Asiasta toiseen: Toveri Lukashenko suunnittelee nyt maaorjuuden palauttamista V-Venäjälle...
1. Nyt ne "porukat" eli demareiden puoluehallitus ja puoluevaltuusto, ovat sitten päättäneet, mikä SDP:n uudesta puheenjohtajasta Antti Rinteestä tulee isona: Hänet istutetaan valtiovarainministeriksi. Kuuleman mukaan Rinne ei itse olisi tahtonut tuolle paikalle, vaan olisi ryhtynyt mieluummin uudeksi Lauri Ihalaiseksi, siis työministeriksi.
2. Työministerin tehtävä olisi sopinut paremmin Rinteelle, sillä hänhän on kailottanut jo ennen puheenjohtajaksi tuloaan suureen ääneen, että ihmisille pitää löytyä työtä ja sitä varten valtion tulee ryhtyä elvyttämään ja käyttämään omaisuutensa myynnistä saatavia tuloja taloutta elvyttäviin toimiin.
3. Antti Rinteen olisi pitänyt kuitenkin syrjäyttää työministerin pallilta Lauri Ihalainen, jota jotkut - ainakin useat demarit - pitävät (jostakin syystä) demareiden parhaana ministerinä. Miten niin paras? Juuri Ihalaisen ministerikaudellahan työttömyys, varsinkin nuorisotyöttömyys, on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Siis, mitä huonommin ministeriön johdossa olevat asiat menevät, sitä parempi ministeri.
4. Millä eväillä Antti Rinne voisi hoitaa pätevällä tavalla ja vähintään yhtä hyvin valtiovarainimisterin postia kuin edeltäjänsä Jutta Urpilainen? Tätä on vaikea ymmärtää, koska Rinteellä ei ole (edes) kansanedustajan kokemusta. Ilmeistä on, että Rinne tulee olemaan paljolti ministeriönsä virkamiesten tuen ja viisauden varassa.
5. Lisää ihmettelyn aihetta tarjoaa tieto, jonka mukaan tuleva ministeri Antti Rinne on valinnut uudeksi valtiosihteerikseen Raimo Luoman. Kuka tämä Luoma sitten on? Hän ei ole virkamies eikä liioin yliopistotutkija tai ekonomisti, vaan - yllätys yllätys - vaan kilpailuoikeuteen keskittynyt asianajaja! Aikaisemmin Luoma on tosin toiminut työ- ja elinkeinoministeriössä mm. ylijohtajana, mutta hänellä ei taida olla kokemusta VVM:n toimialaan kuuluvista asioista. Johtuisiko Luoman valinta valtiosihteeriksi siitä, että Rinne on itsekin juristi - ei kuitenkaan varatuomari - joka on toiminut nuoruudessaan asianajapuolella, ei kuitenkaan asianajajana? Rinne on toiminut aikoinaan lyhyen ajan myös nykyisen asuinkuntansa eli Mäntsälän lakimiehenä. Mäntsälä mielessäin -motolla ryhdytään siis valtakunnassa ensi viikolla hoitelemaan demareiden juristikaksikon johdolla valtion rempallaan olevia finanssi- ja työllisyysasioita.
6. Viime sunnuntain EU-vaalien piti olla näytön paikka Antti Rinteen puheenjohtajakauden alulle, mutta nuo vaalit menivät demareilta pahemman keran pieleen. SDP:n ääniosuus laski 4-5 prosenttiyksikköä vuoden 2009 vaaleista ja tuloksena oli puolueiden välisessä kisassa neljäs tila. Siis mahdollisimman huono tulos SDP:lle ja sen uudelle puheenjohtajalle.
7. Porukoiden valintaa tuskin voidaan pitää viisaana eikä demareita ole syytä liiemmin onnitella Rinteen ministeripaikasta. Tilanne Suomessa on nyt sellainen, että valtiontalous velkaantuu entisestään eikä työllisyys osoita paranemisen merkkejä, Rinteen vaatimaan elvytykseen ei ole suuria mahdollisuuksia. Mitä Antti Rinne voisi tehdä asiantilan korjaamiseksi hallituksessa? Miten Suomen ministeri otetaan vastaan EU:ssa? Ei hyvältä vaikuta. Uudeksi ministeriksi olisi pitänyt valita joku todellinen asiantuntija vaikkapa demareiden eduskuntaryhmän ulkopuolelta. SDP:n ryhmässä tuollaisia asiantuntijoita ei nimittäin valitettavasti ole.
8. Demarit ja Antti Rinne olisivat tehneet viisaasti, jos Rinne olisi jäänyt kokonaan hallituksen ulkopuolelle ja keskittynyt SDP:n kannatuksen kasvattamiseen.
Ilmankos Suomi niitä jäähyjä niin tuhottomasti saikin...
1. EU-vaalien äänestysprosentti Suomessa jäi lähes ennätyksellisen alhaiseksi eli vain 40,9 prosenttiin. Se on selvästi heikompi kuin keskimäärin muissa EU-maissa.
2. Mistä vähäinen kiinnostus johtui? Mediaa ei voida syyttää - vai voidaanko? Vaaleja pidettiin mediassa ja tv-kanavilla kyllä paljon esillä, mutta ilmeisesti liika on liikaa, lienee äänestäjien keskuudessa ajateltu. Määrä ei tässäkään tapauksessa korvannut laatua, siitä minun mielestäni oli kysymys.
3. Hirveän paljon erilaisia vaaliväittelyjä järjestettiin esimerkiksi televiossa, mutta niiden kaikkien sisältö oli aina samanlaista pölinää ja puhetta. Väittelyjen tai keskustelujen kaava muistutti hieman tv-kanavien eroottisia filmejä, joita esitetään pikkutunneilla ja joissa edetään aina samassa järjestyksessä ja tehdään aina samat "temput". Kyllästyttämäähän tuo tuollainen alkaa pitemmän päälle!
4. Kanavasta riippumatta vaaliväittelyissa toistettiin kymmeniä kertoja samoja itsestäänselvyksiä ja kuivia asioita, eli pölistiin jotain puuta heinää Ukrainan tilanteesta, Suomen turvallisuuden vaarantumisesta, tietenkin Nato-optiosta ja natoon liittymisestä - voihan hitto sentään - jotakin ympäripyöreää työllisyydestä ja talouskasvusta, eurosta, Venäjä-pakotteista, sijoittajavastuusta, pankkiverosta, Kreikka vakuuksista ja Kreikan lainojen anteeksiannosta jne, jne. Huh, miten tylsää!
5. Peräti tylsää jaarittelua, jossa ei tullut esiin kerta kaikkiaan mitään uutta! En usko ihmisten viitsineen katsella tuollaisia "väittelyjä", joissa toistetiin illasta iltaan samaa EU-liturgiaa tai -jargonia. Itse ainakin vaihdoin vaaliviikolla tv-kanavaa aina, kun näin Antti Rinteen, Jyrki Kataisen, Päivi Räsäsen ja muiden omahyväisten ja tylsien puoluejohtajien hiippilevan studioon samojen ikävystyttävien toimittajien "tentattaviksi".
6. Vaalitulos oli se mitä oli eli aika odotettu. Perussuomalaisilta jäi jytky nyt saamatta, vaikka puolueen ehdokkaana oli Halla-ahon lisäksi peräti kahdeksan (8) muuta kansanedustajaa; heistä kukaan ei yltänyt lähellekään valituksi tulemista. Persujen ääniosuus, jotain 12 prossaa ja risat, jäi todella kauas vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksesta. Timo Soinin olisi pitänyt lähteä itse ehdolle.
7. Vielä surkeampi oli SDP:n menestys, vaikka puolue sai kaksi paikkaa parlamenttiin. Erilaiset vaaliasiantuntijat ovat sanoneet, että huonosta vaalituloksesta ei voida syyttää puolueen uutta puheenjohtajaa eli Antti Rinnettä. Mutta ketä sitten tulisi syyttää? Minusta Antti Rinne on ilman muuta yksi "pääsyyllinen" puolueen heikkoon menestykseen. Hänestä ei kerta kaikkiaan ole vaaliväittelijäksi, vaan hän vain mumisee jotakin yhdentekevää ja rykäisee välillä päälle käsi suun edessä - "mun mielestä"! Antti Rinne jaksoi tilaisuudesta toiseen toistaa vaatimustaan "talouskasvusta" ja "työllisyyden turvaamisesta", mitään muuta hän ei kerta kaikkiaan osannut sanoa. Jos tyyppi ei kunnollasaa suutaan auki, niin demarit kyllä hukka perii vaaleissa kuin vaaleissa.
8. Antti Rinne ei rohjennut sanoa ennen vaaleja edes sitä, minkä ministerinpaikan hän aikoo ottaa hallituksessa, vaan panttaa edelleen tietoa. Perin surkeaa demareilla siis! Voikohan tämä Rinne jatkaa puolueen puheenjohtajana edes ensi vuoden eduskuntavaaleihin asti? Jos jatkaa, niin silloin demareiden kannatus voi notkahtaa lähelle 10 prosenttia ja vasurit ovat porhaltamassa demareiden ohitse.
9. Paavo Väyrysen menestyminen yllätti, vaikka tyyppi lähestyy hyvää vauhtia jo seitsemääkymppiä. Ilmeisesti Paten hankkimat uudet vahvat silmälasit toivat hänelle jonkinlaista valtiomiesimagoa. Äänestäjien EU-kriittisyys auttoi tällä kertaa Väyrystä ja vasemmistoliittoa, ei perussuomalaisia. Paavo vaatii tietenkin päästä mukaan ensi vuoden vaalien jälkeen muodostettavaan hallitukseen, jos keskusta on siinä mukana. Jos Juha Sipilässä olisi miestä, niin hän kertoisi Paavolle jo nyt, että "älä nyt sentään hulluja puhu"!
Olli Rehn voiti äänimäärässä vain niukasti Väyrysen. Rehn on varsin kuivakiskoiselta vaikuttava tyyppi, joka tekee myös politiikkaa kuivalla tavalla. Tänään I-S:ssa ollut pusukuva Ollista ja vaimostaan Merjasta oli paljastava - Merjan epäeduksi.
10. Ruotsalaiset eli RKP kokosi jälleen puolueista ylivoimaisesti parhaiten rivinsä eli sai väkensä äänestämään ja turvasi näin yhden paikkansa. Mitähän tuokin minipuolue sillä edustajallaan Brysellisissä oikeastaan tekee? Minulle oli yllätys, että ruotsalaiset halusivat Nils Torvaldsin (68) jatkavan parlamentissa. Rkp on selvä oikeistopuolue, mutta tämä Torvalds tunnettiin vielä kymmenisen vuotta sitten jonkinlaisena punavihreänä tv-toimittajana ellei peräti ns. stalinistina tai jonain muuna sellaisena; itse asiassa Torvalds oli 1980-luvulla SKP:n keskuskomitean taistolainen jäsen. Torvaldsin valinnassa oli ilmeisesti jonkinlaista Linus-lisää. Lienee ajateltu, ettei menestyneen ja fiksun pojan isäkään taida ihan sieltä tyhmemmästä päästä olla - olkoon sitten millainen punavihreä tahansa!
11. Mitro Repo sai näissä vaaleissa ihan sitä, mitä hänen sietikin saada, eli hänen äänimääränsä putosi vaatimattomasti noin 60 000 äänellä ja tyyppi koki todella nöyryyttävän putoamisen parlamentista. Samat sanat sopivat mutatis mutandis Eija-Riitta Korholaan - hyvä että putosi! Toista ääripäätä edustaa sitten KD:n Sari Essayh, joka sai nyt 60 000 ääntä, mutta jäi valitsematta, koska KD ei ollut tällä kertaa vaalilitossa persujen kanssa. Mitä minä seuraisin vaalitenttejä, niin Sari E. oli kyllä ylivoimaisesti ehdokkaiden ja poliitikkojen fiksuimmasta päästä hyvällä ulosannillaan ja asiaosaamisellaan. Jos Sari olisi kokoomuslainen poliitikko, niin hän olisi vaaleissa ilman muuta puolueen ääniharava heti Alex Stubbin jälkeen. Päivi Räsäsen tulisi ymmärtää luopua puheenjohtajan tehtävästään jo syksyllä, jotta Essayh voitaisin valita KD:n uudeksi johtajaksi.
12. Eipä tullut sitten kultaa MM-Minskistä, vaikka Suomi johti Venäjä-ottelua toisessa erässä vielä 2-1 Palolan maalilla. Palola laukaisi kaksi kertaa myös Venäjän maalin ylärimaan; jos ne kudit olisivat uponneet, olisi matsi saanut varmaankin toisenlaisen luonteen. Tuomarit pilasivat kuulemma - tietysti - Suomen mahdollisuudet. Näinhän sitä aina väitetään, kun häviö tulee, mutta kyllä Venäjä oli taidollisesti Suomea selvästi parempi joukkue eikä se hävinnyt Minskissä yhtään ottelua. Suomi sen sijaan hävisi useampia ja tarvitsi jo puolivälieriin pääsemistä varten apua Sveitsin joukkueelta.
1. Satakunnan käräjäoikeus oli yhden tuomarin kokoonpanossa lukenut A:n syyksi B:hen ja C:hen kohdistuneet pahoinpitelyt ja tuominnut hänet niistä 40 päiväksi vankeuteen sekä suorittamaan vahingonkorvausta B:lle ja C:lle.
2. Rangaistuksesta käräjäoikeus totesi, että A oli tuomittava syyttäjän vaatimaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta mitattaessa oli sovellettava RL 6 luvun 5 §:n 5 kohdan koventamisperustetta, koska A:n syyksi nyt luetut rikokset ja hänen aikaisempi samankaltainen rikollisuutensa osoittivat A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Yhteistä rangaistusta alentavana seikkana oli otettava huomioon saman käräjäoikeuden 2.12.2010 antama lainvoimainen tuomio.
3. A on valituksessaan Vaasan hovioikeudelle vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa muutos- ja ennakkopäätösperusteella. Rangaistus ei ollut linjassa oikeuskäytännön kanssa, eikä koventamisperusteen soveltaminen vastannut lain tarkoitusta. Rangaistus oli ankarampi kuin mitä se olisi ollut, jos samaan tekoaikaan kohdistuvat teot olisi käsitelty yhdessä. A:lle aiemmin tuomitun yhdyskuntapalvelun varoittava vaikutus oli jäänyt vaikuttamatta. Koventamisperusteesta oli valituksen mukaan tärkeää antaa vastaista laintulkintaa ohjaava ratkaisu.
4. Vaasan hovioikeus pyysi ennen lupakyysmyksen ratkaisemista A:lta lausuman siitä, oliko hän aloittanut Satakunnan käräjäoikeuden 2.12.2010 hänelle tuomitseman yhdyskuntapalvelun suorittamisen, oliko sen suorittaminen onnistunut ja missä vaiheessa suorittaminen oli. Sen varalta, ettei yhdyskuntapalveluun tuomitseminen tullut enää kysymykseen, hovioikeus varasi A:lle tilaisuuden lausua myös käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen voimaan tulleen valvontarangaistuksen mahdollisesta soveltamisesta asiassa.
5. Saatuaan A:n lausuman hovioikeus tutki edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ja katsoi, ettei käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksen sekä muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella ollut ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Muutakaan perustetta jatkokäsittelyluvan myöntämiseen ei asiassa ollut. Hovioikeus ei myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.
6. A pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen tai että hänelle aikaisemmin tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista tai että vankeusrangaistus lievennetään yhdyskuntapalveluksi tai valvontarangaistukseksi tai tuomittua vankeusrangaistusta ainakin alennetaan.
7. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Päätöksessään KKO katsoi ensiksi, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti pyytäessään A:lta edellä mainitun lausuman (perustelujen kohdat 8-10). Näin tehdessään hovioikeus oli korkeimman oikeuden mukaan edennyt asian tutkimisessa pidemmälle kuin jatkokäsittelylupaa koskevat OK 25 a luvun säännökset olisivat edellyttäneet. Tästä huolimatta hovioikeus oli A:n lausuman saatuaan päättänyt, ettei jatkokäsittelylupaa myönnetä.
8. Itse asian eli jatkokäsittelyluvan myöntämisen osalta korkein oikeus katsoi yksimielisesti, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle lupa sekä muutosperusteella (perustelujen kappaleet 11-16) että tarkitusperusteella (kappaleet 17-18; hovoikeus oli lausunut lähinnä vain muutosperusteella.
KKO 2014:31
9. KKO:n päätös on perusteltu ja on myös paikallaan, että ratkaisu on julkaistu ennakkopäätöksenä. Valittaja A ei ollut saanut hovioikeudessa oikeusturvaa, koska hovioikeus ei ottanut hänen valitustaan täystutkintaan. Valitusluvan epääminen hovoikeuksissa on helppoa, sillä lain mukaan hovioikeuden ei tarvitse perustella luvan epäämistä koskevia päätöksiä asianomaista tapausta koskevilla konkreettisilla seikoilla. Perusteluiksi riittää pelkkä viittaaminen ao. lainkohtiin ja toteamus, jonka mukaan tapauksessa ei ole ko. säännöksissä mainittuja luvan myöntämisen edellytyksiä. Tällaiset viittaukset ja lainsäännösten sanamuotojen toistamiset ovat vain fasadiperustelua, eivät todellisia perusteluja. Tuollaisten päätösten oikeellisuutta on mahdotonta kontrolloida.
10. Korkein oikeus on antanut kolmen tai neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana useita jatkokäsitteluvan myöntämistä koskevia ennakkopäätöksiä, joilla hovioikeuksien lainkäyttöä on pyritty ohjamaan. Näyttää kuitenkin siltä, ettei ennakkopäätöksillä ole ollut toivottua vaikutusta, sillä hovioikeuksien ratkaisuja, joilla jatkokäsittelylupaa koskevia hakemuksia on hylätty, vaikka lupa olisi tullut selvästi myöntää, putkahtaa jatkuvasti esiin. Korkeimmassa oikeudessa valitusluvan saaneet jatkokäsittelylupaa koskevat tapaukset edustavat vain jäävuoren huippua, sillä hovioikeudet hylkäävät vuosittain satoja lupahakemuksia.
11. Hovioikeudet eivät julkaise kotisivuillaan tietoja lupakäytännöstään ja siitä, mikä on lupahakemusten hylkäys- ja hyväksymisprosentti kussakin hoviokeudessa. Tämä osoittaa salamyhkäisyyttä ja tiedottamisen puutetta. Kuten olen näissä blogijutuissani aika usein todennut, hovioikeuksien tiedottaminen yleensäkin, samoin kuin ratkaisujen julkaiseminen, on kaikissa hovioikeuksissa vähäistä ja puutteellista.
12. Oikeusministeriön työryhmä on julkaissut viime helmikuussa sitten ehdotuksen, jonka mukaan hovioikeuden jatkokäsittelyluvan soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa todella huomattavasti (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 10/2014). Näin siitä huolimatta, että luvan soveltamisala ja luvan myöntämisen edellytykset ovat meillä jo nykyisin löyhemmät kuin Ruotsissa, jonka lainsäädännöstä jatkokäsittelylupajärjestelmä on vuonna 2010 Suomen lainsäädäntöön muutoin lähes sellaisenaan kopioitu. Suomessa hovioikeus pystyy epäämään jatkokäsittelyluvan herkemmin ja paljon useimmissa jutuissa kuin Ruotsissa. Tästä huolimatta säännösten soveltamisalaa ollaan meillä edelleen huomattavasti laajentamassa. Korkein oikeus on antanut 15.5. seikkaperäisen ja kriittisen lausuntonsa työryhmän mietinnöstä, mutta ei suorin sanoin ehdotusta kuitenkaan tyrmännyt.
13. Otan työryhmän ehdotuksen myöhemmin blogissa tarkasteltavaksi. Tässä on jo kuitenkin syytä todeta, että työryhmän ehdotus tulisi toteutuessaan kaventamaan valittajien oikeusturvaa todella paljon. Ehdotusta ei tulisi sen vuoksi hyväksyä.
1. Vakuutusyhtiöt ovat hävinneet kiistan vakuutuslääkärien eli vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreiden nimien julkisuudesta. Korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian tänään antamallaan ennakkopäätöksellä (KHO 2014:83). Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vakuutuslääkärien nimet ovat julkista tietoa, koska he käyttävät julkista valtaa osallistuessaan lakisääteisiä vakuutuksia koskevaan päätöksentekoon.
KHO 2014:83
2. Monet ihmiset ovat jo kauan ihmetelleet, miksi vakuutusyhtiöt eivät halua kertoa päätöksentekoon osallistuvien vakuutuslääkäreiden nimiä. Nyt päätetty kiista alkoi, kun Vakuutusongelmaisten liitto, nykyisin Oikeutta vakuutetuille -yhdistys, pyysi vakuutusyhtiöiltä tietoja niiden lääkäreiden nimistä. Useat vakuutusyhtiöt kieltäytyivät antamasta tietoja.
3. Vakuutusyhtiöt hävisivät kiistan jo Helsingin hallinto-oikeudessa, mutta valittivat sen päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asiasta valittivat KHO:een Vakuutusyhtiö Tapiola, nykyisin LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva, Pohjola Vakuutus Oy ja A-vakuutus Oy.
4. KHO katsoi siis, että yksityiset vakuutusyhtiöt hoitavat julkista tehtävää ja käyttävät julkista valtaa tehdessään päätöksiä lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa. Näiden päätösten tekoon osallistuu vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreitä. Näin ollen myös heitä koskee julkisuuslaki.
5. Tiedon saaminen siitä, ketkä käyttävät julkista valtaa, kuuluu KHO:n mukaan julkisuuslain 1 §:n 1 momentissa ilmenevän julkisuusperiaatteen ydinalueeseen. Tämä tiedonsaantioikeus koskee paitsi henkilön osallistumista yksittäisen julkisen vallan käyttöä sisältävän päätöksen tekemiseen, myös hänen kuulumistaan julkista valtaa käyttävään organisaatioon päätöksentekoon osallistuvana.
6. KHO:n mukaan vakuutuslääkärien nimet eivät ole salassa pidettävää tietoa sillä perustella, että lääkärit ovat työsuhteessa vakuutusyhtiöön tai antavat lausuntoja toimeksiantosuhteen perusteella. Vakuutuslääkäreiden henkilöllisyys ei ole KHO:n mukaan myöskään liike- tai ammattisalaisuus eikä siinä ole kysymys myöskään heidän henkilökohtaisia olojaan koskevista salassa pidettävistä tiedoista.
7.
Asiassa ei ollut enää KHO:ssa kysymys siitä, oliko tietopyynnön esittäjällä oikeus saada vakuutusyhtiön henkilörekisteriin sisältyneet tiedot asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaisilla tavoilla eli kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa.
8. Hyvä päätös! Nyt on vihdoin saatu ratkaisu sinänsä selvässä asiassa. Lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa vakuutusyhtiöiden päätöksentekoon osallistuvien asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkista tietoa, jonka vakuutusyhtiö on velvollinen pyynnöstä ilmoittamaan. Vakuutusyhtiöiden tulisi em. vakuutuspäätöksissään ilmoittaa jo omasta aloitteestaan päätösten tekemiseen osallistuneiden asiantuntijalääkäreiden nimet.
