torstai 5. maaliskuuta 2009

80. Keppiä ja porkkanaa eläkeasiassa

Täällä tuskin puhutaan eläkeputkista...

1. Yhteiskunnassa tapahtuu koko ajan asioita, joihin jotkut ovat toivoneet myös minunlaiseni vaatimattoman blogistin ottavan kantaa ja lausuvan "painavan" sanani. Jokaiseen asiaan blogisti ei kuitenkaan ehdi tarttua, kun on vielä hoidettavana virkakin, josta toimeentulo täytyy hankkia.

2. Nykyisin on muotia puhua työssä "jaksamisesta." Joka puolella valitetaan työssä jaksamattomuudesta, mikä ilmenee mm. siinä, että Suomessa ihmiset siirtyvät eläkkeelle aika paljon aikaisemmin - keskimäärin hieman alle 60-vuotiaina - kuin Keski-Euroopassa ja muissa pohjoismaissa. Nuorempana tällaiset puheet saattoivat ihmetyttää, mutta vanhemmiten kyllä ymmärtää kyllä, miksi esimerkiksi tehdastyössä, hoitolaitoksissa tai kaupan kassoilla työskentelevät ihmiset haluavat siirtyä mahdollisimman pian eläkkeelle. Itse olen ollut etuoikeutetussa asemassa sikäli, että niissä töissä, joissa olen lähes 40 vuotta puuhaillut, ei ole ollut virka-aikaa, jolloin olisi pitänyt olla tai oleskella työpaikalla. Kun töitä on voinut tehdä ja asioita valmistella kotona ja kun yhteydenpitoa opiskelijoihin voi nykyisin hoitaa sähköpostin välityksellä, eivät hommat ole fyysisesti rasittaneet.

3. Matti Vanhasen hallituksen viime viikolla tekemä periaatepäätös eläkeiän nostamisesta nykyisestä 63 vuodesta 65 vuoteen tuntuu, vaikka maa onkin ajautunut taloudelliseen taantumaan, hieman hätiköidyltä. Päätös on saanut ihmiset ja ay-liikkeen takajaloilleen ja monet ammattiliitot ovat puhuneet jopa yleislakosta, jollei hallitus peruuta yksipuolista päätöstään. Tänään eduskunnan TV1:ssä näytetyllä kyselytunnilla oppositio ja hallituspuolueet ovat ottaneen kiivaasti yhteen eläkeiän pidennysasiassa.

4. Hallituksen päätös oli yksipuolinen saneluratkaisu, jolla ay-liikkeelle haluttiin näyttää kaapin paikka. Hallitus ja erityisesti keskustan ministerit suivaantuivat työmarkkinajärjestöjen tammikuun lopulla sopimasta ns. sosiaalituposta, joka tuotiin hallituksen tietoon tavallaan ns. ilmoitusasiana. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen antoi toki heti suostumuksensa sosiaalitupoon kuuluvasta työnantajan Kela-maksun poistamiselle, mutta keskustalaisia ministereitä tämä ei tuntunut oikein miellyttävän.

5. Kun pääministeri Matti Vanhanen on joutunut omassa puolueessaan jo aiemmin "tarkkailun kohteeksi" - tätä sanontaa on käyttänyt mm. liikenneministeri Anu Vehviläinen - hänen on ollut pakko yrittää näyttää johtajuuttaan omien kannattajiensa ja muidenkin silmissä. Tähän paljolti perustui Vanhasen päähän Rukan lumilla pari viikkoa sitten pälkähtänyt ajatus yleisen eläkeiän nostamisesta. Hallituksen poukkoilevaa toimintatapaa kuvaa hyvin se, miten tämä "Rukan idea" eteni: Lomalta sunnuntaina palattuaan Vanhanen kertoi soittaneensa maanantaina Jyrki Kataiselle ideastaan ja sanoneensa, että hän aikoo ottaa asian esille tiistaina hallituksen puoliväliriihessä. Niin myös tapahtui ja hallitus päätti - yksimieleisesti - siltä samalta istumalta kauaskantoisesta eläkepäätöksestä ilman minkäänlaisia etukäteisvalmisteluja ja neuvotteluja työmarkkinajärjestöjen kanssa.

6. Tällaista ja näin alkeellistako tosiaan on hallituksen toimintapa! Pääministeri Vanhanen selitti viime lauantaina TV 1:n ykkösaamu-ohjelmassa, että hän kyllä tiesi, että ay-liike vastustaa eläkeiän korottamista, koska siitä oli jo "alustavasti" puhuttu työmarkkinajärjestöjen kanssa. Vanhanen sanoi, että hallitus päätti ottaa asian omalle vastuulleen ja osoittaa johtajuutta maan syöksyessä vaikeaan lamaan. Vanhasen mukaan toinen vaihtoehto olisi ollut se, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt olisivat käyneet julkisuudelta "piilossa" neuvotteluja eläkeiän nostamisesta, mutta tätä toimintatapaa ei haluttu valittu, koska asia olisi joka tapauksessa "vuotanut" julkisuuteen.

7. Onko hallituksen toimintapa ja -kulttuuri todella näin masentava? Eikö pääministerin mieleen juolahtanut kolmas tapa, joka olisi ollut normaali menettely valmistella tätä merkittävä uudistusta. Asiasta olisi tulla käydä julkista debattia, valmistella riidanalaisia kysymyksiä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja katsoa sen jälkeen, missä ollaan. Jos työmarkkinajärjestöt ja hallitus eivät olisi tämän jälkeen päässeet sopuun, olisi hallituksella ollut valtuudet tuoda sellainen esitys eduskuntaan, joka sen mielestä on välttämätön. Mutta nyt nähty tapa tehdä yksipuolinen ja monia intressiryhmiä kosketteleva saneluratkaisu täysin yllättäen osoittaa vain ylimielisyyttä, vallantäyteyttä ja taidon puutetta. Kaikki tässä maassa lienevät toki yksimielisiä siitä, että ihmisten työuraa tulisi jatkaa sekä alku- että loppupäässä, ja että myös yli kuusikymppisten ihmisten työssä jatkamiseen ja jaksamiseen tulisi löytää keinoja, mutta erityisesti maan hallituksen luulisi ymmärtävän, ettei tähän päästä yksipuolisilla saneluratkaisuilla. Nyt hallitus kyllä maanittelee ammattiliittoja neuvottelupöytään sopimaan yksityiskohdista, mutta on ymmärrettävää, ettei kutsu houkuttele, kun asiasta on jo tehty ratkaisu hallituksen yksipuolisella päätöksellä.

8. Asiantuntijat eivät usko hallituksen päättämän eläkeiän korotuksen vaikuttavan tosiasiallisen eläkkeelle siirtymisiän nousuun. Hallitukselta näyttäisi ikään kuin jääneen huomaamatta, että jo vuonna 2005 eläkeuudistuksen yhteydessä otettiin käyttöön joustava eläkeikä, joka vaikutti ikääntyneiden eli 55-65 vuotiaiden ihmisten työllisyysasteen lähes kaksikertaiseen kasvuun. Ihmisillä on mahdollisuus jäädä nyt eläkkeelle 63 ja 68 vuoden välillä joustavasti haluamanaan ajankohtana. Järjestelyyn sisältyy porkkana, jonka mukaan vuosittain karttuva eläkkeen määrä nousee sitä enemmän mitä kauemmin on töissä; ns. "superkarttuma." Jos jätetään huomioimatta alle 50-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset, ei todellinen eläkkeelle jäämisen ikä ole enää alle 60 vuotta, vaan se on noussut vuoden 2004 eläkeuudistuksen ansiosta nyt jo 61 vuoteen.

9. Vuoden 2005 eläkeratkaisu joustavine eläkeikineen ja superkarttumineen on työssäkäyntiä ratkaisu, porkkana, kun taas hallituksen nyt yksipuolisesti kaavailema eläkeiän nostaminen, johon ei ainakaan näillä näkymin liity mitään kannustavia elementtejä, on keppiratkaisu, jota ay-liike ja ihmiset eivät näytä hyväksyvän.

10. Hallituksen päättämällä eläkeiän nostolla voi olla tarkoitettu täysin päinvastainen vaikutus: ihmiset pyrkivät pois työelämästä, koska he eivät jaksa tai halua olla töissä 65 ikävuoteen asti. Eläkkeelle tulevat pyrkimään ne, joilla on siihen nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollisuus; hallituksen kaavailema uudistus tulisi voimaan vähitellen vasta vuodesta 2011 alkaen. Etenkin erilaisiin työttömyysputkiin ikänsä perusteella pääsevät, joita ovat ainakin kaikki vuosina 1950-1954 syntyneet työssä olevat - heitä on kuulemma kymmeniätuhansia - pääsevät tätä kautta vanhuseläkkeelle jo 62-vuotiaina, jos töitä ei ole. - Toinen iso ryhmä - noin 40 000 ihmistä - ovat ne, joilla on lisäeläkevakuutus ja jotka ovat vuosina 1993-95 suljetun lisäeläkevakuutusjärjestelmän piirissä. He ovat nyt usein siinä iässä, että voivat lähteä eläkkeelle silloin kun tahtovat ja välttää näin Vanhasen hallituksen kaavaileman eläkeiän nousun.

11. Hallituksen ja ammattijärjestöjen välejä hiertää myös edellä jo mainittu, työmarkkinajärjestöjen tammikuun lopulla ohi ns. Sata-komitean sopima sosiaalitupo, jossa sovittiin monista työttömyysturvan ja eläkkeiden uudistuksista lähivuosina. Ay-liike pelkää nyt, että hallitus ei aikoisikaan pitää sanaansa ja hyväksyä kaikkia sosiaalitupon piiriin kuuluvia asioita sellaisenaan, vaan että hallituksen tarkoituksena olisi vesittää osa näistä uudistuksista. Eläkeiän nostamista koskevan ratkaisun yhteydessä hallitus muotoilikin sosiaalitupon sisällön tavalla, joka näyttäisi antavan aiheen otaksua, että hallitus tulisi esittämään joitakin muutoksia sosiaalitupoon.

12. Moninaiset näyttävät todella olevan eläkkeisiin ja yleensä sosiaaliturvaan liittyvät ongelmat ja kysymykset. Työurien pidentämisestä alkupään osalta on puhuttu paljon vähemmän kuin eläkeiän nostamisesta. On selvää, että nuorten ihmisten pääsyä mahdollisimman pian ammatti- ja korkeakouluihin olisi nopeutettava ja opiskeluaikoja lyhennettävä. Tämä vaatisi erilaisia toimenpiteitä, mutta niiden suunnittelu ja valmistelu näyttää olevan hallituksessa täysin levällään.

13. Yksi tähän liittyvä suuri kysymys on yleinen asevelvollisuus, joka pidentää nuorten pääsyä opiskelemaan ja työmarkkinoille vähintään puolella vuodella tai vuodella, käytännössä usein enemmänkin. Yleisen asevelvollisuuden lopettaminen olisi helppo ja kustannustehokas tapa lievittää työvoimapulaa. Se tehostaisi opiskelua ja helpottaisi työelämän siirtymistä. Armeijaan meno pitäisi ainakin tehdä vapaaehtoiseksi ja sen käymisestä tulisi maksaa asianmukainen korvaus, jolloin palveluksen hakeutuisivat vain siihen todella motivoituneet nuoret. Asepalvelukseen nykyisin pakotetut taas voisivat siirtyä nopeammin työelämään ja veronmaksajiksi. On laskettu, että asevelvollisten poissaolo työelämästä maksaa nykyisin jopa miljardi euroa vuodessa. Jos ja kun Suomi liittyy Natoon joskus 2010-luvulla, voidaan nykyinen yleinen asevelvollisuusarmeija korvata myös Suomessa palkka-armeijalla.

14. Miten sitten työssä jaksamista voitaisiin parantaa? Työelämästä on jo nyt vaikea selvitä eläkkeelle terveenä, näin väitetään yleisesti. Sapattivapaiden käyttömahdollisuuksien lisäämistä on väläytelty, samoin ikääntyneille työntekijöille annettavia palkallisia vapaapäiviä, osa-aikaeläkkeelle pääsyä voitaisiin helpottaa jne. Suomessa on laaja, Kelan, työeläkelaitosten ja kuntien kanssa klikkiytynyt kuntoutuslaitosten verkosto, johon kuuluvat laitokset ovat sotaveteraanien määrän vähennettyä löytäneet itselleen uuden leipäpuun työelämän kuntoutuksen piiristä. Suurin yksittäinen työelämäkurssi on Kelan rahoittama ASLAK-kuntoutus, jonka tarkoitus on pidentää työuria. ASLAK on suhteellisen terveiden ihmisten varhaiskuntoutusta, johon Kela käytti viime vuonna 34 miljoonaa euroa. Suhteellisten terveiden ihmisten monien viikkojen mittainen kuntouttaminen kylpylöissä ja laitoksissa on suomalainen erikoisuus, joka ei tosiasiallisesti vaikuttane kovinkaan merkittävästi työurien pidentymiseen. Toki muutama viikko kylpylässä tai hoitolaitoksessa on työntekijöiden kannalta kivaa, mutta toisinaan ylenmääräinen "kuntouttaminen" kaikkine "lisukkeineen"voi johtaa myös haitallisiin seuraamuksiin, osaltaan jopa ennenaikaiseen eläköitymiseen.

15. Miten ihmiset Keski- ja Etelä-Euroopassa jaksavat olla töissä paljon pidempään kuin Suomessa? Onko osasyy tähän siestassa, jota Välimeren maissa on tapana viettää ja panna putiikit kiinni tunniksi tai pariksi keskellä päivää? Suomessakin työpaikoilla voitaisiin kokeilla päivänokosten eli "tirsojen" merkitystä työssä jaksamiseen. Sanoihan eduskunnan puhemies Sauli Niinistökin hiljattain, että hänellä on tapana ottaa päivällä aina silloin tällöin tirsat työhuoneen sohvalla, mikä on vaikuttanut Niinistön mukaan suotuisasti jaksamiseen työhuoneen sohvalla. Luulisi, että Niinistön samoin kuin tavallisten kansanedustajien työssä jaksamista helpottaa suuresti myös ja erityisesti 3-4 kuukauden pituinen kesäloma ja reilun 1,5 kuukauden mittainen joululoma. Kyllä sitä tuollaisten vapaiden jälkeen taas palaa innolla parlamenttiin pitämään palopuheita työelämässä jaksamisesta ja monista muistakin asioista.

16. Jokainen tietenkin miettii omalta kannaltaan työssä jaksamistaan ja sopivaa eläkeikää sekä sitä, onko hän valmis noudattamaan Matti Vanhasen keppilinjaa vai kaipaisiko hän kenties lisää porkkanoita. Jos ajattelen asiaa omalta kohdaltani, niin voin sanoa hyvällä omalla tunnolla noudattaneeni nyt kaavailtua mallia työurani molemmissa päissä. Ylioppilaaksi tulon jälkeen lähdin heti opiskelemaan ja kävin opintojen välissä sotaväen. Sain korkeakoulututkinnon suoritetuksi 2,5 vuotta kestäneiden opiskelujen jälkeen ja sitten vain saman tien työelämän "pyörteisiin" 22- vuotiaana. Tällä työuralla olen edelleen, vaikka olisin voinut siirtyä eläkkeelle jo pari vuotta sitten - porkkanaksi heitetty superkarttuma on varmaan tehnyt tehtävänsä minunkin kohdallani.

17. Työssä jaksamisessa minulla ei ole ollut koskaan suurempia ongelmia, vaikka siitä on saanut huolehtia itse ja aina omalla kustannuksella. Nyt juuri olen lähdössä taas uuteen "kuntoutukseen" Etelän aurinkoon yllä olevasta, joskus aiemmin otetusta valokuvasta ilmeneviin olosuhteisiin.

Jaksellaan ja seurataan, mihin kiihkeä eläkepoliittinen keskustelu oikein johtaa!

P.S.

Korkein oikeus toimittaa torstaina 12.3. kello 9.30 alkaen Porin käräjäoikeudessa suullisen käsittelyn tappoa koskevassa jutussa jutussa, jossa taposta tuomitut syytetyt ovat valittaneet Vaasan hovioikeuden viime kesänä antamasta tuomiosta. KKO ei edelleenkään tiedota suullista käsittelyistään kotisivuillaan, vaan ilmoittaa asiasta vain "toimituksille" - en tiedä tarkemmin, mille toimituksille. "Toimituksille" annetun ilmoituksen mukaan jutussa on kyse ensisijaisesti näytöstä. KKO:n kokoonpanon puheenjohtajana toimii oikeusneuvos Mikko Tulokas ja jäseninä ovat oikeusneuvokset Hidén, Mansikkamäki, Rajalahti ja Sippo. - Valitettavasti en pääse paikalle. Olisihan tuo istunto mielenkiintoista nähdä hengessä "miten Kekkoselta käy rock´n roll!"

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toipila kirjoittaa:

Henkisesti vireän ja älykkään ihmisen on helpompi pysyä toimintakuntoisena kuin jonkun elämänasenteeltaan kateellisen pölvästin.

Anonyymi kirjoitti...

Eri sektoreista taitaa poliisihallinto olla eniten hukassa, kun puhutaan tuloksellisesta työhyvinvoinnista. Järjestään johtajat eläköityvät huonokuntoisina: LP:n päällikkö, SUPO:n päällikkö ja poliisiylijohtaja. Lisäksi Alibi kirjoittaa ministeriön SM:n poliisilylitarkastajan itsemurhasta. Kaikki tämä on tapahtunut koko poliisiorganisaation TYHY:stä vastaavan virkamiehen edessä.

Poliisihallinnossa kuvitellaan asioiden olevan hyvin, kun on liikuntavapaata, liikuntapäiviä, virkistyspäiviä, läänillisiä ja valtakunnallisia urheilukilpailuja vieläpä täysin palkkaeduin ja päivärahoin. On valtakunnannllisia ja läänillisiä TYHY henkilöitä jne. Kellään ei kuitenkaan ole kokonaisuus hallussa eikä aitoa osaamista organisaatiosta löydy.

Esimerkki poliisin TYKY:stä: Tuttavani naiskonstaapeli osallistui joukkuepelin poliisin SM -kisoihin. Kokemukseksi kertyi seksuaalista häirintää ja olemattomasti peliaikaa (TYHY yhdyshenkilö pelasi ahneuksissaan toistenkin puolesta, vaikka ei siitä kuulemma mitään tullut). Taisi TYHY -tavoitteet jäädä toteutumatta.

Kun eläkeikä nousee, niin oikea TYHY -toiminta muodostuu entistä tärkeämmäksi koko valtion hallinnossa. Tällöin TYHYyn käytettävät resursseja pitää antaa kaikille. Varmastikin poliisihallinto, koska ei kykene resurssejaan järkevästi käyttämään, voi antaa omastaan muille. Josko sitten kihlakunnantuomareiden ja professorienkaan ei tarvitsisi omasta pussisstaan kustantaa kaikkea työssä jaksamista tukevaa aktiivisuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Miten ihmiset Keski- ja Etelä-Euroopassa jaksavat olla töissä paljon pidempään kuin Suomessa?

Ehkäpä siellä ei ollut 90-luvulla lamaa, jonka seurauksena kahden tai kolmen henkilön työt sysättiin yhden henkilön tehtäväksi?

Olisi muuten jännä nähdä jotain tietoa jaksamisen ja tarpeellisuudentunteen välisestä korrelaatiosta. Työntekijäähän ei läheskään aina kohdella arvokkaana voimavarana vaan pelkkänä taakkana. Tämä nimittäin varmasti johtaa myös muihin ongelmiin työyhteisöissä ja edelleen muussakin yhteiskunnassa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuomioistuimissa ja syyttäjälaitoksessa ikääntynyt virkamies ei ole kansalaisten oikeusturvan kannalta ongelmaton asia. Ikääntyessä psyykkiset sairaudet lisääntyvät, eikä virkamies tai työympäristö sairautta välttämättä huomaa. Sairaus saatetaan leimata vain luonteen piirteeksi, vaikka kyse voi olla dementiasta taikka alzheimerista. Nykyisellään maailma on muuttunut tuomareille aikaisempaa haastavammaksi - superkertymällä olevalla tuomarille oikeudellinen ratkaisutoiminta on varmasti vieläkin vaikeampaa.

Yhden oikean ratkaisun opin hylkääminen on siirtänyt syrjään ne viimeisetkin kivijalat, jotka ovat olleet juridisen ennustettavuuden takeena - eikä tilanne "yli-ikäisiä" tuomareita käyttämällä ainakaan parane.

Syyttäjäpuolella taasen jaksamisongelmien myötä saattaa tulla kyseeseen tarkoituksenmukaisuussyistä tehdyt päätökset syyttämättä jättämisestä. Oikeudenkäynti ei ole kohtuuton syytetylle, vaan siitä voisi muodostua liian raskas syyttäjälle itselleen, jolloin on parempi jättää syyttämättä.

Jos eläkeikää nostetaan, niin samalla pitäisi varmasti ottaa aikaisempaa useammin käytöön myös sovitetut työtehtävät - työntekijän työn määrä ja työtehtävien laatu sovitetaan kunkin yksilöllisten olosuhteiden mukaan. Tämä voisi osaltaan ehkäistä lainkäytön valumista dementikkojen haltuun.

Anonyymi kirjoitti...

Eläkeiän mekaanisella nostolla ei ole mitään merkitystä työurien pidentymiselle.

Meillä on vaikka kuinka paljon iäkkäitä, työhaluisia työttömiä, jotka hakevat päivittäin työuran pidennystä lähettelemällä työhakemuksiksi kutsuttuja lappusia.

Aivan samalla tavalla yhä suurempi joukko valmistuu työttömiksi. Miten voi pidentää työuraa, jos ei ole töitä? Jokainen nuori haluaisi pidentää työuraansa heti alkupäästä, mutta siihen ei ole mahdollisuutta.

Työurat pitenevät aivan itsestään, jos on töitä. Mekaanisesti niitä ei voi pidentää tilanteessa, jossa töitä ei ole.