Mikähän näistä mahtaisi olla se Liliuksen jahti...Lieneekö kevätväsymystä vai mitä, mutta minua on alkanut ottaa viime aikoina päähän nämä kaikki hemmetin uutiset fortumeista, liliuksista, peruukki-pekkarisista, häkäpäistä ja -miehistä, vanhasista yms. "yhteiskunnallisista toimijoista," yrityksistä, instituutioista ja kaiken maailman uudistuksista. Mitä hemmetin merkitystä niillä oikeastaan on tavallisille ihmisille ja heidän elämälleen? Ei kerrassaan mitään!
Fortumin ja muiden firmojen johtajien saamissa optioissa tai osakepalkkiojärjestelmissä ei ole mitään uutta, ei myöskään siinä, miten nämä liliukset, fagernääsit ja fortumin hallitukset ovat koko ajan kusettaneet valtioneuvoston tyhmiä tai välinpitämättömiä virkamiehiä ja tolloja ministereitä rohmutakseen "täysin laillisten" sopimusten ja määräysten nojalla itselleen entistä suurempia palkkioita ja muita etuuksia. Kateelliset tai muuten onnettomat pikkuvirkamiehet ja kansanedustaja taast yrittävät virkansa puolesta pitää suurta melua asiasta, ihmiset kirjoittelevat typeriä pikkukirjoituksiaan kaiken maailman plokeissaan ja lehtien verkkojulkaisuissa, vaikka kaikki tietävät, ettei mikään muutu eikä rohmuttuja palkkioita ole (muka) enää mahdollista saada takaisin.
Totta kai esimerkiksi Fortumin johtajien optiosopimusta olisi voitu aikanaan kohtuullistaa, vaikka ministeri Häkämies tämänpäiväisellä kyselytunnilla eduskunnan edessä kertoi, että vuonna 2002 asia "selvitettiin asiantuntijoiden" toimesta ja tuolloin päädyttiin siihen, ettei kohtuullistaminen ollut mahdollista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, kuten KKO:n ennakkopäätöksistä muissa vastaavanlaissa tapauksissa on hyvin luettavissa. Mutta tietysti aina löytyy ja löytyi myös tuolloin asiantuntijoita, jotka väittävät aivan muuta. Kyse onkin siitä, keitä valitaan asiantuntijoiksi, kuka heidät valitsee ja keiden pitäisi kaikkea tätä valvoa.
Tämänpäiväinen eduskunan kyselytunti osoitti jälleen kerran todeksi sen, että kun vaikeuksia syntyy ja päättäjiä eduskunnassa ja maan hallituksessa vaaditaan vastuuseen, vastuunkantajia ei löydy ei sitten millään, vaan kaikki syyttelevät vain toisiaan. Tämän toi tänään esiin myös Fortumin Mikael Lilius, joka ilmoitti eläkkeelle lähdöstään Fortumista. "En ole nähnyt yhtään ihmistä, joka olisi ilmoittanut olleensa päättämässä näiden (Fortum) kannustinjärjestelmien perustamisesta", sanoi Lilius . - Kannustusjärjestelmien, jotka tavallinen kansa tunnisti heti niitä luotaessa typeriksi instrumenteiksi ja ahneuden huipuksi, mutta joita silloinen eduskunta ja hallitus - tietenkin "asiantuntijoita kuultuaan" - kannatti ja joita ministeri Häkämies vielä tänäänkin eduskunnassa kehtaisi puolustella.
Liliuksen mukaan viimeksi tällä viikolla kohutusta osakepalkkiojärjestelmästä päätti hänen osaltaan Fortumin poliittisesti koottu hallintoneuvosto, mutta kukaan sielläkään ei ole ilmoittautunut päättäjäksi. Niinpä eduskunnassa tänään ko. hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkanen (kesk) tekeytyi täysin tietämättömäksi asiasta ja arvosteli vain sitä, ettei hallintoneuvosto voi "lain mukaan" vaatia edes selvitystä yhtiön hallitukselta asiassa! Kyllä huomaa, että taas kerran on kuultu "asiantuntijoita."
Ja mitä hiton merkitystä on joillakin eu:n parlamenttivaaleilla, joihin valmistautuvien ehdokkaiden blogeja kaikki verkkojulkaisut alkavat olla pullollaan. Ei kerrassaan mitään Suomen tai muiden pikkuvaltioiden kannalta. Ihmiset eivät näytä ymmärtävän, miten kaiken maailman soinit ja muut populistit tai "tosiehdokkaat" vain yrittävät saada itsensä näyttämään tärkeiltä ja kerätä kannatusta seuraavia kotimaan vaaleja varten. Miksi sellaiset ihmiset, jotka itsekin hyvin tietävät, ettei heillä ole pienintäkään mahdollisuutta tulla valituiksi, ylipäätään lähtevät ehdokkaaksi EU:n parlamenttivaaleihin? Haluavatko he vain julkisuutta ja ansioluettelonsa koko kansan nähtäväksi tai kertoa ihmisille, miten fiksuja he itse asiassa ovatkaan?
Voisiko mikään asia kiinnostaa ihmisiä vähempää kuin EU-vaalit? Tuskin, minua ei ainakaan! Näkeehän tämän jo äänestysprosenteistakin. Toki tällä kerralla äänestysvilkkaus nousee, kun populisti Timo Soini villitsee tyhmää kansaa ja saa minun puolesta villitäkin - vaikka Soini puhuukin palturia mm. siinä, että Suomella ja muilla mailla olisi muka vielä mahdollisuus estää Lissabonin-sopimuksen voimaantulo. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että nämä EU-vaalit ovat kansan ikiomat protestivaalit ei vain EU:ta, vaan ennen muuta Matti Vanhasen hallitusta vastaan (esimerkiksi juuri hallituksen Fortumin johdon palkkiojärjestelmän kohdalla osoittamasta typeryydestä), tämän myös mm. Soini hyvin tietää ja tietenkin käyttää hyväkseen ja asettuu itsekin ehdokkaaksi. Soinin tähtäimessä on tietenkin seuraavat eduskuntavaalit, joissa hän tähtää seuraavaan hallitukseen ja itse ministeriksi.
Siksi hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa arvostellut Jussi Halla-aho ei pääsyt persujen eli perussuomalaisten ehdokkaaksi ja siksi Soini nyt vastoin aiempia puheitaan ilmoittaa, että hän ei pyri enää irrottamaan Suomea EU:sta. Nämä olivat nykyisten hallituspuolueiden ensimmäiset ennakkoehdot, jotta Soini voisi vuoden 2001 eduskuntavaalien jälkeen ylipäätään kuvitella pääsevänsä hallitukseen.
Täytyy ihmetellä viisasta ja oppinutta kollega Erkki Havansia, joka on lähtenyt vanhoilla päivillään mukaan tähän mielettömään ja groteskiin vaalitouhuun - ja vielä persujen listoilla! Mies kirjoittaa kyllä viisaita ja hyviä juttuja mm. Uuden Suomen sivustolla olevassa blogissaan, mutta eiväthän nämä muut ehdokkaat ja ihmiset lähde mukaan mihinkään älylliseen keskusteluun, vaan pitävät omia riekkujaisiaan omissa pilttuissaan.
Kun Veltto-Virtanen kirjoitti muutama päivä sitten Uuden Suomen blogissaan noin 20 riviä puuta heinää otsikolla "Soini ja minä olemme EU:ssa kovana", tuli kirjoitukseen yli sata puuta heinää -kommenttia. Mutta Havansin täyttä eu-asiaa olevat kaksi ensimmäistä blogijuttua U-S:n verkkojulkaisussa saivat kumpikin vain neljä (4) kommenttia, ja niissäkin pari muuta ehdokasta "keskusteli" sitä, mitä jossakin Lahden palaverissa oli tapahtunut ja oliko toinen luvannut tarjota toiselle lounaan! Että tällaista on poliittinen keskustelu tämän päivän Suomessa, professori Havansi! Keskustele siinä sitten totisesti vakavista asioista.
Erkki Havansi vastusti blogissaan pari viikkoa sitten myös eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevaa yliopistouudistusta. Mutta so what - onko tuolla "rakenteita" koskevalla uudistuksella tai sen vastustamisella mitään tosiasiallista merkitystä? Eikö ole aivan yksi lysti, istuuko yliopiston hallituksessa joitakin yliopiston ulkopuolisia tyyppejä ja kuka heidät sinne valitsee. Se ei ole mikään suuren luokan ongelma.
Yliopistojen suurin ongelma on siinä, että yliopistot - ainakaan pienimmät sellaiset - eivät ole mitään tutkimusyliopistoja, joissa olisi kunnolliset edellytykset tehdä kunnon tutkimusta. Tämä koskee esimerkiksi oikeustieteitä ja varmaan muitakin yhteiskuntatieteitä. Yliopistot ovat jo pitkään olleita puhtaasti tutkintoyliopistoja, joiden päätarkoituksena on suoltaa ulos mahdollisimman vähin resurssein mahdollisimman paljon maistereita, tuomareita ja insinöörejä kaikenkarvaisiin virkoihin. Professoreiden oman tutkimuksen tekeminen on mahdotonta, eikä kukaan järkevä ihminen sellaista nykyisin juuri edes yritä muutoin kuin virkavapauksien turvin.
Edellä mainituista ja monista muista samanlaisista asioista kertovista uutisista ihminen ei tule muuta kuin vihaiseksi. Mutta onneksi meille kerrotaan myös uutisia todellisista ihmisistä ja asioista ja ongelmista. Nämä tosiuutiset koskettelevat aivan muita juttuja kuin politiikkaa, vaaleja ja kaikenlaisia "uudistuksia,", juuri näistä "elämää suuremmista" asioista ihmiset ovat kiinnostuneita.
Ajatelleenpa nyt esimerkiksi vaikka tätä tapaus "Leenaa", jolle pääministeri Matti Vanhanen lähetteli viestejä viime kunnallisvaalien aikana. Tänään selvisi, että kyse on Kosovon albaanista, Drita Lulic -nimisestä vähän yli kolmekymppisestä kauniista tummaverisestä naisesta, joka tuli julkisuuteen ja kertoi antavansa Vanhaselle anteeksi tämän typerät 69-vitsailut. Drita joutui lähtemään kotimaastaan ja kodistaan vuonna 1991 ja koki monet sodan kauheudet ja tuli Suomeen 1994. Ei ihme, että pääministerimme ilmeisesti ihastui tähän "Riittaan", joka on osallistunut ehdokkaana jo kaksiin kunnallisvaaleihin, mutta saanut tyytyä vain niukkaan äänimääriin.
Voimme vain arvailla, olisiko tämä Drita, joka on ilmeisen tulinen luonne, voinut saada pääministeriimme edes hitusen eloa, jos Vanhanen olisi ollut viime syksynä Dritan tavatessaan vielä vapaa mies. Varmaa kuitenkin on, että seuraavissa vaaleissa, joihin Drita osallistuu - ehkäpä persujen listoilla - hän saa ainakin 69 ääntä. - Tässä on siis esimerkki uutisesta, joka koskettelee pientä ihmistä, mutta saa ihmisten ja suuren yleisön tunteet liikkeelle.
Entäpä sitten tämä suomalainen "lentokenttänainen", joka on oleskellut Berliinin lentokentillä jo monta kuukautta? Siinäpä tarina, joka kiehtoo ihmisiä ja josta odottaisi lisätietoa. Kuka on tämä nainen ja miksi hän elää lentokentillä, odottaako hän jotakuta, joka ei kenties koskaan saavu noutamaan? Mistä hän saa rahaa elääkseen ja missä hän piipahtaa välillä, kun häntä ei näy lentokenttähallissa? Onko hän kenties se "kadotettu" nainen, jota ilmeisesti venäläinen liikemies etsi viime sunnuntain Hesarissa kokosivun lehti-ilmoituksella? Lehti-ilmoituksessa mainitut tuntomerkit ainakin sopivat lentokenttänaiseen: nuori, vaaleahiuksinen nainen, joka käyttää "ponnaria." Oliko hän pistäytymässä Suomessa juuri silloin, kun tuo liikemies näki hänet ravintola Meccassa, ja palasiko hän sen jälkeen takaisin Berliiniin? Miksi Suomen hallitus haluaa saksalaisviranomaisten häätävän suomalaisnaisen lentokentältä, eikö tämä ole suorastaan EU-kansalaisille turvatun vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaista? - Ehkäpä Renny Harlin tai Timo Koivusalo jo suunnittelevat - valtion avokätisin rahoituksen turvin tietenkin - filmiä "lentokenttänaisen" tapauksesta?
Entäpä sitten viikon urheilu-uutinen? Ei, se ei koske jääkiekon nuhjailevia välieräotteluja Suomessa, vaan uutinen tulee Pariisista. Siellä vuoden 2007 MM-kisojen seiväshypyn hopeamitalimies Romain Mesnil kohahdutti ihmisiä juoksemalla alasti ja hyppyseiväs taivasta kohti sojottaen halki Pariisin katujen. Miehen tarkoituksena oli havahduttaa sponsorit voidakseen jatkaa hyppyuraansa; Mesnilin juoksu tietenkin videoitiin ja esitettiin YouTube- palvelussa. Tässä tapahtumassa oli jotakin hohtoa, jollaista toivoisi joskus näkevänsä myös talvisin hieman ankean Helsingin kaduilla ja puistoissa!
Ja sitten on tietenkin kaikenlaisia muita "pienempiä" uutisia tavallisista ihmisistä ja heidän vaikeuksistaan. Esimerkiksi uutinen siitä, että kansanedustaja Tanja Karpelan kihlattu ei ole saanut palkkaansa tässä kuussa siitä yksinkertaisesta syystä, että kihlatun työnantajan rahat ovat lopussa. Tämä uutinen lyö kerralla laudalta harmaat leipäjonot, sillä jotain täytyy olla todella pahasti pielessä, jos kansanedustajan ja ex-ministerin kihlattu ei saa palkkaa! Eikö tässä olisi jo eduskuntakyselyn paikka? Miten tämä kihlatun palkattomuus vaikuttaa raskaana olevan Karpelan ja hänen perheensä odotusaikaan? Karpela on jo joutunut - jälleen kerran - myymään asuntonsa ja etsimään uutta asuntoa.
Poliitikkojen, taiteilijoiden, urheilijoiden yms. julkkisten sairauksia, sairastumisia, sairauksista toipumista koskevat yms. uutiset täyttävät nykyisin iltapäivien lehtien sivuista melkoisen suuren osan.
Esimerkiksi tämänpäiväisissä iltapäivälehdissä kerrotaan Pirkko Mannolan (70 v.) kylkiluiden rusahtamisesta ja mahdollisesta murtumisesta tv:n viimekertaisen tanssiohjelman yhteydessä; Riitta Väisäsen Floridassa kärsimästä migreenistä - viikko sitten lehdissä kerrottiin laajasti Väisäsen vaihdevuosiongelmista ja -sairauksista - Hanoi Rocks-tähti Mike Monroen joskus parikymmentä vuotta sitten kärsimästä anoreksiasta; kansanedustaja Merikukka Forsiuksen "rankasta äitiyslomasta" (hän oli - taas - vähällä kuolla), Forsius onkin nyt - jälleen kerran - sairaslomalla (syynä mm. kipeä olkapää); Seela Sellan sairaudesta, joka "voi johtaa syöpään"; Matti Nykäsen oudosta tajuttomuuskohtauksesta Malagan lentokentällä jne. jne. Tässä vain osa yhden päivän sairaskertomuksista.
Kyllä nämä julkkisten sairausuutiset ja -kertomukset, joihin tavalliset ihmiset ja lehdenlukijat voivat samaistua ja kärsiä suosikkiensa ja idoliensa mukana, ovat tosi tärkeitä ja koskettavia. Nykyisin henkilöllä ei ole juurikaan mahdollisuutta menestyä laulajana, muusikkona, näyttelijänä tai muuna taiteilijana, urheilijana tai ylipäätään jonkin lajin julkkiksena, ellei hän ole sairastunut vähintään kerran vuodessa niin, että siitä kerrotaan iltapäivälehdessä. Kukapa nyt muistaisi täysin tervettä ja työkykyistä julkkista, jolla ei olisi koskaan mitään kerrottavaa sairauksistaan tai ongelmistaan - taatusti ei kukaan!
Tanssii tähtien kanssa -ohjelmastakin yleisö on passittanut tähän mennessä kotiin armotta juuri ne parit, joilla ei ole ollut mitään sairauksia tai vammoja. Jäljellä ovat jääneet raihnaiset parit. Pirkko Mannola paransi asemiaan huomattavasti ilmoituksellaan rusahtaneista" kylkiluistaan.
Jos omalle kohdalle ei satu sairauksia, niin kyllä julkkisten perheenjäsentenkin sairaudet kelpaavat lehdistölle oikein hyvin ja niistä on juttuja vähintään joka toisessa iltapäivälehdessä. Ja kuolemantapaukset julkkisten perhe- tai lähipiirissä - nehän vasta suurta herkkua ovatkin. Muistan, miten esimerkiksi Mikko Alatalon isän kuolemasta ja hautajaisista oli Iltalehdessä muutama vuosi sitten isoja juttuja. Ja kun jotakuta taiteilijaa tai julkkista ollaan hautaamassa, saavat kaikki vainajaa viimeiselle matkalle saattamaan tulleet, vielä elossa olevat artistit lehtiin oman kuvansa, jossa ollaan niin murtunutta miestä ja naista että oikein. - "Ai, toikin on siis vielä elossa," on näitä kuvia katsellessa usein mieleen tuleva ajatus.
Entä sitten erilaiset uhkausuutiset: kyllä, nekin ovat tosi tärkeitä. Haluamme toki tietää, että Mikkosten tv-perheen vanhemmat ovat saaneet tappouhkauksia - mutta tämä ei tietenkään saa estää perhettä koskevan tv-ohjelman jatkumista. Fortumin katkeran oloisena eläköityvä Mikael Lilius paljasti tänään, että myös häntä ja hänen perhettään on uhattu - aivan kamalaa! Mistä tämä kertoo yhteiskunnasta ja meistä? Eikö arvostettu ja meidän kaikkien tavallisten pulliaisten kallistuneiden öljy- ja sähkölaskujen turvin huippupalkkionsa ja - eläkkeensä ansainnut rakastettu yritysjohtaja saa viettää rauhassa edes eläkepäiviään! Johan on kamalaa, ei ihme, että Lilius on hankkinut jo hyvissä ajoin itselleen miljoonajahdin, joka odottaa häntä Välimeren satamassa.
Sitten vielä tohtori Jussi Halla-aho (sit., pers.), joka sai viime viikon lopulla syytteen mm. uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho kertoi Aamulehdessä pari päivää sitten epäilevänsä, että nyt varmaan alkaa "sataa fatwaa niskaan"! Halla-aho pani fatwa-uhan syytteen häntä vastaan nostaneen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen syyksi, koska syyte on kuulemma provosoinut ihmisiä Pakistanissa ja muissa islamin maissa seuraamaan sankoin joukoin Jussin blogia. Tämän uhka on todellinen, joten tässä voidaan unohtaa kokonaan se puoli asiasta, että Jussi itse provosoi - kaivoi niin sanotusti oikein verta nenästään - kirjoittamalla viime kesänä blogissaan jutun otsikolla "Muutamia täkyjä Illmanin Mikalle "(Mika Illman on rasistirikoksista syyttävä valtionsyyttäjä), jossa faktisesti ilmiantoi itsensä niistä lausumista, joista hän nyt sitten juuri sai syytteen. Ei siis voida sanoa, että syyte tuli Jussille "yllättäen ja pyytämättä." Mutta tämä ei vaikuta siihen, että myötätuntomme ovat Jussin puolella.
Lisää tosielämästä kertovia uutisia, please!
28 kommenttia:
Perkele kun on selvää asiaa. Niin totta kun olla voi.
Blogisti ehtii kieltämättä seurata professuurinsa ohella tiedotusvälineitä kiitettävän hyvin. Yksi kohta särähti kuitenkin korvaani vaikka aihe jääkin "tosielämän" aiheiden ulkopuolelle: ainakin allekirjoittanut sai rivien välistä sen käsityksen, että blogisti olisi kannattanut Fortumin optio-ohjelman ja muidenkin Fortumin johdon "rohmuamien" palkkioiden jälkikäteistä kohtuullistamista.
Vaikka optioita lienee aikanaan ollutkin mahdollista kohtuullistaa oikeustoimilain säännösten nojalla, olisi populismi tällöin vienyt voiton sopimusten sitovuuden periaatteesta. Optio-ohjelmien ja palkkioiden takanahan on kysymys enemmän tai vähemmän tasavertaisen sopimusosapuolten välisistä sopimuksista, jonka lisäksi mahdolliset ylisuuret ja kohtuuttomat palkkiot ovat varmuudella olleet sopimusosapuolten ennakoitavissa jo ennen sopimusten tekemistä (huolimatta siitä, että toimivien ja "kohtuullisten" kannustinohjelmien laatiminen onkin yksi henkilöstöhallinnon vaikeimmista osa-alueista). Mitähän optio-ohjelmien kohtuullistamisesta olisi ajateltu esimerkiksi Amerikoissa, missä jo nyt suurinpiirtein luullaan, etteivät täkäläiset sopimukset jälkikäteisen kohtuullistamisen takia päde. Lisäksi asia nyt on vain niin, että mikäli haluat joukkueeseesi haluaa parhaat pelaajat, on heistä maksettava.
Sinänsä Fortumin johdon kannustimet ja palkkiot ovat mielestäni olleet tarpeettoman suuria. Mutta kyllä tässä syyttävä sormi osoittaa yksinomaan hallituksen "omistajanohjauspolitiikkaan", jota ei käytännössä ole olemassa. "Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka maksaa." Muistetaan tämä seuraavissa eduskuntavaaleissa.
"Yliopistot ovat jo pitkään olleita puhtaasti tutkintoyliopistoja, joiden päätarkoituksena on suoltaa ulos mahdollisimman vähin resurssein mahdollisimman paljon maistereita, tuomareita ja insinöörejä kaikenkarvaisiin virkoihin. Professoreiden oman tutkimuksen tekeminen on mahdotonta, eikä kukaan järkevä ihminen sellaista nykyisin juuri edes yritä muutoin kuin virkavapauksien turvin."
Olen täysin samaa mieltä. Erityisesti pienissä yliopistoissa (mm. Lapin) koetetaan vain suoltaa porukka ulos sen enempää tutkimiseen ohjaamatta. Lapin yliopistosta valmistuu juristeja, jotka on resurssien puutteen tai proffien jaksamattomuuden/saamattomuuden vuoksi ainoastaan pukattu ulos ilman mitään tieteellistä ohjausta gradun osalta. Ei ihme, jos kynnys jatko-opintojen tekemiseen on suuri! Onneksi tutkielman aiheen saa vielä jossakin määrin valita itse oiekudenalasta riippuen.
Yliopiston ilmapiiri jatko-opintoihin tai tiedekunnan palvelukseen ei muutenkaan ole kannustava. Ketään ei enää kiinnosta tieteellinen keskustelu, vuorovaikutus saati toisten auttaminen. Kyseinen ilmapiiri ei houkuta innokasta ja ahkeraa vastavalmistunutta hakemaan assistenttuureja.
Meni ohi aiheen, mutta menköön.
Sähkön kulutukseen ja markkinahintaan ja sitä kautta Fortumin voittoihin ja sitä kautta erilaisiin palkkioihin ei olisi vaikuttanut, vaikka firmaa olisi johtanut Matti Vanhanen tai Lumiukko.
Kannattaako ajatella, että jenkit olisivat toimistamme loukkaantuneet, vaikka operetin tähti loukkaantumistaan purkikin eilen tiedotusvälineille. Jenkeillä taitaa näinä aikoina olla suurempiakin miettimisen aiheita kuin sopimusten sitovuudet. Vaikuttaa siltä, että siellä keskitytään nyt enemmänkin sopimusosapuolten olemassaoloon yleensäkin.
Anonyymin aprikointi amerikkalaisten reaktiosta tapauksessa, että Fortumin ylisuuret palkkiot peruttaisiin on ajatuksia nostattava. Auttaisiko vastauksen etsimisessä sen tietäminen, mitä amerikkalaiset ajattelevat omien ylisuurten johtajapalkkioidensa meneillään olevasta takaisinperinnästä. Veikkaisin ajatusten olevan samansuuntaisia myös suomalaisten palkkioiden kohdalla.
Aikanaan eli vuosina 2002 ja 2006 kysymys Fortumin johtajien optio-ohjelmien kohtuullistamismahdollisuudesta ohitettiin liian kevein perustein ja asiaa kunnolla selvittämättä. Jotkut siviilioikeuden tutkijat olivat tuolloin vakavasti sitä mieltä, että perusteet kohtuullistamiselle olisivat olleet ko. tapauksessa olemassa ja että tätä olisi voitu vaatia oikeusteitsekin.
Jos ne olosuhteet, joiden vallitessa sopimusjärjestelyt on aikanaan tehty, ovat olosuhteiden muuttumisen johdosta olennaisesti muuttuneet, voidaan sopimusoikeuden yleisten oppien mukaan katsoa, että edellytyksiä sopimusjärjestelyn voimassa pitämiselle ei enää ole olemassa. Näin on opetettu aikanaan siviili- ja sopimusoikeudessa ja taidetaan opettaa vieläkin.
KKO on hyväksynyt tuomioistuimen tai välimiesoikeuden toimesta viran puolesta - siis ilman että sopimuspuoli olisi edes vaatinut sopimuksen kohtuullistamista - tapahtuneen sopimusehdon kohtuullistamisen olosuhteiden muutoksen perusteella, kun kanteessa on vaadittu vain sopimuksen julistamista pätemättömäksi (KKO 2008:77); tapauksessa tosin oli kyse hieman erilaisesta sopimuksesta eli jakelusopimukseksi nimitetystä kauppaedussopimuksesta.
Olen samaa mieltä siitä, että nykyisen oikeuskäytännön valossa melkein mitä tahansa sopimusta voidaan sovitella muuttuneiden olosuhteiden perusteella (ja niinkuin blogisti KKO:n tapauksen kautta huomauttaa, jopa subjektiivisen väittämistaakan syrjäyttäen). Tällainen kehitys vain lähinnä huolestuttaa. Esim. Fortum-tapauksessa mentäisiin ikään kuin "perse edellä puuhun" - valtio-omistajan laiminlyönnit yritetään ikäänkuin korjata sopimuksia jälkikäteen muuttamalla.
Tällä tavalla ei yritystemme nokkamiehiksi taatusti huokutella niitä harvoja osaajia, joita tämä maa tulee kipeästi tarvitsemaan yrityksiään johtamaan. Viitauksella "rapakon taakse" tarkoitin lähinnä sikäläisiä sijoittajia ja hallitusammattilaisia (enkä ns. suurta yleisöä) tästä näkökulmasta tarkasteltuna. Suuri osa yritysten johtamiseen tarvittavasta parhaasta tietotaidosta sattuu vain tulemaan rapakon takaa vaikka en mikään "jenkkifani" tunnusta olevanikaan.
Kun tapaus KKO 2008:77 nyt otettiin esille, niin muutama huomio: Väittämistaakan laiminlyöntiin perustuvan kumoamisvaatimuksen menestyminen näyttää ratkaisun jälkeen ilmeisesti aika kapealta. Ratkaisu näyttäisi vapauttavan asianosaiset esittämään ainakin jossain määrin ylimalkaisia ja epäselviä väitteitä siinä toivossa että välimiehet vain "poimivat" asianosaisten lausumista hänelle edulliset seikat, joita ei ole lainkaan otettu prosessin aikana asianosaiskeskustelun kohteeksi ja joihin vastapuoli ei ole saanut mahdollisuutta lausua. Eikö ratkaisu merkitse itseasiassa sitä, että välimiesten aineelliselle prosessinjohdolle on asetattava yhä korkeampia vaatimuksia?
Olen kommentoinut ratkaisua KKO 2008:77 blogissani 6. ja 8.2008. Ratkaisu, jossa on katsottu, että välimiehet voivat kohtuullistaa sopimusta omasta aloitteestaan OikTL 36 §:n nojalla, vaikka kanteessa on vaadittu vain sopimusehdon julistamista pätemättömäksi, on tietenkin väittämistaakkanormin vastaisena virheellinen.
"Tieteellisempi" kommenttini ratkaisusta KKO 2008:77 on ensi kuussa julkistettavassa Risto Koululle omistetussa juhlakirjassa.
Toipila kirjoittaa:
Oli aika kornia Liliukselta eilen to 2.4.2009, kun hän haukkui TV:ssä valtion omistajana ja poliitikot samaan syssyyn. Jätkä on vetänyt liiveihinsä 33 miljoonaa euroa ylimääräistä muutamassa vuodessa ja kehtaa haukkua rahoittajansa.
Paljonko Liliukselle olisi pitänyt maksaa, että hän olisi ollut tyytyväinen?
Liliukselle pitäisi antaa kenkää välittömästi eilisen esiintymisensä takia ja liikaa maksetut optiot ja mitä saamarin bonuksia tämä ahne paskiainen on oikein saanutkaan, niin niistä pitäisi ainakin osa periä takaisin. Jos Lilius ei maksa suosiolla, niin oikeudessa pitäisi tämä asia katsoa läpikotaisin.
Vaikka presidentti Halonen taas kuinka puolustaisi Liliuksen saamia ruokottomia rahamääriä, niin Halosen mielipiteellä ei ole tässä asiassa mitään väliä. Halonen on ollut höpösenä jo vuosia irti arkielämän realiteeteista.
Lisäksi Fortumin hallitukselle ja hallintoneuvostolle pitäisi antaa potkut saman tien ensi yhtiökokouksessa ja uudet pölvästit tilalle.
Jos Fortumin optiohin ja eläkkeisiin haluaa puuttua, on tähän myös yhtiöoikeudellisia keinoja. Osakeyhtiön tarkoituksena on voiton tuottaminen osakkeenomistajille ja yhtiön toimien on edistettävä yhtiön tarkoituksen toteutumista.Yhtiön toimielin ei voi, ilman kaikkien osakkeenomistajien suostumista, tehdä sitovasti yhtiön tarkoituksen vastaisia toimia. Heiltä puuttuu kelpoisuus niiden tekemiseen, eivätkä kelpoisuutta ulommaksi menevät toimet tai päätökset sidö yhtiötä. Vastapuolen vilpittömällä mielellä ei ole kelpoisuuden ylityksien osalta merkitystä.
Kohtuuttoman suuret optio- ja eläkesopimukset voivatkin olla yhtiön tarkoituksen vastaisia, mikäli niitä ei pystytä perustelemaan liiketaloudellisillä perusteilla. Toimen liiketaloudellista perusteltavuutta pohdittaessa, olennaista on hallituksen esityksen valossa arvioida sitä onko toimi tai päätös kokonaisuutena arvioiden yhtiön ja sen kaikkien osakkeenomistajien etujen mukainen.
Jos siis voitaisiin perustellusti näyttää, että Fortumin optio- ja eläkesopimukset eivät täytä liiketaloudellista kriteeriä, olisivat ne pätemättömiä, siltä osin kun eivät ole perusteltavissa liiketaloudellisesti. Yhtiöoikeudellisesti pätemätön toimi ei sido yhtiötä, eikä yhtiön toimielin saa toimeenpanna pätemätöntä päätöstä ja lisäksi "pätemättömästi" saadut varat on palautettava yhtiölle. Että näin.
Valtion omistusohjauksesta vastaava virkamies on OTT Pekka Timonen. Kyllähän hänellä olisi luullut olevan edellytyksiä hoitaa hommansa paremmin. Vai oliko niin, että jenkkilän oppeja on siirretty puutteellisella liiketaloudellisella ymmärtämisellä Suomeen.
Ja lakikirjan systeemin sotkeminen häneltä onnistui. Järjestely ja signumit ovat niin ihmeelliset vanhaan verrattuna, että nykyään vitsi siitä, missä lakikirjoista jokin laki sijaitsee , on yleisjuristin arkipäivää.
Blogistille suosittelen valikoivampaa uutisvälineiden seurantaa. Itse olen vannoutunut Uuden Suomen asiajournalismin ystävä eikä viimeaikoina ole turhat uutiset vaivanneet.
Turha tuota Fortumia ja Liliusta on kirota. Tietysti valtion omistajaohjaus asiassa on ollut taitamatonta, mutta kansantalous ja liiketalous toimivat ajatuksella, että myös kuluttaja on markkinoilla järkevä toimija. Jos näin olisi ollut, niin eipä olisi syntynyt yhtä isoa optiopottia.
Kuluttajan pitäisi siis olla rationaalinen, joka ostaa tuotteen S sieltä, mistä sen saa halvimmalla. Sama pätee sähköön - energiamarkkinaviraston sivulla vertailu on helppoa, ja sieltä löytyy myös viherpiipertäjille omat sähköt (jota itse ostan). Kun kuluttajan oletettu rationaalisuus pettää, tulee markkinahäiriöitä (ylihinnoittelua), jotka mahdollistavat yli suuret voitot, sitten kurssinousut ja sitten ne optiot.
Jokainen Lilus kriitikko voi katsoa sähkölaskustaan, onko juuri hän osallistunut tähän kohuun typerän maksumiehen roolissa. Jos näin on, niin kannattaa osa ruikuttamiseen käytetystä ajasta sijoittaa pikaiseen sähkön kilpailuttamiseen.
Toipila kirjoittaa
Ad Anonyymi
Mitenkäs sitä sähköä oikein loppujen lopuksi kilpailutetaan, kun esim sähkön siirtohinta on kesällä jopa lähes kaksinkertainen kulutuksen hintaan nähden?
Tässä blogissa on aikaisemmin kritisoitu hyvin voimakkaasti Tuija Braxia ja vaadittu toistuvasti Anne Holmlundin eroa.
Nyt sitten Häkämiestä ja Timosta käsitellään silkkihansikkain. Häkämies varsinkin limboilee, limboilee, limboilee kerta toisensa jälkeen.
Toveri Häkämiehen paras taisto oli esitys saada kamraatti yrittäjille oikeus konkurssiin, mitä hän ajoi vahvasti -- No konkurssi yrittäjille (luonnollisille henkilöille) on ollut mahdollinen konkurssisäännön (ja konkurssilain) mukaan jo vuodesta 1836. Esitys oli täydellinen floppi, jolla yritettiin vierittää yritystoiminnan riskit sopimuskumppanien, rahoittajien ja takaajien maksettavaksi.
Itse laittaisin tuon tehtävistään pois laitettavien järjestyksen uuteen uskoon: Häkämies, Timonen, Holmlund. Braxille sen sijaan annan asioiden hallinnista ison kiitoksen. Täyden 10 hän saa siinä vaiheessa, jos hän kykenee vähentämään kansalaisten syyttäjäorganisaatiota kohtaan tuntemaa suurta epäluottamusta.
En voi kiistää, etteikö tällä palstalla jaettu kritiikkä ole ollut perusteltua - jotenkin vain tuntuu, että se kuitenkin olisi osittain sukupuolisidonnaista.
Ei Häkämiestä ole kohdeltu blogissa mitenkään silkkihansikkain, kun totesin, että kukaan hallituksessa ei ota vastuuta Fortumin osakepalkkiota koskevasta mokasta!
Samasta Liliuksen palkitsemisasiastahan kohistiin tätä ennen viimeksi v. 2007 syksyllä, jolloin Häkämies oli jo ao. ministerinä. Häkämiehen olisi tuolloin pitänyt ottaa homma hoitoonsa jotta asia olisi saatu reilaan ja palkkio-ohjeet uusittu asianmukaisiksi.
Miten Brax voisi saada uskottavuuden palaamaan syyttäjäorganisaatioon? Ja onko syyttäjälaitos todella uskottavuuskriisissä?
Kun Matti Kuusimäki jää kohtapuolin eläkkeelle valtakunnansyyttäjän virasta, on Braxilla tilaisuus ottaa kantaa Kuusimäen seuraajaan. Tätä ennen Brax voisi tukea syyttäjälaitosta, jossa ollaan huolestuneita VVM:n esityksestä vähentää syyttäjien lukumäärää. Brax on kuitenkin pysytellyt asiassa hiljaa.
Onko syyttäjäorganisaatio uskottavuuskriisissä - merkit siitä ovat selvät.
Edelleenkään syyttäjäorganisaatio ei kykene rekrytoimaan paremman luokan juristeja, vaan joutuu usein tyytymään siihen, mitä muilta aloilta jää yli. Ei kai se ainakaan yksistään uskottavuuskriisiä tee, mutta pidemmällä ajalla kyllä rapauttaa julkisivua.
Edelleenkin poliiisin tutkinnanjohtajat kantelevat kaikkein räikeimmistä tapauksista, joissa kokevat syyttäjien erehtyneen. Myös asianomistajat kokevat toistuvasti, että heidän oikeusturvansa toteutumisen esteenä on syyttäjä - joka loukkaa heidän oikeuksiaan enemmän kuin asian alkuperäinen epäilty. Tuomioistuimissakin on epäluottamusta - tiedän alioikeustuomarin tiedustelleen poliisipäälliköltä, miten vakavasti päällikkösyyttäjä x haittaa poliisiasioiden järkevää hoitamista. Jos jokainen syyttäjäorganisaation kontaktipinta on usealla paikkakunnalla tulehtunut, niin kai silloin ollaan uskottavuukriisissä, vaikka Helsingin Sanomat ei asiaa luukutakaan muutaman vuoden takaiseen tyyliinsä.
Brax ei voi syyttäjäainekselle mitään. Sen sijaan hän voisi edellyttää, että toimenpiteistä luopumisia ja syyttämättäjättämispäätöksiä käytetään niiden alkuperäisessä lainsäätäjän määrittämässä tarkoituksessa - eikä motiivina saa olla hankalan käräjäasian tappaminen paperilla taikka luppoajan hankkinen perustelemattomalla sjp:llä.
Esimerkkeinä näistä väärinkäytöksistä on rattijuopumus 0,51 promillea, josta sjp vähäisyysperusteella. Taikka päätös olla suorittamatta esitutkintaa prosessiekonomisista syistä, kun rikoksesta saattoi seurata ainoastaan vankeutta ja vaadittu työmäärä olisi ollut 4 kuulustelupäivää ilman muita kuluja. Esimerkiksi Ruotsissa laki sallii prosessiekonimisen lopettamisperusteen ainoastaan silloin, jos odotettavissa oleva seuraamus on enintään sakkoa.
Eli Braxin pitäisi laittaa suitset tiukemmalle (myös Ruotsin malliin lainsäädäntöä tarkentamalla) ja edellyttää raippoja, jos joku tahallaan potkii aisan yli.
Kuusimäki on hoitanut virkaansa aivan kohtuudella, joten enemmänkin on ongelmana, mistä löytyy vähintään hänen kaliiperia oleva päällikkö. Kuitenkin käsittääkseni syyttäjäpuolella on edelleenkin rakenteellista tehottomuutta, josta Kuusimäellekin kuuluu osa vastuuta. Virkaleikkaukset ovat mielestäni hyvästä, koska ne pakottavat tekemään jo nykyisenkin tilanteen edellyttämät tehostamistoimet.
Tuossa tavasin yhtenä päivänä blogistin jotain teosta ja törmäsin termiin "jatkuva syyteharkinta". Jos tuo omaksutaan, niin samalla kaksinkertaistettakoon syyttäjien määrä sen mahdollistamiseksi ja haudattakoon asianosaisten oikeusturva ja esitutkinnan objektiivisuusvaatimus.
Näitä pannua puristavia uutisia tulee lisää. Päihtynyt henkilö kuoli poliisiautossa Pirkanmaalla. Mies otettiin kyytiin Hämeenkyrössä ja Tampereelle päästyä todettiin hengettömäksi.
Ministeriön määräyksen (kai määräys eikä ohje) edellyttämänä poliisimiehen tulee istua kuljetuksen aikana kuljetettavan kanssa takakompukassa. Jos näin on tehty, niin miten hengettömyys on todettu vasta Tampereella.
Miten on - pitäisi tässäkin epäillä virkavelvollisuuden rikkomista ja hankkia syyttäjä tutkinnanjohtajaksi. Vai annetaanko poliisiylijohtajan ratkaista asia lausumallaan tiedotusvälineille?
Syyttäjistöstä pitäisi kirjoittaa kokonaan oma juttu blogiin - se taitaa olla kohta tulossa.
Kokemuksesta voin sanoa, että juoppoputka voi olla terveydelle aika vaarallinen paikka!
Ei ihme, että Suomessa sattuu yllättävän usein - aivan liian usein - näitä putkakuolemia. En tiedä tarkkaa lukumäärää, mutta lehtiuutisten perusteella voisi arvioida, että varmaan toistakymmentä niitä sattuu vuodessa.
Fortumin johdon optiot ovat kansalaisen kannalta ihan yhden tekeviä. Ainoastaan sitten, jos ne vaikuttavat sähkön hintaan, on syytä herätä.
Halla-aho on aikamme sankari. Suomalaisen keskustelukulttuurin ainoa ylläpitäjä tässä ummehtunutta poliittista korrektiutta vaativassa maassa. Virallinen Suomi, jota esim. oikeuslaitos, useat poliitikot ja valtion viranomaiset edustavat, vaativat tiettyä nöyrää suhtautumista ulkomaalaisiin.
Fortumien maksamien optioden suuruus ei ole yhdentekevää kansalaiselle vain siinä tapauksessa että ne vaikuttavat sähkön hintaan, kuten anonyymi esitti.
Ne vaikuttavat tavan kansalaiseen myös sitä kautta että optioden maksun vuoksi yhtiöllä on vähemmän varallisuutta osinkoina jaettavaksi, mikä taas vähentää rahavirtaa valtion kassaan. Onhan Fortumin osaikkeita melkoisesti valtiolla ja valtion taloudellisen tilanteen vaikutuksen kansalaisiin varmasti jokainen ymmärtää.
Joten ylisuurten optioiden maksaminen on nähtävissä "varkaudeksi kansalta", itse kukin meistä on siis asianomistaja,minä vaadin rangaistusta ja vahingonkorvauksia.
Blogisti kirjoittaa, että "juoppoputka voi olla terveydella aika vaarallinen paikka." Väite on varmasti tosi.
Eräässä poliisilaitoksessa säilöönotettu tuli pahoinpidellyksi putkasäilytyksen aikana. Työvuorossa ollut poliisimies ohjasi poliisilaitoksen takaoven ovikelloa soittamaan tulleen romanimiehen putkatiloihin, jossa romani sitten pahasti runteli putkassa ollutta valkolaista. Pahoinpitelyn tultua valmiiksi samainen poliisimies ohjasi kohteliaasti pahoinpitelijän laitoksen takaovelle.
Itse olen miettinyt:
a) otettiinko valkolainen romanin pyynnöstä kiinni, jotta pahoinpitely voitiin suorittaa
b) ilmoittiko poliisimies asiasta romanille, jotta tämä tiesi tulla poliisilaitokselle
c) saiko romani muuta kautta tietää, että kyseinen valkolainen oli poliisin putkassa
d) kiristettiinkö vai lahjottiinko väärin menetellyttä poliisimiestä jollakin tavalla?
Teko on rikoksena kaikilta osin jo vanhentunut, kyseinen poliisimies jäi pränikän kanssa eläkkeelle ja jatkoi vielä senkin jälkeen päällikön bestiksenä. Nykytermein arvioituna täysin pissis -hommaa.
"perjantai, huhtikuu 03, 2009
Anonyymi" kirjoitti totena, että juuri Amerikoissa on maailman paras tietotaito yrityksen johtamisessa. Tämän hetkisen kokemuksen valossa haluaisin kyseenalkaistaa väitteen.Väittäisin melkein päinvastaista
Poliisiko panttaa tietoa? Yritin löytää poliisin internetsivuilta päihtyneiden kuljettamisesta annettua määräystä, jotta olisin voinut tarkistaa, pitääkö poliisimiehen mennä päihtyneen kanssa samaan tilaan kuljetuksen ajaksi. Muistan tällaisen määräyksen annetun sen jälkeen, kun joku kuljetettava hirtti itsensä kravatilla kuljetustilan ristikkoon.
Vaan eipä löytynyt ministeriön määräyksiä taikka ohjeita poliisin nettisivuilta. Brosyyreja oli, mutta ei mitään selkeää ohje / määräys kokoelmaa. Toisaalta eihän niitä voida sinne julkiseksi laittaa, koska tuolloin remupekat osaisivat vaatia paragraafien mukaista kohtelua.
JOS tosiaan tuollainen määräys on olemassa ja JOS päihtynyttä Hämeenkyröstä kuljetettaessa ei menetelty määräyksen mukaan ja JOS siitä johtuen kuljetettavan tilan muutosta ei havaittu riittävän nopeasti ja JOS siitä viiveestä voidaan ajatella uutisoiden menehtymisen johtuneen... Mikä sitten lienee kyseessä, mutta pelkästään se ei riitä, että Turun poliisi suorittaa asiassa kuoleman syyn selvittämisen.
Vielä Fortumin tilanteesta.
Fagernäs on eroamassa, ja poliitikot sanovat ongelman tulleen ratkaistuksi. Onkohan näin?
Hallituksessa kohtuuttomiksi tuomituista palkkioista on päättänyt vähintään enemmistö. Todennäköisesti kukaan yhtiön hallituksen jäsenistä ei ole ollut ainakaan julkisesti vastaan.
Onko niin, että riittää, kun Fagernäs lähtee? Varsinkin, kun uudeksi puheenjohtajaksi tulee entisen “tuomitun” hallituksen varapuheenjohtaja. Tarvitaanko Fortumin hallituksessa yleensä näin monta palkkiota nauttivaa jäsentä? Ainakaan vastuuta ei tunnu vaadittavan kuin puheenjohtajalta. Riittäisikö sitten puheenjohtaja muodostamaan koko hallituksen?
Mielestäni kaikkien arvostelukyvyttömiksi todettujen hallituksen jäsenten lähtö yhtiöstä olisi ainoa asianmukainen toiminto. Kokonaan uudet “puhtoiset” miehet sitten tilalle. Eikö Suomessa todellakaan ole päteviä “puhtaita” ihmisiä uuteen hallitukseen?
Tietenkin Fortumin koko hallituksen pitäisi erota.
Putkakuolemien syyt pitäisi aina selvittää mahdollisimman tarkasti ja puolueettomasti. Jos on vähänkin syytä epäillä, että poliisin huolimattomuudella tai välinpitämättömyydellä olisi osuutta asiaan, on syytä tehdä rikosilmoitus.
Suomessa tapahtuu keskimäärin peräti 20 putkakuolemaa vuodessa. Tämä ilmenee kansanedustaja Pehr Löhvin (r) kirjallisesta kysymyksestä 562/2006 vp ja silloisen sisäministeri Kari Rajamäen siihen antamasta vastauksesta.
Esimerkiksi Ruotsissa putkakuolemat ovat harvinaisia, mikä johtuu siitä, että siellä putkaan viedään vain väkivaltaisia humalaisia ja heidän valvontansa on järjestetty hyvin tarkaksi. Suomessa valvonta on usein retuperällä, ja on sattunut, että putkaan viedylle ei välitetä toimittaa edes hänen pyytämiään lääkkeitä.
Suomessa poliisin "pahnoille" heittämistä pidetään ikään kuin jonkinlaisena kansanhuvina, ja putkaan viedyt sammuneet jätetään oman onnensa nojaan. On myös tapauksia, joissa putkavientiä käytetään ikään kuin rangaistuksena, vaikka henkilön kunto tai muut seikat ei välttämättä edellyttäisi toimenpidettä. Saadaanhan sillä tavoin sitten tarvittaessa parin päivän päästä tapauksesta isoja otsikoita iltapäivälehtiin.
... niitä kunnon otsikoita saadaan varsinkin silloin, jos joku (vaikkapa poliisipäällikkö) poliisiorganisaatiosta laittomasti vahvistaa säilöönoton tapahtuneen.
Tältä osin laki viranomaistoiminnan julkisuudesta on harvinaisen selvä. Kyse on salassa pidettävästä tiedosta. Mutta kaikkihan eivät ehdi lakipykäliä lukemaan, kun vaikkapa täytyy viikonloput istua piirin ainoan poliisiauton takapenkillä 'johtamassa' sitä poliitoimintaa.
Yleisesti voidaan todeta, että säilöönotto ilman laillista perustetta täyttää myös vapauden riiston tunnusmerkistön. Eli kyse ei ole mistään pikkuasiasta.
Blogisti kyselee, kuka olisi sopiva Kuusimäen seuraajaksi. Itse kannatan lääninpoliisijohtaja Pentti Sairaa.
Saira on muun muassa palkittu ansiokkaasta syyttäjätyöstä Mathias Calonius -mitalilla. Aikoinaan asia tietysti herätti ristiriitaisia tuntemuksia, mutta jos tunnustus on saatu, niin täytyy sen painaa nimistysvaiheessakin. Syyttäjäorganisaatio on suhteellisen pieni väkimäärältään, ja Sairalla on kokemusta juuri ko. snadin kokoisesta organisaatiosta.
Lisäksi lääninpoliisijohtajalta menee lääni alta 1.1.2010 eikä Rovaniemelle tule edes poliisihallituksen toimipistettä, joten kyllä nyt kaikki kyvyt oikeudenhoidossa pitäisi valjastaa täyteen toimintaan, eikä pitää yllä jäähdyttelyvirkoja. Josko tämän jälkeen vielä se paljon puhuttanut poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyökin saataisiin toimimaan - mikä voitaisiin vielä varmistaa sijoittamalla Rautakoski tai Kalske kokeneina kehäkettuina käynnistämään poliisihallituksen toimintaa keskusvirastona, jossa molemmilla herroilla on pitkä kokemus.
Lähetä kommentti