1. Valtiovarainministeriö, jota johtaa nykyisin ministerinä OTK Antti Rinne, ehdotti elokuun alussa oikeusministeriön hallinnonalalle yhteensä noin 50 miljoonan euron suuruisia säästöjä neljän seuraavan vuoden aikana. Leikkauksia tullaan kohdistamaan, paitsi rikosseuraamusvirastoon ja vankeinhoitolaitokseen, myös tuomioisistuimiin ja syyttäjistöön. Kyseisiä säästöjä ei tehdä hallintoon, vaan ne kohdistuvat tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen toimintaan. Ehdotus olisi sellaisenaan toteutuessaan merkinnyt tuomareiden, syyttäjien, haastemiesten ja kansliahenkilökunnan lukumäärän jatkuvaa ja tuntuvaa supistamista.
2. Tuomioistuimilla ei ole virallista johtoa, mistä osaltaan johtunee, ettei edes ylimpien oikeuksien johdossa leikkauksista ja lisäsäästöistä nykyisin älähdä kukaan. Tuomioistuimilla, toisin kuin syyttäjillä, joita johtaa valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV), ei ole omaa keskusvirastoa, jota on toki ehdotettu viimeisten 10-20 vuoden kuluessa monta kertaa, aina turhaan. Tuomioistuimia, joiden tulisi perustuslain mukaan olla riippumattomia esimerkiksi maan hallituksesta ja oikeusministeriöstä, johtaa hallinnollisesti oikeusministeriö. Tällainen käytäntö on tietenkin ristiriidassa tuomioistuimien riippumattomuuden kanssa, mutta Suomessa hallitukset, ministeriö ja sen virkamiehet tai edes kansanedustajat eivät tällaisesta "pikkuseikasta" välitä.
3. Vielä vuosi pari sitten tuomioistuinten määrärahojen leikkauksia ja resurssien niukkuutta koskevaa kritiikkiä esitti korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, mutta nyt hänkin tuntuu vaienneen kokonaan. Koskelo ei ole tänä vuonna pitänyt Suomessa ainoatakaan juhla- tai muutakaan puhetta, ei ainakaan sellaista, joka löytyisi KKO:n kotisivuilta. Mistä tämä johtuu? Luultavasti siitä, että Koskelo on ilmoittautunut ehdolle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarin virkaan, jonka toimikausi kestää seitsemän vuotta. Jos Koskelo kritisoisi edelleen oikeusministeriötä, oikeusministeriä ja/tai maan hallitusta, hänelle voisi käydä ko.hakuprosessissa ohraisesti eli häntä ei kenties asetettaisi ehdolle EIT:n tuomarin virkaan. Paras siis vaieta ja pitää mölyt mahassaan.
4. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on sentään ollut valppaana. Hän kritisoi verkkokolumnissaan "Rysän päältä" - sangen sopiva nimi VKSV:n asemaa ajatellen - hallituksen kehyspäätöksessä esitettyjä säästösuunnitelmia. Kun syyttäjälaitoksen menoista 85 prosenttia on palkkakustannuksia, merkitsevät ehdotetut säästöt Nissisen mukaan syyttäjälaitoksen väen vähentämistä. Siitä seuraisi asioiden ruuhkautuminen ja koko rikosjuttujen hoidon kriisi. Tämän johdosta Suomen maine kansainvälisen oikeusyhteisön silmissä olisi vaarassa rämettyä.
5. Matti Nissisen puheenvuoro ilmeisesti tehosi, sillä hallituksen budjettiriihessä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sai edes jonkinlaisen, joskin aika heiveröisen torjuntavoiton. Valtioneuvoston eduskunnalle esittämässä budjetissa ehdotetaan, että tuomioistuinten määrärahoja leikataan seuraavan neljän vuoden aikana, ei ministeri Rinteen ehdottomaa summaa, vaan ainoastaan 15 miljoonaa. Vuoden 2015 osalta tuomioistuimien määrärahoja tullaan supistamaan kuudella miljoonalla eurolla.
6. Myös tuomioistuinten menoista selvästi suurin osa koostuu tuomareille, haastemiehille ja kansliahenkilökunnalle maksettavista palkoista, joiden osuus kakista menoista lienee 80-90 prosenttia. Säästöihin jouduttaessa tuomioistuimien henkilöstöä joudutaan vähentämään joka vuosi seuraavan neljän vuoden kuluessa.
7. Tämä tuntuu hermostuttavan tuomareita, syyttäjiä ja kansliaväkeä. Netistä voidaan lukea seuraavanlaisia otsikoita: Kiire estää tekemästä työtäni hyvin Helsingin käräjäoikeudessa, kertoo käräjätuomari (4.8.) - Tuomarit hermostuivat: Kertokaa meille, ketkä jätämme tuomitsematta (20.8.) - Helsingin käräjäoikeuden henkilöstöllä huomenna mielenosoitus säästöjä vastaan (24.9.).
8. Tänään torstaina edellä mainittu mielenilmaus pantiin täytäntöön ulosmarssin muodossa. Ylen verkkouutisssa tapaus otsikoitiin näkyvästi: Tuomarit marssivat työpaikoiltaan - "resursseja ei voida enää vähentää". Jutussa kerrotaan, miten Helsingissä, Tampereella ja Porvoossa puoliltapäivin - varmaankin lounastunnilla (latojan huomautus) - tapahtunut ulosmarssi oli vastalause hallituksen suunnittelemille miljoonien eurojen säästöille ja leikkauksille. Käräjäoikeuksien tuomareiden mukaan säästösuunitelmat tarkoittavat irtisanomisia ja sen myötä juttujen käsittelyaikojen venymistä entisestään.
9. Helsingin käräjäoikeuden pihalla ulosmarssijoiden lukumäärä nousi lähes kahteensataan. Uutisjutun mukaan kahvipöytäkeskusteluissa toistunut huolenaihe odotettavissa olevista irtisanomisista haluttiin kertoa nyt koko kansalle ja kiinnittää päättäjien huomiota asiaan. Viesti päättäjille oli selvä: resursseja ei voida enää vähentää. Henkilökunta on uupunut työtaakan alle ja tuomarit joutuvat jo nykyisin käyttämään omaa aikaansa juttujen valmisteluun ja tuomioiden laatimiseen. Erään käräjätuomarin mukaan säästöt voivat johtaa koko Helsingin käräjäoikeuden alasajoon ja juttujen siirtämiseen "muihin laitoksiin". Ulosmarssijat eivät ole huolestuneita vain omasta tilanteestaan, vaan myös kansalaisten oikeusturva ja juttujen käsittelyaikojen pidennykset haluttiin tuoda esiin.
10. Satuin tv-uutisista näkemään helsinkiläisten ulosmarssin ja tuomareiden haastatteluja. Yksi asia minua hieman ihmetytti, nimittäin mielenosoituksen hiljaisuus. Ulosmarssijat eivät kiroilleet tai potkineet ovia, kuten saattaa tapahtua, jos esimerkiksi Nokian tai jonkin tehtaan väki suorittaa ulosmarssin työpaikaltaan. Tuollainen käyttäytyminen olisi toki tuomareiden kohdalla sopimatonta. Mutta se, ettei ulosmarssijoista kukaan pitänyt pihalla puhetta, jossa osallistujien huoli olisi tuotu kuuluvasti esiin, vaikutti oudolta. Väkijoukko käyskenteli hissukseen ja ikään kuin muina miehinä pihalle, uutisjutun mukaan "kirpeään syysilmaan", seisoskeli hetken paikoillaan ja marssi sitten takaisin sisätiloihin.
11. Puheita pidetään ja lausuntoja annetaan muualla. Lakimiesliiton puheenjohtaja Asko Nurmi, ammatiltaan käräjäoikeuden laamanni, sanoi tänään liittonsa tiedotteessa, että tänään tapahtuneet mielenilmaukset ovat osoitus tilanteen vakavuudesta. Nurmi viittasi Lakimiesliiton oikeusturvaohjelmiin, joissa tilanteen vakavuutta ja resurssien vähäisyyttä on peräänkuulutettu jo pitkään. (Mutta lukevatko poliitikot tällaisia oikeusturvaohjelmia, tuskinpa vain; latojan huomautus). Asko Nurmen mukaan poliittisten päättäjien tulisi viimeistään nyt ymmärtää tilanteen vakavuus. Hän sanoo, että tuomareilla on huoli oikeusvaltion tulevaisuudesta ja että he suorittivat ulosmarssin myös siksi, että ovat peloissaan työnantajansa eli valtion mahdollisuuksista toimia tehokkaasti kansalaisten oikeusturvan toteutumiseksi.
12. Eduskunnan lakivaliokunnassa käsiteltiin tänään hallituksen ensi vuoden budjettiesitystä. Valiokunta kuuli asiantuntijoina mm. hovioikeudenpresidentti Mikko Könkkölää, Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkusta ja valtionsyyttäjä Christer Lundströmia. Varmaa on, että asiantuntijat valittelivat valiokunnan jäsenille tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen resurssien vähäisyyttä ja kritisoivat budjettiesitystä tulossa olevista leikkauksista. Mutta muuttaako tämä sitten jotakin? En usko, sillä lakivaliokunta, joka voi toki lausunnossaan esittää rivien välissä jonkinlaista kevyttä plääp, plääp -krititikiä, tulee "tässä vaikeassa taloustilanteessa" hyväksymään hallituspuolueiden edustajien äänin hallituksen esittämät säästösuunnitelmat sellaisenaan.
13. Valitetaan mitä valitetaan, mutta kyllä tuomioistuinten ja tuomareiden tilanne on nykyisin paljon parempi kuin vielä 1960-, -70 - ja -80 -luvuilla. Tuolloin esimerkiksi alioikeuksissa ja hovioikeudessa istuttiin ja käsiteltiin juttuja, kirjoitettiin pitkiä pöytäkirjoja ja laadittiin tuomioita nykyistä enemmän ja paljon vähäisemmällä väellä. Olen ollut notaarina alioikeudessa, esittelijänä KKO:n lisäksi myös Helsingin hovioikeudessa, jäsenä Vaasan hovioikeudessa ja sen jälkeen kihlakunnan- eli ukkotuomarina 12 vuotta kahdessa tuomiokunnassa. Muistan hyvin, miten tuolloin alioikeudessa istuttiin käräjiä ja paiskottiin töitä lähes joka ilta, usein jopa yömyöhään, eikä edes ajateltu, että "pahus, nyt tätä tehdään omalla ajalla". Käsitettä "oma aika" ei tuomareiden kohdlla tuolloin tunnettu. Toisessa tuomiokunnassa osa tuomareista oli matkalaukkumiehiä, jotka myös asuivat arkipäivät tuomiokunnan tiloissa. Kummassakin alioikeudessa oli tapana, että illalla, sitten kun työt oli saatu tehdyksi, ukkotuomari lähti muutaman notaarin ja jonkun tuomarin kanssa kapakkaan; toisessa tuomiokunnassa Kantakrouvi sijaitsi kätevästi oikeustalon alakerrassa (osoitteessa Topeeka 45; latojan huomautus). Joskus ravintolasta lähdettiin valomerkin jälkeen porukalla vielä tuomiokuntaan jatkoille. - Hyvin meni eikä työn paljoutta valitettu.
39 kommenttia:
Onko blogisti siis sitä mieltä, että kun tuomioistuinten lakimiestyöntekijöillä ei ole työaikaa, töitä on tehtävä niin sanotusti koko ajan? On varsin erikoinen näkemys, jos näin tarkotatte. Tuomioistuin ei liene työpaikkana kuitenkaan niin erikoinen, että työtä on oltava valmis tekemään myös iltaisin, kun muissa ammattiryhmissä näin ei ole. Tuomarit ja esittelijät eivät ole yrittäjiä, vaan ihan tavallisia työntekijöitä. Se, että joskus on toimittu jollakin tietyllä tavalla, ei tietääkseni tarkoita, että näin tulisi toimia aina jatkossa. Oikeuslaitoksen resurssit ovat jo nyt alimitoitetut juttumääriin nähden, eikä niiden leikkaaminen entisestään ainakaan edesauta oikeusturvan toteutumista. Jutut pitäisi kuitenkin käsitellä kohtuullisessa ajassa. Edes nykyisillä resursseilla tämä toteudu.
Tuomarit ja esittelijät eivät olleet aiemminkaan "yrittäjiä", vaan virkamiehiä. Resurssit ja tekniset laitteet olivat paljon vähäisemmät ja huonommat kuin nykyisin. Vanhaan hyvään ja "erikoiseen" aikaan tuomoistuimissa, ainakin alioikeuksissa, pidettiin kunnia-asiana, että kaikki jutut istutaan ja ratkaistaan narsimatta ja nurisematta hyvin ja mahdollisimman joutuisasti. Silloin käräjätuomarit ratkaisivat riita-ja rikosjuttujen lisäksi kansliassa suuren määrän erilaisia hakemusasioita, esim. lainhuuto-ja kiinnitysasioita oli todella vino pino. Nyt vm. asiat on siirretty käräjäoikeuksilta maanmittauslaitokselle ja käräjäoikeuksista on karsittu pois myös paljon muita asioita. Rikosasioista reilu kolmannes käsitellään ja ratkaistaan, ei suinkaan käräjillä, vaan summaarisessa ja kirjallisessa menettelyssä, jossa asianosaiset eivät ole edes saapuvilla. Ensi vuoden alussa tulee voimaan syyteneuvottelu, jonka johdosta taas on paljon rikosasioita, jotka eivät enää mene käräjille jne.
Mutta ne velkajutut vaan olla möllöttävät käräjäoikeuksien asialistoilla. Voi sitä turhan ja tyhmän työn määrää. Ei mitkään resurssit riitä niihin hommiin, eikä notaarien määrä.
Kyllä näin on, valitettavasti!
Mutta saadaanhan tuolla "kikalla" käräjäoikeuksien tilastoihin isoja ja kauniita lukuja "saapuvien" riita-asioiden määräksi, sillä niihin sisältyvät myös nuo puhtaat perintäasiat. Ns. riita-asioista noin 95 prosenttia on juuri mainittuja perintäasioita, joiden ei tietenkään kuuluisi olla lainkaan käräjäoikeuksien rasitteena, vaan ne pitäisi siirtää ulosottoviranomaiselle.
Mutta nyt syys-lokakuun vaihteessa kaksi selvitysmiestä jättää OM:lle ehdotuksensa siitä, tulisiko perintäasiat siirtää käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaiselle vai siirretäänkö ne vain 3-4 käräjäoikeudelle.
Vm. vaihtoehto on hölmö! Näin kerroin, kun selvitysmiehet pyysivät - yllättäen -minultakin lausuntoa ko. asiassa. Perintäasiat tulisi kiireesti siirtää käräjäoikeuksista kokonaan pois.
Ennen vanhaan mainittuja perintäasioita, joita oli nykyhistä selvästi vähemmän, käsiteltiin ja ratkaistiin käräjäoikeuden kansliassa maksamismääräysasioina. Tuolloin alituomarit vahvistivat myös kaikki rangaistusmääräykset.
Tuomarit hermostuivat: Kertokaa meille, ketkä jätämme tuomitsematta (20.8.) -
Kannattaisiko tämän tuomarin jättää ainakin syyttömät tuomitsematta?
Tuomareille kokonaistyöaika!
Toisaalta jos määrärahoja vähennetään ja kuluja pistetään kuriin ja toimintaa muutenkin tehostetaan niin vuosikymmenen kestävät Ulvila-tapaukset voisivat vähentyä ja lopullinen tuomio saada aikaan nopeammassa aikataulussa.
Muitakin tarinoita entisajan työn määrästä on kuultu, oman praktiikan hoitaminen hovioikeuden viskaalin viran ohella ei tainnut olla tavatonta. Nykyäänhän tämä ei olisi mahdollista, vaikka sivutoimilupa heltiäisi (tuskinpa vaan).
Töiden hoitaminen iltaisin, yömyöhään ja viikonkoppuisin nurkumatta edellyttää käytännössä lapsettomuutta tai muiden huoltovelvollisuuksien puutetta, tahi melkoista välinpitämättömyyttä näitä lähimmäisiä kohtaan. Jos tuomarikunnasta tavoitellaan jonkinlaista munkkikuntaa - puhtaasta kutsumuksesta aina valmis palvelemaan oikeudenhoidon tarpeita - jää jäljelle varsin erikoinen väki hoitamaan tuomitsemistoimintaa. Parhaimmisto karkaa muihin tehtäviin (esimerkkinä mieleen nousee heti eräs presidentti).
Selvä tosiasia on kuitenkin se, että Ruotsiin verrattuna meikäläinen oikeuslaitos (tuomioistuimet, syyttäjät, oikeusapu) on auttamatta aliresursoitu, olemme noin kolmasosan Ruotsia jäljessä siinä, mitä valtio panostaa sektoriin henkeä kohden laskettuna. Toisin ilmaisten, oikeuslaitoksen budjetin osuus koko valtion budjetissa on 1,5 %, Ruotsissa 2,1 %. Ruotsissa on myös pitkät oikeusvaltion perinteet, aivan eri tavalla kuin pitkään suomettuneessa Suomessa.
Hm, puoli tuntia kestänyt tallustelu käräjäoikeuden pihalla ei toki ollut mikään kunnon ulosmarssi eikä se johda mihinkään eli säästöpäätöksen peruuttamiseen. Mikseivät tuomarit ja syyttäjät marssineet himaan asti ja pysytelleet siellä koko loppuviikon! Nyt porukka marssi lähes heti takaisin sisälle jatkamaan töitään. Siis ei vain ulosmarssi vaan myös "sisäänmarssi"!
Blogisti on oikeassa sinä, että tuomioistuinresurssit ovat paremmalla tasolla kuin menneinä vuosikymmeninä ja vaikkapa 1990-luvun alussa, jolloin laman vuoksi käsiteltävien asioiden määrä kasvoi huomattavasti, käsiteltävinä oli laajoja riita-asioita, tuli kokonaan uusia asiaryhmiä ja samanaikasiesti valmistauduttiin alioikeusuudistukseen ja kouluttauduttiin uusiin menettelytapoihin. I
Ihmetellä sopii, minkä vuoksi riidattomia velkomuksia vielä käsitellään tuomioistuimessa, kun esimerkiksi kiinteistöasiat saatiin siirrettyä tuomioistuimesta ja konkurssiasioissa tehtäviä siirrettiin pesänhoitajalle(perustellen, että tuomioistuimen tehtävä on riitaisuuksien ratkaiseminen, mikä ei tunnu tässä yhteydessä olevan merkityksellinen argumentti)
Tuomareiden mielenilmaus ulosmarssin muodossa ei suinkaan tapahtunut "tänään torstaina" (25.9), kuten blogisti väitti vaan se pidettiin keskiviikkona 24.9.
Heh, heh! Tarkkoja ja epäolennaisiin pikkuseikkoihin mieluusti takertuvia ihmisiä nämä kommentaattorit!
Tuomarilla ei ole työaikaa, mikä johtaa suurimmalla, vastuullisella, osalla tuomareista valtion viikkotyöaikaa pitempään todelliseen työaikaan. Jos tuomareiden määrä vähentyy, mikä tapahtuisi vähentämällä joka vuosi käräjäoikeuksille annettavien määräaikaisten käräjätuomareiden määrää vähentämällä, olisi tuomareilla esimerkiksi entistä vähemmän aikaa käsitellä mm. telepakkokeinoja. Nyt niihin ei ole aikaa enempää kuin 15 minuuttia/asia. Sitten on otettava jo toinen asia esille, että saataisiin käsitellyksi mahdollisesti kymmenien telepakkokeinojen lista. Nytkään telepakkokeinojen käsittely ei HS:n uutisoinnin ja Reinbothin Lakimiesuutisissa kertoman perusteella ole kyselyoikeuden käyttämisen osalta asianmukaista. Telepakkokeinojen perustelut jäävät puutteellisiksi, koska päätöksessä useimmin piitataan hakemuksen perusteisiin eikä mitään näyttöä siitä, että tuomari olisi käyttänyt kyselyoikeuttaan, ole. Oikeuskäytännössä on selvät esimerkit siitä, että jos kirjoitettuun asiakirjaan ei ole otettu kunnon perusteita, ne eivät paikkaannu sillä, että "suullisesti tästä puhuttiin". Vinkki tuomareille: Atk:lla olevissa päätöspohjissa on lakifraasien välissä vapaakenttä, joihin voi kirjoittaa kyseltäessä saadut lisätiedot. Voisin sanoa, että ainakin kolmannes telepakkokeinoista kumottaisiin, jos kuunneltavat yms. jaksaisivat kannella eli käyttää muutoksenhakukeinoaan. Vinkki asianajajille: telepakkokeinoasian kantelusta maksetaan joko oikeusapupalkkio tai kantelijan asiamieskulut oikeusapupalkkiota kalliimman taksan mukaan.
Telepakkokeinojen käsittely- ja perustelukulttuuri on jo nyt sellainen, että voimavarojen vähentäminen yksistään tällä alueella ei johda parannuksiin vaan huononnuksiin. Ratkaisujen tekeminen on käsityötä ja käsityö vaatii tekijänsä.
Telepakkokeinojen käsittely eroaa myös muusta tuomarintyöstä. Hakijan = poliisin lisäksi istunnossa ei ole vastapuolta, jonka perusteet huomioituna ratkaisusta tulisi kunnollinen. Tuomari on tilanteessa aivan yksin ja yrittää poliisin läsnä olessa saada tehdyksi jonkinlaisen ratkaisun. Tuollainen ratkaisutilanne vaatii tuomarilta enemmän kuin asian ratkaiseminen kontradiktorisessa tilanteessa. Jos poliisilla ei tuolloin ole puhtaita jauhoja pussissaan, tilanne menee vieläkin vaikeammaksi.
Ongelmaa voi vähentää ainoastaan työskentelyajan = työrauhan antaminen tuomarille, mikä tarkoittaa suomeksi esimerkiksi Helsingin KO:n tasolla tuomarintyön kohdistamista eli tuomarinvirkoja. Lisäksi pakkokeinoasioiden käsittely- ja perustelukoulutus on tarpeen.
HS:n ja Lakimiesuutisten kirjoitusten perusteella lehdistö onkin tällä hetkellä parempi pakkokeinojen valvoja kuin oikeusasiamiehen virasto. Kun kysymyksessä ei ole lehdistön kautta julkisuuteen tulleita yksittäisiä telelupia koskeva asia vaan myös perustelukulttuuriin kuuluva asia, vinkki HS:n toimittajille vinkin: Olisiko EOA:n valvontatoimien laadussa ja määrässä ja kohdentumisessa jokakin, jonka julkistaminen kuuluu lehdistön tehtäviin? Tullaanko täälläkin saamaan vastaukseksi, että ei ole voimavaroja?
”Kummassakin alioikeudessa oli tapana, että illalla, sitten kun työt oli saatu tehdyksi, ukkotuomari lähti muutaman notaarin ja jonkun tuomarin kanssa kapakkaan”.
Se, joka yrittää rentoutua työstressistä viinan voimalla kehittää itselleen vain alkoholiongelman. Onneksi nykyaikana ollaan hieman viisaampia eikä hoideta hommia näin kosteissa tunnelmissa!
Ravintolassa ei tarvitse välttämättä kitata niin kauheasti, että jollekulle kehittyy - ehkä vain pelkästä katselemisesta - alkohooliongelma! Kohtuus kaikessa, niin myös tuon alkoholiongelman korostamisen suhteen.
En muuten kertonut blogijutussa mitään "viinan voimalla" rentoutumisesta tai suositellut ravintolassakäyntejä muille.
Nykyaikana tuomarit tekevät mitä tekevät, ainakin he osaavat valittaa näkyvästi resurssien vähäisyyttä. Mutta eikö heidän pomojaan laamanneja ja presidenttejä kuulla jatkuvasti ja säännöllisesti edsukunnan valiokunnissa ja haastatella telkkarissakin. Miksi he eivät ole saaneet aikaan minkäänlaista kohennusta asioihin?
Itse rupesin ukkotuomariksi 35-vuotiaana, mutta nykyisin käräjäoikeuden laamanneiksi, esim. Helsinkiin, saatetaan nimittää kuusikympisiä ja auttamattomasti parhaat päivänsä jo nähneitä tyyppejä, jota vain kauhistelevat "sivistyneesti" asioiden laajuutta, resurssien puuttteita ja tuomareiden vähäisyyttä. Siitäkö heille todella vain maksetaan?
Tuomareiden työtavoissa lienee kohentamisen varaa.Ns.sporttelituomioistuimissa auskultoineet olivat pakon sanelemina yleensä ohjattu ja tottuneet julistamaan ratkaisuja istunnoissa välttäen "lausunnolle lykkäämistä".Nykyään jopa tavanomaisissa asioissa annetaan varsin yleisesti kansliatuomioita istuntojen ollessa lähinnä todisteiden vastaanottotilaisuuksia.Mikään tuomareiden toimien valvontaviranomainen ei liene puuttuneet tähän,vaikka OK 24:8.2:n mukaan vain laajassa tai vaikeassa asiassa kansliatuomio on sallittu ja silloinkin vain edellytyksin,että tuomioistuinten jäsenten välinen neuvottelu tai tuomion laatiminen sitä vaatii.Olennainen osa kansliatuomioita annetaan yhden tuomarin kokoonpanossa käsitellyissä asioissa,joissa neuvotteluedellytys ei edes tule kysymykseen.
Jos tuomari ei kykene menemään edes rutiiniasian istuntoon siinä tarkoituksessa,että hän käyttää siellä tuomiovaltaansa eli tekee ja julistaa ratkaisun istunnon päätteeksi ,hän on väärällä alalla.Istunnot venyvät turhan usein siitä syystä,että tarpeetonta todistelua ei edes pyritä rajoittamaan ja puheenjohtaja unohtaa prosessin johtamisen sallimalla tarpeetonta toistoa lausumissa ja samojen kysymysten esittämistä todisteluvaiheessa.
Monien tuomareiden työtapojen muutos toisi ajallista säästöä tehtäviä hoidettaessa.Olisi myös syytä muuttaa lakia niin,että ilman asianosaisten suostumustakin tuomioiden julistaminen pääpiirteittäin olisi mahdollista.Joka tapauksessa tällaisia suostumuksia pitäisi tiedustella asianosaisilta nykyistä useammin,jotta ratkaisujen tekeminen istunnoissa tehostuisi.Kansliatuomioita pitäisi voida antaa vain poikkeuksellisen vaikeissa ja laajoissa asioissa.
Vasta kun työtapoja on kehitetty,tulee arvioitavaksi ovatko jonkun yksikön tuomariresurssit riittämättömät.Pitäisi myös nykyistä ponnekkaammin selvittää resurssien oikeudenmukaista jakautumista tuomioistuinten kesken.Nähtävästi kasvukeskusten tuomioistuinten työmäärän lisääntymisongelmiin ei reagoida riittävän nopeasti.
Tällaiset muodolliset kuulemistilaisuudet ja vailla kokonaiskuvaa perustettavat uudet työryhmät syövät nekin osaltaan tuomitsemistoiminnan resursseja. Tuomioistuinvirasto voisi helpottaa tilannetta.
Olen ollut kuluneen vuoden (tarkasti 11 kk) aikana ollut 6 kertaa tuomioistuimessa jossain asiassa jollain tapaa osallisena. Kerran on annettu päätös heti, muuut kansliasta, vaikka jutut on yhtä lukuun ottamatta olleet yksinkertaisia. Ainoa heti annettu päätös ei ollut yksinkertaisin, mutta puhenjohtaja oli perilla asiasta ja laista.
Kyllä, surkeaksi on tuo käytäntö noiden kansliatuomioiden kanssa mennyt!
Sehän se omalta osaltaan viivyttää oikeudenkäntiä ja ratkaisun saantia, tietty.
Eivätkö nämä käräjäoikeuksien laamannit saa edes tuollaista yksinkertaista asiaa kuntoon, että kansliatuomoita ei annettaisi ja käsittelyä lykättäisi sitä varten muutoin kuin todella vaikeissa ja tosi laajoissa jutuissa?
Eivät näköjään. Eivät ne halua tällaisiin todellisiin epäkohtiin puuttua. Hoitavat vaan aina vaan sitä iänikuista "hallintoa". On se idioottimaista touhua.
Esim. käräjäoikeusprosessin kehittämiseen ja uudistamiseen ei välttämättä tarvita mitään lainmuutoksia. Käräjäoikeudet voivat nimittäin aivan hyvin ja nykyisin voimassa olevan lain nojalla kehittää ja parantaa omia menettelytapojaan omin toimin, jos niillä vain on taitavia ja päteviä laamanneja, jotka ottavat asiat ja lainkäytön kehittämisen tosissaan.
Ikaalisissa aikoinaan kehitettiin alioikeuden riita-asioiden oikeudenkäyntiä monilta osin jo ennen lakia eli monta vuotta ennen alioikeusuudistuksen voimaantuloa 1993. Lehdistössäkin puhuttiin joskus "Ikaalisten mallista".
Omien kokemusten pohjalta kirjoitin vuonna 1989 Defensor Legis -lehteen artikkelin, jonka otsikkona oli " Tuomioistuin oikeudenkäyntimenettelyn kehittäjänä" (DL 1989 s. 56-77). Lukekaapa sieltä, miten se tapahtuu.
Jos Koskelo kritisoisi edelleen oikeusministeriötä, oikeusministeriä ja/tai maan hallitusta, hänelle voisi käydä ko.hakuprosessissa ohraisesti eli häntä ei kenties asetettaisi ehdolle EIT:n tuomarin virkaan."
Luulempa, että pikemminkin päinvastoin.
Huolestuttavampana pidän sitä, että Koskelon puheiden painotus on muuttunut: aiemmin hän korosti kategorisesti, että ihmisoikeussopimusten myötä Suomi on sitoutunut kunkin hallituksen linjauksista riippumatta ylläpitämään oikeusvaltiota. Viimeisimmissä puheissa hyväksytään tarve säästää, pahoitellaan vain aikataulua eli että ne tehdään ennenm tuomioistuinten mittavia uudistuksia.
En osaa olla näkemättä, että Koskelon pyrky EY-tuomioistuimeen ei liittyisi kummankin korostuksen nuivaan vastaanottoon valtion rahoista päättävien taholta.
"kyllä tuomioistuinten ja tuomareiden tilanne on nykyisin paljon parempi kuin vielä 1960-, -70 - ja -80 -luvuilla. Tuolloin esimerkiksi alioikeuksissa ja hovioikeudessa istuttiin ja käsiteltiin juttuja, kirjoitettiin pitkiä pöytäkirjoja ja laadittiin tuomioita nykyistä enemmän ja paljon vähäisemmällä väellä."
Asia, mitä blogisti ei suostu myöntämään, on se, että 1993 alkaen lanseerattu suullinen prosessi riita-asioiden perusteellisine valmisteluineen ja rikosasioiden suullisine jankutuksineen on pidentänyt käsittelyjä ja nostanut oikeudenkäyntikuluja.
Tyypillinen ravintolapahoinpitely, joka raastuvanoikeudessa hoidettiin 15varttitunnissa ja kihlakunnanoikeudessakin kolmessa vartissa vaatii nykyään puoli päivää, kun kaikki jankutetaan moneen kertaan suullisesti ja suuri draama innostaa vastaajan vetoamaan hätävarjeluun tms.
Se, mikä on muuttunut, on se, että aikaa käytetään nykyään enemmän tärkeämpiin juttuihin ja niiden huolelliseen perustelemiseen. Niitä tehdään iltaisin ja öisin nurisematta. Blogistin kannattaisi pyrkiä olemaan yhteydessä johonkin virassa olevaan tuomariin.
Pidän toki yhteyttä useamman tuomarin kanssa, mutta he ovat varmaankin siitä pätevämmästä päästä, sillä eivät he ruikuta tuollaisista "vaikeuksista" ja tavalla kuin anonyymi tekee.
Anonyymi selvästi liioittelee ja vaikeroi täysin turhista asioista! Asianosaiset eivät toki jankuta, jollei heitä päästetä jankuttamaan ja anneta jankuttaa täysin rauhassa. Tuomarin aktiiviseen prosessinjohtoon kuuluu, ettei turhaa jankuttamista siedetä vaan asiaan puututaan.
Tuomioiden perustelut eivät nykyisin käräjä- ja hovioikeudessakaan useinkaan päätä huimaa, vaikka asian käsittelyjä lykätään usein ja selkeän pääsääntöisesti - siis vastoin lain sanamuotoa - viikkokaupalla kansliatuomion antamista varten.
Alioikeusuudistusta ei lanseerattu vuonna 1993, vaan se tuli tuolloin voimaan; siirtymäaika oli tosi pitkä eli pari vuotta, eli tuomareille varattiin ruhtinaallisen pitkä aika mukautua ja sopeutua uudistukseen. Mutta esim. Helsingin käräjäoikeuden tuomarit pullikoivat kiivaasti koko uudistusta vastaan koko 1990-luvun ajan! Heillä oli varmaankin tähän päällikkötuomarin eli laamannin siunaus.
Väite siitä, että riita-asioiden oikedenkäyniten pitkittyminen olisi vuoden 1993 lainmuutoksen syytä, on perätön. Laki on hyvä ja samanlainen kuin muissakin maissa. Se, että käsittelyt viivästyvät ja pitkittyvät, johtuu tuomareiden tasosta ja siitä, etteivät he osaa tai edes halua pitää naruja käsissään vaan antavat asianajajien käytännössä johtaa koko prosessia.
Tuomarit pääsevät tai ainakin kuvittelevat päääsevänsä tällä tavoin itse helpommalla! Ja lykkäävät kaikki jutut "lausunnolle" eli kansliatuomion antamista varten viikko- tai jopa kuukausikaupalla.
Hovioikeuden tarkastusviskaalit eivät halua puuttua edes selvästi lainvastaisiin alioikeuksien menettelytapoihin kansliatuomioiden antamisessa ,koska hovioikeudet eivät näe mitään ongelmaa tavassa,joka on hovioikeuden arkipäivää.On vaikea kuvitella,että esimerkiksi lapsen huoltoriidassa olisi muutama vuosikymmen sitten laadittu ratkaisu kansliassa.On tuomareita,jotka eivät saa aikaiseksi ratkaisua istunnossa edes siis perheoikeudellisissa asioissa,jotka pitäisi pystyä käsittelemään ja ratkaisemaan mahdollisemman nopeasti.Miksei kukaan asianosainen kantele tuomarin menettelystä ylimmille lainvalvontaviranomaisille?
Hovioikeuksien tarkastusviskaalien toiminnalla ei juurikaan ole merkitystä.
Hovioikeudet, tarkastusviskaaleista nyt puhumattakaan, eivät puutu myöskään siihen käräjäoikeuksissa toistuvasti esiintyvään epäkohtaan, että käräjäoikeduet ylittävät lähes aina OK 24 luvun 8 §:n 2 momentissa säädetyn 14 päivän määräajan, jonka kuluessa kansliatuomio on annettava.
Näin tapahtuu siksi, että hovioikeudet itse syyllistyvät samanlaiseen laiminlyöntiin omisssa pääkäsittelyn jälkeen annettavissa tuomioissaan. Hovioikeudella tuo määräaika on, jostakin syystä, tuplasti pidempi eli 30 päivää, mutta sekään ei riittä, sikllä hovioikeuksien arkipäivää on, että tuomion antamiseen kuluu 2-3 kuukautta tai joskus jopa puoli vuotta.
Näin ne käsittelyajat pitenevät!
Miksei kukaan asianosainen kantele tuomarin menettelystä ylimmille lainvalvontaviranomaisille?
Miksi kantelisi ?
Yritysmaailmassa tuotannon parissa vaikuttaneelle kuulostaa, että laadulliset toiminnan jatkuvaa kehittymistä seuraavat työkalut puuttuvat kokonaan tuomioistuinten käsittelystä. Uskoisin, että esimerkiksi Leania ja sen Kanbania tai Six sigmaa on sovellettu "suuressa maailmassa" myös oikeusistuimissa.
Monikohan tuomioistuin on edes miettinyt 9001 tai muita sertifiointeja toiminnalleen, jotka osaltaan ohjaavat edes jonkinlaiseen kehitykseen toiminnassa? Tavoitteet rakentuvat toiminnan ytimen kautta.
Joskus hyvä johto osaa itsekin viedä jatkuvaa ja hyvää kehitystä toimintaansa, mutta liian usein prosessien annetaan kerätä erilaisia rönsyjä. Rönsyjä kertyy, kun toimintatapoja opetetaan seuraaville ja jokainen keksii yhä uusia tärkeitä asioita. Siitä seuraa pääasian venyminen ihan luonnostaan. Jos tavoitteeksi otetaan säästöjen seurauksena vain alhainen läpimenoaika, joka runnotaan läpi huomioimatta rönsyjä, leikataan laadun kannalta tärkeistä tehtävistä. Käytännössä se tarkoittaisi leikkauksia laadusta. Eri työkalujen käyttöönotto auttaa löytämään ne ylimääräiset asiat, esim. Leanissa nk. "roskat" ja siivoamaan ne pois prosessista. Kun työkalut auttavat kaikkia näkemään samat "roskat", siivoamiseenkin on helpommin saatavissa konsensus.
Mitä siistimpi prosessi, sen helpompi siitä on saada lopputulos. Kun prosessi on selkeä, ei iltaa tarvitse venyttää pikkutunneille. Tuomarien lähdettyä jo virka-ajan puitteissa kotiin perheidensä ja harrastusten pariin stressinpurku pikkutunneilla lähikapakassa jää jatkossakin muille vakiasiakkaille.
Olen vierailut silloin tällöin Turun hovioikeudessa. Odotellessani ulkona, huomaan, että useita neuvoksia ja esittelijöitä tulee rakennukseen klo 9-9.30 aikoihin.
Pääkäsittely näyttävät enimmiltään alkavan kello 10, joskus 9.30 ja joskus jopa klo 9.Virastoaika alkaa kello 8, vaikka se ei lainkäyttöhenkilöstöä koskekaan.
Kertooko havainto työmäärästä, tehokkuudesta vai vain työrytmistä, joka jatkuu iltaan. En tiedä.
Prosessin "selkeys" on yksi laatuvaatimus, mutta ei toki ainoa. Ja mitä prosessin selkeydellä sitten oikeastaan tarkoitetaan, tästäkin asiasta mielipiteet saattavat vaihdella.
Oikeudenkäynnin laatu ei riipu yksinomaan tuomareista, sillä oikeudessa, eivät vain käy, vaan prosessia käyvät ja asioista riitelevät asianosaiset ja heidän avustajansa ja asiamiehensä, syyttäjä ja syytetty jne. Asian vaikeuaste vaikuttaa käsittelyn kestoon, varmuuteen ja ymmärrettävyyteen.
Prosessin joutuisuuden ja tehokkuuden lisäksi asian käsittelyn tulee olla myös ja ennen kaikkea varmaa menttelyä, jossa asia selvitetään riittävän perusteellisesti, jotta jutussa päästäisiin oikeaan lopputulokseen tosiasia- eli näyttökysymysten ja toisaalta juridisten kysymysten eli lain soveltamista koskevien kysymysten osalta.
Ns. ennen vanhaan juttuja ei muuten istuttu ilta- tai jopa yömyöhään siksi, että prosessin selkeydessä olisi ollut puutteita, vaan siksi, että oikeuden ovelle pannut juttulistat olivat pitkiä eli istuntopäiville oli kasattu tosi paljon juttuja, jotka kaikki piti käsitellä eikä siihen usein virka-aika millään riittänyt. Jutun lykkääminen ns. lausunnolle eli tuomion tekemistä ja perustelemista varten oli kielletty, joten päätökset piti kirjoittaa ja julistaa heti jutun päättymisen jälkeen.
Olen jäänyt 65-vuotiaana v. 2008 eläkkeelle Helsingin HO:n hovioikeudenneuvoksen virasta, sitä ennen viisi vuotta Kouvolan HON:na ja kymmenen vuotta Korkeimman oikeuden esittelijänä, myös muuta kokemusta on.
Ja kokemukseni on, että kollegat ja minä teimme työajasta riippumatta töitä kotona, paperit kulkivat mukana.
En ymmärrä tätä valitusta, jokat tuomareihin kohdistuu, mutta onhan se hyvä, että Ikaalisissa on sentään ollut kunnon tuomari. Ja niin fiksu, että neuvoja riittää muillekin.
Nykyinen oikeusministeri on kiltti tyttö, talar svenska, mutta ei taistele oikeuslaitoksen puolesta. Taistelijaa tarvittaisiin, kansalaisten oikeusturva murenee (tosin sitä ei blogistiin mukaan ole ollutkaan, joten mitäs siitä, vai...?)
Pakkokeinojen käsittely on kyllä hiukan kummallisesti säädetty. Säännöksen (esim. PKL 10:43.2: "Salaista pakkokeinoa koskeva vaatimus on otettava viipymättä tuomioistuimessa käsiteltäväksi vaatimuksen tehneen tai hänen määräämänsä asiaan perehtyneen virkamiehen läsnä ollessa.") sanamuodosta on ilmeisesti tehty ja tehdään päätelmä, että käräjäoikeus ei saisi kirjallisen puutteellisen hakemuksen vastaanotettuaan pyytää täydentämään sitä ennen kuin asiaa voidaan enemmälti käsitellä, vaan asia on käsiteltävä pakkokeinoistunnossa. Tämä ei tietenkään ohjaa poliisia laatimaan kovinkaan hyviä pakkokeinohakemuksia.
Sitä kyllä ihmettelen, miksei tällaisia puutteellisia lupahakemuksia vain hylätä, vaan mukaudutaan tähän "no selvitetään tätä nyt sitten suullisesti..." -malliin. Hylkäämiseen ei istunnossa kestä kuin yksi minuutti. Poliisi laatikoon sitten paremmin perustellun hakemuksen.
Anonyymin käsitys, jonka mukaan tuomari ei voisi eikä saisi pyytää täydentämään puutteellista pakkokeinohakemusta jo ennen asian suullista käsittelyä, ei pidä paikkaansa. Tuomarin velvollsuutena on tarakstaa, täyttääkö hakemus esim. vaadittavien tietojen yksilöinnin osalta säädetyt vaatimukset. Tuomari voi pyytää hakijaa pyytää täydentämään hakemustaan heti eli jo ennen istuntoa tai tekemään sen tuomarilta saamiensa ohjeiden mukaan viimeistään suullisessa käsittelyssä.
Koskeloko vaiennut? Omaan kansiooni on kertynyt häneltä tältä vuodelta kolme artikkelia ja kolme lausuntoa eduskunnan valiokunnille. Kaikissa näyttää olevan painavaa kritiikkiä.
Blogijutussa puhuttiinkin vain presidentin puheista. Artikkelit eivät ole puheita ja eduskunnan valiokunnissa kuultavat asiantuntija eivät pitä palo-tai muitakaan puheita.
Blogijutussa puhuttiinkin vain presidentin vuonna 2014 pitämistä puheista, tarkemmin sanottuna sellaisista puheista, jotka on pidetty kotimaassa (Suomessa) ja jotka mainitaan KKO:n kotisivulla. Kirjoitetut artikkelit eivät ole puheita. Eduskunnan valiokunnissa kuultavat asiantuntija eivät taas pidä kansanedustajille (tai toisilleen) palo-tai muitakaan puheita.
Hovioikeuksissa eläkkeelle lähtö tapahtuu useimmiten lähellä lakisääteistä eroamisikää eikä 63 vuotta täytettyä. Varhaiseläkkeet ovat erittäin harvinaisia.
Kertooko eroamisikä korkeasta motivaatiosta vai kevyehköstä työmäärästä ? Toivottavasti oikeusturvan ja valtion talouden kannalta ensimmäisestä.
"On vaikea kuvitella,että esimerkiksi lapsen huoltoriidassa olisi muutama vuosikymmen sitten laadittu ratkaisu kansliassa."
Lasten riitaisten huoltoriitojen laatu on vuosikymmenissä muuttunut täysin. Ensinäkin isien rooli on muuttunut parisuhteen aikana, jolloin erotilanteessa on kaksi lastensa huollosta (=asumisesta) aidosti kilpailukykyistä vanhempaa. Toiseksi valtaosa lapsiasioista ratkaistaa sovinnolla, usein ns follo-menettelyssä. Riideltäväksi jäävät vain aidosti riitaiset, kimurantit jutut, joissa esitetään runsaasti näyttöä. Yhä kasvavassa määrin niihin liittyvät monikultuurisista parisuhteista johtuvat syvät erot perusarvoista ts millainen on hyvä elämä lapselle. Kun kyse on ammattieettisesti vaativa juttu ts lapsen tulevaisuudesta päättäminen, työnsä vakavasti ottava tuomari haluaa rauhassa harkiten punnita tuon näytön - tyytymättä ylimalkaiseen kokonaisvaikutelmaan - ja kirjoittaa harkintansa lopputulokseen hyvät perustelut, jotka eivät synny hetkessä istunnon yhteydessä.
Hovioikeudetkaan eivät puutu kansliatuomioihin, koska ne haluavat hyvin perustellun KO:n tuomion, jota ei tarvitse muuttaa. Tuo on kaikkien etu, ettei lasta tarvitse "pallotella" ristiriitaisten päätösten nojalla.
"Hovioikeuksissa eläkkeelle lähtö tapahtuu useimmiten lähellä lakisääteistä eroamisikää eikä 63 vuotta täytettyä... Kertooko eroamisikä korkeasta motivaatiosta vai kevyehköstä työmäärästä"
Ei se voi kertoa kehyehköstä työmäärästä, koska eläkkeellä työmäärä on kaikkein kevyin: sitä ei ole ollenkaan. Sivusta seuranneena voin todistaa, että kyse on korkeasta motivaatiosta ts. aidosta halusta toteuttaa oikeudenmukaisuutta.
Lähetä kommentti