1. 40-vuotias mies surmasi viime perjantaina eroamassa olleen avopuolisonsa, pariskunnan 13-vuotiaan pojan sekä sen jälkeen itsensä Ikaalisten Tevaniemessä. Perheen talossa ja sen pihapiirissä ammuttiin useita laukauksia kiväärillä ja haulikolla. Poliisin tiedotteen mukaan surmansa saanut 13-vuotias poika ehti ilmoittaa tilanteesta hätäkeskukseen. Päihteillä ei poliisin mukaan ollut vaikutusta tapahtumiin.
2. Valtakunnansyyttäjä tutkii nyt, toimiko syyttäjä oikein. Surmaajaa epäiltiin nimittäin maaliskuussa tänä vuonna tapahtuneesta avovaimonsa lievästä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta. Syyttäjä jätti kuitenkin syytteen nostamatta, koska nainen ei vaatinut miehelle rangaistusta.
3. Lähisuhteessa tehty pahoinpitely on nykyisin kuitenkin virallisen syytteen alainen. Tällöin syyttäjällä on syyteoikeus asianomistajan mielipiteestä riippumatta. Syyttäjän menettelyn laillisuuden tutkinta on siten paikallaan. Rikoslain 21 luvussa säädetään lievää pahoinpitelyä koskevasta syyteoikeudesta näin:
16 § (10.12.2010/1082)
Syyteoikeus
Virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen lievästä pahoinpitelystä vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi taikka teko on kohdistunut
1) kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön,
2) tekijän aviopuolisoon tai entiseen aviopuolisoon, sisarukseen tai sukulaiseen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöön, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan henkilökohtaisen suhteen takia hänelle läheinen taikka
3) henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön.
4. Laki siis muuttui viime vuodenvaihteessa niin, että syyttäjä voi nostaa syytteen myös lievästä perheväkivallasta ilman rikoksen uhrin syyttämispyyntöä. Jos lehdissä Ikaalisten tapauksesta mainittu peruste, jonka mukaan syyttäjä ilmoitti luopuvansa syytteen nostamisesta yksinomaan sillä perusteella, että avopuoliso oli luopunut rikosilmoituksesta, pitää paikkansa, syyttäjä näyttäisi toimineen virheellisesti.
5. Mutta eikö myös poliisin menettelyä palauttaa rikosepäilyn takia haltuun otetut aseet kohta syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen takaisin tulisi selvittää nyt tehtyä perusteellisemmin? Suomalaisen poliisin toimintakulttuuriin näköjään kuuluu, että tällaisessa tapauksessa poliisi on ensimmäisenä valmis pesemään mahdollisimman kiireesti kätensä ja kiistämään kaikki mahdolliset epäilyt. Näin tapahtui myös myös Ikaalisten tapauksessa. Pirkanmaan poliisilaitoksen apulaispäällikkö Antero Rytkölä, joka ilmeisesti vastaa laitoksella juuri aselupamenettelystä, tiedotti välittömästi, että Ikaalisten tapauksessa on menetelty täysin ampuma-aselain "kirjaimen ja hengen" mukaisesti. Poliisin sisäinen selvitys oli nopea ja päättyi - kuinka muuten - poliisiylijohtaja Mikko Paateron johdolla yleiseen käsienpesuun.
6. Paatero vieritti vastuuta lainsäätäjälle, tietenkin. Ampuma-aseuudistusta kiivaasti vastustanut persujen tuore valiokuntapomo Jussi Halla- aho puolestaan mainitsi I-S:ssa, että hänen kentältä saamiensa viestien mukaan poliisi tekee haltuunottoja liiankin kevein perustein.
7. Tämä yleinen käsienpesu ja viranomaisten keskinäinen syyttely ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Ikaalisten tapauksessa viranomaiset tekivät virhearvon. Toki päätökset joudutaan tekemään käytettävissä olevien tietojen perusteella. Mutta jotta ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin, tulisi kunkin tapauksen faktat tutkia todella tarkasti eikä rikosepäilyn takia takavarikoituja aseita tulisi luovuttaa takaisin hätiköidysti.
8. Ikaalisten tapaus muistuttaa Kauhajoen koulusurmatapausta sikäli, sillä viranomaisten piirissä vastuunkantajia ei tunnu tässäkään tapauksessa löytyvän. Kauhajoella surma-aseen ampujalle jättänyttä komisariota puolusteltiin poliisiylijohtaja Paateron lausuntoja myöten, mutta nyt hovioikeus on vihdoin todennut, että komisario menetteli virheellisesti. Ikaalisten tapauksessa paikallinen poliisilaitos, jonka lausuntoa poliisin nyt tekemä pikaselvitys myötäilee, toteaa, että, että "aseiden palautus oli oikein". Mutta aseiden takavarikoinnin jatkaminenkaan ei olisi ollut väärä ratkaisu.
9. Silloin, kun lain säännökset ovat väljiä, jää viranomaisille, kuten tässä tapauksessa poliisille, laaja harkintavalta. Viranomaisen on tällöin helppo puolustautua ja väittää, että "me toimimme täysin lain kirjaimen mukaisesti." Mutta tutkittiinko tapauksen faktat ja olosuhteet paikan päällä riittävän huolellisesti ja tarkasti? Tämä on ydinkysymys, joka pitäisi selvittää ja selvitystyötä ei pitäisi jättää yksin poliisin sisäisen selvityksen varaan. Poliisi tiedottaa ja antaa haastatteluja, mutta on syytä muistaa, että poliisi puhuu omassa asiassaan.
10. Nyt poliisi vain kirjasi naisen rikosilmoituksen erotilanteen yhteydessä tapahtuneesta pahoinpitelystä, esitutkintaa ei ilmeisesti edes suoritettu, kun nainen perui seuraavana päivänä kaikki vaatimuksensa, ja kolmea viikkoa myöhemmin poliisi antoi aseet takaisin miehelle. Kaksi päivää kuluttua noilla aseilla surmattiin kolme ihmistä. Mikä kiire poliisilla oli antaa aseet takaisin näin pian? Mikä merkitys oli poliisin aseiden palauttamisen yhteydessä antamalla varoituksella ja mikä merkitys tuollaisella varoituksella voi ylipäätään olla? Muistamme, että samanlaisen varoituksen antoi Kauhajoen komisario kouluampuja Matti Saarelle tätä ensi puhutettuaan. Varoitus toimi molemmissa tapauksissa ilmeisesti lähinnä vain yllykkeenä veritekoon.
11. Onko poliisin aselupakäytäntö ajan tasalla? Pystyykö poliisi todella vastaamaan ihmisten turvallisuudesta? Toimiiko turvallisuudesta vastaavien viranomaisten yhteistyö saumattomasti?
46 kommenttia:
Hieman oudolta tuntuu se, että vaikka pahoinpitelyasiassa uhri peruutti heti seuraavana päivänä rikosilmoituksensa eikä asiassa ilmeisesti suoritettu esitutkintaa, syyttäjä kuitenkin teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen.
Miksi näin?
Tehtiinkö syyttämättäjättämispäätös juuri ja vain siksi, että aseet voitiin antaa miehelle takaisin?
Tosiaan, mikä kiire poliisilla oli luovuttaa aseet takaisin näin pian?
Eihän nyt ole alkamassa mikään sorsastus tai hirvenmetsästyskausikaan.
Ampuma-aseet voidaan pitää poliisilla hallinnollisena väliaikaisena haltuunottona kahdella eri perusteella:
1) lupien peruuttaminen on laitettu vireille
tai
2) on vaarana, että esineitä käytetään väärin.
Itse olen soveltanut tuota jälkimmäistä mielenterveysongelmaisiin ja perheriita tapauksiin.
Akuutti psyykepotilas on saanut aseensa sen jälkeen takaisin sen jälkeen, kun on voinut esittää hoitavan psykiatrin asianmukaisen lausunnon asiasta. Tietenkään puoltava lääkärinlausunto ei automaattisesta eikä aina johda aseiden palautukseen.
Perheriitapauksissa olen palauttanut aseet sen jälkeen, kun tilanne on asettunut. Tällöin puhutaan lähtökohtaisesti 6 kuukauden seesteisestä ajasta ennen palautusta. Tilanteen rauhoittuminen luonnollisesti kontrolloidaan ennen palautuspäätöstä.
Ikaalisten tapauksessa oli selvästi kohdan 2 mukaisesta tilanteesta sen(kin) jälkeen, kun rikosepäilyt oli haudattu. Verrattuna Kauhajoen tapaukseen, Ikaalisissa oli aikuisen miehen konkreettiset uhkailut, jolloin hälytyskellojen olisi pitänyt soida tavallista kovempaa. Mutta ei!
Kysymys kuuluu: olisiko poliisin pitänyt ottaa siten vakavasti ikaalislaisen miehen uhkailut, että ei olisi luovuttanut tälle ampuma-aseita. Tähän kysymykseen vastaavat varmasti kaikki samalla tavalla erästä Antero R:ä lukuunottamatta.
Blogisti kysyy, mikä merkitys oli poliisin ampuma-aseiden palauttamisen yhteydessä antamalla varoituksella. Varoitus koetaan yleisesti ja se myös tosiasiallisesti on esivallan v..tuilua kansalaiselle.
Varoituksella suututettiin vain lisää jo ennestään vihaista miestä. Poliisilla ei ollut sitä tilannetajua tässä mukana laisinkaan.
Itselleni ei ole selvinnyt, kuka päätöksen on tehnyt. Oliko tässä asialla komisario vai itse asiaa julkisuudessa kommentoinut app?
Hyvä, että saimme ammattimiehen kommentin ja selostuksen siitä, mitä hän itse on vastaavanlaisessa tilanteessa menetellyt.
Ilmankos tällä Antero R:llä oli niin kova kiire kertoa julkisuuteen, että hänen pol.laitoksensa päätös antaa aseet pika pikaa takaisin miehelle oli "täysin lain kirjaimen ja hengen mukainen." - Hengen mukainen, mutta ainakin hengenlähtö siitä oli kolmelle ihmiselle seurauksena.
Ja Paateron putiikki selvitti asian "sisäisesti" päivässä!
Kyllä tällaisissa tapauksissa vaadittaisiin puolueeton ulkopuolinen selvitysmies asialle.
Syyttäjillä on tapana vesittää juttuja. Syyttäjät kokevat oikeudekseen jättää huomiotta jutut, jotka eivät ole "tärkeitä", jolloin jää enemmän aikaa niille "oikeille" jutuille. Tietysti sopii kysyä, mitä ne oikeat jutut ovat? Eivät ainakaan sellaisia, joissa asianomistajalla olisi oikeussuojan tarvetta.
Itse tein kantelun asiasta, jossa uhria lyötiin yllättäen keskellä katua nyrkillä voimakkaasti kasvoihin, minkä seurauksena sieraimista tursui verta reippaammasti. Syyttäjän mukaan kyse oli enintään lievästä pahoinpitelystä [sic], joka oli vanhentunut, eikä syytettä tarvinnut nostaa!
Kantelin VKSV:lle, jonka mukaan rubriikissa ei ollut mitään vikaan. Juttelin asiassa Ari-Matti Nuutilan kanssa, joka lupasi kirjoittaa minulle asiantuntijalausunnon, jossa toteaisi syyttäjän erehtyneen pahan kerran. Jätin kuitenkin lausunnon tilaamatta, sillä se olisi kustantanut minulle liikaa.
Niinpä sitten alisyyttäjä vielä nirppaantui tekemästäni kantelusta siten, että katsoi asiakseen touhottaa, että minulla olisi paskat housuissa. Pistin uuden paperin koneeseen. En arvostellut tällä kertaa syyttäjää hänen älyllisestä suorituksestaan vaan sopimattomasta käyttäymisestä.
Joku Orvokki tai vastaava VKSV:ssa ratkaisi asian todeten, että syyttäjä saa virkahuoneessaan puhua rumia, kunhan ei sijoita samaan virkkeeseen virka-asiaa.
Tämän jälkeen ajattelin, että syyttäjillä on oma hiekkalaatikkonsa, jossa saavat hääriä vapaasti itse määrittelemässään juridisen osaamisen kehikossa.
Tuollaisiahan ne tuppaavat näiden viranomaisten "sisäiset selvitykset" käytännössä yleensä aina olemaan.
"Ampuma-aseuudistusta kiivaasti vastustanut persujen tuore valiokuntapomo Jussi Halla- aho puolestaan mainitsi I-S:ssa, että hänen kentältä saamiensa viestien mukaan poliisi tekee haltuunottoja liiankin kevein perustein."
Tuskin näistä "keveistä perusteista" kuitenkaan suurempaa haittaa on. Ihminen ei kuole siihen, että on esim. 6 kk metsästämättä.
Sitä paitsi, jos tieto on peräisin asianomaisilta, he tuskin ovat objektiivinen lähde.
Poliisiylijohtaja Mikko Paaro intoutuu MT#:lle puolustelemaan Pirkanmaan poliisilaitoksen päätöstä aseiden palauttamiseksi ampujalle.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero, o lisiko poliisi voinut lain puitteissa peruuttaa Ikaalisten ampujan aseluvan?
– Näillä edellytyksillä mielestäni ei. Muussa tapauksessa lupakäytäntöä kiristettäisiin selvästi siitä, mitä se on ollut. Ja jos sitä kireysastetta käytettäisiin, se tarkoittaisi erittäin paljon lisää peruutuksia. Haluamme lainsäätäjän käsityksen, jos siihen suuntaan halutaan vielä mennä. Tämä tapaus on sillä lailla erikoinen, ettei ole muuta negatiivista kuin yksi ilmoitus, joka sitten peruutettiin. Päätöksiä ei voi perustaa luuloihin tai ennakointiin vaan pitää olla faktoja. Tässä tapauksessa niitä puuttui, varsinkin kun juttu vielä raukesi syyttäjän päätökseen.
---
Poliisi ei siis Paateron mukaan halunnut "kiristää lupakäytäntöä" ja tämän vuoksi aseet "piti" palauttaa omistajalleen.
Eikö jokaista tapausta pidä kuitenkin arvioida erikseen ja ottaa huomioon kussakin tapauksessa erikseen väärinkäytön riski?
Jos aseet olisi Ikaalisten tapauksessa pidetty poliisin hallussa, ei lupakäytäntö koko maassa olisi siitä tietenkään mihinkään muuttunut!
Tuskinpa muut poliisilaitokset olisivat saaneet tietää Ikaalisten tapauksesta mitään, jos poliisi olisi ollut palauttamatta aseita pikavauhdilla omistajalleen!
Nyt sen sijaan Ikaalisten tapauksesta tietää koko maa, kun toimittiin toisin.
Se, minkä ajan kuluessa ase on perheväkivaltatapauksessa palautettava haltijalle, ei ole laissa tai sen nojalla annetuissa ohjeissa määritelty, vaan se harkitaan kussakin tapauksessa erikseen.
Paatero tuntuu siis sekoittavan asioita, mutta tämähän ei ole todellakaan mitään uutta.
Kirjoitin tämän keskustelun kolmannen kommentin omasta käytännöstäni. On totta, että Ikaalisten tilanteessa peruuttamiselle ei mitä ilmeisemmin ollut laillisia perusteita.
Kyse onkin väliaikaisesta haltuunotosta sillä perusteella, että aseita voidaan käyttää väärin.
Väliaikainen haltuunotto voi puolestaan päätyä joko aselupien peruuttamiseen tai aseiden takaisin antamiseen. Jos uhkailut eivät lopu, niin silloin tulee vähintäänkin käyttäytymisperusteinen peruuttaminen sovellettavaksi.
Tässä nyt sotketaan kahta asiaa - peruuttamista ja väliaikaista haltuunottoa - jolloin saadaan häivytettyä emämokia.
Peruskysymys poliisin menettelyn arvioinnissa on: oliko aihetta epäillä, että ampuma-aseita käytetään väärin?
Vastaus tähän on varmasti kaikilla sama, oli sitten poliisiylijohtajana poliisihallituksessa taikka tavallisena poliisijohtajana ministeriössä. Eiköhän Antero R. myös yön nukuttuaan päädy samalle kannalle.
Syyttämisen tai syyttämättä jättämisen osalta olisi minusta syytä muistaa, että rikos on kohdistunut asianomistajaan henkilökohtaisesti. Asianomistajalla on oltava mahdollisuus kertoa painava mielipiteensä siihen, haluaako tämä asian vietävän käräjäoikeuteen vai ei.
On tosin hankala erottaa ne tapaukset, joissa rikoksen uhri ilmoittaa toisen mielipiteen, kuin mikä on hänen todellinen toiveensa.
Mitä tulee aselupien käsittelyyn yleensä ottaen, olen sitä mieltä, että ainakin ylettömästä alkoholin kittaamisesta ja väkivaltaiseen käytökseen viittaavasta puheistakin aseet voisi ottaa pois nykyistä huomattavasti alemmalla kynnyksellä. Aseen hallussapito ei ole kaikille itsestäänselvyytenä kuuluva oikeus.
Antero on päässyt julkisuuden portaikossa eteen päin. Aikaisemmin hän kommentoi (vähän arveluttavasti) erään tunnetun oikeustieteilijän päätymistä säilöön syyttäjien salajuonen uhrina.
Nyt A. sentään pääsee samoilla juorulehtien palstoilla kommentoimaan poliisin mokaa, jolla saattoi olla syy-yhteys kolmen henkilön kuolemaan.
Ainakin A näyttää hyötyneen poliisilaitosuudistuksesta, vaikka natsoja kauluksesta katosikin. Lienee Ikaalisten työhuoneen nahkatuolikin vaihtunut tavalliseen konttorituoliin, mutta työn sisältö palkitsee.
Tietynlaista kohtalon ivaa on se, että tämä kyseisen Pirkanmaan app. tiettävästi itse asuu Ikaalisissa. jonka entisenä vallesmannina hän myös toimi.
Tuohon aikaan erään paikallisen metsämiehen kaikki hienot metsästysaseet otettiin pois ja luvat peruutettiin, kun hän oli pienoisen naapuririidan seurauksena erehtynyt uhoamaan torilla äijäporukassa jotain sellaista, että kyllä hän sille "Kallelle vielä näyttää". No, miehelle hommattiin tuosta uhoilusta oikein oikeuden sakkotuomio ja vallesmanni korjasi aseet aseet eikä suostunut niitä enää palauttamaan, vaikka tätä vuosikausia aneltiin.
Mutta Kallepa (nimi muutettu) ei ollutkaan mikä tahansa Kalle, vaan paikallinen kyläpoliitikko. Myös vallesmanni oli kova paikallispoliitikko samaisessa kaupungissa.
Tässä Tevaniemen tapauksessa kontrolli ei tainnut olla yhtä tiukkaa mutta nyt kyse ei ollutkaan nyt poliitikon suojelusta.
Alla ampuma-aselain 92.1 §:
Jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta [...]käytetään väärin, poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.
Mikäköhän se perusteltu syy voisi olla? Fyysinen väkivalta ja sanallinen uhkailu?
Ja huomatkaa, lainkohta ei anna harkintavaltaa, vaan poliisin on tehtävä päätös välikaisesta haltuunotosta kuin kumileimasin, kun perusteltu syy on käsillä.
Paateron mukaan asiassa ei ollut mitään konkreettista. Mistäköhän se varoitus sitten mahdettiin antaa?
Toivottavasti omaiset saattavat tämänkin asian asianmukaiseen tuomioistuinkäsittelyyn. Asianomistajan syyteoikeutta kun ei ole vielä saatu OM:n toimesta saatu poistettua.
VKSV:N tiedote 2.5.:
Ikaalisten surmaa edeltäneisiin tapahtumiin liittynyt syyttäjän menettely selvitetään.
Ikaalisissa 29.4.2011 poliisin hallusta palautetuilla ampuma-aseilla tehtyyn surmatyöhön liittyneiden tapahtumien selvittelyn yhteydessä on käynyt ilmi, että surmatyön tekijän aikaisempi menettely on ollut myös virallisen syyttäjän arvioitavana. Asiaa käsitellyt kihlakunnansyyttäjä oli kuitenkin luopunut toimenpiteistä katsoen, ettei hänellä ollut syyteoikeutta maaliskuussa 2011 tehdyiksi epäiltyihin laittomaan uhkaukseen ja lievään pahoinpitelyyn, koska asianomistaja oli peruuttanut syyttämispyyntönsä. Nämä rikosepäilyt olivat osaltaan olleet perusteena aseiden ottamiselle poliisin haltuun.
Kihlakunnansyyttäjän menettely on otettu Valtakunnansyyttäjänviraston selvitettäväksi (asian dnro 51/45/11), koska perhe- tai muussa läheissuhteessa tehty lievä pahoinpitely on vuoden 2011 alusta lukien ollut virallisen syytteen alainen. Virallisen syytteen alaisissa asioissa syyttäjällä on syyteoikeus asianomistajan syyttämispyynnöstä riippumatta.
Laittomasta uhkauksesta ja lievästä pahoinpitelystä epäillyn henkilön kuoltua ei hänen menettelyään voida ottaa uuteen syyteharkintaan.
Lisätietoja: valtionsyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen, p. 010 3620 822.
---
Lainmuutos näyttää tiedotteesta päätelle tosiaan jääneen syyttäjältä huomaamatta. Tämä on selvä virhe. Jälkeenpäin voidaan tietenkin yrittää selitellä, että syyte olisi tullut joka tapauksessa jättää nostamatta teon vähäisyyden tms. takia. Tämä on kuitenkin jälkiselittelyä.
Aseet ampujalle palauttanut poliisilaitoskaan ei näytä huomanneen lainmuutosta, vaan teki päätöksensä syyttämättäjättämispäätöksen nojalla.
Ampuma-aselain mukaan tosiaan lopullinen peruuttaminen ja väliaikainen haltuunotto turvaamistoimenpiteenä ovat kaksi täysin eri asiaa omine lakipykälineen, kuten täällä on asiantuntevasti kirjoitettu.
Poliisiylijohtaja Mikko Paateron kommentointia seuratessa tästä seuraa kaksi vaihtoehtoista johtopäätöstä, joista väistämättä toinen on tosi:
1) Mikko Paatero ei esikuntineen osaa erottaa välikaista haltuunottoa peruuttamisesta
taikka
2) Mikko Paatero puhuu tahallaan peruuttamisesta väliaikaisen haltuunoton sijasta, koska peruuttamiselle ei ollut perusteita, mutta laki olisi peräti pakottanut poliisin suorittamaan välikaisen haltuunoton.
Kohta numero 1 kuvastaa äärimmäistä tietämättömyyttä, ja kohta numero 2 puolestaan on pelkkää kansalaisten kus..tusta.
Olkaamme kuitenkin ylpeitä poliisiylijohtajastamme. Päästäkseen poliisiylijohtajaksi hänen on täytynyt olla primus inter pares! Joskus vain hirvittää millainen tumpelo se toiseksi paras mies olisi ollut.
On muuten syytä selvittää myös se, onko poliisiylijohtaja Mikko Paatero oikea mies selvittämään Antero Rytkölän menettelyn oikeudellisuus myös siltä osin, jos tiedot siitä, että Paatero ja Rytkölä puoluetovereina ovat läheisissä yhteydessä keskenään. Rytkölä on tavannut järjestää Ikaalisissa korkeantason virkamiestapaamisia, jossa jopa virkamiesten puolisot ja lapset ovat saaneet nauttia ikaalislaisesta vieraanvaraisuudesta.
Siihenhän tarjoaa hyvän mahdollisuuden se, että paikkakunnalla on kylpylä ja se, että Rytkölä on Suomen Nimiesmismiesyhdistyksen puheenjohtaja.
Ja lisäksi aina kerran kesässä paikkakunnalla soi Sata-Häme! Olisiko valtakunnansyyttäjänvirastolla vihdoin syytä laajentaa tutkintakenttää?
Hämmentävää tilanteessa on se että osa metsästäjistä ajelee liikenteessä ihan ns kusi sukassa, kun paikoitellen rikesakko ylinopeudesta riittää aseiden lopulliseen poisottamiseen, toisaalla taas sitten uhkailu on tuossa suhteessa pienempi rikos. Ja kaikki tapahtuu tietysti ihan lakien ja ohjeiden mukaan.
Kukaan ei puhu näissä kommenteissa 13- vuotiaasta pojasta, jolta oma isä vei elämän. Hänellä ei ollut osaa eikä arpaa koko riitoihin, eroon ja ampumiseen. Poliisi ei ottanut huomioon lainkaan sitä, että pitämällä aseita omassa hallussaan, olisi pelastettu tämän 13- vuotiaan lapsen henki. Asioita pitäisi todellakin alkaa ajattelemaan!
Kyllä, asiaa ja väkivallan uhkaa olisi todella pitänyt ajatella ja ottaa huomioon myös ko. lapsen osalta eikä ajatella kylmästi, kuten Mikko Paateron lausunnoista ilmene, vain numeroina ja keskiarvoina ja siltä kannalta, että aseiden haltuunoton jatkaminen po. tapauksessa olisi "kiristänyt vallitsevaa käytäntöä," johon ei voida Paateron mukaan mennä,
Se oli todella hirvittävää ja täysin tunteetonta puhetta ihmisten turvallisuudesta vastaavan ylimmän poliisiviranomaisen suusta.
Todella outoa! Syyttäjä ei tunne lakia ja poliisi pitää huolta vain käytännön jatkumisesta ja keskiarvoista.
Kauhajoella poliisi jätti selvästi ennakoitavissa olevassa koulusurmatapauksessa aseen surmaajan haltuun ja Pirkanmaalla poliisin palvelu pelasi niin, että aseet konkreettisesti palautettiin ampujalle.
Pirkanmaan syyttäjälaitosta johtaa Kauhajoen tapaukseen määrätty syyttäjä, joka syytti poliisia kaikkein lievimmästä mahdollisesta rikoksesta valtakunnansyyttäjänviraston määräyksen mukaisesti. Nyt tämän syyttäjälaitoksen syyttäjä luki vanhaa lakia eivätkä poliisi- ja syyttäjäviranomaiset viitsineet selvittää tapausta paikan päällä, vaan päätökset tehtiin sadan kilometrin päässä Tampereen virastossa.
En alkuunkaan ymmärrä lausetta "aseiden palautus oli oikein." Eihän se ollut oikein, koska niillä tapettiin melkein heti palautuksen jälkeen ihmisiä.
Se, oliko palautus lain mukainen on eri asia. Ymmärrän kyllä näkökulman, että saatavilla olleiden tai ainakin tiedossa olleiden faktojen perusteella ei ollut estettä palauttaa aseita.
Mutta en ymmärrä halua käyttää sanaa "oikein", kun on aivan selvää, että ihmisiä ei olisi ammuttu aseilla, jos ne olisivat olleet poliisin hallussa. Tämä on hieman sivupolkuinen enemmänkin filosofinen huomio. Se vain tuntuu jotenkin kornilta, että asia olisi niin mustavalkoinen, että asia oli suorastaan "oikein".
Paateron perustelu ei ole kestävä. Kyse on vanhasta seinin ja sollenin erosta. Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä, miten niiden pitäisi olla.
Poliisilla oli tilanteessa ampuma-aselain mukaan selvä velvollisuus ottaa/pitää aseet hallussaan välikaisena turvaamistoimenpiteenä. En ymmärrä, mikä siinä voi olla epäselvää.
Paateron puhuu näytöstä. Ampuma-aseasiassa voidaan suorittaa poliisitutkinta (eri asia kuin esitutkinta). Äitiä olisi siinä voitu kuulla todistajana. Tuskin olisi kieltäytynyt kertomasta tapahtumista siten, kuin ne ovat tapahtuneet.
Nyt kun äiti on kuollut, pidän hyvin halpahintaisena, että Paatero vetäytyy näyttökysymyksen taakse.
Veikkaus: poliisi on todennut että vaimo oli tehnyt perusteettoman rikosilmoituksen, ja sitämukaa ei ollut eväitä lähteä menemään pitemmälle. Miehelle kuitenkin vaimon teko oli yksi esimerkki lukuisten muiden kyykytyksien jatkumossa, tälläkertaa viranomaisia hyväksikäyttäen, ja hirtti kiinni lopullisesti.
Paska homma :-(
Itse syyttelin reilut puoli vuotta auskultoinnin jälkeen ja oma lähtökohtani oli, että yhtään perheväkivaltatapausta en jättänyt syyttämättä, ellei asiaa ollut selvitelty enemmän jo jonkun muun toimijan taholta (käytännössä sovittelu).
Näyttäisi kyllä, että tässä tapauksessa on syyttäjältä pahasti pelisilmä pettänyt, kun tekijän ajatuksenjuoksu on selvästi ollut vähän yksittäisestä känniraivarista pidemmälle mennyttä. Toisaalta, jos tutkinnanjohtaja on tämän esitutkinnan rajoittamisasiana vienyt syyttäjälle, ratkaisu on tehty mahdollisesti hyvinkin värittyneiden alkutietojen perusteella.
Kuulisin mielelläni blogistin mielipiteen Paateron ja muiden virkamiesten puuttumisesta asian käsittelyyn, selvitysten pyytämisestä sekä muustakin asian käsittelystä julkisuudessa, vaikka asiat ovat salassa pidettäviä ampuma-aselain 113 § 2 mom. nojalla.
Itsekin vastaavanlaisia päätöksiä tekevänä olen kiinnostunut siitä, olenko velvollinen antamaan pyydettyjä salassa pidettäviä tietoja poliisihallinnon korkeimmille virkamiehille, jotta nämä pääsevät kommentoimaan tapauksia julkisuudessa.
Voisin kuvitella, että tämäkin asia olisi kannattanut ensin tutkia ja tehdä vasta sitten johtopäätöksiä tapahtumien kulusta.
Ikaalisissa ilmestyvän Pohjois-Satakunta -lehden mukaan ampuja oli uhannut tappaa ex-avovaimonsa jo aiemmin. Kyse ei olisi siis vain lievästä pahoinpitelystä ("tukasta kiinni pitäminen"), vaan myös laittomasta uhkaamisesta eli peräti tappouhkauksesta.
Asiaa ei ilmeisesti välitetty tutkia kunnolla, kun vaimo peruutti seuraavana päivänä ilmoituksensa. Syyttäjä päätti olla syyttämättä, koska katsoi, ettei hänellä ole enää syyteoikeutta. Syyttäjä tulkitsi lakia väärin.
Poliisilla ei tunnu todellakaan olleen asiassa tarvittavaa tilannetajua. Kyllä tällaisessa tapauksessa pitäisi aina pyrkiä selvittämään, miksi uhri peruu rikosilmoituksensa, eli onko se vapaaehtoista vai tapahtuuko se tekijän painostuksesta tai (uuden) uhkauksen seurauksena.
Tämä edellyttäisi asianosaisten kanssa käytyjä keskusteluja tai jopa kuulusteluja sekä muita selvityksiä, mutta näitä ei haluta tehdä, vaan asiasta halutaan päästä eroon mahdollisimman "kivuttomasti", siis ilman asianmukaisia selvityksiä.
Mikko Paatero ja Anne Holmlund ovat täydellisesti epäonnistuneet tehtävissään. Holmulundin tulevaisuus tiedetään, mutta Paateron pitäisi vetää johtopäätökset. KKO:n tuorein päätös vain korostaa asiaa.
Katsos Harri Vento. Itsekin hetken aikaa ihmettelin, miksi Paatero puolustaa poliisin menettelyä Ikaalisissa, vaikka menettelyn virheellisyys on jokaiselle päivän selvä.
Jos tuntee lakia, niin väärä menettely on helppo todeta ampuma-aselain perusteella. Jos taasen ei osaa lukea lakia, niin silloin voi käyttää maalaisjärkeä sen arvioinissa, miten poliisin olisi pitänyt toimia.
Paatero laski 1+1=2. Poliisi on mokaillut valtavasti. Paatero on sitoutunut poliisin mokiin julkisuudessa puolustamalla jopa väärillä väitteillä poliisin lain vastaisuuksia. Jos nämä ihmishenget jälleen luetaan poliisin viaksi, niin se olisi Paateron uran loppu poliisiylijohtajana.
Paaterolla on asiassa myös hyvin vahva henkilökohtainen intressi. Toivottavasti se ei vaaranna surmattujen henkilöiden ja heidän omaistensa mahdollisuutta saada vastuuseen niitä virkamiehiä, jotka ovat asiassa töpeksineet.
Asian arviointia helpottaisi merkittävästi, jos tietäisimme:
A. Kuinka asianomistajan kuuleminen on suoritettu:
- Oliko kyseessä puhelinkuulustelu, joka kirjattiin rikosilmoituksen selostusosaan?
- Oliko kyseessä puhelinkuulustelu, joka kirjattiin asianomistajan puhelinkuulustelulomakkeelle?
- Kuultiinko asianomistaja henkilökohtaisesti ja kuulustelu kirjattiin asianomistajan kuulustelulomakkeelle?
- Kuultiinko asianomistaja henkilökohtaisesti ääni- tai videotallenteelle?
Puhelinkuulustelun osalta voi tietysti epäillä, että onko kuulustelu suoritettu muotomääräysten mukaisesti?
Henkilökohtaisen kuulustelun osalta epäilyä on vaikeampi esittää?
Ääni- tai videotallenteelle taltioidun kuulustelun osalta, jos muotomääräyksiä on noudatettu, on vaikea esittää mitään väitteitä?
Bloggaajan taustan tuntien olen odottanut, että milloin hän aloittaa pohdinnan perheväkivaltatapausten ja negatiivisen totuusvelvollisuuden keskinäisestä suhteesta. Asiasta lienee jo KKO:n ja EIT:n päätöksiä?
Ilmeisesti mitään pakottavaa kiirettä aseiden palauttamiselle ei kuitenkaan ole ollut olemassa, koska päätös väliaikaisesta haltuunotosta on voimassa 3 kuukautta ja poliisi voi erityisestä syystä jatkaa päätöksen voimassaoloa 6 kuukautta kerrallaan.
Kun tätä vertaa pakkokeinolaissa säädettyyn takavarikkoon ajan ja jatkamispäätöksen tekijän osalta, voi todeta, että ampuma-aselaki onkin poliisin valmistelma.
Tämän ampuma-aselain mukaisen poliisitutkinnan osalta on täytynyt laatia erillinen S-ilmoitus.
"Poliisitutkintaa toimitettaessa on soveltuvin osin meneteltävä siten kuin tutkinnan suorittamisesta esitutkinnassa säädetään."
Niinpä aiemmin esitetty opastus siihen, että esitutkinnassa asianomistajana kuultu vaimo olisi poliisitutkinnassa tullut kuulla todistajana vaikuttaa erikoiselta.
Asianomistajalla kun on tuo negatiivinen totuusvelvollisuus ja todistajalla taas kieltäytymisoikeus.
Hyvin valmennettu vaimo käyttäisi tuota lakiin luotua perheyhteisön suojaa...
Esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa on eroja. Tätä tapausta ajatellen pointti ei ole niinkään normeissa ja kuultavan velvollisuudessa kertoa asioita vaan tosiasiallisesta kertomishalukkuudessa.
Esitutkinnassa on tai siinä pyritään löytämään rikoksesta epäilty. Esitutkinnassa kertominen tapahtuu siten aina epäillyn vahingoksi (tai eduksi).
Poliisitutkinnassa näkökulma on erilainen. Kyse ei ole rikosvastuun toteuttamisesta, vaan ampuma-aseasiassa takana on yleinen turvallisuus.
Juuri näissä perheväkivaltatapauksissa on tavanomaista, että vaikka kieltäydytään todistamasta rikosasiassa, niin ampuma-aseasiassa kyllä tuodaan tarpeelliset tosiseikat esiin. Tämä on kokemukseni mukaan ns. alkuperäistodennäköisyys.
Poliisin pitää tämä huomioida. Kaikesta päätellen Ikaalisissa ei yritettykään kuulla äitiä aseita koskevassa poliisitutkinnassa, mikä on selvä virhe.
Näyttää siltä, poliisihallituksen laillisuusvalvontakin olisi aktivoitunut kirjoittelemaan tänne. Kannattaa myös muistaa lukea toistenkin kommentteja eikä vain tyytyä toistelemaan pikkunäppärästi pykäliä. Lukemalla oppii aina...
Eikös näin viisaan bloggaajan kuuluisi olla korkemman oikeuden jäsen?
Onko se vaan unohtunut, että kaikkein suurimman ja kenties ainoan virheen teki ampuja?
Onhan tuota tullut oltua siellä "korkissakin", jäsenenäkin. Nyt ei enää voisikaan, kun on tuota ikää kertynyt sen verran.
Ampuja teki toki virheen, mutta tuon virheen mahdollisti kyllä osaltaan poliisin virhe ja poliisin virheen taas osaltaan syyttäjän virhe.
Mutta eihän Suomen valtio vastaa lainkaan tällaisista virkamiestensä virheistä, vaan yrittää kaikin keinoin välttää vastuutaan. Tässä se saa tukea korkeilta virkamiehiltä, löperöiltä laillisuusvalvojilta ja tuomioistuimilta. Tämä nähtiin jälleen kerran mm. Kauhajoki-tapauksessa.
En tiedä ns. alkuperäistodennäköisyydestä.
Sen tiedän, että kuulusteltavalle on ennen kuulustelua ilmoitettava hänen asemansa esitutkinnassa sekä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa.
Ilmoittaminen merkitään ruksilla (x) asianomaisen lomakkeen asianomaiseen kohtaan. Todistajalle on siis ilmoitettava myös hänen kieltäytymisoikeudestaan.
On olemassa lukemattomia syitä miksi joku haluaa käyttää kieltäytymisoikeuttaan tms. Loppujen lopuksi kyseessä on lisäharmien välttäminen.
Olen havaitsevinani, että jotkut ovat sitä mieltä, että tarkoitus pyhittää keinot?
Kun totuuskin on vain filosofinen käsite, minusta ei olisi eettisesti oikein painostaa todistajaa luopumaan kieltäytymisoikeudestaan tai toimia siten painostaen, että asianomistajan osalta negatiivinen totuusvelvollisuus ei toteutuisi.
On olemassa säännöt, joita pitäisi noudattaa, vaikka totuus siitä kärsikin!
Vks Kalske käärii hihansa:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/05/valtakunnansyyttaja_selvittaa_ikaalisten_aseenpalautuksen_2567029.html
No niin, tulihan se päätös selvitykseksestä Kalskeelta!
Osa Kalskeen lausumasta:- Poliisi saattoi tulkita tilanteen niin, että syyteharkinnan päätyttyä myös aseiden takavarikon edellytykset päättyivät.
Kalske alkoi vielä puhua takavarikosta. Nyt tästä soppa saatiin. Kyseeseen ei voinut tulla takavarikko eikä peruuttaminen. Ainoa laillinen ja samalla myös "pakollinen" vaihtoehto olisi ollut ampuma-aselain mukainen hallinnollinen haltuunotto.
Olosuhteet nimittäin olivat sellaiset, että poliisilla ei edes ollut harkintavaltaa, vaan haltuunotto olisi tullut toimittaa lain velvoittamana.
Luultavasti Kalske puhui medialle vain "kansanomaisesti" takavarikoinnista, vaikka tarkoittikin haltuunottoa. Tai sitten kyse on toimittajan "omasta termistä."
"Olen havaitsevinani, että jotkut ovat sitä mieltä, että tarkoitus pyhittää keinot?
Kun totuuskin on vain filosofinen käsite, minusta ei olisi eettisesti oikein painostaa todistajaa luopumaan kieltäytymisoikeudestaan tai toimia siten painostaen, että asianomistajan osalta negatiivinen totuusvelvollisuus ei toteutuisi."
Edellisen kommentin johdosta täytyy vain todeta, että jotkut - yleensä suomalaiset - ovat aidosti ärliga och ederliga. Kaikki suomalaiset lisäksi ymmärtävät, että ampuma-aseet ovat vakava asia. Ei heitä ole tarpeen painostaa tai vedättää, he kyllä kertovat ilmankin.
Taidan kuitenkin perua osan puheistani. Kaikki suomalaiset eivät välttämättä sittenkään ymmärrä, että aseisiin pitää suhtautua vakavasti. Tällä viittaan Ikaalisten poliisiin, vähän Antero R:än ja reippaammasta itse Paateroon.
Olisi mukava tietää, millä perusteella Kalske näkee asiassa syytä epäillä rikosta, ja mitä selvitettävää asiassa yleensä on?
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on esikuntansa avulla tutustunut asiaan ja todennut, että Ikaalisissa meneteltiin lainmukaisesti. Vieläpä mieluummin hyvin, kun ei vaarannettu yleistä linjaa.
Paikalliset olosuhteet tunteva apulaispäällikkö ja nimismiehen arvonimen omaava Antero Rytköläkin on todennut asian olevan kunnossa.
Toivottavasti Kalskeen välintulon motiivit eivät populistiset.
Nykyisen poliisiylijohtajan aikana, kaikesta laillisuusvalvonnan julkisesta korostamisesta huolimatta, on voimakkaasti korostunut näkemys siitä, että kaikesta suurimpia rikollisia ovat esimiehilleen epälojaalit oman pesän likaajat, eivätkä ne, jotka ovat syyllistyneet väärinkäytöksiin.
Absurdi usko siihen, että hallinto kykenisi itse selvittämään väärinkäytökset, on hallinnon julkisuuskuvan ja uskottavuuden kannalta turmiollinen.
Useissa poliisirikosesitutkinnoissa omaksuttu käytäntö, että asiassa suoritetaan alustavia selvittelyjä, joissa rikosilmoituksissa tai tutkintapyynnöissä rikoksesta epäillyiksi nimetyiltä pyydetään kirjallisia vastineita, jonka jälkeen asia ratkaistaan tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän toimesta tutkinnanlopettamispäätöksellä, ei ole omiaan lisäämään luottamusta järjestelmään.
LAINAUS: "Edellisen kommentin johdosta täytyy vain todeta, että jotkut - yleensä suomalaiset - ovat aidosti ärliga och ederliga. Kaikki suomalaiset lisäksi ymmärtävät, että ampuma-aseet ovat vakava asia. Ei heitä ole tarpeen painostaa tai vedättää, he kyllä kertovat ilmankin."
Jos henkilötodisteluun ei liity mitään yllämainittuja ongelmia, niin miksi meillä on sitten rikosnimike oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen?
"Jos henkilötodisteluun ei liity mitään yllämainittuja ongelmia, niin miksi meillä on sitten rikosnimike oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen?"
Tässä aikaisemmat kirjoittajat ovat epäilemättä tarkoittaneet, että kuulusteleva virkamies ei painosta kuulusteltavaa.
Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisella ei ole sen asian kanssa juuri tekemistä.
Kuulustelutodistajan alkuperäinen tarkoitus on ollut estää esitutkintaviranomaista kiduttamasta ja pahoinpitelemästä todistajaa. Eri asioilla on yleensä omat funktionsa, joiden ymmärtäminen autta oikeudellisen toimintaympäristön hahmottamista.
Keskustelu näemmä rönsyilee erilaisiin kysymyksiin.
Itse asiaan palatakseni totean jonkun kyselleen, miksi ja millä perusteella Kalske näkee asiassa syytä epäillä rikosta, ja mitä selvitettävää asiassa yleensä enää on? Anonyymi viittaa vallesmannin arvon omaavan apulaispoliisipäällikön lausuntoon ("toimimme täysin lain kirjaimen ja hengen mukaisesti") ja poliisiylijohtajan ("poliisi toimi täysin oikein") lausuntoihin.
Kuten sanoin jo aiemmin, nuo lausunnot ovat asiaan osallisen eli poliisin omia lausuntoja, jotka perustuvat poliisiin omaan eli "sisäiseen" pikaselvitykseen. Ne eivät herätä erityistä luottamusta.
Tällainen asia, joka on monen mielestä erittäin epäilyttävä, on kuitenkin selvitettävä ulkopuolisen ja puolueettoman viranomaisen toimesta.
Vähin, mitä valtio voi tällaisessa tapauksessa tehdä, on siis puolueettomasti selvittää, onko asiassa syytä epäillä lupaviranomaisen tai yleensä poliisin toimissa
epäasianmukaisuutta tai virkavelvollisuuden rikkomista.
Yksi keskeinen kysymys on se, palauttiko poliisi haltuun ottamansa aseet kenties pelkästään syyttäjän tekemän syyttämättäjättämispäätöksen perusteella vai tekikö poliisi tarvittavia omia selvityksiä. Kuten Kalske sanoi, poliisilla on itsenäinen eli siis syyttäjästä riippumaton harkintavalta asiassa.
Täytyy sitten vain toivoa,että VKSV:n selvitys on asianmukainen.
Poliisiylijohtaja Mikko Paaterin ja poliisihallituksen osaaminen joutuu aika lailla uuteen valoon, jos tässä jutussa tulee tuomioita.
Lähetä kommentti