301. EIT ottaa kantaa KKO:n ratkaisemaan Vesa Keskisen miljoonapilkkijuttuun

1. Suomesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tehtävien valitusten määrässä ei tunnu ilmenevän laskua. Päin vastoin valituksia tehdään yhä enenevässä määrin. Saamieni tietojen mukaan ihmisoikeusvalitukset työllistävät nykyisin monia asianajotoimistoja merkittävällä tavalla. Kun aikaisemmin ihmisoikeusvalitusten tekemiseen erikoistuneita sianajotoimistoja löytyi lähinnä vain pari kolme Helsingistä, huomaa EIT:n ratkaisuja lukiessa, että valituksia tehdään nykyisin menestyksellisesti myös monien pienempien kaupunkien ja maaseudun toimistoissa.

2. Ihmisoikeustuomioistuimeen tehtävien valitusten määrää ruokkii tietenkin osaltaan se, että Suomi on saanut EIT:ltä runsaasti langettavia tuomioita, huomattavan enemmän kuin esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Tanska. Näistä langettavista tuomioista lähes 80 prosenttia on tullut asioissa, joissa Suomen on todettu rikkoneen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräyksiä.

3. Selostin ja kommentoin blogissani 6.1.2009 korkeimman oikeuden joulukuussa 2008 antamaa ennakkopäätöstä (KKO 2008:119), joka koski Vesa Keskisen tunnettua miljoonapilkkijuttua Töysän Tuurissa. Jutussa on kysymys korkeimman oikeuden tapauksesta, jossa liikemies Vesa Keskisen katsottiin rikkoneen arpajaislakia järjestämällä Miljoona Pilkki-nimisen tapahtuman. Samassa prosessissa Veljekset Keskinen Oy tuomittiin menettämään taloudellisena hyötynä valtiolle 60.000 euroa. Vesa Keskinen tuomittiin hovioikeuden tuomiolla arpajaisrikoksesta 50 päiväsakkoon á 266 euroa eli maksamaan sakkoa yhteensä 13.300 euroa. Kuvaavaa KKO:n ennakkopäätöksen "suurpiirteisyydelle" on, että KKO on "siivonnut" selostamastaan hovioikeuden tuomiosta pois sen, mikä oli Vesa Keskisen maksettavaksi tuomitun sakon kokonaismäärä ja kuinka paljon Keskinen ja hänen yhtiönsä joutuivat maksamaan valtiolle rikoshyötyä.

4. Vesa Keskinen Veljekset Keskinen Oy ovat saattanut tuomion ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi. Valittajat ovat asianajajansa välityksellä katsoneet Suomen rikkoneen tapauksessa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia ihmisoikeussopimuksen määräyksiä. Ihmisoikeustuomioistuin on 30.6.2010 päättänyt ottaa valituksen tutkittavakseen ja varannut Suomen valtiolle (UM:lle) tilaisuuden antaa selityksensä ja vastauksensa tiettyihin kysymyksiin. Asiaa on selostettu Suomen Asianajajaliiton tänään julkaisemassa tiedotteessa näin:

5. EIT tulee ottamaan kantaa Vesa Keskisen ja Veljekset Keskinen Oy:n pilkkitapahtumaa koskeneen oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lähettänyt hallitukselle kommentoitavaksi valituksen, jossa väitetään pilkkitapahtuman järjestämistä koskeneen prosessin rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa.

Jutussa on kysymys korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2008:119, jossa Vesa Keskisen katsottiin rikkoneen arpajaislakia järjestämällä Miljoona Pilkki-nimisen tapahtuman. Samassa prosessissa Veljekset Keskinen Oy tuomittiin menettämään taloudellisena hyötynä valtiolle 60.000 euroa.

Valituksessa väitetään, että Vaasan hovioikeuden olisi tullut järjestää suullinen käsittely, koska näin sekä Keskinen että yhtiö olisivat voineet paremmin perustella kantaansa mm. menettämisseuraamuksen osalta. Lisäksi, kun käräjäoikeus oli hylännyt syytteet, olisi suullisen käsittelyn järjestäminen senkin vuoksi ollut tarpeellista, että tuomitseminen ilman suullista käsittelyä tuli valittajille yllätyksenä eivätkä he näin ollen voineet esittää kaikkea relevanttia todistusaineistoa.

Mielenkiintoista jutussa on myös se, että korkeimman oikeuden julkaistussa ennakkoratkaisuselosteessa ei ole nostettu oikeuskysymykseksi lainkaan nyt valituksessa esitettyjä seikkoja; niitä ei ole selosteessa edes mainittu. Menettämisseuraamuksen osalta korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa.

Kysymykset, jotka EIT on hallitukselle esittänyt: "Did the first applicant have a fair hearing in the determination of the criminal charges against him, in accordance with Article 6 § 1 of the Convention? Did the applicant company have a fair hearing in the determination of the forfeiture against it, in accordance with Article 6 § 1 of the Convention? In particular, was there a breach of Article 6 § 1 of the Convention on account of the refusal of the Appeal Court to hold an oral hearing in a situation where the District Court's judgment was changed to the applicants' detriment?"

Selostus jutun faktoista ja EIT:n Suomen hallitukselle esittämät kysymykset löytyvät täältä.

6. Kun selostin ja kommentoin blogissani 6.1.2009 KKO:n ratkaisua sanotussa Miljoonapilkkijutussa, minulla ei ollut tietoa siitä, että Vesa Keskinen ja hänen yhtiönsä olivat korkeimmassa oikeudessa valittaneet myös siitä, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut järjestänyt asiassa suullista käsittelyä samoin kuin siitä, että hovioikeuden tuomio, jolla yhtiö oli velvoitettu 60 000 euron suuruiseen menettämisseuraamukseen valtiolle, oli tullut valittajille yllätyksenä. Yhtiö ja Keskinen eivät olleet voineet ottaa kantaa ja lausua käsitystään mahdollisesti tuomittavan menettämisseuraamuksen suuruudesta. Asianosaisen kuulemisperiaatetta, joka on oikeudenmukaisen ja reilun oikeudenkäynnin keskeisin kyysmys, oli siis rikottu. Kansankielellä sanottuna hovioikeuden ratkaisu tuli "puun takaa." Tätä KKO ei noteerannut millään tavalla.

7. On todella outoa, että KKO:n ratkaisuselosteessa ei ole mainittu lainkaan niitä prosessioikeudellisia kysymyksiä, joita valittajat olivat valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan KKO:lle esittäneet. Vaikka tuomittu menettämisseuraamus oli tullut hovioikeudessa Keskiselle ja yhtiölle yllätyksenä, KKO ei nähnyt aiheelliseksi myöntää tältä osin edes valituslupaa.

8. Mutta itse asiassa tämä ei ole kovinkaan epätavallista. Korkeimmalla oikeudella näyttää nimittäin olevan monissa muissakin ennakkopäätöksissään tapana ikään kuin "piilottaa" ratkaisuselosteestaan tiettyjä asianosaisten valituksissaan ja valituslupahakemuksissaan esittämiä kysymyksiä, joita KKO itse ei ole pitänyt ennakkopäätöksen kannalta oleellisina, mutta joilla asianosaisten kannalta on usein tärkeä merkitystä. KKO:n niin sanonut kertoelmat eli selostukset siitä, mitä asianosaiset ovat KKO:ssa vaatineet ja millä perustella, ovat perinteisesti olleet hyvin niukkoja. Niin myös tässä Keskisen tapauksesta laaditussa ennakkopäätöksen selosteessa. Tässä suhteessa korkein hallinto-oikeus (KHO) on KKO:ta paljon "edistyksellisempi", sillä sen ennakkopäätöksissä kerrotaan hyvin seikkaperäisesti, mitä kaikkea asianosaiset ovat KHO:ssa vaatineet ja millä perusteilla.

9. Keskisen Miljoonapilkkijuttu ratkaistiin Vaasan hovioikeudessa kolmijäsenisessä jaostossa, jonka puheenjohtajana toimi laamanni Olli Varila. Kuten olen blogissani 187/13.11.2009 kertonut, Olli Varila nimitettiin myöhemmin vuonna 2009 Vaasan hovioikeuden presidentiksi. KKO:ssa Keskisen juttu ratkaistiin kokoonpanossa, johon kuuluivat oikeusneuvokset Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Jukka Sippo. Vaikuttaa siltä, että Suomi tulisi aikanaan samaan myös tästä MIljoonapilkkijutusta sapiskaa ihmisoikeustuomioistuimelta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin rikkomisen takia, jos asian asian käsittely etenee tuomioon saakka. Nähtäväksi jää, myöntäkö UM vastineessaan rikkomuksen tapahtuneen ja esittääkö se valittajille sellaisen sovintotarjouksen, jonka nämä voivat hyväksyä, jolloin asian käsittely EIT:ssä jäisi sillensä.

10. Suomessa on kymmenkunta vuotta viralliselta taholta selitetty ja uskoteltu, että Suomen EIT:ltä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin rikkomisesta saamissa nyt jo kohta yli sadassa langettavissa tuomioissa olisi kyse ainoastaan ennen 1990-luvulla toteutettuja prosessiuudistuksia tai sen jälkeen tapahtuneista ikään kuin alkuvaiheen kömmähdyksistä ja tuolloin koetun talouslaman pitkittämistä oikeudenkäynneistä ja tilanne tulisi nopeasti korjaantumaan. Tätä "virttä" on jaksanut koko nyt kuluvan vaalikauden toistaa eduskunnan edessä myös oikeusministeri Tuija Brax. Mutta kuten asioita tuntevat ihmiset ovat tienneet ja varoittaneet, kysymys ei ole ollut suinkaan yksinomaan tästä, vaan kyse on paljon vakavammista puutteista ja epäkohdista oikeudenkäyntimenettelyssä ja suomalaisten tuomareiden ja muiden lainkäyttöviranomaisten vastahakoisista asenteista sopeutua eurooppalaiseen oikeudenkäyntijärjestykseen.

11. Suomalaisten tuomareiden ja tuomioistuimien prosessioikeudellisessa osaamisessa, josta EIT:n langettavissa tuomioissakin on pitkälti kysymys, ei totisesti näytä olevan muutenkaan hurraamista. Kun EIT:n langettavat tuomiot koskevat lähes järjestään rikosjuttuja, ilmenee osaamattomuutta usein myös siviili- eli riitajutuissa, jotka harvemmin tulevat EIT:n käsiteltäviksi. Aika alkeellisia virheitä näyttää ilmenevän yllättävän usein esimerkiksi KKO:n ennakkopäätöksissä selostetuissa käräjä- ja hovioikeuksien päätöksissä myös sellaisissa keskeisissä kysymyksissä kuten esimerkiksi väittämistaakka, todistustaakka tai tuomarin materiaalinen prosessinjohto.

12. Esimerkkinä edellä lausutusta voidaan viitata vaikkapa viimeisimpään KKO:n ennakkopäätökseen, joka on annettu muutama päivä sitten eli 15.7.2010 (KKO 2010:53). Tuossa ennakkopäätöksessä selostetussa tapauksessa hovioikeus on tehnyt kardinaaliluokan virheen, kun se on sivuuttanut kokonaan vastaajalla jutussa olleen väittämistaakan ja perustanut tuomionsa sellaiseen oikeustosiseikkaan, johon vastaaja ei ollut jutussa vedonnut (OK 24:3.2). Myös todistustaakan jakoa ja näytön riittävyyttä koskevissa kysymyksissä alemmat oikeudet näyttävät olleen hieman hakoteillä.- KKO:n kyseinen ennakkopäätös löytyy täältä.

13. Ihmetystä herättää, että korkein oikeus oikeus ei ole maininnut ratkaisuselosteensa (KKO 2010:53) otsikossa mitään väittämistaakasta tai todistustaakasta, vaan sinä puhutaan yksinomaan jutun aineellisoikeudellisia kysymyksiä. Myöskään ennakkopäätöksen haku- tai asiasanoina ei mainita väittämis- tai todistustaakkaa taikka todistusharkintaa. Korkein oikeus on siis tässäkin tapauksessa ikään kuin "piilottanut" nämä keskeiset prosessioikeudelliset kysymykset, vaikka juuri niillä olisi ollut tulevan oikeuskäytännön ohjaamisen kannalta paljon suurempi merkitys kuin konsanaan otsikossa mainitulla aineellisoikeudellisela kysymyksellä.