152. Saatavien perintä; Kuluttajaliitto heräsi vihdoin

Koulutkin ovat taas aloittaneet työnsä

1. Olen kirjoittanut aiemmin kolmeen otteeseen selvien ja riidattomien velkomusasioiden perinnästä käräjäoikeuksissa ja siitä velallisille ja velkojille aiheutuvista kohtuuttoman suurista kustannuksista ja toisaalta perintätoimistojen oikeusministeriön vahvistamiin korkeisiin kulutaksoihin perustuvasta ansiottomasta hyötymisestä; katso blogeja 124/7.7., 128/21..7. ja 131/30.7.2009.

2. Olen ihmetellyt, että 1) miksi näiden riidattomien ja selvien asioiden käsittelyä ei siirretä käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille, ja 2) miksi käräjäoikeuksien perintäasioissa tuomitsemat, oikeusministeriön vahvistamiin taksoihin perustuvat oikeudenkäyntikulut ovat Suomessa neljä tai viisi taikka jopa kuusi kertaa suuremmat kuin Ruotsissa. Perintäasioiden käsittely käräjäoikeuksissa on turhaa, koska velkojan ja velallisen välillä ei ole mitään riitaa. Vasta käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion jälkeen velkoja voi hakea tuomion täytäntöönpanoa ulosottoviranomaiselta. Kyseiset perintä asiat voitaisiin aivan hyvin siirtää suoraan ulosottoviranomaisten ratkaistaviksi.

3. Perintäasiat työllistävät käräjäoikeuksia tarpeettomasti ja aiheuttavat asianosaisille, siis sekä velallisille että velkojille, turhia lisäkustannuksia. Kaksivaiheisesta menettelystä hyötyvät ainoastaan perintätoimistot, jotka hoitavat noin 70-80 prosenttia kaikista perintäasioista. Selvien ja riidattomien velkomusasioiden käsittelyä on pohdittu jo yli 10 vuoden ajan monissa oikeusministeriön työryhmissä. Niiden mietinnössä ajetaan edelleen härkäpäisesti nykyisen systeemin säilyttämistä, vaikka siihen ei ole järkeviä perusteita. Perintätoimistot ovat ilmeisesti saaneet käännytettyä oikeusministeriön lainvalmistelua johtavat virkamiehet puolelleen, ja sivustatukea perintätoimistoille ja oikeusministeriön lakihankkeille on antanut Korkein oikeus presidentti Pauliine Koskelon johdolla.

4. Ruotsissa selvät ja riidattomat velkomusasiat siirrettiin jo vuonna 1990 käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille ja siellä järjestelmä, erityinen maksamismääräysmenettely (betalningsföreläggande) on toiminut hyvin. Ruotsissa perintäasioissa määrättävät oikeudenkäyntimaksut ovat huomattavan paljon pienemmät kuin Suomessa. Suomessa oikeudenkäyntikulujen suuruus ei kuitenkaan johdu yksinomaan tai edes pääosin mainitusta kaksivaiheisesta järjestelmästämme, vaan oikeusministeriön vahvistamat kulutaksat on vahvistettu, ilmeisestikin perintätoimistojen toivomusten mukaisesti, muutoin selvästi yläkanttiin. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri tämän vuoksi - oikeusministeriön edellä mainittujen työryhmien mietinnössä ei ole lainkaan puututtu kulujen määrään eikä tehty vertailuja Ruotsissa perintäasioissa määrättävien kulujen kanssa. Perintäasioiden hoitaminen on rutiinia ja tapahtuu suurissa perintätoimistoissa konekielisen järjestelmän puitteissa. Oikeusministeriö on ministeri Braxin allekirjoittamalla päätöksellä viimeksi tänä vuonna jälleen korottanut perintäasioissa vahvistettuja kulutaksoja.

5. Olen kummastellut, miksi mainitut epäkohdat ja erityisesti perintäprosessin kalleus eivät ole Suomessa - minua lukuun ottamatta - tuntuneet kiinnostavan ketään, eivät edes kuluttajasuojajärjestöjä tai -viranomaisia. Selvien ja riidattomien saatavien perinnässä aina lähes aina kysymys kuluttajilta karhutuista saatavista, erilaisista kulutusluotoista tai pikavipeistä. Kukaan ei ole näyttävän välittävän puuttua asiaan ja selvään epäkohtaan, ja perintätoimistot ovat voineet nauraa partaansa. Kaksivaiheinen prosessi ja korkeat kulutaksat ovat houkutelleet myös monet lakiasiantoimistot ja jopa asianajotoimistot apajille.

6. Mutta nyt jonkinlaista heräämistä näyttää vihdoin tapahtuneen. Suomen Kuluttajaliitto on nimittäin toimittanut pari kolme päivää sitten eli 16.9.2009 julkisuuteen tiedotteen, joka on seuraavansisältöinen:

Riidattomien saatavien perintä siirrettävä käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisille

- Suomen Kuluttajaliitto vaatii, että riidattomien saatavien perintä siirretään käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisille. Ulosotossa tapahtuva perintä on käräjäoikeuksissa tapahtuvaa perintää huomattavasti halvempi ja siten edullisempi sekä velalliselle että velkojalle.

Velkojen perintä käräjäoikeuksissa on kasvanut viime aikoina huomattavasti. Oikeusministeriö arvelee, että tänä vuonna velkomusasioiden määrä käräjäoikeuksissa saattaa olla jopa 300 000, kun niitä keskimäärin on ollut vuosittain noin 150 000. Valtaosa perittävistä veloista on kulutusluottoja, esimerkiksi pikavippejä. Melkein kaikki ovat riidattomia, velalliselle ei vain ole ollut varaa maksaa velkaa.

Nykyinen perimisprosessi viranomaisissa on kaksivaiheinen. Ensin saatava vahvistetaan käräjäoikeudessa. Sitten ulosottoviranomainen ulosmittaa velallisen varoja, jos ulosmitattavaa on. Suomen Kuluttajaliito haluaa, että tuomioistuinvaihe jätetään pois ja Suomessakin otetaan käytön Ruotsin kaltainen maksamismääräysmenettely. Siinä velkoja hakee saatavan vahvistamista suoraan ulosottoviranomaiselta. Jos velallinen ei vastusta maksamismääräystä, ulosottoviranomainen antaa maksamismääräyksen ja velka on heti ulosmitattavissa. Jos velallinen vastustaa, asia palautetaan velkojalle. velkoja voi tämän jälkeen halutessaan viedä asian käräjäoikeuteen normaalina riita-asiana.

Nykyisestä käräjäoikeudessa tapahtuvasta perinnästä aiheutuu kuluja 210-330 euroa, jotka velallinen joutuu maksamaan. Jos velallinen ei pysty maksamaan kuluja, ne jäävät velkojan maksettaviksi. Ruotsissa aiheutuu maksamismääräysmenettelystä kuluja 640 kruunua (vähän yli 60 euroa). Suomessa riidattoman saatavan oikeudenkäyntikulut ovat siis kolmesta viiteen kertaan suuremmat kuin Ruotsissa. Erityisesti pieniä velkoja perittäessä kulut ovat kohtuuttomat velalliselle.

7. Näin siis Suomen Kuluttajaliitto tiedotteessaan. Varsin tuttua tekstiä minulle, samoja asioita ja jopa samoin sanakääntein olen tuonut esiin yllä mainituissa blogikirjoituksissani. Toistaiseksi turhaan, sillä OM tai sen virkamiehet eivät ole reagoineet mitenkään kirjoituksiini, eivät myöskään tuomioistuinjuristit.

8. Mutta nyt kun Kuluttajaliitto on puuttunut näkyvästi asiaan, ei OM voi enää sivuuttaa kritiikkiä pelkällä olankohautuksella.

9. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus liiton tiedotella on asiassa. Voi olla, että liitto on tiedotteellaan liian myöhään liikkeellä. Tiedossa nimittäin on, että jo 10 vuotta kestäneet lainsäädäntöhankkeet koskien selvien ja riidattomien velkomusasioiden käsittelyä ovat oikeusministeriössä ja hallituksessa jo varsin pitkällä. Tarkoituksena on, että nuo selvät ja riidattomat asiat pidetään - käsittämättömistä syistä tosin - edelleen käräjäoikeuksissa, eli perintäprosessi säilyisi kaksivaiheisena. Edes sellaista järkevää uudistusta, jonka mukaan velkoja voisi esittää täytäntöönpanoa koskevan vaatimuksensa jo käräjäoikeudelle tekemässään haastehakemuksessaan, jolloin asia siirtyisi käräjäoikeudesta viran puolesta ulosottovirastolle, ei ole lakiin suunnitelmien mukaan tulossa. Velkojan tulisi siis edelleen pyytää erikseen ulosottoa sen jälkeen kun käräjäoikeus - käytännössä asian ratkaisee kansliasihteeri - on ensin tuomiolla vahvistanut saatavan.

10. Yhden asian haluaisin Kuluttaja liiton tiedotteessa oikaista. Liiton mukaan Suomessa perintäasioista "aiheutuu" kolmesta viiteen kertaan suuremmat kulut kuin Ruotsissa. Tosiasiassa kyse on siitä, että Suomen OM:n perintäasioissa vahvistamat oikeudenkäyntikulutaksat, joita käräjäoikeudet noudattavat, ovat kolmesta viiteen kertaan suuremmat kuin Ruotsin oikeusministeriön sikäläisessä maksamismääräysmenettelyssä vahvistamat taksat. Todellisuudessa Suomessakaan perintäasioissa ei "aiheudu" velkojille, lue perintätoimistoille, suurempia kustannuksia kuin Ruotsin maksamismääräysmenettelyssä. Kyse on ilmeisesti vain siitä, että Suomessa oikeusministerin virkamiehet ja ministerit ovat olleet kulutaksoja vahvistaessaan ruotsalaisia kollegojaan jotenkin höylimpiä. Taksoja vahvistettaessa on varmaankin kuultu Perimistoimistojen liitoa. Olisivatko liiton miehet kenties jotenkin "uunottaneet" ministeriön heppuja, vai mistä mahdollisesti on kyse? Tästä minulla ei ole tietoa.

151. Kauhajoen koulusurmakäräjillä outo käänne

1. Kauhajoen käräjäoikeudessa piti 21.9. vihdoin ja viimein aloittaa virallisen syyttäjän ja Kauhajoen koulusurmissa 23.9. 2008 murhattujen uhrien omaisten virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta vireille paneman syyte- ja korvausjutun käsittely. Syytettynä on kauhajokinen komisario, joka ei ottanut ampuja Matti Saaren hallusta murha-asetta surmatöitä edeltäneenä päivänä. Syytejuttu oli määrä käsitellä käräjillä jo viime toukokuussa, mutta oikeudenkäyntiä siirrettiin, kun jutun esitutkinnan jälkeen oli tullut ilmi asiaan liittyvää uutta tietoa.

2. Tänään kuitenkin saatiin tietää, että jutun käsittely alkaakin vasta tiistaina 22.9., sillä asianomistajien oikeusavustajalla on este saapua käsittelyyn päivää aikaisemmin. Mutta tätä oudompi oli niin ikään tänään julkisuuteen kerrottu tieto, jonka mukaan käräjäoikeus on päättänyt ikään kuin viime tipassa erottaa asianomistajien rikokseen perustuvien korvausvaatimusten käsittelyn syytejutun käsittelystä. Toisin sanoen käräjäoikeus on päättänyt käsitellä ja antaa tuomionsa ensin virallisen syyttäjän ja asianomistajien rangaistusvaatimuksista ja ottaa asianomistajien korvausvaatimukset käsiteltäväkseen vasta "joskus myöhemmin."

3. Oikeudenkäynnistä rikosasioista annettu laki (ROL 3 luku) on puheena olevassa suhteessa varsin väljä, sillä se mahdollistaa useampia eri vaihtoehtoja. Syytevaatimukset ja yksityisoikeudelliset vaatimukset on mahdollista käsitellä erikseen eli eri juttuina. Normaalikäytäntö on kuitenkin sellainen, että rikokseen perustuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset, kuten juuri vahingonkorvausvaatimukset, käsitellään yhdessä eli samassa oikeudenkäynnissä syyteasian eli rangaistusvaatimusten kanssa; oikeuskirjallisuudessa puhutaan tätä yhteiskäsittelyä eli juttujen kumulaatiota tarkoittaen adheesioprosessista,

4. Sanottujen vaatimusten yhdistäminen eli juttujen kumulaatio on järkevää ja tarkoituksenmukaista siksi, että rikoksen uhrin eli asianomistajan korvausvaatimusten perusteena on säännönmukaisesti juuri sama rikolliseksi väitetty teko, johon sekä syytevaatimus että korvausvaatimukset perustuvat. Kun oikeudenkäyntiaineisto on sekä syytevaatimusten että rangaistusvaatimusten osalta suurimmaksi osaksi sama, säästetään eri vaatimusten ja juttujen yhdistämisellä sekä asianosaisten että valtion kustannuksia. Lisäksi yhdistäminen antaa erilliskäsittelyjä paremmat mahdollisuudet päästä jutussa kaikilta osin oikeudenmukaiseen lopputulokseen.

5. Laki mahdollistaa myös sen, että yhdessä käsiteltäväksi määrätyt syytevaatimukset ja korvausvaatimukset voidaan tarvittaessa erottaa oikeudenkäynnin aikana toistaan ja käsitellä eri juttuina. Vastaavasti on mahdollista, että eri asioina käsiteltäväksi alun perin käsittelyyn otetut syyteasia ja korvausasia yhdistetään oikeudenkäynnin aikana ja käsitellään samassa oikeudenkäynnissä.

6. Mutta kuten sanottu, normaalikäytäntönä on ollut, että syyteasia ja rikokseen perustuvat korvausvaatimukset käsitellään yhdellä kertaa samassa oikeudenkäynnissä ja niitä koskevat vaatimukset myös ratkaistaan yhdessä samalla tuomiolla. Näin oli lehtitietojen mukaan määrä tehdä ensin myös Kauhajoen asekäräjillä. Mutta sitten asian valmistelussa tapahtui edellä kerrottu käänne. Olisikin mielenkiintoista tietää, mihin syihin ja kenen aloitteeseen tämä käänne perustuu?

7. Jutun virallinen syyttäjä, joka toimii valtakunnansyyttäjänvirastosta (VKSV) saamiensa ohjeiden mukaisesti - syytemääräyksen jutussa antoi viime tammikuussa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske - on alun perin vastustanut korvausvaatimusten yhdistämistä syyteasiaan. VKSV:n kanta on myös tässä valtiolle ja poliisille sangen kiusallisessa jutussa ollut muutenkin asianomistajien vaatimuksia vähättelevä, mikä on ilmennyt muun muassa syytettä ajavan kihlakunnansyyttäjän lehtilausunnoista. VKSV haluaa á la Raipe Helminen, ettei jutusta "tarvi tehrä mitään isoo numeroo."

8. Kauhajoen käräjäoikeuden käräjätuomari, jonka piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan luultavasti istua yksin koko juttu, perusteli tänään I-S:ssa ja HS:ssa korvausvaatimusten erottamista syyteasiasta sillä, että omaisten valtiolle "osoittamat" korvausvaatimukset - kyse on itse asiassa omaisten käräjäoikeudelle esittämistä korvausvaatimuksista, jotka kohdistuvat valtiota vastaan - eivät "suoranaisesti" liity rikosasiassa syytettynä olevaan komisarioon.

9. Minusta käräjätuomarin kyseinen perustelu ei ole kovin vakuuttava. En ole toki nähnyt asianomistajien avustajan esittämiä korvausvaatimuksia enkä tunne yksityiskohtaisesti niiden perusteitakaan. Mutta lienee selvää, että omaisten valtiota vastaan kohdistamien korvausvaatimusten pääperuste on juuri sama kuin syytteilläkin: syytteessä olevan komisarion virkavelvollisuuden rikkominen ja törkeä kuolemantuottamus. Se, että korvausvaatimus on kohdistettu ilmeisesti vain valtiota vastaan - komisariolta asianomistajat eivät siis vaatine korvauksia - ei minusta ole relevantti syy erottaa korvausvaatimusten käsittelyä syyteasiasta. Korvausvaatimusten peruste on ratkaiseva tekijä, ei se, keneltä korvausta vaaditaan.

10. Todennäköisesti omaisten korvausvaatimukset perustuvat myös joidenkin valtion viranomaisten tai muiden virkamiesten virheellisiksi väitettyihin menettelytapoihin tai laiminlyönteihin taikka puutteelliseen ohjeistukseen, kuten esimerkiksi siihen, että ampuja Matti Saaren uhkaavasta käytöksestä hänen kotiseutunsa poliisiasemalle tehty varoitus ei mennyt perille Kauhajoen poliisille. Nämä väitetyt virheet ja laiminlyönnit vaikuttivat lehtitietojen mukaan siihen, ettei Kauhajoen komisario uhrien omaisten mukaan ottanut tilannetta ja Saaren uhkaavaa käytöstä riittävän vakavasti eikä katsonut olevan aihetta määrätä poliiseja ottamaan asetta hänen hallustaan. Valtiolla on omaisten mukaan Saaren työnantajana ja ihmisten turvallisuudesta vastaavana tahona osavastuu viranomaistensa laiminlyönneistä, jotka myötävaikuttivat koulusurmien toteutumiseen.

11. Siitä, miten "ylös" tai korkealle virkaportaalle nämä viranomaisten väitetyt virheet ja laiminlyönnit omaisten mukaan ulottuvat, minulla ei ole tietoa. Mutta voi olla, että omaisten tarkoituksena on ollut kutsua jutussa kuultaviksi tai todistajiksi myös tiettyjä virkahierarkian huipulla olevia virkamiehiä. Onko tämä mahdollisesti hermostuttanut näitä henkilöitä niin, että he ovat asettaneet epäviralliseksi ehdoksi, että heidän ei tarvitse tulla käräjille puheena olevan syyteasian yhteydessä eli ensi tiistaina alkavaan käsittelyyn, vaan vasta sitten, kun käräjillä puidaan valtiota vastaan ajettavia korvausvaatimuksia? En tiedä, mutta voihan tämä olla yksi syy käräjäoikeuden äkkikäännökseen asiassa.

12. Käräjäoikeus on voinut myös saada saanut jonkinlaista epävirallista ohjeistusta siitä, miten käsittelyjärjestyksessä olisi syytä menetellä. Tätä arvioita ei pidä ymmärtää väitteeksi, jonka mukaan käräjäoikeutta olisi yritetty painostaa, edes neutraalilla tavalla. Käytännöstä kuitenkin tiedämme, että eri tuomioistuinten tuomarit voivat olla "kinkkisissä" tapauksissa keskusteluyhteydessä toisiinsa ja pohtia, mikä olisi oikea menettelytapa. Tällaista epävirallista neuvonpitoa voi tapahtua myös käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomareiden tai esittelijöiden välillä, lisäksi käräjätuomarit keskustelevat usein myös syyttäjien ja asianajajien kanssa.

13. Niin tai näin, minusta korvausvaatimusten erottaminen syytteiden käsittelystä ei ole tässä tapauksessa perusteltua saati välttämätöntä. Jos omaisten yksin nostama syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylätään, eikä käräjäoikeus katso syytetyn syyllistyneen edes tavalliseen kuolemantuottamukseen, näyttäisi omaisten korvausvaatimuksilta putoavan osaksi pohja pois. Luultavasti tähän vastaajan korvausasiassa oleva valtio on juuri pyrkinytkin. Rangaistusvaatimuksesta annetusta käräjäoikeuden tuomiosta saa kuitenkin valittaa hovioikeuteen. Jos valitus tehdään, ei käräjäoikeus voi itse asiassa ottaa syyteasiasta erotettuja korvausvaatimuksia tutkittavakseen, ennen kuin syyteasiasta on saatu lainvoimainen tuomio. Tältäkin kannalta minusta olisi paras vaihtoehto, että valtiota vastaan esitetyt korvausvaatimukset käsiteltäisiin ja myös ratkaistaisiin yhdessä rangaistusvaatimusten kanssa.

14. Ymmärrän uhrien omaisten ja heidän avustavan asianajotoimiston lakimiesten tunteita asiassa käsittelyjärjestyksen osalta tapahtuneesta uudesta käänteestä. Avustajan mukaan käräjäoikeus oli aiemmin päättänyt, että syytteet ja korvausvaatimukset käsitellään yhdessä ja samassa oikeudenkäynnissä. Kun käräjäoikeus on nyt viime tipassa muuttanut kantaansa, ei ole ihme, jos juttu avustajan mielestä niin sanotusti "haiskahtaa." Kahdesta eri oikeuskäynnistä aiheutuu asianomistajille kaksinkertaiset kulut. Voisi saada vaikutelman, jonka mukaan juttujen erottamisella tähdätään siihen, että asianomistajat luopuisivat rikosjutun käsittelyn jälkeen korvausvaatimustensa ajamisesta.

15. Kauhajoen juttu on periaatteellisesti merkittävä ja sillä on asianosaisten ohella laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Poliisikunnalla, sisäministeriöllä, sisäministerillä ja koko hallituksella on jutussa aika paljon pelissä. Toivottavasti myös murhattujen omaiset saavat tästä huolimatta jutussa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.

150. Eduskunnan kyselytunnilla

"Arvoisa puhemies! Laitoshoidossa olevien vanhojen ihmisten tilanne on todella huolestuttava. Oli todella järkyttävää luettavaa kun...."

"Minuutti, edustaja Möttönen."

"Onko budjettiin tulossa miljardia euroa näiden tehtävien hoitamista varten?"

"Minuutti on kulunut. - Ministeri Risukko".

"Arvoisa puhemies! Hallitus on monin tavoin vahvistanut...."

- Jep, jep. No nyt tämä häslinki on taas alkanut, eduskunnan istuntokausi. Kaikki haluavat olla kyselytunnilla äänessä kun tv-kamerat on salissa. Mun sitä vaston täytyy olla hiljaa ja tyytyä jakamaan puheenvuoroja ja vahtimaan että puheenvuorot ei ylitä minuuttia. Paska homma, on tää nyt merkillistä, että valtakunnan hierarkiassa toiseksi tärkeimmän poliitikon ainoa tehtävä parlamentissa on ottaa aikaa ja huutaa "minuutti, edustaja Möttönen". Niin ku mä olisin jokin urheiluskaban ajanottaja, jumalauta! Ajatella, mun tärkein työvälineeni parlamentissa on sekuntikello!

- Tässä me nyt sit istutua nökötetään puhemiehen korokkeella kolmistaan, mä ja nää kaksi umpikepulaista sihteeriä. Pääsihteeri on toi mun oikealla puolella istuva koljatti, sen nimi on Tiitinen. Se on Supon entinen pomo. Tuskinpa missään muussa länsimaassa voi tulla kysymykseen, että parlamentin korkein virkamies on entinen salaisen poliisin pomo. Mutta kun Mauno Koivisto 1980-luvun lopussa kyllästyi pressana ollessaan vihdoin katselemaan aina vaan Tiitisen naamataulua Supon päällikkönä, niin sillehän piti jumalauta keksiä joku muu virka, eikä sille kelvannut mikään muu virka kun eduskunnan pääsihteerin posti. Sillä on niin paljon salaista tietoa suomalaisista johtavista poliitikoista, että eduskunnan ei auttanu muu kuin valita Tiitinen - yksimielisesti - vuonna 1990 pääsihteeriks.

- Meillä kaikilla kolmella on edessämme pöydällä kolme paksua lakikirjaa, jotta tää tilaisuus näyttäisi edes jotenkin uskottavalta. Mutta ei me koskaan olla noita lakikirjoja istunnossa edes avattu, vahtimestarit käy kerran kuussa pyyhkimässä pölyt kirjoista.

"Pääministeri Lahnanen!

" A-arvoisa herra päämi...presi... arvoisa puhemies! Kyllä silloin kun vanhustenhoidossa löydetään puutteita...."

- Kappas vaan, Lahnanen, tää meidän seksispeto, taitaa olla taas hiukkasen stressaantunut, onkohan tullu taas vietettyä öitä siellä kellarissa? - Muuten, mitäs Tiitisellä on edessään luettavana...kurkataans vähän...Tiitisen lista sillä näyttää ainaski olevan niin kun tavallisestikin...mikähän versio siitä listasta nyt mahtaa olla menossa (?)... ja sitte joku kirja.. mikäs se nimi onkaan .."Kaapissa vai ulos"...mitä helevettiä... no, joo, kyllähän toi...salaisen ex-pollaripomon pikku salaisuudet kyllä tässä tasavallassa tiedetään...heh, heh...tarkoitan tietysti sitä kassakaapissa olevaa alkuperäistä Tiitisen listaa, juu, mitäs muutakaan.

"Arvoisa puhemies! Meillä on kyllä lastensuojelulaki ja eläintensuojelulaki, mutta nyt tarttis saada vanhustensuojelua koskeva laki. Onko hallitus tietoinen ja mitä hallitus aikoo...."

- Mua ottaa siten päähän toi ainainen fraasi "arvoisa puhemies". Tiitinen on kirjapitäjineen laskenut, että sanat "arvoisa puhemies" sanotaan eduskunnan täysistunnossa keskimäärin 95 kertaa per istunto. Siitähän tulee istuntokaudessa vallan hirmuinen määrä. Miksei ne voi sanoa yksinkertaisesti vaan "herra puhemies." Toi "arvoisa puhemies" on varmaan jäänyt niiden kallon siltä ajalta kun Riikka Uosukainen oli puhemiehenä kun sitä ei voitu sattuneesta syystä herroitella. Ainoastaan vasurit kutsua mua "herra pääministeriksi" - tietysti sitä, että ne haluaa sillä näyttää, ettei ne arvosta mua.

"Minuutti on kulunut, edustaja Långbacka!

- Mulla ittelläni on tässä edessäni ensteks "Jalkapalloilun käsikirja" ja toiseks Jennin uus runokokoelma "Sinä kuulet sen soiton." Lukemista pitää olla, koska täysistunnoissa - tää kyselytunti on toki poikkeus pääsääntöön - pidetään niin pitkiä ja unettavan tylsiä budjetti- yms. puheita, et pitää olla jotain lukemista mukana, ettei vaan nukahtas kesken kaiken.

- Mun täytyy perehtyä tohon jalkapalloiluun ja sen sääntöihin, kun mä oon ilmoittanut, että SPL:n puheenjohtajuus kiinnostaa mua ja kuulemma 95 prosenttia jalkapalloihmisistä ois valmiita valitsemaan mut uudeks puheenjohtajaksi. Mä on kyllä alkanu vähän empiä koko hommaa, kun noi suomalaiset futarit pelaa niin helevetin huonosti eikä ne taaskaan selvinnyt MM-kisojen loppuotteluihin, sinne Etelä-Afrikan kisoihin olis ollu makeeta lähteä Jennin kanssa mukaan. Sit ne miesfutarit vielä kehtas mennä viime viikolla pelaan 1-1 tasapelin piskuisen Lichtensteinin kanssa.. voi helskutti. Mut kyl mä nyt pari vuotta tuossa puheenjohtajan pestissä voin olla, sillä vuonna 2012 on pressan vaalit ja silleen. Eihän tasavallan presidentti voi tietenkään olla SPL:n puheenjohtajana!

"Keskustelua uudesta ampuma-aselaista, edustaja Mieto!"

"Herra puhemies. Palaute hallituksen lakiesityksestä on ollu aivan maharotoonta. Meikäläisellekin on tullu monenmoista hätähuutoa justiin ampumaharrastajilta, niin mettästäjiltä ku kilpa-ampujiltaki. Kyllähän Jokela ja Kauhajoki - soon mun naapuripitäjä - sai melekosen mylläkän aikahan. Mutta jos verrataan sitä, että itte hommasin 1971 Haik Stantarrin Kauhajoen Aroonkylältä reserviläisurheiluhun, ja piti olla monenmonenmoista lupaa ja kysyttihin, jotta onkohan se - ne tarkootti siis mua - sellaanen, että se pystyy sitä hallussa pitämähän. Kiinnitäsinkin huomiota täs kaikes mylläkäs huomiota siihen, että ku uusia pistoolilupia annetahan, niin viranomaasilla olis keskinääset kommunikointimahrollisuudet, kuka henkisesti voi asettaa ostaa ja kantaa. Tähän puolehen meirän pitääs kiinnittää eritystä huomiota ja..."

"Minuutti"

" Tota noi, Herra eruskunnan puhemies. Onko tuo minuutti torella mun kohorallani niin erikoosen tärkiä? Pyyrän ottamahan huomiohon, jotta mä sentään kärsiin Ruottin Tuumas Vasperille vain yhren sarasosasekuntin tappion Leik Plasirin olumppialaasis vuonna 1980. Ei sunkaa enää saman´moisehen sekuntipelihin ruveeta? Jos silloonki aika olis otettu tuhannesosasekuntin tarkkuurella, niin tierä vaikka m´olisin silloon voittanu sen matsin Tuumaksen kans?" - (Välihuutoja salista: Hyvää Juha, Mietaa tuloo!)

" Sukuvika on, jos suksi ei luista, edustaja Mieto! - Erust...korjaan edustaja Pönttönen!"

- No kaikenlaista! Mihinkäs mä jäinkään. Niin, tää Jennin runokokoelma, siellä on hyviä runoja niinku tääki pätkä, joka alkaa näin: ´On ilta, nainen ja mies laskevat ahvenverkkoja/merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla/ kitukasvuiset koivut´...jne. Mut, mut, mun mielestä tossakin runossa voi olla vähän liikaa tuota luontoasiaa; samassa runossahan puhutaan viidestä erinimisestä linnusta - mm. pilkkasiipi (!) - ja neljästä eri kasvista! Perhana, jokuhan voi luulla runoa ja koko Jennin kirjaa vihreitten vaalijulistukseksi!

- Mut sitte tää runo on hyvä, mikä alkaa näin: ´On ilta (aina se aloittaa nää runot samalla tavalla), nainen vetää saappaat miehen jalasta/rantakaislan päässä huojuu humaltunut sudenkorento...´Joo, tietenkin Jenni muistelee tässä sitä, miten se vetää aina rullaluistimet mun jalasta raskaitten lenkkien jälkeen, toinen värssy on muunnos todellisesta elämästä, jossa ´rantakadun päässä huojuu humaltunut´ - ei suinkaan sudenkorento - vaan menestyksestä humaltunut suomalainen yritysjohtaja.

"Edustaja Ärhinmäki"

- Tää Ärhinmäki on vasureiden uus puheenjohtaja, joka on nyt niin polleeta, niin polleeta! Sama häiskä, ketä kehtas kritisoida mua, kun ilmineerasin, että mähän voisin alkaa SPL:n puheenjohtajaksi. Saakelin sälli väitti, että mä en muka osaa lainkaan pelata futista enkä ole ikinä ollut muutenkaan missään tekemisissä jalkapallon kanssa. Helvetti, vaikka treenasin alkukesästä Lahdessa itse Jari Litmasen kanssa ja lehdistö oli - sattuneesta syystä - paikalla noissa treeneissä. - Hitto, mä aion nyt vähän simpauttaa tätä Ärhinmäkeä ja keskeyttää sen löpinät jo 40 sekunnin kohdalla.

"Oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa, elvytys ja se, että ihmiset eivät joudu jonottamaan hiljaa leipäjonossa, edellyttää, että kaikkein pienimpiä etuuksia korotetaan. Nythän tilanne on jo sellainen, että..."

"Minuutti, edustaja Ärhinmäki!"

"....edessämme on nyt ´hukattujen mahdollisuuksien budjetti´, hallituksella on..."

" Edustaja Ärhinmäki, minuutti on kulunut ja täällä pitää saada muidenkin...."

".... vilunkiveijareiden veronkiertoa vastaan pitää taistella kaikin...."

" Edustaja Ärinämäki, aika, time....1,08, 1,09, 1,10, 1,11...1,15; 1,27, 1,30 ...jumalauta edustaja Ärhinnokka!

".... valitettavasti, työministeri Sinnemäki, te olitte valmis myymään tässä asiassa mummonne. Kiitos tästäkin vähästä, Herra puuhamies!"

- Voi helvetti! Toi jätkähän pitäis poistaa salista välittömästi! Mut hei, nyt mä keksin, meidän pitää ottaa täällä täysistunnossa käyttöön samanlainen systeemi kuin futiksessakin. Törkeästä ajan ylityksestä puhujalle näytettäisiin puhemiehen toimesta keltaista korttia ja kahdesta keltaisesta seuraisi punainen kortti ja suihku! Saataisiin sillä konstilla ton Ärhinmäen ja muiden puheripulista kärsivien edustajien turvat tukkoon! Niin, ja puhemiehelle tulee hommata samanlainen kimeä-äninen pilli kun on futiksessa erotuomarilla, sillä kun alkaisi puhaltelemaan, niin eiköhän noi jästipäät alkas ymmärtää tään minuutin merkityksen.

" Valtiovarainministeri Katainen!"

"Hyvät toverit, rakastakaa veroja niin kuin itseänne..."

- Tää puhemiehen työ - tarkoitan nyt siis vain tätä puheenjohtajana toimimista täysistunnossa - ei kyllä ole mitään valkoisen miehen hommaa. Mut parin vuoden päästähän mä pääsen tästä veke, kun maahan tulee taas noi pressan vaalit. Uus pressa - siis mä - vannoo virkavalan eduskunnassa maaliskuussa 2012. Kenellehän mä sen valan sitten vannon. Ei helvetti, voisko ne valita puhemieheksi Ike Kanervan! Ei helvetti, se olisi katastrofi! Mun tarvis vannoo juhlallinen vala eduskunnan edessä tolle Lokalahden Leiskun paskiaiselle...ei tule mitään.

- Mun täytyy keksii Zyssen ja muiden kokoomuksen poikien kanssa, millä konstilla me saatais puhemies Ike pois sanotusta tilaisuudesta. Miten mahtais olla tämmöinen jekku. Tunti ennen kello 12, jolloin se valatilaisuus alkaa, Ike sais kännykkänsä seuraavan tekstiviestin: "Moi, kultsi-Ike! Jos haluat kurkata mitä mun talvipuutarhaan kuuluu, niin tule tänään kello 12 Urhon Pubiin. Johanna." Mä on varma, että Ikellä olis tuolloin todella pätevä syy olla pois täysistunnosta ja mä voisin vannoa pressan valan varapuhemiehelle.

"Minuutti, ministeri Katainen!"

" ...meidän kansamme. Aamen."

- Jep, jep! No, nyt tää saamarin kyselytunti onneks vihdoinkin päättyy! Ei jumalauta, nyt mun täytyy kyllä päästä äkkiä röökille, mä vinkkaan ton Jyrki-Boyn mukaani.

" Eduskunnan kyselytunti on nyt päättänyt. Viidentoista minuutin kuluttua eduskunta siirtyy normaaliin ja yksinkertaiseen päiväjärjestykseen ja puhetta ryhtyy johtamaan silloin varapuhemies Käkriäinen, jolle tuo tehtävä hyvin sopii."

149. Pitäisikö paaterointikin ohjeistaa?

"Minusta on päivän selvää, että poliisi ei saa päivystää kännissä"!

Näin pontevasti lausuin tänään iltapäivälehden toimittajalle. Kehtasi tulla utelemaan minulta kantaa Perä-Heinäjoen apulaispoliisipäällikön tapaukseen!

Minähän tunnen miehen, siis tämän apulaisposiilipäällikkö Taisto Turves-Junttilan, oikein hyvin. Oltiinhan me samalla poliisipäällystökurssilla Espoossa joskus helkkarin kauan sitten, siitä taitaa olla kohta jo 35 vuotta, joo. Läpitte reiru ja tasapainoinen pohjolaanen mies tämä Taisto jo silloin. Mitä nyt innostui joskus ryyppäämään kurssijuhlissa ja sen sellaisissa happeningeissa.

Nytkin se Taisto sanoi lehdille reilusti juopotelleensa kolme päivää peräkkäin, vapaa-aikanaan tietysti, ja juoneensa koskenkorvaa vielä työvuoroaan edeltäneenä päivänäkin. Se päivä sattu oleen vapunaatto. Tuskin Suomessa nyt sellaista pollaria onkaan, ketä ei juopottelisi omassa korissaan vapunaattona.

Taisto puhalti töissä vapunpäivänä 1,75 promillea. No, sen se tietysti valehteli, että ei muka muistanut työhukinsa alkavan vapunpäivänä jo kello 8, muisteli sen alkaneen vasta kello 16. No, sattuuhan näitä. Taistolle ei musta voitu antaa muuta kuin pikku huomautus. Näin käskin sen lääninpollarin tekeen, ja teki kans.

Mä sanoin sille helskutin toimittajalle - jotain puolustuksen tynkää hätäpäissäni keksiäkseni - että

- meidän täytyy katsoa ohjeitamme, jos siellä on tällainen juridinen harmaa alue.

"Juridinen harmaa alue", jo vain - oikein itteänikin naurattaa! Mutta tarkkaan ottaen meidän johtosäännössä ei ole mainintaa, mitä tehrähän, jos poliisipäällikkö tulee töihin juovuksissa ja hoitaa virkaansa ihan asianmukaasella tavalla.

Taistokin oli vapunpäivänä hoitanut kaikki etehensä tulleet hommat aivan normaalisti, vaikka siis oli lähes kahren promillen kännissä. Oli pannut rattijuoppoja putkahan selviämään, kuulustellu ne, hoitanut paperihommat ja kaikki muutkin taiteen sääntöjen mukahan. Sitten joku samperin kalastuskortin hakija oli nuuhkinut ilmaa vallesmannin konttoorissa, kun Taisto sattui kello 13 aikoihin piipahtamaa kansliassa.

Mä sanoin vielä sille toimittajanklopille, että

- pyydän nyt paperit itselleni, sillä kuulin tapauksesta vasta eilen.

No, skeidaahan tollane puhe tietysti oli, sillä totta maar tiesin sen Taiston tapauksen oikein hyvin. Olin nimittäin itte sanonu läänin pollarille, mitä asiassa pitää tehrä. Minähän sentään olen number uuno näissä hommissa!

Mutta pitäähän mun nyt, saakeli soikoon, puolustaa näitä helkkarin alaisiani! Senhän mä sanoin jo heti tähän paskavirkaan tullessani. Se on tietty mun tärkein tehtäväni.

Niin mä tein siinä hemmetin Kauhajoen tapauksessakin. Mä sanoin heti lehtimiehelle, kun ne oli mun kimpussani ampumispäivänä 23.9. viime vuonna, että "joo, mä tunnen oikein hyvin sen kauhajokisen komisarion ja tiedän, että hän toimi aivan presiis oikein, kun hän ei ottanut sitä hemmetin 22-millistä siltä Matti Saarelta edellispäivän haltuunsa." Eihän tollasen tilanteen varalta oltu näet annettu minkäänlaisia ohjeita. Siks tavallinen komisarius ei tietty tehnyt mitään väärin, sillä eihän väärin voi tehdä, jos ei ole mitään ohjeita, miten tekis oikein, you know?

Eihän poliisi edes voi toimia koskaan väärin, niin mä muistaakseni vielä lisäsin sille sopulilaumalle. Näinhän se onkin, mitä osoittaa jo sekin, että kaikista helskutin virkamiehistä kansa luottaa eniten juuri pollareihin. Korkeimpaan oikeuteen luotetaan paljon, paljon vähemmän. Miks meihin luotetaan? No, tietenkin siks, et me ei tehrä koskaan mitään väärä ja moraalitonta.

Kansa tykkää meistä niin kun hullu puurosta, kun vain näköö sinivuokon jossakin. Siks mäkin verän aina ton sinisen rotsin niskahan kun menen telkkariin haastateltavaksi. Se lisää luottamusta, kato. Kansa näköö heti asetakista, ketä on oikeessa, vaikkei puhetta välttämäti kuulis tai ymmärtäiskään.

Mä olisin kyllä hoitanut sen Kauhajoen tutkinnankin ihan omin voimin ministeriön heppujen kanssa. Olinkin jo lähdössä heti ampumispäivänä sinne saakelin korpeen, siis Kauhajoelle, ministerin kanssa. Mut sitten se saakelin Matti Kuusimäki sai päähänsä, että "hei, come on, tää keissihän kuulkaas kuuluukin syyttäjän tutkia."

No niin, tässä sitä helvetti soikoon sitten ollaan; sitä Kauhajoen juttua on veivattu edestakaisin tasan vuosi ja komisarioparkaa viedään reilun viikon päästä käräjille.

Aattelepa nyt vaikka ite: reilua ja mun julkisesti kehumaa poliisimiestä rahdataan käräjille niinku jotain roistoa ja kehdataan syyttää vaikka mistä! Eihän se komisario niitä koululaisia itse tappanu, jumalauta!

Mä oon koittanu lohruttaa sitä kauhajokista komisariota. Kun mä viimeks eilen soitin sille kotihin, niin siellä se vaan laulaa hoilasi, et "nyt mua vierähän linnasta linnaan, nyt mua vierään....ja kantaen kahlehija."

Kaikki olis nyt toisin, jos mä olisin sen Annen kanssa saanut hoitaa homman ja tutkimukset ihan oman talon voimin. Mitään käräjiä ei olis tarvittu, ei varmasti!

Pitäiskö tääkin nyt vääntää rautalangasta ja kirjata sinne saakelin johtosääntöön. Onhan tää niin harmaa, niin syvän harmaa alue, etten paremmin sanos!