1. Yllätyskäänne on sana, joka esiintyy ilmeisesti useimmiten iltapäivälehtien lööpeissä tai uutisjuttujen otsikoissa. Tämä pätee erityisesti rikosuutisointiin, joita nykyisin myös päivä - ja jopa paikallislehdetkin alkavat olla pullollaan. Myös sähköisten tiedotusvälineiden rikosuutisissa puhutaan usein yllätyskäänteistä silloin, kun uutisoinnin tarkoituksena on tavoitella jonkinasteista sensaatiomaisuutta.
2. Rikosuutisointi on lisääntynyt viime vuosina selvästi. Rikostapaukset kiinnostavat suurta yleisöä paljon enemmän kuin usein kuivahkot politiikkajutut. Viime viikolla Helsingin yliopistossa tarkastetun valtiotieteen maisteri Mirka Smolej´n väitöskirjan mukaan rikoksista uutisointi on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Väitöskirjan nimi on "News Media, Crime and Fear of Violence" (Uutismedia, rikollisuus ja väkivallan pelko). Väittelijän mukaan mainittuun kehitykseen on vaikuttanut neljä samanaikaista ilmiötä: rikosjournalismin ammattimaistuminen, mediamarkkinoiden vapautuminen ja uudelleen organisointi, internetin korostuminen tiedotusvälineenä sekä muutokset viranomaisten tiedottamisessa.
3. Hieman huvittavaa on, että myös Mirka Smolej´n väitöskirja antoi lehdissä aiheen sensaatiouutiseen viittaaviin otsikoihin: "Rikosuutisointi räjähti Suomessa", otsikoi uusisuomi.fi. Rikosuutisia todella tulvii joka tuutista.
4. Etenkin murhajutuissa tapahtuu ainakin ilta-päivälehtien mukaan usein sensaatiomaisia yllätyskäänteitä. Suomessa on saatu seurata kohta jo viisi vuotta yhtä murhajuttua, jossa oikeasti on riittänyt vauhtia ja yllättäviä käänteitä. Kyse on tietenkin Ulvilan murha- tai surmajutun taikka "Auerin tapauksen" nimellä kulkevasta "murhamysteeristä," josta on saatu jo hovioikeuden tuomiokin, mutta jonka tiimoilta näyttää silti putkahtavan esille aina vain uusia yllättäviä käänteitä.
5. Viime sunnuntaina maan suurimman päivälehden eli Helsingin Sanomien pääuutissivulla kerrottiin ykkösjuttuna Ulvilan murhajuttuun liittyen tapausta, joka oli saanut lehdessä otsikon "Yllätyskäänne Auerin tapauksessa on erikoisuus rikoshistoriassa." Uutisessa oli kyse Ulvilan surmajutussa Vaasan hovioikeudessa vapauttavan tuomion saaneen Anneli Auerin vangitsemisesta viime perjantaina Turun käräjäoikeudessa epäiltynä lapsiin kohdistuvista törkeistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä.
6. YLEkään ei haluaa olla pekkaa pahempi, sillä tänään TV1:n A-Talk-ohjelman aiheena on ytimekkäästi "Ulvilan murhamysteeri", lähetys alkaa klo 21.00. Lähetykseen on saatu mukaan neljä tunnettua ja kovatasoista asiantuntijaa: valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja ja nykyinen kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, rikosoikeuden professori Terttu Utriainen Lapin yliopistosta ja rikosjournalismin rautainen ammattilainen ja dekkarikirjailija Jarkko Sipilä (MTV3). Puheenjohtajana toimii tietävästi toimittaja Susanne Päivärinta.
7. Kaikkihan me jo tiedämme pääpiirteittäin, mistä tässä Ulvilan murhajutussa on kyse. Lyhyt kertaus lienee silti paikallaan. - Todettakoon tässä yhteydessä, että Ulvilan surmajuttua on seurattu alusta lähtien erityisellä innolla Murha.info -nimisellä sivustolla, jossa myös Anneli Auerin on väitetty itse aluksi esiintyneen kommentoijana. Ulvilan murhamysteeristä on valmisteilla myös dokumenttielokuva, jonka ohjaaja on ottanut netissä aika voimakkaasti kantaa jutun viimeaikaisiin yllätyskäänteisiin.
8. Sosiaalipsykologi Jukka S. Lahti surmattiin Ulvilassa aamuyöllä 1.12. 2006. Uhri kuoli useisiin puukoniskuihin kotitalona lattialla. Jukan vaimo Anneli Auer soitti hätäpuhelun kello 02.43 miehensä ollessa vielä tuolloin elossa. Annelin ja hänen lastensa kertomusten perusteella polisi alkoi etsiä tekijänä isokokoista miestä, joka oli rynnännyt talon sisälle rikkomastaan oven ikkunasta.
9. Tutkinta keskittyy parin vuoden ajaksi kokonaan tähän ulkopuoliseen tekijään. Poliisi otti kiinni useita miehiä, joista kaksi johti pidätykseen ja toinen niistä vangitsemiseen, mutta epäilyt jouduttiin vapauttamaan. Lokakuussa 2007 Varsinais-Suomen poliisijohto kokoontui lääninpoliisijohtaja Mikko Paateron johdolla puimaan paikallaan polkevaa tutkintaa. Paatero ei halunnut siirtää tutkintaa KRP:lle, vaan rikoskomisario Juha Joutsenlahti Porin poliisista jatkoi tutkinnanjohtajana. Keväällä 2008 poliisi keräsi yli 600 satakuntalaiselta mieheltä dna-näytteitä, mutta niiden analysointi ei johtanut läpimurtoon.
10. Elokuussa 2008 tutkinnanjohtaja vaihtui ja tutkinnassa ryhdyttiin vetämään aivan uutta linjaa, jossa epäily kohdistui yksinomaan Anneli Aueriin. Poliisi epäili Annelin lavastaneen rikospaikkatutkinnan johtaakseen poliisia harhaan. Syyskuussa 2009 Anneli Auer vangittiin ja hänen neljä lastaan otettiin huostaan ja sijoitettiin Annelin veljen kotiin. Poliisi kertoi, että Anneli oli tunnustanut surman, mutta Annelin puolustusasianajaja Juha Manner kiisti tunnustuksen ja piti sitä laittomalla tavalla saatuna.
11. Muutenkin kovin erikoislaatuisen tutkinnan omalaatuisimpiin ilmiöihin kuului kesken tutkinnan Annelin elämään ilmestynyt "Seppo"-niminen mies, joka osoittautui myöhemmin peitetyötään tekeväksi poliisiksi. Seppo tapasi Anneli viitisentoista kertaa ja tutustui myös Annelin lapsiin. Sepon tarkoituksena oli ilmeisesti saada Anneli avautumaan murhayön samoin kuin sitä edeltäneistä ja sen jälkeisistä tapahtumista, mutta ilmeisesti urkinta ei johtanut kovin kummoisiin tuloksiin.
12. Käräjäoikeuden käsittelyssä pääsyyttäjä Jarmo Valkama nojautuu erityisesti kahteen toodisteeseen: Annelin edellä mainittuun omaan tunnustukseen ja hätäpuhelinkeskuksen ääninauhaan, joka syyttäjän mukaan vahvistaa, ettei teossa ollut ulkopuolista surmaajaa. Valkaman mukaan Anneli "vei poliisia älyllään ja onnellaan". Oikeuskäsittelyn moniin omalaatuisiin piirteisiin kuului, että aiempi tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti esiintyi puolustuksen todistajana ja kritisoi voimakkaasti uuden tutkinnanjohtajan johdolla suoritettua tutkintaa.
13. Kesäkuussa 2010 Satakunnan käräjäoikeus totesi välituomiollaan Anneli Auerin syyllistyneen murhaan ja määräsi hänet mielentilatutkimukseen. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan rikospaikalla ei todisteiden valossa voinut olla ulkopuolista tekijää ja syytteen tueksi esitetyt todisteet tukivat muutenkin Annelin syyllisyyttä.Marraskuussa 2010 käräjäoikeus langetti Annelille murhasta elinkautisen vankeusrangaistuksen.
14. Anneli valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Heinäkuussa 2011 hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti Annelin syytteestä. Hovioikeuden mukaan Anneli ei olisi ehtinyt lavastaa ennen poliisien paikalle tuloa ulkopuolisen tekijän käyntiä rikospaikalla. Lisäksi rikospaikalta löytynyt vieras dna-jälki ja verijäljet olivat hovioikeuden mukaan jääneet vaille selitystä.
15. Elokuussa 2011 poliisi aloitti ulkopuolisen henkilön vihjeen perusteella uusien rikosepäilyjen eli lehdistössä nyt laajaa huomiota herättäneiden raiskaus- yms. epäilyjen johdosta tutkinnan ja teki Annelin kotiin etsinnän.
16. Nyt syyskuussa syyttäjä on hakenut korkeimmalta oikeudelta valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Valituslupahakemuksessa on vedottu muun muassa siihen, että uuden esitutkinnan mukaan Anneli on uhannut lapsiaan ja kieltänyt heitä useamman kerran kertomasta havaintojaan viranomaisille. Lasten kertoman mukaan kotona kidutettiin ja tapettiin lemmikkieläimiä ja Anneli oli pahoinpidellyt heitä.
17. Turun käräjäoikeus vangitsi vajaa viikko sitten eli 16.9. Annelin todennäköisin syin epäiltynä neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kolmesta törkeästä pahoinpitelystä ynnä törkeästä raiskauksesta. Jutussa on vangittu myös Annelin entinen seurustelukumppani ja hänen rikoskumppanikseen mainituista seksuaalirikoksista epäilty 53-vuotias mies.
18. Huh, huh, onpa tämä todella aikamoinen soppa, jossa yllätyskäänteitä on totisesti riittänyt!
Tuskinpa tämän iltaisessa A-Talkissa tätä murhamysteeriä pystytään käden käänteessä ratkaisemaan, vaan keskustelu liikkunee, näin olettaisin, enemmänkin yleisemmällä tasolla.
18a. Jos minulta kysyttäisiin, niin pitäisin melko varmana, että korkein oikeus tulee myöntämään murhajutussa valitusluvan, sillä syyttäjä näyttäsi pystyneen esittämään uuden esitutkinnan myötä valituslupahakemuksensa tueksi sellaista uutta selvitystä, jolla todennäköisesti on merkitystä syytetyn ja hänen lastensa kertomusten uskottavuutta arvioitaessa. Korkein oikeus ei ota juttua itse välittömästi ratkaistavakseen, vaan palauttanee sen joko käräjäoikeuden tai hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.
19. Poliisin ja syyttäjän osallistuminen keskusteluun on paikallaan, sillä vastaavathan kyseiset viranomaiset rikoksen esitutkinnasta ja syyteharkinnasta. Varsinkin poliisi on saanut Ulvilan tapauksessa osakseen ankaraa arvostelua puutteellisesta, osin jopa täysin amatöörimäisestä samoin kuin pitkäksi venähtäneestä rikostutkinnasta. Mikäli lehtitietoihin on uskominen, surmapaikalle menneet poliisit tunaroivat ennennäkemättömällä tavalla rikospaikkaa koskevassa tutkinnassa ja jälkien etsinnässä. Tällaisia virheitä on mahdotonta jälkikäteen korjata. Jos Ulvilan tapaus jää todella mysteeriksi eli lopulta selvittämättä, kohdistuu arvostelun kärki luonnollisesti poliisiin. Ehkä siis saamme illan lähetyksessä kuulla, miten rikosylikomisario Kari Tolvasen mielestä rikostutkintaa olisi tullut Ulvilan tapauksessa kohdentaa ja tutkinta muutenkin asianmukaisesti suorittaa. Tolvaselta varmaan tiedustellaan myös peitetoiminnan asianmukaisuudesta ja siitä, oliko poliisin tarpeellista marssittaa "Seppo" Annelin seurustelukumppaniksi. Tolvanen voisi vastata myös siihen, miksi esitutkintaa suorittava poliisi vuotaa koko ajan tietoja lehdistölle, näin ainakin melko yleisesti väitetään. Puolustuksella ei ole juurikaan samaa mahdollisuutta.
20. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on esiintynyt varsin harvoin julkisuudessa, missä suhteessa hän poikkeaa edeltäjästään Matti Kuusimäestä, joka sai ansioistaan professorin arvonimen. Itse asiassa en itse muista nähneeni Nissistä julkisuudessa sen jälkeen, kun hän käväisi vajaa vuosi sitten eduskunnan perustuslakivaliokunnan kultavana Matti Vanhasta koskevan rikostutkinnan yhteydessä. Mitähän mies mahtaa oikein puuhailla, sillä käytännössä kaikki merkittävät syyteharkintaratkaisut VKSV:ssa näyttäisi tekevän ja julkisuudessa esiintyvän apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Nissinen pitää ilmeisesti A-Talkin lähetystä niin tärkeänä, että on päättänyt kerrankin astua itse julkisuuteen. Hänellä täytyy olla nyt todella tärkeää tietoa kerrottavanaan.
21. Itse haluaisin kuulla Matti Nissistä erityisesti poliisin ja syyttäjän välisestä esitutkintayhteistyöstä, jonka puutteita olen kritisoinut monessa eri yhteydessä, myös näissä blogikirjoituksissani. Olen todennut, että mainittu yhteistyö, jonka pääarkkitehteihin Matti Nissinen kuuluu, toimii kyllä paperilla, mutta vain sillä, ei sen sijaan käytännössä. Tämä johtuu siitä, kuten myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että kyseistä yhteistyötä säätelevät pykälät ovat sisällöltään liian lepsuja ja lähinnä ainoastaan toteavia. Säännökset tekevät kyllä sanotun yhteistyön mahdolliseksi, mutta eivät ole luoneeltaan ehdottomia eli eivät velvoita sen enempää syyttäjää kuin poliisiakaan käytännössä itse asiassa juuri mihinkään. Tästä syystä esitutkintayhteistyö ei toimi.
22. Tämä havainto pätee myös Ulvilan jutun esitutkinnassa. Syyttäjä on oikeuskäsittelyn aikana arvostellut poliisin johtama esitutkinta puutteelliseksi, mutta eikö syyttäjän olisi tullut itse olla tutkinnan aikana aktiivinen ja puuttua siinä esiintyviin puutteisiin ja epäkohtiin? Nyt näin ei ole ilmeisesti tapahtunut eikä mainittu asia ole luultavasti juolahtanut tutkinnan aikana edes syyttäjän mieleen.
23. Poliisin ja syyttäjän välisen yhteistyön on voitu havaita kangertelevan pahasti myös monen monissa muissakin jutuissa. Eikä tilanne tule nykyisillä säännöksillä korjaantumaan jatkossakaan, tästä olen varma. Ainoaksi keinoksi jää se, että esitutkinnan johto tulee määrätä lainmuutoksella syyttäjän tehtäväksi siinä vaiheessa, kun jotakuta on syytä epäillä tutkittavana olevan rikoksen tekijäksi. Näin on asian laita kaikissa muissa Euroopan maissa. Ainoat poikkeukset tässä suhteessa ovat Latvia ja Suomi. Jos Ulvilan jutussa esitutkinnan johtaminen olisi siirtynyt edellä mainitussa vaiheessa poliisilta asiansa osaavalle syyttäjälle, olen melko varma, että tutkinta ei olisi kestänyt 3-4 vuotta eikä siinä olisi huuhailtu sillä tavalla edes takaisin kuin nyt pääsi valitettavasti tapahtumaan. - Olisi mielenkiintoista kuulla tänä iltana, mitä mieltä Herra Valtakunnansyyttäjä on tästä kysymyksestä.
24. Rikostoimittaja Jarkko Sipilä lienee keskustelijoista kenties parhaiten tietoinen Ulvila-jutun tutkinnan ja oikeuskäsittelyn yksityiskohdista, sillä onhan hän osanottajista ainoa, joka on seurannut juttua työnsä puolesta alusta saakka. Mitähän Sipilällä mahtaa olla kerrottavanaan esimerkiksi pitkäksi venähtäneestä esitutkinnasta ja sen monista eri käänteistä?
25. Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen on kokenut ja eloisa tv-keskustelija, jolla on aina jotain tärkeää sanottavaa. Hän lienee valikoitunut mukaan keskusteluun lähinnä sillä perusteella, että hän on tutkinut viime aikoina erityisesti sellaisia seksuaalirikoksia, joista Anneli Aueria nyt epäillään. Terttu Utriaisen kirja "Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana" ilmestyi viime vuonna.
26. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että "tiedemaailman edustajana" keskusteluun olisi saatu mukaan joku prosessioikeuden ja erityisesti todistusoikeuteen perehtynyt yliopistotutkija, sillä onhan Ulvilan tapauksessa kysymys ensi sijassa juuri todisteiden harkinnasta ja näytön riittävyydestä. Esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti tuomioistuimessa liittyvät kaikki ensisijaisesti nimenomaan prosessioikeuteen. Mieleen tulee esimerkiksi professori Johanna Niemi, joka on tutkinut paljon perheväkivaltaa ja kirjoittanut runsaasti myös todistusoikeudesta ja todistajanpsykologiasta.
27. Keskustelijoina ovat siis muiden mukana poliisi (Kari Tolvanen) ja syyttäjä (Matti Nissinen). Tähän nähden vaikuttaa hieman oudolta, että keskustelusta puuttuu asianajajakunnan ja tavallaan Ulvila-jutussakin "pääroolia" esittävän syytetyn edustaja ja puolustusasianajajan näkökulma. Kokenut ja pätevä asianajaja olisi varmasti tuonut sellaista näkökulmaa keskusteluun, joka siitä nyt jää valitettavasti puuttumaan. Rikosjuttujen osalta asianajajakunnan ehdottomiin ykkösnimiin kuuluu esimerkiksi Markku Fredman, joka on osallistunut usein asiantuntijana rikos- ja prosessioikeutta koskevan lainsäädännön valmisteluun, viimeksi esitutkinta- ja pakkokeinolakien säätämisen yhteydessä.
28. Toki mikään keskustelu ei voi olla koskaan täydellinen eikä A-Talkin 45 minuutissa ehditä varmaankaan käydä läpi läheskään kaikkia mielenkiintoisia kysymyksiä tai edes mainita niitä.
29. Tässä oli lyhyt esittelyni illan tulevasta keskustelusta. Lopuksi on syytä, Peter von Baghin tavoin, lausua vain: Antoisaa elokuvailtaa, nyt siis keskusteluiltaa! Palatkaamme asiaan tarvittaessa uudelleen lähetyksen jälkeen.
30. Itse olen käsitellyt Ulvilan surmajuttua ja sen oikeuskäsittelyä seuraavissa blogijutuissa:
- 252/22.4.2010: osa I; käsittelyn julkisuus
- 253/23.4.2010: osa II; tutkinnanjohtajan vaihtuminen
- 258/28.4.2010: osa III; syyttäjä moittii esitutkintaa
- 259/29.4.2010: osa IV; poliisitodistajien kuuleminen
- 260/30.4.2010: osa V; syytetyn tunnustamisesta ym.
- 263/3.5.2010: osa VI; kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi
- 264/4.5.2010: osa VII; syyttäjän ja puolustuksen pääperusteista
- 266/5.5.2010: osa VIII; prosessi saanut farssinomaisia piirteitä
- 268/7.5.2010: osa IX; käräjäoikeuden pääkäsittely on päättynyt
- 269/9.5.2010: peitetoiminnasta poristua
- 292/23.6.2010: Ulvilan surmajutussa oudosti perusteltu tuomio
- 427/3.5.2011: KKO 2011:27, KRP joutui paljastamaan murhajutun peitetoimintatietoja
- 432/25..5.2011: Ulvilan murhajuttu: Anneli Auer pääsi vapaaksi tutkintavankeudesta
- 453/1.7.2011: Vaasan hovioikeuden Ulvilan surmajutun tuomio
Poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyötä ja siinä ilmenneitä puutteita olen käsitellyt mm. blogikirjoituksissa 350/17.11.2010; 412/17.3.2011 ja 456/19.7.2011.
45 kommenttia:
Poliisi ei vahvista väitettä Auerin kuvatallenteesta. Näin otsikoitiin juuri äsken.
- Satakunnan poliisi ei vahvista Satakunnan Kansan väitettä siitä, että poliisilla olisi hallussaan "kiistaton kuvatodiste", joka liittyisi Anneli Auerin epäiltyihin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.
Mistä kummasta ko. lehti sitten on saanut "päähänsä" mainitun kuvatallenteen olemassaolon! Jollei poliisilta?
Vuotaako poliisi vai eikö vuoda!
Kansanedustaja ja ex-komisario Kari Tolvanen selvittänee ja "valaisee" tänään mainittua kysymystä!
Vain yksi on joukosta poissa, Matti Tolvast` ei teeveessä näy. On sankarit muut karkelooissaaa ja debatti heiltä näin käyyy... OOn saankariit mut kaarkelooooissaaa...
Tolvanen olisi toki tuonut debattiin oman arvokkaan panoksensa. Hän on kuitenkin profiloitunut lähinnä yle-uutisten päivystävänä professorina.
Nissinen ja Tolvanen valittavat varmaankin syyttäjien ja poliisien resurssien vähäisyyttä, sen he toki osaavat.
Nissinen on esiintynyt lehtitiedon mukaan ainakin Demlan seminaarissa, jos nyt julk9isuudessa pällisteleminen on kovin tarpeellista. Kaikki aikanaan. Sitä paitsi, jos Tolvanen ja Nissinen pyörittävät Virolaisen mielestä samaa levyä, niin pyörittää blogisti itsekin,mutta eri suuntaan: JV:n vakiolevyhän on, että tuomareita, syyttäjiä ja kait poliisejakin on liikaa. Vähempi olisi kai sitten tehokkaampaa. - JV:n kapasiteetti ja taitotaso vaan ovat niin korkeat, että hänen on pöljää luulla, että kaikilla muilla olisi samat kyvyt. Virolainen vaatii muilta yhtä paljon kuin itseltään, vaikka valtaosalla ahkeristakaan virkamiehistä ei samoja edellytyksiä kuin hänellä.
Ja onhan tuolla jo yksi Tolvanen kommentoimassa. Kaksi olisikin ollut jo liikaa tai vähintään hämmentävää.
Anonyymillä on kyllä väärää tietoa minun "levystäni."
En ole toki ollut vaatimassa lainkäytön toimijoiden lukumäärän vähentämistä.
Olen kertonut vain, että tuomareita Suomessa on kansainvälisesti vertaillen aivan riittävästi, suhteellisesti enemmän kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Sitä paitsi tuomareiden tehtäviä hoitavat meillä hovioikeuksissa ja hallinto-oikeuksissa myös vanhemmat esittelijät, jotka siis olisi oikeastaan laskettava mukaan tuomareiden määrään.
Syyttäjien lukumääräkään ei ole mitenkään kovin vähäinen, sillä esimerkiksi Ruotsissa, johon VKSV aina vertaa syyttäjien lukumäärää, on sentään asukkaitakin kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa syyttäjät myös johtavat esitutkintaa eli heillä on enemmän tehtäviä kuin suomalaisilla kollegoillaan. Suomessa syyttäjien tehtäviä ollaan koko ajan karsittu, esimerkkinä rikosasioiden kirjallisen käsittelyn myötä käräjäoikeuksissa. Jos tehtäviä karsitaan, niin on melko turha toivo elätellä VKSV:n tavoin syyttäjien lukumäärän tuntuvaa lisäämistä.
Kuten olemme lehdistä voinet lukea, Mikko paatero on pitänyt huolen siitä, että hänen omaa esikuntaansa eli poliisihallitukseen on palkattu runsaasti uusia poliiseja. Tämä on merkinnyt sitä, että suoritusportaassa poliisien lukumäärää ei ole voitu lisätä. Oikeaa politiikkaa? Jollei, niin siitä pollarit saavat syyttää kyllä Paateroaan.
Toivottavasti tämä keskustelu Ulvilan murhamysteeristä ei kuitenkaan ajautuisi kokonaan resurssikysymyksiin! Niin kuin yleensä muulloin aina tuppaa tapahtua.
Kiitokset sinulle kun käsittelet tätä tapausta blogissasi.
Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksesi peitetoiminnan käytöstä tämän tapauksen yhteydessä ? Maallikosta tuntuisi että on ylimitoitettua jos peitepoliisi soluttautuu lapsiperheen arkeen tällä tapaa vaikkakin tutkittavan on törkeä rikos. Onko lainsäätäjän henki ollut tämä kun näistä erikoisvaltuutuksista on käyty keskustelua.Eikö ase ole enemmänkin tarkoitettu toimimiseen järjestäytyneen rikollisuuden parissa ?
Olen jo ottanut parissa blogijutussani kantaa peitetoimintaan yleensä ja myös hieman tämän Ulvilan tapauksen yhteydessä. Katso blogit n:ot 269/5.5.2010 ja 427/3.5.2011.
Voimassa olevassa PKL:ssa peitetoiminnan edellytykset on määritelty väljästi. On aika yleisesti pidetty tulkinnanvaraisena, olivatko peitetoiminnan edellytykset tässä tapauksessa olleet todella olemassa.
Uudessa PKL:ssa peitetoiminnan edellytyksiä on selkiytetty niin, ettei peitetoiminta tule enää tämänkaltaisissa tapauksissa kysymykseen, vaan lähinnä vain silloin, kun on kyse järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisestä ja selvittämisestä.
Uusi pakkokeinolaki tulee voimaan vasta vuoden 2014 alusta.
Mielestäni on kohtuutonta että yksityinen ihminen joutuu tälläisen mediahuomion kohteeksi kuin rouva Auer. Siitäkin huolimatta vaikka hän olisi syyllinenkin sillä eihän tapaus kuitenkaan ole kuin aika tavallinen henkirikos Suomessa - perheväkivallan luvatussa maassa.
Ja syyttömällehän tämä mediajulkisuus on täyttä helvettiä.
Mutta ei kai ole keinoja estää julkisuutta ? Ellei siirrytä siihen Halla-ahon unelmoimaan sotilasjunttaan jossa ihmisiä voidaan vangita salaisissa oikeudenkäynneissä ja jopa ilman niitä.
Mielestäni kohtuutonta, että yksityinen ihminen joutuu henkirikoksen, seksuaalirikoksen tai muun vakavan rikoksen kohteeksi Suomessa.
Poliisin resurseista vielä sen verran, että joissain poliisilaitoksissa on tapana, että konstaapelit hoitavat omia asioitaan työaikana "pilvin pimein" puhumattamkaan niistä tunneista, jotka työvuorossa nukutaan.
Helsingin poliisilaitos antoi työntekijöilleen oikeuden käyttää verkkopankkia omien työasioiden hoitamiseen työpaikalla ja työaikana. Menettelyä perusteltiin työajan säästymisellä, kun työntekijöiden ei tarvitse jonottaa pankissa laskujen kanssa.
Eräässä poliisilaitoksessa oli puolestaan pallolla merkittyjä yövuoroja. Jos tälläisen pallopartioon päätyi, niin se tarkoitti oikeutta ottaa pyjama mukaan töihin. Partio kun herätettiin vasta vihdon viimeisessä hädässä työhön.
Ja sitten on se 5 %:n työajan lyhennys. Jokainen konstaapeli saa käyttää työaikaa 2 tuntia viikossa liikuntaan. Koska järjelmää ei kukaan valvo, nin liikuntaa voi harjoittaa vaikka pikku rakastajatteren sängyssä.
Se aika mistä virkamiehelle maksetaan, pitää ottaa ensin tehokkaaseen käyttöön. Sen jälkeen kannattaa vasta elää paaterolaisessa ruikutuskulttuurissa resurssien puutteesta.
Joka tapauksessa rouva Auerin lapset ovat saaneet sellaista oheisjulkisuutta joka tuntuu mauttomalta. Heitä koskevat internetspekuloinnit säilyvät verkossa koko heidän loppuelämänsä ajan.
Uhrin asemahan tässä tällä haavaa on se helpoin.
Ilta-Sanomat hetki sitten:
Aarno Arvela, yksi Suomen arvostetuimmista rikosasianajajista menehtyi eilen vakavan sairauden uuvuttamana.
Aarno Arvela oli eittämättä yksi valovoimaisimmista ja pätevimmistä asianajajistamme.
Otan osaa..
Mitähän taivaallinen rikoskomitea Pekka Koskinen, Mika Mölsä ja Aarno Arvela pohtivat Auerin tapauksesta?
Hankala paikka kommentoida heti tuon edesmenneestä herrasmiehestä uutisoinnin jälkeen. Mutta tuntemattomanakin osanottoni.
Oli tällä kertaa varsin hyvä ja objektiivinen alustus Ja kuvaus studioväestä - mielestäni. Kiitos siitä. Viimeisen viestini aiheestä päätin siihen, että toivoin korkeimman käsittelevän valituksen ja palauttavan asian alempiin oikeusasteisiin. Hintaa tosin uusintakierroksesta taitaa taas eniten maksaa lapset kun päätöksiä ei synny. Oikeita päätöksiä.
Tuosta poliisin alkututkinnasta olen tuumannut, että minkälainen on kontrolli tutkintavastuuta kantavan toimista hänen esimiehillään. Tai miten hoituu tuki organisaation vaakatasossa jos kerran esim rikospaikkatutkinta ei ihan nappiin mene. Ja vielä ihmetys - miten omaa hyllytettyä tutkintasuuntaansa saa/voi tulla oikeuteen puolustamaan joutumatta myös siitä sitten oikeudessa vastaamaan. Jos siis muut tutkintasuunnat vaikeutuvat siksi, että näyttöä ei kerätty tai dokumentoitu. Vaikka kuinka olisi todistajaksi kutsuttuna.
olisi mielenkiintoista kuulla blogistin arvio siitä, miten nämä Auerin kaksi juttua pystytään käsittelemään suhteessa toisiinsa.
Jos kko palauttaa murhajutun hoviin, saatettaisiin päätyä siihen, että hovi käsittelee murhajuttua ja alioikeus seksuaalirikosjuttua samanaikaisesti. Näyttäisi kuitenkin siltä, että näillä jutuilla voi olla melko kiinteä yhteys keskenään.
Yksi näkökulma liittyy Auerin uskottavuuteen. Hovioikeushan uskoi häntä. Auerin luotettavuus joutuu kuitenkin uuteen valoon, jos nyt tutkittavana olevista rikoksista löytyy selvä näyttö.
En tiedä, miten prosessisäännökset menevät, mutta tuntuisi oikealta, että mahdolliset seksuaalirikokset saisivat oikeutetusti vaikuttaa luotettavuuden arviointiin myös murhajutussa.
Aika kinkkisen näköinen asetelma kaiken kaikkiaan.
KKO:n ratkaisulla murhajutun valituslupa-asiassa tai itse asiaratkaisullakaan ei liene mikään kiire, vaan ratkaisut voidaan tehdä vasta sitten, kun nähdään, nostetaanko seksuaalirikosasiassa syyte vai ei.
Turha ohjelma- haastattelija pihalla ja "virkavalta" pyöritti. "Arveloita" olisi kaivattu tasapainottamaan. Nim. L.H. Hoppu
No tulihan se ohjelman loppupuolelta, että 2006 olleiden 5 ja 7 vuotiaiden lasten mielikuviin on panostettu ja nyt 2011 päätellään uudelleen, kun lapset ovat "riittävän" ikäisiä, että mitä lapset tuolloin 2006 näkivät, kuulivat ja kokivat. Niin kuin uudelleen koettuna vanhemman ikäisinä.
Minusta toimittaja ei ollut niinkään pihalla, ja sitä paitsi, eihän toimittajan tarvitse tietääkään asioita niin kovin tarkoin, hänhän vain esittää kysymyksiä asiantuntijoille!
Mutta ohjelman anti kokonaisuudessaan jäi , ainakin minulle, aika laihaksi.
Kaikkein eniten oudoksuin sitä, että tietyt asiantuntijat eivät osanneet vastata tiettyjä perusasioita koskeviin kysymyksiin! Tämä oli minusta aika hälyttävää.
Tämä koskee ennen muuta valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä, mutta myös professori Utriaista. - Palaan yksityiskohtien osalta asiaan seuraavassa blogijutussani.
Olen kovasti hämmentynyt moisesta tietämättömyydestä! Tuli mieleen, että nämähän olisivat olleet vaikeuksissa jopa prosessioikeuden alkeiskurssin tentissä antamillaan vastauksilla.
Parhaiten minusta keskustelijoista selvisi rikostoimittaja Jarkko Sipilä. Hän oli myös ainoa, joka tuntui kantavan huolta Anneli Auerin oikeusturvasta, siis myös konkreettisten asioiden osalta eikä vain yleishöpinän muodossa.
Komisario Tolvanenkaan ei toki munannut, mutta hänen esiintymisessään minua rasitti suuresti se, että kansanedustaja piti niin tiukasti poliisin ja ko. jutun tutkijoiden puolta.
Palaan ehkä tarkemmin asiaan uuden blogijutun merkeissä.
A-talk ohjelmaa seuranneena ihmettelen millä premisseillä Nissinen kylmästi ilmoitti, ettei uusilla seksuaalirikosepäilyillä ja murhajutulla ole mitään tekemistä keskenään? Oliko kyse mielipiteestä vai mihin tällainen ilmoitus voisi perustua. Tämä on fiktiota, mutta tulee mieleen, että jos puoliso saa selville toisen puolison luvattomat puuhat ja uhkaa ne ilmoittaa poliisille, voi epäillyn mieleen tulla kaikenlaista. Motiivi? Onko Nissinen tehnyt päätelmänsä valituslupahakemuksen perusteella ja onko edes mahdollista ko.päätelmää tehdä sen perusteella?
Panin merkille saman huomion kuin blogistikin, että sekä Nissinen että Utriainen vaikuttivat olevan ymmällääm ja hämillään aivan perusasioissa.
Mitenkä siinä nyt näin kävi?
Bloginne on luettu Minfossa, siellä ihmetellään lööppiperäistä tiedonhankintaanne: Anneli Auer mediassa/Kuolemannaakka päivämäärä To Syys 22, 2011 7:35 pm
Edelleen ois kiva tietää yksityiskohtaisesti, miten se poliisi sössi kaameasti rikospaikkatutkinnan? Otettiinko kenties liian vähän näytteitä, tutkittiinko ne väärin, hävitettiinkö niitä? Eikö otettukaan monta sataa DNA-näytettä, eikö tutkittukaan Auerin paitaa, eikö otettukaan kymmeniä kuitunäytteitä, eikö otettukaan koko takaovea talteen, eikö tutkittukaan verijälkiä joka paikasta, eikö niitä kuvattu, kenties? Eikö alueella käytetty koiraa, eikö otettu talteen hiustukkoa, hiuspantaa, omenankaraa, jopa muutama puutikku sängystä? Eikö lakanoista tutkittu tahroja? Eikö halkojakaan tutkittu ollenkaan? Eikö huomattu kurajälkeä tuolilla ja sängyssä, eikö veitsestä tehty hajutestiä ja sormenjälkitestiä? Eikö veistä verrattu talouden veitsiin, eikö veitsitukista kyselty mitään? Eikö verta etsitty pesuhuoneen viemäriputkista? Eikö välittömästi haastateltu kaikkia silminnäkijöitä? Paljastettiinko heille kenties tärkeitä asioita, paljastettiinko esim se, miten Jukka kuoli?
Aika vaativaista on "suuri yleisö". Jälkiviisaus on viisauden lajeista helpoin. Kun ei saada "oikeaa" tulosta, niin tutkimus on sössitty. Tämän taakse pääsee aina, eikä kellään voi olla siihen mitään sanomista. Jos se ei jää kii, syy on poliisin, koska ei ole mahdollista, että nuo kymmenet asiat, jotka tutkittiin, ja joista yksikään ei viitannut Annelin syyllisyyteen, eivät kertoisi Annelin syyttömyydestä. Ehei, pitäisi olla LISÄÄ tutkimusta, että syyllinen varmasti saadaan kiinni! Vaikka syyttömyyttä osoittavaa tutkimusta olisi kuinka paljon tahansa, AINA on joku paikka, joku asia, jota ei tutkittu, tai ei ainakaan tarpeeksi tarkasti. Ja kun kymmeniä kertoja asiaa toistetaan mediassa ja netissä, niin kadunmieskin tietää, että joo: huonosti tutkittiin! Kaikki mitä tutkittiin, oli Annelin lavastamaa, selvähän se.
Anonyymiltä hyvä kysymys. Minäkin ihmettelin, kun kuulin tuon Nissisen tokaisun: näillä kahdella asialla ei ole mitään yhteyttä keskenään!
Ellen väärin muista, niin tuo Nissisen maininta ei ollut vain hänen arvelunsa, vaan hän sanoi jotenkin siihen tapaan, että "hän tietää tämän asian." Kyse ei ollut siis vain Nissisen mielipiteestä. Kyse oli tai olisi Nissisen mielestä faktasta.
No, onhan tästä ollut samantapaisia lausahduksia myös murhajutun syyttäjänkin lausunnoissa, samoin seksuaalirikosten tutkintaa suorittavan poliisin lausumissa. Toki Nissisellä ja hänen valtionsyyttäjillään on virkansa puolesta suorat yhteydet murhajutun syyttäjään, jolta tuo "varma tieto" ilmeisesti on peräisin.
En tiedä , mitä Nissinen itse asiassa tarkoitti. Sitä, ettei seksijutussa vangittu mieshenkilö liity mitenkään murhajuttuun, vai jotain muuta?
Mutta toki se, mitä seksuaalirikostutkinnan yhteydessä ilmenee Anneli Auerin ja hänen lastensa suhteesta yms. asioista voi olla merkitystä väitetyn murhan motiivin selvittelyssä, samoin kuin lasten murhajutussa antamien kertomusten uskottavuuden arvioinnissa.
Ihmettelin hieman jo blogijutussani ja edelleen sitä, miksi valtakunnansyyttäjä katsoi tarpeelliseksi tulla studioon ja tv-lähetykseen itse keskustelemaan kahdesta vireillä ja kesken olevan rikosjutun tutkinnasta, kun meillä syyttäjä ei kuitenkaan edes johda esitutkintaa!
Lähetyksen lopussa Nissinen perusteli mukaantuloaan sillä, että hän halusi esiintymisellään antaa "oikeille syyttäjille" työrauhan! Nissinen olisi voinut kuitenkin antaa esiintymistehtävän jollekulle valtionsyyttäjälle, koska murhajutun syyteharkintaa ei ole tehty VKSV:ssa eikä kukaan valtionsyyttäjä ole mukana myöskään seksirikosjutun tutkinnassa "seuraamassa tutkintaa."
Mutta ehkä Nissinen halusi arvovallallaan varmistaa sen, ettei toimittaja esitä ohjelmassa syyttäjälaitoksen kannalta kiusallisia kysymyksiä, esimerkiksi siitä, miksi Suomessa esitutkintaa johtaa poliisi eikä syyttäjä.
Tässä Nissinen onnistukin täydellisesti, sillä toimittaja ei hiiskahtanutkaan mainitusta, minusta todella isosta asiasta yhtään mitään.
Katselin illan A-talkia. Tolvanen kertoi miten pedofiileillä on usein tapana säilyttää tallenteita teoistaan. Jos spekuloitaisiin Auerin tapauksessa joku vahvaksi todisteeksi kelpaava tallenne löytyneen, niin eikö sellainen olisi ilman muuta pitänyt sisällyttää perusteisiin, joilla vangittiin. Kaikkinaisen lapsipornon hallussapito kait kiellettyä on. Jos ei jotakin lapsipornoa ole, niin minkälainen tallenne edes teoriassa vahva peruste voisi olla.
Minfon eli ilmeisesti Murhainfon nim. tuntematon tai Kuolemannaakka, vai oliko se nyt Kuolemanakka...ei, kyllä se oli sittenkin Kuolemannakka, lähtee näköjään siitä, että rikosjutussa, varsinkin murhajutussa a varsinkin murhajutussa, jossa syytettynä on nainen, syytetyn olisi todistettava syyttömyytensä, muuten hänet tuomitaan. Muuten en voi oikein hänen kommenttiaan ymmärtää.
Mutta eiköhän se ole kuitenkin syyttäjä (ja poliisi), jolla on todistustaakka epäillyn syyllisyydestä. Jos siis poliisi "sössii" esitutkinnassa eikä tuota sössimistä voida enää jälkeenpäin millään muulla todistuskeinolla korjata, ei tutkinnan puutteellisuudesta johtuva näytön epävarmuus saa toki koitua syytetyn vahingoksi, vaan syyte on hylättävä.
Jos poliisi olisi todella sössinyt Ulvilan tapauksessa niin raskaasti kuin K-naakka/tuntematon kertoo, niin sillon olisi kyseessä tapaus, jossa itse asiassa edes normaali henkirikokseen vaadittava syyttäjän selvittämiskynnys ei olisi ylittynyt. Toisin sanoen syytteen tueksi esitettävä näyttö ei, kun sitä rasittaisivat moiset puutteet, ei voi olla riittävän kattava, jotta syyte ylipäätään voitaisiin hyväksyä.
Tällöin ei jouduttaisi edes arviomaan paljon puhuttaa kysymystä "ei järkevää epäilyä syyllisyydestä", vaan syyte olisi hylättävä perusteella "näyttö ei ole riittävä." Tällainen tapaus löytyy myös KKO:n ratkaisujen joukosta, ks. KKO 2004:60.
En ole toki suorittanut Ulvilan jutun tiimoilta mitään erityistä tiedonhankintaa; sitähän sen sijaan tuntuvat nuo "minfolaiset" innokkaasti tekevän.
eihän tämä nyt mikään kilpailu ollut, mutta mielestäni komisario Tolvanen ei sählännyt kertaakaan. Nissisen ote lipsui loppua kohti ja Utriainen ehkä ei parhaimmillaan tällaisessa keskustelussa.
Mutta asiaan. Nissisen todistelu siitä, että kahdella jutulla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, oli kyllä paha virhe niin kuin moni on täällä jo todennut. Muutamia yhtäläisyyksiä:
- epäilty, Anneli Auer on kummassakin jutussa sama
- rikoksen asianomistajat ovat kummassakin jutussa saman perheen jäseniä
- murhajutun todistajat (lapset) ovat seksuaalirokoksen asianomistajia
- jutuilla on ajallinen yhteys
- kummassakin jutussa on Anneli Aueria epäillään väkivaltarikoksista
- aviopuolisoiden riidat (lapset ovat kertoneet riidoista) ovat hyvinkin voineet liittyä seksuaalirikosepäilyihin ja lopulta eskaloitua murhaksi
- seksuaalirikosprosessissa esille tulevat asiat voivat vaikuttaa Auerin uskottavuuteen murhajutussa.
Syyttäjä Valkaman lausuma (jota Utriainen kritisoi) siitä, että julkisuus olisi yksi peruste jutun saamiselle korkeimpaan oikeuteen, ei ole mielestäni ihan pöljä. Muotoilu ehkä ei ollut kovin onnistunut mutta ehkä siinä oli sellainen ajatus, että korkein oikeus ei voi täyysin ummistaa silmiään todellisuudelta ja paeta pykälien taakkse.
Nimimerkille tuntematon sanoisin, että emme tiedä, onko Auerin tapauksessa suoritetussa kotietsinnässä löydetty mitään mainitunlaisia tallenteita, joten asialla on tässä vaiheessa melko turhaa spekuloida puoleen tai toiseen.
Emme tiedä myöskään Turun käräjäoikeuden vangitsemispäätöksen perusteita, koska mainittu vangitsemisoikeudenkäynti oli yleisöltä suljettu eli salainen ja myös asiakirjat päätöksen perusteluineen päivineen on määrätty salaisiksi.
Minä en toki arvostellutkaan Kari Tolvasta "sähläämisestä". Kansanedustaja ei toki sählää suorassa tv-lähetyksessä.
Totesin vain, että Tolvanen piti (entisenä) poliisina kovasti esitutkintaa suorittavan ja suorittaneen poliisin puolta, mikä on sinänsä T:n tausta muistaen ymmärrettävää.
Tolvanen totesi lähetyksen aluksi, että varmasti poliisi on tässäkin tapauksessa tehnyt tutkinnassa "parhaansa." Tämän termin eli selittelyn merkityksen me kyllä muistamme monien urheilukilpailujen yhteydestä.
Jos katsoo esim. edellä nim. tuntematon/Kuolemannaakka erittelyä siitä, missä kaikissa kohdin poliisi on - hänen mielestään - sössinyt rikospaikkatutkinnassa, niin kyllä poliisin olisi kaiketi pitänyt pystyä Ulvilassa hieman parempaan suoritukseen. Onhan myös jutun syyttäjä arvostellut oikeudenkäynnissä poliisia puutteellisesta esitutkinnasta.
Mettään meni.
Nimimerkki Kuolemannaakka (erään kirjan nimi) luettelonomaisesti esitti mitä kaikkean ON tutkittu. Joillekin nuo dokumentoinnit eivät vain ole riittäviä, toiset olettavat niiden olevan aivan asiallisesti suoritettua rikospaikkatutkintaa.
Jos tämä lauseenne totta on: "Mikäli lehtitietoihin on uskominen, surmapaikalle menneet poliisit tunaroivat ennennäkemättömällä tavalla rikospaikkaa koskevassa tutkinnassa ja jälkien etsinnässä."
Niin kysyisin, eikö eri oikeusasteiden käsittelyssä tai tuomion perusteluissa "sössiminen" ilmi olisi tullut. Nyt asia on ilmitullut vain lööpeissä ja häviöstään harmistuneen syyttäjän kommenteista.
Ps. En ole ko. nimimerkki.
Tuntematon - Tästä opimme, että kommentoijan olisi syytä yrittää esittää asiansa, ei sössien, vaan selkeästi ja täsmällisesti niin, että se tulisi oikealla tavalla ymmärretyksi.
Täytyypä täälläkin kommentoida vielä herra valtakunnansyyttäjää. Hänellä olisi ollut enemmän kuin vaikeuksia prosessioikeuden tentissä. Hänellä olisi ollut vaikeuksia lukiossa ja jopa yläasteella neljätoistavuotiaana. Kaikissa näissä kouluissa olen itse ollut opettelemassa miten Korkein oikeus tekee päätöksensä valitusasioissa.
Oikkarina, eli sinunkin oppilaana, minua ja muita opiskelukavereitani suorastaan hävetti tämän mainitsemani esimerkin kaltainen "tietämättömyys". Kyseinen henkilö edustaa koko syyttäjänlaitostamme ja oikeusvaltiotakin. Helposti ajaudutaan tilanteeseen, että ihminen saattaa pelätä oikeusturvansa takia, kun valtakunnansyyttäjäkään ei osaa kertoa hänen toimenkuvaansa kuuluvista tehtävistä.
Ainakin valtakunnansyyttäjän oma uskottavuus kärsi kolauksen.
Yksi asia, jota ei keskustelusa lainkaan käsitelty, liittyy lasten kuulemiseen todistelutarkoituksessa. OK 17:20 mukaan lähisukulaisia ei voida vastoin heidän tahtoaan kuulla oikeudessa todistajana, ja sama koskee poliisikuulustelua. Miten sellaisten alaikäisten lasten oikeus toteutuu, jotka eivät kehitystasonsa takia pysty itse päättämnään tahdostaan. Voidaanko lasten poliisille antamia kertomuksia oikeastaan lainkaan käyttää todisteena, jos nämä ymmärtävät ilmoittaa, etteivät he halua äidilleen mitään pahaa? Ja mikä on tällaisten kertomusten merkitys, vaikka psykiatrit kuinka vakuuttelisivat, että lasten kertomukset ovat luotettavia (vrt. KKO 2008:68). Voisiko blogisti asiantuntijana valottaa asiaa tältä kannalta?
Nooh, eipä tuossa ohjelmassa kukaan mielestäni totaalisesti itseään nolannut. Maallikko tuskin edes havaitsi mitään ihmeellistä.
Eniten itseäni ihmetytti Utriaisen varsin aiheen vierestä antama vastaus kysymykseen siitä, mitä "ei järkevää epäilystä" tarkoittaa. Hän ei varsinaisesti vastannut kysymyseen lainkaan, jaaritteli vain jotain ympäripyöreää esitutkinnan aloittamisen ja syytteen nostamisen kynnyksistä.
Nissinen puolestaan kompuroi siinä, kun kysyttiin mitä ovat ne "kaikki kolme" perustetta, joilla valituslupaa KKO:sta on haettu. Kysymys siis kosketti yleisesti niitä perusteita, joilla valituslupa ylipäänsä voidaan myöntää. Olisi luullut, että tällaiseen kysymykseen olisi saatu valtakunnansyyttäjältä vastaus kuin siltä kuuluisalta apteekin hyllyltä.
Utriainenkin yritti vähän täydentää, mutta aika heikoksi jäi. Utriainen ei ehkä ole aivan parhaimmillaan tällaisissa tv-keskusteluissa.
Tolvanen antoi varsin hyvän kuvan itsestään, vaikkakin kyllä piti vahvasti "omiensa" puolta. Ymmärrettävää sinänsä. Kuten joku aikaisemmin jo totesi, Sipilän anti keskusteluun oli ehdottomasti paras, ja hän todella vaikutti olevan ainoa, joka oli todella kiinnostunut myös Auerin oikeusturvasta.
En pysty sanomaan, oliko Sipilä aidosti huolissaan Auerin oikeusturvasta vai ei. Minusta media pelaa kuitenkin hyvin kaksinaamaisesti näissä asioissa.
Sehän on juuri media, jonka ansiosta epäillyt, kuten Auer leimautuvat. Ilman mediaa emme tietäisi mitään Auerinkaan jutusta. Media tekee rahaa leimaamalla ihmisiä.
Siksi minua hieman hymyilyttää sen kaltaiset kommentit, kuin Sipilältä nyt kuultiin. Voin olla kyyninen, mutta minusta tuntuu, että media "ostaa" itselleen oikeuden revittelyyn tällaisilla kommenteilla.
Mielestäni viisi vuotta sitten 5- ja 7-vuotiaiden lasten mieli- ja muistikuvat traumaattisista tapahtumista ovat erittäin epäluotettavia. Tuonikäinen elää fabulointivaihetta, jossa kuultu kertomus muuttuu pian mielikuvaksi, ja lapsi kokee asian tapahtuneena tosiasiana. Jos päästään kysymään havaintoja heti tapahtuman jälkeen, luotettavuus voi olla parempi. Kuluneiden viiden vuoden aikana muistikuvat ovat saattaneet moneen kertaan muuttua mielessä ja monenlaisia uusia tulkintoja syntyä.
Ihmettelen asiantuntijoiden luottavaisuutta pienten lasten kertomusten suhteen.
Sorry off topic, mutta asia on ajankohtainen.
Päivän iltalehti kertoo, kuinka ohjaaja Olli Saarela on väärentänyt lääkeresepetin ja yrittänyt saada sillä huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä apteekista.
Lehden mukaan juttu on sen verran selvä, että käräjille ei tarvitse vaivautua.
Ennen vanhaan pikkujuttuja hoidettiin "rankkarilla" mutta nykyisin näköjään menee isommatkin. Mitäpä sitä nyt vaatia kansalaista oikeuden eteen modernissa yhteiskunnassa! Vanhanaikaista nöyryyttämistä ja ajanhukkaa. Tuomion luvusta - oikeudenkäynnin kohokohdasta - suomalaiset virkamiehet (tuomarit) ovat luopuneet jo aikaisemmin.
Seitsemänkymmentäluvulla sosiaalidemokraattinen yhteiskunta alkoi sijoittaa tuomioistuimia kaupungin laitamien halpoihin betoniparakkeihin - yhdessä sossun ja Kelan kanssa. Ihmettelin tuota kulttuuria mutta nyt ymmärrän sen: nämä paperioikeudenkäynnit eivät ansaitse kunniapaikkaa kaupungin keskustasta.
Muutama sana murha-infon keskusteluista.
Murha-infossa ovat asiasta keskustelleet paljolti esitutkintapöytäkirjan ja median varassa - joitakin oikeuden istuntojakin kuultuna. Kahtiajakoista, mutta kyllä rikospaikkatutkinnan laadun kritiikkiin argumentteja löytynee - ainakin näiden lähteiden perusteella. Kuten mm:
- Annelin jalan veritippaa ei tutkittu. Ei tarkoin muitakaan hänessä olevia verijälkiä tai vammoja. Ei myöskään jalkineita eikä kirjattu mitä hänellä oli päällään poliiseja vastaanottaessaan tai sairaalaan mennessään. Poikkeuksena verinen paita.
- Sama pätee toki lapsiinkin.
- Äiti ja lapset olivat yhdessä ennen kuulemisia.
- Verijäljet on yleensäkin kovin niukasti dokumentoitu pöytäkirjan mukaan.
- Huoneisto tutkittiin lähinnä surmahuoneen osalta. Muusta huoneistosta poliisit oikeudessakin enemmänkin muistelivat kuka katsoi minnekin vai katsoiko. Esillä oli mm katsoiko kukaan pakastimeen. Muistiinpanoja ei ollut. Huoneisto oli varsin tavarantäyteinen ja esim olohuoneen matkalaukut ilmeisesti jäi katsomatta. Surmahuoneesta siitäkin esim tuolilla ollut vaatteen verinen jälki huomattiin vahingossa vasta 5vko tapahtumasta. Olohuoneen tasolla olleesta vasarasta kysyttiin vasta ilmeisesti vuosia myöhemmin ( Jukkahan surmattiin astalolla ).
- Talon ulkopuoli tutkittiin vielä suurpiirteisemmin. Kritiikkiä on ollut koska verijälkiä ei nurmelta löytynyt eikä poliisikoirastakaan ollut apua huolimatta verisestä kengänjäljestä surmapaikalla. Varastosta, autosta tai muista mahd. piilopaikoista ei ole mitään mainintaa - ajatella vaikkapa esimerkki josko siellä olisi ollut kriittisiä ruskeita kuituja joita tunkeutujan jättämiksi oletettiin.
- Anneli pääsi kotiin vain muutama päivä surmasta. Ilmeisesti useammankin kerran ja ilman tarkempaa valvontaa. Tyhjensi mm pakastinta, haki kansion jne.
Nämä asiat on olleet esillä ko sivustolla ja tietenkin perustuen em lähteisiin ja varsinkin esitutkintapöytäkirjaan. Josta tietenkin puttui mm liiteaineiston kuvat.
Poliisi toisin sanoen ei voi varmasti sanoa ( tutki myöhemmin vuosien jlk itsekin ) että oliko surmatalossa surma-astaloa, verisiä kenkiä tai suojavaatteita. Olisi ollut hyvä tieto Annelinkin oikeusturvan kannalta.
........
Tästä uudesta tutkinnasta. Satakunnan kansa uutisoi ja kaikki siteerasivat, että seksuaalirikossyytteiden tueksi on kuvamateriaalia. Lehti on toki lähellä tutkijoita jo vuosien saatossa. Seuraavana päivänä kaikki lehdet ( paitsi SK ) siteeraavat kuka mitäkin viranomaista jotka puolestaan kieltävät tämän jopa jyrkästi.
Kieltämättä ihmetytti tv-ohjelmassa asiantuntijoiden häveliäisyys kertoa juridisia peruslähtökohtia. Jäi kuva, että Utriainen ja Nissinen eivät muistaneet, millä perusteilla valitusluvan voi oikein saada.
Myös se, että poliisien myötäpuolet suhtautuivat krittiisesti vastaajan tekemiin selvityksiin ja analyyseihin hälytyskeskuksen puhelinnauhoitteesta, oli outo. Vastaajan avustajan on tietysti myös selvitettävä osaltaan juttua.
Tälläinenkin "tieto" on ollut nyttemmin tarjolla.
Kari Uoti blogi, ilmeisesti ei voi tämän blogistin kollegasta puhua, mutta:
"...Olen perehtynyt Auerin caseen tehdessäni Rekonstruktio-ohjelmaa. Minulla on aika selkeä käsitys tapahtuneesta tai ainakin siitä, että hovioikeus ei ihan täsmälleen härän silmään tuomiollaan osunut..."
"...Jutun ratkaisu piilee lapsissa, he olivat paikalla kun Jukka S Lahtea rei'itettiin puhkomalla silmät ja alavatsa, hakkaamalla päähän isoja reikiä ilman, että rouva kostui lainkaan...."
Nämä silmät ovat olleet esillä vain huhuissa.
Saanko lisätä tämän, nyt kun Satakunnan Kansa muutoinkin kuin lehtenä on liittynyt skeptikkojen suhteen mitä tutkimuksiin tulee. Laulu on saanut keskustelupalstoilla uudet sanat mutta myös nimen:
Porilaisten Farssi.
Eksyn ilokseni tänne sivulle.
Kun kerta on mahdollisuus kysyä niin kysyisin seuraavaa.
Poliisiherrat puhuvat "kiistatonta" kuvatallennetta ei ole...
saattaa silti olla kiistanalainen kuvatallenne ja kaikki on kiistanalaista ,kunnes selvitetään.onko näin ,siis sanaleikkejä.rajusta asiasta...onko mahdollista.
Toinesen kinkkisemmän kysymyksen tekikin jo "anonyymi" koskien lapsien ja omaisien todistus velvollisuutta ja todistuksen todistusvoimaa.
kiitän vastauksesta jo etukäteen ...jos tähän suvaitaan näin ensikertalaisen kysymyksiin vastata.
tallensin sivun kirjanmerkkeihin etten osoitetta kadota
Harvinaisen tylsiä yleensä nuo Uotin jutut, mutta vihjeen perusteella kävin kurkkaamassa hänen Aueria koskevan kirjoituksensa. Ilmeisesti hän tietää asiasta niin paljon, että voitaisiin käyttää jutussa todistajanakin. Mahtava tietolähde poliiseille ja syyttäjäpuolelle. Kaiken lisäksi taitava, hyvällä maulla asioita käsittelevä eksemplaari.
Lähetä kommentti