319. Oikeuskansleri: Ydinvoimayhtiöiden puoluetuki ei tehnyt Matti Vanhasta esteelliseksi

Skylla vai Kharybdis?

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään, että pääministeri Matti Vanhanen epäili olevansa jäävi päättämään ydinvoiman lisärakentamisesta valtioneuvoston istunnossa viime keväänä.

Syynä jääviysepäilyyn oli Vanhasen johtaman Suomen Keskustan saama vajaan 8 000 euron puoluerahoitus Fennovoimalta ja TVO:lta, joille hallitus esitti ydinvoimalupia. Matti Vanhanen oli mukana hallituksen istunnossa esittämässä ydinvoimalupaa kyseisille yhtiöille. HS:n mukaan Fennovoima rahoitti keskustan toimintaa vuonna 2009 4 880 eurolla ja TVO 2 930 eurolla.

Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen oli selvittänyt asiaa keväällä oikeuskansleri Jaakko Jonkalta. Kyse on siitä, tekikö keskustan ydinvoimayhtiöiltä saama tuki keskustan puoluehallituksen jäsenistä jäävejä päätöksenteossa. Matti Vanhanen oli myös keskustan puheenjohtaja ja puoluehallituksen jäsen.

Oikeuskansleri Jonkka katsoi keskustalta saamansa aineiston perusteella, etteivät puoluehallituksen jäsenet olleet esteellisiä. Tähän tulkintaan nojautuen Matti Vanhanen oli hallituksen istunnossa päättämässä ydinvoimalupien myöntämisestä puoluetta tukeneille luvanhakijoille.

Oikeuskansleri Jonkka kertoi eilen, että esteellisyys on aina "tapauskohtaista", koska emme voi tietää, minkälaisia kytköksiä kenelläkin on. Laki lähtee siitä, että ministeri ilmoittaa itse esteellisyydestään.

Oikeuskanslerin eilen antaman päätöksen mukaan Matti Vanhanen oli sitä vastoin esteellinen päättämään valtioneuvostossa Raha-automaattiyhdistyksen tukien jakamisesta Nuorisosäätiölle. Vanhanen oli toiminut parin vuosikymmenen ajan Nuorisosäätiön hallituksessa sekä saanut säätiöltä yli 23 000 euroa vaalirahaa vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa.

-----

Eräs toimittaja tiedusteli minulta varhain tänä aamuna (noin klo 10), mitä eroa näillä kahdella tapauksella eli Nuorisosäätiön avustuspäätöksellä ja ydinvoimalan lupa-asialla oikeastaan on? Toisessa tapauksessa oikeuskansleri katsoi esteellisyyden syntyneen, toisessa sen sijaan ei.

Hyvä kysymys, joka oli tullut myös minun mieleeni. Sanoin toimittajalle, että mistäpä minä tuon tietäisin ja kehotin häntä kysymään asiaa oikeuskanslerilta itseltään. Toimittajan mukaan oikeuskanslerin kännykkä ei kuitenkaan näin lauantaina vastaa; tämä on sinänsä hyvin ymmärrettävä asia. Professorirukan sitä vastoin pitää yrittää vastata olipa päivä tai vuorokaudenaika mikä tahansa.

Arvelin, että syynä näiden kahden tapausten välillä olisi siinä, että toisessa tapauksessa eli Nuorisosäätiön tapauksessa Matti Vanhanen oli ollut edunsaajana itse - toki jonkin tai joidenkin tukiyhdistystensä välityksellä (millä sinänsä ei ole merkitystä) - kun taas toisessa eli ydinvoimayhtiöiden tukitapauksessa tukea ei ollut annettu Matti Vanhaselle vaan yksinomaan hänen johtamalleen puolueelle. Toisessa tapauksessa oli annettu vaalitukea poliitikolle, toisessa "vain" puoluetukea.

Mutta onko mainittu ero loppujen lopuksi kovinkaan merkittävää luokkaa? Lähtökohta on se, että esteellisyys syntyy, jos on olemassa jokin sellainen ulkoinen seikka, jonka johdosta virkamiehen tai ministerin puolueettomuuden voidaan epäillä vaarantuvan. Kyse on niin sanotusta puolueettomuuden objektiivisesta testistä eli siitä, miltä asia näyttää ja millainen vaikutelma syntyy, kun sitä tarkastellaan ulkoapäin. Jos syntyy perusteltu vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta, on virkamies/ministeri esteellinen, vaikka hän olisi itse asiassa toiminut kuinka objektiivisesti tahansa. - Tämä juuri on unohdettu Matti Vanhasen Nuorisäätiö-tapauksessa, kun on väitetty, että kyse on vain mitättömästä muoto- tai pikkuseikasta; Matilla oli hallituksessa vain yksi ääni; Matin "käytävälle hyppäämisellä" ei olisi ollut mitään vaikutusta jne. jne.

Punninnassa - tämähän on oikeuskansleri Jaakko Jonkan lempitermejä - pitäisi ottaa huomioon, että Fennovoimalla ja TVO:lla oli todella merkittävä intressi asiassa. Kyseessä oli kova kisa, jossa oli kolme hakijaa eikä tietoa ollut siitä, tultaisiinko lupa myöntämään yhdelle tai kahdelle hakijalle vai myönnetäänkö lupia ollenkaan.

Suomen Keskusta puolestaan on johtava hallituspuolue ja pääministeripuolue ja, yllätys yllätys, myös ydinvoimala-asian valtioneuvostossa esittellyt ministeri eli Mauri Pekkarinen tulee, kuten me kaikki erinomaisen hyvin tiedämme, myös keskustasta. Voidaan sanoa, että Suomen Keskustalla oli hallituksessa ratkaiseva rooli ydinvoimalupa-asiaa valmisteltaessa ja siitä päätettäessä.

Jos myös nämä seikat otetaan huomioon, kuten pitäisi, tullaan ydinvoimalupa-asian esteellisyyskysymyksessä hyvin lähelle Nuorisosäätiön tukiasiaa ja siinä oikeuskanslerin omaksumaa kantaa. Vaikka tapaukset eivät ole identtisiä, ovat ne kuitenkin esteellisyyskysymyksen osalta hyvin lähellä toisiaan.

Mahdollisesti oikeuskanslerin kantaan vaikutti se, että jos hän olisi katsonut Vanhasen esteelliseksi ydinvoimala-asiassa, olisi ratkaisusta tullut ennakkopäätös, johon olisi jatkossa vedottu. Lisäksi menneisyydestä olisi alettu kaivaa esiin vastaavanlaisia tapauksia, joissa vaali- tai puoluetukea oli annettu puolueille, joiden ministerit olivat osallistuneet tai tulisivat osallistumaan tukea antaneiden yritysten asioita koskevaan päätöksentekoon hallituksessa.

---

Minusta ei olisi ollut väärin, jos oikeuskansleri olisi katsonut pääministerin esteelliseksi myös ydinvoimalalupa-asiassa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on joka tapauksessa kansalaisille nyt selityksen velkaa. Mitä asiallista eroa näillä kahdella tapauksella oikein on? Oikeuskanslerin on julkistettava ydinvoimala-asiassa Matti Vanhaselle antamansa neuvon tai kannanoton perusteet ja kirjalliset perustelut. Muuten tapausten välinen ero ja niiden erilainen käsittely ja lopputulos jää askarruttamaan ihmisten mieliä epäluuloja herättävällä tavalla.

Oikeuskanslerilla näyttäisi olevan hieman omituinen kaksoisrooli. Hän on paitsi ylin laillisuusvalvoja, joka valvoo virkamiesten ja ministereiden virkatoimien laillisuutta, myös eräänlainen kruununjuristi, jonka velvollisuuksiin kuuluu konsultoida ministereitä ja ministeriöiden virkamiehiä ja vastata näiden laillista menettelyä koskeviin tiedusteluihin. Ydinvoimala-asiassa Jonkka on toiminut neuvonantajan roolissa, Nuorisosäätiön asiassa sen sijaan laillisuusvalvojana roolissa.

Ovatko nämä oikeuskanslerin kaksi roolia keskenään ristiriidassa ja pitäisikö oikeuskanslerista tehdä pelkästään edellä mainittu kruununjuristi? Meillähän on toinen ylin laillisuusvalvoja eli eduskunnan oikeusasiamies. Lähes kaikissa muissa maissa tullaan toimeen yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla (ombudsman).

---

Mitä päätelmiä voidaan tehdä siitä, että Matti Vanhanen halusi selvittää mahdollisen esteellisyytensä ydinvoimala-asiassa? Onko tämä indisio siitä, että Vanhanen olisi selvittänyt esteellisyytensä/esteettömyytensä myös Nuorisäätiön rahanjakoasiassa Jonkan edeltäjän eli oikeuskansleri Paavo Nikulan kanssa, kuten Vanhanen on kertonut? Vai onko kyse vain siitä, että Vanhanen kyllä hoksasi esteellisyyskysymyksen merkityksen, mutta ei silti halunnut jäävätä itseään Nuorisosäätiön asiassa?

Matti Vanhanen on ihmetellyt, miten oikeuskanslerin päätös ydinvoima-asiaa koskevasta jääviyskysymyksestä tuli oikeuskanslerilta hyvin nopeasti, mutta Nuorisosäätiötä koskevaa esteellisyyttä oikeuskansleri tutki melkein vuoden päivät. Hyvä kysymys, sillä tätähän me olemme kaikki oikein porukalla ihmettelleet!

Ydinvoima-asiaa koskeva päätös ei voinut jäädä odottamaan oikeuskanslerin pitkää pohdintaa. Nuorisosäätiöasiassa taas Vanhasen esteellisyyskysymys kytkeytyi Jonka mukaan "ainakin rakenteellisesti" - mitä tämä sitten tarkoittaneekin - vireillä olleeseen poliisitutkintaan, vaikka Vanhasen esteellisyyttä siinä ei tutkittukaan. Oikeuskansleri seurasi poliisitutkintaa ja ilmeisesti myös kuuli poliisia harkitessaan Vanhas-päätöstä Nuorisosäätiöstä. Jonkan päätös on kuitenkin poliisitutkinnan osalta salamyhkäinen, sillä päätöksessä ei sanota itse asiassa mitään siitä, mitä tutkinnassa olisi ilmennyt ja miten Vanhas-tapaus on liittynyt Nuorisäätiön vaalitukia koskevaan poliisitutkintaan.

Matti Vanhanen saa kuitenkin olla oikeuskanslerille ikuisesti kiitollinen siitä, että kansleri julkisti ratkaisunsa Nuorisosäätiöstä vasta nyt, kun Vanhanen oli jo luopunut pääministerin ja puoluejohtajan tehtävistä ja jättänyt tosiasiallisesti myös kansanedustajan paikkansa. Jos Jonkka olisi ollut ratkaisussaan ripeämpi, olisi Matti Vanhanen aivan ilmeisesti joutunut luopumaan pääministerintehtävistään jo viime joulukuussa. (Tämä tietenkin edellyttäen, että Jonkka olisi päätynyt samanlaiseen ratkaisuun kuin nytkin). Tästä olisi seurannut jonkinlainen poliittinen kalabaliikki ja mahdollisesti maassa olisi jouduttu toimittamaan kevättalvella ennenaikaiset eduskuntavaalit. Myös hallituspuolueet saavat olla kiitollisia Jonkalle aikataulukysymyksen osalta. Jaakko Jonkka ei ilmeisesti halunnut saada itselleen mainetta "istuvan pääministerin kaatajana."

Jonkka siis päätti hautoa kanteluasia mahdollisimman pitkään. Varmaan päätös oli hänellä asiallisesti valmiina jo paljon aikaisemmin, mutta hän ei vaan tohtinut antaa sitä ulos sinä aikana, jolloin Vanhanen vielä oli pääministerinä. Päätöstään Jonkka ei antanut vielä kesäkuussakaan sen jälkeen, kun Vanhanen oli astunut syrjään pääministerin pallilta, sillä silloinhan olisi heti sanottu, että Jonkka odotti vain Vanhasen luopumista. Muodollisen syyn päätöksen viivyttelyyn antoi Nuorisosäätiöasiaa koskeva esitutkinta, jota Jonkka sanoi seuranneensa. Poliisi puolestaan on kertonut odotelleensa oikeuskanslerin päätöstä - melkoista pallottelua siis kuumalla perunalla!

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi olisi halunnut, että Jonkka olisi hautonut päätöstään vieläkin kauemmin. Helsingin Sanomien haastattelussa 17.9. Sasi nimittäin sanoi, että "tämä tulee nyt aika varhaisessa vaiheessa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi." Todella hämmästyttävää!

Toissapäiväisellä päätöksellään oikeuskansleri siirsi asian jatkoselvittelyn eli jääviyskysymyksen rikosoikeudellisen selvittämisen poliitikoille eli eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Jonkka jäädytti selvitysaineiston julkistamisen ja sysäsi perustuslakivaliokunnan ratkaistavaksi myös kysymyksen Matti Vanhasen hänelle antaman kahden lausunnon/selityksen ja siihen liittyvän aineiston julkistamisesta. Kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi olisi kyllä korkea aika ryhtyä käsittelemään asiaa julkisesti.

Kimmo Sasi ja monet ns. oikeusoppineet ovat julistaneet, että niin tai näin, oikeuskanslerin päätös merkitsee joka tapauksessa tiettyä käännekohtaa tai kulminaatiopistettä suomalaisen poliittisen kulttuurin historiassa läpinäkyvyyden lisääntymisen muodossa jne. - vai mitä ne hienot termit nyt ovatkaan. Tätähän meillä on toitotettu vähän väliä jo aiemminkin, mutta yhä vain kaikenlaisia mustia aukkoja tuntuu löytyvän eikä mitään vapaehtoista avautumista tai kulttuurin muutosta tunnu tapahtuvan tapahdu vapaaehtoisesti vaan vasta ulkoisen pakon sanelemana.

----

Pääministeri Mari Kiviniemi julisti kesäkuussa puheenjohtajaksi tultuaan, että keskustassa ja koko maassa alkaa nyt uudenlaisen avoimen poliittisen kulttuurin aikakausi. Näin periaatteessa, mutta käytännössä Kiviniemi edustaa aivan entisenlaista keskustalaista asioita peittelemään pyrkivää poliittista kulttuuria. Kiviniemi on sanonut, ettei hän aio tarkentaa viime eduskuntavaalien jälkeen antamaansa vaalirahailmoitusta, koska se oli tuolloin voimassa olleen lain mukainen. Kiviniemen ilmoituksen todenperäisyys on kuitenkin herättänyt julkisuudessa epäilyjä.

Minusta ministeriksi valittavien kansanedustajien tulisi avata vaalikassansa kokonaan ja ilmoittaa sentilleen kaikki saamansa tuet ja avustukset, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Jos tämä edellyttää lain muutosta, niin sellainen muutos tulisi tehdä kiireellisesti. Ehdokkaiden vaaliavustuksille olisi tullut uudessa laissa säätää tietty katto ja yritysten vaalituet olisi pitänyt kieltää kokonaan; näinhän on asian laita esimerkiksi Ruotsissa.

318. Vanhasgate: Oikeuskansleri sysäsi asian selvittämisvastuun eduskunnalle

Miksi Matti nauroi? "Joskus käy näin".

Muutamia havaintoja oikeuskanslerin "jääviystuomion" herättämistä reaktioista:

Kantelun Matti Vanhasen jääviydestä viime syksynä tehneestä kahdesta rivikansalaisesta on tullut jonkinlaisia julkkiksia. Tapaus osoittaa, että tavallinen kansalainen voi kannella oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle, jos näyttää siltä, että ministeri tai joku korkea virkamies, vaikkapa KKO:n tuomari, on menetellyt virassaan virheellisesti eli niin sanotusti töpännyt. Kansalaiskantelu on itse asiassa pakko tehdä, jos vaikuttaa siltä, että oikeusviranomaiset ja laillisuusvalvojat, joilla olisi oikeus puuttua myös omasta aloitteestaan virkamiesten epäiltyihin virkavirheisiin, seisovat ikään kuin tumput suorina tekemättä mitään.

Toinen kantelun tekijöistä kertoi, että pääministerin toiminta RAY:n varojen jaossa Nuorisäätiölle suututti häntä niin paljon, että hän teki kantelun, vaikka arveli, ettei se auttaisi eikä johtaisi mihinkään.

Olisiko oikeuskansleri Jaakko Jonkka puuttunut omasta aloitteestaan julkisuudessa esille putkahtaneeseen tietoon pääministerin epäilystä jääviydestä, jos kanteluja ei olisi tehty? Olen itse kannellut oikeuskanslerille pari kertaa tapauksista, joissa oikeuskansleri olisi voinut ja minusta myös pitänyt ryhtyä selvittämään asiaa omasta aloitteestaan. Toinen näistä tapauksista koski oikeusministeri Johannes Koskisen menettelyä toimia lausuntoautomaattina tuomioistuimia päätösten kommentoinnissa ja arvosteluissa ja toinen oikeusministeriön laiminlyöntiä tarkastaa kansanedustajien vaalirahoitusilmoitusten lainmukaisuutta.

Molemmissa tapauksissa oikeuskansleri asettui pääasian osalta samalle kannalle kuin mitä olin kantelussani esittänyt. Vaalirahoitusasiassa OM:n vaalijohtaja sai oikeuskanslerilta epätavallisen ankarat moitteet, myös Johannes Koskinen sai Jonkalta pyyhkeitä. Vasta oikeuskansleri Jonkan kantelupäätöksen jälkeen oikeusministeri Tuija Brax havaitsi, vaikkei tietenkään myöntänyt, että hän ja hänen vaalijohtajansa olivat olleet vaalirahoituslain tulkinnassa pahasti väärässä. Tämän päätöksen jälkeen uuden vaalirahoituslain valmistelu pääsi toden teolla käyntiin.

Matti Vanhasen kommentit oikeuskanslerin päätöksen johdosta eivät olleet mikään yllätys. Vanhanen tuntuu edelleen ylimielisenä vähättelevän koko asiaa ja kiistävän menettelynsä lainvastaisuuden. Jonkan kanta oli kuitenkin selvä: Vanhanen on rikkonut lakia eli hallintolain jääviyssäännöksiä ja hänen menettelyään osallistua valtioneuvostossa peräti kuusi kertaa RAY:n rahojen jakamiseen Nuorisosäätiölle on syytä selvittää myös rikosoikeudellisen vastuun kannalta. Vanhanen vetosi siihen, ettei hän hoksannut moista pikku- ja pelkää muotoasiaa ja ettei häntä ollut "varoitettu" esteellisyydestä. Oliko Vanhasella pääministerinä todella noin huonot hoksottimet, ettei tajunnut päivänselvää jääviystilannetta? Jos oli, niin olipa sitten tosiaan hyvä, että hoksasi sentään mennä vaihtoon kesken kauden.

Selvää lienee, että Vanhasen eron pääasiallinen syynä oli poliisin ja valtakunnansyyttäjän viime vuoden loppupuolella käynnistämä Nuorisosäätiön asioita ja siihen liittyen myös Vanhasen väitettyä esteellisyyttä koskeva selvitys, jota myös oikeuskansleri seurasi tiiviisti. Vanhanen ei ehkä itse olisi halunnut tai ymmärtänyt erota puheenjohtajan ja pääministerin paikalta, mutta keskustan vahvat miehet eli Seppo Kääriäinen ja Timo Kalli painostivat, näin on julkisuudessa kerrottu, Vanhasta ilmoittamaan erostaan hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoluekokousta. Keskustaa läheltä liippaava vaalirahoitussotkun tutkinta ja sen lonkeroiden ulottuminen myös Vanhaseen alkoi tuntua keskustan johdossa kestämättömältä. Puolueessa alettiin aiheellisesti pelätä, mitä seuraisi, jos oikeuskanslerin päätös Vanhasen esteellisyydestä tulisikin tavallista nopeammin.

On epäilty, että oikeuskansleri olisi tehnyt jonkinlaisen epävirallisen diilin Vanhasen tai keskustan johtopoppoon kanssa siitä, ettei hän antaisi kantelupäätöstään ennen keskustan puoluekokousta. Jaakko Jonkka ei varmaankaan ole itse mennyt tällaista henkilökohtaisesti sopimaan tai lupaamaan kenellekään, mutta kokonaan eri asia on, että oikeuskanslerinvirastosta on voitu antaa Vanhaselle ja keskustalle alustava aikataulu ja arvio siitä, miten kauan tällaisissa tapauksissa ratkaisun antamiseen yleensä kuluu aikaa. Tästä on sitten keskustan johdossa laskeskeltu, että okei, Vanhanen saa istua pallillaan ainakin ulospäin suhtkoht kunnialliselta vaikuttavaan loppuun eli kesäkuun puoluekokoukseen asti. Kun näin oli, ei oikeuskanslerilla ollut mitään tulenpalavaa kiirettä ratkaisunsa antamiseen tai julkistamiseen. Voi vain kuvitella, millainen kalabaliikki ja huuto lehdistössä ja koko tasavallassa olisi syntynyt, jos Jonkan jääviystuomio olisi tullut sinä aikana, kun Vanhanen oli vielä pääministerinä. Vanhasesta olisi tullut todella politiikan rampa ankka ja hänen välitöntä eroaan olisi vaadittu kiivaasti. Nytkin Vanhanen on tosin rampa, mutta vain kirjaimellisesti kainalosauvan varassa jalkaleikkauksen jälkeen käyskentelevä ex-poliitikko.

Tänään keskustan johto aina vihon viimeiseen piiritoimistoon asti on sanoutunut kilvan irti koko tyypistä (Vanhasesta) ja selitellyt miten oikeuskanslerin päätös ei kosketa millään tavalla puoluetta ja sen nykyjohtoa eikä (muka) haittaa mitenkään puolueen tulevaa eduskuntavaalikampanjaa jne. Uskokoon ken tahtoo, mutta todellisuudessa keskustan piina jatkuu vaaleihin asti ja ylikin, sillä Nuorisosäätiön ja RAY:n vaalirahasotkujen selvittely, jotka kohdistuvat keskustan tiettyihin poliitikkoihin ja muihin toimijoihin, on vielä pahasti kesken. Keskustan nykyjohdon käsienpesu Vanhasen tapauksessa on verrattavissa maaherra Pontius Pilatuksen raamatulliseen siistiytymiseen.

Matti Vanhasen tapausta tuskin halutaan saattaa valtakunnanoikeuteen, vaikka eduskunta päätyisikin siihen, että Vanhanen olisi rikkonut virkavelvollisuutensa osallistuessaan hallituksessa esteellisenä Nuorisosäätiön rahanjakoa koskevien päätösten tekemiseen kuusi eri kertaa. Sen verran vähäiseltä Vanhasen jääviysasia kuitenkin vaikuttaa, jos on todella niin, ettei hänen voida osoittaa pyrkineen vaikuttamaan epäasiallisesti avustuspäätösten sisältöön. Toisaalta tilanne on kuitenkin kansanedustajille ja puolueille sen verran hankala ja epäselvä, että perustuslakivaliokunta joutuu tekemään päätöksen, jolla Vanhasen epäiltyä rikosta koskeva esitutkinta käynnistyy. Tällä tavalla valiokunta saa tilaisuuden jatkaa tapauksen pomputtelua ja sysätä asian ainakin joksikin aikaa pois eduskunnasta.

Tulevassa tutkinnassa, joka siis kytkeytyy kiinteästi Nuorisäätiöön liittyvään laajaan esitutkintaan, jossa selvitellään muun muassa Vanhasen säätiöseuraajan eli Antti Kaikkosen epäiltyjä rikoksia, saattaa toki ilmetä jotakin uutta tietoa myös Vanhasen liittyen. Oikeuskansleri on lausunnoissaan tietenkin varovainen, mutta voisi olettaa, että hän tietää tästä tutkinnasta jotakin sellaista, jota hän ei ole tutkimusten tässä vaiheessa vielä voinut paljastaa. Miksi muuten tapauksen selvittely olisi kestänyt oikeuskanslerinvirastossa niin kauan eli lähes vuoden?

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi tuntui olevan yllättynyt oikeuskanslerin päätöksestä sysätä pallo valiokunnalle. Sasi ja luultavasti koko poliittinen johtomme odotti, että Jonkka olisi päätynyt antamaan totuttuun tapaan myös Vanhaselle jääviydestä korkeintaan vain huomautuksen, jolloin asiaa ei olisi tarvinnut tuoda eduskuntaan. Kimmo Sasi tuntui olevan sillä kannalla, että oikeuskansleri olisi voinut itse tehdä päätöksen esitutkinnan aloittamisesta. Oikeuskansleri oli tästä eri mieltä, jolloin asian pompottelu viranomaiselta toiselle siis jatkuu.

On arveltu, että Vanhanen voi säästyä rikostutkinnalta, mikäli hänen tammikuinen selityksensä menee valiokunnan jäsenille läpi. Tuolloin Vanhanen kiisti jyrkästi ollessaan esteellinen käsittelemään hänelle vaalirahaa jakaneen Nuorisosäätiön RAY:ltä saamaa tukea väittäen selvittäneensä jääviyskysymyksen edellisen oikeuskanslerin Paavo Nikulan kanssa.

Ex-oikeuskansleri Nikula - Idols-julkkis Jone Nikulan isäpappa muuten - sanoi tuolloin lehtihaastattelussaan, ettei muista käyneensä Vanhasen kanssa jääviyskeskustelua. On spekuloitu, että Vanhasen pelastukseksi voisi koitua se, että Nikula kärsii sairaskohtauksen aiheuttamista muistihäiriöistä, jonka takia hän jäi virastaan pari kolme vuotta sitten myös eläkkeelle.

Vanhasen Nikula-perustelu sai tammikuussa merkittävää tukea. Tuolloin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi sanoi tukevansa Vanhasta. Sasi perusteli kantaansa juuri sillä, että Vanhanen sanoi selvittäneensä jääviysongelman Nikulan kanssa. Nyt Sasi selittää, että asiaa arvioidaan kokonaan Jonkan selvityksen ja päätöksen pohjalta. Toivotaan, ettei tuo tammikuinen ennakkokannanotto asiaan muodosta puolueettomuutta vaarantavaa ennakkoasennetta Sasin juridisessa päätösharkinnassa.

Olisiko Vanhasen jopa hieman kunnianvastaista ja arvotonta vedota sairastuneen Nikulan väitettyyn kantaan ja uskovatko perustuslakivaliokunnan jäsenet Vanhasen sanottua väitettä? Jaakko Jonkka sanoi tänään, ettei oikeuskanslerinvirastosta ole löytynyt minkäänlaista dokumenttia Vanhasen väittämästä Nikula-kannanotosta. Jonkka vetosi myös siihen, että ministerit, kuten virkamiehet yleensäkin, vastaavat lain mukaan itse jäävittömyydestään. He eivät siis voi mennä kenenkään selän taakse.

Tämä kanta on tietenkin oikea. Virkamiehellä ja ministereillä tulee toki olla sen verran harkintakykyä, että pystyvät arvioimaan omaa esteettömyyttään. Onhan näistä esteellisyyskysymyksistä "saarnattu" laillisuusvalvojien ja muidenkin toimesta jo vuosikausia ja tapaus Suvi Lindén, jossa muuten juuri ex-kansleri Paavo Nikula totesi ministerin esteelliseksi, on täytynyt olla tuttu myös pääministeri Vanhaselle oikein hyvin. Oikeuskanslerin tiukka suhtautuminen esteellisyyskysymyksiin ei siis ole voinut tulla Vanhaselle yllätyksenä.

Oikeuskanslerin oudon pitkää harkintaa tapaus Vanhasen yhteydessä on siis ihmetelty oikein porukalla. Jonkka totta kai kiistää kaikki spekulaatiot tutkinnan venymisestä. Tätä meidän on syytä uskoa ja luottaa.

Muistuu vain mieleen vuodelta 2008 tapaus ministeri Mauri Pekkarinen ja Suomi-Soffan 5 000 euron vaaliavustus ministerille, joka oli aiemmin tehnyt päätöksen liki miljoonan euron suuruisen investointituen myöntämisestä Soffalle. Tuon tapauksen oikeuskansleri Jonkka ratkaisi käden käänteessä eli yhden viikonlopun aikana ja antoi Maurille puhtaat paperit lähinnä sillä perusteella, että oli tullut keskusteltuaan ministerin kanssa vakuuttuneeksi siitä, että Mauri oli todella unohtanut tekemänsä miljoonaluokan avustuspäätöksen.

Mihin tulokseen Jonkka olisikaan päätynyt, jos hän olisi roikottanut myös Pekkarista löysässä hirressä reilut puoli vuotta ja tutkinut asiaa yhtä perinpohjaisesti kuin tapaus Matti Vanhasta? Tätä voimme nyt enää vain aprikoida mielissämme.

317. Oikeuskanslerilta oikea päätös Vanhas-asiassa

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on tehnyt tänään eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ilmoituksen entisen pääministeri Matti Vanhasen virkatoimen tutkimiseksi.

Oikeuskanslerin mielestä Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Oikeuskanslerin mukaan olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti.

Lainsäädännön mukaan - (JV:tämä on asia, josta on esitetty perustellusti toisenlaisiakin kantoja) - oikeuskanslerilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käynnistää valtioneuvoston jäsenen menettelyä koskevaa esitutkintaa, sanoo Jonkka. Esitutkinnan käynnistäminen on vain perustuslakivaliokunnan harkinnassa. Asian perusteelliselle selvittämiselle on Jonkan mukaan aito tarve, sillä kyse on yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta.

Asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006 – 2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle.

Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta. Tällä tutkinnalla on ainakin rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen.

Vanhasen saamaa tukea olisi oikeuskanslerin mukaan syytä tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta. Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa.

Täysin oikea päätös Jonkalta siirtää kysymys esitutkinnan käynnistämisestä eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Vanhasen esteellisyys oli kyllä selvä asia heti, kun tieto hänen osallistumisestaan valtioneuvostossa Nuorisosäätiön avustuspäätöksiin tuli ilmi. Yhtä selvänä voidaan pitää, että sanottu menettely täyttää samalla virkavelvollisuuden tuottamuksellisen rikkomisen objektiivisen puolen tunnusmerkistön; tähän Jonkan päätöksessä ei kuitenkaan otettu suoraan kantaa. Vanhasen toiminta liittyy hänen aiemmin 20 vuoden ajan johtamansa Nuorisäätiön muuhunkin keskustan jäsenille antamaan vaalitukeen, jonka tiimoilta ainakin pari keskustan poliitikkoa on epäiltynä esitutkinnassa. Selvää on, että vain täydellisen poliisitutkinnan ja syyteharkinnan perusteella Matti Vanhasen toiminnasta voidaan saada selkeä kokonaiskuva.

Minusta perustuslakivaliokunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä päätös esitutkinnan käynnistämisestä Matti Vanhasen asiassa. Jos nimittäin eduskunta ja vaalirahoitussotkussa ryvettyneet kansanedustajat haluavat säilyttää kasvonsa ja mielivät tulla valituksi uuteen eduskuntaan ensi vuoden vaaleissa.

Nyt selvisi sitten myös lopullisesti syy, minkä takia Matti Vanhanen ilmoitti viime joulun aikana yllättävästä erostaan. Hän oli hyvin tietoinen oikeuskansleri Jonkan, valtakunnansyyttäjän ja KRP:n käynnistämistä, myös hänen asemaansa vakavasti horjuttavista tutkintatoimenpiteistä.

Vanhanen myös tiesi, hän sai tästä varmaan jonkinlaista infoa OKa-virastosta tai muilta viranomaisilta - että Jonkan tutkinta kestäisi ainakin tämän vuoden juhannukseen. Siksi Vanhanen saattoi jatkaa, ikään kuin asiat olisivat hyvin, pääministerinä vielä Kepun puoluekokoukseen asti. Tämä kaikki oli peliä, jossa kansaa jälleen kerran harhautettiin. Matin jalkaleikkaus oli todella vain tekosyy eroilmoitukselle. Kyllä kaikki vähänkin järkevät ihmiset tämän heti ymmärsivät; itse toin epäilyni heti Vanhasen joulukuisen eroilmoituksen jälkeen blogissani. Taisin myös sanoa, että todellinen syy Matin eroon oli juuri OKa-viraston ym. viranomaisten käynnistämä tutkinta Nuorisosäätiön vaalirahoituksen liittyen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta voisi kenties jättää esitutkinnan käynnistämispäätöksen tekemättä sillä perusteella, että Vanhanen ei ole enää pääministeri eikä edes kansanedustaja. Tämä olisi kuitenkin räikeää pelin politiikkaa, jonka tarkoituksena olisi lakaista samalla osa vaalirahoitussotkuista maton alle ja estää ja hankaloittaa eräisiin muihin epäiltyinä oleviin poliitikkoihin kohdistuvaa tutkintaa. Jos tuollainen päätös tehtäisiin, olisi tämä eduskunta menettänyt kyllä lopullisesti arvovaltansa ja uskottavuutensa.

316. Todistustaakkaoppia parkkimaksuasioissa

Lehtijutussa taidetaan julistaa virheellistä todistustaakkaoppia

Lukijat muistanevat vielä parkkiaktivistien taistelun yksityisiä parkkiyhtiöitä vastaan. Sota sai päätepisteen tämän vuoden maaliskuussa, jolloin korkein oikeus päätti ParkComin jutussa, että yksityisten pysäköintimaksujen periminen on oikeusjärjestyksen mukaista (KKO 2010:23, katso sen johdosta blogiani 230/16.3.2010).

Niinhän siinä siis kävi niiku mää juur´ blogijutuissani sanosin!

Toisella ja siis KKO:ssa häviöön jääneellä kannalla olivat jotkut yksityisoikeuden ja valtiosääntöoikeuden professorit ja aihealueesta kirjan muodossa tieteellisen tutkimuksen vääntäneet dosentit sekä Joensuun rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, eräs nyt jo eläkkeelle siirtynyt LP:n ylikomisario, iltapäivälehdet (tietty), Helsingin Sanomat (joka pääkirjoituksessaan oikein julmisteli "hämäriä parkkifirmoja" vastaan) ym. tahot. Niin ja tietenkin Vantaan käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus. Professori Tolvanen ja kyseinen komisarius väittivät kivenkovaa Iltalehdessä myös, että yksityiset parkkifirmat syyllistyvät toiminnallaan virkavallan anastukseen. No, valtionsyyttäjä päätti jo ennen KKO:n sanottua ennakkopäätöstä, totta kai, ettei mistään virkavallan anastuksesta ollut kysymys.

KKO:n tuomion jälkeen suurimpiin kaupunkeihin on perustettu puolen aikana yli 20 uutta yksityistä pysäköintiä valvovaa yhtiötä. Lehtitietojen (IL tänään) mukaan osa näistä yhtiöistä maksaa valvojilleen tai/ja toimeksiantajilleen (siis kiinteistö- ja asuntoyhtiöille) provisiota valvonnan yhteydessä antamistaan ja perintään menevistä maksuista.

Professori Matti Tolvanen, joka tuntuu olevan Iltalehden jonkinlainen pysyvä asiantuntija, sanoo mainitussa lehdessä, josta yllä kuva otsikosta, tänään näin:

- Rangaistukseen perustuva provisiopalkkaa ei ole pidetty hyvänä. Poliisinkaan toiminta ei perustu siihen, että se saisi sakotusrahat itselleen.

Tolvanen ei siis näytä vieläkään myöntävän, että yksityisten parkkifirmojen perimissä valvontamaksuissa ei ole kysymys mistään sakoista tai rangaistuksista!

Pääkysymys Iltalahden kyseisessä jutussa koskee kuitenkin sitä, miten edetään, jos yksityiseltä parkkifirmalta valvontamaksun saanut repii maksumääräyksen tai jättää maksun maksamatta. Lehden mukaan tällaiset maksusta kieltäytyjä voivat olla kova paikka parkkifirmoille, sillä ne ovat heikommassa asemassa kuin poliisi tai kunnalliset pysäköinninvalvojat. Viralliselle "sakottajille" riittää, että lappu kirjoitetaan auton omistajalle tai haltijalle, jolloin ei ole väliä, kuka auton oli väärin pysäköinyt. Sen sijaan yksityisen "laputtajan" on lehden mukaan pystyttävä osoittamaan, kuka auton oli paikalle tuonut.

Tukea käsitykselleen lehti saa tämänkin kysymyksen osalta professori Matti Tolvaselta.

- On päivänselvää, että näyttötaakka on maksulapun kirjoittajalla, sanoo Tolvanen. "Jos kerran sopimus on syntynyt, toisen osapuolen (valvontafirman) on pystyttävä näyttämään, kenen kanssa se on syntynyt".

Lehden mukaan käytännössä valvontafirma on lähes mahdotonta osoittaa, kuka auton pysäköintipaikalle tuonut, eivätkä resurssit eivät riitä pysäköintipaikkojen jatkuvaan video- tai kameravalvontaan. Lehden mukaan edes tuomioistuin, jossa parkkiyhtiö perii maksua, ei voi määrätä auton omistajaa ilmoittamaan, kuka auton oli "laputuspaikalle" tuonut.

Matti Tolvanen, joka on rikosoikeuden spesialisti, on lausunnoissaan useimmiten oikeassa. Mutta onko hän oikeassa tässä asiassa, joka koskee todistustakkaa riita-asiassa?

Olisi toivonut, että Tolvanen olisi edes jollakin tavalla perustellut lausumaansa, jonka mukaan todistus- eli näyttötaakka siitä, kuka auton oli pysäköinyt ja kuka siis on vastuussa valvontamaksun suorittamisesta, kuuluisi valvontafirmalle. Perustelut kuitenkin puuttuvat, sillä Tolvasen mukaan asia on yksinkertaisesti "päivänselvä." Mitäpä sitä kantaa silloin enää perustelemaan! Mutta onkohan asia sittenkään näin?

Minusta näyttää siltä, että Tolvasen kanta ei ole punnittu eikä vallitsevan oikeuskäytännön mukainen. Kyseessä on, kuten Tolvanen sanoo, sopimusperusteinen riita. Tällöin on sovellettava riita-asioissa yleisesti noudatettavia todistustaakkanormeja, jotka eivät löydy kirjoitetusta laista, vaan jotka perustuvat oikeuskirjallisuuteen ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön.

Suomessa prosessioikeudelliseen kirjallisuuteen ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvan käsityskannan mukaan kysymys todistustaakan jaosta ratkaistaan yleensä ja ennen muuta kahden kriteerin eli a) kokemusperäisen todennäköisyyden ja b) näyttömahdollisuuden perusteella. Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan todistustaakka tietystä seikasta on sillä osapuolella, jonka esittämä väite merkitsee poikkeamista elämän säännönmukaisuuksista eli siitä, miten asiat yleensä ovat. Näyttömahdollisuus todistustaakan jakokriteerinä puolestaan merkitsee näyttövelvollisuuden asettamista sille riitapuolelle, jolle on katsottava olevan helpompaa esittää selvitystä edukseen verrattuna hänen vastapuolensa mahdollisuuksiin näytön esittämiseen omaksi edukseen.

Puheena olevaan tilanteeseen sovellettuna mainitut vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön nojautuvat todistustaakkasäännöt merkitsevät sitä, että todistustaakka on auton omistajalla tai haltijalla, joka väittää, ettei hän ollut itse kuljettanut autoa eikä pysäköinyt ajoneuvoaan "laputuspaikalle." Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan nimittäin kuljettaja on yleensä ajoneuvon omistaja tai haltija. Jos muuta väitetään, on väitteen esittäjän näytettävä väite toteen. Yleensä omistaja tai haltija tietää, kenen käytössä ajoneuvo on ollut, jollei hän ole itse kuljettanut sitä. Hänen on helpompaa esittää siitä näyttöä kuin valvontafirmalla, jonka on, kuten Iltalehtikin toteaa, lähes mahdotonta osoittaa, kuka auton pysäköi. Tämäkin näkökohtaa kallistaa todistustaakan auton omistajalle tai haltijalle. Omistajan/haltijan on näytettävä eli saatettava ainakin todennäköiseksi, ettei itse hän kuljettanut autoa ja pysäköinyt sitä.

Oikeusministeriössä on viime talvena valmistunut ehdotus laiksi yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Lakiehdotuksen mukaan valvontamaksu on ajoneuvon luvattomasti pysäköineen kuljettajan suoritettava, mutta maksusta vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Omistaja tai haltija on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että ajoneuvo oli tuolloin luvattomasti kuljettajan käytössä. Maksuvaatimus annetaan henkilökohtaisesti ajoneuvon kuljettajalle tai, jos kuljettajaa ei tavata, kiinnitetään ajoneuvoon näkyvälle paikalle. Jollei maksua suoriteta määräajassa, valvontamaksua koskeva vaatimus lähetetään ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.