torstai 12. joulukuuta 2013

808. Ulvilan surmajutussa taas epämääräinen äänestyspäätös käräjäoikeudesta

1. Pitkän oikeuskäsittelyn ja kaksi ja puoli kuukautta kestäneen päätösharkinnan jälkeen Satakunnan käräjäoikeus antoi tänään tuomionsa Ulvilan murhajutussa. Ensimmäisen kerran käräjäoikeus antoi asiassa tuomion jo marraskuussa 2010. Tuolloin Anneli Auer tuomittiin miehensä Jukka S. Lahden murhasta elinkautiseen vankeuteen. Syytetyn valitettua tuomiosta Vaasan hovioikeus kuitenkin totesi Auerin syyttömäksi kesällä 2011. Tämän jälkeen suoritetun lisätutkinnan turvin syyttäjä sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen keväällä 2012. Saman vuoden marraskuussa KKO päätti uusiin todisteisiin vedoten palauttaa jutun käräjäoikeuteen.

2. Syyttäjän mukaan Anneli Auer murhasi miehensä  joulukuisena yönä vuonna 2006 pariskunnan kodissa. Auer on vuosien ajan kiistänyt syytteet. Puolustuksen mukaan Lahden surmasi ulkopuolinen hyökkääjä, joka tunkeutui asuntoon rikkomalla ikkunan. Ulkopuoliseen tekijään uskoi pitkään myös jutun tutkintaa johtanut Porin poliisi, joka pidätti Auerin henkirikoksesta epäiltynä syyskuussa 2009, lähes kolme vuotta surman jälkeen. Kun käräjäoikeus tänään antoi toistamiseen tuomionsa, on surmasta ehtinyt kulua jo yli seitsemän vuotta.

3. Kaikki toivoivat käräjäoikeuden kertovan tuomionsa perusteluissa mahdollisimman avoimesti ja tarkasti, oli tuomion lopputulos mikä tahansa, mihin ratkaisu ja todistusharkinta perustuu. Tä edellytti myös se, että osa oikeudenkäynnistä ja todustusaineistosta, muun muassa perheen lasten kertomukset, käsiteltiin käräjäoikeudessa suljetuin ovin.

4. Tuomiosta uutisoitiin hetki sitten. Olen itse nyt matkoilla ja kommentoin ratkaisua tarkemmin vasta myöhemmin. Minulle ratkaisu oli varsin odotettu, sillä jo edellisen blogijutun yhteydessä ennakoin, että käräjäoikeus tulee tuomitsemaan Auerin ja vapauttavan tuomion Auer saa vasta hovioikeudessa. 

5. Kuten edellisellä kerralla myös tässä toisessa vaiheessa käräjäoikeus joutui äänestämään ja tulos oli tälläkin kertaa 2-1 Auerin tappioksi. Enemmistöön kuuluivat- odotetusti - oikeuden puheenjohtaja laamanni Matti Juntikka ja käräjätuomari Santamaa, vähemmistöön taas oikeuden nuorin jäsen tuomari Väinö Ilveskoski. Saamani tiedon mukaan Juntikalla ja Santamaalla oli osin erilaiset perustelut.

6.  Miten niin odotetusti juuri Juntikka ja Santamaa? Siksi, että he ja erototen Santamaa paljastivat "korttinsa" eli Auerin vastaisen asenteensa jo pääkäsittelyn viime vaiheessa ryhtyessään suorastaan tenttaamaan ja kuulustelemaan Aueria koskien tämän antamien lausumien luotettavuutta. Tuomarit ottivat siis selkeästi itselleen myös syyttäjän roolin, mitä tuomari ei  saisi rikosjutuissa milloinkaan tehdä! Se oli virhe, johon puolustuksen olisi pitänyt pontevasti puuttua ja kehottaa Aueria olemaan vastaamatta " uusien syyttäjien"  kysymyksiin! Tuomarit vaaransivat  puolueettomuudesta ja tämä näkyy nyt myös sitten jutun lopputuloksessa.

7. Käräjäoikeuden äänestystuomio on kuitenkin jatkoa ajatellen lähestulkoon merkityksetön. Puolustus tulee valittamaan tuomiosta ja pääkäsittely tullaan uudistamaan silloin myös hovioikeudessa, nyt siis jo neljännen kerran! Käräjäoikeuden erimielinen ratkaisu on tehnyt jutusta itse asiassa vain entistä sekavamma.

Käräjäoikeuden tuomio
https://www.dropbox.com/s/vhu7fyq3d9abwfa/Auer-tuomio.pdf


 

60 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syytteen hylännen tuomarin perustelut vaikuttavat perustelluilta. Ne osoittavat, että jutussa on itse asiassa ylättävän paljon seikkoja, joiden perusteella voidaan päätellä, että Auerin syyllisyydestä jää järkevä epäily.

Nimetön kirjoitti...

Tyypillistä Juntikkaa! Rikosprosessuaalisesti J. lähtee siitä, etteivät poliisi ja syyttäjä voi olla väärässä!

Nimetön kirjoitti...

Kuten Jarkko Sipilä toteaa, tuomarilla oli nyt peräti kolme eri näkökulmaa ja kantaa tapaukseen! Siis aina vain käy prosessi hullummaksi!

Nimetön kirjoitti...

Jakomielinen oikeus. Siis jos jokainen tuomari tulee eri tulokseen. Sellainen syö kyllä suomalaisen oikeuslaitoksen uskottavuutta.

Mutta hovioikeuteen ilmeisesti mennään ja siitä edelleen korkeimpaan oikeuteen. Lopulta tuomion antanee Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kestoltaan epäinhimilliseksi venyvästä oikeudenkäynnistä. Ja tuomituksi tulee Suomen valtio.

Nimetön kirjoitti...

Julkisen sanan neuvosto tutkimaan, ettei vaan ketään tuomaria sopimattomasti moitita.

Nimetön kirjoitti...

Syyttäjä sai siis korkeimmalta oikeudelta valitusluvan uusien todisteiden takia. Korkein oikeus palautti asian käsittelyyn käräjäoikeuteen uusien todisteiden takia. Ja käräjäoikeus ei antanut painoarvoa uusille todisteille.

Voi tätä ironian määrää.

Nimetön kirjoitti...

Niin, eikös tällä laamannilla olekin jo yksi ennakkopäätös tuollaisesta asiasta sieltä JSN:sta? Takkiin taisi sillä kertaa tulla.

Nimetön kirjoitti...

Voisiko blogisti valaista, kuinka paljon istuttavaa käytännössä tulee, kun on 7 v pohjalla, ja päälle lätkäistään elinkautinen?

Nimetön kirjoitti...

Tämä päätös oli odotettavissa, silloin kun asioita puidaan liian suppeassa piirissä. Iloinen yllätys oli kuitenkin, että yksi tuomareista näki metsän puilta, ja perusteli näkemyksensä niin, että normaali kansalainenkin oman "yleisen elämänkokemuksensa" myötä sen ymmärtää. Ei tämä päätös Auerista vielä syyllistä tee, se on vain kahden ihmisen näkemys asiasta. Vaasan HO:ssa päästään asioita ratkaisemaan neutraalimmalla maaperällä, ja sitten alkavat rapista muutkin syytökset.

Nimetön kirjoitti...

Tuomio on tyypillistä "pöytäkirjaa": asian ja todisteiden selostusta 50 sivua ja oikeuden perusteluja 20 sivua!

Nimetön kirjoitti...

10 relevanttia yksityiskohtaa syytteitä vastaan olisi kaiken järjen mukaan johtanut toisenlaiseen lopputulokseen!

Nimetön kirjoitti...

Voisiko blogisti vähän valaista lasten asemaa jutussa? Alle 15 -vuotiastahan ei voida kuulla todistajana, ja äitiään vastaan on oikeus kieltäytyä todistamasta.

Nyt poliisi on kuitenkin tiettävästi itkettänyt lapsia kuulusteluissa tuntikausia. Sitten lasten videoituja kertomuksia on käytetty todisteina jutussa.

Mikä merkitys siis on tuolla ikärajalla ja kieltäytymisoikeudella tällaisessa tapauksessa? Vai eikö mitään?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttäjän mukaan vanhan näytön uudelleen arviointi ratkaisi lopputuloksen, ei jutussa KKO:n palauttamispäätöksen jälkeen esitetty uusi näyttö. Jos näin todella on, niin silloin tuomio on täysin käsittämätön ja väärä. Onhan käräjäoikeuden yläpuolella oleva hovioikeus jo aiemmin päätynyt "saman aineiston" perusteella hylkäämään syytteen ja vieläpä yksimielisesti.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vaikuttaa siltä, ettei käräjäoikeuden enemmistö ole oikein "mieltänyt" eli ymmärtänyt, mitä käsitteeltä " järkevä epäily" tarkoitetaan.

Enemmistö on katsonut, että järkevään epäilyyn ja sitä koskeville seikoille olisi tullut esittää yhtä vakuuttava tai vielä vakuuttavampi näyttö kuin syytettä tukeville seikoille.

Tästä ei ole kuitenkaan lainkaan kyse. Vaikka rikos olisi näytetty todennäköisin syin riittävällä näytöllä, on syyte kuitenkin hylättävä, jos syyllisyydestä jää epäily, jota ei voida syytteen tueksi esitetyllä näytöllä sulkea kokonaan pois. Järkevältä epäilyltä ei siis edellytetä todennäköistä näyttöä.

Nimetön kirjoitti...

Eipä ole ensimmäinen käsittämätön kommentti tämän jutun syyttäjältä tuo, että vanha näyttö käräjäoikeuden uudelleen arvioimana hovin jälkeen ratkaisi.

Nimetön kirjoitti...

Alaikäiselle asiassa määrätty edunvalvoja tai huoltaja edustaa lasta ko.kysymyksissä ja voi siis antaa ko. suostumuksen.

Nimetön kirjoitti...

Kyllä minä pitäisi tuomareista nuorimman perusteluja aika absurdeina. Kuten se, että rikospaikalta ei löytynyt Anneli Auerin dna:ta. Hienosti sanottu.

Nimetön kirjoitti...

Avoimeksi jää vielä se kysymys, miten ja millä perusteella edunvalvoja tässä tapauksessa katsoi lapsen edun mukaiseksi sen, että hän antaa suostumuksensa lasten hiillostukseen?

Tuntuu jotenkin, että hän on valvonut jonkin aivan muun tahon etua kuin sen, jonka etua hänet määräättiin valvomaan.

Nimetön kirjoitti...

Ottamatta kantaa siihen onko Auer syyllinen vai syytön, niin juttu palautettiin turhaan käräjäoikeuteen.

KKO palautti jutun, koska asiassa oli tullut niin paljon uutta näyttöä, mutta näinhän ei suinkaan ole. Jopa syyttäjä kommentoi että vanhan näytön uudelleenarviointi ratkaisi jutun.

KKO:ta siis huijattiin palauttamaan juttu lähtöpisteeseen kaikenmaailman taustanauha- ja saatananpalvonta-väitteillä, joista jopa syyttäjä luopui oikeudenkäynnin aikana!

Kuinhahan yleistä on että KKO palauttaa jutun lähtöruutuun vain, jotta samaa vanhaa näyttöä voidaan puida uudestaan?

Nimetön kirjoitti...

Voi tätä suomalaisen oikeuslaitoksen häpeän määrää! Miten tuollainen joukko voidaan päästää käsittelemään näin näkyvää tapausta? Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisilla arvosanoilla ao. tuomarit ovat aikanaan kurssinsa suorittaneet.

Nimetön kirjoitti...

OK. Talossa oli siis ulkopuolinen henkilö, mikäli Aueria uskotaan. Syylliseksi epäilty väittää, että murhan teki tämä ulkopuolinen henkilö. Onpa vankat perustelut Auerin syyttömyydelle.

Nimetön kirjoitti...

J. Virolainen kirjoittaa seuraavasti:
"4. Tuomiosta uutisoitiin hetki sitten. Olen itse nyt matkoilla ja kommentoin ratkaisua tarkemmin vasta myöhemmin. Minulle ratkaisu oli varsin odotettu, sillä jo edellisen blogijutun yhteydessä ennakoin, että käräjäoikeus tulee tuomitsemaan Auerin ja vapauttavan tuomion Auer saa vasta hovioikeudessa."

Miksi Auer saisi vapauttavan tuomion hovioikeudessa? Ei siihen ole mitään syytä. Näytön perusteella on tullut täysin vakuuttavasti osoitetuksi, ettei murhapaikalla ole ollut ulkopuolista henkilöä. Jäljelle jää siten vain se vaihtoehto, että Auer on surmaaja. Järkevää epäilyä ei jäänyt jäljelle.

Blogistin kommentti enteilee sitä, että hän käy taistoon tuomion kaatamiseksi huvioikeudessa. Jään odottamaan mielenkiinnolla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kenen mielestä on ja kenen ei! Käräjäoikeudessakin äänestys ko. kysymyksestä 2-1. Tuollaisia anonyymin esittämiä "käsityksiä" ilman minkäänlaisia perusteita on toki helppo heitellä.

Minun ei toki ole tarvetta käydä taistoon hovioikeudessa, siitä huolehtii syytetyn puolustus.

Nimetön kirjoitti...

Edellisen anonyymin kommentti vahvistaa käsitystäni siitä, että tavallisen käräjärahvaan mielestä tuomitsemiskynnys ylittyy, jos voidaan kysyä kysymys "no, kuka muu se sitten on muka voinut olla?"

Jos vastausta ei suoralta kädeltä pystytä sanomaan, järkevää epäilyä paikalta kiinni saadun syyllisyydestä ei silloin jää, ja tuomio paukkuu.

Käsittämätön on kansan syvien rivien logiikka. Tosin suunnilleen samaan ajatukseen taisi käräjäoikeudenkin enemmistön kanta perustua.

Nimetön kirjoitti...

Tämä on niitä tapauksia, joissa ulkopuolisen tekijän poissulkeminen ratkaisee jutun. Ulkopuolista dna:takaan ei ollut, kun poliisilaboratoriossa tapahtunut kontaminoituminen paljastui. Hätäpuhelutallenne ja sen sisältämät tiedot osoittivat monelta osin, että ulkopuolinen sillä hetkellä talossa on ollut inhimillisesti katsoen mahdotonta. Korostan: siis hyvin monilta osin, joita tässä ei tarvinne luetella. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin tuomita.

Käsittämätöntä on vain se, että yksi tuomari oli toista mieltä.

Nimetön kirjoitti...

Professori Virolainen, en ole yllättynyt uusimmasta blogistanne, koska olette jo pitkin matkaa kirjoitelleet Auerin syyttömyyttä voimakkaasti puoltavia kirjoituksia. Minusta se on sikäli erikoista, että te ette itse ole oikeuden jäsen ja teillä ei ole myöskään kaikkea sitä aineistoa käytettävissä kuin juttua istuvilla tuomareilla.

Kun lisäksi olette usein, ja minusta perustellusti, arvostelleet mm. Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professoria lausuntoautomaattina olemisesta samoin kuin useita valtiosääntöoikeuden professoreita kannanotoista ilman asiaan kunnolliista perehtymistä, niin sorrutte nyt itse ihan siihen samaan syntiin.

Toinen asia on, johon kaipaisin lisäargumentaatiota on, että miksi juttua istuvat tuomarit eivät saisi esittää syytetylle kysymyksiä? Mitä väärää siinä on, kun ajattelee, ettei heidän pitää juttu lopulta ratkaista ja jos on jotain jäänyt epäselväksi, niin onhan se luonnollista, että silloin kysytään ilman leimaamista syyttäjän edusmieheksi.

Kiitos vastauksestanne jo etukäteen.

Valtiotieteen maisteri

Anu Suomela kirjoitti...

Onko tässä kyse lainsäädännön puutteista? Vaikea uskoa. Ei-juristina selitykseksi tulee lain tulkinta ja oikeudenkäytön sekalaisuus.

Ihmettelen erityisesti Korkin päätöstä palauttaa asia Käo:een syyttäjän esittämien 'uusien todisteiden' vuoksi. Näin vaikka HO oli varsin tarkasti arvioinut näytön.

Nyt on käynyt ilmi, että syyttäjä on itsekin luopunut tuosta Korkin hyväksymästä 'uudesta näytöstä', saatananpalvonta ym. Mitä tässä siis jäi uudelleen arvioitavaksi?

Näköjään Auerin toisteksi vanhimman lapsen uudet kertomukset, jotka poikkeavat täysin siitä, mitä hän on alkuaan kertonut omista havainnoistaan (v. 2009).

Oikeuspsykologiaan perehtyneenä sosiaalipsykologina arvioni on, että noiden uusien kertomusten näyttöarvo on tieteellisen muistitutkimuksen perusteella olematon. Selväksi käy kyllä, ettei tuomioistuin ole perehtynyt tuohon tieteenalaan lainkaan.

Anu Suomela

Nimetön kirjoitti...

quote:"Puolustuksen olisi pitänyt pontevasti puuttua ja kehottaa Aueria olemaan vastaamatta " uusien syyttäjien" kysymyksiin!"

Olisiko sittenkään? Jos lähdetään siitä, että tuomareilla oli jonkinlainen ennakkoasenne syytettyä kohtaan, eikös tämä ennakkoasenne olisi vain vahvistunut entisestään, kun syytetty päättää pysytellä vaiti tuomareiden esittäessä häneltä kysymyksiä? Eikös syytetyn kannalta järkevin taktiikka olisi vastata mahdollisimman kiltisti näihin jo ennenkin esitettyihin vanhoihin kysymyksiin, ja esiintymällä avoimesti pyrkiä vakuuttamaan nämä ennakkoasenteelliset tuomarit vilpittömyydellään.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minusta puolustajan olisi tullut puuttua tuomareiden porukalla aloittamaan "tenttaamisee" osoittaakseen, että sanotunlainen vastakuulustelu, jonka tarkoituksena on syytetyn saaminen "lankaan" tai puhuminen itsensä pussiin, mikä vahvistaisi syytettä tukevia todisteita,ei kuulu nykyaikaisen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tästä puolustajan olisi tullut tehdä huomautus ja esittää vastalause sekä kehottaa syytettyä olemaan vastaamatta po. kysymyksiin.

Puolustaja on kuitenkin sallinut syytetyn epätavallisen tenttaamisen ilmeisesti juuri anonyymin mainitsemilla perusteilla, mutta tulos ei kaikesta päätellen ole ollut syytetyn kannalta mitenkään hyvä. Puolustuksen sanottua taktiikkaa,jos sitä on edes mietitty, ei sis voda pitää kovin onnistuneena.

Ryhtyesssän tuohon hyvin epätavallisen tenttaamiseen tuomarit, joista oikeuden naispuolinen tuomari on olllut Primus motor, ovat ottaneet itselleen syyttäjän rooliin, osoittaneet asenteellisuutensa asiassa ja menettäneet tai ainakin vaarantaneet puolueettomuutensa.
.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toisin kuin eräs anonyymi edellä yrittää väittää, en ole ottanut kantaa Ulvila-juttuun perehtymättä lainkaa asiaan, prosessiin tai oikeudenkäyntiaineistoon. Olen käsitellyt Ulvila-jutun vaiheita alusta saakka kaikkiaan n.30 eri blogijutussa. Ne ovat kaikki luettavissa netistä tässä blogissa. Useimmat kirjoitukseni ovat hyvin laajoja ja yksityiskohtaisia ja olen aina pyrkinyt argumentoimaan omat näkemykseni mahdillisimman seikkaperäisesti. Väite, jonka mukaan olisin " pitkin matkaa" ja "voimakkaasti" puoltanut Auerin syyttömyyttä, ei saa kyllä tukea kirjoituksistani. Pro et contraa löytyy useimmista kirjoituksistani.

Ajatus, jonka mukaan arvostela ei voisi esittää ellei arvostelijat käytössä ole olllut koko oikeusjutun aineistoa, on perin kummallinen. Silloinhan arvostelu tulisi kieltää kokonaan, koska "koko aineisto" on ainoastaan ao. tuomareille!

Siihen, mitä väärää oli oikeuden parin jäsenen toimesta pääkäsittelyn lopuksi suorittamalla syytetyn sangen epätavallisella tentaamisella ja painostuksella, olen vastannut jo edellä, se, että tuomarit lopulta ratkaisevat jutun, ei tietenkään oikeuttaneet heitä ottamaan itselleen syyttäjän roolia ja tehtäviä. He halusivat ilmiselvästi syytetyltä esiin syytettä tukevia lausumia ja seikkoja. He siis toimivat syytetyn apureina, jotta syytetty saataisiin tuomituksi.

Nimetön kirjoitti...

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan säännökset takaavat syytetylle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Tämä tarkoittaa, että rikosasia tulee ratkaista a) syyttäjän esittämän näytön arvioinnilla, b) ottaen huomioon puolustuksen vastanäyttö, ja c) oletuksella, että oikeudenkäynnin pohjana oleva esitutkinta on reilu ja oikeudenmukainen. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei kuulu tuomarin suorittama syytetyn tenttaaminen, johon syytetty ei ole voinut etukäteen varautua.

Nimetön kirjoitti...

Anonyymi kirjoittaa: Edellisen anonyymin kommentti vahvistaa käsitystäni siitä, että tavallisen käräjärahvaan mielestä tuomitsemiskynnys ylittyy, jos voidaan kysyä kysymys "no, kuka muu se sitten on muka voinut olla?"
Ei tuo nyt vain käräjärahvaan käsitys ole. Jos A murhataan ja paikalla on vain B, eiköhän tuomitsemiskynnys ylity (muun paitsi ehkä elämälle vieraantuneet oikeusoppineen mielestä)

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Käräjäoikeuden laamanni::aineistoa oli paljon ja se käytiin tarkasti läpi.
Tuo on tyypillistä sanahelinää, jolla ei ole mitään merkitystä! Laamanni vain siinä yrittää " vakuuttaa" rahvasta, että juttu olisi tutkittu huolella.

Todellisuudessa käräjäoikeuden tuomion laadun ainoa oikea mittapuun ovat tuomion perustelut. Jos ja kun ne eivät vakuuta lukijaa, ovat laamanniksi vakuuttelut asian "tarkasta läpikäynnistä" täysin merkityksettömiä.

Silja Myrsky kirjoitti...

Tuomio on käsittämätön... "onhan käräjäoikeuden yläpuolella oleva hovioikeus jo aiemmin päätynyt ´saman aineiston´ perusteella hylkäämään syytteen ja vieläpä yksimielisesti", kirjoitti blogisti. Onko KKO:ta ankarasti arvostellut professori Virolainen nyt tullut uuteen uskoon: käräjäoikeuden tulisi nöyrästi noudattaa "yläpuolella olevan" tuomiota. Jostakin syystä HO:n yläpuolella oleva KKO palautti jutun, ja aivan varmaan syystä. Hovioikeudessa asiasta päättää kolme tuomaria samoin kuin käräjäoikeudessa, kaikki varmaan tai toivottavasti kokeneita ja harkintakykyisiä juristeja. Ei ole mitään jumalan sanaa, että hovioikeutta olisi siunattu suuremmalla viisaudella (ikääntymisellä kylläkin). Juttuhan on todella vaikea ja näyttö "sekavaa", joten ei ole ihme, että 9-0 -tulosta ei ole löytynyt, vaan ollaan tilanteessa 4-5. Rangaistuslaukauskisaan ei voida mennä eikä KKO ota enää juttua murheekseen, joten kahdella HO:n jäsenellä on oleva ratkaisu käsissään. - Keskustelu tästä tuomiosta on ollut kovin populistista. Kaksi käräjätuomaria on leimattu pätemättömiksi, kun he olivat halunneet tehdä täydentäviä kysymyksiä syytetylle tämän asianajajaparan pystymättä niitä torjumaan. Palstalla alkaa olla siis turhan paljon asiatonta ns. vihapuhetta. Noille parjaajille suosittelen iltalukemiseksi erinomaista kirjaa Jyrki Virolainen - Petri Martikainen: Tuomion perusteleminen.

Nimetön kirjoitti...

Prof. Virolaisen aiemmassa blogissa ja nyt tässäkin esille noussut kysymys tuomareiden erikoisesta prosessityöskentelystä ei vakuuta, vaan osoittaa selkeää vastaajaa vastaan puhuvaa ennakkoasennetta. Kysymys on pääkäsittelyn päätteeksi tapahtuvasta syytetyn tenttaamisesta.Menettely ei oikein istu oikeudenmukaisen prosessin prinsiippeihin.
Satakunnassa ent. Porin käräjäoikeudessa noudatetaan ilmeisesti ihan ikiomaa prosessikoodistoa. Tämän minulle on vuosia sitten todennut arvostamani asianajaja, kun menin Poriin hoitamaan juttua. Hän totesi varoituksen sanoin:Porissa ei nodateta Suomen lakia, vaan siellä on voimassa oma normistonsa.
Mainitun olen todennut myös myöhemmin kät Santamaan vetäessä rikosjutun käsittelyä.Kysymys oli rikosasiasta ja erityisesti rikokseen perustuvan vahingonkorvausvaateen käsittelystä, jossa vjalla oli asianjajaja määrättynä puolustajana. Pääkäsittelyn päättymisen jälkeen kät Santamaa pyysi vjalta kannaottoa asiakirjan täydennyspyyntönimellä koskien vahingonkorvausvaateen vanhentumista, vaikka vja ei ollut kirjallisessa lausumassaan tai pääkäsittelyssä esittänyt mitään väitettä tai vaatimusta ko. kysymykseen liittyen.Vjan avustaja sitten luonnollisesti ymmärsi, kun sitä erityisesti kysyttiin vaatia vaatimuksen(dispositiivinen asia) hylkäämistä vanhentuneena.Vastustin Santamaan prosessiaineiston rikastuttamismenettelyä; ei auttanut. Onneksi hvioikeus sitten valitusteitse totesi vrheellisen menettelyn ja korjasi asian. Että näin Porissa.

Nimetön kirjoitti...

Aueria ei voida enää todeta syyttömäksi kaikkien näiden vuosien jälkeen koska vahingonkorvaukset nousisivat tähtitieteellisiksi. Siksi hänet on pakko saada syylliseksi, keinolla millä hyvänsä. Poliisihan on jo kunnostautunut tällä saralla, kuten tiedämme. Juttu menee vielä korkeinpaan asti, mutta tuomio pysyy ennallaan. Uskokaa huviksenne. Tämä neitokainen on liian arvokas päästettäväksi vapaaksi.

Nimetön kirjoitti...

Toivottavasti blogisti saa tänne sivuille päätöksen näkyviin, niin saamme itse kukin lukea tuomareiden pähkäilyjä.

Anneli Auer on ainakin osoittanut sen, että eri käsittelyvaiheiden jälkeen suomalainen oikeusjärjestelmä on hidas, sekava ja tuottaa erilaisia lopputuloksia tuomareista riippuen.

Nimetön kirjoitti...

Kommentti ylempänä: "Jos A murhataan ja paikalla on vain B, eiköhän tuomitsemiskynnys ylity (muun paitsi ehkä elämälle vieraantuneet oikeusoppineen mielestä)"

Kysymys onkin juuri siitä, voidaanko riittävällä varmuudella todeta, että paikalla on ollut vain B. Kuten blogisti ylempänä toteaa, "Vaikka rikos olisi näytetty todennäköisin syin riittävällä näytöllä, on syyte kuitenkin hylättävä, jos syyllisyydestä jää epäily, jota ei voida syytteen tueksi esitetyllä näytöllä sulkea kokonaan pois. Järkevältä epäilyltä ei siis edellytetä todennäköistä näyttöä."

Sama savoksi: Suattaapi olla olemattakii.

Mätä oikeusjärjestelmä romahdutettu oikeusmurhilla kirjoitti...

Onko Suomen ala-arvoisin oikeusmurhatuomio?
Miten saisimme viraltapantua puolet Suomen epäpätevistä tuomareista?

>Martti Juntikkan ja Annette Santamaan mukaan ulkopuolista surmaajaa vastaan puhuvat seuraavat seikat:
>–Auerin kahden lapsen havainnot

Poika ei voinut kuulla sängyssään kuin lasinrikkomisen ja avunhuudot, kuten hän todisti jo 2009 ettei muuta muista (koska muuta ei ollut kuullutkaan).
Tytär näki surmaajan paon ainoalla käynnillään olohuoneessa murhan aikana (jälkeen).

>–Hätäkeskustallenteelta puuttuvat ulkopuolisen henkilön paikallaoloon ja poistumiseen sekä kamppailuun viittaavat äänet

KRP:n Tuija Niemen 3 kertaan Porin poliisin käskystä vaihtamiaan valheita. Tappelu oli jo ohi puhelun alkaessa, josta kuuluu enää jatkuvaa voihketta veitseniskuista. Poistumisen välilliset äänet kuuluvat kaikkein kovimpina. Puhelusta tallentuu vain osa äänistä. Kenenkään paikallaolo ei aiheuta ääntä.

>–Tapahtumainkulun vaatima aika

Oikeuslääkäri Hannu Laaksosen valhe. Surma kesti tasan 6min, mikä sama aika juuri kului tappeluun ja kymmeniin puukotuksiin sekä toisaalta hätäpuheluun. Kaikki tapahtumat tiedetään 1 sekunnin - 1 minuutin tarkkuudella.

>–Lasinsirujen tai -hiutaleiden puuttuminen vastaajan yllä olleesta t-paidasta

Helsingin väkivaltapoliisin itseoppimansa verikoiran ryk Mika Taurun fantasiavalheita. Auer makasi sängyssään peiton alla ikkunasta 90 asteen kulmassa ja 3m päässä, joten paitaan ei ole voinut päästä yhtäkään sirua, mikä todistaa Auerin kertoman. Päinvastoin siruttomuus todistaa ettei Auer ole rikkonut ikkunaa.

>–Ruskeiden kuitujen puuttuminen vastaajan yllä olleesta t-paidasta

Taurun valheita. Murhaaja koski t-paitaan vain 15cm fileeveitsellä parin sentin syvyisesti. Kuidut eivät hypi puoli metriä, mikä todistaa taas Auerin kertoman todeksi ja surmaamisen ruskeassa asussa mahdottomaksi.

>–Vastaaja ei ole voinut käydä katsomassa ja koskettamassa uhria väittämällään tavalla pesuhuoneen kautta

Taurun valheita. Alkututkijoiden oma valokuva (Porin poliisin salaama ja väärentämä) todistaa mahdolliseksi. Poliisipartio käski puhelunsa aikana koittaa pulssia, mitä Auer yritti ulottumatta ja palasi kertomaan tämän puhelimeen. Todistettu.

>–Vastaajan t-paidassa ollut uhrin veri

Taurun valheita. Jukan verisestä käsivarresta pisarat tuli hihansuuhun Auerin laitettua kätensä miesten väliin juuri ennenkuin murhaaja puukotti Aueria rintaan. Todistettu.

>–Poliisin ensipartion tullessa paikalle vastaajan kädet olivat olleet puhtaat, vaikka puhelimen kuuloke oli ollut verinen

Auer kertoi alusta asti huuhtoneensa kätensä omasta verestään ennen poliisin tuloa. Todistettu. Montako sivua tuomareilta unohtui lukea?

>–Jälkien puuttuminen tontin sivu- ja takarajoilta.

Pari tuntia jälkikäteen koira kulki vain takarajan ja 1 sivurajan. Puolia rajoista kuljettuina ei tutkittu lainkaan. Viereiseltä viherkaistalta löytyi selvä yöllinen jälki tielle, todennäköinen murhaajan reitti. Vaikka tarkastetultakin rajalta olisi kuljettu, koira ei välttämättä reagoi reittiin. Koiraa ei koskaan voi käyttää todistamaan olemattomuutta.

Kuinka kauan viranomaisten annetaan vapaasti valehdella aivan mitä typeryyksiä päähänsä pälkähtää?
Jotta ketään voi tuomita sillä perusteella, ettei ketään muuta ole paikalla, ensin täytyy todistaa ettei kukaan muu ole ollut Ulvilassa ja paikalla.

Mikseivät satutuomarit ole ymmärtäneet murhatapahtumista yhtään mitään???
http://raitanenh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156039-ulvilan-surman-tuomio-anneli-auerin-syytt%C3%B6myys-todistettu-varmaksi

Nimetön kirjoitti...

Ihmettely 2-1 äänestysratkaisusta an sich on erikoista. Puheenvuoroista kuultaa ajatus, että langettavan tuomion pitäisi aina olla yksimielinen ja äänestys jo sinänsä tarkoittaisi järkevän epäilyn olemassaoloa.

Tämä huomio siis tyystin kantaa ottamatta tähän caseen.

Nimetön kirjoitti...

Nyt annettu tuomio on kait,niin ainakin ymmärrän annettu kahden langettavan sinänsä eri näkemyksen turvin.Toisessa aiheuttaa ristiriidan häke-tallenteen aikajana eli Syytetty ei ole millään tiedossa olevalla järkevällä tavalla kerinnyt tekemään kaikkia niitä tekoon tarvittavia asiota mitä tosiasiat edellyttävät.Silti tuomari oli langettavan tuomion kannalla.Hänhän mainitsi vain että syytetty kävi viimeistelemässä asian puhelun aikana.Eli periaatteessa sivuutti tämän ristiriidan.Toisessa taas tämä asia selitettiin taustanauhalla mikä oli myös syyttäjän yksi näkemys asiaan.Nuorimpien lasten todistelu sivuutettiin,kait epäuskottavuuden vuoksi kokonaan.Syynä välien rikkoutuminen vanhimpaan sisarukseen ja äitiin.Jos näin on niin eikö myös edellinen hovissa vahvistettu tuomio ole hieman hankalampi nyt?Sehän perustui samanlaisiin näyttöihin,niin kuin melkein aina hvk.jutuissa.Jutuissa pitäisi selvittää mistä viha kumpuaa.Onkohan nämä sittenkään kaikkiaan oikeuspsykiatriassa ihan absoluuttista.Voi olla että tässä tarinoinnissani on paljon asiavirheitä mutta toivon että blogisti ainakin lukee ja heittää sitten bittiavaruuteen jos on täyttä huuhaata.Nämä olikin lähinnä vain kysymyksiä.

Nimetön kirjoitti...

Tuomarien prosessuaalinen toiminta ei ole ollut oikeudenkäymiskaaren säännösten vastaista eikä heidän ole katsottava tältä osin syyllistyneen virkavirheeseen,vaikka blogisti muuta yrittää inttää.


n menette

Nimetön kirjoitti...

Jo oli Annettella vakuuttavasti "perusteltu" mielipide!

Seppo Isotalo kirjoitti...

Tuomiosta on vaikea keskustella kun kukaan ei tunnu lukeneen tuomiota, jossa on kolme aivan erilaista arviota murhayöstä.

Ehkä tärkeintä on, että Santamaa nostaa esiin syyttömyyslauselman ja viittaa EIT artiklaan 6/2.

Porissa mentiin radikaalisti sille linjalle, että syytetyn pitää osoittaa, että talossa oli ulkopuolinen murhaaja

Tässä ne ovat hakukelpoiset pdf. Niistä on paljon sanottavaa, Kirjoitan sen omaan blogiini ja ehkä sitten muuallekin.

Maanantaina tulee ratkaisu Ruotsin oikeusmurhasta. Sen viimeisen käsittelyn ratkaisi EIT:n kanta asiassa Suomi v. X. Se vei 23 vuotta, joten vielä sitä ehditään. J

Joka tapauksessa Porin tuomio on suuri edistysaskel Ulvilan surmassa. Uudet "todisteet" pyyhkäistiin pois. Lähteet ovat samat myös lsh-tapauksessa, joka on KKO:ssa. Vielä ei ole yhtään lainvoimaista tuomiota Anneli Aueria vastaan. Thomas Quick'illa oli kolme murhaa tuomittuna.

https://www.dropbox.com/s/cp2t3byskxtphdp/Tuomio%20OSA%20I_teksti.pdf

https://www.dropbox.com/s/bbljl3gaxeifth8/Tuomio%20OSA%20II_teksti.pdf

Nimetön kirjoitti...

Eipä totisesti jää hyvää kuvaa poliisin rikostutkinnan ja erityisesti oikeuslaitoksen toiminnasta.

KO palautti asian uusien todisteiden perusteella, joita uudessa tuomiossa ei kuitenkaan käytetty. Kaiken logiikan (eikä minkään mutu:n) mukaan olisi pitänyt säilyttää HO:n vapauttava päätös, koska uusia hyväksyttäviä todiasteita ei sitten tullutkaan. Kaksi elinkautistuomitsijaa perustelevat päätöksiään lisäksi aivan eri tavoin.

Lisäksi on ennenkuulumatonta, että tuomari ottaa istunnossa syyttäjän roolin.

Olisikohan mahdollista, että hovioikeus voisi aivan noilla perusteella tehdä pikaratkaisun sen enempää juttua pitkittämättä?

Nimetön kirjoitti...

Tuo että syyttäjä ei käyttänyt uusia todisteita ja silti tuli tuomio, on minun nähdäkseni syyttäjän ja kahden tuomarin keskisormen näyttämistä korkeinta oikeutta kohtaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Nyt olen lueskellut hieman tarkemmin käräjäoikeuden kolmen tuomarin perusteluja. Tarkempi juttu tulee vasta myöhemmin kunhan olen palannut reissusta.

Päällimmäiseksi vaikutelmasi jää kuva enemmistön perusteiden ja johtopäätösten surkeasta tasosta. Onko todella niin, että tuomioistuimessa voidaan antaa -reilun kahden kuukauden harkinnan jälkeen(!) - näin luokattoman heikkoja ratkaisuja!

Oikeuden kolmesta tuomareista laamannia voidaan luonnehtia sanalla "yksniittinen" ja vanhempaa käräjätuomaria, siis tätä "tenttaajaa", sanalla "auervastainen". Tuomareista vain nuorempi käräjätuomari, "analyytikko", joka on päätynyt syytteen hylkäämiseen, on ollut kärryillä siitä, miten todistusaineistoa on tullut arvioida ja ratkaisun perustelut kirjoittaa.

Käräjäoikeuden uusi tuomio on vielä heikompi kuin käräjäoikeuden vuonna 2010 antama tuomio. On selvää, että hovioikeudessa syyte hylätään.

Nimetön kirjoitti...

"Kysymys oli rikosasiasta ja erityisesti rikokseen perustuvan vahingonkorvausvaateen käsittelystä, jossa vjalla oli asianjajaja määrättynä puolustajana. Pääkäsittelyn päättymisen jälkeen kät Santamaa pyysi vjalta kannaottoa asiakirjan täydennyspyyntönimellä koskien vahingonkorvausvaateen vanhentumista, vaikka vja ei ollut kirjallisessa lausumassaan tai pääkäsittelyssä esittänyt mitään väitettä tai vaatimusta ko. kysymykseen liittyen.Vjan avustaja sitten luonnollisesti ymmärsi, kun sitä erityisesti kysyttiin vaatia vaatimuksen(dispositiivinen asia) hylkäämistä vanhentuneena.Vastustin Santamaan prosessiaineiston rikastuttamismenettelyä; ei auttanut."

Tästä olisi mielenkiintoista kuulla blogistin, joka on aina kannattanut aktiivista materiaalista prosessinjohtoa, kanta. Tuollainen asia on riita-asiain menettelyä. Eikö sellaisessa tuomari saa tarkistaa, halutaanko vanhentumiseen vedota/olla vetoamatta vai onko kyse huomaamattomuudesta.

Nimetön kirjoitti...

Anonyymi sanoi ...
"KO palautti asian uusien todisteiden perusteella, joita uudessa tuomiossa ei kuitenkaan käytetty. Kaiken logiikan (eikä minkään mutu:n) mukaan olisi pitänyt säilyttää HO:n vapauttava päätös, koska uusia hyväksyttäviä todiasteita ei sitten tullutkaan."

Mitä täällä höpistään, että "uusia todisteita ei uudessa tuomiossa käytetty".

Ensinnäkin, eihän KKO voi määrätä, miten KäO:n tulee uusiin todisteisiin suhtautua.

Toiseksi, olennainen uusi todiste oli ainakin se, että halosta löytynyt ulkopuolisen dna ei ollut mahdollisen murhaajan, vaan KRP:n tutkijan dna:ta. Vielä hovissa tuo dna tuki olettamaa ulkopuolisesta tappajasta, mutta ei enää KäO:n uusintakäsittelyssä. Kyllähän uusi tieto dna:sta osaltaan vaikutti KäO:n tuomion lopputulokseen.

Nimetön kirjoitti...

Blogisti taitaa olla itsekin hieman asenteellinen arvioidessaan Satakunnan käräjäoikeuden perusteluja Auerin tapauksessa. Perusteluiden lukemisen jälkeen tulin ainakin itse vakuuttuneeksi laamannin kirjoittamien pohjalta. Enemmistön toisen jäsenen perusteluissa kiinnitti huomiota konditionaalin runsas käyttö ja "yleiseen elämänkokemukseen" vetoaminen. Laamannin perustelut taas rakentuivat faktoille ja niissä osoitettiin, miksi tekijä ei voi olla ulkopuolinen. Syytteen hylännyt tuomari puolestaan oli asettanut näyttökynnyksen sellaiselle tasolle, jolla se ei rikosasioissa yleensä ole. Vaikea nähdä, miksi lopputulos hovioikeudessa muuttuisi.

Nimetön kirjoitti...

Kuinka siitä voi olla varma, ettei KRP:n tutkija voisi olla murhaaja? Pitäisi kyllä epäluulojen hälventämiseksi julkaista sen kyseisen tutkijan nimi. Mutta se on kai tarkasti varjeltu salaisuus..

Suomessa vieläkin uskotaan, ettei poliisi voi tehdä rikosta. Mutta mitä olemmekaan saanee lukea viime päivinä lehdistä, nimenomaan poliisien tekemisistä.

Anu Suomela kirjoitti...

Juristit puhuvat jatkuvasti 'järkevästä epäilystä', joka mielestäni on virheellinen käännös.'Reasonable doubt' kääntyy perustellusti termiksi 'perusteltu epäily'. Kyse ei siis ole vain tuomioistuimen järkeilystä, vaan riittävistä tuomitsemisen perusteista.

Mistä on kyse, jos oikeuden kolmesta jäsenestä yksi esittää erittäin tarkasti perustellun käsityksensä siitä, että riittäviä tuomion perusteita ei ole?

Eikö tämä tarkoita sitä, että tuomioistuimen sisällä on ilmennyt perusteltu epäily vastaajan syyllisyydestä? Jos näin on tapahtunut, vastaaja on vapautettava reasonable doupt -periaatteen perustella.

Tuntuu kummalliselta, että oikeusvaltiossa ihmisen elinkautinen murhatuomio voidaan langettaa äänestyksen perusteella.

Anu Suomela











Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sanaa "perusteltu" ei käytetä ko. suomennoksessa ehkä siksi, että siihen voitaisiin liittää myös edellytys epäilyn tueksi esitettävästä näytöstä ja sen vahvuudesta. Epäilystä ei kuitenkaan tarvitse olla läheskään yhtä vahvaa näyttöä kuin mitä syytteen tueksi esiteltältä näytöltä vaaditaan. Sanan järkevän synonyymina puhutaan usein "varteenotettavasta" epäilystä.

Syyte on siis hylättävä, vaikka syytteen tueksi esitetty näyttö on sinänsä riittävä langettaviin tuomion antamiseen, jos näytön valossa jää tietyn seikan tai tiettyjen seikkojen johdosta jäljelle varteenotettava mahdollisuus/epäily, ettei syytetty kuitenkaan ole syyllinen.

Äänestyssäännöt ratkaisevat ja langettavaan tuomioon, myös elinkautiseen sellaiseen, riittää oikeuden niukin mahdollinen enemmistö. Ns. Lylyksen jutussa 80-luvulla syytetty tuomittiin KKO:ssa murhasta elinkautiseen 3-2 -äänestyksen jälkeen. Vähemmistö hylkäsi syytteen.

Nimetön kirjoitti...

Laamanni Juntikka sanoi omassa haastattelussaan, että median vahva osuus Auerin juttuun ei vaikuttanut tuomioon. Tosiasiassa vain syyttäjäpuoli on käyttänyt mediaa "apunaan" tässä oikeudenkäynnissä. Auerin puolustus ei ole tuonut median kautta esille oikeastaan mitään. Ulvilan juttu oli melko vahvasti "trial by pressiä".

Anu Suomela kirjoitti...

Kiitos blogisti tarkennuksista. Yritän sulatella ja ymmärtää. Tosi tiukkaa kuitenkin tekee käyttäytymistieteilijälle.

Käyttäytymistieteissä perustellaan käsityksen alan empiirisellä, tieteellisellä tutkimuksella. Juridiikassa puhutaan 'kokemussäännöistä', joilla saatetaan tarkoittaa jossain määrin samaa asiaa.

Empiirinen tutkimushan ei ole suoraan sovellettavissa yksittäiseen tapaukseen. Ehkä sen voidaan tulkita tarkoittavan, ainakin jossain määrin samaa, kuin juristien 'kokemussäännöt'.

Anu Suomela

Nimetön kirjoitti...

Anonyymi ylempänä:
"Syytteen hylännyt tuomari puolestaan oli asettanut näyttökynnyksen sellaiselle tasolle, jolla se ei rikosasioissa yleensä ole. Vaikea nähdä, miksi lopputulos hovioikeudessa muuttuisi."

Minun taas on vaikea nähdä, miksi lopputulos hovioikeudessa pysyisi. Kuten blogisti aivan oikein totesi, monilla kuten mm. anonyymillä, näyttää olevan vaikeuksia ymmärtää, mitä "järkevä epäily" lopulta tarkoittaa.

Totta on, että näyttökynnys rikosoikeudessa suomalaisissa alioikeuksissa usein on tasoa "eihän tästä varmaa näyttöä ole, mutta kyllä me uskomme, että vastaaja on syyllinen", ilman että tätä sen kummemmin tuomiossa perustellaan.

Ainakin minulle aikanaan opetettiin, että näytön ollessa ristiriitaista vaa´an tulisi joko kallistua favor defensionis -periaatteen mukaisesti syytteen hylkäävän kannan suuntaan, tai sitten ainakin tuomiossa pitäisi vankasti perustella, miksi syyttömyyttä tukevilla seikoilla ei ollut näyttöarvoa.

Nimetön kirjoitti...

Miksei näyttökynnystä rikosasioissa voi asettaa konkreettisemmin johonkin prosentuaaliseen lukemaan? (100% ollessa täysin vedenpitävä näyttö)

Eikö tämä saisi aikaan ainakin sen, että tällöin kaikilla tuomareilla olisi sama käsitys siitä, kuinka vakuuttavaa näyttöä rikosasioissa edellytetään? Nythän tuo näyttökynnys on laissa asetettu varsin epäselvästi ja kaikilla lienee hieman eri käsitys siitä missä näyttökynnys sijaitsee.

Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö edelleenkin tuomarit antaisi eri tavalla painoarvoa sille näytölle mitä asiassa esitetään. Voisi ajatella että lainkäytön ennustettavuus parantuisi, kun käräjätuomarilla ja hovioikeuden tuomarilla olisi ainakin samanlainen käsitys siitä, missä näyttökynnys sijaitsee.

Nimetön kirjoitti...

"Miksei näyttökynnystä rikosasioissa voi asettaa konkreettisemmin johonkin prosentuaaliseen lukemaan? (100% ollessa täysin vedenpitävä näyttö)"

Hannu tapani Klami -vainaa yritti tätä mallia. Se ei vain onnistu, koska oikeudellisessa näyttöpäätelyssä eri osasille ei voida antaa tarkkaa matemaattista suuretta, joista lopputulos sitten laskettaisiin. Juridiikka ei ole matematiikkaa eikä suurin osa juristeista matemaatikoita.

Nimetön kirjoitti...

"Hannu tapani Klami -vainaa yritti tätä mallia. Se ei vain onnistu, koska..."

Ymmärrän toki sen, että eri osasille ei voi antaa matemaattista suuretta niinkuin jo - hieman eri sanoin - aiemmin mainitsinkin. En tarkoitakaan sitä, että tällä keinolla eri tuomarit näkisivät näytön painoarvon samalla tavalla. Tarkoitan ainoastaan sitä, että tällöin kaikilla tuomareilla olisi selvempi käsitys siitä mitä "varteenotettava epäilys" tarkoittaa.

Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kaikilla tuntuu olevan hieman eri näkemys siitä mihin näyttökynnys on asetettu. Nykyisinhän voi helposti syntä tilanne, että kahdesta tuomarista molemmat arvioi asian X tulleen näytetyksi 90% varmuudella. Sen sijaan toinen tuomareista hylkää syytteen koska katsoo jäljelle jäävän 10% merkitsevän varteenotettavaa epäilystä. Toinen katsoo että sama 10% ei merkitse varteenotettavaa epäilystä.

Nimetön kirjoitti...

Tänään uutisoitiin, että Vaasan hovioikeus tarvitsee lisäaikaa tuomion antamiseen. Tuomio annetaan vasta tammikuussa, jolloin oikeudenkäynnin päättymisestä on kulunut jo lähes kolme kuukautta. Ihmetyttää, että kolme tuomaria eivät saa kirjoitettua tuomiota valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä. Aueria riiputetaan löysässä hirressä.