1. Kokoomus valitsi tänään Lahdessa uudeksi puheenjohtajakseen eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin. Hänestä tulee juhannuksen jälkeen samalla Suomen seuraava pääministeri.
2. Stubb voitti äänestyksen toisella kierroksella sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon. Stubb sai 500,4 ääntä ja Risikko 349,2 ääntä. Kolmas puheenjohtajaehdokas, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, putosi kisasta jo ensimmäisellä kierroksella. Vapaavuori hävisi Risikolle vaalin ensimmäisellä kierroksella vain niukasti. Selvää on, ettei Vapaavuori olisi pärjännyt toisella kierroksella Stubbille, jos hän olisi voittanut ensimmäisellä kierroksella Risikon.
3. Alex Stubb on oppiarvoltaan filosofian tohtori ja ensimmäisen kauden kansanedustaja. Hän nousi Matti Vanhasen toiseen hallitukseen ulkoministeriksi europarlamentaarikon paikalta, kun Ilkka Kanerva joutui tekstiviestiensä takia ja muunneltua totuutta puhuttuaan eroamaan tehtävästä.
4.
Stubb valittiin toukokuun eurovaaleissa europarlamenttiin Suomen suurimmalla äänipotilla eli noin 150 000 äänellä. Hänen varamiehestään Petri Sarvamaasta tulee nyt Brysselin meppi.
5. Paula Risikon valinta puheenjohtajaksi ja uudeksi pääminsteriksi olisi minusta ollut Suomelle suoranainen katastrofi. Hän on istunut ministerinä yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta, mutta minua ja monia muitakaan ihmisiä Risikko ei ole tomillaan ja esiintymisellään lainkaan vakuuttanut. Häneltä puuttuu lähes tyystin talous-ja ulkopoliittinen kokemus ja osaaminen, hän on lähinnä pelkkä sosiaalipoliitikko.
6. Jan Vapaavuori oli puheenjohtajakisan suurin ennakkosuosikki. Valinnan tehneet kokoomuslaiset kuitenkin ymmärsivät, että Vapaavuori on jokseenkin väritön ja kapea-alainen poliitikko, joka puhuu ja paasaa mielellään talouspolitiikasta, mutta jolla on itse ollut elinkeinoministerinä Kataisen hallituksessa ensisijainen vastuu Suomen talouden todella kurjasta tilasta. Vapaavuori vaikuttaa turhan tärkeältä ja patruunamaisen pönäkältä poliitikolta. Lisäksi nuoruuden rikokset rasittavat hänen julkisuuskuvaansa.
7. Alex Stubb on kansainvälinen tyyppi ja rento, mutta samalla taitava poliitikko, jonka esiintymisiä ei tarvitse etenkään kansainvälisissä huippukokouksissa ja vastaavissa tilaisuuksissa myötähäpeää tuntien seurata. Hän hallitsee ulko-ja EU-politiikan hyvin ja on kahden hallituksen ministerinä toimiessaan saanut tilaisuuden perehtyä perusteellisesti myös kotimaan politiikkaan.
8. Etenkin vuoden 2015 eduskuntavaaleja silmällä pitäen Stubbin valinta oli kokoomuksen kannalta viisas ja, voisinko sanoa, suorastaan "fantastinen" asia. Hän on todellinen ääniharava, joka vetänee kokoomuksen äänestäjiksi myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aiemmin kokoomusta äänestäneet.
9. Tänään oli suorastaan huvittavaa seurata, miten happamasti Timo Soini ja Juha Sipilä suhtautuvat Stubbin ylivoimaiseen voittoon Lahdessa. Nämä oppositiomiehet olisivat mieluusti nähneet Jan Vapaavuoren tulleen valituksi, sillä he ymmärtävät, että heidän puolueidensa on seuraavissa vaaleissa vaikea voittaa Stubbin johtamaa kokoomusta.
10. Timo Soini ja Juha Sipilä haukkuvat räksyttävät Stubbia äärioikeistolaiseksi, Nato-haukaksi ja ties miksi. He eivät ymmärrä, että juuri Stubbin mutkaton ja rento suorapuheisuus saa ihmiset kiinnostumaan politiikasta ja valitsemaan vaaleissa puolueensa. Soini, Sipilä, Antti Rinne, Paavo Väyrynen ja monet muut vanhat kasvot kaluavat Nato-kysymyksessä vain iänikuista Nato-optiota.
11. Voidakseen menestyä ensi vuoden eduskuntavaaleissa keskusta ja perussuomalaiset joutuvat todennäköisesti turvautumaan "Venäjä-korttiin" - vai pitäisikö sanoa Putin-korttiin - mitä tulee Nato-kysymykseen. Kun Venäjä vastustaa Suomen liittymistä Natoon, niin Juha Sipilän, Timo Soinin ja muiden vanhoillisten ja varovaisten puoluejohtajien ei auta muu kuin yhtyä Putinin, Lavrovin ja "Putinin kavereiden" sankkaan kuoron, joka varoittelee suomalaisia harva se päivä Natoon liittymisen hirmuisista vaaroista!
12. Kun Stubbin valinta Lahdessa on varmistunut, niin eikös Jyrki Katainen, tämä ex-puheenjohtaja ja kohta myös ex-pääministeri, ilmoittanut heti, kun tv-toimittaja häntä haastatteli, että minusta tulee sitten 1.7. alkaen Olli Rehnin jälkeen pätkätalouskomissaari Brysseliin! Hämmästyttävää, sillä eihän hallituksessa ole vielä tiettävästi päätetty - ainakaan viralllisesti - mitään siitä, kuka on Suomen hallituksen ehdokas talouskomissaarin loppukaudeksi. Mutta selvää on, että kyseisestä asiasta eli Kataisen uudesta pestistä on sovittu kokoomuksessa salassa, sillä eihän Katainen olisi muuten lähtenyt lätkimään pääministerin paikalta.
13. Samaan hengenvetoon Jyrki Katainen kertoi - jälleen ikään kuin täysin selvänä ilmoitusasianana - että hän tähtää syksyllä jonkin muun "painavan" komissaarin salkun haltijaksi. Tämä on sitä poliitista kähmintää, jota äänestäjät eivät ymmärrä eivätkä hyväksy, mutta jota maan hallitus harrastaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
14. Outo on myös tapa, jolla ns. johtavan poliittisen puolueen vajaat 800 edustajaa voivat ikään kuin itsestään selvänä asiana valita tasavallan hallitukselle uuden pääministerin, kun talousvaikeuksista toiseen joutunut pääministeri kyllästyy - EU-komission viran saamisen toivossa - kesken vaalikauden johtamaan hallitusta ja ilmoittaa muina miehinä kansalle, että "tämä oli sitten nyt tässä, hoitakaa hommat".
15. Suomen perustuslaki sallii kuitenkin tällaisen demokratian vastaisen menettelyn ja pelin. Itsestään selvää tulisi olla, että koko hallitus eroaa ja maassa järjestetään uudet eduskuntavaalit, jos pääministeri ilmoittaa, että hän ei halua enää jatkaa tehtävässään.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti kokoomuksen puoluekokouksen iltajuhlassa. Iltalehden jutun mukaan vantaalainen kansanedustaja Tapani Mäkinen kaappasi Paula Risikon syliinsä ja retuutti tätä vaarallisesti tanssilattialla (ks. oheinen kuva). Risikon mielestä Mäkisen temppu oli törkeä.
1. Suomen Asianajajaliiton valtuuskunta piti viime viikonvaihteessa kokouksen Rovaniemellä. Samana päivänä eri tiedotusvälineissä julkaistiin liiton puheenjohtajan Risto Sipilän antamia haastattelulausuntoja ns. palautteen antamisasiasta. Kyse on siitä, että asianajajien mukaan myös tuomareita pitäisi saada arvioida ja heille tulisi voida antaa palautetta työstään. Liiton mukaan tuomareita ei ole enää syytä pitää erehtymättöminä, vaan myös tätä ammattikuntaa pitäisi voida arvioida kriittisesti.
2. Tuomareiden ammattitaito ja palautteen antaminen nousivat esille myös Ylen uutisten toukokuussa uutisoimassa kyselyssä. Vastanneista asianajajista tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista 57 prosenttia oli sitä mieltä, että palautteen antoon pitäisi kehittää nykyistä parempia mahdollisuuksia. Tuomarit saivat kyselyssä sapiskaa huonosti perustelluista tuomioista ja ammattitaidon riittämättömyydestä. Kyselyyn vastasi vain 460 asiamiestä, vaikka kysymykset oli lähetetty 3000 henkilölle. Olen aiemmin blogissani kritisoinut Yle Uutisten kyselyä ja sen julkistamistapaa ikään kuin "suurena uutisena".
3. Asianajajat toivovat erityisen sähköisen palautejärjestelmän perustamista, joka mahdollistaisi palautteen antamisen tuomioistuinten työskentelystä. Asianajat katsovat, kuten liiton puheenjohtaja Risto Sipilä väitti tv-uutisissa, että nykyisin "tuomareille ei voi antaa minkäänlaista palautetta", koska asianajajien antama palaute voidaan tulkita tuomareiden riippumattomuuden loukkaamiseksi. Asianajajia velvoittavien eettisten normien mukaan asianajajien on osoitettava tuomioistuimelle ja tuomareille arvonantoa eivätkä he saa esittää tuomareita kohtaan asiatonta arvostelua
4. Asianajajat ehdottavat, että tuomioistuimet alkaisivat systemaattisesti kerätä palautetta esimerkiksi vuosittain toteuttavilla sähköisillä kyselyillä. Ne suunnattaisiin oikeudenkäyntiavustajille. Palautteessa ei otettaisi kantaa yksittäisiin ratkaisuihin, vaan toiminnan yleiseen laatuun kussakin tuomioistuimessa. Kyselyt toteutettaisiin kattavasti ympäri maata. Risto Sipilän mukaan asianajajat kokevat sekä myönteisen että kielteisen palautteen antamisen nykyisin vaikeaksi tai liki mahdottomaksi.
5. Liiton puheenjohtajan mukaan palautteessa keskityttäisiin tuomioiden laatuun ja tuomareiden taitoon johtaa oikeusprosessia. Aito palaute ei tarkoittaisi itselle epämieluisan ratkaisun "haukkumista", sanoo Sipilä. Hänen mielestään nykyajalle on vieras ajatus, että jokin ammattikunta, tässä tapauksessa siis tuomarit, ovat palautteenannon ulottumattomissa.
6. Mutta tarvitaanko tässä asiassa "uuden järjestemän" luomista? Itse suhtaudun tällaisiin erityisiin järjestelmiin yleensä varauksellisesti. Ne voivat pahimmillaan johtaa koko asian vesittymiseen ja tuomareiden ammattitaidon arvioinnin ympäripyöreisiin yleistyksiin. Kun yhteiskunnassa vallitsee sananvapaus, voivat asianajat toki luoda Sipilän kaavaileman palautteen antamista tarkoittavan järjestelmän itse, jos sellaista ylipäätään tarvitaan. Asianajajien ei siis tarvitse kinuta tuomioistuimilta aktiiviisuutta, koska he voivat itse olla asiassa aloitteellisia.
7. Miksi aloitteen uuden järjestelmän käyttöön ottamisesta pitäisi tulla tuomareilta ja tuomioistuimilta? Miksi asianajat ja heidän liittonsa eivät voisi tehdä aloitetta ja kehittää tuomareiden arvioimisessa ja palautteen kokoamisessa käytettäviä menetelmiä? Tuomareiden ja tuomioistuinten riippumattomuus ei edellytä, että aloitteen sanotun järjestelmän kehittämiseksi pitäisi tulla tuomioistuimita tai että asianajajat eivät voisi jo nyt antaaa palautetta ja arvioida tuomareiden ammattitaitoa ja toimintaa. En ymmärrä asianajajaliiton puheenjohtajan näkemystä, jonka mukaan asianajajien kehittelemä palautejärjestelmä voisi jotenkin loukata tuomioistuinten riippumattomuutta.
8. Tuomioistuimilla ja tuomareilla ei ole perusteltua syytä evätä kyseisen palautteen antamista. Asianajajajakunnalla on jo nykyisin käytettävissään tarvittavat keinot palautteen antamiseksi. Tehokkaan tavan palautteen antamiseen tarjoaa muutoksenhakumenettely. Juttunsa hävinneiden asianosaisten asianajajat ja luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat esittävät valituskirjelmissään usein kriittisiä näkökohtia tuomion perustelujen, prosessinjohdon tai yleensä tuomareiden toimintatapojen osalta. Valituskirjelmät ovat tehokas tapa arvioida tuomareiden ammattitaitoa ja menettelytapoja. Asiallista krittiikiä tuomareita kohtaan voidaan voidaan esittää ilman, että asianajat ryhtyisivät suorastaan "haukkumaan" tuomareita. Liiton puheenjohtajan tältä osin esiintuoma pelko on siis aiheetonta.
9. Käräjäoikeuden ratkaisuista hovioikeuteen tehtävät valituskirjelmät ja vastineet toimitetaan käräjäoikeuden kansliaan, josta ne lähetetään hovioikeuteen. Jokaisella tuomarilla on siis mainio tilaisuus tutustua siihen, mitä valittajien ja näiden vastapuolten asiamiehet ovat kirjoittaneet hovioikeudelle ja millaista palautetta ja kritiikkiä he ovat ovat esittävät jutun ratkaissutta tuomareita kohtaan. Tähän nähden asianajajaliiton puheenjohtajan väite, jonka mukaan asianajajien on nykyisin mahdotonta antaa palautetta tuomareille, on kyllä virheellinen.
10. Tuomareiden olisi syytä lukea valituskirjelmät ja vastineet, jotta he olisivat tietoisia siitä, millaisen palautteeseen tuomio ja prosessinjohto ovat antaneet aihetta. Valitettavasti näin ei kuitenkaan juuri tapahdu. Itse tuomarina ollessani luin alioikeuden kansliassa ratkaisemistani jutuista tehdyt valituskirjelmät ja niihin annetut vastineet. Jos valituksissa esitettiin virheellisiä väitteitä tai asiatonta kritiikkiä esimerkiksi ratkaisun perustelujen tai prosessinjohdon osalta, kirjoitin omat kommenttini paperille ja liitin sen hovioikeuteen lähetettäviin asiakirjoihin. Joskus hovioikeus totesi ratkaisussaan, että kommenttini oli jätetty huomiotta. Mutta mitä väliä, sillä olin varma, että todellisuudessa hovioikeuden jäsenet lukivat kommenttini tarkasti.
11. Asianajajaliiton puheenjohtajan näkemys, jonka mukaan tuomareilla ei olisi tilaisuutta antaa palautetta asianajajille, ei siten tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. Tilaisuuksia ja mahdollisuuksia kyllä on, jos vain tuomareilla on halua antaa palautetta ja käydä keskustelua. Tuomareilla ja asiananajajat voisivat keskustella, ottaa kantaa sekä antaa puolin ja toisin palauttetta lainkäyttöön ja oikeusjuttuihin liittyvistä kysymyksistä myös oikeustieteellisissä aikakauslehdissä ja netissä julkaistavissa artikkeleissa ja oikeustapauskommenteissa. Valitetttavasti on todettava, että tuomareiden ja asianajajien kiinnostus tällaiseen keskusteluun ja vuoropuheluun on meillä kuitenkin melko vähäistä.
12. Olen havainnut, että asianajajaliiton eri elinten kokouksissa on tullut tavaksi kiinnittää usein tai lähes aina huomiota tuomioistuinten ja tuomareiden toimintaan. Paljon vähemmälle huomiolle näyttävät sitä vastoin jäävän asianajajien eettisten sääntöjen noudattamiseen ja oikeudessa tapahtuvaan asianajoon liittyvät kysymykset eli liiton jäsenten oma toiminta oikeudenkäynnissä.
Karhu tuli kylään
1. Virkaanastujaispuheessaan 2013 presidentti Sauli Niinistö lupasi Suomeen toistuvaa ulkopoliittista "fundeeraustilaisuutta". Idea tähän oli ilmiselvästi lainattu Ruotsista, jossa järjestetään joka talvi turvallisuuspoliittinen konferenssi Sälenissä. Niinistö piti lupauksensa, sillä hänen järjestämänsä ensimmäinen ulkopoliittinen konferenssi järjestettiin viime vuoden kesäkuun puolivälissä Kultarannassa.
2. Ruotsissa ei ole presidenttiä eikä kuninkaalla ole poliittisia valtaoikeuksia. Sen vuoksi Sälenin "valtakunnankokoukset" ovat poliittisesti sitoutumattoman Folk och Försvar (Kansa ja puolustus) -järjestön organisoimia. Ruotsissa mainittujen kokousten osanottajajoukko on laajempi ja monipuolisempi kuin Kultarannan sadan hengen kutsulista, joka ehkä kuvaa koostumukseltaan "eliittiä", mutta vastaa ruotsalaista esikuvaansa paljon huonommin kansan mielipiteitä.
3. Ruotsissa on siis Sälenin kokous, Suomessa taas "Salen konferenssi". Muuten, Sale NIinistö osallistui viime talvena Sälenin kokoukseen. Suomessa näistä Niinistön kokouksista uhkaa muodostua jokavuotinen perinne. Miten niin uhkaa? No siksi, että tavallisen pulliaisen kannalta näistä kokouksista on tulossa melko yhdentekeviä tilaisuuksia, joiden anti - jos sellaisesta ylipäätään voi puhua - jää vähäiseksi ja puheen tasolle, jonka sanoma kohta unohdetaan. Palaverissa puhutaan lähinnä itsestäänselvyyksiä tai/ja turhanpäiväisyyksiä. Paljon puhetta, vähän villoja, pätee siis tässäkin asiassa. Eliitin jäsenet saattavat toki olla palavereista innoissaan - etenkin ne jotka on kutsuttu tilaisuuteen - tavallinen kansa ei. Tässä on jälleen yksi osasyy siihen, miksi politiikka kiinnostaa tavallisia suomalaisia vain vähän, kuten vaalien äänestysvilkkauden toistuvasta laskusta on voidaan perustellusti päätellä.
4. Muistaako joku vielä, mitä Salen viime vuotisessa konferenssissa Kultarannassa puhuttiin? Luulen, ettei monikaan muista, minä en ainakaan eilen muistanut, vaikka miten kovasti yritin palauttaa viime vuotista kokousta mieleeni. Sen vuoksi selailin hieman nettiä, ja sieltä löysin aika mitäänsanomattomia selostuksia konferenssista tyyliin "Kultarannan pöydästä löytyi jokaiselle jotakin". Jahas, olipa se sitten hyvin tärkeä kokous!
5. Viime vuotiselle konfrenssille oli tyypillistä, jos lehtikirjoituksiin on uskominen, että "suomalaisen eliitin aiempi eurohype on muuttumassa vähättelyksi ja synkistelyksi". Erityisesti keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän Kultarannassa kuultu puheenvuoro oli kuulemma kriittisessä maanläheisyydessään tästä hyvä esimerkki. Mitä Juha Sipilä sitten tarkkaan ottaen vuosi sitten Kultarannassa sanoi? Minä en muista, vaikka muistelen kuulleeni Sipilän puheenvuoron. Ehkä joku kokouksessa mukana ollut saattaa muistaa, mutta kukaan ulkopuolinen ei varmaankaan muista.
6. Viime vuoden kokouksessa etuallala olivat talous ja EU-asiat. Presidentti Niinistön avauspäivänä pitämän pohjustuspuheen keskeisenä teemana oli, kuten vilkaisu nettiin osoittaa, "talouden tiivis nivoutuminen maailman poliittiseen vallankäyttöön". Niinistö toisti puheessaan vanhaa sloganiaan, jota hän oli paukutellut menemään jo vaalikampanjansa aikana: Kolmas maailmansota on jo meneillään, sitä vain käydään nyt talouden asein.
7. Tänä vuonna kokouksessa oli määrä keskittyä tosissaan ulko- ja puolustuspolitiikkaan. Presidentti Niinistö toivoi laajaa ja reipasta keskustelua mm. Suomen mahdollisesta liittymisestä Natoon. Kuulijoille Niinistö kuitenkin tuotti tässä suhteessa pettymyksen, sillä hän tyytyi viljelemään sunnuntain puheessaan vanhoja ja kuluneita sanontoja, kuten esimerkiksi, että "Suomen tulee olla päättäväinen", "Suomi päättäää itse asioistaan" jne. Natosta tai siihen liittymisestä Niinistö ei sanonut mitään konkreettista. Kokoukseen kutsutuista sadasta vieraasta vain aniharva rohkeni edes kautta rantain tuoda oman Nato-näkemyksensä esiin.
8. Suomen suhteet Venäjään ja Ukrainan kriisi olivat etualalla, mutta minkäänlaisia uusia avauksia tai uutisia ei tältäkään osin tuotu esille. Yleiskeskustelu vaikutti viime vuotiseen tapaan hieman sekavalta ja levottomalta sinne tänne -poukkoilulta. Veteraanidiplomaatti Jaakko Iloniemi rykäisi lauseen, joka ylitti uutiskynnyksen: Suomi jakaa jo nyt suhteessa Venäjään Nato-maiden riskit, mutta meillä ei Naton turvallisuustakuita. Iloniemi väitti, että sotilaspoliittisesti Venäjä pitää Suomea "Naton liitännäisenä". Tähän puolustusministeri Carl Haglundilla ei ollut muuta vastausta kuin se, että "Suomella ei ole VIP-korttia Natoon". Ei ole eikä tule, jos Suomi ei rohkene ottaa asiassa aloitetta ja hakea Naton jäsenyyttä.
9. Venäjä, Venäjä, Venäjä! Nämä silloisen puolutusministeri Jyri Häkämiehen muutama vuosi sitten Washingtonissa lausumat sanat olisivat kelvanneet Kultaranta-seminaarissa presidentin avaussanojen ja koko konferenssin otsikoksi. Häkämies oli jälleen paikalla, mutta häntä Niinistö ei ollut valinnut avaussanojen lausujaksi. Nyt tilaisuuden puheenjohtajana toiminut tv-toimittaja muotoili keskustelun teemaksi iskulauseen "Karhu on herännyt, oletko valmis" tai jotakin sinne päin.
10. Konferenssissa pidettyjä puheenvuoroja leimasi tietty varovaisuus Venäjän suuntaan. Tämä johtui varmaankin osin siitä, että vain päivää aiemmin presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvat "tutkija" ja Venäjän duuman entinen jäsen Sergei Markov varoitteli Hufvudstadbladetille antamassaan haastattelussa Suomea kovin sanoin liittymästä Natoon: "Haluatteko olla mukana aloittamassa kolmatta maailmansotaa", uhitteli Markov. -Miten muuten suomalaiset lehdet. kuten nyt tämä Hbl, "onnistuvat" saamaan haastatteluja juuri tällaisilta merkillisiltä Putinin ystäviltä? Luultavasti venäläiset haastateltavat itse tarjoavat lehdille kohulausuntojaan päästäkseen julkisuuteen.
11. Eräät muutkin Putinin kaverit ovat jo aikaisemmin varoittaneet Suomea liittymästä Natoon. Tänään, siis päivä Markovin lausunnon jälkeen, vuorossa oli Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Aleksandr Lukasevits. Hän yhtyi Natolla peloittelijoiden sankkaan joukkoon ja kritisoi Markovin tapaan Suomea siitä, että se on horjuttanut Venäjän ja Suomen hyviä naapuruussuhteita. Suomea Lukasevits kutsui maininnalla "strateginen kumppani". Lukasevits viittasi erityisesti siihen, miten suomalaiset ministerit (Carl Haglund, Merja Kyllönen, Päivi Räsänen) ja muut johtavat poliitikot (puhemies Eero Heinäluoma) ovat Ukrainan kriisin vuoksi peruttaneet venäläisten poliitikkojen kanssa sovittuja tapaamisiaan.
12. Tässä valossa ei liene varmaankaan ollut mikä sattuma, että Venäjän ulkomiisteri Sergei Lavrov saapui tänään - siis sopivasti Kultarannan konferenssin päätöspäivänä - Suomen Turkuun, jossa hän tapasi ulkoministeri Erkki Tuomiojan. Muuten, aika sopiva päivä Lavrovin vierailulle - ainakin jos asiaa katsoo Venäjän näkövinkkelistä - sillä päivälleen 70 sitten Neuvostoliiton armeija aloitti Kannaksella suurhyökkäyksen Suomen sotavoimia vastaan.
13. Ei siis ole mikään ihme, että presidentti Sauli Niinistö oli Kultarannan kokouksessa hyvin varovainen Nato-kysymyksen suhteen. Hän tuntui milteipä peruvan aiempia Nato-myönteisiä lausuntojaan ja puhui sen sijaan paljon siitä, että EU:lle voitaisiin muodostaa jonkinlainen yhteinen puilustus, joka korvaisi Suomen Natoon liittymisen. Niinistön idea ammuttiin kuitenkin jo kokouspaikalla alas muun muassa Puolustusvoimien uuden komentajan Jarmo Lindbergin sanoin: "EU-puolustus ei ole vaihtoehto Natolle". EU:n jäsenmaista 22 valtiota hoitaa puolustuksensa pääosin Naton kautta eli ne ovat Naton jäseniä. Sauli Niinistön kaavailut EU:n puolustusliitosta eivät ole saaneet juuri missään muussa EU-maassa kannatusta, vaikka asiasta onkin höpisty niitä näitä ympäripyöreää jossakin EU-maiden huippukokouksessa.
14. Onko Sauli Niinistö alkanut pelätä Vladimir Putininin arvaamattomuutta ja Venäjää vai haluaako hän vain olla ylivarovainen? Niinistöhän tapaa tapaa huomenna ulkoministeri Sergei Lavrovin - tietenkin Kultarannassa. Huomenna on siis Kultaranta kakkosen kolmas päivä!
15. Jotain positiivista sanottavaa saatiin tänään Sauli Niinistöltä. TV1:n A-studion haastattelussa Niinistö nimittäin ampui selväsanaisesti alas ulkoministeri Sergei Lavrovin Turun tiedotustilaisuudessa antaman lausunnon siitä, miksi Venäjä ei halua Suomen liittyvän Natoon. Lavrovin mukaan Naton laajentuminen itään olisi sekä Etyjin periaatteiden että Naton Venäjän kanssa tekemän sopimuksen vastaista. Niinistö ihmetteli Lavrovin lausuntoa. Hänen mukaansa Etyj:llä ei ole mitään tekemistä Naton kanssa eikä se, mitä Nato ja Venäjä kenties ovat sopineet keskenään, ole esteenä Suomen Nato-jäsenyydelle., sillä Suomi päättää itse omista asioistaan. Hyvä! Sauli Niinistön odottaisi torjuvan päättäväisesti myös edellä mainitun Aleksandr Lukasevitsin näkemyksen, jonka mukaan Suomi olisi Venäjän strateginen kumppani.
16. Kulttuuri-ihmisiä Kultarannassa edusti lähinnä kirjalija Sofi Oksanen, mutta häneltäkään ei kuultu erityisen rohkeita tai reippaita sanavalintoja. Kutsuttujen joukossa oli myös Jari Tervo, mutta sattuiko joku näkemään Tervoa paikan päällä?
17. Ensi vuonna pidetään sitten kolmas Kultaranta-kokous. Mahtaneeko silloin enää kukaan muistaa, mitä vuosi sitten eli eilen ja tänään Kultarannassa puhuttiin? Yksi asia on kuitenkin selvä myös ensi vuonna: Nato-kysymys ei ole liikahtanut yhtään mihinkään.
1. Tänään 4.6. vietettiin vuosittaista Puolustusvoimain lippujuhlan päivää, joka on virallinen liputuspäivä. Päivää on vietetty nykyisellä paikallaan vuodesta 1942 alkaen. Lippujuhlapäivänä jaetaan kunniamerkkejä, ylennetään ansioituneita sotilaita ja reserviläisiä ja järjestetään sotilasparaateja.
2. Jatkosodan aikana puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta hänet ylennettiin Suomen marsalkaksi ja hänen syntymäpäivänsä 4. kesäkuuta määrättiin uudeksi puolustusvoimien juhlapäiväksi.
3. Puolustusvoimain lippujuhlan päivään liittyvä ylipäällikön ja komentajan vastaanottama valtakunnallinen sotilasparaati järjestettiin ensimmäisen kerran 1952 ja paikkakuntana oli Helsinki. Kun Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi tasan viisiä tai kymmeniä vuosia puolisen vuotta myöhemmin vietettävänä itsenäisyyspäivänä, paraati järjestetään Helsingissä, muina vuosina valtakunnallinen paraati järjestetään muualla.
4. Tänään lippujuhlan paraati, joka televisioitiin, pidettiin itärajan tuntumassa Lappeenrannassa Kimpisen kentällä. Paraatijoukot tarkasti ja ohimarssiin osallistuneet joukot ja kaluston otti vastaan kenraaliluutnantti Peltonen. Hänen seurassaan lavalla seisoivat Lappeenrannan kaupunginjohtaja ja - yllätys yllätys - ainoa elossa oleva Mannerheimristin ritari, 92-vuotias Tuomas Gerdt, jonka ritarinumero on 95. Mannerheimristi myönnettiin Gerdtille vuonna 1942.
5. Tuomas Gerdt vaikutti televisiokuvan perustella hyväkuntoiselta. Hänen katseensa näytti valpastuvan, kun marssijoiden jälkijoukoissa paikalle ajoi polkupyörillä RUK:n oppilaista koottu ja sota-ajan asepuvuissa ja varusteissa esiintynyt jääkärijoukkue. Myös kalustopuolella esiin marssitettiin viime sodissa käytettyjä kalustoa, mm. Sotka-panssarivaunuja.
6. Tällaisella kalustolla ja aseilla suomalaiset sotilaat siis taistelivat talvi- ja jatkosodassa etukäteen ajatellen ylivoimaista vihollista eli ryssää vastaan. Oli lähestulkoon ihme, että sotilaamme saivat taisteluissa torjuntavoiton niin, etteivät Stalinin joukot päässeet tavoitteeseensa eli miehittämään koko Suomea.
7. Miten Suomen armeija nykyisillä resursseilla ja kalustolla pärjäisi, jos se joutuisi taistelemaan supersuurvallaksi havittelevan ja Krimin jo vallalla ja viekkaudella itselleen anastaneen Vladimir Putinin johtamia ja/tai muita venäjämielisiä joukkoja vastaan? Kyllä Suomen olisi viisainta liittyä Natoon, mutta tätä Suomen johtavat poliitikot eivät uskalla näköjään millään tunnustaa ja tehdä.
8. Tänä iltana Lappeenrannan Kimpisen kentällä pidetään Marskin Kisat, joissa mm. heitetään keihästä. Ennen vanhaan Marskin Kisat pidettiin Helsingin Olympiastadionilla. Olin vuonna 1953 seuraamassa noita kisoja paikan päällä.
