torstai 26. kesäkuuta 2014

854. KKO 2014:44. Valtio tuomittiin korvausvelvolliseksi työpaikkakiusaamisesta

1. Korkein oikeus (KKO) on tänään antamallaan tuomiolla tuominnut valtion maksamaan vahingonkorvausta työpaikkakiusaamisen johdosta. KKO:n mukaan työnantajan asemassa ollut valtiovarainministeriö ei ollut ryhtynyt riittäviin toimiin selvittääkseen työpaikkakiusaamistapausta, joten ministeriö oli  laiminlyönyt työturvallisuuslain 28 §:n mukaisen toimimisvelvollisuutensa. Mainitun lainkohdan mukaan  työnantajan on työntekijän epäasiallisesta kohtelusta tiedon saatuaan käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.
Ratkaisun pääkohdista on julkaistu tiedote.

2. Mainittu kiusaamistapaus ajoittui loppusyksylle 2007, jolloin virkamies (K) eli valtiovarainministeriön apulaiscontrollerin virkaan nimitetty oikeustieteen tohtori Outi Korhonen aloitti työskentelynsä ministeriössä. K riitaantui pian lähiesimiehensä (V) kanssa. K:ta ei muun muassa kutsuttu palavereihin, hänen työtehtäviään ei määritelty eikä esimies suostunut keskustelemaan hänen kanssaan. K jäi jo muutaman kuukauden kuluttua sairauslomalle. K irtisanoutui ko. virasta 12.2.2009.  Hän toimi 21.1.2009 - 9.9.2010 professorina Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Sen jälkeen hänet nimitettiin Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professoriksi.
3. Helsingin käräjäoikeus, jossa K vaati epäasianmukaisen kohtelun johdosta valtiolta korvausta ansionmenetyksestään ynnä muusta,  velvoitti 15.10.2010 antamallaan tuomiolla valtion suorittamaan K:lle yhteensä 118 000 euron korvaukset ansionmenetyksistä, lääke- ja sairauskuluista sekä henkisistä kärsimyksistä. 
4. Helsingin hovioikeus, jonne valtio valitti käräjäoikeuden tuomiosta, kumosi 31.5.2012 käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi K:n kanteen kokonaisuudessaan. 
5. Korkein oikeus myönsi K:lle valitusluvan ja toimitti asiassa suullisen käsittelyn viime vuonna. Jutussa oli kysymys siitä, oliko K:tä kohdeltu työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäasiallisesti ja, mikäli näin oli menetelty, oliko työnantaja laiminlyönyt mainitussa lainkohdassa tarkoitetun toimimisvelvollisuutensa ja, jos näin oli tapahtunut, oliko sanotusta laiminlyönnistä aiheutunut K:lle vahinkoa, joka työnantajan oli korvattava, ja mikä oli sanotun vahingon määrä. 
6. K:n mukaan hänen lähiesimiehensä V:n toiminta oli ollut epäasiallista jo sillä perusteella, että K itse oli kokenut sen subjektiivisesti häiritseväksi. KKO:n mukaan toiminnan asianmukaisuus on kuitenkin arvioitava objektiivisin perustein. Tuomion perustelujen mukaan lähiesimies oli muuttanut K:n työn sisältöjä ja vastuita, mikä aiheutti K:lle epätietoisuutta hänelle kuuluvista tehtävistä. Tätä epätietoisuutta lisäsi se, että esimies V oli kieltäytynyt  K:n kanssa kahdenkeskisestä yhteydenpidosta. KKO:n enemmistön mukaan esimiehen mainitusta toiminnasta aiheutui työturvallisuuslain mukaista haittaa K:n terveydelle.
7. Korkeimman oikeuden istunnossa kuultiin K:ta hoitaneita lääkäreitä, joiden mukaan K:n työpaikan tilanteen ja K:n sairastumisen välillä oli syy-yhteys. Sanotun lääketieteellisen selvityksen perusteella KKO katsoi, että virkamies oli sairastunut häneen kohdistuneen epäasiallisen käytöksen takia. Lääkäreiden kertomuksista oli pääteltävissä, että  K:n sairaus oli pitkittynyt, koska työnantajan edustajat eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin epäasiallisen kohtelun poistamiseksi.
8. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja velvoitti valtion suorittamaan  K:lle korvaukseksi ansionmenetyksistä 13 500 euroa sekä lääke-ja sairauskuluja 8 800 euroa. Sen sijaan KKO hylkäsi K:n korvausvaatimuksen henkisistä kärsimyksistä. Tuomion perustelujen mukaan mukaan työnantajan epäasiallinen käytös oli tosin loukannut K:ta, mutta sanottua menettelyä ei kuitenkaan ollut pidettävä K:n ihmisarvon tahallisena tai törkeän huolimattomana loukkauksena. Siten kärsimyskorvauksen tuomitsemiselle ei ollut edellytyksiä.
9. Tapaus ei ole ollut mitenkään selvä. K oli ollut sanotussa tehtävässä vain muutaman kuukauden. Hovioikeus hylkäsi K:n korvausvaatimukset kokonaan ja korkein oikeus tuomitsi valtion korvausvelvolliseksi tasaisen 3-2 -äänestyksen jälkeen. Vähemmistöön jääneen kahden jäsenen mukaan työnantajan eli K:n lähiesimiehenä toimineen V:n menettelyä ei voitu pitää työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitettuna työntekijän häirintänä tai epäasiallisena kohteluna eikä työnantaja ollut laiminlyönyt mainitussa lainkohdassa säädettyä toimisvelvollisuuttaan.
10. Lakitekstissä ei käytetä yleiskielessä käytettävää sanaa "kiusaaminen", vaan työturvallisuuslain 28 §:ssä puhutaan työntekijälle aiheutuvasta terveydellisestä haitasta ja vaaraa aiheuttavasta häirinnästä tai muusta epäasianmukaisesta kohtelusta. 

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Epäselvä tapaus, todellakin!
KKO:n vähemmistöön jääneiden jäsenten perustelut tuntuvat enemmistön perusteluja vakuuttavammilta.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä on JV:n kanta ratkaisuun (onhan selvää, että asia ei ollut selvä)?

Anonyymi kirjoitti...

Kairosta professori antoi pätevän tuntuisia haastatteluja.

Olisiko Korhosen nimen lisäksi pitänyt tasapuolisuuden vuoksi julkaista myös V:n nimi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Paha mennä ainoastaan ratkaisuselosteen lukemisen perusteella sanomaan, kumpi vaihtoehto eli KKO:n enemmistön vai vähemmistön kanta on "oikea". Pitäisi tuntea tapaus tarkemmin, asian suullisen käsittelyn seuraaminen olisi ollut paikallaan. Molemmat lopputulokset ovat perusteltavissa ja niitä on perusteltu KKO:ssa hyvin. Asiassa ei ole ollut olemassa vain yhtä ainoaa ehdottomasti oikeaa ratkaisua.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ministeriön pääcontrollerina toimi ko. aikana Soili Vasikainen. Toki molempien eli sekä Korhosen että Vasikaisen nimien mainitseminen KKO:n päätöksessä olisi ollut paikallaan.

Hyvä asia on se, että KKO:n tuomiossa mainitaan nimeltä ne lääkärit, jotka olivat todistajina lausuneet K:n sairastumisen ja hänen kohdistuneen epäasiallisen kohtalon välisestä syy-yhteydestä, ks. perustelujen kappaleet 53 ja 54.

Olen havainnut, että KKO on alkanut viime aikoina mainita vakuutusoikeudellisten asioiden perusteluissaan säännönmukaisesti niiden lääkäreiden nimet, joita KKO:ssa on kuultu asiantuntijoina tai todistajina.

Erikoistutkija Nyyssönen kirjoitti...

OK 30 luvun 3 §:n mukaan "valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa... on tärketä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi...". - Onkohan tällä tuomiolla paljoakaan ennakkopäätösarvoa? Juttuhan näkyy olleen varsin sekava ja riidanalaisen "kiusaamisen", häirinnän tai epäasiallisen kohtelun koostuneen monenlaisista eri toimista tai laiminlyönneistä. KKO:n perustelujen valossa tai varjossa jää epäselväksi, oliko esimiehen toiminta ollut todellakin sellaista "kiusaamista", josta media on jo ehtinyt mellastaa. KKO:n tuomion kärki näyttää kohdistuvan mahdollisen kiusaamisen tms. selvittelytapaan (kohta 46): "Ei voida pitää riittävänä, että asiaa tällaisessa tapauksessa selvitellään pelkästään ottamalla yhteyttä asianomaiseen esimieheen ja tekemällä johtopäätökset hänen kuulemisensa perusteella. On selvää, että asiaa on pyrittävä selvittämään monipuolisesti myös muulla tavoin"). - Tämäkö jää ainoaksi uutuusohjeeksi, joita tulee noudattaa "muissa samanlaisissa tapauksissa": siis että asiaa on pyrittävä selvittämään monipuolisesti! Monien merkittävämpien ja selkeämpien oikeuskysymysten osalta KKO on (siis perustelematta kuten JV muistuttaisi) evännyt valitusluvan, mutta tällaisesta, paljolti valtionhallinon byrokratian koukeroihin liittyvästä myrskystä vesilasissa on innostuttu antamaan arvovaltainen oikeusohje. - Ja lopputuloshan oli yhtä täpärä kuin Argentiina-Nigeria -ottelussa.

Muuten: jutusta ilmenee se surullinen tosiasia, että valtionhallinnossakaan ei ole voitu välttyä yksityissektorilla jo kauan riehuneelta anglismi-taudilta: eikö suomen kielellä muka todellakaan pystytä ilmaisemaan, mitä "controller" -termi tarkoittaa? Ehkä joku kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen Researching & Developing Manager voi selvittää asiaa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Työpaikkakiusaamiseen perustuvia tapauksia, sekä rikos- että riita-asioita, on pantu viime vuosina aika paljon vireille. Tähän nähden on paikallaan, että KKO otti Outi Korhosen ja VM:n välisen asian tutkittavakseen.

Ratkaisun perusteluja lukemalla alemmat oikeudet, asianosaiset, advokaatit ym. tahot. voivat nähdä, mihin kaikkiin seikkoihin ja kysymyksiin heidän kannattaa muissa tapauksissa kiinnittää erityistä huomiota.

KKO:n ratkaisulla on oikeuskäytäntöä ohjaava vaikutus.

Tiina Keskimäki kirjoitti...

Olen seurannut asian käsittelyä tiiviisti vuodesta 2010 lähtien. Olin paikalla KKO:ssa kaksipäiväisen suullisen käsittelyn ajan, siispä luulen tuntevani tämän tapauksen taustat oikein hyvin.

Pääministerimme innoittamana, kolme pointtia:

1. Miksi tätä työpaikkakiusaamistapausta ei alun alkaen käsitelty rikosasiana? Työsuojeluviranomainen antoi VM:lle toimintaohjeen, jota ei kuitenkaan noudatettu. Miksei työsuojelupiiri määrännyt uhkasakkoa tai ilmoittanut asiaa poliisille?
Yhtymäkohdat AKT-härdelliin ilmiselvät:
http://blogit.mtv.fi/elinkautinen/2014/01/28/raty-selvisi-vakavasta-rikoksesta-lievalla-rangaistuksella/

2. Ovatko VM:n virkamiehet käyttäneet virka-asemaansa väärin palkatessaan asianajotoimiston sieltä kalleimmasta päästä? Onko Suomessa sallittua kiusata verovaroin? Laittoiko Rätykin Lampelan laskun AKT:n piikkiin?

3. Miksi työpaikkakiusaajia suojellaan olemalla mainitsematta nimiään, kun uhrin nimi kuitenkin tuomiossa julkaistaan?

PS. Erikoistutkija Nyyssöselle tiedoksi, että Korhonen palkattiin virkaan nimenomaan tuomaan uusia tuulahduksia anglo-amerikkalaisesta ympäristöstä, siitä controller-nimike. Tästä voi kysäistä vaikkapa todistajana olleelta Tuomas Pöystiltä / VTV.

Anonyymi kirjoitti...

Seuraavan suomalaisen ihmisoikeustuomarin viran hakuaika lienee juuri mennyt umpeen. Onko hakijoista tietoa?

Anonyymi kirjoitti...

Ottamatta muuten asiaan kantaa tosettakoon että controller-nimike oli käytössä jo viran ensimmäisellä haltijalla, OTT Tuomas Pöystilä.

Anonyymi kirjoitti...

"Seuraavan suomalaisen ihmisoikeustuomarin viran hakuaika lienee juuri mennyt umpeen. Onko hakijoista tietoa?"

Kappas vaan, ei tullu taaskaan haettua virkaa!

Anonyymi kirjoitti...

Työssä kiusaaminen on rikos, ja näyttää Helsingin hovioikeuskin antaneen tuosta aiheesta kortin, jonka anti on lähinnä demonstratiivinen kuvaus erään asian perustelutavasta. Hovioikeuden vaikutin tuossa asiassa tuntuu olleen perusteluesimerkin esille tuominen, niin, että asiat osattaisiin asianomistajatahoilla ja syyteharkinnassa mieltää oikein. HelHO:2012:8

Anonyymi kirjoitti...

Minun mielestäni Korkein oikeus on perustellut pääasian ihan hyvin. Sen sijaan kärsimyskorvauksen kohdalla Korkeimmalle oikeudelle on tapahtunut selvä virhe kun se toteaa, että korvauksen tuomitseminen voi tässä tapauksessa perustua ainoastaan viimeksi mainitun vahingonkorvauslain 5:1 §:n 1 momentin 4 kohtaan.

Momentin 1 kohtaan kuuluu yksityiselämän loukkaaminen rangaistavaksi säädetyllä teolla. Myös mielenterveyden häiriön (mm. masennus) on ollut pahoinpitelynä (tahallinen) ja vammantuottamuksena rangaistavaa jo 1.9.1995 voimaan tulleesta rikoslain uudistuksesta lähtien.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) totesi Morley-tapausta koskevassa päätöksessään 05.10.2004, että ”mielenterveyttä tuli pitää yksityiselämän olennaisena osana. EIS 8 artikla suojasi henkilön identiteettiä ja persoonallista kehitystä sekä suhteiden perustamista ja kehittämistä muiden ihmisten ja ulkopuolisen maailman kanssa. Mielenterveyden säilyttäminen oli välttämätön edellytys, jotta yksityiselämän suojasta voitiin nauttia tehokkaasti”.

"EIT totesi, että vaikka kohtelu ei ollut niin kovaa kuin EIS 3 artiklassa edellytettiin, se saattoi silti rikkoa EIS 8 artiklan takaamaa yksityiselämän suojaa riippuen fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen kohdistuvista vaikutuksista. Mielenterveys kuului henkiseen koskemattomuuteen liittyen olennaisena osana yksityiselämään", Paramsothy-tapaus (10.11.2005).

Anonyymi kirjoitti...

Ko. tapaus ei ole ollut rikosjuttu,vaan siviiliasia. Kärsimyskorvauksen tueksi ei ole vedottu pahoinpitelyyn eikä mielenterveyden menettämiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Tapausta seuranneena ja valtionhallintoa hyvin tuntevana voi todeta, että tapauksen yksityiskohdat ovat ällistyttävän tutut. Draaman osalliset ja tapahtumat ovat kuin toisintoa muista tietämistäni samanlaisista yhteyksistä. Väitän, että valtionhallinnossa tällainen osaavan naisen nöyryyttämisen toimintamalli on yleistä. Tarkoitan, että valtiolla saa nöyryyttää luvalla direktiovallan nojalla. Vai saako? Kun viitsii tutustua asiakirjoihin, voi huomata, että OTT Outi Korhosen mm. osaamista on kyseenalaistettu draaman osallisten toimesta. Kannattaa tutustua yksityiskohtiin. Katsokaa Korhosen meriitit ja arvioikaan niitä työnantajan väitteiden ja tuomion perustelujen näkökulmasta. Missä on keisarin vaatteet? Eikö tämä Korhonen todellakaan ole yhtä pätevä lainsäädäntöasiantuntijaksi kuin edeltäjä. Ja siis kuka on edeltäjä ja millä meriiteillä, katsokaa? Ketkä ovatkaan tämän draaman ohjaajia, apuohjaajia ja muita sankarin roolin tekijöitä? Ne voi saada selville myös asiakirjoja tutkimalla. Kannattaa tutkiakin, koska kyseessä on eräänlainen ennakkolinjanveto. Sen uskon, että kiusaaminen - mitä sanaa tässä nyt käytettäisikään - on ollut todellista ja kovaa, konkreettisimmillaan valtion rahojen äärimmäistä haaskaamista. Ja kohteena on ollut nainen, niin oli myös draaman apuohjaajankin. Eikö korkein oikeus tunnusta naiselle kuuluvaa ihmisarvon oikeutta? Eikö korkein oikeus nähnyt ohi puiden ja keisarin vaatteiden riittävästi ... ?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kaikenlaistahan sitä voidaan aina "väittää", kuten anonyymi edellä on gehnyt.

Anonyymi näyttää unohtaneen kokonaan, että tuomioistuimen ja siis myös KKO:n tulee noudattaa lakia ja oikeusjärjestystä, tuomioistuin ei voi toimia jonkinlaisen tunnekuohon vallassa, jollaisessa tilassa anonyymi näyttää olevan.

Myös KKO:n vähemmistön näytön arvionti ja oikeuskysymyksen kannanotto ovat hyvin perusteltuja.

Anonyymi kirjoitti...

sana "kiusaaminen" saisi todella väistyä aikuisten ihmisten välisiiä asioita käsiteltäessä paljon muualtakin kuin lainsäädännöstä.

Anglismista huolestuneelle taas arvioisin, että ammattinimike "hallitsija" antaisi väärän mielikuvan (puhtaassa suomen kielessähän emme tietenkään puhuisi myöskään kontrolloijasta tms,)

Aino Virkkunen kirjoitti...

Entisenä tuomarina olen - oltuani jonkin aikaa Teneriffalla ja seurattuani sikäläistä oikeuselämää - mm. just nyt kun tutkintotuomari Jose Castro on päätynyt siihen, että prinsessa Christinan veropetos ja rahanpetossyytteet etenevät. No, sitten - sikäli ymmärrän sikäläistä systeemiä - korruptionvastaisen syyttäjänviraston Pedro Horach on syyttänyt tutkintomaria 63 sivun mittaisessa kirjoituksessa
Kaikesta mahdollisesta virheestä, mihin tuomari voi vain syyllistyä.
Kyllä nämä Virolaisen moitteet tuomareita kohtaan ovat kesyjä vrt, em.
Mutta kyllähän siellä Espanjassakin on herännyt keskustelua, että onko tämä ok. Siis syyttäjä syyttää julkisesti tuomaria ennakkoasenteita, yms. Yms.

Anonyymi kirjoitti...

Eräällä anonyymillä näyttää olevan ensi käden tietoa Korhos-jutusta, joten faktoja pöytään: minkäs tyyppinen koalitio tässä Korhosta vastaan toimi? Eli kuka, mitä, missä, milloin, miksi, millä tavalla ja kenen kanssa?

Anonyymi kirjoitti...

Vm. "uteliaalle" anonyymille voisi todeta, että luepa ensin tämä KKO:n ennakkopäätös KKO 2014:44, sieltähän se kaivattu koaliitio selviää.

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko tuomio mahdollisesti ollut erilainen, jos asiaa olisi käsitelty tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena?