Pömppömasuja estradilla...Rakkautta ja romantiikkaa tuntuu nyt löytyvän roppakaupalla (ei siis kroppakaupalla). Hesarissa etsittiin 29.3. yli 20 000 euroa maksaneella kokosivun ilmoituksella vaaleahiuksista naista otsikolla "Kirje kadotetulle." Helsingin keskustasta löytyi viime viikonvaiheessa lukuisia bussipysäkeille ja katutolppiin kiinnitettyjä "Kirje Sinulle" -rakkauskirjeitä; tästä kerrottiin tänään MTV3:n uutisten verkkojulkaisussa. Kyseisten kirjeet oli allekirjoitettu anagrammilla Tuukka Paikkari.
Kuinka ollakaan, löysin itsekin - aivan sattumalta - Riihimäen rautatieaseman asemaravintolan pöydälle unohtuneen rakkauskirjeen luonnoksen, joka on kuitenkin käsittääkseni täysin sepitteellinen. Jos sain selvää, kirjeessä sanottiin osapuilleen näin:
"Rakas Anarkia
Saunan pukuhuoneessa otin siemauksen kotikaljaa ja muistuit jälleen mieleeni. Muistin, miten sinä joit tavatessamme yleensä aina Dom Pérignonia. Paljaita varpaita katsellessani muistin sinun siniset varvastossusi, joita emme yleensä koskaan kerinneet riisua sievistä pikku jaloistasi aloittaessamme rytmikkään keinuntamme kerrostalon kellarin kumipatjalla.
Muistin oikean rintasi alla - rintasi olivat kuin kypsyyttään halkeilevat granaattiomenat rintsikoittesi takana (vrt. Korkea veisu) - luomen ja pienen arven sen vieressä. - "Keinu kanssani, kun loistaa kuu... ", lauloi aikanaan Kai Lind - taitaapa laulaa muuten vieläkin.
Muistin, miten hymyilit kummasti, kun kerroin, miten paljon rakastin vain sinua, oi Anarkia. Mutta sanoit, että olet klassinen toinen nainen, jolle annettuja lupauksia miehet eivät koskaan pitäisi. Muistin myös suloiset kätesi ja seksikkäät rakennekyntesi, joilla nauraen piirsit paljaaseen selkääni ja rintaani uusia asentoja, joita halusit kokeilla kanssani.
Olit aarteeni, olit elämäni, olit kaikkeni! Olit unissani öin ja mielessäni päivisin, myös kyselytunneilla, ennen kuin keskusta voitti ja minä jouduin näihin ikäviin hommiin.
Sinähän ymmärrät, oi Anarkia, etten voinut suostua 69 -lehden sinun nimissäsi julkaisemaan ehdotukseen, että olisimme menneet kaksistaan Korkeasaareen jäätelölle. En erityisemmin tykkää jäätelöstä, vaikka olen joutunut nyttemmin imeskelemään sitäkin julkisesti. Olisin paljon mieluummin imeskellyt... no niin, tiedäthän sinä, mitä!
Halusin kirjoittaa sinulle juuri nyt. Haluan muistuttaa, näin taloudellisen taantuman keskelläkin, että on asioita ja muistoja, jotka eivät synkimpinäkään aikoina unohdu ja menetä merkitystään.
"Muista minua silloin, räntä keväinen ruutuun kun lyö," lauloi aikanaan Reijo Taipale ja taitaa laulaa vieläkin.
Missä oot, rakkahin, kaikkien näiden vuosien jälkeen? Toivoisin, että ottaisit minuun vielä joskus yhteyttä!
Lämpimin ja saunapuhtain terveisin
Ikuisesti sinun
Mati Tanteli"
6 kommenttia:
Blogisti tuntuu hallitsevan oikeustieteellisen tekstin ohella myös hieman "herkemmät" aihealueet. Onkohan blogisti koskaan ajatellut ryhtyä pää/sivutoimiseksi eroottisten novellien kirjoittajaksi?
By the way, kihlauksen ajankohdasta päätellen iso M. oli menneisyydestään ainakin jotain oppinut...
Hesarissa 29.3. kokosivun kirjeessä etsitty nuori nainen oli iholtaan vaalea ja hänellä oli vaaleat poninhännällä sidotut hiukset.
Pieni vinkki: Tänään MTV3:n uutisten verkkojulkaisussa julkaistiin kuva Berliinin lentokentällä jo pitkään rahattomana oleskelleesta suomalaisnaisesta, jonka tuntomerkit näyttäisivät sopivan aina poninhäntää myöten Hesarissa etsittyyn naiseen.
Ilmoituksen jättäjän kannattaisikin ehkä tsekata, onko kyseessä kenties hänen etsimänsä "kadotettu."
Suomi on tänään jättänyt virallisen nootin Saksan ulkoministeriölle ja pyytänyt saksalaisviranomaisia ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin kyseisen naisen asioiden huolehtimisesta.
Hieno kirje! ;)
terv,
T.P. / P.K.
Olen saamani ilokaasuhoidon takia lentokiellossa, joten joudun matkustaessani käyttämään junaa. Torstaina minulla oli junan vaihto Riihimäellä, jolloin samalla poikkesin radan suuntaisesti olevassa asemaravintolassa.
Myyjältä tiedustelin, onko pubista löytynyt jonkun Mati Tantelin rakkauskirjettä. Hän sanoi kuulleensa asiasta, mutta ei ollut koskaan kirjettä nähnyt. Poistuessani pubista kysyin asiaa vielä oven välissä tupakoivalta kanta-asiakkaalta. Hän sanoi, että sitä ovat häneltä muutkin kyselleet, mutta hän ei halua asiasta ulkopuolisille laverrella.
Blogistiakaan ei paikalla näkynyt, joten jatkoin matkaani kohti laituria odottamaan omaa pikajunaani, joka sattumoisin oli numero 69.
-Otan sinut minun uniin,
vaikka nouset toisiin juniin...
Kaarina
Kyllä mää vähän hämmästelen tätä. Saahan sitä nyt tekstata mimmeille. Turha siitä on kenenkään hermostua.
Lähetä kommentti