maanantai 11. huhtikuuta 2016

1018. Hovioikeus kovensi Tapanilan raiskaajien rangaistuksia

1. Vuosi sitten mediassa ja somessa kohistiin ns. Tapanilan joukkoraiskauksesta. 

2. Tapauksessa syytteeseen joutui viisi ulkomaalaistaustaista nuorta miestä, joille syyttäjä vaati rangaistusta Tapanilan juna-aseman lähistöllä maaliskuussa 2015 tapahtuneesta törkeästä raiskauksesta.  Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 23.6.2015 kolme syytettyä raiskauksesta ehdolliseen vankeuteen. Käräjäoikeus ei pitänyt raiskausta törkeänä. Kahden syytetyn osalta syyte hylättiin näyttämättömänä. 


3. Kuten sanottu, mediassa ja somessa kohkattiin tapauksen ja yleensä raiskausrikoksista langettujen ja liian lievinä pidettyjen rangaistusten osalta kiivaasti. Mediassa ja keltaisessa lehdistössä syytettyjä uhattiin lynkkauksella ja kostolla. Iltapäivälehdissä haastateltiin samoja rikosoikeuden professoreja kuten aina tämäntyyppisissä "kohujutuissa" yleensä aina tapahtuu, etunenässä siis Matti Tolvasta ja Terttu Utriaista. Emeritaprofessori Utriaisen mielestä käräjäoikeuden tuomiot olivat linjassa Suomessa yleisesti annettujen väkivaltarikostuomioiden kanssa. Hänen mukaansa tuomiot herättävät kuitenkin runsaasti kysymyksiä. 


4. Utriainen "veisasi" myös tässä tapauksessa jo niin kovin tutuksi tullutta vanhaa virttä. Hänen mukaansa voidaan kysyä, onko ehdollinen rangaistus ylipäätään paikallaan tämän tyyppisissä rikoksissa. Hän ihmetteli, kuten aina ennenkin, miksi Suomessa ei  yleensä tuomita lyhyitä ehdottomia tuomioita. Meiltä puuttuu arestityyppinen rangaistus, joka olisi nuorille sopiva, "Tepa" kailotti. Ehdollinen rangaistus on vain varoitus. Utriainen ei tunnu pitävän ehdollista rangaistusta juuri minään. Hänen mukaansa Tapanilan tapauksessa ainoat konkreettiset rangaistukset olivat valvonta ja vahingonkorvaus. 

8 kommenttia:

Pro Patria kirjoitti...

Raiskaustuomioiden perustelut

"Hänen mukaansa tuomioistuinten pitäisi perustella, minkä takia kyseessä on nimenomaan raiskaus, eikä vähätellä miksi se ei ole törkeä raiskaus. Uhrin kannalta on Tertun mukaan suorastaan loukkaavaa, jos ratkaisua perustellaan sillä, että tekotapa ei ole nöyryyttävää jne. jne."

Professori Utriaisen ylläolevat pohdinnat vaikuttavat jokseenkin mitäänsanomattomilta ja epäloogisilta. Jos syyttäjä on syttänyt törkeästä raiskauksesta mutta oikeus päätyy tuomitsemaan raiskauksesta on etenkin asianomistajan (ja syyttäjän) intressissä saada tietää millä perusteilla oikeus ei hyväksynyt kvalifioituun tekomuotoon perustuvaa syytettä. Jos oikeus jättäisi kertomatta nämä syyt asianomistajalla ei olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia valittaa tuomiosta.

Vaikuttaa epäselvältä mitä Utriainen oikein tarkoittaa sillä että tuomioistuimen pitäisi perustella miksi kyseessä on raiskaus eikä sen sijaan perustella miksi kyseessä ei ole törkeä raiskaus. Minulle syntyy sellainen käsitys, että professori Utriaisen lausuma perustuu jonkinlaiseen ajatusvirheeseen. Näyttäisi siltä, että professori Utriainen ajattelee että rikosoikeudellinen valinta raiskauksen ja törkeän raiskauksen välillä on kuin valinta omenan ja appelsiinin välillä. Silloin tuomioistuin voisi perustella miksi tutkittava teko on juuri omena nojautumalla omenan ominaisuuksiin. Silloin perustelut siitä että teko on omena (raiskaus) toimisivat samalla implisiittisesti perusteluina siitä että teko ei ole appelsiini (törkeä raiskaus).

Mutta tuo kuvaus ei sovi raiskauksen ja törkeän raiskauksen erottelemiseen. Törkeä raiskaus on näet raiskauksen kategorinen alamuoto. Törkeä raiskaus täyttää ensinnäkin raiskauksen tunnusmerkistön mutta myös kvalifioidun tekomuodon tunnusmerkistön. Ylläolevaa hedelmäkuvausta käyttäen raiskausta voisi kategoriateoreettisesti verrata omenaan ja törkeää raiskausta homehtuneeseen omenaan. Oikeuden tulee toki ensin perustella miksi teko on omena ("täyttyykö raiskauksen tunnusmerkistö?") mutta syyttäjän väitteen johdosta oikeuden tulee myös perustella onko omena homehtunut vai ei ("täyttyykö törkeän raiskauksen tunnusmerkistö?"). Kun tässä tapauksessa syyttäjä oli väittänyt että omena oli homehtunut mutta oikeus katsoi päinvastoin että se ei ollut homehtunut, niin oikeudella on tietenkin velvollisuus perustella mihin juridis-tekniseen päättelyyn perustuu johtopäätös että omena ei ollut homehtunut. Utriaisen esittämä perustelutapa missä oikeus vain perustelisi että teko on omena (raiskaus) on vajavainen, koska onhan myös homehtunut omena omena! Ainoa tapa perustella miksi omena ei ole homehtunut omena on - yllätys, yllätys - perustella miksi se ei ole homehtunut (miksi törkeän raiskauksen tunnusmerkistö ei täyttynyt?)

Kommentti jatkuu...

Pro Patria kirjoitti...

...kommentin jatko:

Jos Utriainen katsoo että raiskauksen uhri ei kestä juridis-teknistä rajanvetoa raiskauksen ja törkeän raiskauksen välillä tuomion perusteluissa voidaan perustellusti kysyä mitä se kertoo professori Utriaisen ajattelusta naisista yhteiskunnassamme. Katsooko Utriainen että naisia pitäisi holhota heidän implisoidun heikkoutensa takia? Katsooko Utriainen myös että tuomioistuin ei saisi analysoida juridista rajanvetoa tapon ja murhan välillä, missä yksi kriteeri on "erityinen raakuus ja julmuus"? Jos tällaiset ulostulot saavat jalansijaa oikeudellisessä ajattelussa olemme kohtapäin kallistuvalla pinnalla (eng. "slippery slope"). Äärimmilleen vedettynä tämä ajattelu johtaisi siihen että emme esimerkiksi voisi käsitellä ruumiinavauspöytäkirjoja oikeudenkäynnissä koska tämä voisi loukata uhrin lähiomaisia. Tällainen ajattelu olisi omiaan rukkaamaan koko oikeudenkäynnin peruspilareita.

Oikeudenkäyntiä voisi verrata kirurgin ja sairaanhoitohenkilöstön tekemään leikkaukseen. Emmehän me kiellä kirurgia leikkaamasta potilasta sillä perusteella että kirurgisen toimenpiteen näkeminen ja läpikäyminen voisi olla potilaalle ja hänen läheisilleen vastenmielistä ja kivuliasta. Sen sijaan pyrimme mahdollisuuksien mukaan lievittämään operaatiosta potilaalle aiheutuvaa kärsimystä ja ahdistusta, esimerkiksi niin että potilas ei näe itse operaation toimenpiteitä. Jos tuomioistuimien tekninen rajanveto raiskauksen ja törkeän raiskauksen välillä tuomion perusteluissa aiheuttaa asianomistajille kärsimystä voisivat asiamiehet kehottaa asianomistajia olemaan lukematta ainakin sitä osaa tuomiosta missä tämä kysymys käsitellään. Näin asiamiehet saisivat tarvitsemansa informaation valitusharkintaa varten ja asianomistajat välttyisivät tarpeettomasta kärsimyksestä.

Ulkomaalaisten yliedustus seksuaalirikoksissa

Ulkomaalaisten yliedustus seksuaalirikoksissa voidaan tarkastella länsimaisen seksuaaliliberaalin diskurssin ja ei-länsimaisen rajoittavan diskurssin yhteentörmäyksenä. Monissa maissa mistä turvapaikanhakijat tulevat pidetään erityisesti pimeään aikaan yksin liikkuvaa naista ns. "huonona naisena". Kun tämä käsitys yhdistyy muukalaisen alkeelliseen ja fragmentoituun käsitykseen länsimaisesta seksuaaliliberaalista diskurssista on lopputuloksena helposti laissez faire-henkinen kaikki käy-asenne muukalaisen puolelta länsimaisessa yhteiskunnassa. Tämän seurauksena länsimaiset kansat joutuvat välillisen seksuaaliterrorismin uhreiksi. Olisi kuitenkin sangen naiivia väittää että poliittiset vallanpitäjät olisivat vallan tietämättömiä tästä tapahtumainkulusta. Meillähän on runsaasti vertailuaineistoa; esimerkkinä mainittakoon että naapurimaamme Ruotsin pääkaupunkia pidetään yleisesti Europaan "raiskauspääkaupunkina". Ironista on myös että sekä seksuaaliliberaali diskurssi ja feminismi että globalistinen maahanmutto juontavat juurensa liberaalidemokraattisesta kulttuurimarxilaisuudesta.

Anonyymi kirjoitti...

Hgin käräjäoikeus tuomitsi 1.4. ns. Helsingin rautatieaseman joukkoraiskauksesta neljä ulkomaalaista miestä, jotka olivat tulleet Suomeen viime vuonna, marraskuussa 2015 samaan naiseen kohdistuneesta törkeästä raiskauksesta, yksi kahdeksi ja kolme muuta miestä neljäksi vuodeksi vankeuteen. Uhri oli ollut avuttomassa tilassa voimakkaan päihtymyksen johdosta eikä ollut kyennyt puolustamaan itseään.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016040121351320_uu.shtml

Mainittuun tapaukseen verrattuna Tapanilan joukkoraiskauksesta täysi-ikäiselle nyt hovioikeudessa tuomittu kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdoton vankeusrangaistus tuntuu melko ankaralta. Tekoa mitenkään puolustelematta voidaan todeta, että siinä kyse oli vain "sormiraiskauksesta", ei perinteisestä eli sukupuoliyhdynnällä toteutetusta raiskauksesta kuten päärautatieaseman tapauksessa.

Siru Pola kirjoitti...

Sen vähän perusteella mitä juttuun tutustuin, tulin miettineeksi, että kyseessä olisi ehkä lievä törkeä raiskaus. Omenahan se ei ainakaan ollut, vaikka Pro Patrian analyysi onkin mielestäni varsin avaava...

Anonyymi kirjoitti...

Edilexissä selostetussa tapauksessa Helsingin HO on 8.4.2016 antamallaan tuomiolla (R 15/1604) tuominnut taksikuskin, joka oli raiskannut asiakkaana olleen naisen taksiauton takapenkillä, ensin kädellä emättimeen tunkeuten ja sen jälkeen vielä oraalisesti, raiskauksesta - ei siis törkeästä raiskauksesta - vankeuteen yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Tässä tapauksessa rangaistus on määrätty ehdolliseksi. Taksimies oli ajanut autonsa syrjäiseen paikkaan ja siellä toteuttanut kyydittävänä olleeseen naisen kohdistuneen rikoksensa. Tuomion perustelujen mukaan uhri oli ollut pelkotilansa vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään.

Vaikea sanoa tai edes ymmärtää, miksi taksinkuljettaja pääsi "noin vähällä", kun tapausta, rikosnimikettä ja rangaistusta verrataan Tapanilan raiskauksesta nuorille somalimiehille tuomittuihin ehdottomiin rangaistuksiin. Ehkä siksi, että hän toteutti katalan rikoksensa yksin ja hänellä oli vaalea ihonväri.

Anonyymi kirjoitti...

No nyt alkavat rangaistukset vaikuttaa jo oikeudenmukaisemmilta. Tämänkaltaisiin tekoihin tulee puuttua kovalla kädellä. Tämä tuomio on hyvä signaali. Ainakin se osoittaa, että yhteiskunta ottaa asian vakavasti. Silloin käräjäoikeuden tuomion jälkeisen kiivaan keskustelun tuoksinassahan esiintyi melkoisesti uhria vähätteleviä puheenvuoroja.

Yleisellä tasolla en kyllä hyväksy sitä, että asian saama laaja julkisuus otetaan huomioon lieventävä tekijänä. Itsehän rikoksentekijä on aina oman soppansa keittänyt. Toisaalta kohutapauksissakin tulisi menetellä kylmän yhdenmukaisesti suhteessa vastaavanlaisiin tapauksiin, jotka eivät nouse lööppeihin.

Anonyymi kirjoitti...

Ilta-Sanomissa tänään haastateltu prof. Matti Tolvanen jatkaa jo käräjäoikeuden tuomion jälkeen alkamaansa urputustaan, jossa hän kritisoi käräjäoikeuden ja nyt hovioikeuden ratkaisua lieventää rangaistuksia mediahuomion vuoksi. Tolvanen kehottaa syyttäjää - onhan hän itsekin entinen pitkäaikainen kihlakunnansyyttäjä - harkitsemaan valitusluvan pyytämistä KKO:lta ko. osin.

Tolvanen ei näytä tuntevan Tapanilan tapauksen saamaa mediahuomiota, oikeastaan syytettyjen mediassa osakseen saamaa ihmisjahtia. Käräjäokeus ja hoviokeus ovat sen sijaan tienneet, mistä tuossa "huomiossa" on ollut kyse.

Hovioikeus kirjoittaa perusteluissan asiasta näin:

"Hovioikeus toteaa, että nyt vastaajille syyksi luetun rikoksen käsittelyä julkisuudessa ei ole voitu pitää odottamattomana. Julkisuus on kuitenkin ollut poikkeuksellisen laajaa. Lisäksi tapauksesta on puhuttu joukkoraiskauksena jo
ennen asian käsittelyä käräjäoikeudessa, mikä on ollut omiaan antamaan yleisölle harhaanjohtavan ja väärän kuvan tässä tapauksessa käytetyn seksuaalisen väkivallan laadusta. Hovioikeudessa kuullut sosiaaliviranomaiset ovat kertoneet, että viranomaisilla on ollut vakava huoli vastaajien turvallisuudesta heihin kohdistettujen uhkausten ja julkisuuden vuoksi. Näillä
ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että kohtuuttomiin mittasuhteisiin noussut julkisuus on tässä tapauksessa otettava rikoslain 6 luvun 7 §:n nojalla huomioon vastaajien rangaistuksia lieventävänä seikkana".

Hoviokeus totesi myös, että julkisuuden osalta Tapanilan tapaus eroaa selvästi KKO:n ratkaisussa 2006:44 selostetusta tapauksesta, jossa katsottiin, ettei mediahuomio ollut syytettyjen kannalta kohtuutonta tai epäasiallista.

Luotan paljon enemmän kahden tuomioistuimen yhtäpitävään ratkaisuun ja arvostelukykyyn kuin tapausta tuntemattoman Tolvasen kirjoituspöytädn takaa laukomaan arvioon ja kritiikkiin.

Erässä lehdessä (MV), samoin kuin netissä, syytetyistä on myös hovioikeuden tuomion jälkeen julkaistu isokoiset valokuvat ja kerrottu heidän nimensä. Myös kahden syytetyn, joiden osalta syytteet on sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa hylätty, kuvia ja henkilötietoja on levitelty netissä jo esitutkinnan alkuvaiheessa.

Hovioikeus olisi voinut toki kirjoittaa perusteluissaan syytettyihin kohdistuneesta epäasiallisesta ja täysin poikkeuksellisesta mediahuomiosta ja suoranaisesta somejahdista paljon räväkämmin, mutta hyvä näinkin.

Anonyymi kirjoitti...

Uhkailun kohteeksi on myös joutunut Tapanilan raiskausjuttua käräjäoikeudessa ratkaissut tuomari. Ohessa HS:n artikkeli aiheesta ja tuomioistuimiin kohdistuvasta painostuksesta laajemminkin.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1465094674422?jako=0e4fc64c0ab999aaa3e3a7e679871ad3&ref=tw-share