Helle voi uuvuttaa lomalla kokeneenkin juhlijan...
1. Olen seurannut kuluvan maaliskuun alusta virastaan eläkkeelle siirtyneen korkeimman oikeuden (KKO) jäsenen Eeva Vuoren seuraajan valintaprosessia jo neljässä tätä ennen kirjoittamassani blogijutussa. Kirjoitin 1.2. KKO:n jäsenten rekrytoinnista yleisesti ja otin esimerkkitapaukseksi edellisen valintaprosessin 2007 vuoden lopulla, jolloin KKO:een nimitettiin kaksi uutta jäsentä eli Jukka Sippo ja Marjut Jokela.
2. Arvioin mainitussa kirjoituksessani kriittisesti KKO:n jäsenten mielestäni sisäänlämpiävää ja salamyhkäistä rekrytointitapaa. Tein kirjoituksessani (ks. erityisesti kohta 34) yksityiskohtaisen ehdotuksen siitä, miten rekrytointimenettelyä voitaisiin hakuilmoituksesta lähtien järkiperäistää ja tehdä siitä reilu, läpinäkyvä ja uskottava. Ideanahan tässä on mm. se, että KKO ilmoittaisi avoimesti, mihin oikeudenalaan erikoistunutta tuomaria tai lakimiestä KKO kulloinkin etsii jäsenekseen. Tällöin kaikki sanottua alaa edustavat taitaviksi tunnetut lakimiehet saisivat reilun tilaisuuden ilmoittautua virkaan ja KKO:lla ja sittemmin valtioneuvostolla ja nimityspäätöksen muodollisesti tekevällä tasavallan presidentillä olisi varaa valita ehdokkaansa. Nykyinen rekrytointitapa ei takaa reilua ja oikeudenmukaista valintaa eikä mahdollista välttämättä sitä, että valituksi tulisi todella paras ehdokas.
3. Mm. Helsingin Sanomissa tammikuun lopulla julkaistu KKO:n uuden jäsenen ilmoittautumista koskeva kuulutus noudatti kuitenkin vanhaa mallia, jossa vain hyvin lakonisesti todettiin, että "KKO:ssa tulee 1.3. avoimeksi jäsenen virka" ja että tehtävästä kiinnostuneet voivat ilmoittautua siihen tiettyyn päivämäärään mennessä.
4. Virka kiinnosti, sillä siihen ilmoittautui kaikkiaan 26 henkilöä. Kun KKO ei tiedota virkanimitysasioistaan netissä - vaikka nykyinen tiedotus- ja informaatioyhteiskunta tätä edellyttäisi - kerroin blogissani 3.2. kaikkien virkaan ilmoittautuneiden henkilöiden nimet ja esittelin heidät lyhyesti. Taisinpa myös ottaa kantaa itse nimitykseen ja toin esiin 6-7 lakimiestä, joiden joukosta valinta minun mielestäni olisi ollut syytä suorittaa. Mielestäni valinta olisi ollut tällä kerralla aiheellista kohdentaa rikos- ja prosessioikeuteen erikoistuneiden juristien ryhmään. Näin siksi, että KKO antaa nykyisin eniten ennakkopäätöksiä juuri prosessioikeuden alalta ja myös rikosoikeudellisten ennakkopäätösten osuus on viime aikoina jonkin verran kasvanut. KKO:n jäsenistössä on kuitenkin vain 2-3 rikos- ja prosessioikeuteen todella perehtynyttä ja aiemmassa työssään erikoistunutta jäsentä.
5. KKO:ssa nimitysasiaa valmisteltiin tavallista kauemmin eli koko helmikuun ajan. Vihdoin 4.3. asia tuli esiin KKO:n täysistunnossa eli pleunumissa, joka tekee tasavallan presidentille osoitetun virkaesityksen tietyn henkilön esittämiseksi täytettävänä olevaan oikeusneuvoksen virkaan. Joidenkin tietojen mukaan KKO:ssa päätettiin pitää tämän asian tiimoilta erityisen tiukkaa linjaa tiedotuksen suhteen: virkaesityspäätöksestä ei normaalistikaan kerrota KKO:sta tai oikeusministeriöstä julkisuuteen.
6. KKO:n virkaesitys noudattaa täsmälleen samaa kaavaan kuin ennenkin; toiston välttämiseksi viittaan tältä osin siihen, mitä olen kirjoittanut blogissani 1.2. 2009 kappaleessa 18 ja siitä eteenpäin. Korkein oikeus toteaa tälläkin kertaa, että virkaan ilmoittautuneiden joukossa on useita viran kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä; tähän näkemykseen voi perustellusti yhtyä. - Kuriositeettina mainittakoon, että KKO:n jäsenen virkaan ilmoittautui tällä kertaa myös yksi maallikko eli kotihoidon ohjaaja, sairaanhoitaja S.K. Virkaesityksessään KKO totesi, että S.K. ei täytä tuomareiden kelpoisuusvaatimuksia. Virkaa koskevassa kuulutuksessa olisi kenties vastaisuudessa syytä mainita lyhyesti tuomarin viran kelpoisuusvaatimuksista.
7. Virkaesityksen 16. kappaleessa KKO pääsee itse asiaan ja lausuu:
Korkeimman oikeuden tehtävien hoitamisen kannalta on tärkeää, että jäsenistä riittävän usealla on kokemusta eri tuomioistuimista. Nykyisistä jäsenistä noin puolet on ennen nimittämistään korkeimman oikeuden jäseneksi toiminut tuomioistuinlaitoksen eri tehtävissä. Kuitenkin vain yhdellä jäsenellä on taustanaan pitkä ura hovioikeustuomarina. Hovioikeuksia voidaan pitää korkeimman oikeuden jäsenten yhtenä luonnollisimpana rekrytointikanavana. Tämän vuoksi on tätä nimitysesitystä tehtäessä syytä painottaa hovioikeustuomarin virassa saatua asiantuntemusta. - Lihavointi JV:n.
8. Tässä tämä nyt sitten oli! Näin lyhyin, mitään sanomattomin ja - mikä tärkeintä - täysin yllättävin perustein KKO itse asiassa rajoitti 25 virkaan hyvässä uskossa ilmoittautuneiden juristien joukon kuuteen henkilöön, joiden joukosta valinta suoritettiin. Virkaa koskevassa kuulutuksessa, jossa lakimiehiä "houkuteltiin" ilmoittautumaan KKO:n jäsenen virkaan, ei kuitenkaan mainittu sanallakaan sitä rekrytointikanavaa, josta valinta tällä kertaa tultaisiin todellisuudessa suorittamaan; ilmeistä on, että KKO oli jo ainakin alustavasti päättänyt tai ainakin keskustellut sanotusta rekrytointikanavasta. - Mitä tällaisen rekrytointitavan ja sen salaamisen johdosta voitaisiin sanoa? Minun mieleeni tulivat ainoastaan sanat masentavaa, masentavaa, masentavaa!
9. KKO siis toteaa kohteliaasti, että virkaan ilmoittautuneiden joukossa oli useita kelpoisuusehdot täyttäviä henkilöitä, itse asiassa heitä oli reilusti yli 20. Ilmoittautujien joukossa oli mm. taitavia ja eteviksi tunnettuja asianajajia, professoreja, alioikeustuomaeita, lainvalmistelijoita ym. juristeja. Heille kaikille KKO:n viesti oli kuitenkin tyly:
- Sorry, te olette kyllä kaikki hyvin päteviä lakimiehiä ja -naisia, mutta meidän tarkoituksemme ei nyt itse asiassa todellisuudessa ollutkaan rekrytoida jäsentä teidän edustamanne asiantuntemuksen piiristä, vaan olemme päättäneet, että rekrytointi suoritetaan ainoastaan virkaan ilmoittautuneiden hovioikeustuomareiden joukosta. Kiitos osoittamastanne mielenkiinnosta, palatkaapa taas asiaan seuraavalla kerralla!
10. Tällainen salamyhkäinen ja epäreilulta tuntuva rekrytointitapa saattaa olla herkästi omiaan johtamaan erilaisiin kähmintöihin, nepotismiin (sanan laajassa merkityksessä) ja mielivaltaisuuksiin, ja tämä juuri on se epäkohta, jota vastaan olen polemisoinut jo aiemmin monessa eri yhteydessä. Jos jo viran tultua avoimeksi tiedetään, niin kuin pitäisi, millaiselle asiantuntemukselle on tarkoitus antaa etusija ja mitä rekrytointikanavaa uuden jäsenen valinnassa suositaan tai painotetaan, tulisi tästä tietenkin ilmoittaa jo kuulutuksessa, jolla lakimiehille varataan tilaisuus ilmoittautua KKO:n jäsenen virkaan.
11. Sisäpiiritietona kantautui minunkin korviini ennakointi, jonka mukaan tällä nimityskierroksella juuri hovioikeustuomarit olisivat vahvoilla, mutta tästä tiedosta hyötyivät ainoastaan ne harvat ja valitut hovioikeustuomarit, joilla on omat suosittelijansa ja "takapirunsa" KKO:ssa tai tietyissä hovioikeuksissa. Se, että hakijoiden joukossa oli parikymmentä muutakin viranhakijaa, osoittaa, ettei tieto tai vahva ennakointi nyt käytössä olleesta rekrytointikanavasta ollut kiirinyt laajempaan julkisuuteen. Jos sisäpiiritiedosta olisi tehty julkinen, olisi virkaan luultavasti ilmoittautunut koko joukko - ehkä jopa toistakymmentä - muutakin hovioikeustuomaria nyt ilmoittautuneiden kuuden tuomarin lisäksi.
12. KKO:n jäsenen rekrytoinnissa tulisi tietenkin siirtyä täsmärekrytointiin. Tässä suhteessa pitäisin parhaana vaihtoehtona sitä, että ilmoittautumista koskevassa kuulutuksessa mainittaisiin se oikeudenala tai erityisasiantuntemuksen piiri, jota virantäyttömenettelyssä kulloinkin halutaan painottaa; esimerkiksi siviilioikeus, työoikeus, kauppaoikeus rikosoikeus, prosessioikeus jne. Tällöin virkaan ilmoittautuisivat vain ko. alalla "kyntensä" aiemmassa toiminnassaan näyttäneet juristit, jotka voisivat olla esimerkiksi yliopiston professoreja, asianajajia, syyttäjiä, lainvalmistelijoita, tuomareita eri tuomioistuimista jne. Käsitykseni mukaan tällainen rekrytointitapa vahvistaisi KKO:n jäsenistöä nykyiseen tilanteeseen verrattuna merkittävästi.
13. Hämmästyttävää - ja masentavaa - on myös se, että KKO toteaa virkaesityksessään nimenomaan, että nyt valittavalla jäsenellä tulee olla takanaan "pitkä ura hovioikeustuomarina." Tämä peruste lyö korville kaikissa viimeisten 10-15 vuoden akana tuomarin uraa ja sen avaamista koskevissa komitean mietinnöissä ym. virallisissa esityksissä kaavailtuja ja myös yleisesti hyväksyttyjä tavoitteita, joiden mukaan tulevaisuudessa tulisi painottaa nimenomaan sitä, että tuomareiksi ja erityisesti ylimpien oikeuksien tuomareiksi nimitettävillä on takanaan mahdollisimman monipuolinen ura lainkäytön eri sektoreilla. Nykyisen tuomarinuran suurimpana epäkohtana on juuri uran kapeus eli se, että tuomariksi ensi kertaa nimitettävät ja tuomarin urallaan etenevät tuomarit ovat toimineet ennen nimitystään esimerkiksi vain hovioikeuden esittelijöinä tai saman tuomioistuimen jäseninä.
14. KKO:n kanta näyttää kuitenkin olevan aivan toisenlainen, sillä sen virkaesityksessä painotetaan nimenomaisesti pitkää uraa yhdessä ja samassa tuomioistuimessa! Tuomariksi nimitettävän juristin monipuoliselle kokemukselle ja sen merkitykselle KKO:n jäsentä nimitettäessä ei anneta merkitystä. - Olisi mielenkiintoista tietää, oliko KKO todella yksimielinen virkaesityksensä yleisperusteluista, vai katsottiinko KKO:ssa mahdollisesti, että "näissä olosuhteissa" oli tarpeen ainakin muodollisesti vaalia tuomioistuimen yksimielistä esiintymistä.
15. Mitä erityistä hyötyä KKO:lle on siitä, että sen jäseneksi nimitetään lakimies, jolla on pelkästään 25 vuoden pituinen kokemus yhden ja saman tuomioistuimen palveluksesta, ensin 15 vuotta esittelijänä ja sitten 10 vuotta jäsenenä? Minusta ei kyllä juuri mitään. Paljon hyödyllisempää olisi, jos KKO:n jäseneksi valittavalla olisi monipuolista kokemusta eri tuomioistuimista ja sen lisäksi mahdollisesti myös muista lakimiesammateista.
16. KKO:n virkaesityksessä itse asiassa valitellaan sitä, että tuomioistuimen nykyisistä jäsenistä vain yhdellä on taustanaan pitkä ura hovioikeustuomarina; tällä maininnalla tarkoitetaan ilmeisesti oikeusneuvos Pasi Aarniota. Minusta tämä ei ole kuitenkaan mikään valituksen aihe, päin vastoin. Pitäisi myös huomata, että KKO:n nykyisistä jäsenistä sentään 5-6 oikeusneuvoksilla on varsin pitkä kokemus hovioikeuden työstä jäsenenä tai ainakin esittelijänä. Tämä tosiasia sivuutetaan KKO:n virkaesityksessä kuitenkin kokonaan; tämä todentaa sen, että KKO:n perustelut ovat itse asiassa pitkälti fasadiperusteluja. KKO:n jäsenistä hovioikeuskokemusta on esimerkiksi Möllerillä, Rauloksella, Kitusella, Mansikkamäellä (Hgin HO:n jäsenenä), Rajalahdella (Vaasan HO:n monivuotinen jäsenyys), Rautiolla jne. Tällä perustella voisi sanoa, että KKO:ssa on riittävästi asiantuntemusta ja tietoa hovioikeuden työstä.
17. Kuudesta hovioikeustuomarista KKO:n virkaesityksessä on poimittu esiin kaksi nimeä: Jorma Rudanko ja Risto Jalanko. Mitään varsinaista vertailua heidän välillään ei kuitenkaan suoriteta, vaan KKO tyytyy vain korostamaan Rudangon ansioita. Kuten jo edellisessä blogijutussani mainitsin, ulkopuolisilla ei liene juuri edellytyksiä arvioida asiaa. Luultavasti KKO:n arviokin perustunee po. osin lähinnä yhden oikeusneuvoksen (Rajalahti) ja Vaasan HO:n presidentin näkemykseen.
18. KKO:ssa oli äänestys, sillä neljä oikeusneuvosta (Esko, Rautio, Välimäki ja Hidén) esitti virkaan Risto Jalankoa. Peruste oli Jalangon Rudankoon verrattuna monipuolisempi kokemus, sillä Jalanko on toiminut myös aika pitkään KKO:n esittelijänä ja työtuomioistuimen sivutoimisena jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Varsinkin vm. tehtävä on mielestäni huomionarvoinen. Mutta kun enemmistö, johon kuului presidentti Koskelo, ei lainkaan suorittanut vertailua Rudangon ja Jalangon kesken, emme saa koskaan tietää, mikä enemmistön mielestä oli se peruste, jolla virkaan esitettiin Rudankoa. Ehkäpä kyseessä oli lopulta vain ns. inhimillinen tekijä eli se, että molemmat kandidaatit ovat jo melko iäkkäitä ja Jalanko (57 v.) on vielä Rudankoa kahta vuotta vanhempi.
19. Minulla ei toki mitään Jorma Rudangon - ex-notaarini - nimittämistä vastaan sinänsä. Olisin luultavasti itsekin päätynyt esittämään häntä, jos valinta olisi ollut tehtävä ainoastaan virkaan nyt ilmoittautuneiden hovioikeustuomareiden keskuudesta. Korjaan tässä yhteydessä samalla edellisessä kirjoituksessani ilmoittamani tiedon, jonka mukaan Rudangolla ei olisi julkaisuja. On hänellä ainakin yksi prosessioikeudellinen artikkeli, ks. JFT 2006 s. 113-124: "Några praktiska synpunkter på så kallade tilltrosparagrafen."
20. Jorma Rudangon serkku on Helsingin kauppakorkeakoulun kauppaoikeuden professori Matti Rudanko. Jorma Rudanko kirjoitti ylioppilaaksi v. 1972 Kokemäen yhteiskoulusta, josta vuonna 1969 valmistui ylioppilaaksi myös eräs toinen nykyinen oikeusneuvos nimittäin Hannu Rajalahti, myöhemmin Rudangon työtoveri Vaasan hovioikeudessa ja nyt siis myös KKO:ssa. Mutta kuten aina tällaisissa tapauksissa on tapana sanoa, tämä kaikki on vain sattumaa. Kokemäellä toimii urheiluseura nimeltä Kokemäen Kova-Väki. Kovaa väkeä tuntuu näemmä riittävän sieltäpäin myös juridiikan kilpakentille.
21. KKO toteaa virkaesityksensä loppukaneettinaan, että "Rudangon voidaan myös arvioida soveltuvan henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan hyvin korkeimmassa oikeudessa harjoitettavaan kollegiaaliseen työskentelyyn." Tätä ei sovi toki epäillä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miksi KKO ylipäätään haluaa tuoda tällaisen seikan virkaesityksessään esiin. Miksi KKO haluaa korostaa nimenomaan jäseneksi nimitettävän henkilön sopivuutta kollegiaaliseen työskentelyyn? Miksi ei korosteta esimerkiksi nimitettäväksi esitetyn henkilön itsenäisyyttä, riippumattomuutta, oikeamielisyyttä ym. henkilökohtaisia ominaisuuksia?
22. Luultavasti KKO haluaa mainitulla perusteellaan viestittää mm. siitä, että lakimiesten, jotka ovat liian itsenäisiä ja omapäisiä, ei kannata yrittää hakeutua KKO:n jäseneksi. Sanomattakin on selvää, että henkilöt, joka on joskus arvostellut KKO:ta tai sen ratkaisuja taikka ylipäätään tuomioistuinlaitosta ja sen menettelytapoja, eivät KKO:n mielestä sovellu "kollegiseen työskentelyyn." Jäseneksi nimitettävältä edellytetään nöyryyttä, pidättyvää käytöstä ja ns. "kirkolliskokouskelpoisuutta." Nämä ominaisuudet ovat monesti olleet ratkaisevassa asemassa KKO:n jäseniä rekrytoitaessa.
23. Olen kirjassani Korkein oikeus kriisissä (1997) kertonut monen KKO:n silloisen jäsenen kirkollisesta toiminnasta tai harrastuksista aina kirkolliskokouksen jäsenyyttä myöten (s. 185-186). Muistan, että 1970- ja 1980 -luvuilla kirkolliskokouksen erityisasiantuntijana toimi oikeusneuvos Johannes Paavali Leivonen. Olen antanut itseni ymmärtää, että myös tulevan oikeusneuvos Jorma Rudangon perheessä kirkollisilla ja seurakunnallisilla harrastuksilla on tietty merkitys, ja mikäpäs siinä. Pientä toivoa meille "kirkolliskokouskelvottomille" antaa kuitenkin Rudangon lakimiesmatrikkelissa ilmoittama harrastus: vinyylin rahina. Ei muuta kuin taysi rahina paalle!
24. Vakavasti puhuen ylimmän oikeusasteen jäsenten rekrytointitavan oikeudenmukaisuudesta ja uskottavuudesta olisi syytä kantaa huolta. Nykymenolla vaarana saattaa olla tuomioistuimen jäsenistön tasapäisistyminen ja keskinkertaistuminen.
- - - - -
Plenumin päätteeksi veisatkaamme virren numero 7 sanoja mukaillen:
- Nöyryyttä, kollegisuutta,
Pres. rakastaa,
ei diggaa kirjaviisautta,
proffia vastustaa...
(Tosi on) ./. M.T.
10 kommenttia:
Niin, järkevältähän tuo kuulostaisi, että jos kerran etukäteen tiedetään juridiikan osa-alue, jonka asiantuntemusta tuomioistuimeen halutaan, tämä ilmoitettaisiin hakijoillekin avoimesti.
Vai olisiko tuon tiedon salaamisen syynä se, että ainakin rekrytointijärjestelmä raakkaa ulkopuolelle sellaiset henkilöt, jotka hakevat hetken mielijohteesta. Jos vaikka 10 kertaa hakee, ja viimeisellä kerralla sitten sattuu onnistamaan, niin sitä olettaisi, että osaa ainakin paikkaansa arvostaa.
Taitaa tuo toisaalta toimia toisinkin päin. Luulisin, että harva juristi välttämättä jaksaa roikkua mukana kovinkaan monta kierrosta, jos ei-oota tulee joka kerralla. Näin puoliromanttisesti ilmaisten: luultavasti ne aivot menevät - sydämen lailla - sinne, missä niitä arvostetaan eniten.
Asser - aika löysä kommentti ollakseen Asserin kommentti, mutta kommentti kumminkin!
Onhan jotakuta nykyistäkin oikeusneuvosta nöyryytetty aikanaan niin, että on joutunut ilmoittautumaan virkaan useamman kerran ennen kuin on "tärpännyt."
Muuten, minulla on vähän sellainen tunne, että kun oikeusneuvos Gustaf Möller jää vuoden lopulla eläkkeelle, hänen jälkeensä valittava uusi jäsenen on koulutukseltaan tohtori. Lyötäisiinkö, Asser, tästä pieni veto?
Blogistille
Lyödään vain - mutta sillä ehdolla, että minä saan valita hakijoista ensin? Olisiko viinapullo myöhemmin sovittavaa lajia sopiva panos?
Asser - pitäisi hovioikeuden askulantin olla toki hieman tarkempi!
Tarjouksessani kysymys ei ollut suinkaan siitä siitä, kuka hakijoista nimitetään seuraavaksi KKO:n jäseneksi, vaan yksinkertaisesti vain siitä, onko seuraava jäsen koulutukseltaan tohtori!
Tämä veto voidaan lyödä nyt ja heti. Mutta jos tämä on liian vaikea tehtävä Asserille, niin antaa olla.
Blogistille
Eikös tarjoukseen annettu epäpuhdas vastaus muodosta uuden tarjouksen (OikTL 1:6.1)? Eli miten on - lähteekö blogisti pelaamaan miehisen kunnian rulettia kovilla panoksilla, kun se aika koittaa?
En halua lähteä lyömään julkisesti vetoa mistään määrätystä nimestä, jotten vain tulisi kompromettoiduksi jotakuta potentiaalista ehdokasta.
Seuraavan kerran KKO:ssa tulee jäsenen virka avoimeksi jo ennen Möllerin eläkkeelle siirtymistä 1.8., jolloin oikeusneuvos Lauri Lehtimaja jää eläkkeelle
Jalanko ja Rudanko arpomisesta tulee mieleen vanha rasistinen vitsi, jossa eri etnistä alkuperää olevien ihmisten putoamisnoupeutta arvioitaessa asian ydin tiivistyi toteamukseen "Ketä se kiinnostaa". Samalla tavalla voi todeta, että ketä se kiinnostaa, onko KKO:lla mitään järkevää asemaa tässä yhteiskunnassa, ja ketkä ovat sen jäseniä. Tuollainen parilla ladylla täydennetty guppekerho ei isoja vahinkoja saa aikaiseksi.
Rikosasioissa EIT toimii suomalaistenkin oikeusturvan takuuna. Siviiliasioista tavallista velkomista monimutkaisempaa asiaa ei tuomioistuimille ole koskaan kannattanut tyrkyttää.
Voihan näistä asioista tietysti lyödä viinapullon vetoa, mutta niin voi hevoskilpailuissakin ...
Blogisti ennakoi Möllerin tilalle nimitettävän oikeusneuvoksen olevan oikeustieteen tohtori. Mutta onko siihen jokin syy, että tämä arvaus ei kohdistunut 1.8. avoimeksi tulevaan tehtävään, joka liittyy oikeusneuvos Lehtimajan eläkkeelle siirtymiseen.
On kyllä mielenkiintoista nähdä, että osuuko blogistin arvio kohdalleen. KKO:lla voisi olla nyt tarvetta todistaa, että myös korkeimman oppiarvon haltijoita rekrytoidaan, vaikka presidentillä ei sellaista olekaan.
Edelliselle anonyymille voi todeta, että vaikka KKO ei ratkaisisi aina yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita tai vakuuttaisi antamillaan prejudikaateilla, KKO:n ratkaisukäytännöllä on ohjausvaikutusta oikeusjärjestykseen kokonaisuudessaan. Toki KKO:n edellytyksiin hoitaa yhteiskunnallista tehtäväänsä vaikuttaa se, minkälaisia jäseniä valitaan. Siitähän tässä juuri on kysymys.
Kannattaa myös muistaa, että nykypäivänä hallintotuomioistuimet käsittelevät yhteiskunnallisesti hyvin merkityksellisiä asiaryhmiä, kuten kaavoitusta ja rakentamista koskevia valituksia. Tältä kannalta myös KHO:n nimityskäytännöt ovat seuraamisen arvoisia.
KHO:n kunniaksi on sanottava, että siellä päällisin puolin näyttäisi olevan yliopistotaustaisia jäseniä ja jäseniä, jotka ovat toimineet erilaisissa lakimiestehtävissä ennen nimittämistään. Toisaalta ei ole KHO:ssakaan tavatonta, että talon oma esittelijä tulee valituksi jäsenen tehtävään, mitä voidaan kyllä perustellusti kritisoida.
Koskeeko valtion tuottavuusohjelma lainkaan tuomioistuimia taikka korkeinta oikeutta. Nyt aamun uutisista voimme lukea syyttäjien määrän vähentämisestä kiihtyneestä Kuusimäestä.
Kun KKO:n tuomarikunta harjoittaa usean henkilötyövuoden edestä välimiesnikkarointia (ja vielä virka-ajalla?), niin ei sielä olisi niistettävissä virkojen määrää pienemmäksi.
Blogistin kirjoituksia lukemalla KKO:sta syntyy käsitys huonosti johdettuna terveyskeskuksena, jota kyläläiset pilkkaavat arvauskeskukseksi. Oikeitakin diagnooseja ja ratkaisuja samoilta lääkäreiltä ja tuomareilta saa, mutta ne pitää ostaa yksityisvastaanotolta taikka välimiesmenettelyssä.
Edellinen anonyymi kirjoittaa KKO:sta yhteikunnallisen vallan käyttäjänä. Blogistikin on puhunut oikeusneuvoksen omaavan valtaa enemmän kuin aloitteleva kansaedustaja omaa. KKO totesi, että tekstiviesti ei ole puheluun rinnastettava tapa häiritä kotirauhaa - tässäkö sitä yhteiskunnallista merkittävyyttä. Tietysti Mauno Koivisto aikoinaan yritti valjastaa KKO:n ajamaan sosiaalidemokraattista talouspolitiikkaa - mutta KKO piti kiinni siviioikeuden vuosituhantisista periaatteista - tällaisia koivistomaisia yrityksiä ei kai enää tarvitse kokea.
Eesti on itsenäinen Koivistosta huolimatta ja oikeudenmukaisuus Suomessa tapahtuu KKO:sta riippumatta ja sen sitä estämättä.
Kun tuo sukupuolijakauma on näemmä korjattu (missä naishakijat?), voisi ajatella ikäjakauman korjaamista. suosittelen nimittämään alle 50 vuotiaita.
Lähetä kommentti