1. Eduskuntavaalit on sitten pidetty ja vaalitulosta on ihmetelty. Äänestysprosentti eli vaalivilkkaus jäi totuttuun tapaan perin alhaiseksi, se oli vain 70,1 prosenttia. Muissa pohjoismaissa äänestysvilkkaus on aivan toista luokkaa, eli noin 85 prosenttia. Ruotsissa vaalit käydään ns. listavaaleina, jolloin äänestetään ensi sijassa puolueita eikä yksittäisiä ehdokkaita. Puolueet asettavat ehdokkansa järjestykseen, jonka perusteella kansanedustajat sitten valikoituvat puolueiden vaaleissa saaman äänimäärän mukaisessa suhteessa. Benin tallien tms. porukoiden haalimia naisjulkkiksia, ex-urheilijoita tai muita huuhaa-edustajia Ruotsin valtiopäivillä ei tämän vuoksi nähdäkään.
2. Vaalivoittaja Juha Sipilä on aloittanut epäviralliset ja hieman epämääräisiltä vaikuttavat hallitustunnustelunsa, viralliset tunnustelut aloitetaan Vapun jälkeen. Sipilä näyttää sukkuloivan lukuisissa palavereissa muiden puolueiden puheenjohtajien, ay-liikkeen edustajien, EK:n johtajien ym. kanssa. Tekeillä on vaikka mitä. On yhteiskuntasopimus - josta kukaan ei tosin tiedä, saadanko sellainen aikaan, onko se kunnon sopimus vai ainoastaan muistio, mista kaikista asioista siinä sovittaisiin ja kenen kanssa jne. - suppea strateginen ohjelmapaperi, varsinainen hallitusohjelmaa, jonka on niinikään määrä olla suppea jne. jne. Sivullista Sipilän vauhti melkein hirvittää, mutta toivotaan nyt, ettei Sipilä rasitu heti alussa liikaa, vaan jaksaa vetää homman päätökseen niin, että hallitus olisi pystyssä viimeistään toukokuun puoliväliin mennessä.
3. Eduskuntaryhmät ovat kokoontuneet tänään ja valinneet johtohenkilöitään. Keskustan ryhmäkokouksessa puheenjohtajana toimi Kauko Juhantalo (73). Kakesta tuskin tulee hallituksen oikeusministeriä, vaikka mies onkin (koplaukset yms. hallitseva) juristi. Eduskunnan ikäpuhemies on muuten kokoomuksen Pertti Salolainen, joka täyttää syksyllä 75 vuotta. Vasemmistoliiton uudeksi ryhmäpuheenjohtajaksi valittiin Anna-Kaisa Pekonen Riihimäeltä, hän on Aku Hirviniemen sisko ja Nina Lahtisen käly. Riihimäellä näitä koomikkoja on enemmänkin, sillä täällä vaikuttaa Päivi Räsäsen (kd) lisäksi myös Janne Kataja, jonka entinen talo homehtui ja purettiin.
4. Demarit joutuivat valitsemaan uuden ryhmyrin, sillä Jouni Backman oli johtanut päättynellä kaudella ryhmää niin tehokkaasti, ettei häntä valittu eduskuntaan enää lainkaan; Jouni pähkäilee nyt, löytääkö hän 56-vuotiaana enää töitä; ehkä toverit kiirehtivät palkkaamaan Jounin konsultiksi jonnekin.
5. Demareilla oli tehtävään kaksi ehdokasta, nimttäin Antti Lindtman, joka on Antti Rinteen (ja Eero Heinäluoman) miehiä, ja ex-puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Jutta kertoi toimittajille, että useat hänen kollegansa olivat pyytäneet häntä asettumaan ehdolle ryhmäpuheenjohtajan vaalissa. Hanke ei kuitenkaan toteutunut, sillä Antti Rinne pyysi Urpilaista harkitsemaan "puolueen edun nimissä" äänestyksestä vetäytymistä. Rinne ei halunnut perustellla asiaa medialle, mutta Jutta sanoi, että Rinne oli sanonut hänelle, että he kaksi - siis Antti ja Jutta - edustavat "erilaista poliittista linjaa". Rinne ei halunnut kommentoida Jutan lausuntoa.
6. Kun äänestystä ei tullut, Antti Lindtman valittiin yksimielisesti ryhmän puheenjohtajaksi. Jälkikäteen Rinne ja Lindtman ovat vähätelleet väitettyä linjariitaa. Rinne kiisti, että hän olisi edes puhunut linjariidasta Urpilaiselle. Hän kertoi, että Jutalla on paikka ministerinä hallituksessa, joten hänen ei kannata ryhtyä ryhmäpuheenjohtajaksi. Rinne ei voi kuitenkaan luvata Jutalle ministerin paikkaa, sillä on vielä täysin epäselvää, ovatko demarit Juha Sipilän hallituksessa. Vaaleissa pudonnut demareiden Tuula Väätäinen syytti blogissaan Antti Rinnettä suorin sanoin valehtelusta.
7. Demareiden ryhmä näyttää rakoilevan hallituskysymyksessä pahasti. Jo viime sunnuntaina pidettyjen vaalien jälkeen kerrottiin, että demareiden kenttä ja myös heidän eduskuntaryhmänsä on jakautunut kahtia siitä, tulisiko demareiden mennä hallitukseen vai ei; aika suuri osa osa demareista kannattaa oppositioon jäämistä. Kun Juha Sipilä on korostanut korostamasta päästyäänkin hallitukseen tulevien - tai joutuvien - puolueiden ja ministereiden yhteisyökykyä ja luottamusta, näytäisi selvältä, että Sipilä ei voi ottaa keskenään riitelviä demareita hallitukseen. Mitä siitä tulisi, jos hallituksessa olisi yksi iso puolue, jonka edustajat riitelevät, eivät vain muiden hallitusryhmien kanssa - kuten Antti Rinne teki jo Stubbin hallituksessa - vaan myös keskenään. Joka tapauksessa on selvää, että Antti Rinne ei halua Jutta Urpilaista ministeriksi.
8. Paavo Väyrynen, josta ei tullut näiden vaalien ääniharavaa, jatkaa tuttua venkoiluaan EU-parlamentin ja eduskunnan välillä. Hän ilmoitti jo ennen vaaleja palaavansa Strasbourgiin, jollei hänestä tule uuden halltuksen ulkoministeriä. Väyrysellä on siis sama taktiikka kuin vuonna 2007, jolloin hän asetti eduskuntaan tulonsa edellytyksi sen, että hän pääsee ministeriksi Matti Vanhasen hallitukseen. Monta vikkoa kestäneen venkoilun ja veivaamisen jälkeen Vanhasen kantti petti ja hän kelpuutti Väyrysen hallituksensa ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi. Tyhmä temppu, mikä auttanut kumpaakaan: Matti Vanhanen joutui luopumaan pääministerin tehtävistä 2010 ja Paavo Väyrynen putosi vuoden 2011 vaaleissa eduskunnasta.
9. Täällä viikolla olemme saaneet lukea tuttuja Väyrys-otsikoita:
- Ilmoitin tämän jo ennen vaaleja, haluan ulkoministeriksi
- Väyrynen ei mene eduskuntaan;
- Väyrynen: Palaan EU-parlamenttiin
- Väyrynen haluaa vapautuksen eduskuntatyöstä;
- Väyrynen: Minua vastaan on käynnistetty kampanja;
- Nato-haukat ajavat minua ministerikisasta;
- Palaan muutaman viikon kuluttua takaisin eduskuntaan
10. Mitä tälle Paavolle pitäisi oikein tehdä? Jos poliittinen holhottavaksi julistaminenkaan ei ole mahdollista. Antaa Väyrysen melskata aikansa, kyllä se siitä kohta asettuu. Ministeriä Paavosta ei enää tule. Arvelen, että viimeistään silloin saamme kuulla Paavon uusista suunnitelmista, kun hän ilmoittautuu keskustan ehdokkaaksi vuoden 2018 tasavallan presidentin vaaleissa.
5 kommenttia:
Listavaali ei kyllä ole ratkaisu sen paremmin äänestysaktiivisuuteen kuin demokratiaankaan. Se tarkoittaa sitä, että kansanedustajat valitaan käytännössä suppeassa puoluejohdossa muiden ehdokkaiden ollessa vain vaalitäkyjä. Tuo malli poistaa kansanedustajan viimeisenkin itsenäisyyden.
Jos tuohon suuntaan halutaan mennä säästetään samalla rahaa ja valitaan vain puolueiden määrää vastaava määrä kansanedustajia, jotka äänestävät sillä suhteellisella äänimäärällä, jonka puolue vaaleissa saa. Ministereitä ja muita "sopivia" herranpaikkojen täyttäjiä saadaan puoluevaltuustoista ja muista puolue-elimistä
"Kakesta tuskin tulee hallituksen oikeusministeriä"
Sääli, mitä rehellisyydestä puuttuu, se "taitavuudella" korvattaisiin.
Anonyymi ei näytä ymmärtävän listaavaalin sisällöstä ja merkityksestä mitään.
Listavaali on omiaan nostamaan äänestysaktiivisuutta, mikä on nähty mm. muista pohjoismaista. Suomessa ei ole listavaaleja, mutta sen vuoksi meidän äänestysaktiivisuutemme rämpiikin pohjamudissa. Listavaalit ovat yksi keino saada ihmiset kiinnostumaan politiikasta ja osallistumaan puoluieden ehdokasasetteluun..
Keskustan kenttäväki haluaa demarit hallitukseen, kokoomuksen sijaan. Mikäs siinä, hävisihän kokoomus paikoissa lähes saman kuin demaritkin. Hiukan outoa, että demareiden vaalitulos oli mukamas katastrofi, kun itse asiassa kokoomus hävisi lähes yhtä paljon. Tätä samaa asiaa ihmetteli jälkiviisaissa Kreeta Karvalakin.
Ei porvarihallitus todellakaan ole mikään kirkossa kuulutettu. Jos vaalitulosta katsoo, niin kokoomus voitaisiin ihan hyvin jättää oppositioon. Melkeinpä näin veikkaankin että tulee käymään. Kyllä Sipiläkin tajuaa, ettei yhteiskuntasopimusta synny ilman demareita.
Jos Suomeen halutaan Ruotsin kaltaista blokkipolitiikkaa, listavaali on siihen käytännössä ainoa tie, vaikka varmuutta ei olisi silloinkaan. Puoluekantojen jakautumahan ja puolueiden linjat aina viime kädessä henkilöistä riippumatta ratkaisevat, joten blokkivaali kieltämättä olisi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta rehellisempää, vaikka samalla toki mielenkiinto saattaisi laskea.
Lähetä kommentti