2. Tuomareiden ammattitaito ja palautteen antaminen nousivat esille myös Ylen uutisten toukokuussa uutisoimassa kyselyssä. Vastanneista asianajajista tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista 57 prosenttia oli sitä mieltä, että palautteen antoon pitäisi kehittää nykyistä parempia mahdollisuuksia. Tuomarit saivat kyselyssä sapiskaa huonosti perustelluista tuomioista ja ammattitaidon riittämättömyydestä. Kyselyyn vastasi vain 460 asiamiestä, vaikka kysymykset oli lähetetty 3000 henkilölle. Olen aiemmin blogissani kritisoinut Yle Uutisten kyselyä ja sen julkistamistapaa ikään kuin "suurena uutisena".
3. Asianajajat toivovat erityisen sähköisen palautejärjestelmän perustamista, joka mahdollistaisi palautteen antamisen tuomioistuinten työskentelystä. Asianajat katsovat, kuten liiton puheenjohtaja Risto Sipilä väitti tv-uutisissa, että nykyisin "tuomareille ei voi antaa minkäänlaista palautetta", koska asianajajien antama palaute voidaan tulkita tuomareiden riippumattomuuden loukkaamiseksi. Asianajajia velvoittavien eettisten normien mukaan asianajajien on osoitettava tuomioistuimelle ja tuomareille arvonantoa eivätkä he saa esittää tuomareita kohtaan asiatonta arvostelua
4. Asianajajat ehdottavat, että tuomioistuimet alkaisivat systemaattisesti kerätä palautetta esimerkiksi vuosittain toteuttavilla sähköisillä kyselyillä. Ne suunnattaisiin oikeudenkäyntiavustajille. Palautteessa ei otettaisi kantaa yksittäisiin ratkaisuihin, vaan toiminnan yleiseen laatuun kussakin tuomioistuimessa. Kyselyt toteutettaisiin kattavasti ympäri maata. Risto Sipilän mukaan asianajajat kokevat sekä myönteisen että kielteisen palautteen antamisen nykyisin vaikeaksi tai liki mahdottomaksi.
5. Liiton puheenjohtajan mukaan palautteessa keskityttäisiin tuomioiden laatuun ja tuomareiden taitoon johtaa oikeusprosessia. Aito palaute ei tarkoittaisi itselle epämieluisan ratkaisun "haukkumista", sanoo Sipilä. Hänen mielestään nykyajalle on vieras ajatus, että jokin ammattikunta, tässä tapauksessa siis tuomarit, ovat palautteenannon ulottumattomissa.
6. Mutta tarvitaanko tässä asiassa "uuden järjestemän" luomista? Itse suhtaudun tällaisiin erityisiin järjestelmiin yleensä varauksellisesti. Ne voivat pahimmillaan johtaa koko asian vesittymiseen ja tuomareiden ammattitaidon arvioinnin ympäripyöreisiin yleistyksiin. Kun yhteiskunnassa vallitsee sananvapaus, voivat asianajat toki luoda Sipilän kaavaileman palautteen antamista tarkoittavan järjestelmän itse, jos sellaista ylipäätään tarvitaan. Asianajajien ei siis tarvitse kinuta tuomioistuimilta aktiiviisuutta, koska he voivat itse olla asiassa aloitteellisia.
7. Miksi aloitteen uuden järjestelmän käyttöön ottamisesta pitäisi tulla tuomareilta ja tuomioistuimilta? Miksi asianajat ja heidän liittonsa eivät voisi tehdä aloitetta ja kehittää tuomareiden arvioimisessa ja palautteen kokoamisessa käytettäviä menetelmiä? Tuomareiden ja tuomioistuinten riippumattomuus ei edellytä, että aloitteen sanotun järjestelmän kehittämiseksi pitäisi tulla tuomioistuimita tai että asianajajat eivät voisi jo nyt antaaa palautetta ja arvioida tuomareiden ammattitaitoa ja toimintaa. En ymmärrä asianajajaliiton puheenjohtajan näkemystä, jonka mukaan asianajajien kehittelemä palautejärjestelmä voisi jotenkin loukata tuomioistuinten riippumattomuutta.
8. Tuomioistuimilla ja tuomareilla ei ole perusteltua syytä evätä kyseisen palautteen antamista. Asianajajajakunnalla on jo nykyisin käytettävissään tarvittavat keinot palautteen antamiseksi. Tehokkaan tavan palautteen antamiseen tarjoaa muutoksenhakumenettely. Juttunsa hävinneiden asianosaisten asianajajat ja luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat esittävät valituskirjelmissään usein kriittisiä näkökohtia tuomion perustelujen, prosessinjohdon tai yleensä tuomareiden toimintatapojen osalta. Valituskirjelmät ovat tehokas tapa arvioida tuomareiden ammattitaitoa ja menettelytapoja. Asiallista krittiikiä tuomareita kohtaan voidaan voidaan esittää ilman, että asianajat ryhtyisivät suorastaan "haukkumaan" tuomareita. Liiton puheenjohtajan tältä osin esiintuoma pelko on siis aiheetonta.
9. Käräjäoikeuden ratkaisuista hovioikeuteen tehtävät valituskirjelmät ja vastineet toimitetaan käräjäoikeuden kansliaan, josta ne lähetetään hovioikeuteen. Jokaisella tuomarilla on siis mainio tilaisuus tutustua siihen, mitä valittajien ja näiden vastapuolten asiamiehet ovat kirjoittaneet hovioikeudelle ja millaista palautetta ja kritiikkiä he ovat ovat esittävät jutun ratkaissutta tuomareita kohtaan. Tähän nähden asianajajaliiton puheenjohtajan väite, jonka mukaan asianajajien on nykyisin mahdotonta antaa palautetta tuomareille, on kyllä virheellinen.
10. Tuomareiden olisi syytä lukea valituskirjelmät ja vastineet, jotta he olisivat tietoisia siitä, millaisen palautteeseen tuomio ja prosessinjohto ovat antaneet aihetta. Valitettavasti näin ei kuitenkaan juuri tapahdu. Itse tuomarina ollessani luin alioikeuden kansliassa ratkaisemistani jutuista tehdyt valituskirjelmät ja niihin annetut vastineet. Jos valituksissa esitettiin virheellisiä väitteitä tai asiatonta kritiikkiä esimerkiksi ratkaisun perustelujen tai prosessinjohdon osalta, kirjoitin omat kommenttini paperille ja liitin sen hovioikeuteen lähetettäviin asiakirjoihin. Joskus hovioikeus totesi ratkaisussaan, että kommenttini oli jätetty huomiotta. Mutta mitä väliä, sillä olin varma, että todellisuudessa hovioikeuden jäsenet lukivat kommenttini tarkasti.
11. Asianajajaliiton puheenjohtajan näkemys, jonka mukaan tuomareilla ei olisi tilaisuutta antaa palautetta asianajajille, ei siten tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. Tilaisuuksia ja mahdollisuuksia kyllä on, jos vain tuomareilla on halua antaa palautetta ja käydä keskustelua. Tuomareilla ja asiananajajat voisivat keskustella, ottaa kantaa sekä antaa puolin ja toisin palauttetta lainkäyttöön ja oikeusjuttuihin liittyvistä kysymyksistä myös oikeustieteellisissä aikakauslehdissä ja netissä julkaistavissa artikkeleissa ja oikeustapauskommenteissa. Valitetttavasti on todettava, että tuomareiden ja asianajajien kiinnostus tällaiseen keskusteluun ja vuoropuheluun on meillä kuitenkin melko vähäistä.
12. Olen havainnut, että asianajajaliiton eri elinten kokouksissa on tullut tavaksi kiinnittää usein tai lähes aina huomiota tuomioistuinten ja tuomareiden toimintaan. Paljon vähemmälle huomiolle näyttävät sitä vastoin jäävän asianajajien eettisten sääntöjen noudattamiseen ja oikeudessa tapahtuvaan asianajoon liittyvät kysymykset eli liiton jäsenten oma toiminta oikeudenkäynnissä.
23 kommenttia:
Ei valitus hovioikeudelle ole paikka arvostella käräjäoikeuden käytäntöjä tai yleistä prosessinjohtoa. Siinä ei myöskään ole tarkoitus antaa palautetta tuomareille, vaan osoittaa ne juridiset ja näytölliset perusteet miksi tuomiota pitäisi muuttaa jollain tavalla. Vain siinä tapauksessa jos esim prosessinjohto on ollut niin puutteellista, että siinä saattaa olla purkuperuste tms. on siitä tarpeen mainita valituksessa.
En suoraan sanoen ymmärrä miten blogisti voi edes ajatella esittämällään tavalla. Käytännön kokemus valitusten tekemisestä taitaa olla aika vähäistä.
Kyllä on Risto Sipilä sokea todellisille käräjäsaliongelmille, kun tuollaisen asian toi esille. Mitä siitä tulisi jos esim. lääkärin menettelytapaa olisi mahdollista arvioida sähköisesti? Ei tietenkään mitään. Valituskirjelmän yhteydessä on aina ollut ja tulee olemaan mahdollista tuoda esille ne asiat, jotka Sipilää vaivaavat. Asianajajaliiton pj:ltä todellinen riman alitus.
Toki valituskirjelmässä on asianosaisen asiamiehellä tai avustajalla paikka ja mahdollisuus esittää konkreettista palautetta asian ratkaisseen kokoonpanon menettelyä ja/tai ratkaisua ja sen perusteluja kohtaan. Valituksessa aina enemmän tai vähemmän arvostellaan tai moititaan tuomiota virheelliseksi; tämä jo on tarkoittamaani palautetta ja arvostelua.
Kyse ei ole siitä, että valituksen tekijä ryhtyisi sättimään tai haukkumaan tuomareita, vaan perusteltua arvostelua ja kritiikkiä voidaan ja pitäisikin esittää asiallisella ja rakentavalla tavalla. Olen itse laatinut valituskirjelmiä ja, kuten totesin, tuomarina ollessani lukenut valituksia ja niihin annettuja vastineita.
Asianajajat voivat antaa palautetta myös "yleisellä tasolla" ja anonyymisti, mutta myös saman tuomioistuimen tuomareiden käytännöt ja menettelytavat poikkeavat usein toisistaan. Yleisellä tasolla annettava palaute jää myös laadultaan yleiseksi eivätkä yksittäiset tuomarit yleensä tietenkään myönnä, että juuri he ovat "syyllistyneet" palautteessa kritisoituun menettelyyn.
Onko tuo Risto Sipilä MTV:n Jarkko Sipilälle sukua?
En muuten tätä kysyisi, mutta näyttää olevan lähdesuoja hukassa maikkarin "vinkkimiehiltä"?
Asianajajaliiton puheenjohtajan Risto Sipilän visiona on ilmeisesti jonkinlainen TOP 10 tuomareiden töppäilyistä, jota hän kutsuu palautteeksi. Sipilällä luulisi riittävän työtä oman pesänsä hoitamisessa ihan tarpeeksi.
Asianajajaliiton hallituksen, valtuuskunnan ja jopa vuotuisen asianajajapäivän kokousten selvänä trendinä on jo pitkään ollut puhua lähinnä vain tuomioistuimien ja muiden viranomaisten työssä olevista puutteista ja epäkohdista. Näin on saatu keksiäälisti suuren yleisön huomio kiinnitettyä kaikkiin muiden kuin asinajajien omiiin töppäyksiin ja asianajajien työssä ilmeneviin epäkohtiin. Hyvin harvoin, tuskin koskaan, näissä kokouksissa ja niissä pidetyissä juhlapuheissa on käsitelty esimerkiksi asianajajien eettisiä normeja ja niiden rikkomisia.
Koska asianajajille ei makseta erikseen siitä, että he antaisivat Risto Sipilän peräämää palautetta tuomioistuimille, asianajajat eivät viitsi ko.palautetta antaa. Sen sijaan he vaativat nyt pontevasti Sipilän suulla, että tuomioistuinten tulisi panna palautejärjestelmä pystyyn ja pyytää advokaateilta palautetta. Näin säästetään asianajajien aikaa ja vaivannäköä ja, mikä tärkeitnä, liiton kustannuksia. Kylläpä onkin ovela suunnitelma!
Minulle on nyt kerrottu, että ko. palautejärjestelmä ei ole ollutkaan SAL:n valtuuskunnan viime viikonvaihteessa pidetyn kokouksen esityslistalla eikä siitä olisi kokouksessa myöskään keskusteltu "epävirallisesti".
Risro Sipilä esitteli kuitenkin ajatuksiaan palautteen antamisesta mediassa juuri viime viikonvaihteessa eli siis samaan aikaan, jolloin valtuuskunnan kokous pidetiiin. Kyseessä ovat siis kuitenkin hänen henkilökohtaiset ajatuksensa.
Asianajajien halusta antaa palautetta tuomareiden työstä kertoi viime lauantaina 7.6. ensimmäisen Yle lauantaiaamuna-lähetyksessään. Tätä uutista siteerattiin sitten monissa muissakin tiedotusvälineessä aina Maaseudun Tulevaisuutta myöten.
Ylen jutun mukaan Suomen Asianajajaliitto kokee palautteen antamisen nykyisin lähes mahdottomaksi. Edelleen saman uutisjutun mukaan SAL ehdottaa, että tuomioistuimet alkaisivat järjestelmällisesti kerätä palautetta esimerkiksi vuosittain toteutettavilla sähköisillä, oikeudenkäyntiavustajille suunnatuilla kyselyillä.
Palautteessa ei otettaisi kantaa yksittäisiin ratkaisuihin, vaan esimerkiksi tuomioiden laatuun ja tuomareiden taitoon johtaa oikeusprosesseja.
Liitto huomauttaa, että vaikka palautetta kerätään nykyisinkin tuomioistuinten kehittämishankkeiden yhteydessä, tieto ei ole kattavaa.
Useissa tiedotusvälineessä julaistiin puheenjohtaja Risto Sipilän asiaa koskevia haastatteluja.
SAL:n puheenjohtaja Risto Sipilä on antanut medialle lausuntoja palauteasiassa juuri 7.6.Katso esimerkiksi tästä
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/asianajajat-haluavat-antaa-palautetta-tuomareille/3427518
"Asianajajat toivovat erityisen sähköisen palautejärjestelmän perustamista, joka mahdollistaisi palautteen antamisen tuomioistuinten työskentelystä."
Mikäs siinä kunhan myös tuomareille varataan tilaisuus antaa vastaavaa palautetta asianajajien työskentelystä!
Legendan mukaan joku asiamies oli takavuosikymmeninä aloittanut valituskirjelmänsä sanoin: "Erittäin tyytymättömänä Helsingin raastuvanoikeuden kesäkokoonpanossa julistamaan tuomioon.." ja saanut sakot oikeuden halventamisesta.
Se aloitus kuului, että "erittäin tyytymättömänä raastuvanoikeuden kurjimmassa kesäkokoonpanossaan tekemään päätökseen…."
Kerrotaan, että Helsingissä joskus 1960-luvulla tuomareiden ja asianajajien yhteiset illanvietot joutuivat katkolle, kun eräs advokaatti aikansa tuomareiden huonoja palkkojaan koskevia puheenvuoroja kuunneltuaan tokaisi: "olkaa huoleti: jos tuomareille maksettaisiin kunnon palkkoja, täällä olisi toiset miehet töissä".
Varmasti olisi paikallaan muutoksenhausta avoimesti ja selvästi tuoda esiin ongelmia, kuten blogisti sanoo. Toisaalta aiheellista kritiikkiä voi olla silloinkin, kun varsinainen muutoksenhaku ei ole tarkoituksenmukaista/mahdollista. Voisiko verrata liikennesuunnitteluun, jossa on usein tiedossa epäkohtia jo ennen kuin kolaria vielä on päässyt sattumaan.
Advokaateilta samoin kuin tuomareilta odottaisi vuoropuhelua eli puolin ja toisin lainkäyttöä koskevien kirjoitusten julkaisemista netissä, sanomalehdissä ja juridisissa julkaisuissa, mutta niitä on yleensä turha odottaa. Hovioikeudet eivät nykyisin edes julkaise ratkaisujaan, joten niitä on mahdotonta kommentoida.
Jonkinlaiseen rasti ruutuun -kyselyyn vastaaminen kerran vuodessa, mitä SAL:n puheenjohtaja tuntuu edellyttävän, on kyllä täysin turhaa "palautteen" antamista. Esimerkki: "Onko käräjäoikeuksien puheenjohtajien prosessinjohto mielestäsi a) hyvää, b) tyydyttävää, c) välttävää vai d) heikkoa"?
Palautejärjestelmä on erinomainen ehdotus Asianajaliitolta. Mutta sillä erotuksella, että palautelinja tulee aloittaa asianajajien omasta toiminnasta. Kun asianajajien toiminta - selkeät ajoissa annetut vastaukset, vain tarpeellinen todistelu asianmukaisine teemoineen, ytimekkäät loppulausunnot - saadaan asianmukaiseen kuntoon, saadaan myös prosessit joutuisimmiksi, ja näin tuomarit voivat käyttää säästyvän ajan parempien perustelujen työstämiseen.
Asianajajaliiton viimeisistä puheenjohtajista kukaan ei ole päässyt historian kirjoihin nerokkaalla erityksellään oikeudenkäytön uudistamiseksi. SAL:n tehtäviin se ei tunnu edes kuuluvan. Miten ns. liikejuridiikkaa hoitavat advokaatit edes kykenisivät edistämään lainkäyttöä, kun istuvat päivät toimistoissaan?
Tästähän saisi juridiikan opiskelijoille oiken näppärän opinnäytetyön, jossa ryhmänä voisivat pureutua eri alueisiin!
Haastattelisivat kaikkia osapuolia ja pyytäisivät ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Sitten kehittelisivät hyviä toiminnan malleja ja testaisivat niiden toimivuutta.
Tosin omasta kokemuksestani voin sanoa, että pakko on paras motiivi. Ilman sitä ei etenkään organisaatioissa tapahdu mitään, vaikka tietoa olisi riittämiin.
Anu Suomela
Kun ajoittain joutuu tuntemaan myötähäpeää asianajajien toiminnasta tuomioistuimissa, ei voi kuin hämmästellä SAL:n ehdotusta. Tämänkin johtajan tulisi ensin kartoittaa oma porukkansa.
Suunnilleen puolet nykyasianajajista ei koskaan itse toimi tuomioistuimessa avustajina tai asiamiehinä. Ainakaan heiltä ei siis pidä kysyä mitään.
Monissa tuomioistuimissa järjestetään koulutustilaisusuksia käytännön aiheista. Siellä avustajat, syyttäjät ja poliisit voivat käydä asiallista ja arvioivaa keskustelua. On erilaisia laatuprojekteja, joissa käydään läpi oikeudenkäynnin kaikkia vaiheita laajoissa työryhmissä, joissa avustajat ovat aktiivisesti mukana. Varsinainen henkilöarvostelu on melko viitteellistä, mutta suodattuu sekin läpi.
Onkohan esim. Eero Takkusen "rosiksessa" järjestetty tuollaisia tilaisuuksia kovinkaan paljon?
Vaikka ko. tilaisuuksia järjestetäänkin joskus, eivät esim. kaikki tuomarit ja varsinkaan advokaatit niissä kuitenkaan käy. Keskustelu on hyväksi, mutta se lienee mainituissa tilaisuuksissa usein ilmeisesti jokseenkin "sisäsiittoista" eli eräänlaista "keskinäistä pakkopulinaa". Kirjoitamaan ja julkaisemaan nämä tuomarit, advokaatit ja syyttäjät eivät yleensä joko pysty tai halua.
Olisi paikallaan saada näihin tilaisuuksiin ulkopuolisia alustajia ja osaajia yliopistojen tiedekunnista, mutta tämä lienee melko harvinaista.
Lähetä kommentti