1.Korkeinta oikeutta (KKO:ta) itsevaltaisesti kymmenen vuotta johtanut presidentti Pauliine Koskelo (59) valittiin viime tiistaina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) uudeksi suomalaiseksi tuomariksi. Hänen toimikautensa kestää yhdeksän vuotta, joten Koskelo ei palaa enää korkeimpaan oikeuteen.
2. Valintansa jälken Koskelo antoi Helsingin Sanomille 22.4. lausunnon, jossa hän selitti "uhrautuneensa" hakemaan EIT:n tuomarin virkaa, koska meidän ylioikeuksissamme, siis KKO:ssa ja KHO:ssa, kukaan muu ei ollut tehtävästä kiinnostunut.
3. Kuten blogijutussa 933/22.4. kirjoitin, Pauliine Koskelo puhui palturia tai ei viitsinyt tarkistaa faktoja. EIT-tuomarin virkaan ilmoittautui nimittäin myös muita tuomareita.Toisesta ylimmästä tuomioistuimesta eli KHO:sta tehtävää haki hallintoneuvos Anne E.Niemi, jonka hallitus asetti ehdollepanossa Koskelon jälkeen toiselle sijalle. Koskelon tokaisu oli siten virhe, suorastaan "väärä todistus", johon maan ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarin ei luulisi edes voitonhuumassaan syyllistyvän.
4. Tänä aamuna kello 6.40 Pauliine Koskeloa haastateltiin TV1:n aamu-tv -lähetyksessä. Haastattelu ei ollut kummoinen tai "syvääluotaava" - eivät ne yleensäkään ole - mutta minua kiinnitti huomiota Koskelon esittämä arvostelu Suomen oikeudenhoidon tilasta. - Miksi muuten Koskelo käyttää jatkuvasta termiä "oikeudenhoito", kun hän puhuu asiasta, josta käytetään yleisesti nimeä "lainkäyttö"? Termi oikeudenhoito viittaa oikeushallintoon, joka ei kuulu tuomioistuimille, vaan oikeusministeriölle.
5. Korvaani särähti pahasti Koskelo arvostelu, jossa hän otti kantaa lempiaiheeseensa eli tuomioistuinten ja koko oikeuslaitoksen resurssien vähäisyyteen ja leikkaamiseen. Asiassa on toki perää, mutta en oikein ymmärrä, miksi juuri KKO:n presidentin pitää puuttua joka kerran ja yksinomaan mainittuun kyysmykseen. Oikeusturvasta huolehditaan lainkäytössä eri tavoin, eikä resurssien vähyys saisi olla tuomioistuinten ja tuomareiden ainoa puheenaihe. Tuomioistuinten tulisi kehittää oma-aloitteisesti menetelytapojaan, jotta kansalaiset saisivat asiansa tuomioistuimen käsiteltäviksi ja sitä kautta oikeutensa toteuteuksi. Siis "access to court" ja "access to justice", joita nimenomaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EIT:n ratkaisuissa korostetaan oikeusturvan takeina.
6. Suomessa oikeudenkäyntiä koskeviin menettelykysymyksiin ei kuitenkaan haluta puuttua eikä prosessia kehittää, vaikka tuomioistuimilla olisi siihen eronomaiset mahdollisuudet myös käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Päin vastoin meillä halutaan, presidentti Pauliine Koskelo etunenässä, tiukentaa ihmisten oikeutta päästä tuomioistuimeen ja saada asia tutkittavaksi asianmukaisesti järjestyksessä. Meillä keksittään vaikka minkälaisia valituslupakynnyksiä ja rajoituksia, joita korkein oikeus on ollut Koskelon johdolla kannattamassa.
7. Oli esimerkiksi selvä virhe laajentaa hovioikeuden jatkokäsittelyluvan soveltamisalaa rikosasioissa niin, että syytetty tarvitsee valitusluvan, jos hänet on tuomittu käräjäoikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi tai sitä alempaan vankeusrangaistukseen. Se oli toki oikeusturvan kannalta virhe, jos asiaa ajatellaan ihmisten oikeusturvan kannalta. Asianosaisten valitusoikeus ja siihen kiinteästi liittyvä oikeus saada asia tutkittuksi hovioikeuden normaalissa menettelyssä ovat oikeusturvan totetumisen tärkeimpiä keinoja. Lupajärjestelmän soveltamisalan laajentamiseen ei olisi ollut mitään syytä, sillä hovioikeuteen tehdään nykyisin vähemmän valituksia kuin aikaisemmin. Ruotsissa syytetty ei tarvitse valittaessaan jatkokäsittelylupaa, jos hänet on tuomittu käräjäoikeudessa vankeuteen.
8. Koskelo kritisoi tänään vomakkaasti sitä, että tuomioistuimia ja etenkin käräjäoikeuksia - niiden määrää Koskelo muuten haluaisi karsia nykyisestä 27:stä noin puolella - rasitetaan "selvillä ja yksinkertaisilla rikosasioilla". Hän viittasi "muihin maihin", joissa näitä asioita ei viedä tuomioistuimiin.
9. Voi pyhä yksinkertaisuus! Eikö Koskelo todellakaan tiedä tai eikö hän ole (muka) edes kuullut, että Suomen järjestelmä ei suinkaan poikkea ko. asioissa "muiden maiden" systeemeistä. Suomessa ylivoimaisesti suurin osa rikosasioista ratkaistaan muualla kuin käräjäoikeuksissa ja yleensä tuomioistuimissa. Poliisin kirjoittaman rangaistusmääräyksen vahvistaa syyttäjä, eivätkä tuomioistuimet ole käsitelleet näitä asioita enää vuosikymmeniin. Rikesakon puolestaan antaa poliisi. Nämä asiat muodostavat luultavasti jo noin 75 prosenttia kaikista viranomaisten käsittelemistä rikosasioista. Sitä paitsi käräjäoikeuksiin tulevista rikosasioista noin 35-40 prosenttia ratkaistaan kansliassa puhtaasti kirjallisessa menetelyssä, eli niitä ei tuoda käräjäoikeuden istunto- eli pääkäsittelyyn. Uutena elementtinä otettiin äskettäin käyttöön syyteneuvottelu, joka yksinkertaistaa ja nopeuttaa huomattavasti myös vaikeiden ja laajojen rikosasioiden käsittelyä.
10. Edellä mainittua listaa voitaisiin jatkaa pidempäänkin, mutta jo ko. otos osoittanee, miten väärässä presidentti Pauliine Koskelo on tai miten harhaanjohtavaa tietoa hän syöttää yleisölle. Käräjäoikeudet eivät käsittele nykyisin enää juuri lainkaan sellaisia yksinkertaisia tai selviä rikoasioita, jotka voitaisiin siirtää muiden viranomaisten käsiteltäviksi.
11. Sen sijaan käräjäoikeudet käsiteltävät aivan "hirmuisen" määrän selviä ja yksinkertaisia riita-asioita - joissa ei itse asiassa ole edes minkäänlaista riitaa - jotka voitaisiin, kuten olen itse usein esittänyt - siirtää ulosottoviranomaisille. Ne koskevat pikavippejä ja muita samankaltaisia velkomuksia, joissa on kyse, ei oikeusriidasta, vaan yksinomaan velan perimisestä. Nykyisin näitä asioita on kuitenkin pakko käsitellä kahden luukun periaatteella, ensin käräjäoikeudessa ja sen jälkeen uudelleen ulosottoviranomaisessa. Tämä on tietenkin järjetöntä puuhaa! Ruotsissa selvät ja riidattomat velkomisasiat siirrettin jo reilut 20 vuotta sitten pois käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaiselle.
12. Mutta mitä tekee ja on tehnyt korkein oikeus tässä suhteessa? Pauliine Koskelon johdolla korkein oikeus on pitänyt ja pitää edelleen sitkeästi kiinni kannastaan, jonka mukaan summaariset eli selvät ja riidattomat riita-asiat, käytännössä perintäasiat, tulee säilyttää edelleen käräjäoikeuksissa. Aivan ihmeellinen ja virheellinen kanta, mutta minkäs teet, kun sen takana on korkein oikeus! Sakkojen ja osin myös esimerkiksi rattijuopumksista tuomittavien vankeusrangaistusten tuomitsemisen Koskelo ja kumppanit ovat kyllä valmiit siirtämään pois käräjäoikeuksista. Sitä vastoin esimerkiksi 30- 50 euron suuruiset pikavippiasiat tulee heidän mielestään säilyttää "oikeusturvan nimissä" hamaan tulevaisuuteen käräjäoikeuksissa.
13. Äskettäin on julkaistu kahden selvitysmiehen eli Timo Heikkisen ja Antti Savelan laatima selvitys edellä mainittujen sumaaristen riita-asioiden - siis perintäasioiden - käsittelyn kehittämisestä. Selvitysmiehet päätyivät pariakymmentä asiantuntijaa kuultuaan laajassa ja erinomaisen hyvin perustelussa selvityksessään yksimielisesti siihen. että mainitut asiat tulisi siirtää käräjäoikeuksista ulosttoviranomaisille (ks. oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 52/2014). Tätä uudistusta olen itse jo lähes 20 vuoden ajan kannattanut.
14. Mutta mitä sanoo korkein oikeus selvitysmiesten ehdotuksen johdosta antamassaan lausunnossa, jonka on allekirjoittanut presidentti Pauliine Koskelo? Asiasta on ilmeisesti muodostunut korkeimmassa oikeudessa jonkinlainen arvovaltakysymys, sillä sen antamassa lausunnossa esitetään monenlaisia perusteita, joiden nojalla korkein oikeus vastustaa selvitysmiesten ehdotusta. Karmeaa, tähänkö eli korkeimman oikeuden vastustavaan kantaan kyseinen tärkeä ja välttämätön uudistus jälleen kerran kaatuu ja kaadetaan! Lausunnossa esitetyt epäilyt koskevat yksinomaan detaljikysymyksiä, joista osa on sitä paitsi sellaisia, joista voidaan olla perustellusti toista mieltä kuin korkein oikeus.
15. Pauliine Koskelo puhui tänä aamuna tv-lähetyksellä jälleen kerran hartaasti "selvien ja yksinkertaisten rikosasioiden" karsimisesta pois käräjäoikeuksilta. Mutta todella selvien ja yksinkertaisten sekä riidattomien riita-asioiden karsimisesta hän ei tässäkään yhteydessä maininnut halaistua sanaa. Summaariset eli selvät ja riidattomat asiat (oikeastaan siis perintäasiat) muodostavat valtaosan käräjäoikeuksien käsittelemistä riita-asioista, sillä niiden osuus on n. 95 prosentin luokkaa kaikista riita-asioista. Niiden siirtämisellä ulosottoviranomaisille voitaisiin siten kenenkään oikeusturvan vaarantamatta parantaa todella tuntuvasti käräjäoikeuksien ja koko tuomioistuinlaitoksen toimintaedellytyksiä.
16. Lukijat voivat tutustua OM:n selvitysmiesten esitykseen ja korkeimman oikeuden siitä antamaan lausuntoon seuraavista linkeistä
Summaaristen riita-asioiden kehittäminen (OM julkaisu 52/2014)
KKO:n lausunto OM:n selvityksestä
27 kommenttia:
Käräjäoikeuksissa summaarisia asioita eivät käsittele ja ratkaise tuomarit tai käräjänotaarit, vaan (pienipalkkaiset) käräjäsihteerit. Jotenkinhan heidätkin on työllistettävä!
Nimiähän on pyöritetty julkisuudessa jo vaikka kuinka pitkään, kuten vaikka näissä:
http://www.formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=318111&contentlan=1&culture=en-GB
http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/X2H-Xref-ViewPDF.asp?FileID=21649&lang=en
Kun tuomarit eivät käsittele eikä heidän eedes tarvitse käsitellä summaarisia asioita, ko. asioiden ei myöskään siksi tarvitse kuulua käräjäoikeuksiin. Tuomioistuimen tehtävänä on käsitellä vain riitaisia asioita, oikeusriitoja.
Käräjänotaarit eivät ole käräjäoikeudessa tekemässä käräjäsihteereiden töitä, vaan suoritamassa tuomioistuinharjoitteluaan eli valmistautumassa tuomarin tehtäviin.
OM:n selvitysmiesten ehdotuksessa on esitetty arvio siitä, kuinka paljon käräjäsihteereitä voidaan siirtää käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisen palvelukseen, kun summaariset asiat siirtyvät ko. viranomaiselle.
Koskelo käytti aamu-tv -lähetyksessä termiä "oikeudenhoito" varmaankin siksi koska toimittaja itse käytti sitä kysyessään häneltä "oikeudenhoidon" tilasta.
Niin, näin ne toimittajat siis kivasti määrittelevät, mitä Koskelo ja KKO tekevät! Joo, ne huolehtii "oikeudenhoidosta".
Perustuslaissa puhutaan kuitenkin tuomiovallasta ja sen käytöstä, sekä lainkäytöstä. Ei sanaakaan "oikeudenhoidosta".
Ehkä toimittaja ja Koskelo ajattelevat, että koska meillä on sairaanhoito, terveydenhoito, valtiontaloudenhoito, metsähoito jne., niin peijakas, pitäähän meillä silloin olla myös oikeudenhoito!
Me ja he, eli Koskelo ja kumppanit hoidamme siis oikeutta eli tuomioistuimia, emmem huolehdi ihmisten oikeusturvasta ja sen takaamisesta.
Se on vähän samaa, jos sairaanhoidossa unohtuisivat kokonaan sairaat ja potilaat ja kekityttäisiin hoitamaan yksinomaan sairaaloita. No, Sotessahan siitä juuri onkin kyse.
Toinen kauhea sanoa on "rakenneuusistus" tai "rakeneteiden muuttaminen". Se on pesiytynyt, kiitos Koskelon kielenkäytön, myös "oikeudenhoitoon". Koko ajan vain paastaan vain rakennemuutoksesta, mikä tarkoittaa esim. käräjäoikeuksien supistamista ja karsimista,valitusoikeuden rajoittamista tai jopa kieltämistä jne.
Mutta yksi tärkeä "rakenne" unohdetaan jostakin syystä aina. Nimittäin se, että käräjäoikeuksista tulisi putsata sellaiset riidattomat ja selvät velkomisasiat, joista asianosaisilla ei ole keskenään minkään laista riitaa. Tuollaiset asiat rasittavat aivan tarpettomastai "käräjäoikeuksien "rakenteita" ja aiheittavat tarpeetomia kustannuksia, ei vain valtiolle, vaan myös asianosaisille.
Ainoastaan yksi taho eli suuret ja toiminnaltaan automatisoidut perintätoimistot hyötyy suunnattomasti moisesta typeryydestä, siis kahden luukun periaatteen toteuttamisesta.
Olisiko tässä syy, miksi sumaariset velkomusasiat ovat myös KKO:lle niin äärettämän tärkeitä, vaikkei se joudu juuri koskaan ko. asioita edes
käsittelemään. Kyse olisi siis kytköksistä ja koplauksista. Tällaista voisi perustellusti uumoilla.
Nimiä on varmasti pyöritelty julkisuudessa pitkään, mutta ajallinen konteksti huomioiden tulkitsin Koskelon lausahduksen "muita kiinnostuneita" ylimmistä tuomioistuimista viittaavan ajankohtaan, jolloin hän itse teki ratkaisun hakea tehtävää (kesäkuu 2014).
Hyvä kirjoitus,
Lisäisin sen verran myös, ettei KKO:n Koskelo luultavasti ole ymmärtänyt, ettei yksinkertaisten rikosasioiden käsittelyyn mene mitenkään erikoisemmin paukkuja. Näiden käsittelyssä käytetään aika paljon opiskelijatyötä, mikä samalla mahdollistaa erinomaista harjoittelua vaativampien asioiden käsittelyyn, ja tarkkaavaiset opiskelijat tms. huomaavat ehkä jopa paremmin mahdollisia puutteita tai ongelmakohtia, koska heillä motivaatio ns. helpompien juttujen läpikäyntiin on korkea ja huolellisuus myös. Toki toimivaltuudet omaava virkamies kaiken aina vahvistaa omalla nimellään.
Uskallan väittää, ettei Koskelon sen tarkemmin mmäärittelemättömien yksinkertaisten juttujen pois siirtämisellä saataisi kovinkaan kummoisia säästöjä. Ellei sitten mielessä ole joku mielivaltainen miliisimenettelysysteemi, jossa poliisimies päättää mitä tapahtui, antaa linnatuomion, eikä valitusoikeuksia ole.
En usko tuollaiseen väitteeseen, sillehän nauraisivat oikeudessa naurismaan aidatkin.
Koskelon haun ajakohdalla ei sitä paitsi ole merkitystä. Hän on toki tullut hyvin tietoiseksi siitä, ketkä kaikki olivat hakusajan päättyessä hakeneet tehtävää ja että maintussa joukossa oli myös ainakin yksi muu ylimmän tuomioistuimen jäsen.
Perintäyhtiöistä.
Ystäväni sai perintäkirjeen, jossa vaadittiin maksua. Kirjeessä sanottiin, että jos on maksanut ennen pvm. X, niin kirje on aiheeton. Ystäväni oli maksanut alkuperäisen laskun myöhässä, mutta ennen ko. päivämäärää, eli ei tehnyt mitään. Sai kuitenkin uuden perintälaskun, jolloin hän ilmoitti perintäyhtiölle, että oli maksanut jo. Perintäyhtiö ilmoitti tässä kohtaa, että hänen pitäisi ilmoittaa maksun tiedot asianselvittämiseksi (kuitti, arkistointitunnus tms.) ja että asiakkaalla on kuulemma velvollisuus tällaiseen asian selvittämiseen. Haistatti paskat ja sanoi, että ei ole mitään tällaisia velvollisuuksia ja että lasku on suoritettu. Perintäyhtiö jatkoi tietojen kinuamista asiakkaalta. Lopulta ystäväni sitten lähetti pyydetyt tiedot ja asia tuli sillä hoidettua.
Sinänsä pieni juttu asiakkaalle, mutta esimerkki osoittaa blogistin uumoilemaa automatisoinnin astetta perintäyhtiöissä. Tosiasiassa perintäyhtiöillä ei ole kykyä itsenäisesti ilmeisesti soittaa edes yritykseen, jolta lasku on lähetetty perintään, ja tiedustella onko lasku maksettu. He haluavat, että perinnän kohteeksi joutunut henkilö selvittää po. seikat heille itse. Tämä tietenkin siksi, että näin työ siirretään asiakkaalle ja perintäyhtiöiden ei tarvitse tehdä itse mitään. Samalla perintäyhtiöt laskuttavat siitä palvelusta ja lisäarvosta, minkä he ikään kuin tuovat. Tosiasiassa he eivät tee mitään lisäarvoa tuottavia perintätoimia.
Toinen tapaus koski ystävääni, joka oli muuttanut. Perintäyhtiö lähetti perintäkirjeitä väärään osoitteeseen ja perille tuli vasta haaste. Ilmoitimme perintäyhtiölle, että ovat lähettäneet kaikki perintäkirjeet väärään osoitteeseen ja että uusi osoite on ollut koko ajan saatavissa virallisista tiedoista. Perintäyhtiö valehteli suoraan, että he aina tarkastavat osoitetiedot. No, vastasimme sitten haasteeseen lisäten kirjalliseksi todisteeksi virallisen otteen, josta ilmenee perintäyhtiön valehtelu. Sitten tulee heti sovintopuheluita, että voitaisiinko sittenkin sopia asia. Jälleen kerran osoitus siitä, ettei perintäyhtiö aina selvitä edes osoitetietoja.
Tällaista palvelutoimialaa ei kyllä jää kaipaamaan, jos se saadaan pois kansantaloutta rasittamasta. Kysymys on vain puhtaasta välistä vetämisestä.
"miksi juuri KKO:n presidentin pitää puuttua joka kerran ja yksinomaan mainittuun kyysmykseen."
Koska kukaan muukaan ei sitä tee - kun keskusvirastoa ei ole vielä perustettu!
Hehheh!
Olisi toki paljon muitakin ja oikeusturvan kannalta sitä paitsi paljon tärkeämpiäkin kysymyksiä, joihin KKO:n preidentti voisi ja hänen pitäisikin puuttua! Ei tarvisisi puhua aina ns. "rakennekysymyksistä", joilla tarkoitetaan ite asiassa oikeusturvan kaventamista ja tuomioistuinten työn keventämistä.
"Karmeaa, tähänkö eli korkeimman oikeuden vastustavaan kantaan kyseinen tärkeä ja välttämätön uudistus jälleen kerran kaatuu ja kaadetaan."
Tuotakoon esiin, että noita asiota todella KKO:n sijasta käsittelevien tahojen edustaja eli Suomen Tuomariliitto on kannattanut selvitysmiesten ehdotusta siirtämisestä ulosottoon.
Voip, olla, että blogistin esittämät vastaansanomattomat argumentit ovat vakuuttaneet näitä tahoja.
Tämä todistaa, että Suomesta löytyy myös järkevästi ajattelevia tuomareita!
Summaarisista blogisti on täysin oikeassa.
Se, mitä hän ei kertakaikkiaan suostu myöntämään on se, että rikosasioiden valituksissa on huomattavan suuri määrä juttuja, jossa ehdottomaan vankeuteen ties monettako kertaa tuomittu taparikollinen ei halua mennä vankilaan - inhimillisesti sinänsä ymmärrettävää - ja valittaa vaatien pääkäsittelyä näytön puolesta ammattimiehille täysin selvissä tapauksissa saadakseen lykkäystä väistämättömälle vankilareisulle. Juuri tuollaisten juttujen nopealle "tappamiselle" on tarvittu ensin KKO:n vesittämä seulontamenettely ja sittemmin jatkokäsittelylupajärjestelmä, jota on onneksi laajennettu.
Toki on niin, että niitä voidaan soveltaa väärin kuten KKO:n ennakkopäätökset osoittavat, mutta joku tuollainen järjestelmä tarvitaan. Vain se mahdollistaa, että hovioikeudet voivat keskittyä niihin juttuihin, joissa oikeusturva todella edellyttää panostusta.
"Tämä todistaa, että Suomesta löytyy myös järkevästi ajattelevia tuomareita!"
Oi kiitos, blogistilta kun heltyy äärimmäisen harvoin kehuja tuomareille,tällähän pärjää vähintään puoli vuotta. Noh, kehu ei kehitä, niin kuin konsultti sanoi.
Todettakoon, että Suomen Tuomariliittoon kuuluu valtaosa tuomarikunnasta, paitsi KKO:n ja KHO:n tuomarikunta.
Edellä taparikollisia "noituva" ja hovioikeuden pääkäsittelyihin torjuvasti suhtautuva anonyymi on tyypillinen"hovioikeusihminen", joita hovioikeudet tuntuvat olevan pullollaan. Heidän tuntuu olevan hyvin vaikea ellei suorastaan mahdotonta käsittää asioiden oikeaa laitaa.
Heille, kuten ko. anonyymillekin, on tärkeintä , että hovioikeuden työ on mahdollisimman "kivaa ja helppoa" hovioikeuden tuomareiden ja esittelijöiden omalta kannalta. Valittajien oikeusturvasta he tuntuvat usein viis veisaavan, ja "taparikollisten "valituksia he suorastaan vihaavat ja haluavat tappaa, jolleivät nyt itse rikollisia, niin ainakin näiden kamalat valitukset heti alkuunsa.
Väite, jonka mukaan rikoksen uusijat ja muut taparikolliset saisivat aina, kunhan vain viitsivät pyytää, hovioikeudessa pääkäsittelyn, ei pidä paikkansa.
Lakiin onotettu selvät pykälät ja momentit (ks. esim. OK 25 luvun 15 ja 16 §:ää), joilla sanottuja pyyntöjä voidaan tehokkaasti torjua, kunhan vain hovioikeuden jäsenet ovat riittävän karskeja ja kehtaavat tulkita ko.säännöksiä sillä tavalla kuin niitä tietenkään ei saisi tulkita, eli jos vain vähänkin mahdollista, lähes aina valittajan vahingoksi, jottei niitä "kauheita" pääkäsittelyjä vaan tarvitsisi toimittaa!
Anonyymi on täysin väärässä myös siinä, että jatkokäsittelypajärjestely olisi otettu lakiin muka siksi, että niiden avulla voitaisiin torjua nimenomaan pääkäsittelyjä, Näin ei toki ole asian laita, vaikka eiväthän hovioikeudet tästäkään yleensä mitään välitä, vaan hylkäävät lupahakemuksia juuri siksi, että silloin ei tarvitse järjestää pääkäsittelyä.
KKO on joillakin ennakkopäätöksillään yrittänyt ohjata hovioikeuksia pääkäsittelyjen toimittamisessa oikealle tielle - ks. esim. ratkaisua KKO 2015:23, jota olen kommentoinut blogissa - mutta näistä prejudikaateista hovioikeudet eivät juuri piittaa, tuskin viitsivät edes lukea niitä.
Ruotsalaiset hovoikeustuomarit ovat paljon suomalaisia kollegojaan fiksumpia, siltä ainakin vahvasti tutuu. Eivät he narisi jokaisessa mahdollisessa raossa pääkäsittelyjen kauheutta, vaan tomittavat niitä jotakjuin kaksin verroin enemmän suomalaisiin hovioikeuksiin verrattuna. Tuomareita on kummankin naapurimaan hovioikeuksissa melko tarkkaan yhtä poaljon.
Suomessa jatkokäsittelylupajärjestelmä on monin verroin tiukempi kuin Ruotsissa, eli ruotsalaiset hovioikeudet tutkivat paljon enemmän juttuja kuin hovioikeudet Suomessa. Käsittelyajat ovat siellä lyhemmät kuin Suomessa. Kaikki on Ruotsissa paremmalla tolalla kuin Suomen hovioikeuksissa.
Missä vika? Ei suinkaan laissa vaan liian lepsuissa käytännöissä ja suomalaisten tuomareiden puutteellisessa ammattitaidossa ja -etiikassa. Toki suomalaiset ovat tuomarit ovat käyneet "opissa" Ruotsissa eli hieman katselemassa sikäläistä toimintaan. Mutta eihän tästä ole Suomessa kuitenkaan mitään opittu, käytännössä.
Suomalaiset hovioikeudet eivät kerta kaikkiaan osaa järjestää asian laadun ja vaikeusasteen mukaisia pääkäsittelyjä, vaan tuhlaavat tuhottoman paljon aikaa jokaisen pääkäsittelyn toimittamiseen. Hovioikeuden ns.pikkupääkäsitelyn mahdollisuutta meillä ei käytännössä juuri edes tunneta.
Jne, jne. Kyllä suomlaiset tuomioistuimet ovat oikeuskulttuurissa ja oikeusturvan toteutumisessa todella paljon Ruotsia perässä. Ainoa asia, mikä täällä "osataan", on sellaisten ns. rakenneuudistusten korostaminen ja lisääminen, joilla todellisuudessa kavennetaan oikeusturvaa ja oikeuden saatavuutta.
Tähän kehitykseen KKO ja sen presidentti ovat antaneet "vahvan panoksensa"!
KKO on kantaa huolta kansalaisten oikeusturvasta, ja hyvä niin, lausunnossahan todetaan, että OM:n selvitys on yksipuolinen:
”Nyt arvioitavana olevassa selvityksessä on todettu, että siinä on keskitytty eri keskittämisvaihtoehtojen heikkouksien ja vahvuuksien selvittämiseen sekä niillä saatavissa olevaan tuottavuuteen. Selvitystä ei ole ulotettu yksityiskohtaisesti kattamaan niitä ratkaisuja, jotka tulevat tehtäväksi myöhemmin osana suunniteltuja rakenneuudistuksia (sekä tuomioistuin- että ulosottopuolella)”.
Taas siis tuo Koskelon lempitermi "rakenneuudistus"!
Se tupataan nykyisin jokaikiseen paikkaan.
Tässäkään kohtaa rakenneuuudistuksella, mitä sillä sitten tarkoitetaankin, ei parannettaisi kansalaisten oikeusturvaa, vaan kavennettaisiin sitä.
Mikä on "yksinkertainen rikosasia?". Riita-asiassa yksinkertaisuuden voi määritellä euromäärällä, mutta rikosasiassa ns. yksinkertainenkin asia voi olla syytetylle merkityksellinen. Blogistin kirjoitus on hyvä ja ajankohtainen.
1980-luvulla opinnoissa ja googlaamalla sanakirjoista vieläkin "ylioikeuden" ensimmäinen merkitys olisi hovioikeus tai yleisemmin toinen aste, johon valitetaan, siis suhteessa käräjäoikeuteen hovioikeus, suhteessa hovioikeuteen korkein oikeus ja suhteessa hallintotuomioistuimeen korkein hallinto-oikeus. Aiemmin oli näitä erityisiä keskiasteen oikeuksia joiden nimensäkin termi oli: sotaylioikeus ja vesiylioikeus.
KKO ja KHO ovat, eivät vain "ylioikeuksia", vaan myös "ylimpiä" oikeuksia/tuomoistuimia.
Pitäisi perustaa Suomeeen Oikeudenhoitoyhdistys, kuten on Metsänhoitoyhdistyksiäkin. Ne sitten myisivät palvelujaan asiakkaille. Eli suosittelisivat pieniä "oikeudenhoitotoimia", eli vaikkapa velkomuskanteita tai sitten himen järeämpiä toimia, eli vaikapa kunnianloukkausjuttuja ja sen jälken sitten heti korjausliikkeinä "riidankylvötoimenpiteitä", jotta olisi vastaisuudessa hieman satoa riideltävänä.
Mutta tuota Koskelon vastustusta en ymmärrä. Toisaalta vapaaherrattarelle voi tuollaisen salliakin. Tuo velkomusasiaoiden siirto pois käräjäoikeuksilta (ehdotetulla tavalla) olisi parasta ja selkeimmin suurta kansalaisjoukkoa koskettavaa kuin mitä lainkäytön suunnalla on naismuistiin tapahtunut.
Kannattaa lukea myös Asianajajaliiton lausunto (ks. täältä).
Ai, kannattaa vai?
Minusta ei juuri kannata. Liiton lausunto on poikkeuksellisen heikko, suoraan sanoen "juosten kustu" tehty. Siinä ei edes ole yritetty havaita, mistä selvitysmiesten ehdotuksessa pohjimmiltaan on kyse.
On varsin merkillistä, että KKO ja SAL vastustavat tehtyä ehdotusta ja puolustelevat nykyistä heikkoa järjestelmää, jonka pysyttämisessä ei ole ollut pitkään aikaan minkäänlaista järkeä.
Mutta tällaisia nämä meidän "rakenneuudistajamme" sitten kai ovat. Ajavat kiihkolla sellaisia uudistuksia, jotka heikentävät merkittävällä tavalla kansalaisten oikeusturvaa - yhtenä esimerkkinä hovioikeuden jatkokäsittelyluvan soveltamisalan silmitön laajennusvimma - mutta jarruttavat melkein yhtä kiihkeästi tarpeellisia ja kustannuksia säästäviä uudistuksia, joilla kenenkään oikeusturvaa ei kavennettaisi pätkääkään.
Anonyymi väitti, että ”Suomen Tuomariliitto on kannattanut selvitysmiesten ehdotusta siirtämisestä ulosottoon”. Asia ei ole noin mustavalkoinen. Tuomariliitto kannattaa lausunnossaan ulosottovaihtoehdon lisäksi myös ajatusta, että riidattomat velkomusasiat keskitettäisiin muutamiin käräjäoikeuksiin, jos menettelyä kehitetään edelleen.
Siihen, että ulosottovaihtoehto investointeineen toisi mittavia säästöjä kuten selvityksessä on arvioitu Tuomariliitto ei usko. Selvitysmiesten arvio on pelkkä perustelematon oletus eikä pohjaudu matemaattisiin laskelmiin. T. Liiton jäsen
Toisin kuin anonyymi yrittää edellä väittää, Tuomariliitom lausunnossa puolletaan kyllä selkeästi selvitysmiehen ehdottamaa ensijaista vaihtoehtoa eli summaaristen asioiden siirtämistä käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaiselle.
Tuomariliitto "kyseenalaistaa" selvitysmiesten kannanoton siitä, aiheutuuko esityksestä niin mittavia säästöjä kuin selvitysmiehet ovat arvoineet. Näin voidaan aina sanoa ja kyseenalaistaa.
Liiton lausunnnossa, joka on "ruhtinaalliset" kaksi sivua pitkä, ei edes yritetä arvioida, kuinka paljon vähemmän säästöjä esityksestä"todellisuudessa" tulisi aiheutumaan. Liiton esiintuoma kyseenalaistaminen on siis lähinnä vain pelkkä "heitto".
Jos esitetty uudistus toteutuu, käräjäoikeuksista siirretään ulosottolaitoksen palvelukseen kansliahenkikuntaa, joka nyt käytännössä hoitaa ja päättää summaarisista asioista käräjäoikeuksissa.
"Asia ei ole noin mustavalkoinen. Tuomariliitto kannattaa lausunnossaan ulosottovaihtoehdon lisäksi myös ajatusta, että riidattomat velkomusasiat keskitettäisiin muutamiin käräjäoikeuksiin, jos menettelyä kehitetään edelleen."
Tämä johtuu siitä, että lausumapyynnössä oli pyydetty nimenomaan kannaotto menettelyn kehittämisestä, jos niitä ei siirretä.
Lähetä kommentti