maanantai 11. huhtikuuta 2011

422. Korkein hallinto-oikeus (KHO) "keikkui kuin harakka tervatulla sillalla"


1. TV1:n MOT-toimitus on jo reilun 10 vuoden ajan seurannut eurooppalaisen luonnonsuojeluverkoston eli Naturan toimeenpanoa Suomessa; tv:ssä on nähty asiasta viisi eri raporttia. Näissä raporteissa on pyritty osoittamaan, miten direktiivin virheelliselle tulkinnalle pohjautuva suomalainen Natura ajautui aikoinaan väärälle uralle. Byrokratia on toimituksen mukaan peitellyt tehtyjä virheitä uusilla virheillä.

2. Naturaan maitaan luovuttamaan joutuneet maanomistajat puhuvat jopa Natura-anastuksesta. Heidän perusväitteensä on, että he eivät ole koskaan saaneet tietää, millä perusteilla heidän maansa on määrätty suojeltaviksi ja lopulta pakkolunastettaviksi Naturaan.

3. Tänään 11.4. MOT:ssa esitettiin katkelmia aikaisemmin nähdyistä Natura-raporteista ja samalla tavallaan yhteenveto siitä, missä Natura-asiassa on Suomessa menty pieleen.

Ohjelman käsikirjoitus löytyy tästä.

4. MOT-raportti seurasi tämäniltaisessa lähetyksessä erityisesti espoolaisen Järvisen perheen Natura-verkostoa vastaan käymän kamppailun katkeraa loppuhuipennusta, jossa valtio oikeutettiin pakkolunastamaan Järvisten lähes 300 hehtaarin suuruinen metsätila Espoon Nuuksiossa. Järviset olivat valittaneet pakkolunastuspäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) asti. Ohjelmassa väitettiin, että pakkolunastus valtiolle toteutettiin viime kädessä laittomassa menettelyssä tehdyllä KHO:n päätöksellä.

5. Ohjelman mukaan KHO on virheellisellä menettelyllään pelastanut Järvistä koskevassa asiassa umpikujaan ajautuneen ympäristöhallinnon pinteestä ja siinä sivussa myös itsensä. Tässä kohdin ohjelmassa kiinnitettiin huomiota KHO:n kaksijakoiseen rooliin tuomioistuimen ja hallintoviranomaisen yhdistelmänä. Käsittelyssä omaksutun virallisperiaatteen nojalla KHO voi ohjata oikeudenkäyntiä tavoiteltuun päämäärään muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Tuomioistuin voi siten valita puolensa, ohjelmassa sanottiin.

6. Ohjelman alkujuonnon aikana kuvassa näytettiin KHO:n taloa Helsingin Fabianinkadulla ja todettiin näin:

- Tässä talossa istuu Korkein hallinto-oikeus. Moni luulee, että se on ihan oikea tuomioistuin, joka ratkoo kansalaisten ja viranomaisten välisiä kiistoja puolueettomasti. Mutta korkein hallinto-oikeus ei ole tuomioistuin, vaan viranomaistoiminnan jatke. Sen ei tarvitse kuunnella osapuolia side silmillä, vaan se voi puuttua oikeudenkäynnin kulkuun muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Se voi valita puolensa. Tätä kutsutaan virallisperiaatteeksi. Tähän hallintoviranomaisen ja tuomioistuimen risteytykseen valitti myös espoolainen Järvisen perhe, kun ympäristöministeriö pakkolunasti heidän maansa liitettäväksi luonnonsuojeluverkko Naturaan.

7. Kovia väitteitä! Minulla ei ole ollut käytettävissäni KHO:n Järvisten asiassa antamaa kahta päätöstä, joista toinen koskee Järvisten pakkolunastusasiassa tekemää valitusta - valitus tuli hylätyksi - ja toinen KHO:n Järvisten purkuhakemuksen johdosta antamaa kielteistä päätöstä. Pyysin MOT-toimitukselta sanottujen päätösten diaarinumerot ja ratkaisujen antopäivät ja yritin niiden perusteella etsiä ratkaisuja Finnlexistä, jossa on julkaistu kaikki KHO:n ennakkopäätöksiksi katsomat ratkaisut sekä lisäksi lukuisa joukko muita päätöksiä. En kuitenkaan onnistunut löytämään Järvisten asiassa annettuja päätöksiä.

8. Jos ohjelmassa Järvisten asiasta esitetyt tiedot pitävät paikkansa, ymmärrän kyllä syyn, minkä vuoksi KHO ei ole halunnut julkaista sanottuja ratkaisuja internetissä. Minusta näyttää nimittäin siltä, että Järviset ja MOT-toimitus ovat aivan oikeassa väittäessään, että asian käsittelyssä on tapahtunut KHO:ssa selvä virhe. Kyseessä ei ole mikään pikku virhe, vaan virhe on laadultaan vakava eli sellainen, jonka voidaan otaksua voineen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla pakkolunastusasian lopputulokseen.

9. Saatan kenties kommentoida KHO:n sanottuja päätöksiä ja asian käsittelyssä omaksumia menettelytapoja tarkemmin sitten, kun olen saanut nuo päätökset käsiini. Tässä yhteydessä en ryhdy selostamaan tarkemmin esimerkiksi sitä, mitä ohjelmassa mainitulla virallisperiaatteella juridisessa kielenkäytössä tarkoitetaan tai voidaan tarkoittaa. Periaatteen sisältö ei ole yksiselitteinen.

10. Minusta näyttää sitä, että KHO on perustanut Järvisen valitusasiassa antamansa ratkaisun sellaiseen perusteeseen, johon Järvisen vastapuoli eli valtiota edustanut ympäristöministeriö ei ole vaatimustaan lainkaan perustanut. Karkeasti sanottuna valtion pakkolunastusvaatimus perustui ohjelman mukaan Naturaan, mutta KHO katsoi, että metsätila voitiinkin pakkolunastaa luonnonsuojelualueeksi. Toimittajan juonnon mukaan "KHO muutti kesken oikeudenkäynnin perustetta, jolla Järvisen maat oli pakkolunastettu...Lunastusperuste ei ollutkaan enää alkuperäisen päätöksen mukainen Natura, vaan Nuuksion kansallispuisto."

11. Sanomattakin on selvää, että pakkolunastusperusteen muutos, jonka KHO ilmeisesti paljon puhutun "virallisperiaatteen" mukaisesti katsoi oikeutetuksi tekemään, tuli Järviselle täydellisenä yllätyksenä, koska he eivät olleet varautuneet etukäteen siihen. Lisäksi KHO sovelsi asiassa sellaista lainkohtaa, johon valtio ei ollut pakkolunastusvaatimuksensa tueksi vedonnut.

12. Hallintolainkäyttölaissa, jota hallintotuomioistuimet ja siis myös KHO soveltavat, ei ole säännöstä siitä, onko tuomioistuin sidottu vaatimuksen esittäjän perusteisiin samalla tavalla kuin yleinen tuomioistuin (esimerkiksi käräjäoikeus ja hovioikeus) on riita-asiassa selkeän väittämistaakkaa koskevan lainkohdan (OK 24:3) mukaan sidottu. Hallintolainkäytössä on ohjenuorana vain mainittu virallisperiaate, jota ei ole laissa lainkaan määritelty ja jonka sisältö on siten jäänyt epäselväksi antaen tuomioistuimella varsin laajan harkintavallan. Tämä saattaa johtaa mielivaltaan ja toisen osapuolen suosimiseen.

13. Miten syntynyt tilanne, jossa pakkolunastuspäätös voitiin KHO:n mukaan perustaa tilan ottamiseen kansallispuistoalueeksi eli seikkaan, johon vaatimuksen esittäjä ei ollut vedonnut, olisi voitu asianmukaisella tavalla "hoitaa?" Minusta vastaus on selvä. Tuomioistuimen eli tässä tapauksessa siis KHO:n olisi tullut informoida asianosaisia ja erityisesti Järvisiä siitä, että tapauksessa saattoi tulla sovellettavaksi lainkohta ja peruste, jonka nojalla valtiolla saattaisi olla oikeus pakkolunastaa tila liitettäväksi kansallispuistoalueeseen.

14. Juridiikassa puhutaan kyseistä menettelytapaa tarkoittaen prosessinjohdosta, tarkemmin sanottuna aineellisesta eli materiaalisesta prosessinjohdosta. Tuomarin tai tässä tapauksessa tuomioistuimen tulee käyttää kyselyoikeuttaan ja informoida asianosaisia siitä, mihin seikkoihin tai lainkohtiin asiassa annettava ratkaisu saattaisi (kenties) olla mahdollista perustaa ja varaa asianosaisille samalla tilaisuuden esittää asian johdosta oman käsityksensä ja väitteensä. Ainoastaan tällä edellytyksellä, siis asianosaisia informoimalla ja kuulemalla, tuomioistuin saa perustaa ratkaisunsa seikkaan, johon ei alun perin ole nimenomaan vedottu ja soveltaa sellaista lainkohtaa, jota asianosaiset eivät ole itse tuoneet alkujaan esiin.

14. Kysymys on hyvin tärkeästä menettely- ja oikeusperiaatteesta eli asianosaisen kuulemisperiaatteesta, jonka toteutumisesta tuomioistuimen tulee aina huolehtia viran puolesta. Tässä suhteessa prosessinjohto on keino, joka on tuomioistuimen käytettävissä ja jonka avulla asiaa voidaan selvittää niin, ettei asiassa aikanaan annettava ratkaisu tule miltään osin asianosaisille yllätyksenä.

15. Jos ohjelmassa esitetyt tapahtumatiedot pitävät paikkansa näyttää siltä, että KHO on laiminlyönyt Järvisen asiassa prosessinjohdon ja asianosaisten asianmukaisen kuulemisen. Tämän johdosta KHO:n päätös, jolla pakkolunastusvaatimus on hyväksytty kokonaan toisella perusteella ja toisen lainkohdan nojalla, johon vaatimuksen esittäjä oli hakemuksessaan nojautunut, on tullut Järviselle täydellisenä yllätyksenä. Voidaan keskustella myös siitä, olisiko KHO:lla ylipäätään ollut oikeus perustaa ratkaisuaan sellaiseen seikkaan, johon pakkolunastusta koskevassa vaatimuksessa ei ollut vedottu, ja onko ylipäätään mahdollista, että tuomioistuin ryhtyy prosessinjohtoteitse tavallaan "auttamaan" vaatimuksen esittäjänä olevaa viranomaista. kun vastapuolena on yksityishenkilö. Yleisessä tuomioistuimessa tapahtuvassa riita-asian käsittelyssä tuomari ei sanotunlaisessa tilanteessa puuttuisi prosessinjohtoteitse asiaan.

16. Prosessinjohdon laiminlyönnissä, josta tapauksessa siis näyttäisi olevan kysymys, on, kuten edellä totesin, itse asiassa kyse myös asianosaisen kuulemisperiaatteen rikkomisesta, kuten edellä jo totesin. Tämä on luonteeltaan vakava tai törkeä oikeudenkäyntivirhe - puhutaan myös tuomiovirheestä - jonka johdosta lainvoiman saanut tuomio voidaan kanteluteitse poistaa. Tämä koskee myös hallintolainkäytössä annettuja lainvoimaisia päätöksiä.

17. Miksi sitten KHO meni Järvisen tapauksessa niin pitkälle, että se hylkäsi Järvisen valituksen ja hyväksyi valtion pakkolunastusvaatimuksen sellaisilla perusteella, johon valtio ei ollut vedonnut ja vieläpä salasi aikeensa informoimatta Järvisiä kyseisestä "oikeasta" perusteesta? Tästä ohjelman tekijät esittivät oman käsityksensä. Näin tehtiin siksi, että Järviset vaativat ympäristöhallintoa viimeistään tuossa vaiheessa esittämään, missä Naturan tarkoittamat luontoarvot heidän maillaan ovat. Tätä ympäristövirkamiehet eivät kuitenkaan ole pystyneet aikaisemminkaan tekemään. Järviset vaativat lisäksi KHO:ta pyytämään asiassa EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun siitä, onko Suomessa ylipäätään sovellettu oikein Natura-kohteiden valintakriteerejä.

18. Ohjelman tekijöiden mukaan ennakkoratkaisun pyytäminen olisi vaarantanut "ympäristöhallinnon ja KHO:n aiemmin yhdessä rakentaman Naturan-korttitalon pystyssä pysymisen." Tämän vuoksi KHO ratkaisi sivuutti Natura-perusteen ja ratkaisi asian luonnonsuojelua koskevalla perusteella. Tällä tempulla KHO pelasti pinteestä ympäristöministeriön ja siinä sivussa myös itsensä. Sitä, löytyisikö selitys KHO:n menettelyyn tästä, on vaikea sanoa. Ohjelmassa kiinnitti kuitenkin huomiota tapa, jolla ympäristöministeri Paula Lehtomäki kernaasti vetosi luontodirektiivin velvoitteita koskevissa kysymyksissä KHO:n ratkaisuihin.

19. Ohjelman mukaan "KHO keikkui kuin harakka tervatulla sillalla." Eli "kun nokka irtosi, niin pyrstö tarttui." Tällä tarkoitettiin sitä, että kun lunastuksen peruste saatiin irti ja lailliseksi, niin hanke tarttui kiinni laillisen toimivallan puutteeseen. Ohjelmassa esitettiin, että kansallispuistoa varten ympäristöministeriöllä on lunastusoikeus vain silloin, kun alue sisältyy valtioneuvoston päättämään kansallispuistoverkon kehittämisohjelmaan. Nuuksion kansallispuisto, johon Järvisten tila määrättiin pakkolunastettavaksi, ei kuitenkaan sisälly sanottuun ohjelmaan. Lunastuspäätöksen tekemiseen nyt hyväksytyllä perustella on oikeus vain valtioneuvostolla, ei ympäristöministeriöllä. KHO kuitenkin ohitti toimivaltakysymyksen kokonaan, hylkäsi Järvisten valituksen ja vahvisti pakkolunastuksen päteväksi.

20. Järviset hakivat vielä myöhemmin KHO:n sanotun päätöksen purkamista, mutta tämän vaatimuksen KHO hylkäsi ottamatta perusteluissaan kantaa yhteenkään hakijoiden esittämään oikeudelliseen perusteeseen tai väitteeseen. Toisin sanoen purkppäätö oli täysin perustelematon.

21. Näihin ja moniin muihin ohjelmassa esitettyihin kysymyksiin olisi ollut hyvä saada KHO:n asianomaisen päätöksen tehneen kokoonpanon puheenjohtajan tai vaikkapa KHO:n presidentti Pekka Hallbergin lausunto tai mielipide. Ohjelman tekijät olivatkin pyytäneet haastattelua, mutta Hallberg tai kukaan muukaan KHO:n tuomareista ei ollut siihen suostunut.

22. Hallintolainkäyttö on monessa suhteessa aika kummallista menettelyä, jos sitä vertaa esimerkiksi yleisissä tuomioistuimissa käytävään riita-asian käsittelyyn. Yritän paneutua myöhemmin toisessa yhteydessä siihen, missä kohdin hallintoprosessia tulisi ainakin muuttaa. Voin yhtyä MOT-ohjemassa haastatellun professori Vesa Majamaan loppukaneettiin, jonka mukaan "ne periaatteet, joille hallintolainkäyttö nykyään rakentuu, eivät enää kestä kriittistä tarkastelua". Majamaa: "Eikä oikeastaan tarkastelua ensinkään."

23. Viime vuoden lopulla jätti mietintönsä ("Oikeudenkäynti hallintoasioissa") professori Olli Mäenpään johdolla työskennellyt hallintoprosessityöryhmä (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 4/2011). Vilkaisin hieman sitä ja havaitsin oitis, että mietintö ei sisällä kovinkaan paljon uutta verrattuna nykyiseen hallintolainkäyttölakiin. Hallintoprosessia yritetään näköjään jatkossakin kehittää sellaisten periaatteiden pohjalta, joita ei voida nykymaailmassa enää hyväksyä. Menettely säilyisi edelleen selkeästi kirjallisena, kaksiasianosaissuhdetta ei vieläkään toteuttaisi ja lakiin ei otettaisi edelleenkään säännöksiä siitä, missä suhteessa tuomioistuin on sidottu asianosaisten esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Lakiehdotuksesta puuttuvat kokonaan menettelyperiaatteita kuten esimerkiksi juuri kuulemisperiaatetta koskevat säännökset ja prosessinjohdosta säädettäisiin vain hyvin yleisellä tasolla ja ympäripyöreästi, vain muutamia puutteita tässä mainitakseni.

24. Minusta olisi korkea aika ryhtyä kehittämään hallintoprosessia niin, että sinä omaksuttaisiin samanlaiset periaatteet kuin riita-asioiden käsittelyssäkin koskien muun muassa suullista menettelyä, väittämistaakkaa ja prosessinjohtoa. Hallinto-oikeudet olisi integroitava vaikkapa 8-10 käräjäoikeuden yhteyteen ja väliasteen tuomioistuimeksi myös hallintoasioissa tulisi hovioikeus. Ylimmässä asteessa myös hallintoasioissa otettaisiin käyttöön samanlainen valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa.





62 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ohjelmassa näytettiin väläys lunastuspäätöksen perusteluista. Sen perusteella näyttäisi siltä, ettei alueen kuuluminen Natura-verkostoon ollut ainoa lunastusperuste. Päätöksessä todetaan, että "Valtaosa lunastettavasta alueesta sisältyy myös valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman kohteeseen 4: Espoon järvialue, josta valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen 20.12.1990."

Luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin mukaan ympäristöministeriö voi päättää lunastusluvasta myös silloin, kun kysymys on alueesta, joka sisältyy lainvoimaiseen luonnonsuojeluohjelmaan. Sama koskee aluetta, joka rajoiltaan vähäisessä määrin poikkeaa luonnonsuojeluohjelman alueesta.

Luonnonsuojelulain 77 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan mitä 24 §:n 3 momentissa ja 52 §:n 2 momentissa säädetään luonnonsuojeluohjelmasta, sovelletaan myös valtioneuvoston ennen sanotun lain voimaantuloa hyväksymään rantojensuojeluohjelmaan (20.12.1990).

Kansallispuisto on ilmeisesti tuotu esiin sekä lunastuspäätöksen että KHO:n päätöksen perusteluissa, koska lunastettava alue on katsottu tarpeelliseksi suojella osana olemassa olevaa luonnonsuojelualuetta, Nuuksion kansallispuistoa (ohjelmassa näytetyistä ympäristöministeriön päätöksen perusteluista erottuvat sanat "kansallispuisto" ja "Jotta – – muodostaisi sekä suojelun kannalta – – kokonaisuuden").

Anonyymi kirjoitti...

Jyrki,

Eikö tästä tapauksesta olisi mahdollista valittaa EIT:en ja jos ei, niin miksi?

--
Jari Mustonen

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten sanoin, en ole nähnyt lunastuspäätöstä tai KHO:n päätöstä, en tullut myöskään "tiirailleeksi" kuvaruudussa vilahtaneen päätöksen perusteluja tarkemmin.

Joka tapauksessa KHO:n menettely ja päätös perustaa asia myös luonnonsuojelulakiin, näyttää tulleen paitsi Järvisille myös heidän lakimiehilleen yllätyksenä; he eivät osanneet tällaista "käännettä" ilmeisesti lainkaan odottaa.

KHO:n olisi siten pitänyt informoida tilan omistajia sanotusta mahdollisuudesta eli kuulla heitä ja varata heille tilaisuus lausua odotettavissa olevasta "käänteestä" mielipiteensä. Jos näin olisi tapahtunut, olisivat maanomistajat voineet esittää sanottavansa ja esittää mm. väitteen siitä, ettei ministeriöllä ollut po. tapauksessa toimivaltaa lunastuspäätöksen tekemiseen.

MIksi KHO halusi "yllättää" maanomistajat? Yllätys, yllätys, hähhähhää!

Jos KHO toimii tällä tavoin, nin ei ole mikään ihme, että se saa eri taholta kritiikkiä, jossa tätä maan ylintä hallintotuomioistuinta arvostellaan jopa siitä, ettei se itse asiassa olekaan mikään "oikea tuomioistuin", vaan ainoastaan "hallinnon jatke."

Saako hallintotuomioistuin todella epämääräisen ja laissa määrittelemättä jääneen virallisperiaatteen nojalla tehdä oikeastaan mitä tahansa ja vieläpä yksityistä asianosaista asianmukaisella tavalla kuulematta? Eikö tämä johda viranomaisen suosimiseen ja mielivaltaan? Onko tämä lainkaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden mukaista?

Tästä on kysymys.

Toki tällaisessa tapauksessa voidaan valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä Ulvilan surmasta näyttäisi myös irtoavan paljon mielenkiintoista pohdittavaa prosessualistille.

Rikosprosessia tuntemattomana ihmettelen sitä, miten ylipäänsä voi olla mahdollista, että syytetyllä ei ole pääsyä kaikkeen siihen aineistoon, joka poliisitutkinnassa on kertynyt. On tietenkin täysin kestämätön lähtökohta, että poliisi/syyttäjä valikoi sen, mikä osa tiedoista tuodaan oikeudenkäynnissä esille.

Tuo Ulvilan juttu näyttää kaikkiaan äärimmäiseltä farssilta. Jos suomalaisessa tuomioistuinlaitoksessa olisi ryhtyä, KRP olisi pantu järjestykseen ajat sitten. Yhdysvalloissa olisi varmaan tehty mistrial-päätös.

Anonyymi kirjoitti...

http://ohjelmat.yle.fi/mot/taman_viikon_mot/kasikirjoitus

tuolta löytyy ohjelman käsikiejotus. Helpottaa asian tutkimista.

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti...

Huomauttaisin, että virallisperiaate on muutakin kuin huonoa prosessinjohtoa. Se on kansalaisen oikeusturvan tae. Virallisperiaate tarkoittaa sitä, että hallintotuomioistuin ottaa huomioon myös ne seikat, joihin kansalainen ei ole huomannut viitata.

Hallintoprosessi käydään lähes aina ilman avustajaa. Usein edes viranomaispuolella ei ole juristeja mukana. Tämän vuoksi tuomioistuimen on oltava paljon aktiivisempi kuin siviiliprosessissa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mutta kuten tästä MOT-tapauksessa käsitellystä asiasta nähdään, virallisperiaate voi olla ja käytännössä myös on keino, jolla tuomioistuin toimii todella tavallaan viranomaistoiminnan tai hallinnon jatkeena ja ikään kuin "avittaa" viranomaista voittamaan asian yksityistä asianosaista vastaan.

Pitäisi ehdottomasti vaatia, että uuteen hallintolainkäyttölakiin otetaan selkeät säännökset siitä, mitkä ovat hallintotuomioistuimen tutkimisvallan rajat eli miten asiassa esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet sitovat tuomioistuinta.

Viittaan OK 24:3:n säännöksiin vaatimistaakasta ja väittämistaakasta riita-asiassa. Siinä olisi mallia myös hallintoasioihin.

Virallisperiaate on aivan liian epämääräinen normi ja sen avulla voidaan näköjään "sumplia" hallintotuomioistuimessa melkein miten vain.

Ko. tapauksessa tuomioistuin toimi asianosaisilta salassa eikä käyttänyt prosessinjohtovelvoitettaan.

Myös prosessinjohdosta pitää saada uuteen lakiin nykyistä ja ehdotetussa mietinnössä esitettyä selvemmät säännökset.

Anonyymi kirjoitti...

Hallberghan voisi antaa lausunnon, ettei toimeenpanolla ole mitään kiirettä...

-JK-

J.P.H. kirjoitti...

Nuuksion kansallispuisto on todella hienoa aluetta. Olen nuoruudessani retkeillyt alueella useasti. On hienoa, että alue on suojeltu.

Toinen asia on se onko oikeus tapahtunut ja onko lakia noudatettu kirjaimellisesti, tai oleellisesti. Katsoin myös tuon MOT ohjelman ja minulta jäi havaitsematta minkä suuruisen korvauksen Järviset saivat perintötilastaan. Tämä olisi ollut oikeudenmukaisuuden kannalta oleellinen tieto.

Anonyymi kirjoitti...

Virolaisen väite, että "KHO:n menettely ja päätös perustaa asia myös luonnonsuojelulakiin, näyttää tulleen paitsi Järvisille myös heidän lakimiehilleen yllätyksenä", on kummallinen. Luontodirektiivin Natura-koskevat velvoitteethan on pantu Suomessa täytäntöön ottamalla asiaa koskevat säännökset luonnonsuojelulakiin. Natura 2000 -ohjelmaan sisällytetyn kohde suojeltaneen useimmiten luonnonsuojelulain nojalla. MOT:n jutusta ilmenneiden seikkojen perusteella pitäisin selvänä, että lunastuspäätös on tehty nimenomaan luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin nojalla.

MOT:n jutussa on sitä paitsi sekoitettu pahemman kerran Natura 2000 -verkostoon liittämisen edellytykset ja lunastamisen edellytykset. Kyseinen alue oli jo komission päätöksellä sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan. On toki mahdollista, että Suomen viranomaisten komissiolle toimittama selvitys ei täytä luontodirektiivin vaatimuksia. KHO:lla ei kuitenkaan ole toimivaltaa arvioida lunastuspäätöksestä tehdyn valituksen käsittelyn yhteydessä komission päätöksen lainmukaisuutta.

Luontodirektiivi edellyttää Natura 2000 -ohjelmaan sisällytetyn alueen suojelemista, mutta ei välttämättä sen lunastamista valtiolle. Tässä tapauksessa alue on katsottu tarkoituksenmukaiseksi suojella osana olemassa olevaa luonnonsuojelualuetta, Nuuksion kansallispuistoa. Tämä on ollut nimenomaan se syy, miksi alue on katsottu tarpeelliseksi lunastaa valtiolle. Muistuttaisin, että KHO:n käsittelemässä asiassa ei ollut kyse luonnonsuojelualueen perustamisesta vaan yksityisen alueen lunastamisesta valtiolle luonnonsuojelualueeseen liittämistä varten. Ohjelmassa näytetyssä ympäristöministeriön lausunnon kohdassa tuotiin hyvin selvästi esiin, että lunastettava alue on tarkoitus liittää Nuuksion kansallispuistoon. Tämä seikka on ilmeisesti tuotu esiin myös ympäristöministeriön päätöksessä (ks. aiempi viestini). Toimivalta lunastuspäätöksen tekemiseen on ollut ympäristöministeriöllä, koska lunastettu kohde sisältyy Natura 2000 -ohjelmaan ja valtioneuvoston hyväksymään rantojensuojeluohjelmaan. Sillä seikalla, ettei Nuuksion kansallispuisto sisälly kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämisohjelmaan, ei ole merkitystä asiassa. Missään ei ole säädetty, että kansallispuistoon saisi liittää vain tuohon nimenomaiseen luonnonsuojeluohjelmaan sisältyviä alueita.

Ympäristöministeriön lausunnossa KHO:lle todetaan seuraavaa: "Nuuksion kansallispuiston perustamista koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 111/1993 vp) on todettu muun muassa seuraavaa: 'Kansallispuiston perustamisen jälkeen jää Nuuksion järviylängön maisemallisesti ja luontonsa puolesta arvokkaimpaan ydinosaan luettavien yksityismaiden suojelu edelleen ratkaisematta. Niistä suurin osa, ennen kaikkea valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman alue, olisi perusteltua hankkia valtiolle osaksi Nuuksion kansallispuistoa.' Koko Nuuksion Natura 2000 -alue on suunniteltu ja rajattu niistä lähtökohdista, joilla pyritään kansallispuiston lopulliseen laajuuteen. Suojelun toteutusmuotoa harkittaessa on nimenomaan lähdetty edellä mainituista seikoista".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Virolaisen väite perustuu siihen, mitä Järviset eilisessä ohjelmassa itse lausuivat ja minkä myös prof. Majamaa toi aika selkeästi esiin.

"On katsottu tarkoituksenmukaiseksi" ja "suojelun toteuttamismuotoa harkittaessa" jne. sanotaan YM:n KHO:lle antamassa lausunnossa, mutta kyse on nyt siitä, millä perusteella tilaa oltiin alun perin pakkolunastamassa.

Kysymyksessä on merkittävä asia maanomistajien kannalta. Kyllä tämän luokan asia pitää osata käsitellä niin ammattitaitoisesti ja asianmukaisesti, ettei päätöksen jälkeen herätä ihmetystä, mistä tuo "uusi peruste" tempaistiin päätökseen ja sen perusteluihin.

KHO olisi aivan hyvin pitää suullisen käsittelyn, jossa asia olisi ruodittu kunnolla. KHO:lla on toimitalossa iso suullisen käsittelyn sali ja varmaan pienempiäkin istuntohuoneita. Miksi niitä ei juuri koskaan käytetä, kun käsitellään ihmisten valituksia?
KHO toimittaa vuosittain keskimäärin vain 2-3 suullista käsittelyä, vaikka se ratkaisee vuodessa noin 4 000 asiaa.

KHO:n suuressa istuntosalissa järjestetään lähinnä vain yleisö- ja juhlatilaisuuksia, joissa Pekka Hallberg ja kumppanit kehuvat, miten fiiniä tämä prosessi ja yleensä hallintolainkäyttö Suomessa onkaan!

Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, todellisuudessa KHO lienee Euroopan salaisin tuomioistuin mitä suullisiin ja siis julkisiin käsittelyihin tulee.

Käsittelyn julkisuus voi voi toteutua vain suullisessa istuntokäsittelyssä. jossa asianosaiset ajavat asiaansa.

On merkillistä, ettei edes nyt valmisteltavana olevaan uuteen hallintoprosessilakiin ehdoteta säännöksiä siitä, mitä tuo kummallinen virallisuusperiaate oikein tarkoittaa ja mitkä ovat hallinto-oikeuden ja KHO:n tutkimisvallan rajat.

Kävin äsken läpi prof. Olli Mäenpään laajaa opusta "Hallintoprosessioikeus", mutta ihmeeksi huomasin, ettei siinäkään käsitellä kysymystä siitä, miten asiassa esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet sitovat tuomioistuinta. Käsitettä väittämistaakka (tai vetoamistaakka) , joka on oikeudenkäynnin kulmakiviä, ei Mäenpään kirjassa edes mainita. Ei liioin hänen johdollaan istuneen hallintoprosessityöryhmän mietinnössä. - Varsin outoa!

Prosessinjohdosta kirjassa ja mietinnössä on kyllä mainintoja, mutta esitys liikkuu po. osin erittäin yleisellä tasolla ilman minkäänlaista konkretiaa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Eilisessä MOT-ohjelmassa väitettiin, että KHO on menetellyt virheellisesti,koska se ei ollut pyytänyt käsiteltävänään olevassa asiassa EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

Vt. tämän johdosta KHO:n tänään antaman ennakkopäätöksen 2011:38 otsikkoa:

- KHO purki päätöksensä, koska ei ollut aikanaan hankkinut EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi KHO:n presidentti, kukaan KHO:n tuomareista tai edes KHO:n tiedotuspäällikkö ei suostunut haastateltavaksi eilen nähdyssä MOT-ohjelmassa?

Nyt ohjelman jälkeen KHO:ssa kenties väitetään, että ohjelman tekijät olivat ymmärtäneet KHO:n päätöksen väärin tai esittäneet ohjelmassa vääriä väitteitä. Mutta juuri tämän vuoksi olisi ollut paikallaan, että KHO:n edustajat olisivat olleet vastaamassa ohjelmassa esitettyihin väitteisiin.

Viranomaisia velvoittava tiedottamisvelvollisuus koskee myös tuomioistuimia. Tähän velvollisuuteen kuuluu, että MOT-ohjelman kaltaisissa tapauksissa asianomaisen tuomioistuimen edustaja suostuu haastattelupyyntöön ja oikaisee tiedotusvälineen mahdolliset väärät väitteet.

Anonyymi kirjoitti...

Professori Virolainen on ottanut esille erittäin merkittävän epäkohdan.

Toisin kuin yritetään väittää, hallintotuomioistuimet Suomessa eivät todellakaan ole puolueettomia tuomioistuimia, joiden tutkittavaksi kuntalainen voisi saattaa vaikkapa kunnanvaltuuston päätöksen lainmukaisuuden.

Todellisuudessa hallintotuomioistuimet ovat nimenomaan viranomaistoiminnan jatke, instanssi, joka itse virheellisesti mieltää tehtäväkseen siunata viranomaisten päätökset ja selittää lailliseksi sellainenkin menettely, jonka lailliseksi käsittämiseen ei normaalikansalaisen eikä edes keskivertojuristin järki ja oikeustaju riitä.

Nämä lailliseksi selittämiset ovat usein samaa tasoa, kuin sen taannoisen rikosjuttuihin erikoistuneen juristin, joka tarinan mukaan raastuvanoikeuden istunnossa väitti, ettei hänen päämiehensä suinkaan ollut pakenemassa rikospaikalta vaan itse asiassa juoksemassa sitä kohti. Jos nimittäin poliisi olisi antanut hänen jatkaa matkaansa, hän olisi ennenpitkää saapunutkin rikospaikalle - juostuaan ensin 40.000 kilometriä.

Annettujen ratkaisujen valossa viranomaisten tarkoitus luvattoman usein pyhittää keinot. Tämä koskee sekä KHO:ta että erityisesti hallinto-oikeuksia. Ongelma on vakava, ja siihen tulisi puuttua. Koko hallintoprosessijärjestelmä kaipaa täysremonttia.

Anonyymi kirjoitti...

En edelläänkään ymmärrä, mikä se uusi peruste muka on. Ympäristöministeriön päätöksessä on nimenomaan ollut kyse alueen hankkimisesta valtion omistukseen kansallispuistoon liittämistä varten.

Ympäristöministeriön päätöksessä on todettu lunastettavan tilan sisältyvän Natura 2000 -ohjelmaan, rantojensuojeluohjelmaan ja maakuntakaavassa luonnonsuojelualueeksi osoitettuun alueeseen. Tämän jälkeen (perustelujen 3. kappale) päätöksessä on perusteltu sitä, miksi edellä mainittujen ohjelmien ja maakuntakaavan edellyttämä suojelu on päätetty toteuttaa päätöslauselmasta ilmenevällä toimenpiteellä eli lunastamalla alue valtion omistukseen. Perustelut ovat liittyneet muun muassa Nuuksion kansallispuistoon.

Koska alue sisältyy Natura 2000 -ohjelmaan, on Suomen viranomaisilla ollut velvollisuus toteuttaa suojelu viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Koko asiassa ei siten ole niinkään ollut kyse siitä, suojellaanko alue vai ei, vaan siitä, onko alueen lunastaminen valtion omistukseen kansallispuistoon liittämistä varten oikea tapa toteuttaa Natura 2000 -ohjelman edellyttämä suojelu.

Ilmeisesti valittajat ovat kuvitelleet hakevansa muutosta johonkin muuhun asiaan kuin mistä ympäristöministeriön päätöksessä edes oli kyse.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymin tavoin myöskään maanomistajat ja heidän lakimiehensä eivät ole ymmärtäneet, millä perusteella KHO on ratkaissut asian päätöksestä ilmenevällä tavalla ja perusteella.

Juuri tämän vuoksi tuomari ja tuomioistuinkollegio on velvollinen prosessinjohtoteitse informoimaan asianosaisia ja selventämään ja selvittämään asiaa, jotta kuuleminen toteutuisi eikä yllätysratkaisuja pääsisi syntymään.

Anonyymi kirjoitti...

Todettaakot vielä, että asiassa ei näyttäisi olleen kyse Euroopan yhteisöjen oikeuden tulkinnasta, joten ennakkoratkaisun pyytäminen yhteisöjen tuomioistuimelta ei ole ollut tarpeen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana ei ollut se, täyttääkö alue luontodirektiivin Natura 2000 -kohteelle asettamat vaatimukset (tämä kysymys oli jo ratkaistu komission päätöksellä hyväksyä kyseinen alue Natura 2000 -ohjelmaan). Asiassa oli sen sijaan kysymys siitä, onko lunastaminen valtion omistukseen kansallispuistoon liittämistä varten oikea tapa toteuttaa Natura 2000 -ohjelman edellyttämä suojelu. Luontodirektiivistä tuskin on johdettavissa mitään estettä ympäristöministeriön valitsemalle suojelun toteuttamistavalle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten sanottu, maanomistajilla ja heidän lakimiehillään on ollut asiasta toisenlainen käsitys, mitä anonyymi nyt yrittää innokkaasti tolkuttaa.

Kalle kirjoitti...

Mitä tulee KHO:n tuomareiden kieltäytymiseen MOT:n haastattelusta, pitää olla joko hullu tai todella varma omasta asiastaan, jos suostuu MOT:n haastateltavaksi MOT:n vastapuoleksi. MOT ei edes yritä olla objektiivinen ohjelma (eikä väitäkään olevansa), vaan selkeästi ottaa jonkun kannan.

Anonyymi kirjoitti...

todettakoon vielä, että valtio ei esittänyt KHO:ssa mitään vaatimuksia. Vaan Järviset. Valtio toki puolusti päätöstään, jonka lopputulosta blgisti ilmeisesti kutsuu "vaatimuksiksi". Tähän nähden riitaprosessin vaatimustaakan jalkauttaminen asiaan ei toimi kovin hyvin.

Ehkä on niin, että valittajat eivät täysin ymmärtäneet mihin perusteisiin valtion päätös oli perustunut (vaatimusten perusteet/blogistin terminologiassa). kun päätös ilmeisesti oli perustunut muihin tai myös muihin seikkoihin kuin mitä valittajat esittivät, voitiin KHO:nkin päätös perustaa näihin seikkoihin. Siis alue on kuitenkin voitu perustaa x.x. perusteella, vaikka valittajat ovat riitauttaneet asian perusteella y?

sinänsä on selvää, että KHO:kaan ei voi perustaa päätöstään sellaiseen perusteeseen (blogistilla voisi olla : vaatimuksen peruste), jota valtion päätöksessä ei ole mainittu.

no, kyllä toisaalta tämä hallinto-prosessi vähän epämääräistä on! toivon, että blogisti tekisi siirtymän hallintolainkäytön tutkimiseen ja ottaisi homman haltuun. Sinänsä riitaprosessin sääntöjen tyyliset säännöt toisivat vähän ryhtiä hommmaan. Asioiden kirjo vaan on niin kovin laaja hallintopäätösten ja asioiden osalta. Sinänsä virallisperiaate kai toimii lähtökohtaisesti heikomman suojaksi. mutta onhan se periaatteena epämääräinen.


TV: Antti

Anonyymi kirjoitti...

Kallelle:

Eikö ole itsestään selvää, että KHO:n tuomareiden pitäisi olla todella varmoja asiastaan?

Vai onko tuomio sittenkin perustettu mielivaltaan, eikä syihin ja lakiin?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kalle - vai oliko se nyt Pikku-Kalle - ei varmaan muista tai tiedä, että tuota MOT-ohjelmaa on tehty TV1:ssä muistini mukaan kai jo lähemmäs parikymmentä vuotta.

Kun yleisradiolla on velvollisuus pyrkiä ohjelmistossaan mahdollisimman objektiiviseen tiedonvälitykseen (näin ainakin otaksun), tuntuu Kallen väite siitä, ettei MOT:ssa koskaan edes yritettäisi tehdä objektiivisia ohjelmia, kyllä kovasti liioitellulta.

Eilisessäkin ohjelmassa olisi luultavasti voitu päästä vielä nyt nähtyä objektiivisempaan tulokseen, jos KHO:n edustajat olisivat ministeri Lehtomäen tavoin olleet asiassa yhteistyöhalukkaita.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olettaisin, että ennen lunastuspäätöksen tekoa maanomistajia on kuultu, missä yhteydessä heille on kerrottu ministeriön toimesta, millä perusteella lunastuspäätös aiotaan tehdä. Tämän jälkeen maanomistajat ovat lausuneet asiassa niiden seikkojen ja perusteiden perusteella, jotka ministeriö on heille ilmoittanut tulevan kysymykseen lunastusperusteena.

Ministeriön lunastuspäätös oli perustunut seikkaan x, mutta eilisessä MOT-ohjelmassa väitettiin, että KHO hylkäsi maanomistajien x:n riitauttamiseen perustuvan valituksen ja katsoi, että lunastus oli pätevä, ei kutenkaan seikan x, vaan kokonaan uuden seikan y perusteella. Tähän seikkaan ministeriön lunastuspäätös ei siis ollut perustunut.

Tämä oli eilisen ohjelman sanoma.

Minusta hallintoprosessi ei ole vain "vähän" vaan monessa suhteessa eriskummallinen, kuten olen eilen blogissani maininnut.

Suomessa hallintoprosessia ei opeteta eikä tutkita prosessioikeuden osana, vaan nimenomaan juuri hallinto-oikeuden osana. Kun olen joskus hieman ihmetellyt asiaa, olen saanut aina vastaukseksi sen, että "no, kun hallintolainkäyttö liittyy niin kiinteästi hallintoon ja hallinto-oikeuteen."

Siis, tästäkin selkeästi ilmenee, että hallintoprosessia pidetään tavallaan hallinnon ja viranomaistoiminnan "jatkeena," ei itsenäisenä prosessinlajina.

Minusta nyt olisi jo vihdoinkin korkea aika "puhdistaa" hallintoprosessi hallinnon piirteistä ja tehdä siitä selkeästi "kunnon prosessia."

Hallintoprosessissa vain hallintoriita-asioiden käsittely on kaksiasianosaissuhteelle perustuvaa normaalia prosessia. Pitäisi tutkia, eikö myös hallintovalitusmenettelystä voitaisi muodostaa hallintoriita-asian käsittelyn kaltainen menettely. Minusta siihen ei olisi painavia periaatteellisia esteitä.

Kalle kirjoitti...

Blogisti voinee henkilöön käyvien hyökkäysten sijaan vaikka harrastaa tutkimusta MOT:n motiiveista. Esimerkiksi MOT:n oma linjaus http://ohjelmat.yle.fi/mot/toimitus sanoo näin: "Ohjelma voi olla ärsyttävä ja joidenkin mielestä jopa loukkaava."

Toki sitten sanotaan myös "on kuultava myös toista osapuolta", mutta tämä MOT:ssa kyllä usein toteutetaan tarkoituksenhakuisesti. Tästä vaikka referenssinä MOT:n saamat JSN:n langettavat päätökset.

MOT:n kaltaisia ohjelmia toki tarvitaan ja mielelläni tuen MOT:iakin tv-maksullani, mutta en käyttäisi MOT:in mielipiteitä tiedon lähteinä - kylläkin mielenkiintoisten asioiden selvittämisen alkupisteinä. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan blogistin analyysiä ko. KHO:n päätöksestä (olen laiska enkä jaksa itse sitä KHO:sta metsästää).

MOT on muuten pyörinyt n. vuodesta 1996.

Anonyymi kirjoitti...

Halinto-oikeuksien suurin ongelma on vanha hallinto-oikeuden periaate, että viranomaisratkaisun oletetaan olevan oikea, jollei muuta osoiteta. Samaan johtaa se, ettei siellä ole yleensä kaksiosaisprosessia (ts valtiolla oma edustaja), jolloin tuomioistuin itse liukuu virallisperiaatteen johdosta valtion edun valvojaksi. Kyllä hallinto-oikeuksiin ja KHO:oon soveltuu useimmiten se vanha periaate, että "ei koira koiran hännälle polje".

Anonyymi kirjoitti...

En ota seuraavassa kantaa kirjoituksen kohteena olevaan caseen, vaan hallinto-"oikeudelliseen" prosessiin yleisesti.

Olen pitkään ihmetellyt, kuinka Suomessa voi olla tämänkaltainen - täysin viranomaisen johdateltavissa oleva - tuomioistuin. Käytännössä hallinto-oikeudet toistavat juuri ne perustelut, jotka viranomainen lausunnossaan/selvityksessään antaa ja ratkaisevat asian viranomaisen kannan mukaisesti. Lisäksi prosessissa päätöksen tehnyt virkamies antaa yleensä vain oman lausuntonsa ja varsinaisen kannan ilmaisee itse viranomainen lakimiehineen - kansalaisella ei uskoakseni ole kovin usein lakimiestä käytössään hallintoprosessissa.

Yhdessä hyvin tuntemassani tapauksessa lakia tulkittiin päätöksen perusteluissa niin totaalisen väärin sekä HaO:ssa että KHO:ssa, että asia vietäneen aikanaan ylimpien laillisuusvalvojien käsittelyyn. Päätös saa puolestani pysyä, kunhan ne perustelut ja noudatetut oikeusohjeet saataisiin edes laillisiksi. Kyllä aiheutti suurta riemua se KHO:n perinteinen feodaaliherruutta uhkuva loppukaneetti: "Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot!" - tällä pyrittäneen "mä huudan niin kovaa, että olen oikeassa" - tyyppiseen argumentaatioon.

-KS

Norr-Rogel kirjoitti...

Virallisperiaate = "In dubio pro officio" eikö niin?

Anonyymi kirjoitti...

KS ja Norr-Rogel:

Ette voisi enempää oikeassa olla. Oma kokemukseni on juuri tuo niissä lukuisissa kunnanvaltuuston tai -hallituksen ym. päätöksiä koskeneissa valitusasioissa, joita olen hoitanut.

Tuosta "in dubio pro officio" -periaatteesta sanoisin, että usein asia ei edes ole millään tavalla epäselvä, vaan se pitäisi hallintotuomioistuimessa päivänselvästi ratkaista valittajan eduksi. Valitusten hyväksyminen olisi usein erittäin helppo perustella selvien lainkohtien nojalla, jopa ilman mitään tulkintaa. Mutta kun ei, niin ei.

Hallinto-oikeudet näkevät valtavan vaivan keksiäkseen perustelut, joista voidaan selvistä lain säännöksistä huolimatta erinäisten aasinsiltojen ja epäloogisuuksien kautta johtaa valittajalle epäedullinen lopputulos ja kääntää asia aivan päälaelleen. Mistä tällaisia "juristeja" hallinto-oikeuksiin oikein tulee???

Ehkä tämä juontaa juurensa aikaan, kun tietyt kunnalliset päätökset piti alistaa lääninhallituksen vahvistettavaksi.

Hallinto-oikeudet KHO:ta myöten elävät edelleen tätä aikaa, näennäisestä tuomioistuinroolistaan huolimatta. Järjestelmä todellakin on pelkkä viranomaistoiminnan jatke ja tarvitsee täydellisen remontin.

Kuka ryhtyisi tätä asiaa lobbaamaan?

Anonyymi kirjoitti...

Kallelle:

Olet mielestäni oikeassa,
olen törmännyt lähipiirissäni nimenomaan MOT:n tarkoituksenhakuisen sisällön esittämiseen ala Korvola, jossa selvästikin Korvolaa on "motivoitu" taholta, joka hyötyy ohjelman esittämisestä. Vastuuseen emme Korvolaa ja YLE:ä saaneet yrityksistämme huolimatta.

Sen sijaan MOT:n rooli median rakkikoirana pienen ihmisen asialla isoa ja pahaa sutta vastaan, kuten tässä MOT:n ohjelmassa, on juuri sitä mistä kannattaakin räksyttää. Viranomaisvalta ja hyvä veli -järjestelmä toimii sen verran vahvasti Suomessa.

SH kirjoitti...

Jos hallinto-oikeudet ja Korkein hallinto-oikeus ovat viranomaistoiminnan jatke, niin mitä vakuutusoikeus sitten on?

Vakuutusoikeuden toimivallan alla kansalaisten oikeudet sivuutetaan minusta jopa hallinto-oikeuksiakin räikeämmin. Ja ihan oikeasti ilman perusteluita. Viitataan vain epämääräisesti viranomaisen asiassa aiemmin esittämiin perusteisiin. Usein valittaja ei tiedä lainkaan, miksi hänet katsottu esimerkiksi yrittäjäksi tai päätoimiseksi opiskelijaksi.

Koska hallintoprosessi on käytännössä kirjallista menettelyä, luulisi hallintoprosessin puolella perusteluiden olevan seikkaperäisempiä, kuin käräjäoikeuksien puolella. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan välillä perustelut puuttuvat jopa kokonaan.

Jari Vento kirjoitti...

Suomi on henkinen DDR ja valtiososialismin linnake jota johtaa entinen DDR:n tunnustamiskomitean puheenjohtaja nimittämiensä suosikkien,Koskelo (KKO)ja Hallberg(KHO)tuella. Toivottavasti Järviset vievät asian käsittelyyn Euroopan Ihmisoikeus Tuomioistuimeen. Sieltä saadaan taas uusi langettava tuomio oikeudenmukaisen oikeuden käynnin sivuuttamisesta. Josta näyttää tulleen "Maan Tapa"

Anonyymi kirjoitti...

Yllä olevan blogitekstin kirjoittaja on sivuuttanut oikeustieteelliseen tarkasteluun kuuluvan perushyveen, jonka mukaan mitään oikeudellista ratkaisua ei pitäisi arvioida saati arvostella tutustumatta alkuperäistekstiin. Kirjoitus on pelkkää viittausta toisen käden lähteeseen eli MOT-ohjelman käsikirjoitukseen.

Bloginpitäjä on tunnetusti nykyisin eläkeläinen. Professoriajat ovat kuitenkin sen verran lähellä, että tämä arviointiperiaate pitäisi olla yhä kirkkaana mielessä. Sain itse KHO:n puheena olevat päätökset helposti sähköpostin liitteinä yhden puhelinsoiton perusteella. Toivottavasti bloginpitäjä hankkii samat asiakirjat ja paneutuu niihin.

Tässä vaiheessa puhtaasti toisen käden lähteeseen nojaava tarkastelu on kuitenkin johtanut siihen, että blogikirjoitus - samoin kuin siinä referoitu MOT - on altis kritiikille.

Esimerkiksi käy kirjoituksen väite siitä, että hallintolainkäytössä vallalla oleva virallisperiaate olisi tarkoittanut KHO:ssa pakkolunastuksen perusteiden eli pelin sääntöjen muuttamista kesken oikeudenkäynnin. MOT esitti, että KHO perusti ratkaisunsa johonkin muuhun lainkohtaan kuin mistä alun perin oli kyse.

Virallisperiaate tarkoittaa sitä, että tuomioistuin hankkii tarvittavan selvityksen viran puolesta. Se takaa oikeussuojaa valittajalle, jolla ei ole ymmärrystä, osaamista, varaa tai muuta kykyä toimittaa tarvittavaa aineistoa oikeudelle. Kyse on usein siis niin sanotusta tavallisesta ihmisestä. Virallisperiaate ei merkitse oikeussääntöjen valikoivaa käyttämistä.

MOT:ssa ja myös blogikirjoituksessa uhrataan paljon tilaa sille, että ympäristöministeriö ei olisi ollut toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan valittajina olleiden maanomistajien maiden lunastusta. Jos juristin koulutuksella ja kirkkain aivoin lukee luonnonsuojelulain 52 §:n 1 ja 2 momentteja huomaa, että niissä on erotettu toimivalta ja itse substanssi. Ministeriöllä on ollut toimivalta ratkaista valittajien asia.

Samankaltaista harhatulkintaa on se, että KHO:n olisi ollut pakko pyytää EU:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua tässä asiassa. Kun sovellettavana on luonnonsuojelulaki, sellaista velvollisuutta ei ole. Mikään ei myöskään olisi taannut, että EU:n tuomioistuin olisi asettunut valittajien tueksi.

Professori emerituksen blogitekstissä sivuutetaan edelleen hyvin vähällä se, että valittajina olleilla maanomistajilla on suuri taloudellinen intressi kamppailla maittensa puolesta loppuun asti ja millä keinoin tahansa. Tämä tarkoittaa käytännössä ns. valikoivan totuuden esittämistä tapahtumista.

Väärä on esimerkiksi väite siitä, että halu liittää maat kansallispuistoon olisi tullut yllätyksenä vasta siinä vaiheessa, kun asia oli KHO:ssa. Neuvottelut valittajien omistamien alueiden lunastuksesta alkoivat jo vuonna 1999 luonnonsuojelulain nojalla ihan tavanomaisin neuvotteluin. Maa-alueista tehtiin rahallisia tarjouksia, jotka hylättiin. Kuulutus lunastamisesta annettiin 2005. Koko ajan oli puhe siitä, että lunastaminen johtuu halusta liittää alue Nuuksion kansallispuistoon.

Tuomioistuinkäsittelyn aikana valittajat ovat lisäksi varmuudella saaneet tietoonsa ja kommentoitavakseen viranomaisten asiassa esittämät kirjelmät. Niissä on esitetty perusteet sille, miksi ja miten lunastus on haluttu toimittaa.

Siitä voin olla MOT:n ja bloginpitäjän kanssa samaa mieltä, että Naturaan liittyvissä toimissa on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana saattanut hallinnossa tulla virheitä ja vinoutumia. Tällä perusteella ei silti voi sanoa, että KHO olisi hallinnon jatke tai että juuri tämä Nuuksioon liittyvä tapaus olisi mennyt pieleen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Siinapa se!

Kylla virallisperiaate voi tarkoittaa ja tarkoittaakin paljon muutakin. Nakojaan myos sen, etta tuomioistuin, tassa siis KHO, voi perustaa paatoksensa sellaiseen lainkohtaan ja sellaiseen oikeustosiseikkaan, johon viranomainen ei ole lainkaan veonnut tai johon vetoaminen on hyvin epaselvaa.

Ts. hallintolainkaytossa ei ole voimassa minkaanlainen vaittamis- tai vetoamistaakka! Eika tuomioistuimen tarvitse kayttaa prosessinjohtovelvoitettaan ja edes informoida yksityista asianosaista siita, etta paatos voidaankin perustaa sellaiseen oikeustosiseikkaan, johon viranomaisen paatpksessa ei ole vedottu!

Tama on sangen paha puute hallintolainkaytossa ja johtaa, kuten Jarvisten mukaan tassakin tapauksessa, taydelliseen mielivaltaan.

Varsin outoa, ettei tallaistakaan pahaan puutetta ole hallintolainkaytyssa noteeratta eika nakojaan aiota noteerata jatkossakaan!

Mutta en toki aio tamankaan asian takia repia pelihousujani ala Kemppinen vaan tyydyn ottamaan langisti ja pitkia oluita taalla Etelan mailla, poissa kiihkeata vaalitaistelua kayvasta Suomesta ja katupolysta!

Voikaa hyvin

Anonyymi kirjoitti...

Kysymys ei toki ole siitä, että yhden MOT -ohjelmassa esitellyn tapauksen perusteella hallintotuomioistuimia KHO mukaan lukien voisi pitää viranomaistoiminnan jatkeena.

Itse ainakin olen tehnyt tämän johtopäätöksen, en yhden, vaan lukuisten sellaisten tapausten perustella, joissa itse olen ollut mukana valittajan asiamiehenä.

Siitä, etteivätkö hallintotuomioistuimet olisi käytännössä viranomaistahon asian ajajia, ei pääse yli eikä ympäri.

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen toiminut ympäristöhallinnossa naturan valmistelun aikaan ja saanut kunniakirjankin sen hankkeen toteuttamiseen osallistumisesta. Ympäristökeskuksissa naturaa valmistelemaan ryhdyttiin yksinkertaisesti vain laittamalla kaikki vanhempiin luonnonsuojeluohjelmiin ( soidensuojelu-, lintuvesi-, rantojensuojelu-, lehtojensuojelu-, jne ja kansallispuisto-ohjelma ) kuuluvat alueet ja jo perustetut suojelualueet uuteen naturaohjelmaan. Joitakin vähämerkityksisiä jätettiin pois ja lisäyksiäkin haviteltiin. Minkäänlaista direktiivin edellyttämää suhteellista arviointia ei tehty vaan lomakkeet koristeltiin vain lintu- ja luontodirektiiviin kuuluvilla laji ja luontotyyppinimillä. Toiminta oli maanomistajienkin kannalta pääasiassa tarkoituksenmukaista koska vanhojen ohjelmien ulkopuolisia alueita ei paljonkaan tullut. Järvisten alue varmaankin tekee osin poikkeuksen, tilaisuus kun tekee ympäristöhallinnossakin varkaan. Lisäksi uusia alueita tuli hieman kun natura digitoitiin eri koordinaatistolla (muistini mukaan) kuin millä vanhat peruskartat oli tehty (joiden mukaisia oli vanhat suojeluohjelmat) ja rajauksia ei kuulemma siinä vaiheessa kun virhe huomattiin voinut enää korjata ainakaan alaspäin.

Hankkeella oli eu:sta johtuva tiukka aikataulu (taisi olla eu-tuomioistuimen uhka) ja kun loppuvaiheessa huomattiin että eihän tämä mennyt direktiivien mukaan laisinkaan, lätkäisi hallitus kuitenkin päätöksen. Tätä laitonta prosessia sitten ympäristöministeriö ja KHO ovat yrittäneet peitellä.

Maanmittari kirjoitti...

Tässä onkin jo hyvin keskusteltu aiheesta virallisperiaate vs. määräämisperiaate.

Maanmittarina olen huomannut että virallisperiaate varmasti yksi tärkeinpiä asianosaisen oikeusturvatakeita hallinnossa, joka samalla myös takaa aineellisen totuuden toteumista. Oman kokemukseni mukaan vain harvat asianosaiset pystyisivät aidosti puollustamaan etujaan, jos hallintotoiminta ja hallintolainkäyttö perustuisivat pääsääntöisesti määräämisperiaatteeseen.

Ongelmalliseksi se tulee hallintolainkäytössä, jossa keskustellaan yleensä vain kirjeitse.

Niin siinä kuin hallintotoiminnassakin ei saisi yllättää asiakasta kovin pahasti. Itse tuli kerran syylistyttyä sellaiseen, kun kuvittelin sen palvelevan prosessiekonomiaa suuren asianosaismäärän takia, kun olin vielä erityisen varma päätökseni oikeellisuudesta, mutta maaoikeus kumosi koko toimituksen kuulemisvirheen takia juuri tapahtuneen yllätysmomentin takia.

Silloin otti maaoikeuden tuomio päähän mutta myöhemmin olen huomannut että siinä oli oikeasti suuri viisaus ja opetus nuorelle virkamiehelle.

KHO on saattanut olla tässä aineellisesti oikeasssa, mutta prosessissa on menty metsään ja siitä jää paha maku suuhun.

Mutta takaisin asiaan. Viralliperiaate ilman pääkäsittelyä on kyllä asianosaisen oikeusturvan kannalta ongelmallinen. Olen ehkä vähän jäävi sanomaan, mutta mielestäni toimitusmuotoinen hallintomenettely yhdistettynä virallisperiaatteeseen takaa parhaat oikeusturvatakeet asianosaiselle, vaikka onkin kyllä joskus todella työlläs päättävälle virkamiehelle. Toisaalta sen jälkeen kyllä usein on varmempi olo että tuli tehtyä varmasti oikea päätös kuin jos olisi tehnyt normaalin hallintopäätöksen, jossa asianosaisia on kuultu vain kirjallisesti. Siihenkin maailmaan nyt on tullut tutustuttua, kun on ratkaissut maanmittaustoimiston toimivaltaan kuuluvia lunastuslupia.

Maanmittari kirjoitti...

Vähän vielä jatkoa aiempaan.

Itse olen käsittänyt virallisperiaatteen yhdeksi näkökulmaksi nimenomaan sen että toimitusinsinöörinä tuon esille kaiken löytämäni aineiston, jota asianosaiset sitten voivat kommentoida ja toisaalta tällä tavoin myös ohjata keskustelun eli asianosaisten kannat ja perustelut puhumaan oikeasta asiasta. Monesti kun on huomannut että asianosaiset helposti puhuvat muusta kuin päätöksen kannalta relevanteista asioista ja keskustelu pitää johtaa oikeisiin uomiin.

Ihan tuossa MOT:in lopussa oli maanomistajan "heittona" että korvauksia he saivat vain noin 60 % siitä mitä asiantuntijat olivat arvioineet maan arvoksi. Tätä ei annettu kenenkään maanmittauslaitoksen edustajan kommentoida, ja sen tarkoituksena oli ilmeisesti painottaa sitä että jos lunastuslupa-asia hävitään KHO:ssa niin sitten myös tulee rahallisesti takkiin myöskin ja maanmittarina, joka on oppinut vannomaan täyden korvauksen periaatteen nimiin, tämä vähän vihlaisee.

Koska yleensä asianosaistenkaan asiantuntijat eivät näin suurissa lunastushankkeissa ole kokemukseltaan ihan mitään pikkutekijöitä, kuullostaa 60 % ero vaaditussa ja korvatussa korvauksessa aika isolta. Tätä Nuuksion lunastusta on jonkinverran sisäisesti käsitelty, ja tuohon 60 % arviointieroon löytyy oikeudelliset syyt eikä kyse ole varsinaisesti erilaisista arviointituloksista. Ero on nimittäin syntynyt lähes puhtaasti siitä kuinka paljon arvellaan lunastettavalla alueella olevan rakennusoikeutta. Alueella ei ole voimassa olevaa kaavaa, jolloin mahdollisten rakennuspaikkojen määrää on erityisen hankala arvioida. Lisäksi soppa vielä hämmensi että alueelle on aiemmin laadittu rantayleiskaava, joka kokonaisuudessaan kumottiin aikanaan KHO:ssa. KHO totesi että kaavassa käytetty mitoitusperuste oli oikein mutta muusta syystä se rikkoi maanomistajien tasapuolista kohtelua ja siksi se tuli hylätä, eikä Espoo sitten käynnistänyt asiassa uutta valmistelua ollenkaan. Kiistanlaiseksi kysymykseksi toimitukseen jäi se että mikä merkitys tällaisella kumotun kaavan mitoitukselle voidaan antaa rakennuspaikkoja laskettaessa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo noin viisi kirjoitusta ylöspäin oleva sanoilla "Yllä olevan" alkava teksti näyttää aivan KHO:n edustajan kirjoittamalla. Melkeinpä luulisin tuntevani sanavalinnoista jopa tietyn hallintoneuvoksen.

Mutta ehkäpä erehdyn. Ei kai KHO yrittäisi puolustella tekemisiään "eläkeläisen" blogin keskusteluosioissa.

(Eläkeläiseltä olisi muuten hauska nähdä sitten analyysiä Ulvilan murhatapaukseen liittyvistä KRP:n touhuista.)

Anonyymi kirjoitti...

Hallintilainkäytän näkeminen viranomaistoiminnan "jatkeena" eli jonknlaisena siunaajana vaikuttaa omien kokemusten perusteella varsin oudolta ja perustelemattomalta.

Muutoksenhaun muutosprosentti hallintooikeuksissa on reilu 2/3, mikä osoittaa lähinnä sitä, että niin suuressa osassa hallintopäätöksiä on toimittu lain mukaisesti. Muihin johtopäätöksiin toki voi päästä mutu-menetelmällä ja motteja katsomalla, mutta tosiseikat ovat muuta.

Hallintoprosesseissa on erikoisen tyypillistä, että häviäjä katsoo kärsivänsä suurta vääryyttä ja että kunta/valtio viranomaisineen ja tuomioistuimineen on yhtä suurta salaliittoa häntä vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Siis väärinpäin meni: valituksen hylkääviä ratkaisuja on reilut 2/3.

Anonyymi kirjoitti...

"Virallisperiaate tarkoittaa sitä, että tuomioistuin hankkii tarvittavan selvityksen viran puolesta." kirjoittaa anonyymi ylempänä.

Avainsana on "tarvittavan". Jos "tarvittavan" selvityksen hankkiminen johtaa valituksen hyväksymiseen ja viranomaispäätöksen kumoamiseen, selvitys ei silloin ole "tarvittava", eikä hallintotuomioistuin sitä hanki, vaan ratkaisee asian valittajan vahingoksi.

Näin toimii virallisperiaate Suomen hallinto-oikeuksissa. Tämä on käytäntö, kaikki muu on kaunisteltua teoriaa.

Anonyymi kirjoitti...

Saiskos kysyä, missä päin blogisti nyt lomailee. Onko tullut vastaan mielenkiintoisen nimisiä oluita?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oluista oli puhetta.
Paikallisia olutmerkkeja taalla on mm. Tropical.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lukaisin asken Suomen Asianajajaliiton lausunnon OM:n tyoryhman mietinnosta koskien uutta hallintolainkayttolakia eli lakia oikeudenkaynnista hallintoasioissa.
Jos on mitaansanomaton tuo Olli Maenpaan johdolla toimineen tyoryhmamn mirtinto - siin ei puututa korjaavasti juuri mihinkaan nykyista hallintoprosessia rasittavaan epakohtaan - niin on kylla samanlainen eli mitaansanomaton myos Asianajajaliiton lausunto.

Esim. 91 pykalasta, joka koskee em. virallisperiaatetta ja joka taysin ymparipyorea, liiton lausunnossa ei sanota mitaan!

Ainoa "valopilkku" lausunnossa on kohta, jossa sanotan, etta valituslupapaatoksia olisi "syyta alkaa perustella."

Tietenkin valituslupapaatos olisi aina perusteltava, koska perustelemattomuus rikkoo lakia ja on jopa perustuslain hengen vastaista.

Olen aina ihmetellyt, miksi hallintoprosessi on taysin erillinen saarake suomalaisessa prosessioikeudessa. Hallintolainkayttoa ovat tutkineet, tai yrittaneet tutkia, vain KHO:n esittelijat ja jotkut hallintotuomarit.

Hallintoprosessualistit, jos selaisia nyt loytyy, ei koskaan kasittele kirjoituksdissaan ja puheenvuoroissaan sita, iten asiat on siina "oikeassa" prosessioikeudessa eli riita- ja rikosprosessissa jarjestetty ja saadetty.

Toisaalta siivili- ja rikosprosessuakistut eivat koskaan kasittele hallintoprosessia; ilmeisesti he eivat sita tunne eivatka haluakaan tuntea.

Myskaan Maenpaan tyoryhman mietinnosta ei ole - tietnkaan - pyydetty lausuntoa keltaan prosessioikeuden asiantuntijalta. Lausuntoja ei haluta, koska ei ketaan "ulkopuolista" ei haluta "sekaamaan" ja muuttamaan hallintoprosessin eruiskummalisia normeja ja normittomuutta.

Sorry pikku lyonti- yms. virheet -johtuvat illan kuumuudesta!

Norr-Rogel kirjoitti...

Ensinnä; Mitä rentouttavinta reissua palsturille. Ota pari minunkin puolestani ja syö myös silmilläsi (kaloreita 0) sikäli, kun siellä bikinikelit ilmojen puolesta on.

Toiseksi; Nyt olisi tosiaan paikka siviili- ja rikosprosessualistin arvioida mainittua hallintoprosessimietintöä vertaillen omaan leipäheittoonsa sillä totta on, ettei tätä kaiketi kukaan oikeustieteilijä ole koskaan aiemmin vakavissaan tutkinut. Ja kukapa, ainakin muutamia hallintoprosessin kritiikille alttiita seikkoja esiin nostaen, paremmin osaisi kommentoida kuin arvoisa emeritus-palsturi (?). Tuo jossain aiemmassa blogissa mainittu Mikael Koillinen (OTL) on kirjoittanut mielenkiintoisen rikos- ja hallintoprosesuaalisia seuraamuksia vertailevan artikkelin nimeltään "Seuraamusjärjestelmien leikkauspisteessä - Nulla poena sine lege certa". Siihen kannattaa tutustua. Koillinen taisi olla Turun yliopiston hallinto-oikeuden amanuenssina.

Kolmanneksi; Jos tämä täky sattuisi nappaamaan ja sinulla harrastusta asiaan olisi, tee se kuitenkin vasta kun reissu on ohi. Ota taas pari minunkin puolestani, vaikka sitä Tropicalia...

Anonyymi kirjoitti...

Asianajajaliiton lausunnon mitäänsanomattomuus ei ole yllätys.

Milloinkapa se liitto olisi jäsenkuntansa etua ajanut? Nykyisen puheenjohtajan johdolla päinvastoin on jopa täysin irtisanoutunut moisesta.

Jäsenkunnan edun ajamiseksi lasken myös järkevät lainsäädäntöuudistukset, jotka hyödyttävät päämiesten edun ajamista ja sitä kautta lisäävät advokaattien työn mielekkyyttä.

Miten kuuluikaan se pässin viemistä narussa koskeva sanonta?

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti...

Otetaan esimerkki virallisperiaatteesta: KHO 2007:17. Jutussa oli kysymys abiturientista, joka oli rikkonut koejärjestystä. Kurinpitorangaistuksena rehtori oli hylännyt hänen koesuorituksensa, mikä johti reppuihin. Hallinto-oikeus piti seuraamusta kohtuuttomana ja kumosi rangaistuksen.

Rehtori ja ylioppilastutkintolautakunta neuvottelivat ja YTL kehotti rehtoria valittamaan. Valituksen perusteena oli, että jos hallinto-oikeuden päätös jää voimaan, kurinpito ylioppilastutkinnossa muuttuu mahdottomaksi ja kokeen merkitys valtakunnallisena tutkintona menetetään. Myöhemmin YTL on pyytänyt, että sen rehtorin valituksen liitteenä toimittama lausunto käsitellään YTL:n tekemänä valituksena.

KHO totesi, ettei laki anna rehtorille valitusoikeutta. Sen sijaan YTL:llä on valitusoikeus julkista etua valvovana viranomaisena. KHO yhtyi YTL:n näkemykseen, joka myös omasta mielestäni on faktisesti oikea. Abiturientin tutkinto hylättiin.

Nyt KHO joutui tekemään aika ruman prosessiteknisen mutkan ja vaihtamaan asianosaista, jotta saataisiin materiaalisesti oikea päätös. Vaihtoehtona oli, kuten todettiin, ylioppilastutkinnon kurinpitomenettelyn muuttuminen laillisesti arveluttavaksi. Rikottiinko abiturientin oikeuksia? Mielestäni ei. Rehtori oli valittanut KHO:hon YTL:n kehotuksesta ja liittänyt YTL:n lausunnon mukaan. Abi oli päässyt vastaamaan argumentteihin alusta asti. Sen sijaan rehtori ja YTL olivat erehtyneet siitä, kenellä on valitusoikeus. KHO korjasi asian ja pääsi materiaalisesti oikeaan ratkaisuun.

Vaihtoehto olisi ollut järjetön: kumotaan päätös puhtaasti prosessuaalisen väärinkäsityksen nojalla ja päädytään materiaalisesti virheelliseen, yhteiskunnalle vahingolliseen ratkaisuun.

Anonyymi kirjoitti...

Oikeusvaltio?? Meillä on "maailman paras terveydenhoito", kuulee usein suomessa sanottavan. Yleensä sanoja Ei ole käynyt Kappelskär'iä kauempana maailmalla. Meillä on "maailman paras ja oikeudenmukaisin oikeusjärjestelmä". .. Allekirjoittanut on tuonut pari autoa perheen omaan käyttöön saksasta. Kun aina ei jaksanut kirjoittaa valitusta, niin parista autosta jäi saamatta valtion laittomasti perimät ALV maksut. Valituksia on raskas kirjoittaa, kun ne määrätään lähettämään rikokseen syyllistyneelle(Tulli), joka sitten toimittaa lausunnon oikeudelle. Sitten käsittelyssä oikeus vahvistaa 99% tullin näkemyksen. Tulli syyllistyi törkeään jatkettuun kavallukseen periessään laittomaksi tietämiään ALV-maksuja tuontiautoista. Asiasta oli EU antanut jo lausuntonsa. Suomessa KHO totesi, ettei kavallettuja rahoja tarvitse maksaa takaisin kavalluksen uhreille. MOT:n maanlunastus ohjelma vahvisti vain , että oikeuden tehtävä on suojella lakia rikkoneita viranomaisia. Uhriksi jääneen kansalaisen oikeusturvaa ei ole olemassa. Nim.L.H. Hoppu

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Erastoteneksen esimerkki oli kuvaava sen suhteen, miten "joustavasti" KHO toimii, kun kyse viranomaisen edun varjelemisesta!

Po. tapauksessa puuttui enaa vain, etta tuota onnetonta abia ei edes kuultu KHO:ssa valittajan "katevan vaihdoksen" johdosta! En tieda, tapahtuiko nain, mutta en yhtaan ihmettelisi, etta nain tapahtui.

L.H.Hopun kertoma tapaus on myos kuvaava. KHO toimi nyt verottajan jatkeena.

Kuvaa KHO:n puueettomuudesta ja riippumattomuudesta on omiaan hammentamaan minusta se tapa, jolla KHO:n presidentti toimii monissa asioissa valtioneuvoston nimeamana asiantuntijana ja lausunnonantajana.

Maan ylimman tuomioistuimen paallikkotuomarin ei pitaisi osallistua nain nakyvasti erilaisiin lainvalmistelu-yms. hankkeisiin. Se syo uskottavuutta ja luottamusta ao. tuomioistuimen riippumattomuuteen.

No, mys sen egyptilaisen mummojutun kaannyttamisasianhan kaikki myos viela muistavat.

Siinakin haluttiin "joustavasti" oikaista kaikki tavat, jotka ovat tuomioistuimen riippumattomuuden takeena.

Haluttiin miellyttaa "ylipaallikkoa", jonka oikeustajua kuulemma KHO:n anetyspaatos 5-1-1 ei miellyttanyt. Haluttiin, etta asiassa olisi lainvoimaisesta tuomiosta huolimatta meneteltava KHO:n vahemmiston tahdon mukaisesti.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Huomasin uutisista, etta Vaasan HO on muuttanut karajaoikeuden tuomiota Kauhajoen koulusurmajutussa ja tuominnut aseen kouluampujalle jattaneen komisarion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoituksen.

Hyva, etta tuo syyllisyys nyt vihdoin todettiin, mutta kylla tuomio on lieva, aivan liian lieva syyllisyyteen nahden.

Toivottavasti uhrien omaiset jaksavat viela kerran koota voimansa ja vieda asian KKO:een. Odotan, etta tuomio tulisi viela muuttumaan ja syytetty tuomituksi kuolemantuottamuksista.

Hovioikeuden mukaan komisariolla ei ollut "perusteltua syyta" otaksua, etta Matti Saari syyllistyisi kouusurmiin.

Tasta voidaan hyvilla perusteilla olla eri mielta.

Sakasssa koulusurmaajan isa, joka jatti aseen kodissaan valvomatta, tuomittiin ammuttujen koululaisten kuolemantuottamuksesta ehdottomaan vankeuteen, koska katsottiin, etta kotona asuvan mielenhairioisen pojan takia asetta olisi tullut sailyttaa lukitussa kaapissa.

Suomessa poliisi, jolla on virkavelvollisuus huolehtia siita, ettei aseita anneta hairiintyneille, suorastaan jatti aseen tulevan kouklusurmaajan kasiin: ei tuomiota kuolemantuottamuksesta!

Kahden maan tuomioistuimen ratkaisun valilla on selkea ristiriita.

Kun on lukenut Kauhajeon jutun esitutkinta-asiakirjoja ja todistajina kuultujen poliisimiesten kertomuksia ja muiden todistajien lausumia, en ole voinut kylla tulla muuhun tulokseen kuin sihen, etta tapauksessa oli selvasti nahtavissa vaara tulevasta kouusumarmasta.

Kylla jutussa olisi ehdottomasti saatava valituslupa ja KKO;n tuomio.

Ei voi valttya olettamukselta, etta alemmat oikeudet ovat jostakin syysta halunneet vahatella pohjalaisen komisarion vastuuta - Pohjanmaalla kun ollaan.

Petri Vesa kirjoitti...

Asianajajaliiton lausunnossa on puututtu blogistin mainitsemaan asiaan, ei 91 §:n vaan 47 §:n kohdalla. Tässä lainaus lausunnosta:

47 §:n perusteluissa todetaan: ”Päätöksen perusteena käytettävistä oikeussäännöistä asianosaista ei yleensä tarvitse kuulla. Asianosaista olisi kuitenkin yleensä syytä kuulla tutkimisen edellytystä koskevasta kysymyksestä, mikäli valituksen tutkimisen edellytykset ovat oikeudellisesti tai tosiseikkojen puolesta epäselvät tai tulkinnanvaraiset”. Työryhmän kuulemistilaisuudessa asianajajat pitivät epäkohtana sitä, että toisinaan hallintotuomioistuimet saattavat hyvin yllätyksellisillä perusteilla ratkaista asian tai jättää sen tutkimatta ilman, että missään vaiheessa oikeudenkäyntiä olisi peruste tullut esiin. Hallintoprosessissa, jossa ei yleensä käsittely ole välitöntä tämä tulee useimmin esiin kuin yleisissä tuomioistuimissa, joissa asia valmistellaan suullisessa käsittelyssä. Asianajajaliiton mielestä pelkkä maininta lain perusteluissa, että ”olisi syytä kuulla” ei riitä, vaan asia pitäisi säännellä esimerkiksi seuraavalla tavalla. ”Hallintotuomioistuimen on myös kuultava oikeudenkäynnin osapuolia sellaisista oikeudenkäynnin lopputulokseen vaikuttavista seikoista, joihin kukaan osapuoli ei ole vedonnut.”

Anonyymi kirjoitti...

Monet asioita yleensä ymmärtävät ovat lukeneet KHO:n päätökset, jotka löytyvät nyt MOT:n sivustolta. Kukaan heistä ei ole löytänyt sieltä mitään väitettyä viran puolesta toimimista. Voisiko blogisti tai joku muu ystävällisesti ihan kädestä pitäen kertoa, mikä se pointti on ja mistä kohdasta se sieltä oikein löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko yleisissä tuomioistuimissakin hiukan viranomaistoiminnan jatkeen vikaa?

Muistaakseni Mikkelin pamauksessa eli Jakomäen pankkiryöstössäkin poliisi sai puhtaat paperit, vaikka käyttäytyi kuin lauma uteliaita siviilejä ja sulutti ryöstäjän lopulta kaupungin keskustaan kaikken vilkkaimmalle paikalle, mitä vain kaupungista yöaikaan löytyi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

MOT:n kásittelemassa lunastus- tai Natura-asiassa en ole viela lukenut KHO:n paatoksia, kun lahdin tiistaina Etelan reissuun. Palaan asiaan ja kun palaan kotomaahan.Otetaan nyt sentaan loma lomana.

Miksikohan KHO ei julkaissut noita kumpaakaan paatostaan aikanaan internetissa eli Finlexissa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ok, hyva etta Asianajajaliiton lausunnossa oli kuitenkin puututtu tuohon materiaaliseen prosessinjohtoon koskien kulemista sovellettavien oikeusnormien kohdalla.

Tuota kohtaa lausunnossa on si´ta selatessani huomannut.

Mutta viela tarkeampaa olisi ollut puuttua sihen,etta uudessa lakiehdotuksessa ei ole saannosta vaittamistaakasta tai siita, missa kohdin tai laajuudessa hallintotuomioistuin on sidottu valituksenalaisessa paatoksessa ja/tai valituksessa vedottuihon oikeustosiseikkoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Julkaisemistarpen arvioimiseksi pitäisi varmaan tietää, oliko tässä KHO:n Nuuksion päätöksessä jotakin oikeudellisesti erikoista vai oliko kyseessä yksi monista suunnilleen samantapaisista luonnonsuojelulakiasioiden ratkaisuista. Valituslupakynnystähän näissä jutuissa ei ole, joten KHO ratkaissee tällaisiakin vuosittain asiallisesti aika lailla. Netistä löytyvän KHO:n vuoden 2009 vuosikertomuksen mukaan tuon vuoden lopussa luonnonsuojelulakijuttuja oli vireillä siellä 49.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ns. "kummallisia" ratkaisuja, joita ei haluta jostakin syysta - esim. juuri menettelyn erikoisuuksien takia, julkaista, voidaan hyvin jattaa julkaisematta.

Ko. tapauksessa joka tapauksessa maanomistajien mielesta ratkaisu oli kummallinen ja tuli heille yllatyksena.Siita ei paasta mihinkaan.

Puhutaan oikeudenkayntimenettelyn koetusta oikeudenmukaisuudesta eli siita, kokevatko jutun asianosaiset oikeuskasittelyn reiluna ja asianmukaisena. Puhutaan myos oikeudenmukaisuuden tunnusta.

Naihin kysymyksiin kiinnitettiin huomiota runsaasti mm. tuomioistuinlaitoksen kehittamiskomitean mietinnossa (KM 2003:3).

Nayttaa silta, etta po. MOT-jutussa maanomistajat eivat kokeneet KHO:n oikeusrosessia lainkaan oikeudenmukaisena ja reiluna.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lueskelin taalla paallisin puolin Vaasan HO:n tuomiota Kauhajoki-jutussa.

Olen pettynyt hovioikeuden nayttokysymyksen perustelujen suppeuteen ja siihen, ettei pro et contra-metodista nay perusteluista juuri jalkeakaan.

Myos HO:n perusteluista valittyy kuva, jonka mukaan oikeus yrittaa kaikin voimin selittaa tapahtunutta eli komisarion laiminlyontia parhain pain.

Ikaan kuin komisario olisi ollut muita ja ns. tavallisia poliisimiehia jotenkin heikkolahjaisempi alylliselta kapasiteetiltaan. Tastahan ei tietenkaan voi olla kuitenkaan kyse.

Paha puute perusteluissa on se, ettei todistajien kertomuksia ole edes vaivauduttu kaymaan yksityiskohtaisesti lavitse; ainoita todistajia, jotka edesmainitaan ho:n tuomiossa niemlta, on Vesa Nyrhinen.

Hanen kertomuksensa nayttoarvo on vesitetty perusteluissa silla, etta han oli kertonut ns. toisen kaden tietoa ja etta kertomus on annettu aikana, jolloin oltiin viela jarkyttyneita tapahtumasta.

Ei vaikuta kovin johdonmukaiselta. Nyrhista ei kaiketi kuultu heti tai seuraavana paivana vaan vasta myohemmin.

Minusta jo se aineistao, jonka Matti Saari laittoi internettiin, kertoi vakavasta koulusurman vaarasta. Han ihannoi selvasti Jokelan ampujaa Auvista monia pienia yksityiskohtia myoten. Kauhajoen komisario oli kaynyt Jokelan jalkeen eriyisessa koukutustilaisuudessa, jossa kasiteltiin koulusurmia ja potentiaalisten koulusurmaajien tunnistamista jne.

Mutta nama seikat eivat painaneet hovioikeudessakaan mitaan. Ratkaisevaa tuntui olevan se, etta komisario oli puhuttanut Saarta eika ollut tunnistanut vaaraa.

Pitaisi kuitenkin muistaa, etta syytetylla ei ole totuusvelvollisuutta, toisin kuin todistajailla, eika kyse ole ollut sita, miten komisario henkilokohtaisesti koki tilanteen, vaan miten hanen olisi pitanyt aseluvista vastaavana virkamiehena suhtatua asiaan.

Komisariohan ei valittanyt edes tutustua kaikkeen Saaren internettiin laittamaan aineistoon.

Anonyymi kirjoitti...

"Myos HO:n perusteluista valittyy kuva, jonka mukaan oikeus yrittaa kaikin voimin selittaa tapahtunutta eli komisarion laiminlyontia parhain pain."

Ja edellämainitusta välittyy kuva että virkamiehet nauttivat erityistä "suojelusta" vaikka tekisivät megaluokan mokia!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tassa viime hetken vaaliveikkaus huomisten eduskuntaavlien osalta.

Puolueiden aaniosuus annatuista aanista JV:n mukaan:

kokoomus 21 %
demarit 19 %
persut 18 %
keskusta 17 %
vasurit 8 %
vihreat 8 %
krist. 4,5 %
rkp 4,5 %

Veikkaus on tietenkin hieman toiveajatttelun mukainen.Demarit voi yllattaa ja nousta jopa suurimmaksi puolueeksi. Myos persut voivat saada enamman aania.

Anonyymi kirjoitti...

No niin, vaalitulos on nyt nahty.

Minun ennustukseni puolueiden jarjestyksesta meni isojen puolueiden osalta taysin nappiin!
onittelen itseani siita - jo hiukka aiemmin - ja kumosin muutaman kolpakiollisen Triopicalia paikallisessa suomalaisessa ravintolassa ("Mummolassa", einomaiset mummon lihapullat muuten), jossa oli jarjestetty vaalivalvojaiset paikallisille harmalaisille turisteille.

Meno siella oli ylen rauahallista. Ei edes Pate Vayrysen putaminen eduskunnasta herattanyt mitaan maan surua.

Yritin selittaa tilannetta porukalle ja Paten puotoamista silla, etta nama nyt olivat Patelle ns. valivaalit, koska Paten tahtain on jo ensi vuoden Pressan valeissa!

Hemmetin hyvat vaalit monessa suhteessa!

Koomuksesta tuli lopultakin maan suurin puolue, vaikka kyseessa olivat todelliset persujen "rotestivalit"! Naissa olosuhteissa todella hieno suoritus kokoomukselle ja erityisesti Jyrki Kataiselle!

Taman jalkeen ei liene epailystakaan siita, kuka on Suomen seuraava paaministeri!

Vai onko?

Yhta hienot vaalit nama vaalit olivat sikali, etta monet vanhat kansanedustajat, joilla ei todellakaan ollut enaa jarkevastio ajatellen mitan kayttoa eduskunnassa, putosivat!

Vayrysen Pate on toki luku sinansa - han olisi paassyt helposti "jatkoon" Lapista, mutta ajatellaanpa seuraavia nimia, jotka tipoutivat - ja hyva niin!!!

- Suvi Linden
- Timo Kaunisto samoin kuin hanen nykyinen vihrreiden tyttoysrtavansa Ojansivu Hameesta
- Sirpa Asko-Seljavaara
- Pentti "Stasi"Tiusanen
- Uusipaavalniemi
- Akaan-Penttila
- Juhani Korkeaoja
- Minna Sirno
- Juha Mieto
- painija Asell
- jne, jne.

Nyt en muista laheskaan kaikkia "hyvalla syylla" tippuneita" - vissiin liikaa jo tota Tropicalia - mutta palaan asiaan huomenissa tarkemman analyysin merkeissa.

Hyva mys se, ettei jarmo Korhonen (jepu) paassyt! Perunakampanjastaan huolimatrta! Kylla kansa tietaa.

Kylla kepu karsi tappion suurelta osin juuri Matti vanhasen ja Jarmo Korhosen mohlalilyjen takia!

Mari Kiviniemi ei olisi ansainnut nain suurta tappiota - tappion kuitenkin.

Harmi, etta nailla nakymilla prof. emeritus Erkki Havansi (persut) tipahti sittenkin aivan viime viime metreilla ja jai varamieheksi muutaman hassun aanen paahan eduskunnasta Uudeltamaalta!
Han oli aivan kalkkiviivoilla viela mukana menna lapi.

Palaan asian huomenna.

Jyrki Virolainen

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Luin askeisen kommenttini.

Olipa siina hieman noita lyontivirheita!

Sorry!

Taalla on viela sunnuntai, palaan asiaan huomenna maanantaina.

Taalla seurataan vain footballia, ei valiteta vaaleista! Luotetaan siihen, etta herrat Katainen ja Soini hoitavat myos Hispaanian ja muiden Valimeren maiden ns. meloonien asiat!