1. Tuomioistuinten riippumattomuus edellyttää, että ne ovat myös hallinnollisesti riippumattomia valtioneuvostosta ja oikeusministeriöstä. Suomea lukuun ottamatta kaikissa muissa pohjoismaissa samoin kuin useimmissa muissakin Euroopan maissa tuomioistuinten keskushallintotehtävät on jo aikoja sitten siirretty ministeriöiltä erilliselle hallintoyksikölle. Muutoksen tavoitteena on ollut myös tuomioistuinten hallinnon ja toiminnan tehostaminen.
2. Ruotsissa tuomioistuinten erillinen keskushallinto otettiin käyttöön vuonna 1975, jolloin Domstolsverket aloitti toimintansa. Islannissa uudistus (Domstolarad) toteutui 1998, Tanskassa 1999 (Domstolsstyrelsen) ja Norjassa vuonna 2002 (Domstolsadministrasjonen).
3. Suomi on jäänyt tai oikeastaan jättäytynyt (myös) tässä suhteessa jälkeen muiden maiden kehityksestä. Tuomioistuimien erillisestä keskuhallintohallinnosta on toki keskusteltu 1990-luvun loppuolelta lähtien, mutta siihen se on sitten jäänyt. Vasemmistoa ja vihreitä edustaneet oikeusministerit (Johannes Koskinen ja Tuija Brax) ovat suhtautuneet erittäin tojuvasti hankkeeseen. Ylimmistä tuomioistumista korkein hallinto-oikeus (KHO) ja etenkin sen edellinen presidentti Pekka Hallberg ovat ottaneet asiaan selvääkin selvemmän kielteisen kannan. Korkein oikeus on alkanut viime vuosina pikku hiljaa ja varovasti lämmetä ajatukselle, kuten presidentti Pauliine Koskelon käyttämistä puheenvuoroista ilmenee.
4. Nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson rohkeni käynnistää uudistuksen ja tuomioistuinvirastoa koskevan arvion tekemisen varsin myöhään eli vasta huhtikuun lopulla 2014, jolloin hallituskautta oli jäljellä enää yksi vuosi. Oikeusministeriö antoi 30.4.2014 tekemällään päätöksellä OTL, ex lainsäädäntöjohtaja Pekka Nurmen ja Hyvinkään käräjäoikeuden laamanni, OTT Tatu Leppäsen tehtäväksi laatia arviomuistio tuomioistuinten keskushallinnon uudistamisesta.
5. Oikeusministeriön ko. toimeksianto perustui maaliskuussa 2013 valmistuneessa Oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 16/2013) ehdotukseen. Hankkeen ensimmäisenä vaiheena on selvitysmiesten raportti tuomioistuinten keskushallinnon uudistamisesta perustamalla tuomioistuinvirasto. Viraston mahdollinen perustaminen on kuitenkin tarkoitus valmistella vasta "joskus myöhemmin" erikseen asetettavassa laajapohjaisessa toimikunnassa. Hankkeessa edettään siis hyvin, hyvin varovaisesti ja, kuten sanottu, sangen hitaasti.
6. Selvitysmiehistä Pekka Nurmi edustaa hallintolainkäyttöä, sillä hän on entinen KHO:n esittelijäneuvos, ja Tatu Leppänen puolestaan yleisiä tuomioistuimia. Leppänen on prosessioikeuden dosentti, joka väitteli riita-asian valmistelusta 1997; olin Leppäsen virallisena vastaväittäjänä. Molemat selvittäjät ovat "OM:n miehiä" siinä mielessä, että he ovat kumpikin toimineet kauan ministeriön lainvalmisteluosaston virkamieheinä. Heidän nyt jättämänsä mietintö on siis "vain arvio" uudistuksesta, ei virallinen ehdotus tuomioistuinviraston perustamisesta. Asiakirjasta on kuitenkin selkeästi luettavissa, että selvitysmiehet kannattavat uuden ja oikeusministeriöstä riippumattoman viraston perustamista ja siten tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä pois ministeriön hoteista.
Selvitysmiesten arvio tuomioistuinviraston perustamisesta
7. Tuomioistuinlaitoksen kehittämistä pohtinut Markku Arposen puheenjohdolla toiminut komitea ehdotti vuonna 2003 tuomioistuimien keskushallinnon uudistamista ja kehittämistä oikeusministeriöstä erillisen keskushallintoyksikön pohjalta (KM 2003:3) Komitean mukaan ministeriöstä erillinen tuomioistuinten keskushallinto korostaisi tuomioistuinten riippumattomuutta ja muutoinkin selkiyttäisi tuomioistuinten asemaa yhteiskunnassa. Tämä olisi myönteistä tuomioistuinten julkikuvan ja tuomioistuimia kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta. Komitean vähemmistö (äänestys 7-6) joka koostui hallintotuomioistuinten ja ja oikeusministeriöön enemmän tai vähemmän sidoksista olevista henkilöistä, vastusti enemmistön puoltamaa ehdotusta. Ks. komiten mietinnöstä laajemmin blogikirjoituksessa numero 704/6.3.2013.
8. Toimin kehittämiskomitean pysyvänä asiantuntijana. Olen myös komitean mietinnön jälkeen kannattanut ko. uudistusta eli tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä itsenäiselle keskushallintoyksikölle, jossa tuomareilla on vahva asema ja rooli. Katso esimerkiksi blogijuttua 434/30.5.2011 "Tuomioistuinten keskushallinto siirrettävä pois oikeusministeriötä".
9. Nyt eli pitkän, aivan liian pitkän odottelun ja kyttäilyn jälkeen mainittu uudistus on liikahtanut edes pienen askeleen eteenpäin. Kun uudistuksen valmistelu annettiin selvitysmieheille vasta viime keväänä, ei minkäänlaista valmista asiassa ehdi tulla enää tämän hallituskauden aikana, vaan asia ja uudistus siirtyy, kuten oikeusminusteriön tarkoituksena on varmaan ollutkin, jälleen hamaan tulevaisuuteen. Se, otetaanko uudistuksesta maininta huhtikuun vaalien jälkeen toimintansa aloittavan haliituksen ohjelmaan, jää nähtäväksi. Jos otetaan, toimeen tartutaan ja laajapohjainen toimikunta asetetaan vasta joskus vuosina 2017-18, jotta uudistusta saataisiin, jälleen kerran, vetkuteltua ja lykättyä eteenpäin. Jos uusi oikeusministeri tulee demareista, vasureista tai vihreistä, pyritään koko uudistus unohtamaan valtiontaloudellisiin syihin vedoten.
10. Tällaista kirottua vetkuttelua tämä on, eli todella tärkeitä hankkeita ei viedä eteenpäin ideologisista ja puoluepoliittisista syistä johtuen. Sen sijaan ihmisten oikeusturvaa pyritään kaikin keinoin, ei suinkaan parantamaan, vaan päin vastoin huonontamaan ja heikentämään. Yksi esimerkki tästä on hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän - tämä on yhä edelleen kauhea pitkä ja vastenmielinen sana - soveltamisalan laajentaminen. Tätä koskeva hallituksen lakiesitys jätettiin, aivan tarkoituksellisesti ja taktisista syistä, nykyisen eduskuntakauden karmeaan loppuruuhkaan, jossa esitystä ei ehditä käsitellä eduskunnasa kunnolla eikä lakiesitystä kaataa. Tämän viikon keskiviikkona lakiesitys oli lakivaliokunnan käsittelyssä. Lakiesitys halutaan runnoa läpi vetoamalla oikeusturvan parantamiseen, vaikka on selvää, että lupajärjestelmän laajentaminen kaventaa todellista valitusoikeutta ja heikentää siten kansalaisten oikeusturvaa.
10 kommenttia:
Edellisen postauksen loppukommenteissa mainittua poliitikkopanelia kuuntelin minäkin muun väen joukossa. Oikeuslaitoksen leikkauksista luopumista jotkut kiertelivät, eräs torjui sen suoraan. Homma kuulemma hoituisi videoinnilla ja atk:lla. Linjojen yhdistämistä ja tuomioistuinvirastoakaan ei kukaan suoraan kannattanut, ainakin yksi vastusti kumpaakin.
Vääntäkää nyt tällaiselle vähän etäämpää asioita katselevalle vaikka rautalangasta, että missä se tuomioistuinten itsenäisyyden lisääntymisen pihvi on, jos ministeriön oikeushallinto-osaston tilalle tulee ministeriön alainen hallinnollinen keskusvirasto pää- tai ylijohtajineen. Mitä sen muutoksen eteen kannattaa maksaa tai uhrata?
Mihinkään "vääntämiseen" hieman hitaampia lukijoita silmällä pitäen ei ole syytä ryhtyä. Kaikissa muissa pohjoismaissa ja useimmissa muissakin maissa tämä asia on selvä ja ymmärretty aikoja sitten, vain Suomessa on näitä iänikuisia vänkääjiä ja "vähän eteäämpänä katsovia" so. tyhmempiä. Lukekaa selvitysmiesten mietintö, johon on linkki blogijutussa, siitä asia kyllä ilmenee, jos on vähänkin ymmärtämisen halua ja taitoa.
Tuollaisella poliitikkoporukalla, joka oli kuulemma Kalastajatorpalle raahattu AA-päiville keskustelijoiksi pan eeliin, ei ole toki mitään annettavaa oikeuspolitiikan kehittämiselle!
Osa heistä on jo lopttamassa poliitikan ja/tai menneisyyden miehiä ja naisia (Lapintie, Brax, Sasi, Kiviranta, Rajamäki), osa maallikkoja (Ahvenjärvi) ja joku hieman outo rkp:läinen ja tehtävässään melko lailla epäonnistunut istuva oikeusministeri.
Suomessa tuomioistuimet eivät riippumattomuudessaan poikkea internetblogeista. Blogin ylläpitäjä itse päättää mitkä kommentit julkaistaan ja mitkä ei.
Samoin toimivat Suomen kansalliset oikeuslaitokset. Tuomarit hylkäävät itselleen epämieluisat jutut jo haastehakemuksen vaiheessa.
Laki on vain kokoelma mielipiteitä. Tuomarin työnantaja, siis valtio, ratkaisee kenen mielipidettä oikeuslaitoksessa kuunnellaan.
Vähän epäselväksi tuosta mielipiteestä jäi, onko kyse jutun epämieluisuudesta tuomareille vai valtiolle.
Kyllä se tulee itse veikkaan, että 2020-luvun alussa. Saas sitten nähdä tuleeko siitä sellainen Sampo kuin jotkut toivovat.
Suomen olosuhteisiin sopiva keskushallintayksikönmalli löytyy Virosta.
Tuomioistuinvirasto nimenomaan pystyisi sellaisiin toimiin, joihin poliittisesti johdettu miniseriö ei voi ryhtyä puuttumatta tuomioistuinten riippumattomuuteen. Jos esim. vireille on tulossa WinCapitan kaltainen valtakunnallinen mammuttijuttu, voisi tuomioistuinvirasto määrätä siitä, missä juttu käsitellään ja ohjata sinne tarvittavat resurssit.
Toinen esimerkki on tuomareiden koulutus ja erikoistuminen. Keskusvirasto voisi "poimia" koulutettavat tuomarit siitä huolimatta, että laamannit haluaisivat kierrättää heitä rutiinijutuissa.
Viimeisin anonyymi puhuu asiaa. Resurssien jakaminen ja vaikkapa foorumista määrääminen vaihtoehtoisten oikeuspaikkojen olisivat tyypillisesti sellaisia hallintoasioita, jotka eivät koske tuomarin riippumattomuutta ja joissa tulevan uudistuksen suuri parannus tulee siinä, että oikeusministeriö, joka on ministerin johtama politiikkaa toteuttava päällikkövirasto, lempataan pois suhmuroimasta asioita.
Lähetä kommentti