Se, että poliisi ja syyttäjät toimivat samassa talossa tuomioistuimen kanssa ja että talon nimi on "oikeus- ja poliisitalo" tai "poliisi- ja oikeustalo" ei minusta vaaranna tippaakaan tuomioistuinten riippumattomuutta tai "riippumattomuuskuvaa", ei edes silloin, kun oikeudessa tutkitaan poliisirikoasiaa.
Myös hallinto-oikeuksillekin tulee antaa sija hovioikeustalossa, se ei alenna mitenkään hovioikeuksien arvovaltaa tai "sekoita ihmisten käsityksiä oikeusistumista", niin kuin ko. mielipidekirjoituksessa hurskastellen väitetään.
Jos rahat ovat ministeriöltä ja valtiolta vähissä, niin silloin ei kannata mitään erillisiä oikeustaloja suunnitella ja rakentaa eri oikeusistumille, ja tuomioistuin voi toimia aivan hyvin samassa talossa, missä myös poliisi ja syyttäjälaitoskin pitäää majaa.
Tuomioistuinten riippumattomuuskuvaa tärvelevät aivan muut asiat, ei kirjoituksessa väitetty käsitys puuttuvasta oikeustalokulttuurista.
Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa oikeusneuvosten lukuisat ja taloudellisesti kannattavat välimiestehtävät eli "yksityinen lainkäytön" harjoittaminen
Blogisti on aivan oikeassa. Krogeruksen kirjoitus on lähinnä säälittävä.
Mihin arvoisa bloginpitäjä unohtaa vakuutusoikeuden? Sen asema erillisenä, hitaana ja salakähmäisenä erikoistuomioistuimena olisi paljon helpommin korjattavissa, koska (esim.) VakO:n lakkautus ja liittäminen Helsingin hallinto-oikeuteen ei vaatisi koskemista perustuslakiin; oikeastaan erikoistuomioistuimen asema käytännössä ylioikeutena tuntuu jopa perustuslain vastaiselta. Suomen sosiaalioikeudellisessa seurassa jo vuosia toimineena pitäisin tätä uudistusta paljon KHO:n ja KKO:n mahdollista yhdistämistä tärkeämpänä.
Työtuomioistuimen käsittelemät asiat ovat niin sui generis, että tämä elin saisi jäädä jatkamaan toimintaansa.
Kaikki aikanaan.
Entisen hovioikeuden presidentin Mikael Krogeruksen HS:n mielipide 15.1. kirjoitus osoittaa, miten vanhakantainen ajattelu oikeuslaitoksella ainakin osin on. Muistan Krogeruksen esittäneen vastaavan huolen tuomioistuinten itsenäisyyden vaarantumisesta jo silloin kun nyt purettava Joensuun oikeus- ja poliisitalo otettiin käyttöön 20-30 vuotta sitten.
On hyvä, että esimerkiksi KKO:n ja KHO:n yhdistäminen on tavotteena, mutta minusta Krogeruksen kirjoituskin osoittaa, että tuomioistuinlaitos kaipaisi kehittyäkseen aivan uudenlaista näkemystä siitä, mitkä valmiudet tuomareilla on ratkoa nyt "ajassa" olevia ongelmia.
Kun esim.tänään tv:n aamuohjelmassa kyberturvvallisuuden professori Jarmo Limnell viittasi siihen, että viimekädessä oikeus määrittää sen, mikä on sallittua viranomaistoimintaa tietoverkkohyökkäyksiä torjuttaessa,on aiheellista kysyä, onko tuomioistuinlaitos siinä valmiudessa, että se pystyy ratkaisemaan sen, mitä oikeuslaitoksilta esimerkiksi pakkokeinojen harkinnassa edellytetään vai onko oikeuslaitos tässä mielessä vain poliisin kylkiäinen.
Esimerkiksi nyt alkanut Aarnio- ja moni muu viimeaikainen oikeudenkäynti osoittaa konkreettisesti, kuinka vaikeita pakkokeinoihin liittyviä kysymyksiä oikeudet joutuvat hyvin vähällä näytöllä ja vain poliisin antamin tiedoin ratkomaan.
"Mutta miksi ihmeessä yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten organisaatiouudistuksessa tulisi lähteä huipulta eli ylimpien oikeusasteiden yhdistämisestä?"
Siksi, että se on helpoin tapa voittaa hallinto-oikeuden tuomareiden "separatismi": kun pää saadaan käännetyksi, muu ruumis kyllä seuraa perässä.
Miksi muuten on pakko valita hallinto-oikeuksien yhdistäminen joko käräjä- tai hovioikeuksiin. Miksei valita kahden ensiasteen järjestelmää, koska hallintoasioita on korostetusti kahdenlaisia: piehehköjä (esim pysyköintivirhemaksut) ja suuria tai merkittäviä (esim. kaavavalitukset, ympäristöluvat). Pieniin riittäisi yhden tuomarin kokoonpano, suuremmissa kollegio olisi hyvä.
Miksi hallintoasiat pitäisi keskittää vain kahteen hovioikeuteen? Niiden suuri määrä puoltaisi pikemminkin kaikkiin hovioikeuksiin siirtämistä.
"Hallintoasioissakin olisi ja korkea aika siirtyä suulliseen ja muutenkin todelliseen prosessiin eikä vain tyytyä yhä edelleen pelkkään iänikuiseen papereiden pyörittelyyn oikeuden kansliassa. Se ei ole mitään kunnon prosessia."
Ehkä ei niin kunnon prosessia, mutta edullista. Riitaprosessi on viimeisen päälle kunnollista, mutta suullisuudesta johtuen niin kallista, että tavallisilla ihmisillä ei ole siihen varaa. Jo pidemmän päälle täysimittaisia riitaprosesseja eli pääkäsittelyjä on ollut vuosittain ainoastaan noin 3000 koko maassa.
Helsingin Sanomat ei kovin hyvin ajan tasalla pääkirjoituksessaan, että KKO:n ja KHO:n yhdistäminen voisi "rajata valitusoikeutta".
Valitusoikeutta ollaan jo rajaamassa KHO:een ja rankasti (HE 230/2014). Laki annettaneen pian, ja tietojeni mukaan 600 muuta lakia ollaan muuttamassa vastaamaan uutta tilannetta. Blogistikaan ei ole enemmälti reagoinut tähän isoon muutokseen.
”Hallintoasioissakin olisi ja korkea aika siirtyä suulliseen ja muutenkin todelliseen prosessiin eikä vain tyytyä yhä edelleen pelkkään iänikuiseen papereiden pyörittelyyn oikeuden kansliassa. Se ei ole mitään kunnon prosessia”.
Pyydettäessä ja hyvin perusteltuna suullinen käsittely on toki mahdollista!
Anonyymi:
"Pyydettäessä ja hyvin perusteltuna suullinen käsittely on toki mahdollista!"
Niinpä, mutta hallinto-oikeudet samoin kuin KHO hylkäävät kylmästi ja erittäin niukoilla perusteilla ylivoimaisesti suurimman osan ko. pyynnöistä!
On irvokasta, että suullisen käsittelyn pyyntöjä tulee perustella hyvin, mutta toisaalta erinomaisen hyvin perustelty pyyntöjä hylätään heppoisin perustein.
Anonyymi vuodatteli:
"Blogistikaan ei ole enemmälti reagoinut tähän isoon muutokseen".
Taas väärin, blogijutussa on sanottu, että KHO:ssa on jo nyt voimassa tietyissä asioissa valituslupajärjestelmä. Sitä paitsi juttu koskee vain KKO:n ja KHO:n yhdistämistä, ei KHO:n valituslupajärjestelmää ja sen laajenaumista.
Anonyymi murjaisi:
"Riitaprosessi on viimeisen päälle kunnollista, mutta suullisuudesta johtuen niin kallista, että tavallisilla ihmisillä ei ole siihen varaa. Jo pidemmän päälle täysimittaisia riitaprosesseja eli pääkäsittelyjä on ollut vuosittain ainoastaan noin 3000 koko maassa".
Jälleen kerran väärin. Ilmeisesti yksi ja sama anonyymi yrittää syöttää puppua kommenteissaan.
Riitaprosesin kalleus ei johdu tietenkään niiden suullisuudesta - muunlaisia pääkäsittelyjä ei voi ollakaan - vaan siitä, että riita-asioiden valmisteluun käytetään suunnaton määrä ja aivan liian paljon aikaa. Tämä johtuu asianajajien huonosta valmistautumisesta prosessiin ja heidän halustaan pitkittää prosessia, ja toisaalta valmistelua johtavien tuomareiden saamattomuudesta ja puutteellisesta ammattitaidosta prosessinjohdon kohdalla.
Anonyymin mainitsemat juttumäärät eivät pidä paikkaansa ja niihin on sitä paitsi tulossa roimaa lisäystä. Onhan pelkästään yhteen käräjäoikeuteen eli Hgin KO:een jätetty äskettäin n. tuhat uuutta haastehakemusta metsäkartellitapauksessa siellä jo entuudestaan vireillä olevan lähes 700 vastaavanlaisen jutun lisäksi.
Anonyymin mainitseman HE 230/2014:n mukainen KHO:n valituslupajärjestelmän laajentaminen on käytännön merkitykseltään jos nyt ei marginaalinen, niin ainakin vähäinen. Pykäliä muutetaan 178 laista, mutta muutokset kohdistuvat asiaryhmiin, joita koskevia juttuja on KHO:ssa vähän tai ei lainkaan. Määrällisesti merkittävimmät muutokset taitavat kohdistua julkisuusasioihin ja vesihuoltoasioihin, molempia tullee vuosittain vireille joitakin kymmeniä. Kaikki määrällisesti merkittävät asiaryhmät on rajattu esityksen ulkopuolelle.
On jokseenkin käsittämätöntä, että oikeusministeriössä riittää resursseja tällaiseen merkityksettömään näpertelyyn.
Jep jep!
Blogissa on otettu kantaa norjan, tanskan ja Viron järjestelmiin. Eiköhän lainvalmistelijoiden olisi helpointa ottaa taas (vuosien tai vuosikymmenten viipeellä) mallia Ruotsista? Kuten nyttemmin on kai sieltä huomattu, että todistajankuulusteluja voidaan videoidakin alioikeudessa. Puhumattakaan muista prosessiuudistuksista. Halvemmaksi tulee, ja Ruotsissa on varaa valmistella asioita perusteellisemmin.
Niin, norja ja tanska, nuo pikkuvaltiot...
Mitähän lienevät perjantaina lupailleet:
Helsinki, Kalastajatorppa. Suomen Asianajajaliiton Asianajajapäivät, paneelikeskustelu oikeuspolitiikasta. Keskustelijoina kansanedustajat Sauli Ahvenjärvi, Tuija Brax, Anna-Maija Henriksson, Esko Kiviranta, Annika Lapintie, Kari Rajamäki, Kimmo Sasi
Kysypä heiltä!
Tuohon Virolaisen ensimmäiseen kommenttiin esimerkkinä: esim. kunnasta irtisanottu työsuhteinen valittaa käräjäoikeuteen, ei siis hallinto-oikeuteen
Lähetä kommentti