tiistai 17. joulukuuta 2013

810. KKO 2013:91:Tuomarin prosessinjohdosta todistelussa

1. Kommentoin kesäkuussa 2012 erästä Helsingin hovioikeuden antaa päätöstä, joka koski tuomarin/tuomioistuimen muodollista prosessinjohtoa, katso blogi nro 603/4.6.2012 "Syyttäjät ja tuomarit tukkanuottasilla teknisestä prosessikysymyksestä".

2. Helsingin käräjäoikeudessa vireillä olleessa huumausainerikosta koskevassa jutussa käräjäoikeus velvoitti syyttäjät erottamaan nimeämänsä kirjalliset todisteet muusta esitutkinta-aineistosta erilliseen kansioon tai sähköiseen hakemistoon. Käräjäoikeus ilmoitti samalla, ettei se ota vastaan sellaisia kirjallisia todisteita, joita ei ole vaaditulla tavalla eroteltu. Käräjäoikeuden päätökseen ei ilmoituksen mukaan saanut hakea erikseen muutosta.

3. Jutun syyttäjät eivät tyytyneet käräjäoikeuden päätökseen, vaan saattoivat asian kanteluteitse hovioikeuden ratkaistavaksi. Syyttäjät vaativat, että käräjäoikeuden päätös kumotaan. Syyttäjien mukaan käräjäoikeus oli lakiin perustumattomalla päätöksellään kieltäytynyt ottamasta vastaan sille oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 5 luvun 4 §:ssä säädetyin tavoin muun esitutkinta-aineiston ohessa toimitetut syyttäjien kirjalliset todisteet. Syyttäjien mukaan käräjäoikeuden päätös vaaransi aineellisesti oikean lopputuloksen saavuttamisen asiassa ja aiheutti vaaran joidenkin vakavia rikoksia koskevien syytteiden perusteettomasta hylkäämisestä. Syyttäjien mielestä todisteiden erottelematta jättäminen muusta esitutkinta-aineistosta ei vaarantanut puolustusta eikä vaikeuttanut oikeudenkäyntiä. Vaatimus todisteiden erottelemisesta ei ollut miltään osin liitettävissä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin. Todisteiden erottelematta jättäminen ei johtanut niiden vastaanottamisen mahdottomuuteen. Valtakunnansyyttäjä ei ollut määrännyt syyttäjiä erottelemaan todisteita esitutkinta-aineistosta. Käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa rajoittaa syyttäjän nimeämää todistelua mainitsemillaan, muilla kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin nojautuvilla perusteilla. Syyttäjät antoivat ymmärtää, että käräjäoikeuden tuomarit olivat mahdollisesti syyllistyneet virkarikokseen. 

4. Helsingin hovioikeus ratkaisi kantelun 28.5.2012 antamallaan päätöksellä.  Hovioikeus perusteli aluksi  laajasti ratkaisuaan ottaa syyttäjien hakemus kanteluna tutkittavaksi. Itse asian osalta hovioikeus katsoi, että käräjäoikeudella ei ollut ko. tapauksessa laissa säädettyä perustetta kieltäytyä vastaanottamasta sille ROL 5 luvun 4 §:n mukaisesti  toimitettuja ja sen hallussa olevia kirjallisia todisteita pelkästään sen vuoksi, ettei niitä ollut eroteltu esitutkintapöytäkirjoista erilliseen kansioon tai sähköiseen tiedostoon. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi, että käräjäoikeuden tuli ottaa syyttäjän käräjäoikeudelle esitutkinta-aineiston yhteydessä toimittamat kirjalliset todisteet vastaan.

5. Kritisoin hovioikeuden päätöstä monelta eri kantilta, kuten blogikirjoituksestani 603/4.6.2012 ilmenee. Tapauksen johdosta käytiin syyttäjä- ja tuomarikunnan keskuudessa aika vilkasta keskustelua: tuomarit yleensä protestoivat hovioikeuden kantaa, syyttäjät sen sijaan kannattivat sitä.

6. Yksi mainitun huumausainerikosjutun syytetyistä (A) valitti KKO:een ja hänelle myönnettiin valituslupa.

7. Ennen kuin korkein oikeus ennätti ratkaisemaan tapauksen, oikeusministeriön asettama todistelutyöryhmä jätti marraskuussa 2012 mietintönsä (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 69/2012). Mietinnössä on otettu kantaa puheena olevaan epäselvään kysymykseen. Toimikunta totesi, aivan oikein, että jo tuomioistuimen yleiseen prosessinjohtovaltaan kuuluu määrätä, millä tavalla ja missä muodosssa syyttäjän on toimitettava ROL 5:4:ssä mainittu aineisto tuomioistuimelle. Oikeustilan selkiyttämiseksi mietinnössä ehdotettiin otettavaksi ko. säännökseen nimenomainen maininta siitä, että syyttäjän on toimitettava todisteet ja muu aineisto tuomioistuimen määräämällä tavalla. Ehdotuksen perustelujen mukaan käräjäoikeus voisi määrätä esimerkiksi, että kirjalliset todisteet on toimitettava muusta esitutkinta-aineistosta erotettuna ja järjestettynä todistusaineistona, kirjallisessa tai sähköisessä muodossa. 

8. VKSV:a toimikunnassa edustanut valtiosyyttäjä MIka Illman jätti mietintöön mainitulta osin eriävän mielipiteen. Toimikunnan mietinnöstä pyydettiin lausunnot useilta eri tahoilta. VKSV ja kaikki lausunnon antaneet syyttäjävirastot vastustivat toimikunnan sanottua muutosehdotusta. Monista lausunnoista näkee, että minittu teknisluontoinen asia on noussut yllättäen koko todistelumenettelyn uudistamisen keskeisimmäksi asiaksi, jota pitää vastustaa mahdollisimman kiivaasti. Tästä siis taas kerran näkyy, miten vastahakoisesti ja oudoilla perusteilla aivan järkeviäkin uudistuksia ja lainmuutoksia voidaan vastustaa ja käytännössä myös vastustetaan. Jos uudistusten arvellaan jonkin verran lisäävän virkamiesten työmäärää, uudistuksia ei haluttaisi millään toteuttaa.

9. Korkein oikeus on tänään antamallaan ennakkopäätöksellä ratkaissut  ko. kanteluasian (KKO 2013:91). KKO toteaa aivan odotetusti, että toisin kuin hovioikeus oli katsonut, käräjäoikeuden prosessinjohtoa koskevasta päätöksestä ei saanut erikseen kannella hovioikeuteen. KKO on ottanut kantaa myös käräjäoikeuden sanotun toimenpiteen asianmukaisuuteen ja toteaa päätöksen kappaleessa 12, että käräjäoikeuden ko. prosessinjohtomääräys on ollut asian jäsentyneen ja tarkoituksenmukaisen käsittelyn kannalta selvästi perusteltu asian laatu ja laajus huiomioon ottaen.


16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen esimerkki siitä miten Suomessa oikedelliset asiat säätyvät ja määrittyvät. Tämän ratkaisun mukaisen lain säätäminen eduskunnassa olisi voinut olla hyvin vaikeaa. Nyt kun asia perustuu KKO:n ratkaisuun niin mitä pykälää pitäisi muuttaa, jotta syyttäjät saisivat (takaisin) mieleisensä oikeustilan?

Samanlainen asia oli kyseessä tapauksessa KKO 2012:45. Avustajan käyttöä esitutkinnassa olisi ollut käytännössä mahdotonta saada nykyisessä eduskunnassa tehostettua lakia muuttamalla. KKO jätti ilman avustajaa annetun kertomuksen hyödyntämättä ja muutos käytäntöihin tapahtui välittömästi. Eduskunta seuraa haluttomasti perässä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuo on aika hyvä näkökohta!

Eduskunnan hallintovaliokunnassa ja lakivaliokunnassahan on vankka poliisiedustus ja nämä poliisiedustajat olisivat helposti asiantuntijoina kuultavien valtiosyyttäjien yms. toimesta ympäripuhuttavissa vaatimaan tai kannnattamaan sitä, että "eihän nyt syyttäjien (ja poliisien) työmärää saa toki lisätä!

Kun todistelumenetelyn uudistus tulee eduskuntaan, niin tuo sama vaara voi olla edelleen olemassa, eli eduskunta, lähinnä sen hallintovaliokunta, voisi (pahimmassa tapauksessa) kävellä KKO:n tänään antaman ennakkopäätöksen ylitse.

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä miksi alunperinkään todisteiden järjesteleminen ja esittäminen on ollut niin vaikeaa syyttäjille. Jos tuntee aineistonsa - oli se miten laaja tahansa - niin ei ole kummoinenkaan homma varmistaa että kaikki aineisto on oikein järjestetty ja juuri siten kuin tuomari vaatii. Koko rumba saa syyttäjät näyttämään viimeistään nyt laiskoilta ja kyvyttömiltä virkamiehenpuolikkailta.

Anonyymi kirjoitti...

Ratkaisun tärkein anti on se, että se romuttaa sen itä-eurooppalaisen ajattelutavan, että kaikki se prosessinjohto, johon ei löydy nimenomaista lainsäädöstä olisi kielletty.

Ratkaisulla tulee olemaan laajakantoinen merkitys.

Tiina Keskimäki kirjoitti...

Omassa tapauksessani Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Katja Kyrö teki syyttämättäjättämispäätökset liittyen työsuojeluviranomaisen vireille saattamaan poliisitutkintaan työsyrjintärikosasioissa 13/464, 13/467 ja 13/468, näytön puuttuessa. Näyttöä ei tietenkään saatu kasaan, koska syyttäjä Kyrö itse rajasi esitutkinnan näin. Helppoa, eikö totta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Nyt ne alemmat oikeudet eivät osaa ratkaista oikein edes tavallisia liikennerikosjuttuja, ks. KKO 2013:94.
http://www.kko.fi/63981.htm

Raija Virta kirjoitti...

Arvostan Koskelon ulostuloa seuraavssa HS:n pääkirjoituksessa:


Uutiset Pääkirjoitus

Oikeusturvaa on vahvistettava säästöistä huolimatta
17.12.2013 1:59 4
Helsingin Sanomat

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo muistutti haastattelussaan (HS 16. 12.) hyvin, etteivät ongelmat johdu aina rahanpuutteesta.

Usein talouden supistuminen pakottaa lopulta tarttumaan ikäviin kysymyksiin, vaikka ne ovat olleet tiedossa myös hyvinä vuosina. Ilmeisesti nyt on kuitenkin otollisin aika keskustella oikeuslaitoksen järkeistämisestä.

Koskelon havainnoista piirtyy kuva käräjäoikeuksista, joita kuormitetaan rutiininomaisilla töillä, jolloin laatu kärsii muissa tapauksissa. Kun jokainen rattijuoppoustuomio pitää vahvistaa oikeudessa, työmäärä on taattu.

Koskelon mukaan samalla päädytään kuitenkin liian usein vasta korkeimmassa oikeudessa pohtimaan vaikeita oikeudellisia kysymyksiä, joita olisi pitänyt käsitellä jo alemmissa oikeusasteissa.

On hyvä, että maan tuomarikunnan huipulta kuullaan itsekritiikkiä, joka on perusteltu kunnollisesti. Jollei tuomiovallan käyttäjien joukosta kerrota, miten järjestelmää voidaan korjata, määrärahojen leikkauksesta tulee ainoa muutosvoima.

Samaan aikaan on kuitenkin tarve vahvistaa kansalaisten oikeusturvaa. Riittävän osaavat ja oikeisiin asioihin keskittyvät käräjäoikeudet ovat sen olennainen osa.

Siru Pola kirjoitti...

Kyllä Koskelon "ulostulo" oli paikallan, mutta enemmän paikallaan olisi se, että hän tarttuisi asioihin eikä ainoastaan puhuisi niistä. Blogisti voinee valaista meitä niistä sinällään riidattomien velkomusasioiden määrästä, jotka käräjäoikeudet käsittelevät. Niitä on sentään aivan erilainen lukumäärä kuin rattijuttuja, mutta eipä Koskelo ole niitä huomannut. Toisaalta nehän taidetaan käsitellä käräjäoikeuksissa puoli-ilmaisella työvoimalla, eli notaarien toimesta..

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuo sama asia oli minullakin mielessä, kun luin Koskelon uusinta vuodatusta.

Olen kirjoittanut blogissani jo kait 10 kertaa siitä, että summaariset velkomusasiat eli perintäasiat pitäisi ensimmäisinä siirtää pois käräjäoikeuksista, koska kenenkään oikeusturva ei edellytä noiden, kaikkein yksinkertaisempien asioiden kierrättämistä täysin turhaan käräjäoikeuden kautta ulosttoon. Tätä Koskelo ei kuitenkaan koskaan mainitse, koska KKO antoi v. 2005 tai 2006 lausunnon, jossa vastustetaan ko. asioiden siirtämistä ulosttoviranomaisille. Lausuntonsa KKO antoi kolmijäsenisessä jaostossa (Koskelo, Rajalahti, Poutinen), mutta asia olisi toki pitänyt viedä KKO:n täysistuntoon.

Koskelon haastatteluun pitäisi puuttua laajemminkin, mutta eihän tässä, perhana vieköön, ehdi sentään kaikkiin kummallisuuksiin puuttua!

Sen sanon tässä, ettei tavallisten rattijuopumusasioiden siirtämisellä syyttäjille tai ties minne ole minkäänlaista merkitystä kokonaiskuvan ja tuomioistuinten työmäärän kannalta. Tuollainen puhe on höpön höpöä.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa muuten vähäinen sakkomäärä tuossa liikennerikosjutussa.

Anonyymi kirjoitti...

Oikeus-lehden tuoreen juorupalstan mukaan Koskelon puheet menevät harakoille.

Anonyymi kirjoitti...

"Sen sanon tässä, ettei tavallisten rattijuopumusasioiden siirtämisellä syyttäjille tai ties minne ole minkäänlaista merkitystä kokonaiskuvan ja tuomioistuinten työmäärän kannalta."

Tässä blogisti iskee naulan kantaan! Tavalliset ratit käsitellään nykyisin kirjallisessa menettelyssä kansliahenkilökunnan tehdessä varsinaisen työn.

Valitetettavasti asia on samoin summaarisissa velkomusasioissa: työn tekevät nimellisestikin kansliahenkilökuntaan kuuluvat ja vaikeimmissa tapauksissa tuomioistuinharjoittelijat (käräjänotaarit). Jos ne siirettäisiin ulosottoon tuomioistuinten kansliahenkilökunnalta ulosottolaitoitoksen kansliahenkilökunnalle, siinä ei kirkkoa rakennettaisi: oikeusministeriön menot olisivat samat. Nykyisinä aikoina on pelättävissä, että vastaava määrä kansliahenkilökuntaa siirettäisiin ulosottoon, kuten kävi kiinteistöasioiden siirrossa maanmittauslaitokselle.

Ainoaa asiaa, joka toisi resursseja ja järkevöittäisi menettelyä, eli näyttömuutoksenhaun rajoittamista/lakkauttamista blogisti on johdonmukaisesti vastustanut.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi katsoo summaaristen asioiden eli perintäasioiden siirtokysymystä hyvin yksioikoisesti ja -puolisesti eli yksinomaan siltä kannalta, missä nuo kanslit ovat, jotka ko. asioita käsittelevät.

Eihän tämä ole tietenkään pääasia!

Jos samoja asioita käsitellään tarpeettomasti kahden luukun periaatteella, eli ensin käräjäoikeudessa ja sitten ulosottoviranomaisesssa, niin se on tietenkin turhaa päällekkäistä työtä, joka rasittaa koko oikeuslaitotsa, joiden osatekijöitä tuomioistuimet ja myös ulosottoviranomaiset ovat.

Tästä aiheuttu taroeettomia kustannujksia valtiolle ja oikeudenhoidlle.

Mikä tärkeintä, kaksinkertaisesta menettelystä ja työstä aiheutuu tietenkin myös asianosaisille tarpeettomia lisäkustannuksia, siis niille velallisille, jotka joutuvat nuo turhat ja ylimääräiset maksamaan. Perintätoimistoillehan kahden luukun menettely sen sijaan on tietenkin jonkinlainen kultakaivos!

On outoa, etteivät nämä asiat ole edes juolahtaneet aonyymin ilmeisesti "pieneen mieleen"!

Myös "näyttömuutoksenhaun lakkauttamisessa tai rajoittamisessa anonyymi on täysin hakoteillä! Jos käräjäoikuksien tuomioista ei sasi valittaa näytön perustella, saataisiin Suimeen kertaheitoilla useita kymmeniä tai jopa satoja uusia oikeusmurhan uhreja, kun käräjäoikeuskien väärät tuiomiota jäisivät voimaan! Noita asioita on hämmästyttävän paljon ja hovioikeudet muuttavat varsin usein käräjäoikeuksien tuomioita näytön uudelleen arvioinnin takia.

Tätäkö anonyymi todella haluaa: lisää vääriä tuomioita ja paljon!

Anonyymi lienee sitä mieltä, ettei esim. Satakunnan käräjäoikeuden Auerin tapauksesta antamasta elinkautisesta tuomiosta pitäisi enää saada valittaa näytön uudelleen arvioimisen perusteella hovioikeuteen?

Voi pyhä yksinkertaisuus! Kaikenlaista typeröintiä sitä näkee ja saa lukia!

Anonyymi kirjoitti...

Missään tapauksessa muutoksenhakua hovioikeuteen ei pitäisi rajoittaa. Asia on juuri niin kuin bloginpitäjä kirjoitti: se tietäisi valtavasti oikeumurhia. Piekmminkin tekisi mieli ehdottaa, että eikö voisi päästä suoraan hovioikeuteen... Kyllä nämä yksinkertaiset asiat hoituu tuomarilta kuin tuomarilta, siinä missä kanslistiltakin, mutta heti kun siirrytään vaativampiin asioihin, menee sormi suuhun. Ja moni tuomari taitaa ajatella, että muuttakoon hovi, jos haluaa, mitäpä tähän aikaansa tuhraamaan. Koira ei perään hauku, kun on se tuomarin riippumattomuus.

Anonyymi kirjoitti...

Edellinen kommenttini liittyi siis juttuun KKO 2013:96, jota blogistikin sivusi. Unohtui mainita.

Anonyymi kirjoitti...

Korkeimman oikeuden kunniaksi on sanottava, että ratkaisut ovat johdonmukasia ja selkeästi perusteltuja. Yksi syy tähän lienee se, että johdossa on pätevä lainkäyttäjä. Niin alioikeuksien kuin syyttäjälaitoksenkin ongelmana näyttää olevan se, että esimiesten valinnassa juridinen osaaminen on sivuseikka. Ja varmemmaksi vakuudeksi esimiehet jättäyvät kokonaan sivuun vaativista jutuista. Nämä sitten vastaavat yksikkönsä laadunvalvonnasta ja rekrytoinnista.