keskiviikko 25. syyskuuta 2013

777. Elinkautisvankien vapauttamista koskevat päätökset ja oikeudenkäynnin julkisuus

1. Pitkäaikaisvankien vapauttaminen hovioikeuden päätöksellä - ko. asiat on keskitetty Helsingin hovioikeudelle -  on suhteellisen tuore asia. Laki pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä (23.9.2005/781) tuli voimaan 2006. Käytännöksi on muodostunut, että sekä myönteiset ja kielteiset vapautuspäätökset ovat kokonaan salaisia, eikä niitä julkisesti perustella. Näin sitä huolimatta, että sanotussa laissa ei erikseen mainita mitään salassapidosta, vaan siihen sovelletaan lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (OikJulkL). 

2. Oikeustoimittajat ry ei ole pitänyt tätä tilannetta hyvänä asiana. Yhdistys on sen vuoksi tehnyt 23.9.2013 Helsingin hovioikeudelle esityksen, jonka mukaan elinkautisvankien ja pakkolaitosvankien vapauttamishakemuksista annettuihin päätöksiin lisättäisiin aina sen vankeustuomion tunnistetiedot, jota ko. päätös koskee. Lisäksi Oikeustoimittajat on kiinnittänyt huomiota kyseisten päätösten salassapidon perusteluun lain edellyttämällä tavalla.

3. OIkeustoimittajien hovioikeudelle tekemään esitykseen on liitetty muutama esimerkkitapaus hovioikeuden ko. asioissa antamista päätöksistä. Niistä ilmenee, että hovioikeuden päätöksessä ei mainita vangin henkilötunnusta tai sitä rikosta, josta vanki on aikanaan tuomittu elinkautiseen vankeuteen. Päätöksessä vanki muuttuu käytännössä tunnistamattomaksi henkilöksi, jos hän on esimerkiksi vaihtanut nimensä aiemman tuomionsa jälkeen.

4. Yhdistyksen esityksessä huomautetaan, että lainsäätäjä ei ole erityisesti korostanut vapauttamismenettelyn salassapitotarvetta, vaan OikJulkL 9 § 1 mom 4 kohdassa  todetaan salassapitotarve ainoastaan pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelyä varten annetusta lausunnosta tai rikosrekisteristä. Salassapitotarvetta ei siis ole laissa kohdistettu henkilötietoihin tai hakemuksen tehneen vangin tekemään rikokseen. Toki rikostuomion perustelut on voitu aikanaan määrätä salassa pidettäviksi, mutta silloinkin tuomiolauselma on ollut julkinen.

5. Oikeustoimittajat viittaa myös apulaisoikeuskanslerin 31.01.2011 antamaan ns. Fouganthine-päätökseen (dnro OKV/754/1/2008), jossa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on hyväksynyt  hovioikeuden elinkautisvangin vapauttamista koskevan suullisen käsittelyn salassapidon. Apulaisoikeuskansleri kuitenkin muistuttaa, että salassapito ei sinänsä ole automaattista, vaan lausuu näin:

”Suullisen käsittelyn julkisuus on selvä pääsääntö. Tästä voidaan poiketa vain laissa säädetyin edellytyksin. Suljetusta käsittelystä päätettäessä tulee arvioida, millaista asiassa esitettävä tieto on luonteeltaan ja millaisia seurauksia tiedon julkiseksi tulemisesta aiheutuisi.

6. Oikeustoimittajat huomauttaa esityksessään, että oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteella pyritään edistämään yleistä luottamusta lainkäyttöön ja estämään lainvastaisia toimintatapoja. On ymmärrettävää, että tästä pääsäännöstä joudutaan eri intressien takia toisinaan tinkimään, mutta salassapidon pitäisi olla poikkeus, ei kaavamainen pääsääntö. 
Oikeustoimittajat ry ei näe mitään syytä sille, miksi hovioikeuden sanotussa asiassa antamissa päätöksissä ei voitaisi mainita hakijan tunnistetietoja ja sitä mistä rikoksesta henkilö on aikanaan tuomittu.

7. Oikeustoimittajat ry on edelleen kiinnittänyt  hovioikeuden huomiota salassapidon perusteluihin. Esitykseen liitetyissä esimerkkipäätöksissä vain todetaan – muiden vastaavien ratkaisujen tapaan – kaavamaisesti lainkohdat, joiden nojalla asia on salattu.
Foughanthine-päätöksessään apulaisoikeuskansleri huomautti hovioikeutta juuri tästä:

Hovioikeus on sinänsä perusteluissaan tuonut esiin perusteen, jonka vuoksi suullinen käsittely on pidetty kokonaan yleisön läsnä olematta ja sovellettavan lainkohdan, johon päätös perustuu. Päätöksen lainmukaisuuden arviointia silmällä pitäen perustelut eivät kuitenkaan ole riittävät. Perusteluissa olisi tullut vähintäänkin huolellisesti ilmoittaa sovellettava nimenomainen säännös ja yksilöidysti säännöksen soveltamisen edellyttämät seikat.”

8. Ja edelleen:
Rikosasian salassa pidettävien asiakirjojen, jotka eivät ole YTJulkL:n 9 §:n nojalla suoraan salassa pidettäviä oikeudenkäyntiasiakirjoja, osalta olisi tullut vielä perusteluissa tuoda esiin niiden julkisen käsittelyn todennäköisesti aiheuttama merkittävä haitta tai vahinko niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Edelleen perusteluista olisi tullut käydä ilmi, miksi asiassa on päädytty toimittamaan suullinen käsittely kokonaan yleisön läsnä olematta.”

9. Helsingin hovioikeudelle tehtyyn esitykseen liitetyissä hovioikeuden päätöksissä viitataan asiallisesti vain OikJulkL 9 § nojalla suoraan salassa pidettäviin asiakirjoihin, vaikka apulaisoikeuskansleri on tuoreessa kanteluratkaisussaan vuonna 2011 nimenomaan huomauttanut hovioikeutta päätösten tarkemmasta perustelutarpeesta. Muiden mahdollisten asiakirjojen osalta ja kokonaisharkinnan osalta hovioikeuden olisi yhdistyksen mukaan tullut perustella salassapito apulaisoikeuskanslerin edellyttämällä tavalla.

10. Olen referoinut edellä laajasti Oikeustoimittajat ry:n tekemää esitystä, koska kysymys on periaatteellisesti ja myös käytännön kannalta sangen tärkeästä asiasta. Esitykseen ja sen perusteluihin voidaan perustellusti yhtyä. On perin outoa, että vaikka apulaisoikeuskansleri on kaksi vuotta sitten nimenomaan huomauttanut hovioikeutta kyseisten päätösten puutteellisista perusteluista, hovioikeus ei ole muuttanut perustelukäytäntöään. 

11. Onkin aiheellista kysyä hovioikeudenpresidentti Mikko Könkkölältä, eikö hänen johtamansa hovioikeus todellakaan välitä ja noteeraa a) laista tai b) ylimmän laillisuusvalvojan hovioikeudelle lainvastaisen menettelyn johdosta antamasta huomautuksesta tuon taivaallista, vai mistä tämä valitettava asiantila, johon Oikeustoimittajat ry:n esityksessä viitataan, oikein johtuu? Hovioikeuden presidentin virkavelvollisuuksiin lain mukaan kuuluu johtaa ja valvoa hovioikeuden toimintaa niin, että lainkäytön oikeusperiaatteita noudatetaan. Julkisuusperiaate kuuluu oikeudenkäynnin johtaviin periaatteisiin, joten sen noudattamista presidentin tulisi erityisesti valvoa. Sama koskee hovioikeuden päätösten perustelemista, sillä perustelut palvelevat oikeudenkäytön julkisuutta ja puolueettomuutta.

12. Helsingin hovioikeuden elinkautisvankien vapauttamispäätökset ovat aivan äskettäin ylittäneet uutiskynnyksen. Viime perjantaina eli 22.9. Helsingin hovioikeus päätti laskea lehtietietojen mukaan raa' asta murhasta vuonna 2002 Varsinais-Suomessa elinkautiseen vankeuteen tuomitun miehen ehdonalaiseen vapauteen vuoden 2015 alusta; ehdonalaisen koeaika ja jäännösrangaisus on kolme vuotta. 

13. Tänään 25.9. Helsingin hovioikeus on  tehnyt päätöksen "jalkajousimurhaaja" Mika Murasen laskemisesta ehdonalaiseen vapauteen 1.9.2014. Muranen surmasi kolme ihmistä Kotkassa 1994 karkumatkallaan Haminan varuskunnasta. Hän tappoi varsijousella naapurin pariskunnan ja rynnäkkökiväärillä lehdenjakajan. Muranen tuomittiin kolmesta murhasta, kahdeksasta murhan yrityksestä ja kolmesta tapon yrityksestä. 

14. Nämä ovat sen luokan päätöksiä, että hovioikeuden olisi ehdottomasti julkaistava niistä asianmukaiset tunnistetiedot ja perustelut sisältävä julkinen tiedote. Mutta näin ei vaan tapahdu, mikä on toki linjassa siihen nähden, että hovioikeuksien tiedotustoiminta on yleensäkin täysin lapsen kengissä. Mutta tähän epäkohtaan hovioikeuksien presidentit eivät ole välittäneet puuttua.

15. Saa nähdä, johtaako Oikeustoimittajat ry:n esityskään mihinkään muutoksiin.




9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eihän presidentti Helsingin hovissa ehdi mitenkään valvoa, miten hovioikeuden lainkäyttö sujuu tai noudatetaanko siinä oikeudenkäynnin johtavia periaatteita. Hänellä on niin paljon sivutoimia ja hän häärii monien lainsäädäntöhankkeiden puheenjohtajana tai jäsenenä, ettei hänen aikansakaan millään riitä hovioikeuden lainkäytön ja ratkaisujen tason valvomiseen tai esim. oikeuskanslerin hovioikeudelle antamien huomautusten ja moitteiden seuraamiseen ja noudattamisen valvontaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Iltalehden mukaan Venäjän Länsi-Siperiassa pidetyssä ympäristöfoorumissa tarkkaavaisen Sauli Niinistön rinnalla istui hieman levoton presidentti Vladimir Putin. Niinistö seurasi muita puhujia tarkkaavaisena, mutta Putin sen sijaan näytti olevan välillä omissa ajatuksissaan. Lavalla Putinin vieressä istunut Niinistö näytti välilllä etsivän katsekontaktia venäjän presidenttiin, mutta kivikasvoinen Putin tuijotteli kaukaisuuteen omissa ajatuksissaan.

Hm, ei tuossa nyt kovin ihmeellistä ole. Niinistöhän on suhteellisen tuoe ukkomies, kun taas Vladimir on nykyisin eronnut puolivallaton poikamies. Sellainen ajattelee ympäristöfoorumeissakin tietenkin vain -naisia. Venäjällä huhutaan, että Vladimir olisi menossa avioon kultamitalistinaisensa kanssa tai on saattanut jo mennäkin. Kyllä tuollainen panee ajatukset ja katseen harhailemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Aina kun Aleksi Valavuori järjestää fanimatkoja Suomen peleihin, samme olla varmoja, että Suomi häviää ja tipahtaa jatkosta. Näin kävi koripallon EM-kisoissa ja nyt myös lentopallon EM-kisoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Olen vahvan oikeusasiamiesinstituution kannattaja. Nyt meillä on vain heikko sellainen. Eikö oikeusasiamies voitaisi valita kansanäänestyksellä?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Heh, heh! Vai kansanäänestyksellä!

Onko siitä hyviä kokemuksia edes tasavallan presidentin vaaleista? Oliko esim. Tarja Halonen vahva presidentti? Tänään ilmestyneen, asiantuntojoiden kirjoittaman teoksen mukaan Halonen oli presidenttinä tiuskiva ja äkkipikainen ja kerrassan huono johtaja. Ovatko nämä vahvan presidentin tunnusmerkkejä, täh?

Vuonna 1995 meillä pidettiin ensimmäisen - ja ainoan - kerran julkinen oikeusasiamiehen vaali ennen eduskuntaa suorittamaa valintaa sikäli, että kaikki viranhakijat, niitä taisi olla peräti 7-8, saivat tilaisuuden esitellä suullisesti kantojaan julkiselle sanalle eduskunnan tiloissa ja heille voitiin esittää kysymyksiä. Valituksi tuli oikeusneuvos Lauri Lehtimaja. Hänen vastaehdokkaanaan lopullisessa vaalissa oli hovioikeudenneuvos Matti Kuusimäki, mutta onneksi häntä ei sentään valittu.

Anonyymi kirjoitti...

Miten oikeusasiamies tähän blogiin liittyy?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ei se toki suoranaisesti juuri ko. blogijuttuun liity, mutta blogiin yleisesti ottaen kyllä.

Seuraava asiakaan ei liity tähän blogijuttuun:

Emeitusprofessori Erkki Aurejärven muistelmateoksen "Kovaa peliä" (Into Kustannus Oy) julkistamistilaisuus on ensi viikolla 2.10. Pressiklubilla, Hgin Asemaravintolan 2. kerros klo 13.30. Sain tänään kirjan ja lueskelin sen päällisin puolin - maukkaimpia kohtia tietenkin etsien - loppuun miltei samalta istumalta. Jos oli "peli kovaa", niin kyllä on professorin muistelmakirjakin "kovaa tekstiä". Pitänee väsätä kirjasta oma blogijuttu lähipäivinä.

Anonyymi kirjoitti...

Odotan kirjaa mielenkiinnolla ja varmasti tulen sen hankkimaan.

Aurejärvi on ainakin tähän saakka laukonut totuuksia varsin arkailematta, kuten tästäkin haastattelusta huomaa https://www.youtube.com/watch?v=3JBvztl-9Gg

Saa nähdä, jatkuuko sama linja kirjassa. Nostan hattua, jos jatkuu. Uskaltaapa edes joku hymistelyn sijasta nostaa kissan pöydälle.

Anonyymi kirjoitti...

Hovien salaamisvirheiden kategorisen luonteisista virheistä on alettava nostaa virkarikossyytteitä. Vasta sakot ja varoitukset tehoavat.

Kovia ja itseriittoisia ovat. Vähempi ei riitä (mieli)valtaansa mukavoituneisiin.