perjantai 11. huhtikuuta 2014

834. KKO 2014:25. Oikeus valmistella puolustusta

1. Syytetyn oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustusta on osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tämä sanotaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan 3.b kohdassa samoin kuin YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa. Myös Suomen perustuslain mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksiin kuuluu oikeus tulla asianmukaisesti kuulluksi. Siihen katsotaan kuuluvan myös oikeus avustajaan.  EIS:n mukaan syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu  myös oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa avustajan välityksellä (EIS 6 art. 3.c kohta).

2. Tänään annettu korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2014:25 koskee tapausta, jossa Helsingin käräjäoikeus oli tuominnnut syytetty A:n vastoin tämän kiistämistä huumausainerikoksesta ja rattijuopumuksesta seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A oli saanut haasteen tiedokseen vasta käräjäoikeuden pääkäsittelypäivänä, joka alkoi kello 10.30,  eikä hänellä ollut pääkäsittelyssä avustajaa, jota hän ei ilmoituksensa mukaan tarvinnut.

3. Käräjäoikeus (Gisela Juutilainen ja lautamiehet) tuomitsi A:n syytteen mukaisesti seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tuomio sai lainvoiman, mutta sen jälkeen A kanteli tuomiosta hovioikeuteen sillä perusteella, ettei hän ollut saanut jutussa riittävästi aikaa valmistella puolustustaan. Hän oli saanut haasteen tiedoksi vasta pääkäsittelypäivänä eikä hänellä ollut ollut esitutkinnassa tai käräjäoikeudessa avustajaa.  

4. Hovioikeus (Ketola, Mäkilaurila, Mattila), esiteltyään perusteluissa ensin näkökohtia pro et contra,  katsoi, ettei A:n kantelu antanut aihetta toimenpiteisiin. Pääperusteena hovoikeus totesi, ettei A ollut kantelukirjoituksessaan tuonut esiin mitään sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, että käräjäoikeuden tuomion lopputulos olisi ollut toinen, jos hänellä olisi ollut enemmän aikaa valmistella puolustustaan. 

5. Minusta hovioikeuden mainittu johtopäätös on luonteeltaan varsin tyly. Perusteluissa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksiin, vaan on vain kylmästi (ja tosiasiallisesti) todettu, että "turhaan sinä kaveri tänne meille kantelit, syyllinenhän sinä olet joka tapauksessa, kun et ole pystynyt edes tässä vaiheessa näyttämään saamaasi tuomiotasi asiallisesti vääräksi."

6. Sitkeänä sissinä A kuitenkin jatkoi kanteluaan korkeimpaan oikeuteen, jossa hänelle myönnettiin valituslupa. Korkein oikeus päätyi päinvastaiseen kannanottoon kuin hovioikeus. Johtopäätös, jonka mukaan A:lla ei ole ollut käräjäoikeudessa riittävästi mahdollisuuksia puolustautua eli selvittää ja esittää oikeudelle syyksilukemiseen, rangaistuksen mittaamiseen tai rangaistuslajin valintaan vaikuttavia näkökohtia, on epäilyksettä oikea. Kyseessä oli tuomioistuimen menettelyvirhe, jonka voitiin olettaa olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen OK 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se, ettei A ollut, kuten hovioikeus oli lausunut, tuonut itse laatimassaan kantelukirjelmässä esille seikkoja, jotka osoittaisivat menettelyvirheen (todella) vaikuttaneen käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen, ei siis ollut oleellinen seikka. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen, poisti käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

7. Tästä opimme, että tuomioistuimen ja tuomarin tulee huolehtia viran puolesta, että syytetty on saanut asiassa riittävästi aikaa valmistella puolustustaan. Jos näyttää siltä, ettei näin ole tapahtunut, tulee tuomarin käyttää kyselyoikeuttaan (materiaalista prosessinjohtoaan) ja selvittää asia. Puolustuksen valmisteluun ei toki riitä, että syytetty on saanut haasteen tiedokseen vasta käsittelypäivänä. Toinen opetus koskee sitä, että tuomiovirhekantelun menestyminen ei edellytä kantelijalta näyttöä siitä, että tuomioistuimen menettelyvirhe on todella olennaisesti vaikuttanut lopputulokseen. Tuomion poistamiseen riittää, että menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti voineen vaikuttaa lopputulokseen.

52 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Todella tiukille meni itsellänikin, kun kutsun hakemaan haaste sai viikkoa aikaisemmin, ja suunnilleen viikko meni helsingissä esitutkintamateriaalin tilaamisesta sen saamiseen. Esitutkinnassa ei epäiltynä kuultu lainkaan enkä edes tiennyt että esitutkinta on menossa, haastemiehen kirje postilaatikossa oli ensimmäinen kosketus asiassa. Tapahtumista oli varmaankin kulunut yli vuosi poliisitutkinnassa, puolustautumisen järjestämiseen siitä jäi käytännössä päivä.

Anonyymi kirjoitti...

Käräjäoikeuden menettely ei yllätä yhtään, kun tiedossa on, kuka on toiminut jutussa käräjätuomarina.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Enpä usko, että asia johtui käräjätuomarin henkilöstä. Moni muukin tuomari olisi varmaan päätynyt samanlaiseen ratkaisuuun.

Sitä paitsi hovioikeushan hyväksyi KO:n menettelyn!

Anonyymi kirjoitti...

Kommenttini ei liity tähän tapaukseen, mutta uskooko professori, että KKO myöntää Anneli Auerille ja Jens Kukalle valitusluvat seksuaalirikosjutussa? KKO on miettinyt asiaa jo 7,5 kuukautta, eikä päätöstä ole vieläkään julkistettu, joten eiköhän se kerro jo, ettei tuomittujen syyllisyys ole todellakaan mikään päivänselvä asia. Turun hovioikeuden tuomio on todella kyseenalainen, toivottavasti se ei jäisi lainvoimaiseksi, vaan lopullinen tuomio tulisi KKO:lta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toivoa toki sopii aina! Valituslupa tulisi minusta iliman muuta myöntää em. jutussa, mutta ehkäpä KKO odottelee kaikessa rauhassa siihen asti, kunnes Vaasan HO on ratkaissut Ulvila-tapauksen - joskus syksyllä?

Minusta on täysin käsittämätöntä, miten hitaasti oikeudet yleensäkin lähes aina nykyisin toimivat ja miten erityisen hitaasti ne ovat toimineet juuri Anneli Auerin tapauksissa ja varsinkin Ulvila-tapauksessa. Vaikka syytetty on istunut tutkintavankeudessa jo lähes kolme vuotta, oikeudet siirtävät, siisrtävät ja vielä kerran siisrtävät pääkäsittelyjensä alkamista aina vähintään puolen vuoden - vuoden päähän.

Näin teki viimeksi Vaasan hovioikeuskin, joka joskus aiemmin (kauan sitten) toimi asianmukaisesti. Mutta Ulvila-tapauksen, jossa käräjäoikeus antoi toisella kierroksella tuomionsa jo viime marras-joulukuussa, hovioikeus on lakonisesti kertonut, että sen jutussa toimittama pääkäsittely alkaa "joskus tulevana syksynä". Siis reilut puoli vuotta vielä senkin jälkeen, kun syytetyn valituskirjelmä oli jo saapunut ja toimitettu hovioikedelle.

Tämä on minusta hyvin outoa. mutta johtunee mm. siitä, että syytetty tuomittiin KO:ssa elinkautiseen. Mikäs kiire tällä jutulla voisi olla kun se sai elinlautisen, hovioikeudessa on varmaankin ajateltu.

Voi …, millaista vetelyyttä tuomioisutimissa nykyisin niin hiton usein esiintyykää!

Anonyymi kirjoitti...

Esitutkintapöytäkirja on keskeisin osa valmistautumista. Helsingissä ja jossain muuallakin sen saaminen kestää toista viikkoa. Syy ei ole monistamon henkilöissä vaan muualla.

Ainakin Turussa oli toimitus nopea ja hyvin joustavaa.

Aino Virkkunen kirjoitti...

Entisena tuomarina rohkenen suuresti ihmetella kao:n ja HO: n ratkaisua. Ensinnakin, eiko jo terve jarki...? Ja toiseksi, eiko tuomareille VIELAKAAN anneta koulutusta ihmisoikeussopimuksen periaatteista? Heraa OM:n oikeushallinto-osasto!
AinoVirkkunen (kirjoitan tata Espanjassa, pisteet a:n ja o:n paalta puuttuvat)

Anonyymi kirjoitti...

Syytekirjelmän lopussa on esitutkintapöytäkirjan numero ja poliisilaitos mistä sen saa tilata. Poliisilaitokset ovat yhdistyneet ja esitutkintapöytäkirja piti viime viikolla tilata paikasta, jota ei edes ole enää olemassa (Kanta-Hämeen poliisilaitos). Kohtuullista olisi, että syytekirjelmään lisättäisiin myös puhelinnumero, josta pöytäkirjan voi tilata. Tavalliselle kansalaiselle esitutkintapöytäkirjan tilaaminen voi olla kohtuuttoman vaikeaa. Oikeusturvaan kuuluu oikeudenkäyntiaineiston tilaamisen helppous.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuomareiden koulutus ei kyllä tietenkään ole OM:n vaan tuomioituinten oma asia.

Esim. kaikki käräjäoikeudetkin ovat nykyisin sen kokoisia, että laamannien pitäisi huolehtia koulutuksen ja siis myös ihmisoikeuskoulutuksen järjestämisestä ja heidän tulisi myös valvoa, että tumarit noudattavat niitä! Mutta eihän ne välitä kouluttaa ja valvoa lainkäytön tasoa. Ne on pelkkiä hallintohemmoja.

OM:n koulutus on useimmiten yhtä tyhjän kanssa. Sinne kootaan esim. prosessinjohtoseminaarin nimikkellä joukko tuomareita lorvimaan muutamaksi päiväksi ja kuuntelemaan laiskoina neitimäisiä esitelmiä.

Nuo esitelmöitsijät eivät vaadi tuomareilta mitään, kunhan vain louksuttavat leukojaan samoilla vanhoilla kliseillä!

Osa näistä vuosikausia toimineista kouluttajista kouluttaa selvästi väärin, mitä tulee esim. prosessinjohtoon ja tuomioiden perustelemiseen.

Koulutuksen heikko taso kuvastuu sitten tuomareiden passiivisena prosessinjohtona, käsittelyn hitautena ja tuomioiden mittäänanomttomina pöytäkirjamaisina perusteluina.

Ugh!

Anonyymi kirjoitti...

Kun asian eteneminen esitutkinnasta pääkäsittelyyn kestää usein vuosia on kohtuutonta, että pääkäsittelyyn tulisi vastaajan olla valmis muutamassa päivässä tai edes viikossa. Ei mitään tolkkua sellaisen puheenjohtajan toiminnassa, joka blogijutun on hyväksynyt.

Aino Virkkunen kirjoitti...

Arvoisa professori. En mahda sille mitään, että en voi olla kanssanne samaa mieltä siitä, että kaikkien käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ja hallintopuolen pitäisi itse kouluttaa tuomarinsa koskien ihmisoikeussopimusta ja EU-oikeutta.
Ketä kutsutaan luennoimaan, millaisella asiantuntemuksella, kuka maksaa, jne?
Kyllä täytyisi olla valtakunnallinen koulutusohjelma.
Jos siihen ei OM:n oikeushallinto pysty, niin pitäisi perustaa koulutusorganisaatio tms. tuomareille. Vai meinaako arvoisa professori, että esim. Sodankylän käräjäoikeuden, jota suuresti arvostan, pitäisi hoitaa omalta osaltaan koko koulutus?
Es no possible! Kuten me täällä Kanarialla sanomme.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on aina ollut pitkäkestoisia (näytös) oikeudenkäyntejä.
Tässä on ensin käyty pika ja sitten näytösoikeudenkäynti.
Sentään jotain edistystä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kanarialla "ruikuttava" ei tiedä, että Sodankylässä ei ole enää vuosikausiin ollut käräjäoikeutta! Maan pohjoisin käräjäoikeus on Rovaniemellä.

Eri tuomioistuimien tuomarit voisivat käydä kouluttamassa kollegojaan muissakin kuin omassa tuomioistuimessa. Tuomareiden pitäisi myös kirjoittaa artikkeja oikeudenkäyntimenettelystä, todistusoikeudesta jne. lainopillisiin julkaisuihin. Nykyisin tuollaiset kirjoitukset ovat todella harvinaisia, myöskään tiedekuntien opettajat eivät niitä juurikaan harrasta. Meneekö heidän aikansa iltapäivälehtien kommentaattoreina toimimisessa, en tiedä.

Mutta heiikolta näyttää, keskustelua lainkäytön ongelmista ei ole syntynyt eikä käyty vuosikausiin. Ainoa auktori tuntuu olevan Pauliine Koskelo KKO!

Anonyymi kirjoitti...

Mistä mahtoi johtua, että vastaaja tavoitettiin niin myöhään, että tiedoksianto onnistui vasta istuntopäivän aattona. Onko tiedossa, mahtoiko vastaaja kenties pakoilla tiedoksiantoa, ja oliko juttua jo mahdollisesti aiemmin lykätty, kun vastaajaa ei oltu tavoitettu.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikea kovasti paheksua prosessia, jos syytetty on itse ilmoittanut, ettei tarvitse oikeudessa avustajaa! Tämä kaiketi tarkoittaa sitä, että samana päivänä tiedoksisaatuja haasteita ei ylipäätään saa käsitellä, sanoipa vastaaja mitä tahansa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuollaisia "nihilistejä" joita kaksi viimeksi kommentin lähettäneet anonyymit edustavat, tuomarikunnassamme on valitettavan paljon!

Syytetty voi hoitaa puolustuksensa myös itse, siis ilman avustajaa. Mutta myös siinä tapauksessa hän tarvitsee toki riittävästi aikaa harkitessaan puolustustaan! Tätä anonyymi ei näytä jaksavan käsittää. Syytetty tarvitsee riittävästi aikaa myös siksi, että hän ehtii miettiä, pitääkö hänen hankkia itselleen avustaja. Jos haaste annetaan tiedoksi vasta käsittelypäivän aamuna, ei syytetllä ole tietenkään edes avuistajan harkintaan aikaa!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Se, mistä mahtoi johtua, että syytetty A "tavoitettiin" niin kovin myöhään, ei vaikuta kanteluasian ratkaisuun milään tavalla.

Myöhään jäänyt haasteen tiedoksianto on on viranomaisten vika, ei syytetyn. Haastamiesten yms. viranomaisten tulee olla aktiivisia, jottei haasteen tiedoksianto jäisi viime tippaan.

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin tiukka aikataulu oli tarjolla eräässä 90-luvun loppupuolen jutussa poliisin toimesta.
Päätutkija soitti myöhään iltapäivällä epäillylle, ilmoitti syyttestä ja velvoitti samalla saapumaan oikeuden istuntoon 9.00 seuraavana aamuna. Aineisto olisi annettu salin ovella.
Tuo syytetty sai yhteyden puolituttuun juristiin - työajan päättymisen jälkeen-ja neuvon ettei tarvitse mennä.
Myöhemmässä käsittelyssä tuli vapauttava tuomio ko. henkilön osalta, mutta useita muita tuomittiin ehdottomaan vankeuteen saman jutun eri rooleissa.
Aineisto oli niin runsas, että jo itseä koskevien kohtien löytäminen olisi voinut olla vaikeaa, eikä ole varmaa että lykkäyksen pyytäminen tai muu puolustus olisi onnistunut ilman avustajaa. Vaihtoehtona olisi voinut olla tuomio jo istunnossa, jopa vangitseminen saman tien.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vielä 1980-luvulla laissa oli pykälä, jonka mukaan henkilökohtaisesti oikeduessa saapuvilla olevaa syytettyä vastaan voitiin esittää kokonaan uusi syyte uudesta teosta, josta syytettyä ei ollut siis haastettu oikeuteen. Silloin ei puhuttu syytetyn oikeudesta valmistella puolustustaan ja saada siihen asianmukainen tilaisuus.

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaisia "nihilistejä" joita kaksi viimeksi kommentin lähettäneet anonyymit edustavat, tuomarikunnassamme on valitettavan paljon!

"Syytetty voi hoitaa puolustuksensa myös itse, siis ilman avustajaa. Mutta myös siinä tapauksessa hän tarvitsee toki riittävästi aikaa harkitessaan puolustustaan! Tätä anonyymi ei näytä jaksavan käsittää. Syytetty tarvitsee riittävästi aikaa myös siksi, että hän ehtii miettiä, pitääkö hänen hankkia itselleen avustaja. Jos haaste annetaan tiedoksi vasta käsittelypäivän aamuna, ei syytetllä ole tietenkään edes avuistajan harkintaan aikaa!"

Eihän sanottu muuta asiaa: meillä on nyt siis sääntö, että samana päivänä tiedoksiannettuja haasteita ei saa käsitellä, ainakaan jos syytetyllä ei ole avustajaa sanoipa syytetty mitä tahansa!

Anonyymi kirjoitti...

Käytännössä esiintyy tapauksia,jossa on onnistuttu haastamaan vastaaja rikoksesta 1 vastaamaan,mutta ei rikoksesta 2 ,jota koskeva syyte on nostettu myöhemmin ja asiat on aiottu käsitellä samalla kertaa.Jos vastaaja tulee oikeuteen,hänet haastetaan oikeuspaikalla vastaamaan myös tähän uuteen syytteeseen.Jos vastaaja ilmoittaa,ettei hän halua avustajaa ja että hän on valmis vastaamaan myös rikosta 2 koskevaan syytteeseen lyhyestä haasteajajasta huolimatta,niin asiaa ei tarvinne lykätä rikosta 2 koskevan syytteen osalta.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulin tapauksesta jossa syytetty joutui kahden päivän istuntokäsittelyssä käyttämään kahta eri avustajaa. Haastehakemuksen yhteydessä oli käsittelypäivät jo varattu eikä tuomari suostunut siirtämään istuntoa yhdellä päivällä jolloin syytetty olisi voinut käyttää samaa avustajaa koko käsittelyn ajan. Siirtoa olisi tarvittu avustajan aikatauluongelmien vuoksi.

Anonyymi kirjoitti...

Koulutuksen avulla ei hyviä tuomareita tule, jos oppilasmateriaali on väärä. Tulee näitä kurssihaita, jotka laukkaavat kurssilta toiselle ilman, että oppi näkyy käytännön työssä. Hyvällä koulutuksella voidaan kyllä pitää yllä perusosaamista, mutta loppujen lopuksi tärkeintä on, että tuomari seuraa oma-alotteisesti korkeimman oikeuden ratkaisuja ja oikeuskirjallisuutta. Ja vielä soveltaa oppeja käytäntöön.

Anonyymi kirjoitti...

Niin tuomioistuimessa ei varmaan ole muita juttuja kuin tämä yhden vastaajan asia, ja ihan vastaajan kiusaksi päivää ei ole lykätty. Eiköhän ammattitaitoisen asianajajan ole kohtalaisen helppoa sijaistaa asiassa.

Anonyymi kirjoitti...

Entäpä, jos syytetty haluaa hoitaa juttunsa alta pois ja kuluja välttääkseen kieltäytyy ehdottomasti avustajasta? Onko ihmisoikeussyistä pakotetteva ottamaan avustaja ja maksamaan tämän lasku?

Anonyymi kirjoitti...

Kuten näkyy, kommentaattoreiden joukossa on paljon niitä, jotka eivät piittaa käytännössä tippaakaan rikosjutun vastaajan oikeusturvasta. Tärkeintä on tehdä tuomarin työstä mahdollisimman helppoa, niin ja se rosvot kiiresti linnaan -periaate kanssa!

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta pakkoavustajasta sekä syyteyn halusta päästä eroon suomalaisesta tuomioistuimesta. Aiheesta on kirjoitettu erinomainen kirja, Petteri Järvinen, "Jippii".

Kirjassa kerrotaan, että HHO:ssa tuomion saaneet olivat tyytyivät mielummin ensimmäiseen HHO:n tuomion.

Heille prosessin loppuminen oli suurempi helpotus, kun mahdollinen vapauttava tuomio uudessa käsittelyssä.

Järvisen kirjan arvostelu sopisi erinomaisesti blogin teemaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olen vain silmäillyt ja selaillut Järvisen kirjaa kaupassa.

Kirja kertoo merkillisestä "kaksoisoikeudenkäynistä", mutta täytyy sanoa, että juridisesti kirja oli pettymys. Varsinkin kirjan loppuosa näytti olevan jonkinlaista pakkopullaa.

Tuosta oikeudenkäynnistä pitäisi kirjoittaa ulkopuolisen näkulmasta objektiivinen tutkimus, mutta kuten sanottu, nykyisin Suomessa ei enää sellaista tutkimista ja kirjoittamista harrasteta.

Jippii-oikeudenkäynti todisti oikeaksi vanhan iskulauseen. Suomen oikeuslaitos on kuin peliautomaatti tai pajatso. Kun sinne lyö rahan, niin ei koskaan tiedä, mitä seuraa. Hgin HO päätyi kahdessa eri kokoonpanossa jutussa täysin päinvastaisiin lopputuloksiin.

Suomalaiselta lainkäytöltä puuttuu usein ennustettavuus.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Entäpä, jos syytetty haluaa hoitaa juttunsa alta pois ja kuluja välttääkseen kieltäytyy ehdottomasti avustajasta? Onko ihmisoikeussyistä pakotetteva ottamaan avustaja ja maksamaan tämän lasku?"

Noin "pohdiskeli" anonyymi edellä. Kupletin juoni tapauksesta KKO 2014:25 ei näytä selvinneen anonyymille lainkaan. Syytetty voi toki puolustautua itse ilman avustajaa, mutta silloinkin ja erityisesti juuri silloin hän tarvitsee riittävästi aikaa voidakseen valmistella puolustustaan asianmukaisesti. Tätä tosiasiaa anonyymin tuntuu olevan mahdoton ymmärtää.

Pera kirjoitti...

"Jippii-oikeudenkäynti todisti oikeaksi vanhan iskulauseen. Suomen oikeuslaitos on kuin peliautomaatti tai pajatso. Kun sinne lyö rahan, niin ei koskaan tiedä, mitä seuraa. Hgin HO päätyi kahdessa eri kokoonpanossa jutussa täysin päinvastaisiin lopputuloksiin.

Suomalaiselta lainkäytöltä puuttuu usein ennustettavuus."

Tämä on täysin totta muuten paitsi että suomalaiselta oikeudenkäytöltä puuttuu ennustettavuus aina.

Päämiehelle ei koskaan pidä mennä sanomaan mitään jutun mahdolisesta lopputuloksesta, sillä siitä ei missään tilanteessa ole minkääntasoista varmuutta millään näytöllä.

Sellaista trendiä olen ollut havaitsevinani, että mitä laajempi näyttö on -sen sisällöstä riippumatta- sitä varmemmin rikosasian vastaaja tuomitaan. Useilla tuomareilla tuntuu olevan todellisia vaikeuksia ymmärtää suuria näyttökokonaisuuksia.

Toinen ongelma on se, että syyttäjän teemat otetaan annettuina siten, että todiste aina osoitta sen mitä syyttäjä on syytteeseen kirjannut. Esim. jos valokuvan, jossa A kävelee kadulla on syyttäjä teemoittanut "A matkalla murhaamaan B:n", on matkan syy kuvalla näytetty vaikka todellisuudessa siitä ei ilmene muuta kuin että A kävelee kadulla. Sitten kun näitä todistusteemoja laitetaan syytteeseen 50 kpl luodaan yhtenäinen mielikuva asiantilasta, joka tosiasiassa ei ole näistä todisteista objektiivisesti havaittavissa.

Anonyymi kirjoitti...

No, nyt kyllä Pera liioittelee rankasti, jälleen kerran!

Anonyymi kirjoitti...

Peran kanssa olen samaa mieltä ainoastaan siitä, että tuomareilla on vaikeuksia hahmottaa laajoja kokonaisuuksia.

Lopputulos voi sitten olla suuntaan tai toiseen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tässä olisi nyt kuitenkin tarkoitus keskustella syytetyn oikedesta valmistella puolustustaan, ei tuomareiden kyvystä "hahmottaa kokonaisuuksia"!

Anonyymi kirjoitti...

Puheenjohtajan olisi tullut kysyä ennen käsittelyn alkamista, suostuuko vastaaja asian käsittelyyn samana päivänä vai tarvitseeko hän aikaa pulustuksensa valmisteluun. Samalla olisi voitu tehdä selkoa avustajan hankkimisesta. Tästä olisi tullut tehdä merkintä pöytäkirjaan. Mikäli vastaaja olisi tämän jälkeen suostunut asian käsittelyyn, olisi asia voitu käsitellä. Mikäli hän ei olisi suostunut, olisi juttu voitu lykätä esim viikon päähän.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kyllä, tätä minäkin sanoin jutussani ja tuota tarkoitin!
Onhan täällä sentään järkeviäkin kommentaattoreita!

Tuomarin prosessijohdosta ja sen laiminlyönnistä oli tapauksessa (myös) kyse, vaikkei KKO sitä omissa perusteluissaan tuokaan esiin.

Anonyymi kirjoitti...

Puolustajan määrääämistä koskevaa ROL 2:1 §:ää olisi ehkä viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa (esim. ibid ja KKO:2012:32)syytä tarkistaa.

Puolustaja olisi hyvä voida määrätä aina kun, vaaditaan vankeusrangaistusta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tiedoksi, että en julkaise enää kommentteja, jotka koskevat jotain Jippii-juttua tai muita täysin käsiteteltävänä olevan asian vierestä meneviä lausahduksia.

Anonyymi kirjoitti...


perjantaina, huhtikuuta 11, 2014

"Aino Virkkunen sanoi...
En mahda sille mitään, että en voi olla kanssanne samaa mieltä siitä, että kaikkien käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ja hallintopuolen pitäisi itse kouluttaa tuomarinsa koskien ihmisoikeussopimusta ja EU-oikeutta."

Tämä on taas yksi vakuuttava argumentti tuomioistuin keskusviraston perustamisen puolesta!
(Tämä ei sulje pois sitä, ettei lisäksi olisi HO-piirikohtaista koulutusta.)

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Joo, kyllä!

Mutta kun täällä Suomessa ollaan visusti sitä mieltä, ettei mitään "kauheita tuomioistuinvirastoja" meitillä tarvita, vaan OM hoitaa sen hommat!

Kaikissa muissa pohjoismaissa, jopa piskuisessa Islannissa (Grönlannista en tiedä), on jo vuosikymmenet sitten perustettu valtioneuvostosta, OM:stä ja poliitikoista riippumaton tuomioistuinvirasto tai vastaava itsenäinen tuomioistuinten keskushallinnosta vastaava elin.

Mutta Suomessa kaikki oikeusministerit Johannes Koskisesta ja Tuija Braxista lähtien ovat vastustaneet asiaa. Samalla kielteisellä linjalla on oltu KHO:ssa (mm. Pekka Hallberg ja "Pekka II" eli Vihervuori). Nyt sentään Pauliine Koskelo KKO on pari vuotta sitten alkanut pitää "ääntä" tuomoistuinviraston tarpeellisuudesta. Aiemmin jo tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea otti mietinnössäään (KM 2003:3) myönteisen kannan viraston puolesta.

Mutta Suomessa sen kun odotellaan "Neuvostoliiton paluuta" tai jotakin ja halutaan pitää (muka) riippumattomat tuomioistuimet tiukasti OM:n, oikeusministereiden ja poliitikkojen peukalon alla!

Voi helevetin helevetti sentään!

Anonyymi kirjoitti...

Savon Sanomissa HO-presidentti Nieminen esittää viraston esikuvaksi Poliisihallitusta. Minkähänmoisen peukalon alla oikeusistuimet silloin olisivat?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Heh, heh! "Pertsa" Nieminen kutsuu kait hetimiten Pappa-Paateron hovioikeuden ykköslaamanniksi!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Presidentti Nieminen on oikeassa vaatiessaan tuomioistuinviraston nopeaa perustamista.

Poliisihallitusmalli ei kuitenkaan kelpaa tuomioistuinviraston esikuvaksi, jos Nieminen on sellaista ehdottanut. Poliisihallitus toimii sisäministeriön valvonnan ja tarkastusten alaisena. Olisi kerrassaan kornia, jos uusi tuomioistuinvirasto toimisi samalla tavalla OM:n alaisuudessa.

Tuomioistuinviraston tai johtokunnan ideananahan on juuri se, että riippumattomat tuomiuoistuimet pääsisivät vihdoinkin eroon OM:n ja hallitusten holhouksesta ja käskynalaisuudesta.

Poliisit ja poliisihallitus eivät ole perustuslain mukaan riippumattomia, mutta tuomioistuimet ja tuomarit ovat tai niiden ainakin tulisi olla.

Tässäpä pieni ero, Herra Nieminen!

Anonyymi kirjoitti...

"Olisi kerrassaan kornia, jos uusi tuomioistuinvirasto toimisi samalla tavalla OM:n alaisuudessa."

Nyt blogisti iski keskusvirastokeskustelun ytimeen! Ongelma on vain siinä, että valtiosääntökäytännössä Suomessa on omaksuttu ns parlamentaarinen vastuukate, joka ymmärretään niin, että kaiken täytyy tpahtua eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen ministerin alaisuudessa. En pidä kovin uskottavana, että meillä poliitikot suostuisivat siihen, että tuomioistuinten keskusvirasto olisi suoraan eduskunnan alaisuudessa, esim. budjetin osalta. Näinollen keskusvirastosta tulee väistämättä "väliporras" yksittäisten tuomioistuinten ja oikeusministeriön välille.

Jos taas virasto olisi suoraan valtioneuvoston/pääministerin alaisuudessa olisiko tuossa suurta eroa nykyiseen.

Tämä ei tarkoita etten kannattaisia keskusvirastoa, mutta ei se mikään sampo tule olemaan.

Anonyymi kirjoitti...

"En pidä kovin uskottavana, että meillä poliitikot suostuisivat siihen, että tuomioistuinten keskusvirasto olisi suoraan eduskunnan alaisuudessa, esim. budjetin osalta".

Miksei mallia voisi ottaa muutama vuosi sitten perustetusta Ihmisoikeuskeskuksesta? Keskus on itsenäinen ja riippumaton toimielin, ei minkään ministeriön alaisuudessa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sangen huvittavia nuo kommentit, joissa suhtaudutaan "periaatteessa" myöntrisesti tuomioistuinten keskushallintoelimeen, mutta joissa jo seuraavassa lauseessa aletaan tonkia pikku detaljeja, joihin uudistus ko. kommentaarttoreiden mielestä kaatuu!

Tällaisia ylivarovaisi ja mitään uudistuksia ja muutoksia aikaansaamattomia tyyppejä ja "päättäjiä" ja asiantuntijoita meillä on valtion hallinto ja tuomioistuimet pullollaan!

Anonyymi kirjoitti...

En mahda sille mitään, että en voi olla kanssanne samaa mieltä siitä, että kaikkien käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ja hallintopuolen pitäisi itse kouluttaa tuomarinsa koskien ihmisoikeussopimusta ja EU-oikeutta.
Ketä kutsutaan luennoimaan, millaisella asiantuntemuksella, kuka maksaa, jne?
Kyllä täytyisi olla valtakunnallinen koulutusohjelma.


Ovatko tuomarit lukutaitoisia? Jos ovat, niin EIT:n oikeuskäytännön alkuperäislähde löytyy täältä: http://hudoc.echr.coe.int/sites/eng/Pages/search.aspx

Millaista tuhoa ja hävitystä siitä mahtaisikaan seurata, jos tuomarit menisivät omin nokkinensa tiedon alkulähteille?

Kun nyt on tulossa kiirastorstai ja pitkäperjantai, niin tässäpä linkki vauhdikkaaseen rikosthrilleriin 11082/06 Venäjältä - vain 942 kohtaa: http://hudoc.echr.coe.int/sites/eng/pages/search.aspx?i=001-122697
Pytyssä ilman lämmintä ruokaa, oikeudessa kalterihäkissä - onko ihmisyyttä loukattu? Loukkasiko työleiri Siperiassa oikeutta perhe-elämään, ja miksi? Loppuhuipennuksena selviää, oliko kaikki vain suurta poliittista teatteria.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hyvä ratkaisu kko. En näkisi että pikahaastaminen sinänsä on edelleenkään kiellettyä. Minusta puheena olevassa jutussa aika keskeisiä elementtejä olivat vankilatuomion uhka ja syyllisyyden kiistäminen. Näiden perusteella helposti tulee mieleen tulisiko hankkia avustaja ko. istuntoon tai määrätä uusi käsittelypäivä. Myönnettyjen vähäisempien rikosten osalta ei yleensä liene estettä käsitellä samana päivänä tiedoksiannettua syytettä. Tällä hetkellä alioikeustuomareiden työkuormaa ja käsittelyaikoja lisää ratkaisevasti käsittelyjen peruuntumiset asianosaisten poissaolojen vuoksi. Siinä ahdingossa tulosorientoitunut tuomari pyrkii tekemään kaikkensa saadakseen jutut edes jollakin tavalla ratkaistuksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Tällä hetkellä alioikeustuomareiden työkuormaa ja käsittelyaikoja lisää ratkaisevasti käsittelyjen peruuntumiset asianosaisten poissaolojen vuoksi. Siinä ahdingossa tulosorientoitunut tuomari pyrkii tekemään kaikkensa saadakseen jutut edes jollakin tavalla ratkaistuksi."

Tuomarin ei yksinkertaisesti voi ajatella noin itsekkäästi ja typerästi! Jos ajattelee, niin hän ei ole kyllä oikeassa hommassa.

Anonyymi kirjoitti...

"'Siinä ahdingossa tulosorientoitunut tuomari pyrkii tekemään kaikkensa saadakseen jutut edes jollakin tavalla ratkaistuksi.'

Tuomarin ei yksinkertaisesti voi ajatella noin itsekkäästi ja typerästi! Jos ajattelee, niin hän ei ole kyllä oikeassa hommassa."

Onko se vika aina siinä pikkutuomarissa. Eikö milloinkaan toimintaympäristössä: resursseissa, budjetista päättävien välinpitämättömyydessä ja tuomioistuinten johdon tulosohjausorjentoituneessa päällepäsmäröinnissä. Blogisti ei todellakaan näytä tietävän, että viimeisen kymmenen vuoden aikana julkishallinnosta mukaanluettuna oikeuslaitos on otettu kaikki löysät pois. Tutkimusten mukaan tuomarit tekevät suuria määriä ns. harmaata ylityötä (ts ylittävät laskennallisen työajan).

Johanna Savolainen kirjoitti...

Oisko Virolaisella antaa jotain listaa syventävistä teoksista (ei peruskäsikirjoja tms.), joihin perehtymällä maakunnan käräjäoikeuden pikkutuomari voisi kirjoittaa laadukkaampia tuomioita ja johtaa prosessia paremmin? Samaa mieltä OM:n koulutuksista, notkuminen siellä on usein turhaa eikä koulutusta ole tarpeeksi oikeista aiheista.

Johanna Savolainen kirjoitti...

Itse olen sitä mieltä, että jokainen tuomari kantaa vastuun ratkaisuistaan ja myös omasta kouluttautumisesta. Resursseja ym ei voi syyttää. On opiskeltava ja kaivettava sitä tietoa jostain ja seurattava aikaansa. Itse en ole joutunut tuomarina tekemään vielä yhtään tuntia harmaata ylitöitä, tosin kokemusta ei olekaan kuin vasta vajaat 10 vuotta. Siten en ymmärrä, mihin kollegat oikein käyttävät sitä työaikaansa, jos joutuvat pyöreitä päiviä tekemään. Lisäksi ko. jutun tuomaria on turha mollata, tuollainen moka olisi vointu sattua kenelle meistä vaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Laadukkaamista tuomioista eli tuomion perusteluista haaveileville tuomareille suosittelen kirjaa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010). Materiaalisen prosessinjohdon osalta vaikkapa Tatu Leppäsen väitöskirjaa Riita-asian valmistelu todisteiden osalta (1998).