1. Keskusta voitti vaalit. Puolueen voitto oli kuitenkin odotettua pienempi. Kun gallupit ennustivat kepulle 23-24 prosentin ääniosuutta, puolueen äänisaaliiksi jäi 21,1 prosenttia. Paikkoja keskustalle povattiin kaikissa gallupeissa reilusti yli 50, mutta puolue saa eduskuntaan "vain" 49 edustajaa. Veret seisauttavasta vaalivoitosta ei nyt voida puhua.
2. Helsingistä keskustalle ennustettiin jopa 3-4 paikkaa, mutta mitä tapahtui? Keskusta sai Helsingistä vain yhden (1) kansanedustajan eli Olli Rehnin. Hänen äänimääränsä jäi aika alhaiseksi, vain hieman yli 9 000 ääntä. Se oli ex-komissaari Rehnille ja keskustalaisille paha pettymys. Ei tullut Rehnin Ollista valtakunnan ääniharavaa, mutta ei tämä mikään yllätys ollut, sillä ovathan suomalaiset joutuneet katselemaan ja kuuntelmaan Rehnin lähes tulkoon tankeroenglantia komissaarina lähes 10 vuoden ajan. Tuskinpa Ollista leivotaan noin vaisulla menestyksellä edes ministeriä. Kaksi saman puolueen kuivahkoa narisijaa - Sipilä ja Rehn - samassa hallituksessa - se olisi sentään kansalle jo liikaa.
3. Yllättävintä, mutta joidenkin mielestä toki jopa toivottua, oli se, että ex-ministeri Paula Lehtomäki putosi eduskunnasta ja jää varaedustajaksi. Tämänkin asian kohdalla voisi kyynisesti sanoa, että hyvä juttu! Puoluesihteeri Timo Laaninen, tämä vanha puoluejyrä ja poliittinen agitaattori sekä nykyinen teologian yo., jäi kauas, todella kauas läpimenosta; ääniä kertyi Timolle vain 751. Tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, miten Laaninen sekoili pahemman kerran mm. keskiolutasiassa ja Soten maakuntamallissa kertoen avoimesti, että vm. uudistus merkitsisi koknaan uutta veroa eli maakuntaveroa. Timo Laanisen tehtävä kepun puoluesihteerinä taitaa tulla pian päätökseen, minkä jälkeen hän voi keskittyä teologian opintoihinsa.
4. Paavo Väyrynen valittiin Eduskuntaan, nyt Lapista. Paavon äänimäärä jäi kuitenkin todella alhaiseksi, vain 6 900 ääneen. Todella paha pettymys Väyryselle ja hänen kannattajilleen. Patesta ei ole enää ääniharavaksi, äänikuninkuudesta puhumattakaan. Hän hävisi näissä vaaleissa n. 3000 ääntä entiselle lehdistöavustajalleen Katri Kulmunille ((27), joka sai Lapista 9 700 ääntä. Paavon aika valtakunnanpolitiikassa on auttamattomasti päättymässä ja hän joutuu palaamaan, kun ministerin paikkaa ei tietenkään tule, takaisin mepiksi Brysseliin. Hyvä niin!
5. Moni istuva keskustan kansanedustaja putosi uudesta eduskunnasta. Toisaalta jotkut vanhat kasvot äänestettiin, ihme kyllä, sinne takaisin. Heistä mainittakoon Olavi Ala-Nissilä Varsinais-Suomesta. Keskustan monen vanhan kansanedustajan äänimärää laski selvästi. Esim. Seppo Kääriäinen sai omasta vaalipiirissään vasta kolmanneksi tai neljänneksi eniten kepulaisten äänistä, ja Matti Vanhasen äänimäärä jäi noin 11 000:een. Mauri Pekkarinen sai Keski-Suomessa kokoon reilut 9 000 ääntä. Vaalien suurimmalla budjetilla eduskuntaan yrittänyt Pekka Puska jäi valitsematta, ja niin kävi myös Hannu Takkulalle.
6. Melko heppoisella kannatuksellaaan Vanhasen ja Pekkarisen voi olla turha tavoitella ministerin salkkua Juha Sipilän hallituksessa. Vanha venkoilija ja koplaaja Satakunnasta eli Kauko Juhantalo, 73, äänestettiin jälleen neljän vuoden tauon jälkeen Arkadianmäelle. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ihme, sillä niin outoa porukkaa siellä Satakunnassa asuu ja vaaleissa äänestää - tästä blogistilla on Pohjois-Satakunnassa yli 20 vuotta asuneena kokemusta.
7. Kokoomus keräsi vaaleissa toiseksi suurimman äänipotin, 18.2 prosenttia, joka uupuu keskustan ääniosuudesta vain reilut kolme (3) prosenttiyksikköä. Puolue sai kuitenkin läpi vain 37 kansanedistajaa, jossa on pudotusta viime vaaleista seitsemän paikkaa. Alex Stubbin äänimäärä putosi reilusti, mutta hän sai koko maassa sentää kolmanneksi eniten ääniä, vaikka hävisi Juha Sipilälle 10 000 ääntä. Uutena kokoomuslaisena eduskuntaan nousee odotetusti Hjallis Harkimo, sen sijaan poika-Harkimo (Joel) ei päässyt läpi Helsingistä; rajansa siis toki kaikella. Vanha konkari Kimmo Sasi - "mies kuin unelma" (hehheh) - Tampereelta putosi eduskunnasta 32 vuotta siellä istuttuaan, mutta tämä ei ollut minulle kovin suuri yllätys, sillä Sasin äänimäärä on laskenut tasaisesti vaali vaalilta. Kuka nyt joutuu (pääsee) istumaan eduskunnassa Ben Zyskowiczin vieressä, kun Sasia ei enää eduskunnassa nähdä? Ei kai vain Pertti Salolainen, 73, joka äänestettiin jälleen - minulle kyllä jostakin käsittämättömästä syystä - eduskuntaan.
8. Lapin vaalipiirin ainoa kokoomuslainen kansanedustaja eli Heikki Autto jäi nyt valitsematta, mitä voidaan pitää vahinkona. Laura Räty, joka harrasteli omituista "tuolileikkiä" sittemmin vaaleista luopuneen Lasse Männistön kanssa, ei päässyt eduskuntaan. Tämä oli täysin oikein Rädylle ja kokoomukselle, sillä niin heikot olivat Laura Rädyn eväät ja saavutukset hallituksessa. Stubb teki pahan virheen valitessaan Rädyn viime kesänä hallituksen jäseneksi. Räty palaa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaan, josta maksetaan paljon parempaa palkkaa kuin kansanedustajille. Miksi ihmeessä Räty oikeastaan jäi virkavapalle ja lähti politiikkaan?
9. Demarit kärsivät - nyt jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion vaaleissa, vain 34 paikkaa 16,5 prosentin äänimäärällä, jossa on laskua vuoden 2011 vaaleista peräti kahdeksan (8) paikkaa. Tämä ei voi merkitä mitään muuta kuin lähtölaskua Antti Rinteelle puheenjohtajan tehtävästä. Rinne keräsi Udenmaan isosta vaalipiiristä 10 000 ääntä, mutta Jutta Urpilainen sai paljon pienemmästä Vaasan vaalipiiristä yli 11 000 ääntä. Ennustin jo heti Antti Rinteen puheenjohtajaksi tulon jälkeen, että hänen johdollaan demareiden käy vaaleissa kalpaten. Olin (tässäkin asiassa) oikeassa.
10. Nauroin melkein kippurassa, kun selvisi, etteivät helsinkiläiset halunneet Pertti Arajärveä eduskuntaan; Pena sai tyytyä varaedustajan rooliin. Erkki Tuomioja, Tarskan ex-heila, sai sentään reilut 11 000 ääntä ja oli demareiden ykkönen Helsingissä. Mielihyvää minussa herätti myös tieto siitä, että demareiden eduskuntaryhmän hieman veltonoloinen ja ylimielinen puheenjohtaja Jouni Backman putosi eduskunnasta. Päivi Lipponen ei päässyt enää läpi Helsingistä, mutta se ei ollut minkään sortin yllätys, vaan yllätys olisi ollut, että Lipponen oli äänestetty jatkamaan eduskunnassa.
11. Perussuomalaiset eli persut yllätti myönteisesti. Ennakoäänien perusteella persut olisivat saaneet vain 32 paikkaa, mutta lopullisten tulosten mukaan persut saavat 38 paikkaa, jossa on vain yhden (1) paikan vähennys vuoden 2011 jytkyyn verrattuna. Äänimäärässä, joka oli 17,5 %, persut hävisi kokoomukselle (18,2 %), mutta paikkaluvussa voitti kokoomuksen yhdellä. Timo Soini hävisi äänimäärässä (n. 29 000) Juha Sipilälle vain noin tuhat ääntä. On selvää, että perussuomalaisista tuli kertaheitolla uusi hallituspuolue.
12. Persujen istuvista edustajista yllättävän monet uudistivat paikkansa. Tällaisia valtiopäivämiehiä ovat esimerkiksi "Perus-Pena" eli Pentti Oinonen ja sahuri Teuvo Hakkarainen. Vm. piti vaalivalvojaisiaan viitasaarelaisella metsästysmajalla, jossa lehtikuvien perusteella nautittiin runsaasti alkoholia. Hakkaraisen kerrotiin olleen vaalituloksen selvittyä niin päihtynyt, ettei hän selvinnyt puolueen virallisiin vaalivalvojaisiin Jyväskylään. Tällaisia positiivisessa mielessä tyypillisiä "kylähulluja" ja kansanmiehiä eduskuntaan tarvitaan! Hakkarainen äänisaalis nousi viime vaaleista noin 2 000 äänellä. Eduskuntaan tekee paluun Toimi Kankaanniemi, joka on istunut Arkadianmäellä aikaisemmin kauan kristillisten edustajana. Persujen ääniharavia olivat mm. Sampo Terho ja Jussi Niinistö. Molemmille voidaan povata ministerin salkkua uudessa hallituksessa.
13. Vasemmistoliitto kuuluu vaalien häviäjiin, sillä puolue menetti kaksi paikkaa ja saa eduskuntaan 12 kansanedustajaa. Paavo Arhinmäki lähti Jyrki Kataisen hallituksesta noin vuosi sitten ovet paukkuen - täysin puoluepoliittisista ja vaalitaktisista syistä - mutta operaatio meni pahasti metsään. Hallituksesta lähtö koitui vasureiden tappioksi; kansaa ei nyt sentään kaikilla manöövereillä kuseteta! Arhinmäen oma äänimäärä laski roimasti - peräti 10 000 äänellä - sillä nyt mies sai enää runsaat 7 000 ääntä. Puolueen uusi ääniharava on Li Andersson (27), joka sai Varsinais-Suomesta yli 15 000 ääntä ja Oulun vaalipiiristä Helena Sarkkinenkin sai yli 9 000 ääntä. Vasemmistoa odottaa jatkossa yksiselitteisesti vain yksi asia: oppositio. Satakunnasta valittu kansanedustaja Jari Myllykoski on jo ehtinyt ilmoittaa haastavansa Paavo Arhinmäen puolueen puheenjohtajan vaalissa. Oikein!
14. Toinen "takiaispuolue" eli vihreät, joka myös jätti Kataisen hallituksen ovet paukkuen kesken kaiken, ylsi vaalivoittoon ja kasvatti paikkalukuuaan viidellä kymmenestä viiteentoista. Puolue sai tosin jo vuoden 2007 vaaleissa 15 kansanedustajaa, mutta koki Anni Sinnemäen johdolla rökäletappion vuoden 2011 vaaleissa. Ville Niinistö osaa asiansa, mutta hän omaa niin ärsyttävän ja ylimielisen puhetyylin, että oikein pahaa tekee! Vaalikeskusteluissa Ville käyttää puheenjohtajista minuuteissa ja sekunneissa laskettuna vähiten aikaa, mutta hän hän suoltaa minuutin aikana helposti puolta enemmän sanoja kuin esimerkiksi Timo Soini ja Juha Sipilä - sitä papatusta ja vihreää propagandaa on todella ikävä kuunnella. Ei mikään ihme, että Ville Niinistön ruotsalainen vaimokin kyllästyi Villeen ja haki 2-3 vuotta sitten eron miehestään. Jos Juha Sipilä on vähääkään tolkun mies, niin hän edes haikaile vihreitä ja Ville Niinistöä hallitukseen, sillä hallituksessa ei vihreitä tai vasureita tarvita lainkaan. Vihreät vastustaa uutta ydinvoimalaa, mikä jo on peruste jättää vihreät oppositioon.
15. Entäpä sitten tämä "kolmas takiaispuolue" eli kristillisdemokraatit (KD)? Puheenjohtaja Päivi Räsänen säilytti ministerin salkkunsa turvin paikkansa eduskunnassa, mutta hänen äänimääräänsä ei kyllä kovin kummoiseksi nytkään kohonnut, hieman yli 7 000 ääntä tuli. Puolue menetti vaaleissa yhden paikan, joten sillä on uudessa eduskunnassa vain viisi edustajaa. KD jää oppositioon jo siksi, että puolue vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja yrittää uuden kansalaisaloitteen turvin kaataa eduskunnan kuluvalla kaudella hyväksymän uudistuksen. Käsittämätöntä kiihkoilua! Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valitaan tänä vuonna Sari Essayh, joka keräsi Savo-Karjalan vaalipiirissä muhkeat yli 11 000 ääntä eli 4 000 ääntä enemmän kuin nykyinen puheenjohtaja Päivi Räsänen Hämeestä.
16. Rkp menestyi vaaleissa aivan kohtuullisesti, sillä se säilytti paikkalukunsa, jos mukaan lasketaan myös Ahvenanmaan sitoutumaton ja edustaja. Carl Haglund nousi ääniharavien joukkoon, mikä ei ollut ylllätys, sillä niin rohkeasti ja selväsanaisesti tämä puolustusministeri on toiminut ja puhunut esimerkiksi Venäjän uhasta. Voisiko Haglundista tulla jopa uuden hallituksen ulkoministeri? Eva Biaudet palaa eduskuntaan toimittuaan viitisen vuotta vähemistövaltuutettuna erityisvapauden pätevyysvaatimuksista saatuaan. Toiselle viisivuotiskaudelle Biaudet ei saanut enää saanut erivapautta pätevyysvaatimuksista. Eva on ikuinen oikeustieteen ylioppilas, sillä hän jätti tai joutui jättämään oikeustieen opintonsa kesken jo parikymmentä vuotta sitten. Viranhoidon ohella hänellä olisi ollut hyvää aikaa viedä opintonsa loppuun, mutta näin ei tapahtunut. Outoa, mutta toisaalta eduskunnassa ja ministereinäkin on istunut monta ikuista ylioppilasta, esimerkkeinä vaikkapa Pekka Haavisto, Paavo Arhinmäki ja Eero Heinäluoma.
16. Mitä voisi sanoa yhteenvetona? Mitäpä muuta kuin että "kusessa ollaan", sillä niin kinkkinen tehtävä Juha Sipilän hallituksella on saattaa julkinen talous, työllisyys sekä muut asiat ja rakenneuudistukset järkevälle tolalle. Se ei onnistu yhden vaalikauden aikana, mutta tuona aikana tilanne voi sen sijaan muuttua vielä paljon pahemmaksi, jollei maahan saada toimintakykyistä hallitusta, missä puolueet eivät riitele ja tee kiusa toisilleen sen kuin kerkiävät. Tällaisena kiusanteon, riitelyn ja ryppyilyn mestarina hääri Stubbin pätkähallituksessa SDP onnettoman puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla, mutta tässä touhussa kävi kaikkein huonoimmin juuri Rinteelle ja demareille. On päivänselvää, etteivät demarit ja kokoomus mahdu enää aikoihin samaan hallitukseen. Hallituksessa ei tarvita myöskään vasemmistoliittoa, vihreitä tai kristillisdemokraatteja. Rkp sinne voidaan sitä vastoin ottaa mukaan.
17. Uuteen hallituksen muodostavat siis keskusta, kokoomus. perussuomalaiset ja Rkp. Persut ja Carl Haglundin ruotsalaiset mahtuvat tosi paikan tullen kyllä hyvin samaan hallitukseen, mutta jos tämä ei Rkp:lle kävisi, niin sitten he jäävät oppositioon. Ulkoministeriksi tullee Alex Stub b ja valtiovarainministerin salkkua tarjotaan Timo Soinille. Keskusta voi haluta itselleen myös puolustusministerin salkun, joten Carl Haglundille jäänee sisäministerin paikka. Mutta älkää nyt herran tähden ottako Anna-Maja Henrikssonia toista kertaa oikeusministeriksi!
51 kommenttia:
Edellisen vaalikauden sosiaaliministeri Räty putosi eduskunnasta kun meni varomattomasti tietämään kansalaisten palkkatasosta olemattomia.
Keskusta ei menestynyt Helsingissä, mutta nousi Uudenmaan vaalipiirin voittajaksi tuplaamalla paikkamääränsä 4 kansanedustajaan. Yllättävää!
Se että Paula "Viemäri" Lehtomäki putosi eduskunnasta, ei yllätä ainakaan minua. Eivät äänestäjät sentään niin huonomuistisia ole.
Se harmittaa vietävästi että Hakkarainen uusi paikkansa. Jos muistatte, niin 4v sitten hän totesi ettei ikinä olisi asettunut ehdokkaaksi, jos olisi tiennyt millaista kansanedustajan työ on. Noh, ilmeisesti se makea elämä kuitenkin koukutti sen verran että piti asettua jälleen ehdolle. Sääli että äänestäjät menivät taas samaan lankaan.
Tällä äänestystuloksella Persuja on hyvin vaikea jättää oppositioon, joten kepu, kokkarit, ja persut tulevat muodostamaan kolmen suuren hallituksen. Demareilla ei kyllä ole asiaa hallitukseen tällä tuloksella. Jo kolmas perättäinen tappio demareille. Tällä kerralla tuli turpaan vielä enemmän kuin Urpilaisen johdolla, joten Rinnne menee ilman muuta vaihtoon.
Taisi kolumnisti osua täsmälleen oikeaan hallituspohjaveikkauksessaan elei sitten Soini vaadi "ikuista takiaista" ulos hallituksesta. Persuilla on aikapaljon pakkoruotsin vastustajia, joten halua tällaiseen saattaisi olla.
RKPn mukaan ottaminen ei myöskään poistaisi persujen vaa´ankieliasemaa Kesk-Kok-Pers-Rkp -hallituksessa, sillä Kesk-Kok-Rkp ei riitä enemmistöön. Siten sipilällä ei ole suoranaista pakkoa ottaa yes-puoluetta hallitukseen.
Vihreiden paikkamäärä riittäisi persujen aseman heikentämiseen, mutta heitä ei oikein siedä Kesk eikä Persut. Kokkareillakin voi olla sanansa sanottavana viime vaalikauden hallituksesta lähdön jälkeen. Sipilä tuskin myöskään suostuu vihreiden ilmeiseen hallitusvaatimukseen Fennovoiman luvan hylkäämisestä.
Ensisijainen hallituskokoonpano siis todella näytää olevan Kesk-Kok-Pers ja RKPn mukanaolo riippuu aika paljon Soinin vastustuksen määrästä.
Paula Lehtomäen lopulliseksi kompastuskiveksi saattoi muodostua Paulan Kepun Tallinnan vaaliristeilyllä esittämä ("vetämä") karaokelaulu "Suomi nousuun". Se oli aivan hirveää katseltavaa.
Kyllä kepu, Sipilä ja kokoomuskin haluavat persut hallitukseen oikein mielellään, kantamaan vastuuta, josta persut kieltäytyivät v. 2011. Soinin pitää vain luvata "luottamustaan" ja "yhteistyökykyään". Se riittää.
"Hakkaraisen kerrotiin olleen vaalituloksen selvittyä niin päihtynyt, ettei hän selvinnyt puolueen virallisiin vaalivalvojaisiin Jyväskylään."
Minä jo pelkäsin, että Teuvo olisi hypännyt rattiin. Olisi tullut "komea" avaus edustajakaudelle.
"On päivänselvää, etteivät demarit ja kokoomus mahdu enää aikoihin samaan hallitukseen."
Ja juuri tuo seikka antaa Sipilälle suuremman vallan: hän voi - jos taitava on - hypyttää kokoomusta ja SDP:tä vastakkain ja lypsää molemmilta parhaat ehdot. Soini ei tarvitse edes hyppyyttää, menee hallitukseen lähes millä ehdoilla tahansa.
Uskon myös blogistin hallituspohjaan. Sitten tulee kylmää kyytiä ja vuoden 2019 vaaleissa SDP saa murskavoiton, jos älyää uudistua.
"Soten maakuntamallissa kertoen avoimesti, että vm. uudistus merkitsisi sitten uutta veroa eli maakuntaveroa."
Mitä tuo haittaa, jos samalla alennetaan kunnallisveroa. Eikö tämän voisi hoitaa niin, että määrättäisiin, että maakuntavero vähennetään kunnallisverosta.
"Jos Juha Sipilä on vähääkään tolkun mies, niin hän edes haikaile vihreitä ja Ville Niinistöä hallitukseen, sillä hallituksessa ei vihreitä tai vasureita tarvita lainkaan".
Vaalivalvojaisten puheet viittaavat juuri tuohon suuntaan. Sipilä, Soini ja Stubb (kolme ässää) puhuivat kuin yhteen ääneen luottamuksesta. Ja kuka hullu luottaisi vihreisiin, vassareista nyt puhumattakaan. Kun toimittaja tarjotteli hallitusspekulaatiossa mukaan vihreitä, yksikään puheenjohtajista ei moista ehdotelmaa kuullut eikä kommentoinut.
Mitä minä sanoin! Näin nimittäin totesi eduskunnasta pudonnut Kimmo Sasi:
"Eniten jään kaipaamaan tuolia Benin vieressä".
Onhan tuo aivan karmea tilanne Sasille. Ajatella nyt: Tyyppi ei pääse enää istumaan Benin viereen, jossa on istunut yli 30 vuotta!
Olen usein ihmetellyt, miksi ihmiset äänestävät vaaleista ja vuosikymmenistä toiseen aina samoja kasvoja uudelleen eduskuntaan, vaikka heidän ehdokaansa eivät ole välttämättä saaneet eduskunnassa tai hallituksessa mitään aikaan, vaan maan asiat ovat menneet aina vain huonommalle tolalle.
Nyt asiaan näyttäisi olevan vihdoin tulossa pientä muutosta, sillä näissä vaaleissa eduskunnasta pudotettin pois noin 40 istuvaa kansanedustajaa.
Eduskunnasta putosivat mm. seuraavat kansanedustajat:
Kimmo Sasi, (kok) Paula Lehtomäki (kesk), Jouni Backman (sdp), James Hirvisaari (muutos), Pekka Ravi (kok, eduskunnan toinen varapuhemies), Tuula Peltonen (sdp), Eila Tiainen (vas), Päivi Lipponen (sdp), Risto Kalliorinne (vas), Johanna Sumuvuori (vihr), Pia Kauma (kok), Raija Vahasalo (kok), Merja Kuusisto (sdp), Johanna Jurva (ps), Pietari Jääskeläinen (ps), Pertti Hemmilä (kok), Jouko Jääskeläinen (kd), Leena Rauhala (kd), Hanna Tainio (sdp), Ismo Soukola (ps), Jukka Kärnä (sdp), Anu Urpalainen (sdp), Sari Palm (kd), Osmo Kokko (ps), Tuula Väätäinen (sdp), Janne Sankelo (kok), Raimo Piirainen (sdp), Simo Rundgren (kesk), Heikki Autto (kok), Tapani Mäkinen (kok).
Helsingissä kokoomus jäi 1041 ääntä 7. paikasta. Odotellaan vielä tarkistuslaskentaa:
Positiivista vaalituloksessa oli se, että valituksi eivät tulleet muutamat hyvätuloiset eläkeläiset, jotka jostakin syystä (lisäansion toivossa kai) olivat tyrkyllä: Pentti Arajärvi, Pekka Puska, Tapani Ruokanen. Eivätkä julkkikset Juha Mieto ja Lola Wallinkoski, eikä vastakuoriutunut poliittinen broileri Laura Räty.
Pentti Arajärvi ei ole vielä eläkkeellä.
Blogisti siitä, että Juhantalo äänestettiin eduskuntaan: "Tämä ei ole kuitenkaan mikään ihme, sillä niin outoa porukkaa siellä Satakunnassa asuu ja vaaleissa äänestää - tästä blogistilla on Pohjois-Satakunnassa yli 20 vuotta asuneena kokemusta."
Satakunta on vaihettumisvyöhykettä varsinaissuomalaisen ja hämäläisen vaikutuksen välissä. Siellä varsinaissuomalainen vittumaisuus yhdistyy hämäläiseen hitauteen!
Huonolta näyttää, mikäli demarit jätetään oppositioon.
Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi kun pitäisi kustannuksia leikata 10-15 % ja se edellyttää mm. suhteellisen kohtuullisia palkkaratkaisuja.
Rinne pystyy oppositiosta lyömään joka käänteessä kapulaa hallituksen rattaisiin masinoimalla mittavia lakkoja ja tukilakkoja koko hallituskaudeksi.
Neljän vuoden kuluttua sitten huomataan, että Suomi on entistäkin syvemmällä suossa ja demarit saavat veret seisauttavan jytkyjen jytkyn.
Rinteellä on nyt Musta Pekka tyrkyllä Sipilän vedettäväksi.
"Syyttäjä hakee valituslupaa Anneli Auerin tuomioon". Olisiko tässä vielä aihe blogikirjoitukseen, paljonhan sitä olet jo käsitellyt. Loppuun kaluttu?
Pitää ehkä kirjoittaa erikseen jotakin syyttäjien valituslupahakemuksen johdosta. Tuskinpa KKO kuitenkaan valituslupaa myöntää.
Vahvaa oikeusministeriä isosta puolueesta on jo pitkään kaipailtu. Ja aika yleisesti lähdettäneen, muusta kertaalleen saatujen kokemusten perusteella, siitä, että juristi sen täytyy olla, vaikka muodollista pakkoa ei enää olekaan. Mutta eipä uudessa eduskunnassa pahemmin juristeja ole, eikä varsinkaan todennäköisissä hallituspuolueissa. Tuuliajolleko siis oikeuslaitoksessa ja oikeuselämässä mennään?
Joo, mutta onhan meillä tämä "melkein juristi" eli RKP:n Eva Biaudet, joka on kokenut oikeustieteen ylioppilas. Jos hän sai kerta erivapauden vähemmistövaltuutetuksi, niin saakoon, saatuna soikoon, päälle vielä oikeusministerin salkun.
Anon:"Rinne pystyy oppositiosta lyömään joka käänteessä kapulaa hallituksen rattaisiin masinoimalla mittavia lakkoja ja tukilakkoja koko hallituskaudeksi."
Kysehän on vain siitä, miten kovaa peliä Sipilä ja kok on valmis pelaamaan: uhkaus jäsenmaksujen verovapauden poistamisesta ja lakkosakkojen kymmenkertaistamisesta panee kyllä tässä tilanteessa ay-liikkeen hiljaiseksi. Jos se ei auta niin niin poliittisten lakkojen kriminalisointi!
Blogistin tiedot ovat vanhentuneet: Laurasta tuli ap.kaupunginjohtaja juuri politiikkaharrastuksen myötä. Eikös hänet valittu virkaan lohdutuspalkinnoksi, kun Lasse meni viime kerralla tarkistuslaskennassa viidellä äänellä ohi ja vei eduskuntapaikan Lauran nenän edestä.
Maininnan olisi ansainnut myös uutena eduskuntaan noussut Antti Häkkänen (kok) yli 6000 äänellä. Häkkänen on määrätietoinen ja kunnianhimoinen oikeustieteen maisteri, jolla on mahdollisuudet jopa ministerin salkkuun ensimmäisellä kaudellaan.
Jos RKP on mukana, toki kai nykyisen oikeusministerin ohittaminen on vaikeaa, vaikka Pohjanmaalta taisi päästä läpi toinenkin juristi. Zysse ei ministeriksi lähtene. Demareissahan Rinne itse on lakimies, ja sitten Lapin Ojala-Niemelä. Keskustassa on Kiviranta - ja Juhantalo, kokeneempi oikeuslaitoksesta monipuolisemmin kuin kukaan! Liekö vielä muita.
Aivan kuten ounastelinkin niin syyttäjät halusivat roikottaa Aueria löysässä hirressä mahdollisimman pitkään ja ilmoittivat vasta viimeisellä viikolla että hakevat valituslupaa korkeimmalta. Siis ihan oikeasti, todella raukkamaista. Huonoja häviäjiä!
Valpurin esiin nostama Häkkänen on Ylen vaalikoneen mukaan oikeistolaisin kaikista kahdestasadasta valitusta. Eikö oikeusministerin pitäisi olla arvoiltaan edes vähän keskemmällä?
Oikeistolaisuudessa ei ole mitään "vikaa". Onhan siellä hallituksesa istunut myös näitä vasemmistolaisia tovereita, kunnes luikkivat vaalitaktisista syistä pois hallituksesta viime vuonna.
Vaikea silti uskoa, että uusi kansanedustaja, joka on vasta 30-vuotias, valittaisiin heti maan oikeusministeriksi.
Ihan samaa mieltä blogistin kanssa Anna-Maja Henrikssonista. Ei noilla taidoilla pitäisi istua ministerinä.
Eikä Laura Rätykään osaamisellaan loistanut sosiaali- ja terveysministerinä. Onneksi ei kansakaan häneen luottanut.
Minä en puoleltani luota yhteenkään perussuomalaiseen. On se niin outoa väkeä.
Toki blogisti tietää, että Laura Räty valittiin Hgin apul. kaupunginjohtajaksi yksinomaan poliittisilla perusteilla; kyseessä oli siten puhtaasti poliittinen virkanimitys.
Ihmettelin vain sitä, mikä sai kokoomuksen, käytännössä puolueen ex-puolusihteerin ehdottamaan Stubbille, että josko valitsisit tämän Lauran uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi! Se oli tyhmä temppu ja vei kokoomuksen kannatusta rutkasti alaspäin, kuten kaikki saattoivat Rädyn toiminnasta ministerinä päätellä.
Anonyymille:
1) Ylen vaalikone ei ole mikään vertailukelpoinen mittari, johon voidaan viitata kuin oraakkeliin sijoitettaessa eri ehdokkaita jollekin keinotekoiselle oikea-vasen akselille.
2)Vaikka olisikin, niin miksi ihmeessä ajattelet, että oikeusministerin tehtävien kelposuusvaatimuksiksi olisi asetettu joidenkin määrättyjen rajojen sisäpuolelle sijoittuva ideologinen suuntautuminen?
Jos Rkp hallitukseen otetaan tai joutuu, niin se saa kyllä vain yhden ministeripaikan, jolle istutetaan tietenkin Carl Haglund. Sipilä ajaa nimittäin sitä, että hallitukseen tulisi nykyisten 19 ministerin sijasta vain 12 ministeriä. A-M. Henriksson ei siten uusisi ministerin paikkaansa.
Ylen koneessa oikeistolaisuus tarkoittaa markkinaoikeistolaisuutta. Oikeistolaisuuden vanha merkitys eli arvokonservatismi taas on pystyakselilla.
Braxhan juuri pääsi toteamaan, että vihreät kykenevät toimimaan perussuomalaisten kanssa. Sipilän taustalla ja etenkin tulevalle hallituksille asettamillaan tavoitteilla voi haluta nimenomaan parhaat saatavilla olevat voimavarat hallituksen käyttöön.
Vihreiden vaalivoitto voisi puoltaa heidän mukaanottamistaan ja uskon, että Braxin järjestely eduskunnan ulkopuolelta oikeusministeriksi olisi lähinnä järjestelykysymys, jonka Niinistö mielellään hoitaa, jos tuo paikka on tarjolla.
Olisi todella outoa, että poliitikko, joka on juuri jättänyt politiikan ja on siirtymässä kokonaan muihin tehtäviin, huudettaisiinkin takaisin ja istutettaisiin uuden hallituksen ministeriksi! Aivan käsittämätön ja hullu ehdotus.
Sitä paitsi vihreät, tämä vänkäripuolue, ei ole vänkäämässä ja känisemässä uudessa hallituksessa. Huudelkoot soiden suojelusta opposition penkiltä.
Onko Jyrki sanottua, että puolueiden puheenjohtajuus johtaisi puolueen ministeripaikkaan? Kaikki isot puolueet ovat puhuneet, että nyt hallituksen olisi kyettävä olemaan toimintakykyinen ja leikkaamaan.
Etenkin nykyisenkaltaisessa tilanteessa on hyvä, jos parhaat kyvyt saadaan oikeille paikoille ja hallituksesta tulisi toimitusministeriö. Tuskin Stubbista tai Soinista olisi puheenjohtajana parhaaksi valtiovarainministeriksi, kun se ei ollut helppo Urpilaiselle puhumattakaan Rinteen epäonnistumisesta. Enpä usko heidän pistävän edes pahaksi, jos leikkausministeriksi valittaisiin muita. Jos Keskusta haluaa elvyttää Venäjäsuhteita, epäilen siihenkin löytyvän parempia kuin Stubb, joka muuten olisi ihan ykkösministeri siihen tehtävään. Soini taas saattaa olla liian leimautunut Eurooppalaisemmalta näkökulmalta. Enkä usko Sipilän valitsevan erikseen Venäjä-ministeriä ulkoministeri Stubbin rinnalle.
Odotan mielenkiinnolla minkälainen hallitus muodostuu. Jos Sipilä ajattelee yhtään kuin Oy Suomi Ab:n toimitusjohtaja omalla johtaja osaamisellaan, hallitus saattaa olla hyvin erilainen kuin mihin sulle mulle politiikalla on totuttu. Kun katsoo Eduskunnan ulkopuolelle jättäytyneisiin, Kokoomuksesta ja Vihreistä ainakin löytyy hyvät oikeusministeriehdokkaat. Vähän laajemmin katsoen luulen, että Benin viereltä paikaltaan häädetty Sasi voisi olla loistava Vvm. Jos puheenjohtajuuksia ei liikaa tuijoteta, Essayah näytti todellakin talousosaamistaan taannoin europarlamenttivaalien lähetyksissä.
Ja Juha Miesto olisi kyllä hyvä maatalousministeri. Ymmärtääkö Sipilä kysyä häntä hallitukseen?
Nyt eduskunnasta pois tipahtunut Jouni Backman (sd) on aloittanut itkunsa, löytyykö hänelle enää töitä! Tyyppi ei ymmärrä, ettei se voi olla ikuinen poliitikko, jonka ei tarvitse tehdä ikinä oikeita töitä!
Ihmettelen toistakin ilmiötä, johon blogisti ottaa kantaa. Miten ihmeessä kansa valitsi myös Eva Biauden?
Mitä hyvää hän on feministinä saanut aikaan tasa-arvovaltuutettuna? Ehkä sihteeristönsä on valmistellut virkamiestyönä vuosikertomuksia suurista saavutuksista. Ettei nekään veromarkat ole ihan hukkaan menneet, vai?
Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon on pystytetty myös Ihmisoikeusasiden yksikkö. Olen selannut noita sivustoja, joista käy ilmi, että kokouksissa on istuttu, ja vuosikertomuksia kirjoitettu.
Olen ollut laiska lukija, mutten ole törmännyt siihen, että kyseinen veromarkoin maksettu porukka olisi pohtinut Suomen EIT:ltä saamia tuomioita, ja keinoja kansalaisten ihmisoikeuksien kohentamiseksi.
Havansista oikeusministeri!
Hyvä että Perussuomalaiset jätti taakseen sekä Kokoomuksen että SDP:n.
SDP romahti niin paljon ettei sitä kannata ottaa hallitukseen edes väkisin.
Rkp joutaa oppositioon. Muuten ei saada pakkoruotsia pois. Samaten vihreät joutaa oppositioon kun he ovat tehneet kaikkensa lopettaakseen teollisuuden työpaikat.
Oma hallitustoiveeni on Kepu+PS+Kok+KD. Pakkoruotsi tulee poistaa. Sosiaaliturva on otettava pois ulkomaan kansalaisilta. Rikoksiin syyllistyneen ulkomaalaisen karkotus tulee toteuttaa nopeammin. Homolaki tulee perua. Tuolla hallituspohjalla nuo voidaan toteuttaa.
Havansiko?
Ei, vaan Jukka Kemppinen!
Ei kait sekään ole kirkossa kuulutettu että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee automaattisesti pääministeri? Mainittu J. Kemppinen nimittäin veikkasi että Matti Vanhanen nostetaan pääministeriksi!
Myös Antti "Kanki" Kaikkoselle on povattu ministerin salkkua. Tosin perustuslaissa taidetaan höpistä jotain sellaista, että ministerin tulee olla rehellinen ja taitavaksi tunnettu.
Mutta kannattaako tuollaisia muotomääräyksiä niin tarkoin noudattaa? Kanki on sitä paitsi osoittanut olevansa "taitava tanssija", eiköhän se riitä.
Hän on myös rehellinen, sillä hän puhuu, kuten kepulaiset yleensäkin, niin totta kuin osaavat.
Kaikkonen tuomittiin tammikussa 2013 ehdolliseen vankeusrangaistukseen luottamusaseman väärinkäyttämisestä.Mutta eihän ehdollinen tuomio ole oikeastaan mikään rangaistus, eihän?
Mutta hetkinen, onkohan Kaikkosen ehdollisen rangaistuksen koetusaika jo päättynyt?
No, ei se mitään, vaikkei olisikaan. Kyllä tähän löytyy aina joku porsaanreikä ja erivapaus. Kysytään vaikka OKa Jonkalta!
Jukka Kemppisen outo Vanhas-kaipuu osoittaa, millaisen menneen maailman lumoissa filosofi elää.Tai sitten hän ei vain muista, kuka on nyt kepun puheenjohtajana.
Harvalla kenkää saanella on niin hyvää kannustinloukkua kuin kansaedustajilla. Paula Talvivaara Lehtomäelle tehtiin väyryset mutta tiukkaa olisi voinut olla pääsy kainuustakin.
Onko hallituksessa pakko olla erillistä oikeusministeriä ollenkaan? Toki tarve on, ja suuri onkin, mutta kun Sipilä nyt pyrkii ministerien määrää minimoimaan, niin kävisikö muodollisuuksien kannalta sellainenkin, että joku muu ministeri hoitaa oheishommana oikeusministeriönkin? Jos sellainen käy, vaara ja houkutus on todellinen, koska poliitikot evät koskaan ole ymmärtäneet oikeuslaitoksen merkitystä.
Oikeusministeriö tai oikeusministeri eivät ole perustuslain mukaan pakollisia. Perustuslaissa sanotaan vain, että valtioneuvostossa on tarpeellinen määrä ministereitä. Ministeriöistä on säännöksiä Laissa valtioneuvostossa. Ministeriöitä voidaan yhdistellä keskenään.
Oikeusministeriö voitaisiin yhdistää sisäministeriöön, jonka uudeksi nimeksi voitaisiin ottaa "turvallisuusministeriö"; turvaahan se oikeusturvakin näet on! Ministeriötä johtaisi "turvallisuusministeri".
Tämän lisäksi valtioneuvostossa eli hallituksessa voisi olla uusi ja nykyistä laajempi ulkoministeriö, johon yhdistettäisiin nykyinen puolustusministeriö. Suomihan puolustaa maata ja kansalaisia nimenomaan "ulkoa" eli ulkomailta tulevia hyökkäyksiä vastaan; tämä nähtiin viimeksi talvi- ja jatkosodissa, jolloin meille hyökättiin - ja me hyökkäsimme - itäistä ulkomaata vastaan.
Muitakin ministeriöitä voitaisiin yhdistää keskenään. Suunnitteilla on jo maatalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistäminen.
Valtioneuvostossa ja hallituksessa tarvitaan tuskin kahta sosiaaliministeriä tai erikseen opetusministeriä ja kulttuuriministeriä.
Tällä tavalla niitä ministeritä karsitaan - ja leikataan!
Ministeriöiden yhdistäminen tekisi niistä mammuttiministeriöitä. Toisiko se säästöjä verrattuna niiden pitämiseen omillaan? Millaista olisi niiden henkilöstöjohtaminen ja sisäinen rahanjako budjetissa? Vanhojen ministeriöiden osastot saattaisivat muodostaa kuppikuntia uusien mammuttiministeriöiden sisällä.
Ympäristöministeriön voisi lakkauttaa. Sen tehtävät voisi siirtää muille ministeriöille siten että suojelualueiden valvonta maa- ja metsätalousministeriölle, tarkemmin ottaen Metsähallituksen suojeluosastolle; jätehuolto elinkeinoministeriölle; ilmanlaadun valvonta liikenne-ja viestintäministeriölle; asunto-, rakennus-, kaavoitus-, ja vesihuoltoasiat sille ministeriölle joka vastaa kuntien asioista; muinaismuistoja ja vanhoja rakennuksia koskevat asiat opetus- ja kulttuuriministeriölle.
Ministerien määrän leikkaaminen kuullostaa houkuttelevalta mutta siitä kertyvät säästöt olisivat lähinnä periaatteellisia. Pahimmillaan se johtaisi siihen että jouduttaisiin palkkaamaan lisää avustajia ja virkamiehiä. Ministerit olisivat entistä riippuvaisempia virkamiehistä ja heidän tuomasta informaatiosta. Lisäksi virkamiehet voisivat entisestään pyörittää ministereitä pikkurillinsä ympärillä miten tahtovat. Jos ministeri mokaa, hän joutuu lähtemään mutta virkamiehet jäävät.
Jos ministerien määrää tiputetaan mutta virkamieskuntaan ei tehdä supistuksia niin se on yhtä tyhjän kanssa. Ministerit ovat näkyvästi esillä ja saavat huomiota. Sen sijaan monikymmentuhantinen virkamieskunta ei saa mitään huomiota. Ne rellestävät miten huvittaa ja voivat toteuttaa henkilökohtaisia poliittisia motiivejaan virkamiehen asemasta käsin.
Jos hallituksessa olisi vain yksi puolue niin silloin voisi olla vaikka vain 10 ministeriä. Mutta jos hallituspuolueita on useampia niin hankalammaksi menee salkkujen jako niin että se vastaisi puolueiden keksinäisiä suhteita.
Joskus tuntuu siltä että voisiko koko hallituksen lakkauttaa? Hallittaisiin pelkällä eduskunnalla. Mihin siinä mitään hallitusta tarvitaan. Eduskunta päättäisi mitä päättää ja virkamieskunta toimeenpanisi ne. Valiokuntien puheenjohtajat olisivat eräänlaisia epävirallisia "ministereitä".
Sivistysvaltioissa poliisi ja sitä kontrolloiva oikeuslaitos pidetään toisistaan visusti erillään hallinnossakin. Mutta kun kansa viisaudessaan on taas äänestänyt tuvan täyteen poliiseja, mitä vaan voi tapahtua.
Linkkaanpa tänne tämän Joonas Konstigin erinomaisen kirjoituksen vasemmiston ahdingosta:
http://joonaskonstig.com/2015/04/21/miten-pelastaa-vasemmisto-ja-syoda-perussuomalaisten-kannatus-pois/
Hienoa että joku muukin on paneutunut Ville Niinistön papukaijamaiseen puhetulvaan! Sitä puhetta tulee välillä niin paljon että korviin sattuu.
Toivoisin että RKP jäisi viimeinkin oppositioon. Soini sanoi kuukausi sitten jossain haastattelussa, että myös RKP:n pitäisi olla poliittinen puolue eikä osa valtionhallintoa ja olen tästä samaa mieltä. Mutta jos RKP jostain syystä tulee hallitukseen, heille pitäisi antaa yksi ministerinsalkku normaalin kahden sijaan.
Lähetä kommentti