Matti, muissakin asennoissa kyllä löytyy...Matilla menee nyt lujaa!
Matti hallitsee mediapelin!
Mikä vaivaa pääministeri Matti Vanhasta?
Tällaisia otsikoita lehdet olivat eilen pullollaan. Matti Vahanen kärähti eilen arkaluontoisten 69 -tyyppiä olevien sähköpostivietien lähettelystä viime syksyn kunnallisvaalien aikoihin Leenaksi kutsutulle yh-äidille. Matin omasta mielestä viestit eivät kuitenkaan olleet "erityisen" sopimattomia. Jotain sopimatonta viesteissä kuitenkin siis ilmeisesti oli ja viestejä on ollut useampia.
Pääministeri oli ilmeisesti ymmärtänyt, että viestit saattaisivat hänet huonoon valoon, jos ne tulisivat julki. Siksi hän oli pyytänyt "Leenaa" - siis yh-äitiä - jonka nimeä Matti ei "tietenkään" enää muistanut, hävittämään viestit. Nainen oli tehnyt puolueen kannalta tehtävänsä oltuaan keskustan kunnallisvaaliehdokkaana.
Matin uusin viestittely on noteerattu myös ulkomailla. Tapaus ei voi olla mitenkään hyvä asia Suomen pääministerin uskottavuuden kannalta, sillä onhan vielä hyvässä muistissa Vanhasen seurustelu Susan Ruususen kanssa ja oikeuskäsittely Ruususen kirjan johdosta; kirjaprosessi jatkuu KKO:ssa, jossa Ruusunen ja Pääministerin morsian -kirjan kustantaja ovat pyytäneet valituslupaa hovioikeuden tuomiosta.
On meillä aikamoinen torvelo, tunari ja hiippari pääministerinä - ei voi muuta sanoa! Yhdestä mokasta pääministeri ei oppinut mitään, ei, vaikka hän seurustelee nyt "virallisesti" elegantiksi, hurmaavaksi ym. tiedotusvälineissa kuvaillun Sirkka Mertalan kanssa ja kuljettelee tätä erilaisissa valtiollisissa tilaisuuksissa aina ulkomaita myöten.
Onko tuossa suhteessa S.M:n kanssa kaikki hyvin, kun pääministerin pitää vilkuilla koko ajan sivuilleen ja yrittää iskeä muita naisihmisiä tekstiviesteillä? Onkohan pääministeri Vanhanen hieman mustasukkainen tai kostonhaluinen, kun julkisuudessa on liikkunut sellaisia tietoja, että Mertala olisi seurustellut aikaisemmin erään nykyisen mieskansanedustajan kanssa? Tämä seurustelusuhde, josta Vanhanen ei ollut tietoinen, on toki kiistetty, mutta onkohan tämä kuitenkaan vakuuttanut pääministeriä tarpeeksi?
Vanhasella ei ollut eilen muuta mahdolisuutta kuin tulla tekstiviestiasiassa julkisuuteen ja myöntää koko soppa oikeaksi. Hänen lehdistötilaisuuttaan eduskuntatalossa on kuvattu kummalliseksi, sillä hän kannusti toimittajia kyselemään asiasta vielä sen jälkeenkin, kun kellään ei näyttänyt olevan enää mitään kysyttävää. Tilaisuusden kiusallisuutta kuvaa se, että jokaista pääministerin vastausta edelsi kuuluva ähkäisy!
Vanhanen ilmoitti suostuvansa siihen, että koko "viestiketju" hänen ja kyseisen yh-äidin välillä saadaan julkaista, vaikka hän olikin aiemmin pyytänyt naista poistamaan viestit. Viestit lienevät kuitenkin hyvässä tallessa, ja on melko varmaa, että ne tullaan myöhemmin julkaisemaan.
Tänään Vanhanen yllätti kaikki, kun julkisuuteen tuli tieto häen ja Mertalan kihlauksesta. Sillä ei - tietenkään(!) - ollut Vanhasen mukaan mitään tekemistä eilen julki tulleen sähköpostiviestiskandaalin kanssa. Tätä ei - tietenkään - usko kukaan. Asia on varmaankin niin, että Vanhanen ja Mertala olivat ostaneet sormukset jo aikaisemmin, mutta uutista kihlauksesta oli säästelty juuri "pahan päivän varalle". Kyseessä on ilmiselvä tenmppu, jolla pääministeri yrittää kaikin tavoin kääntää huomiota pois tekstiviestijutusta "Leenan" kanssa ja hälventää hänelle perin noloa tilannetta.
Onkohan Vanhasen viesteissä Leenalle todella niin kovaa "kamaa", että juuri nyt oli aika turvautua kihlauksen julkistamiseen?
Kihlauksella ei ole nykyisin mitään juridista merkitystä, se on vain nuorison ja eriasteisten julkkisten tapa yrittää herättää huomiota. Se, että pääministeri sortuu kihlauksen julkistamiseen juuri silloin, kun hän on pahassa pinteessä naisjuttunsa takia, osoittaa, että pääministeri Vanhaselta alkavat olla kohta keinot ja oljenkorret lopussa. Hänen uskottavuutensa pääministerinä ja puolueensa puheenjohtajana on aallon pohjassa mm. 3-4 viikon takaisen "Rukan hangilla" muka keskityn eläkeiän pidennysasian takia. Eläkealoitteestaan ja "hallituksen ehdottomasti pitävästä kannasta" pääministeeri joutui erittäin nöyryyttävällä tavalla luopumaan jo viikon kuluttua.
Keskustan kannatus on sekin aallon pohjassa ja alempi kuin ilmeisesti koskaan aikaisemmin. Tähän ovat suurimpana syynä juuri puolueen puheenjohtajan ja pääministerin hölmöilyt politiikassa ja yksityiselämässä. On mielenkiintoista seurata, kuinka kauan keskusta vielä jaksaa luottaa Vanhaseen; jokohan seuraavassa puoluekokuksessa olisi aika vaihtaa puheenjohtajaa?
Mitä oljenkorsia Matti Vanhasella vielä voisi olla käytettävissään? Eipä paljon mitään, nekin vähät mitä hänellä on, liittyvät Sirkka Mertalaan. Ilmoitus hääpäivästä, josta ei ole Mertalan mukaan kuulemma vielä päätetty, on yksi oljenkorsi, ja toinen ja viimeinen onkin sitten kesähäät. Hääpäivään ja naimisiinmenoon Matti Vanhanen joutuu turvautumaan viimeisenä oljenkortenaan kesällä 2010, mutta silloin keskustan kannatus on jo paljon lähempänä viittätoista kuin kahtakymmentä prosenttia. Nämä oljenkorret eivät enää pelasta Matti Vanhasta pääministerinä ja puoluejohtajana.
Matti hallitsee mediapelin!
Mikä vaivaa pääministeri Matti Vanhasta?
Tällaisia otsikoita lehdet olivat eilen pullollaan. Matti Vahanen kärähti eilen arkaluontoisten 69 -tyyppiä olevien sähköpostivietien lähettelystä viime syksyn kunnallisvaalien aikoihin Leenaksi kutsutulle yh-äidille. Matin omasta mielestä viestit eivät kuitenkaan olleet "erityisen" sopimattomia. Jotain sopimatonta viesteissä kuitenkin siis ilmeisesti oli ja viestejä on ollut useampia.
Pääministeri oli ilmeisesti ymmärtänyt, että viestit saattaisivat hänet huonoon valoon, jos ne tulisivat julki. Siksi hän oli pyytänyt "Leenaa" - siis yh-äitiä - jonka nimeä Matti ei "tietenkään" enää muistanut, hävittämään viestit. Nainen oli tehnyt puolueen kannalta tehtävänsä oltuaan keskustan kunnallisvaaliehdokkaana.
Matin uusin viestittely on noteerattu myös ulkomailla. Tapaus ei voi olla mitenkään hyvä asia Suomen pääministerin uskottavuuden kannalta, sillä onhan vielä hyvässä muistissa Vanhasen seurustelu Susan Ruususen kanssa ja oikeuskäsittely Ruususen kirjan johdosta; kirjaprosessi jatkuu KKO:ssa, jossa Ruusunen ja Pääministerin morsian -kirjan kustantaja ovat pyytäneet valituslupaa hovioikeuden tuomiosta.
On meillä aikamoinen torvelo, tunari ja hiippari pääministerinä - ei voi muuta sanoa! Yhdestä mokasta pääministeri ei oppinut mitään, ei, vaikka hän seurustelee nyt "virallisesti" elegantiksi, hurmaavaksi ym. tiedotusvälineissa kuvaillun Sirkka Mertalan kanssa ja kuljettelee tätä erilaisissa valtiollisissa tilaisuuksissa aina ulkomaita myöten.
Onko tuossa suhteessa S.M:n kanssa kaikki hyvin, kun pääministerin pitää vilkuilla koko ajan sivuilleen ja yrittää iskeä muita naisihmisiä tekstiviesteillä? Onkohan pääministeri Vanhanen hieman mustasukkainen tai kostonhaluinen, kun julkisuudessa on liikkunut sellaisia tietoja, että Mertala olisi seurustellut aikaisemmin erään nykyisen mieskansanedustajan kanssa? Tämä seurustelusuhde, josta Vanhanen ei ollut tietoinen, on toki kiistetty, mutta onkohan tämä kuitenkaan vakuuttanut pääministeriä tarpeeksi?
Vanhasella ei ollut eilen muuta mahdolisuutta kuin tulla tekstiviestiasiassa julkisuuteen ja myöntää koko soppa oikeaksi. Hänen lehdistötilaisuuttaan eduskuntatalossa on kuvattu kummalliseksi, sillä hän kannusti toimittajia kyselemään asiasta vielä sen jälkeenkin, kun kellään ei näyttänyt olevan enää mitään kysyttävää. Tilaisuusden kiusallisuutta kuvaa se, että jokaista pääministerin vastausta edelsi kuuluva ähkäisy!
Vanhanen ilmoitti suostuvansa siihen, että koko "viestiketju" hänen ja kyseisen yh-äidin välillä saadaan julkaista, vaikka hän olikin aiemmin pyytänyt naista poistamaan viestit. Viestit lienevät kuitenkin hyvässä tallessa, ja on melko varmaa, että ne tullaan myöhemmin julkaisemaan.
Tänään Vanhanen yllätti kaikki, kun julkisuuteen tuli tieto häen ja Mertalan kihlauksesta. Sillä ei - tietenkään(!) - ollut Vanhasen mukaan mitään tekemistä eilen julki tulleen sähköpostiviestiskandaalin kanssa. Tätä ei - tietenkään - usko kukaan. Asia on varmaankin niin, että Vanhanen ja Mertala olivat ostaneet sormukset jo aikaisemmin, mutta uutista kihlauksesta oli säästelty juuri "pahan päivän varalle". Kyseessä on ilmiselvä tenmppu, jolla pääministeri yrittää kaikin tavoin kääntää huomiota pois tekstiviestijutusta "Leenan" kanssa ja hälventää hänelle perin noloa tilannetta.
Onkohan Vanhasen viesteissä Leenalle todella niin kovaa "kamaa", että juuri nyt oli aika turvautua kihlauksen julkistamiseen?
Kihlauksella ei ole nykyisin mitään juridista merkitystä, se on vain nuorison ja eriasteisten julkkisten tapa yrittää herättää huomiota. Se, että pääministeri sortuu kihlauksen julkistamiseen juuri silloin, kun hän on pahassa pinteessä naisjuttunsa takia, osoittaa, että pääministeri Vanhaselta alkavat olla kohta keinot ja oljenkorret lopussa. Hänen uskottavuutensa pääministerinä ja puolueensa puheenjohtajana on aallon pohjassa mm. 3-4 viikon takaisen "Rukan hangilla" muka keskityn eläkeiän pidennysasian takia. Eläkealoitteestaan ja "hallituksen ehdottomasti pitävästä kannasta" pääministeeri joutui erittäin nöyryyttävällä tavalla luopumaan jo viikon kuluttua.
Keskustan kannatus on sekin aallon pohjassa ja alempi kuin ilmeisesti koskaan aikaisemmin. Tähän ovat suurimpana syynä juuri puolueen puheenjohtajan ja pääministerin hölmöilyt politiikassa ja yksityiselämässä. On mielenkiintoista seurata, kuinka kauan keskusta vielä jaksaa luottaa Vanhaseen; jokohan seuraavassa puoluekokuksessa olisi aika vaihtaa puheenjohtajaa?
Mitä oljenkorsia Matti Vanhasella vielä voisi olla käytettävissään? Eipä paljon mitään, nekin vähät mitä hänellä on, liittyvät Sirkka Mertalaan. Ilmoitus hääpäivästä, josta ei ole Mertalan mukaan kuulemma vielä päätetty, on yksi oljenkorsi, ja toinen ja viimeinen onkin sitten kesähäät. Hääpäivään ja naimisiinmenoon Matti Vanhanen joutuu turvautumaan viimeisenä oljenkortenaan kesällä 2010, mutta silloin keskustan kannatus on jo paljon lähempänä viittätoista kuin kahtakymmentä prosenttia. Nämä oljenkorret eivät enää pelasta Matti Vanhasta pääministerinä ja puoluejohtajana.
24 kommenttia:
Kyse taisi olla virkasähköpostiviesteistä eikä tekstiviesteistä?
Kuva ja kuvateksti ovat tässäkin jutussa mukavasti oivaltavia. Samalla kai tämä laaja kuvamateriaali kertoo blogistin matkustamisesta ja laajasta kiinnostusalueesta.
Virkasähköpostia saa käyttää vain virka-asioihin eli kaikki mikä sillä on lähetetty on samalla myös valtion arkistosäännön alaista. Toisin sanoen pääministerillämme on ollut velvollisuus arkistoida lähetyksensä, jolloin jokainen voi pyytää siitä itsellensä jäljennöksen - ellei sitä anneta, pyytäjällä on oikeus saada asiasta päätös. Se, että viestit ovat hävitetty ei ole pätevä peruste kieltäytyä, koska viranomainen voi korjata arkistointivelvollisuutensa laiminlyönnin hankkimalla tarvittavat jäljenteet yh-äiti Leenalta.
Kohta kai saamme lukea totuuden viestien sisällöstä jostain laatujulkaisusta, jolloin jokainen voi arvioida itse Vanhasen vitsailun viattomuuden.
Joo, kyllä Matti osaa. Jos valtion asiat ovat yhtä hyvissä käsissä kuin Matin "yksityisyyden" piiriin kuuluvat asiat, niin tässä täytyy varmaan alkaa suunnitella muuttoa Viroon taikka Ruotsiin.
Allekirjoittanutta häiritsee erityisesti se, että MV vetää Susan Ruususen silkkaa kostonhimoisuuttaan ja pikkusieluisuttaan rosikseen - ja "Leenalle" lähettämänsä viestit pääministeri tahtoisi julkistettavan.
Ei sekään tietysti ole mukavaa, että tekstiviestien lähettäminen ei niinkään kerro veijarimaisesta huumorintajusta, vaan siitä, että pääministerin impulssikontrolli on näemmä kiimaisen uroskoiran luokkaa. (Tätä ilmausta käytettiin alkujaan toisesta vasenkätisestä valtiomiehestä, Bill Clintonista, hieman samoissa yhteyksissä.)
Tällainen "kaksoisstandardien" käyttäminen näyttää olevan yhteiskunnassa yleisempääkin. Viittaan tässä tietysti toiseen kohujuttuun, Jussi Halla-ahon syytteeseen.
On kestämätöntä, että yhdestä blogista repäistään pari virkettä, ja niiden perusteella lähdetään syyttämään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.
Sekään ei ole mukavaa, että Jeesusta ja Muhammadia, vastaavasti kristinuskoa ja islamia, ei näemmä voida käsitellä samoin standardein. Nykyään muistellaan seesteisesti KKO:n vanhoillisuutta, kun enemmistö aikanaan tuomitsi Salaman jumalanpilkasta.
Kuitenkaan ei nähdä mitään ristiriitaa siinä, että uskonrauhan rikkomisesta rätkähtää vielä nykyäänkin syyte, kun Muhammadia nimitetään pedofiiliksi. Mikä nimitys on aivan oikea henkilölle, joka meni naimisiin 9-vuotiaan Aishan kanssa.
Ja ottaen huomioon vierailla mailla vallitsevan käytännön toteuttaa profeetan oppeja aivan samalla tavalla, voitaisiin miettiä, että onko ehdottoman kiellettyä nimittää islamia "pedofiiliuskonnoksi".
Mautontahan tuo helpostikin on, mutta pitäisikö tuosta aivan oikeasti rangaista rikosoikeudellisella sanktiolla? Eikö sananvapauden ydin ole juuri siinä, kuten Kemppinen tänään totesi, että suojaa ansaitsevat myös mauttomat ja vastenmieliset, valtavirrasta poikkeavat ajatukset?
OikN Paavo Salervo muisteli eräässä vanhalla iällä antamassaan haastattelussa Salama-casea ja totesi, että uskonnollisia vakaumuksia ei pitäisi suojata rikoslailla. Olisin omasta puolestani aivan samaa mieltä.
Ja mihin nämä omnipotentit jumalolennot ylipäänsä rikoslain suojaa tarvitsevat?
JV: [i]Kihlauksella ei ole nykyisin mitään juridista merkitystä, se on vain nuorison ja eriasteisten julkkisten tapa yrittää herättää huomiota.[/i]
Kirjaimellisesti ottaen tämä ei taida pitää paikkaansa, ks. perintökaaren 8:2.
Melkoinen hyökkäys Vanhasta kohtaan. Lieneekö osittain asiaan vaikuttanut Vanhasen blogistille lähettämä 'myllykirje'.
Voiko sen myllykirjeen julkaista taikka referoida tällä palstalla? Varmastikin useimpia kiinnostaa tietää, onko sekin kirjoitettu vähän 69 -tyyliin.
Virkistava tuttavuus tama bolgi. Akateeminen pidattyvyys on professorilta unohtunut mutta se on mielestani tassa yhteydessa anteeksiannettavaa ja ymmarrettavaa. Koskaan en ole niin vakavasti terroristiksi tai salamurhaajaksi ryhtymista harkinnut kuin seuratessani paaministeri Matti Vanhasen esiintymisia joidenkin hanen ulkomaanmatkojen yhteydessa. Myos itsemurha on tuntunut vaihtoehdolta. Nolous tai hapea eivat riita kuvaamaan sita tunnetta joka syntyy kun lahietaisyydelta seuraa esimerkiksi vanhan ja kaikenkokeneen valtionpaamiehen syvaa hammennysta hanen seuratessaan Suomen paaministerin kasittamatonta mongerrusta ja mieleltaan jarkkyneen ihmisen elekielta. (Onneksi sitten joku ystavallinen ja rohkea avustaja ymmarsi keskeyttaa performanssin 15 minuutin kohdalla.) Paivia kestava ahdistus sellaisesta seuraa, paallimmaisena kysymys, miten on mahdollista, etta noin kevyilla kyvyilla voi toimia paaministerina? Ja miten Suomella, pienella maalla, on siihen varaa? Mika demokratiassa on vialla?
Blogini ei ole mikään "hyökkäys" pääministeri Vanhasta vastaan. Tässäkin asiassa mottoni on, että kukin saakoon ansionsa mukaan. Pääministeriltä tammikuun lopulla saamani myllyviesti ei ollut syy blogijuttuuni.
Pääministerin myllykirjeen sisältöä en aio paljastaa, koska kyseessä oli luottamuksellinen viesti. Olen kertonut siitä blogissani 23.1.-09 (kohdat 64 ja 65) vain tarpeellisilta osin ja hyvin lyhyesti eli torjunut Vanhasen pari väitettä, jotka perustuivat ilmeisesti siihen, ettei Vanhanen ollut lukenut hovioikeuden tuomiota koskenutta arviotani riittävän huolellisesti tai ei ollut ymmärtänyt, mitä kirjoitin.
En ole vielä vastannut pääministeriltä saamaani myllyviestiin. Ajattelin tehdä sen siinä vaiheessa, kun KKO on ratkaissut jutun. Pidän selvänä, että KKO tulee myöntämään jutussa valitusluvan.
Matti Vanhanen näyttää saattavan yksityiselämäänsä julkisuuteen sangen valikoidusti. Luulisi, että kihlaus on hyvä esimerkki yksityisyydestä, josta poliitikon ja pääministerin ei tarvitse kertoa julkisuuteen. Mutta Vanhanenpa järjesti kihlauksen johdosta eduskuntatalossa oikein tiedotustilaisuuden.
Susan Ruususen ja Kari Ojalan puolustukset saanevat Vanhasen osoittamasta uudenlaisesta suhtautumisesta yksityiselämäänsä liittyvien tietojen julkistamiseen relevanttia aineistoa valituslupahakemustensa ja valitustensa tueksi.
Toipila kirjoittaa:
Demokratiassa on ilmeisesti sellaista vikaa, että kaiken maailman pölvästitkin saavat äänestää.
Lopputulos on sitten nähtävissä Eduskunnassa.
Matti ja Sirkka olisivat voineet ottaa mallia lehdissä (esim. Hesari) julkaistavista kihlajaisuutisista ja laatia oman uuskalvinistisen ilmoituksensa seuraavaan tapaan:
" KIHLOISSA
Sirkka
&
Matti
26.3.-09
Iso Uuniperuna
Espoo
Autonkuljettajana virka-autonkuljettaja
Asko A., turvamiehenä Tauno T.
´Kännissä ja kihloisa on kiva olla´ - Matilla
toki ei ole kokemusta ensiksi mainitusta olo-
tilasta."
Matin kielitaitoa tai sen puutetta on päivitelty. Kun Matin opiskeluaika ylioppilastutkinnosta graduun kesti 14 vuotta, olisi luullut, että Matilla olisi ollut hyvää aikaa hankkia kunnon kielitaito etenkin, kun hän tähtäisi jo opiskeluaikana poliitikon julkiseen tehtävään.
No, toki on muistettava, että Matti opiskeli työn ohessa. Matti oli toimittajana ja sittemmin päätoimittajana Kehäsanomissa. Lehti lienee toiminut jonkinlainen suoja- ja valmistautumispaikkana Matille poliitikon uraa varten. Loppuaikoina lehdellä oli ainoastaan päätoimittaja (Matti) ja lehden julkaiseminen loppui heti, kun Matti pääsi toisella tai kolmannella yrittämällään eduskuntaan.
Asser Salo otti kommentissaan kantaa Jussi Halla-ahon saamaan syytteeseen.
Olisiko niin, että Halla-aho sortui omaan näppäryyteensä?
Hän esitti blogissaan "Muutama täky Illmanin Mikalle" viime kesänä kaksi näkemystä, joista toinen koski islamin olemusta pedofiiliuskontona ja toinen ryöstelyn ja verovaroilla loisimisen kuulumisesta somalien erityispiirteisiin.
Näiden väitteiden johdosta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi syytteen nostettavaksi Halla-ahoa vastaan uskontorauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Halla-aho väittää - aivan odotetusti - että Kalskeen häntä vastaan nostama syyte on poliittinen. Kalske vetosi syytemääräyksessään mm. siihen, että Halla-aho on itsekin todennut väitteet loukkaaviksi.
Blogissaan Syytteestä lyhyesti (27.3.) Halla-aho kertoo, että hänen sanotun kirjoituksensa aiheena eivät olleet somalit, islam tai Muhammad, vaan se, että Suomessa eri ihmisryhmät nauttivat eriasteista viranomaisuojelua. Halla-aho myöntää, että hänen mainittujen väitteensä oli tarkoituskin olla törkeitä, koska hän halusi niiden avulla käsitellä sitä suurta kysymystä, miksi törkeyksiä saa lausua yksistä ryhmistä - eli esimerkiksi suomalaisista - mutta ei toisista.
Halla-aho vetoaa JSN:n päätökseen, jonka mukaan olisi luvallista väittää sanomalehden pääkirjoituksessa, että humalassa tappaminen on suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre." Jos näin on, niin silloin H:n mukaan on yhtä luvallista väittää, että "ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla eläminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre."
Kyse ei siis H:n mukaan ole siitä, että hän oli esittänyt islamia ja somaleja koskevat väitteensä loukkaamistarkoituksessa, vaan siitä, että hän käsitteli blogissaan Asser Salon mainitsemaa "kaksoisstandardia," jolla viranomaiset hänen mukaansa käsittelevät samanlaisia asioita. Väitteet somalien geneettisistä erityispiirteistä ja islamin pedofiilisestä luonteesta ovat H:n mukaan vain instrumentteja, joilla hän hän lähestyi kirjoituksensa aiheena ollutta kaksoisstandardi-asiaa.
Saa nähdä, uskooko oikeus Halla-ahon selityksiä vai sortuuko Halla-aho tosiaan omaan näppäryyteensä. Kyse on ymmärtääkseni siitä, miten H:n kirjoituksia lukeva ns. suuri yleisö ymmärsi Jussi tekstin: oliko sitaateissa kyse vain "instrumenteista" vai oliko väitteiden tarkoituksena verhottu loukkaaminen.
Blogin sitaatit ja väitteet olivat, kuten Halla-aho itsekin myöntää, tosiasiallisesti loukkaavia, jos ne olisi esitetty sellaisinaan. Onko asiaa arvosteltava eri tavoin, jos kyse oli vain siitä, että Halla-aho halusi kärjekkäiden väitteidensä avulla kiinnittää huomiota syyttäjä- ja muiden viranomaisten omaksumaan kaksoisstandardiin eli eri ihmisryhmien eriarvoiseen kohteluun?
Ilmeisesti Halla-aho ja hänen laajeneva kannattajajoukkonsa toivoivat syytteen nostamista, koska katsovat sen olevan eduksi ajamilleen asioille. Mutta toisaalta syytteen nostaminen esti Halla-ahon pääsy ensi kesän EU-vaaleissa perussuomalaisten ehdokkaaksi. Timo Soini toki sanoi syyksi halla-aholaisten painostuksen, joka ilmeni erillisen kannatusyhdistyksen perustamisena Jussi Halla-ahon tueksi, mutta luulenpa, että suurin syy oli kuitenkin Halla-ahon saama syyte.
Kyselyyn kannustaminen on selvä viesti:
"Kyselkää nyt vaan kaikki mitä haluatte tietää. Ai, ei ole enää mitään kysyttävää? No, eiköhän tämä nyt ollut sitten kokonaisuudessaan tässä."
Montakos kertaa arvon pääministeri nyt onkaan jo valehdellut?
Perustuslakia minä vaan..
Tietysti syynä oli syyte ja mahdollinen pelko siitä, että Haho menee vaaleissa lävitse: tällöinhän mahdollinen persujen hallituskelpoisuus olisi romuttunut laakista, kun olisi saatu rotuoppia pauhaava Haho europarlamanttiin.
Soini joutui tosin syömään asian tiimellyksessä sanansa myös omasta ehdokkuudestaan, mutta sehän ei kunnon katoliselle taida olla vaikeaa. Ripillähän siitä selviää.
Seteliselkärankaisuus nostaa jälleen päätään persujen joukoista.
En oikein ymmärrä, miten Halla-aho voisi sortua omaan näppäryyteensä, ellei eurovaaliehdokkuuden tulematta jäämistä sellaisena pidetä. Nythän tapahtuu jompi kumpi seuraavista: hänet todetaan syylliseksi tai syyttömäksi.
Syyttömäksi osoittautuminen merkitsee kenties vähemmän, sillä syylliseksi tuomitseminen on tässä tapauksessa hänen kannattajilleen vähän sama kuin sotasyyllisyysoikeuden tuomio aikoinaan.
Olen pyrkinyt seuraamaan Halla-ahon tekstejä ikään kuin ulkopuolisena, mutta minun on myönnettävä, että hänen ajattelussaan on sellaista loogista selkeyttä, jota harvoin tapaa.
Ehdotankin siksi häntä vastustavia tahoja lukemaan hänen tekstinsä siltä kannalta, että hän tosiaan tarkoittaa mitä sanoo, eikä suinkaan pyri naamioimaan rasistisia mielipiteitä sanahelinän taakse.
On joka tapauksessa selvää, että hänet on pyritty vaientamaan rasismileimalla, vaikka punaisena lankana hänen maahanmuuttokirjoituksissaan on harjoitetun maahanmuuttopolitiikan kritisointi, ja tilastolliset näytöt siitä, mitä tästä politiikasta on seurannut.
Tässä täkyasiassa en voi kuin ihmetellä, miten Halla-ahon käyttämä ikivanha analogiaan perustuva vertailu torjutaan sen sisältämien ulkoisten piirteiden vuoksi. Minusta on aivan selvää, että kyse on blogistin termin mukaisesti "instrumenteista", jolloin sanat ovat vain keino argumentoida jotain muuta.
Olen edellisen anonyymin kanssa täysin samaa mieltä. Olen lukenut Halla-ahon blogia n. vuodesta 2005 - 2006. En ole kaikista asioista samaa mieltä, mutta mistään blogista en ole saanut käsitystä, että H-A hyökkäisi maahanmuuttajia vastaan.
H-A:n arvostelu on kohdistunut maahanmuuttopolitiikkaan ja mm. siihen, että sitä ei saa kritisoida leimautumatta "rasistiksi" tai, kuten nyt näyttää käyneen, "rikolliseksi". Tämä on aika ongelmallista, koska Suomen kuitenkin väitetään olevan demokratia, jossa politiikkaa ja poliitikkoja tulisi voida kritisoida.
En myöskään löydä uskonrauhan rikkomista koskevan säännöksen (RL 17:10) sanamuodosta mitään oikeudellista perustetta sille, että Jeesusta ja Jumalaa voidaan herjata rangaistuksetta mitä moninaisimmin tavoin, mutta historiallisten faktojen esittäminen Muhammadista tuo syytteen.
Juuri Halla-ahon saama syyte todistaa, ironista kyllä, blogissa esitetyn väitteen siitä, että Suomen viranomaiset operoivat "kaksoisstandardeilla", jotka ovat tuttuja jo Orwellin tuotannosta. Eli "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat vähän tasa-arvoisempia kuin toiset".
Halla-ahon syyte ilmentää erikoista, mutta hyvin suomalaista käsitystä sananvapaudesta. Suomeen näyttävät olevan hyvää vauhtia rantautumassa SLAPP-oikeudenkäynnit, joiden tosiasiallinen tarkoitus on hyvityksen hakemisen sijasta tukkia kriitikkojen tai muiden epämiellyttävien tahojen, kuten ex-rakastajattarien, suut.
(SLAPP= "Strategic lawsuit against public participation". Ks. SLAPP-oikeudenkäynneistä Wikipedia.)
Kun H-A:n tuomio aikanaan julistetaan, oli se sitten vapauttava tai - todennäköisemmin - syyksilukeva, toivon, että tuomioistuin on nähnyt vaivaa ja punninnut H-A:n vasta-argumentteja, eikä mennyt syyttäjän tavoin yli siitä, mistä aita on matalin.
Mutta takertumalla kahteen virkkeeseen ja sivuuttamalla niiden konteksti, on toki helppo välttyä isojen, vaikeiden ja periaatteessa merkittävien ongelmien ("demokratia", "sananvapaus", "tekstin tyylilajin merkitys syyksilukemisessa" ym.) pohtimiselta.
On onni, että esim. Jonathan Swiftillä, Voltairella, Stanislaw Jerzy Lecillä ja Erno Paasilinnalla on jo suu multaa täynnä. Jäisivät satiirit helposti kirjoittamatta, kun menisi aika käräjöidessä ja vankilassa istuessa.
Mielenkiintoista on Halla-ahon syytekirjelmässä oleva päivämäärä 27.3.2008, joka antaisi olettaa, että syytemääräyksen kirjoittaminen on aloitettu jo vuoden 2008 puolella. Näin käy joskus. Pieniä mokia. Tai sitten on vain käytetty pohjaa, jossa on ollut valmiiksi päivämäärän vuotena 2008.
Jos olisin vainoharhainen, niin voisin epäillä että tekstistä on vastannut Mika Illman, mutta sen on ottanut nimiinsä Kalske. Onhan tunnettua, että monissa viranomaisissa teksti on yleensä toisen henkilön kirjoittama ja sen vain allekirjoittaa hieman ylempi virkamies.
Anonyymille
Syytemääräys on annettu AVS Kalskeen nimissä. Tälle asian esitteli VKSV:n syyteasiain yksikön päällikkö Jarmo Rautakoski. Eli Mika Illmanilla ei - ainakaan em. perusteilla - pitäisi olla mitään tekemistä syytteen kanssa.
Eri asia on, että samassa virastossa toimivat syyttäjät voivat luonnollisesti konsultoida toisiaan. Onhan Illman kirjoittanut aihetta koskevan väitöskirjan Hets mot folkgrupp (2005).
Teoksen edelleen netistä löytyvä tiivistelmä on erityisesti rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen (PeL 8 §) ja siitä rikoslain tulkinnalle johtuvien vaatimusten kannalta mielenkiintoista luettavaa.
Pyydän blogin lainoppineita jäseniä selventämään, miten ko. lainkohdan teksti "...joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja...", on sovellettavissa niihin tiedotusvälineisiin tai nettikirjoittajiin, jotka selostaessaan tapaus Halla-ahoa tulevat siteeranneeksi tämän tekstistä kohdan "islam on pedofiiliuskonto"?
Katkeaako kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kun lausuntoa ei esitä sen alkuperäinen ajattelija, vai onko sen esittämiselle jokin oikeuttamisperuste?
Kysymykseen, katkeaako kiihottaminen, kun esim. lausunnon "islam on pedofiiliuskonto", esittää joku muu kuin sen alun perin julkisuudessa esittänyt henkilö, ei voitane vastata juuri muutoin kuin että asia riippuu esittämistarkoituksesta.
Jos tarkoitus on vilpitön eli se, että henkilö haluaa sitaatillaan vain kommentoida, analysoida tai kritisoida "kiihottavaa" (tai oikeastaan kiihottavaksi väitettyä) tai uskonnollisia tuntoja (mahdollisesti) loukkaavaa lausumaa, ei siteeraamiseen ole estettä.
Jos sen sijaan asiayhteydestä ilmenee, että lainauksen tarkoituksena on asiallisesti kyseisen uskonnon halventaminen, häpäiseminen tai loukkaaminen, on asia toinen.
Halla-ahokin väittää, että vaikka hänen syytteeseen johtaneet lausumansa ovat sinänsä (asiayhteydestä irrottettuna) loukkaavia, hän ei voi olla syyllistynyt rikoksiin, koska hän on esittänyt väitteensä hyväksyttävässä tarkoituksessa!
Tämä ei kuitenkaan mennyt VKSV:ssa läpi, vaan Kalske ja kumppanit katsovat, että Halla-ahon tosiasiallisena tarkoituksena oli uskonnollisten tuntojen häpäiseminen ja loukkaaminen.
Arvelinkin, että vastaus on jotakuinkin tällainen, mutta itse lainkohta ei jätä tällaista pelivaraa. Pelkkä lausunnon levittäminen riittää, intentiota ei tässä pykälässä edellytetä.
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että uskonrauhan rikkomisena rangaistava teko edellyttää "pyhän asian" loukkaamistarkoitusta.
Tulkinnan lähtökohdaksi pitää ottaa perustuslaissa suojattu sananvapaus, joka ulottuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen monien ratkaisujen mukaan myös arvosteleviin kannanottoihin, jopa loukkaaviin ja shokeeraaviin mielipiteisiin.
Sananvapauden takia uskonrauhaa koskevaa rangaistussäännöstä (RL 17:10:n 1. kohta) on tulkittava suppeasti, jos asianomaiselle menettelylle voidaan osoittaa olevan sananvapauteen liittyviä perusteita.
Sananvapauteen kuuluu oikeus mm. viranomaisten, esim. syyttäjäviranomaisten toiminnan arvostelemiseen. Tässä tarkoituksessa Halla-ahokin sanoi toimineensa, mutta VKSV näki hänen kirjoituksessaan eräänlaisen "kaksoisfunktion" ja siis myös em. loukkaamistarkoituksen.
RL 17:10 sisältääkin tuon maininnan loukkaamistarkoituksesta, mutta viittasin toiseen syytekohtaan, RL 11:10, jossa ei edellytetä mitään "tarkoitusta".
Minun on maallikkona vaikea ajatella mitään suppeaa tulkintaa, kun pykälä ei sisällä lainkaan ehtoja lausunnon levittämiselle.
Kuinka yksinkertaista olisikaan ollut sisällyttää tuo solvaus-, panettelu- tai muu tarkoitus rangaistavuuden edellytykseksi.
Yksiselitteinen lainkohta on minusta se, jota tuomioistuimen tulee ensisijaisesti soveltaa, eikä muovautunut käytäntö. Kokonaan toinen asia on, että tässä tapauksessa se johtaa mahdottomuuksiin, mutta se ei liene tuomioistuimen vaan lainsäätäjän päänsärky.
Nähdäkseni tämä teko on tuotu lakiin, jotta pysyttäisiin ajan hengessä mukana, mutta hätiköiden toteutettuna saatu aikaan aikamoinen ristiriita sananvapauskäsitteen kanssa.
Anonyymi on eilisessä eli 30.3. julkaistussa kommentissaan viitannut vain uskonrauhan rikkomista koskevaan säännökseen.
Mutta se, mitä edellä sanoin loukkaamistarkoituksesta uskonrauhan rikkomisen osalta, pätee mutatis mutandis myös kiihottamiseen kansanryhmää vastaan koskevaan kriminalisointiin. Solvaaminen ja panetteleminen on juuri tiettyyn ihmisryhmään kuuluvien ihmisten ihmisarvon loukkaamista.
Onko blogisti sitä mieltä, että Halla-ahon syyte menee hylkyyn?
Olin vain tuosta tahallisuusarvioinnin muotoilusta päättelevinäni.
Jos uskonrauhan rikkomisen syyksilukeminen edellyttää "pyhän asian" (mikäs se on?) loukkaamistarkoitusta (so. tarkoitustahallisuutta, dolus determinatus), ei tahallisuusvaatimus täyty.
H-A:n nimenomainen tarkoitus oli käsitellä viranomaisten "kaksoisstandardia". Koska H-A ei siis esittänyt lausumiaan loukkaamistarkoituksessa, ei RL 17:10:n tunnusmerkistö ilmeisesti täyty, koska tahallisuuden muut muodot, esimerkiksi varmuus- ja olosuhdetahallisuus (RL 3:6) eivät riitä täyttämään tuota vaatimusta?
Sama pätisi blogistin mukaan mutatis mutandis myös kiihottamista kansanryhmää (RL 11:10). Eli kun Halla-ahon tarkoituksena ei ollut myöskään "uhata, panetella tai solvata" jotakin etnistä ryhmää, ei tahallisuusvaatimus täyty tältäkään osin?
Silläkin uhalla, että menee jankkaamiseksi, puolustan vielä kerran omaa kantaani.
Minusta uskonrauhan rikkomista koskeva lainkohta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva lainkohta eivät ole analogisia "tarkoituksen" osalta, koska uskonrauhan rikkojan on toimittava loukkaamistarkoituksessa, mutta kiihottaminen kansanryhmää vastaan toteutuu, jos "levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan...".
Tätä ei mielestäni voi lukea muuten kuin niin, että lausunnon sisältö on se ratkaiseva seikka. Tekijän tarkoitusta ei tämän pykälän nojalla lainkaan arvioida.
Olen yrittänyt argumentoida, että näin kirjoitettu pykälä johtaisi siihen kestämättömään tilanteeseen, että kertaalleen tämän nojalla annettu tuomio muuttaa ko. lausunnon "tabuksi", siis sellaiseksi, joka on solvaavaksi ym. todettu, eikä sen levittäminen ole sen jälkeen mahdollista missään muodossa tai tarkoituksessa ilman pelkoa rangaistuksesta.
Lähetä kommentti