"Omasta puolestani, pyhästi vakuutan, kunniani ja omatuntoni kautta sekä kaikkien rakkaiden omaisteni nimeen, että en ole syyllistynyt mihinkään rikokseen tässä asiassa!"1. Taksikuski (Taxi Driver) on Martin Scorsesen vuonna 1976 ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva sai kaikkiaan neljä Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, paras miespääosa), jääden kuitenkin voitoitta kaikissa sarjoissa.
2. New Yorkiin sijoittuva elokuva kertoo taksikuskiksi ryhtyneestä yksinäisestä Vietnamin sodan veteraanista, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä pelastaa lapsiprostituoidun (Jodie Foster) sutenöörin kynsistä. Elokuva keskittyy ihmisen eristäytyneisyyteen ja vainoharhoihin. Yksi elokuvan tunnetuimmista kohtauksista on miespääosaa esittävän Robert De Niron yksinpuhelu peilin edessä: "You talking to me?"
3. Todella hyvä leffa ja pääosan esittäjä Robert De Niro oli tässä läpimurtofilmissään suorastaan mainio. Filmistä ei tässä nyt kuitenkaan enempää.
4. Turussa meneillään olevassa oikeussalidraamassa valokeilassa on myös taksikuski. Tarkemmin sanottuna nykyisin helsinkiläinen taksiyrittäjä. Hänelle ei ole varattu näytelmässä sankarin, vaan tylysti konnan osa, sillä hänet on 12.9. julistetulla käräjäoikeuden päätöksellä määrätty vangittavaksi epäiltynä lapsiin kohdistuvista törkeistä raiskauksista ja törkeistä pahoinpitelyistä.
5. Miespuolisen taksikuskin, jonka on kerrottu olevan 48-vuotias, tekijäkumppaniksi epäillään todellista "naispaholaista" - termi on eilisestä Helsingin Sanomista - eli nykyisin Turussa asuvaa Anneli Aueria, joka on ollut Porissa syytteessä miehensä murhasta.
6. Taksiyrittäjä on nyt julkisuuden valokeilassa, mutta vastoin tahtoaan ja muutenkin hieman omituisella tavalla. Häntä koskeva rikostutkinta ja nyt myös oikeusprosessi on nimittäin määrätty ensin poliisin eli tutkinnanjohtajan toimesta ja nyt käräjäoikeuden päätöksellä ehdottoman salaiseksi.
7. Taksikuskin nimeä ei tiedetä ja häntä koskeva vangitsemisprosessi on käyty suljettujen ovien takana. Lisäksi kaikki tapausta koskevat asiakirjat on määrätty pidettäväksi salassa. Tiedetään vain, että oikeuden vangitsemispäätöksen mukaan häntä epäillään todennäköisin syin edellä mainittuihin rikoksiin. - Siitä, mitä todennäköisillä syillä puheena olevassa yhteydessä tarkoitetaan, puhuttiin TV1:n A-Talk-lähetyksessä viime torstaina, mutta oikeaa vastausta ei tuolloin saatu studiossa olevilta huippuasiantuntijoilta. Oikea vastaus mainittuun "tenttikysymykseen" löytyy blogikirjoituksesta 483/23.9.2011, kappale 8.
8. Turussa päämajaansa pitävä Varsinais-Suomen käräjäoikeus päätti tänään maanantaina jatkaa taksiyrittäjän vangitsemista. Pakkokeinolain mukaan vangittavaksi määrätty saa vaatia asian uudelleenkäsittelyä oltuaan vangittuna vangittuna kaksi viikkoa ja tätä mahdollisuutta taksiyrittäjä käytti siis nyt hyväkseen.
9. Taksiyrittäjää epäillään tarkemmin sanottuna törkeästä raiskauksesta, viidestä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä pahoinpitelystä. Kaikki epäillyt rikokset olisivat tapahtuneet syksyn 2007 ja syksyn 2008 välillä Turussa ja Raisiossa. Mies kiistää syyllisyytensä.
10. Käräjäoikeuden istuntoon oli tänään saapunut parikymmenpäinen toimittaja- ja kuvaajajoukko. He saivat kuvata oikeuden eteishuoneessa ja heidän sallittiin jopa kurkistaa sisälle oikeuden istuntosaliin ennen käsittelyn alkamista. Salissa oli kuitenkin kuvaamiskielto.
Lehtiuutisen mukaan "mustaan paitaan pukeutunut tummahiuksinen epäilty istui salin etuosassa, eikä vilkaissut takana olleisiin median edustajiin".
11. Käsittelyn alettua median edustajat komennettiin ulos salista, sillä oikeus päätti käsitellä myös tänään tutkinnallisista syistä vangitsemisistunnon suljetuin ovin. Sekä epäilty taksikuski että ainoastaan videokuvan välityksellä istuntoon osallistunut tutkinnanjohtaja olivat pyytäneet ovien sulkemista yleisöltä.
12. Hyvä, että toimittajat pääsivät sentään oikeuden eteishuoneeseen asti ja saivat kuvata siellä! Jos nimittäin käsittely olisi pidetty korkeimmassa oikeudessa, olisi oikeus voinut olla niin "häijy", että se olisi voinut kieltää kuvaamisen myös eteishuoneessa ja tuomioistuimen muissakin tiloissa.
13. Näin nimittäin tapahtui surullisen kuuluisan nännijutun (KKO 2011:1) käsittelyssä korkeimmassa oikeudessa 7.9.2010. KKO:n jaoston puheenjohtajana mainitussa istunnossa toiminut oikeusneuvos Mikko Tulokas määräsi kuvaamiskiellon myös istuntosalin ulkopuolelle. Tästä päätöksestä on kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta päätöstä ei ole vielä kuulunut ja tuskin vielä vähään aikaan kuulukaan; katso asiasta lähemmin blogi 315/14.9.2010. Kuten tiedämme, oikeuden myllyt nimittäin jauhavat hitaasti ja laillisuusvalvojien myllyt vielä hitaammin.
14. Vaikka epäilty yrittäjä vaatikin käsittelyn käymistä suljetuin ovin, hän esitti toisaalta turkulaisen avustajansa, asianajaja Miikka Hakasen suulla toivomuksen, jonka mukaan jutun asianomistajien nimet julkaistaisiin. Kun toimittajat kysyivät, miksi yrittäjä nyt tuollaisia vaatii, vastasi asianajaja Hakanen näin:
15. "Mielestäni asiaa on turha salata, koska asianomistajat näyttävät olevan aika hyvin koko Suomen ja median tiedossa".
16. Asia selvä. Vaikka emme tietäisi tai muistaisi väitettyjen uhrien nimiä, ymmärrämme nyt, että asianajaja Hakanen tarkoitti väitetyillä lapsiuhreilla Anneli Auerin alaikäisiä lapsia.
17. Mutta kuten arvata hyvin saattoi, käräjäoikeus ei hyväksynyt taksimiehen vaatimusta, vaan päätti salata uhrien henkilöllisyyden, koska on kyse erittäin arkaluonteisesti asiasta
18. Seksuaalirikostutkinnan hieman epätavallisiin ilmiöihin kuuluu myös sekä taksiyrittäjälle että hänen avustajalleen Miikka Hakaselle määrätty ilmaisukielto kaikista Anneli Aueriin ja hänen lapsiinsa liittyvistä asioista. Kiellon mukaan epäilty ja hänen avustajansa saavat kertoa vain epäiltyyn itseään koskevia asioita.
19. Taksikuskin tavoin myös Anneli Auer on lehtitietojen mukaan kiistänyt syyllisyytensä puheena oleviin seksirikoksiin. Yleensä samaan tai samoihin rikoksiin syylliseksi epäiltyjen asiaa käsitellään oikeudessa yhdessä, mutta tässä tapauksessa Anneli Auerin epäillyt rikokset ja niiden käsittely on erotettu taksiyrittäjän osuudesta tässä vaiheessa niin, että kummankin vangitsemisasiaa käsitellään erikseen. Auerin vangitsemisesta tulee tämän viikon perjantaina perjantaina kuluneeksi kaksi viikkoa. Hän on ilmoittanut tulevansa käräjäoikeudessa vaatimaan, että asia käsitellään tuolloin uudelleen.
20. Joten ensi perjantaina sankka toimittajien ja kuvaajien lauma pääsee taas tutustumaan Turun eli Varsinais-Suomen käräjäoikeuden eteistiloihin. Ehkä heille suodaan myös tuolloin mahdollisuus kurkistaa istuntosaliin, mutta itse asia käsitellään varmaankin myös Auerin osalta edelleen tiukasti suljetuin ovin.
21. Seuraavassa edellä mainitusta ilmaisukiellosta hieman lisää. Iltalehden videossa esiintynyt asianajaja Miikka Hakanen vaikutti hieman hämmentyneeltä ja jopa hermostuneelta vastatessaan tätä asiaa koskeviin toimittajien kysymyksiin. Hakanen jakoi kolmen tiedostusvälineen edustajille epäilyn taksimiehen omakätisin selonteon asiasta.
22. Ilmaisukiellon antamisesta päättää esitutkintalain 48 §:n mukaan poliisi, siis esitutkintaa johtava poliisi-tutkinnanjohtaja. Turun tapauksessa ilmaisukiellon on antanut ilmeisesti rikoskomisario Erik Salonsaari. Joissakin lehdissä on mainittu, että Salonsaari olisi vain esittänyt ilmaisukiellon antamista, mutta lain mukaan tutkinnanjohtaja itse määrää sanotun kiellon. Kiellon antaminen on tutkinnanjohtajan harkinnassa.
23. Avustaja Hakanen antoi ymmärtää, että puolustusasianajajalle ETL 48 §:n nojalla annettava ilmaisukielto olisi hyvin harvinainen. Kertomansa mukaan hän ei ole koskaan aiemmin saanut poliisilta tätä kieltoa. Ilmaisukielto tarkoittanee käytännössä sitä, että Hakanen ei saa kommentoida Anneli Auerin tutkintaan liittyviä asioita, jos hän saisi niitä tutkinnan aikana tietoonsa. Hän voi kommentoida vain omaa päämiestään koskevia tietoja. Olisiko ilmaisukiellon antaminen jonkinlainen epäluottamuksen osoitus? Anneli Auerin avustajalle Juha Mannerille vastaavanalaista kieltoa ei tiettävästi ole annettu.
24. Tutkinnanjohtaja voi ETL 48 §:n mukaan antaa ilmaisukiellon, jos esitutkinnassa läsnä olevalle henkilölle (esimerkiksi asianomistajalle, rikoksesta epäillylle, tämän avustajalle tai edustajalle taika todistajalle) ilmaistaan muita kuin häntä itseään tai hänen päämiestään koskevia, tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ennestään ole hänen tiedossaan. Ilmaisukielto tarkoittaa, että kiellon saanut ei saa ilmoittaa puheena olevia seikkoja sivullisille esitutkinnan aikana. Edellytyksenä kiellon antamiselle on, että tällaisten seikkojen ilmitulo tutkinnan aikana voi vaikeuttaa rikoksen selvittämistä taikka aiheuttaa asianosasille tai muille vahinkoa tai haittaa. Kielto voidaan antaa asianosaisen edustajalle ja avustajalle silloinkin, kun hän ei ole ollut läsnä kuulustelussa. Kielto on voimassa enintään kolme kuukautta kerrallaan. Kielto on annettava saajalleen kirjallisena todisteellisesti tiedoksi. Kiellossa on mainittava ne seikat, joita asianomaista kielletään ilmaisemasta, kiellon voimassaoloaika ja seuraukset kiellon rikkomisesta. Kiellon rikkominen rangaistaan salassapitorikoksena tai -rikkomuksena (RL 38:1 ja 2).
25. Ilmaisukieltoa koskevat säännökset ovat hieman epäselvät ja osittain päällekkäiset viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (JulkL) 23 §:n 2 momentin säännökseen. Vm. säännöksen mukaan asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asianosaisen asemansa perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. ETL:n mukainen ilmaisukielto voidaan antaa kenelle tahansa esitutkinnassa läsnä olleelle henkilölle, kun taas JulkL:n säännökset koskevat ainoastaan asianosaista sekä hänen edustajaansa ja avustajaansa. JulkL 23.2 §:n mukainen salassapitovelvollisuus ei ole määräaikainen ja perustuu suoraan lakiin, kun taas ETL:n mukainen ilmaisukielto on määräaikainen ja perustuu erikseen tehtyyn päätökseen ja siis tutkinnanjohtajan harkintaan. JulkL 23 §:n 2 momentti kohdistuu lain mukaan salassa pidettäviin tietoihin, mutta ilmaisukielto voi periaatteessa koskea mitä tahansa julkisuusasteeltaan määrittelemättömiä tietoja.
26. Uudessa esitutkintalaissa (805/2011), joka tulee kuitenkin voimaan vasta vuoden 2014 alusta, ilmaisukieltoa koskevia säännöksiä (ETL 10:5 ja 6) ja niiden suhdetta JulkL 23 §:n 2 momentin säännöksiin on eräiltä osin täsmennetty.
27. Rikostutkijoille ei lain mukaan voida tai ole tarpeen antaa erityistä ilmaisukieltoa. Virkamiehinä heitä koskee salassapitovelvollisuus. Mutta kuten tiedämme, keskeneräisistä rikostutkinnoista vuodetaan kaikista ilmaisukielloista ja salassapitosäännöksistä huolimatta jatkuvasti tietoja medialle. Merkillistä. Ketkä näitä tietoja oikein vuotavat? Asianosaiset, heidän edustajansa, todistajat, avustajat? Vai sittenkin rikostutkijat?
48 kommenttia:
Olipa mielenkiintoisesti ja selvästi esitetty asia. Vaikutelmaksi jäi se, että poliisin jäätyä hovioikeudessa häviölle, poliisi ja syyttäjä yrittävät kostaa tappionsa uudella syyteellä. Juuri näin Virolainen ei tosin kirjoittanut, mutta vaikutelmaksi jäi tämä.
Haluaisin saada tietooni vielä yhden yksityiskohdan. Tarkoitan Turun käräjäoikeiden salaisesti perusteltua päätöstä Auerin uudesta vangitsemisesta. Kuten Virolainen kertoi, jopa korkeimman oikeuden tuomarit ovat vain ihmisiä. Vielä enemmän ihmisiä saattaisivat olla tavalliset käräjätuomarit.
Perusteita vangitsemiselle ei tiedetä. Tiedetäänkö se, miksi vangitseminen oli välttämätönta? Pelättiinkö Auerin hävittävän todisteita vuosia sitten tapahtuneen jutun tiimoilta? Pelättiinkö Auerin poistuvan maasta? Mikä on siis syy vangitsemiseen.
Asiaan saattaa liittyä myös Turun käräjäoikeuden "kunnia". Voiko oikeuden "kunnialle" käydä, jos hovi tekee samoista todisteista täysin vastakkaisen päätöksen verrattuna käräjäoikeuteen? Tunteeko käräjäoikeus "kunniaansa" loukatuksi?
Ajatteluketjun ydin on siinä, mikä käräjäoikeus määräsi Auerin uudelleen vangittavaksi. Oliko käräjäoikeus sama, joka aiemmin tuomitsi Auerin? Oliko vangitsemisoikeudenkäynnissä mukana sama käräjäoikeuden tuomari siinä ryhmässä, joka aiemmin tuomitsi Auerin syylliseksi. Saattaisiko "kunnian" menetys olla syynä sekä tuomioon vangitsemisesta, että sen salaiseksi julistamisesta? Tuomiollahan kaikki "kärsineet" sekä syyttäjä, poliisi että käräjäoikeis saivat "korvauksen" aiemmasta tappioistaan.
Nim. Puolueeton tarkkailija
Auerin murhajuttua käsiteltiin Porissa ja alioikeutena oli Satakunnan käräjäoikeus.
Vangitsemispäätöksen seksuaalirikosta koskevassa esitutkinnassa puolestaan teki toinen alioikeus eli Varsinais-Suomen käräjäoikeus Turussa.
Vangitsemispäätös perustui tutkinnanjohtajan ilmoituksen mukaisesti todennäköisiin syihin AA:n syyllisyydestä, minkä näkemyksen käräjäoikeuden vangitsemisesta päättänyt tuomari hyväksyi.
Erityisenä syynä vangitsemiseen on varmaankin ollut todennäköisyys siitä, että Auer saattaisi vapaa ollessaan hävittää todisteita.
Kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin oli vuonna 2009 huolissaan poliisin tietovuodoista.
- Poliisilla on pääsy moniin henkilörekistereihin - ja niistä sitten puhutaan sivu suun, Schein sanoi Ylen haastattelussa. Scheinin arvelei, että poliisin tietovuodot ovat kahden kauppa. Ne sopivat sekä toimittajille että poliisille.
- Tietovuodoista näennäisesti hyötyy toimittaja, joka saa skuupin, ja ehkä hänen lehteään sitten myydään. Siitä saa päänsilitystä, ja ehkä ylennyksen. Samoin poliisi voi hyötyä tietovuodoista siinä mielessä, että epäilty saadaan leimattua rikolliseksi jo hyvissä ajoin ja ehkä siten helpommin tuomittuakin.
Mitenkähän Auer voisi hävittää todisteita?.Koneet on kanissa poliisilla ja kai kotietsinnässä kotikin myllättiin.? Ja jos filmejä ja kuvia on mailmalla kai nörtit olisi ne jo hakeneet esiin.? Lapset on ties missä, eikä hän voi vaikutta heidän puheisiin tuskin saa edes tavata. Toinen epäilty on samoin putkassa ja ei varmaan voi vesijohtoputkea pitkin tälle morsetella.? Lähtisikö maasta tuskimpa. Ennakoidaanko tässä tuomiota ja sen takia ei lasketa enää vapaalle? Tulee mieleen tuon ensimmäisen kirjoittajan ajatus. Akka poseen hinnalla millä hyvänsä muutenhan poliisin ja syyttäjän toimintaa tapauksessa nauravat ne kuuluisat hevosetkin. Olisiko tämä virkakoneiston uskottavuuskysymys.? Kun on kysymys virkakoneiston uskottavuudesta niin siinä tuppaa tuo yksilön oikeusturva olevan jumbosijalla kun punnitaan kumpi on painavampi asia.
Rikostutkija voi määrätä puolustusasianajajalle ilmaisukiellon.
Kenen pitäisi määrätä rikostutkijalle vuotokielto?
Onkohan Anneli Auerin avustajalle määrätty vastaavanalainen ilmaisukielto kuin taksikuskin avustajalle?
Eikö taksiyrittäjän nimi selviä juttuluettelosta, joka on oikeuden ovella?
Vangitsemisiat taidetaan aina käsitellä yksittäin, vaikka kysymys olisi tekijäkummppaneista?
Viime viikolla Satakunnan Kansa kertoi, että "sen saamien tietojen mukaan" poliisilla olisi hallussaan "kiistaton kuvatodiste", joka liittyisi Anneli Auerin epäiltyihin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.
Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Erik Salonsaari ei ole kiistänyt väitettä, vaan on sanonut, että hän ei lausu siihen "yhtään mitään." Salonsaaren mukaan hän "ei vahvista tällaisen todisteen olemassaoloa."
Mistähän SK olisi "saanut", kuten lehti kertoi, tiedot mainitusta "kiistattomasta kuvatallenteesta."
Olisiko ko.tieto tullut lehdelle täysin "yllättäen ja pyytämättä"? Miksi tutkinnanjohtaja ei kiistä lehden väitettä?
Vaikea uskoa, että tieto olisi vuodettu lehdelle epäillyiltä tai heidän puolustajiltaan.
Varmaankin taksikuskin nimi on juttulistassa, sillä onhan se sentään julkinen tieto. Ainakin nimi on median tiedossa, koskapa se on kertonut julkisuuteen jo lähes "kaiken", mitä miehestä tiedetään. Omat eettiset ohjeet kuitenkin estävät mediaa kertomasta tässä vaiheessa miehen nimeä julkisuuteen.
Julkinen tieto olisi myös vangitsemisesta päättäneen käräjäoikeuden tuomarin nimi. samoin sen syyttäjän nimi, jonka on ilmeisesti määrätty "mainion" esitutkintayhteistyön nimissä "seuraamaan" jutun esitutkintaa.
Tulee mieleen Orvokki Lylyksen tapaus vajaan 30 vuoden takaa. Siinähän syytetyä alettiin mustamaalata voimakkaasti ja menneisyydestä vedettiin itse rikoksen suhteen epärelevantteja yksityiskohtia.
Orvokki Lylyshän tuomittiin Korkeimmassa Oikeudessa äänin 3-2 elinkautiseen vankeuteen. Huonoa tuuria arpajaisissa ! Istui 10,5 vuotta ja ei suostunut anomaan armoa koska piti itseään syyttömänä. Joukko huomattavia kansalaisia , edesmennyt prof. Pekka Koskinen etujoukoissa , kuitenkin laati armon anomuksen Orvokin puolesta.
Vakavia asioita.
Tuo Lylyksen-murhajuttu oli monessa suhteessa erikoinen ja mielenkiintoinen. KKO:n ratkaisusta ei ole vielä kulunut anonyymin mainitsemaa 30 vuotta, sillä KKO:n tuomio on annettu 15.10.1985.
KKO:n tuomio syntyi todella äänin 3-2, enemmistöön kuului mm. oikeusneuvos Olavi Heinonen.
Erikoista KKO:n ratkaisussa oli mm. se, että KKO ei halunnut julkaista ratkaisuaan vuosikirjassaan, joten tuomiota ja asiaa ei virallisen näkemyksen mukaan pidetä ennakkopäätöksenä, jolla olisi pyritty ohjaaman oikeuskäytäntöä vastaavanlaisissa.
Kyse oli "vain näytöstä", mutta luulisin, että asian eli tapauksen julkaisemattomuuteen vaikutti se, että syntyi täpärän äänestyksen tuloksena.
KKO:n Lylys-jutun tuomio on ensimmäisiä ratkaisuja, jossa KKO pyrki avoimesti perustelemaan ristiriitaista näyttöä. Näyttö perustui ns. aihetodisteisiin.
Tunnetuksi KKO:n perusteluista on tullut seuraava lauma, joka lienee lähtöisin juuri Olavi Heinosen kynästä:
- Täyttä varmuutta syytetyn syyllisyydestä ei siten voida esitetyn selvityksen perusteella saada, muta sitä tuomitseminen ei edes henkirikosta koskevassa jutussa edellytä. Syytetyn syyllisyyden tueksi esitetyt seikat muodostavat kokonaisuutena varsin vahvan ja uskottavan näytön hänen syyllisyydestään."
Erityisen jälkimmäinen virke on ongelmallinen ja varsin vahvasti intuition merkitystä viittaava. Mutta tuohin aikaan tuomioiden perusteluissa Suomessa ei vielä käytetty lauseketta (oikeastaan fraasia) "ei järkevää epäilyä syyllisyydestä" eikä todistusharkinnassa poissuljentametodia.
Olen kirjoittanut KKO:n Lylys-jutun tuomiosta tuomion perustelujen kannalta kirjassa Virolainen -Martikainen, Pro et contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä (2003) s. 261-263.
Asianajajan salassapitovelvollisuudesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta erikoinen on tuo "pikku lisä", minkä ilmaisukielto asiaan tuo.
Ilmaisukiellosta on sinänsä ihan asianmukainen säännös laissa, mutta ongelmalliseksi sen tekee - jos ei monilla muilla perusteilla - etenkin se, että kyseiseen kieltoon ei ole muutoksenhakuoikutta. Näin ollen tuomioistuin ei - kuten ehkä virheellisesti voidaan uutisoinnista voidaan tulkita - määrää asiasta tai käsittele sitä millään tavalla.
Jutusta kertominen ulkopuolisille ei varmaan lähtökohtaisesti ole edes kärkikymmenikössä niiden asioiden osalta, joihin puolustaja kiinnittää huomiota, mutta on varsin erikoista, että tällaisia kieltoja edelleen määrätään.
En tunne jutun faktoja, mutta tuntuu tosiaan varsin erikoiselta toiminnalta tutkinnanjohtajalta. Eipä siinä, kaikkia keinoja voi - ja toki joissakin tapauksissa pitääkin - käyttää, jotta totuus tulisi ilmi. Asianajajalle määrätty ilmaisukielto tosin harvemmin voi toteuttaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, etenkin kun muistetaan se, että asianajajalla on muutenkin ns. "lörpöttelykielto" ja huomataan, että asianajajalla nykyisten tapaohjeiden, ja myös yleisemmän oikeusperiaatteen mukaan, tulee olla oikeus kommentoida mielenkiintoista ja debattia herttävää oikeudenkäyntiä.
Jotta asia ei jää epäselväksi, tarkoitan yleisemmällä oikeusperiaatteella ennen kaikkea ns. aseiden yhtäläisyyttä, joka nykyisin vähän näyttää jäävän unholaan.
Epäillyn taksiyrittäjän avustaja
asianajaja Miikka Hakanen jakoi todellakin muutamille median edustajille (= HS, Iltalehti ja Ilta-Sanomat) käräjäoikeuden tiloissa monisteen asiakkaansa käsin kirjoittamasta tiedotteesta.
Itse allekirjoittamassaan kirjeessä mies vakuuttaa syyttömyyttään rikokseen. Hän kertoo elämästään, kotietsinnöistä ja suhteestaan läheisiinsä. Erityisen tarkasti hän kertoo syyskuun 8. päivästä, jolloin hänet otettiin kiinni kotoaan.
Epäilty sanoo tiedotteessaan kokevansa oikeusturvaansa loukatun ja toivoo, että hänen syyttömyytensä selviäisi myös poliisille pian.
Jos taksinkuljettajan asianajajalla oli kielto (pätevä) ilmaista seksuaalirikosten asianomistajia, niin hän rikkoi mielestäni sitä kiistatta. Viittaus siihen, että "kaikkihan sen jo tietää tms". kertoo luonnollisesti sen, että kyse on Auerin lapsista.
Pointtini siis: nähtäväksi jää puuttuuko poliisi tai - mikä ehkä mielenkiintoisempaa - asianajajaliitto asiaan.
Jos faktapuoli menee, kuten edellä on kuvattu, asianajajan rikettä ei mielestäni voi katsoa ihan läpi sormien.
Poliisi siis voisi, paitsi määrätä asianajajalle ilmaisukiellon, myös rangaista advokaattia kiellon rikkomisesta?
Niinkö, anonyymi? Eiköhän tuo nyt sentään mene hieman liian pitkälle.
Tutkinnanjohtaja voi toki tehdä rikosilmoituksen, jos katsoo advokaatin lausumallaan syyllistyneen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen.
Mutta enpä oikein usko, että näin pitkälle mennään. Taksikuskin avustaja ei kertonut lapsiuhrien nimiä eikä mitään itse asiaan liittyvää. Kyse ei minusta ole ilmaisukiellon rikkomisesta, jos hän toteaa faktisesti todella jo lähes kaikkien tiedossa olevan asian, eli sen, että ainakin Auerin lapset ovat väitettyjä uhreja.
Avustaja Hakanen sanoi, että hänen päämiehensä ei ole tyytyväinen poliisin Hakaselle määräämään ilmaisukieltoon katsoen sen loukkaavan hänen oikeuttaan. Hakanen mainitsi jotakin myös siitä, että hän aikoisi valittaa päätöksestä.
Mutta kuten jo tuli esille, tutkinnanjohtajan ko. päätöksestä ei voi valittaa käräjäoikeudelle tai muuallekaan.
Kantelun tutkinnanjohtajan esimiehelle ja laillisuusvalvontaviranomaiselle voi tehdä, mutta tuskinpa sekään johtaa tulokseen. Kantelun käsittely esim. oikeusasiamiehen tykönä kestänee sitä paitsi niin pitkään, ettei kantelulla olisi mitään käytännön merkitystä.
Mutta tästäkin episodista taas kerran nähdään, miten tärkeää olisi, että esitutkinnan johdossa olisi syyttäjä eikä poliisi. Syyttäjä päättäisi silloin myös ko. ilmaisukiellosta.
Näistä Virolaisen perusteellisista ja perustelluista selvityksistä tulee lukija hyvälle mielelle, kun purevan ivankin sivallukset osuvat täysin kohdalleen.
Avustajalle määrätty ilmaisukielto näyttäisi olevan osoitus siitä, että Turun "seksijutun" ja Ulvilan murhajutun tutkinnalla on tietty yhteys keskenään.
Mikko Paatero on Turun sanomien uutisjutun mukaan kieltäytynyt lausumasta lehdistölle poliisin määräämästä ilmaisukiellosta "yhtään mitään."
No, jo on aikoihin eletty!
Kun törkeästä raiskauksesta, joista taksikuskia ja Annelia nyt epäillään, minimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta, vangitseminen ei ko. rikoksen osalta edellytä pakkokeinolain tarkoittamia erityisiä edellytyksiä eli esimerkiksi todisteiden hävittämisen vaaraa.
Käräjäoikeuden päätöksen mukaan syyte on nostettava viimeistään (vasta) joulukuun alkupuolella. Epäiltyjä aiotaan siis pitää todella pitkään häkissä. Tutkinnanjohtaja on arvellut, että tutkinta valmistuisi vasta ensi tammikuussa.
No, tuohon mennessä tutkinta lienee jo saavuttanut tarkoituksena myös Ulvilan murhajutun kannalta asiaa tarkastellen, jos KKO myöntää siinä syyttäjälle valitusluvan.
Jos nyt syytteessä olevat ovatkin syyttömiä, asia on täysin selvä ja sen mukainen mitä ensimmäinen kommentoija siitä arveli.
Ehkä se eräs vihreä ei niin väärästä asiasta kirjoittanutkaan..
Tarkoittikohan anonyymi "eräällä vihreällä" Osmo Soininvaaraa, jota on tituleerattu "Suomen ehkä viisaimmaksi poliitikoksi"?
Soininvaara väitti lokakuussa 2009 julkisesti, että myös Suomessa "poliisi vuotaa kuin seula" ja
"tekee rahaa tietovuodoilla".
Osmo Soininvaaran mielestä poliisit voisivat ottaa terveydenhuollosta mallia.
Soininvaaran mielestä kaikki poliisit eivät suinkaan syyllisty tähän, mutta joukkoon mahtuu niitä, jotka juoksevat rahan perässä.
Soininvaara kertoi, että eräs suuren sanomalehden rikostoimittaja maininneen hänelle, että nämä ovat suorastaan maanvaiva. Kun joku tällainen julkisuuden henkilö joutuu tutkimuksen alaiseksi, niin useampi poliisi soittaa kilvan, että kuka pääsee myymään tämän tarinan.
Soininvaara arveli haastattelussa, etteivät rahasummat ole suuria.
- Tarjonta ylittää kysynnän, että kun ne kilvan tyrkyttävät tätä, niin ei kai siitä paljon voi pyytää.
Hänen mielestään poliisi voisi toimia samalla tavalla kuin on tapana terveydenhuollossa.
- Että jok'ikinen konstaapeli ei pääse katsomaan kaikkia caseja ja jokaisesta katsomisesta jää jälki, että kuka käy katsomassa. Jos ajatellaan terveydenhuoltopuolella, että henkilö on psykiatrisessa hoidossa, niin ei sitä koko sairaala tiedä, Soininvaara tokaisi.
Soininvaaran purkauksen johdosta Mikko Paatero, tietenkin, kiirehti "hätiin" ja selitti, että vaikka poliisi vuotaisikin kuin seula, kukaan poliisi ei ole hänen tietensä ottanut rahaa tietovuodoista.
Niin, Paaterohan tuonkin asian toki heti tietää! Hänhän "tiesi" senkin, ettei Kauhajoen komisario ollut syyllistynyt mihinkään laittomaan tekoon jättäessään murha-aseen koulusurmaajan käsiin.
Paatero lupasi Soininvaaran puheiden perusteella, että poliisissa otetaan käyttöön samanlainen lokijärjestelmä kuin terveydenhuollossakin, mitä S-vaara ehdotti.
Kuka tietää, onko poliisissa otettu käyttöön mainitunlainen lokijärjestelmä?
"Mutta kuten jo tuli esille, tutkinnanjohtajan ko. päätöksestä ei voi valittaa käräjäoikeudelle tai muuallekaan."
Kun kotimaiset valitus- ja oikeusturvakeinot on käytetty, on suora tie Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tässä tapauksessa oikeutta käydään aktiivisesti lehtien palstoilla, jopa valtakunnansyyttäjä on ollut tiedotusvälineissä. He katsovat asiaa siltä kannalta, että jokaisella on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.
Tuon lisäksi jokaisella on lähtökohtainen oikeus julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Voiko nyt todeta, että tutkinnanjohtaja on tehnyt päätöksen ilmeisen riippumattomasti ja puolueettomasti? Tutkinnanjohtaja on yksipuolisesti rajoittanut syytetyn oikeusturvakeinoja ja ilmaisunvapautta itseään ja omaa vapauttaan olennaisesti koskevasta asiasta. EIT on ratkaisuissaan antanut sananvapaudelle huomattavan painon, nyt tuntuu, että Suomen viranomaiset ja oikeusjärjestelmä hakee taas verta nenästään. Vastaaja ei pysty kyseenalaistamaan perustuslaissakaan määrättyjen vapauksien rajoittamista.
Eräs toimittaja - Satakunnan Kansassa muuten - kommentoi heinäkuun lopulla 2011 Osmo Soininvaaran parin vuoden takaisista lausuntoa "poliisi vuotaa kuin seula" näin:
- Kansanedustajan lausunto löyhkää pahasti liioittelulta, mutta salaista tietoa on toki kulkenut poliisilaitoksilta toimituksiin ja rahaakin joskus päinvastaiseen suuntaan.
Ilmaisuvapauden rajoituksella, jonka lainsäätäjä on Suomessa hyväksynyt - hyväksynyt myös uudessa esitutkintalaissa - näyttäisi kuitenkin olevan ko. ETL 48 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa sinänsä järkevä tarkoitus.
Järjestelmä olisi toki uskottavampi, jos määräyksen antajana ei olisi tavallaan puolustuksen vastapuoli eli poliisi, vaan esim. esitutkintaa "seuraamaan" määrätty syyttäjä tai sitten tuomioistuin.
Varsinais-Suomen käräjäoikeudesta äsken kyselyn johdosta saamani ilmoituksen mukaan Auerin ja taksikuskin kahdessa ensimmäisessä vangitsemiskäsittelyssä oikeuden kokoonpanoon kuului puheenjohtaja, jona toimi käräjätuomari Iris Rapeli. Eilisessä taksikuskia koskevassa istunnossa asiasta päätti käräjätuomari Kimmo Simola.
On hyvä tietää päätöksen tehneen tuomarin eikä vain vangitsemisvaatimuksen esittäjän nimi, jottei syntyisi mielikuva, jonka mukaan oikeus toimisi asiassa ainoastaan vaatimuksen esittäneen poliisin kumileimasimena.
EIT:n ratkaisuissa tarkoituksen yli taitaa kuitenkin mennä johtaako lainkäyttö sopimuksen rikkomuksiin. Tässä on helppo todeta, että oikeusturvakeino henkilön sananvapauden puolesta on hyvin rajallinen. Nyt kun viranomaiset pidättävät itsellään yksinoikeuden kertoa asiasta, voi kysyä aiheellisesti, ketä sananvapaus on säädetty palvelemaan? Mm. valtakunnansyyttäjä rajaa tapauksia TV-lähetyksessä irti toisistaan samalla kun vastaaja ei voi ilmaista hänen julkisuuteen päästämistään lausunnoista päätellen vastakkaista näkökulmaansa avustajansa välityksellä.
Mietin, että jos EIT käsittelisi asiaa ja valtakunnansyyttäjän esiintyminen TV:ssä olisi osana sitä, minkähänlaisen kuvan se TV-esiintyminen antaa kotimaisesta lainkäytöstä? Syyttömyyttä, jonka luulisi olevan yksi perusasioista pyöritellään niin kuin se ei olisi kotimaisessa laissa aivan selvä. No on se Suomessa sentään kirjattu esitutkintalakiin.
Jutussa on kyse paitsi juridiikkasta myös arvostelukyvystä tai sen puutteesta. Puolin ja toisin.
Asianajaja Miikka Hakanen on tämän päivän lehden mukaan ollut määrätietoinen vaatimuksessaan uhrien nimien julkistamisesta. Hän on pettynyt, kun vaatimus ei ole mennyt läpi.
Auerin lasten nimiä ei ole käsittääkseni julkaistu tähän mennessä missään, enkä ainakaan itse tiedä, onko heillä esimerkiksi sama sukunimi kuin äidillä.
Miksi asianajaja katsoo, että näiden lasten nimet - joiden arvellaan joutuneen vakavien rikosten kohteeksi - pitäisi olla jokaisen suomalaisen tiedossa. Jos nimet päätyvät sähköisille nettisivuille, juttu on kenen tahansa googlattavissa ehkä läpi lasten koko elämän. He eivät pääse siitä koskaan eroon.
Tässä asiassa asianajaja Miikka Hakasen arvostelukyky on pettänyt mielestäni pahemman kerran.
On toki perusteltua, että seksuaalirikosasioissa, joissa asianomistajat ovat lapsia, asianomistajan nimet salataan asian arkaluontoisuuden takia.
Mutta otettaisiinko nyt kuitenkin rauhallisesti ja katsottaisiin, mitä laki asiasta sanoo?
Monenlaisia sangen kiihkeänluonteisia mielipiteitä vangitun taksimiehen ja hänen avustajansa eilisestä "tempauksesta" on tänään mm. Ilta-sanomissa esitetty eräiden "päivystävien" professoreiden ja korkeiden syyttäjä- ja poliisivirkamiesten toimesta. Mutta kuten viime torstain A-Talk lähestys osoitti, olisi kuitenkin syytä ennen kaikkea perehtyä siihen, mitä laki sanoo.
Vai mitä?
YTJulkL 2 luvussa säädetään ns. diaaritietojen eli oikeudenkäyntiä koskevien perustietojen julkisuudesta. Nämä säännökset koskevat, niin olen ymmärtänyt, myös ennen oikeudenkäyntiä käsiteltäviä pakkokeinoasioita. Pakkokeinoasiassa asianomistajan nimi kuuluu mainittuihin perustietoinen, jotka ovat pääsäännön mukaan julkisia.
Poikkeuksena laissa (YTJulkL 2 luvun 6 §:n 1 kohdassa säädetään, että tuomioistuin voi määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, joka koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa.
Toisin sanoen asianomistajan henkilöllisyys ja nimi eivät ole edes lasta koskevassa seksuaalirikosjutussa ja sellaista asian pakkokeinoasiassa ehdottomasti eli suoraan lain nojalla salassa pidettäviä, vaan tämä edellyttää tuomioistuimen kussakin tapauksessa antamaa erillistä määräystä.
Tässä tapauksessa käräjäoikeus on, mikäli on uskominen tänään I-S:ssa haastateltua tutkinnanjohtaja Erik salonsaaren lausuntoa, yleismääräyksen, jonka mukaan vangitsemisasian oikeudenkäynti ja siihen liittyvä asiakirja-aineisto on määrätty salaisiksi.
Tässä määräyksessä puhuttaisiin siis pyöreästi vain "asiakirja-aineistosta", millä määritelmällä käräjäoikeus on varmaankin tarkoittanut myös edellä mainittuja diaari- eli perustietoja.
Käsitteellisesti diaaritiedot ja niiden julkisuus on kuitenkin YTJulkL:ssa erotettu varsinaisten oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta.
Olisi siten paikallaan, että käräjäoikeus olisi tai vielä asian jatkokäsittelyssä selvyyden vuoksi toteaisi, että mainittu salassapitomääräys koskee myös asianomistajien nimiä ja muita henkilötietoja.
Kun asianomistajien nimien julkisuus tai salassapito on siis tuomioistuimen harkinnassa, on vangittu tai hänen avustajansa voinut kyllä ottaa kysymyksen asianomistajien nimien julkisuudesta esille, jos asia on jäänyt hänelle käräjäoikeuden päätöksen jälkeen jotenkin epäselväksi.
Tänään Ilta-Sanomissa on esitetty todella ihmetteleviä lausuntoja professoreiden, valtakunnansyyttäjän, kansanedustaja-komisarion ym, taholta liittyen vangitun taksimiehen pyyntöä, jonka mukaan oikeuden tulisi julkistaa asianomistajien nimet.
Itä-Suomen proffa Matti Tolvanen "ei ole koskaan kuullutkaan aiemmin vastaavasta pyynnöstä." Tolvanen pitää pyyntöä "todella erikoisena."
SAL:n ex-puheenjohtaja Riitta Leppiniemi pitää taksimiehen vaatimusta "ennenkuulumattomana."
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on "ymmällään" ko. pyynnöstä ja sanoo, ettei hänen tiedossaan ole "vastaavaa."
Rikosylikomisiarius, kansanedustaja Kari Tolvanen (kansallinen kokoomus), toinen A-Talk -mies siis, panee vielä paremmaksi ja sanoo pitävänsä taksimiehen ja hänen avustajansa pyyntöä "pöyristyttävänä."
Siis: pyyntö olisi näiden korkeasti oppineiden huippuasiantuntijoiden mielestä "erikoinen", "ennenkuulumaton," "ällistyttävä" ja jopa "pöyristyttävä."
Kuitenkin, niin kuin edellisessä kommentissani selvitin, asianomistajan nimen salassapito on lain mukaan, rikostyypistä riippumatta, aina tuomioistuimen harkinnassa, eli oikeus joutuu jokaisessa tapauksessa erikseen harkitsemaan ja päättämään, julistetaanko asianomistajan henkilöllisyys salassa pidettäväksi.
Jos siis rikoksesta epäilty ottaa sanotun kysymyksen esille, jos se on jäänyt hänelle käräjäoikeuden kenties hieman epäselvästi ja pyöreästi muotoileman päätöksen jälkeen epäselväksi, niin onko kyse todella kyse kovin "pöyristyttävästä" tai "ennenkuulumattomasta" pyynnöstä?
Täh?
Näyttää siltä, että em. huippuasiantuntijat ovat kiihdyksissään ja iltapäivälehden "tarpeita" kilvan tyydyttääkseen sekoittaneet keskenään kaksi eri asiaa, eli rikoksesta epäillyn pyynnön, mihin tällä on oikeus oli tulos mikä tahansa, ja itse substanssia koskevan kysymyksen.
Jäitä hattuun, hyvät h-asiantuntijat!
Nämä edellä mainitsemani neljä huippuasiantuntijaa ihmettelevät motiivia, joka vangitulla taksimiehellä voisi olla pyynnölleen, jota asiantuntijat kilvan moittivat.
Ehkäpä hän on tuon motiivin oikeudelle kertonut, mistä me sen tiedämme, kun prosessi on täysin salainen.
Julkisuudessa on tutkinnanjohtajan taholta sanottu, että poliisi tutkii, olisiko seksirikoksen lapsiuhreja "vielä lisää."
Ajatellaanpa esimerkiksi mahdollisuutta, että rikoksesta epäillyllä on omia alaikäisiä lapsia. Jos tuollainen vihje on tutkinnanjohtajan toimesta esitti julkisuudessa, voi vangitulla olla intressiä kertoa ja viestittää läheisilleen, ettei häntä ainakaan epäillä omien lastensa hyväksikäytöstä.
En siis menisi edellä mainittujen "huippujen" kiihkeästi ilmaisemin tavoin ja sanamuodoin tuomitsemaan vangitun pyyntöä ja häntä itseään "alimpaan hornan kattilaan", jos hän tullut esittäneeksi mainitun pyynnön, vaikka se kuulostaakin kieltämättä hieman epätavalliselta.
Mitähän nuo neljä "huippua" itse mahtaisivat suhtautua tilanteeseen, jos poliisi tulisi herättämään heidät kesken unien, aloittaisi samalla raivokkaan kotietsinnän ja nappaisi heidät saman tien poliisiasemalle ja paiskaisi häkkiin? Ja jos poliisi vielä kaikenhuipuksi määräsi heille ja heidän avustajilleen saman tien ilmaisukiellon ja ilmoittaisi, että "tässä nyt mennään tällä tavalla ilmeisesti ensi talveen asti"?
Mitä se laki oikein sanookaan?
YTJulkL 4 §:ssä määritellään se, mitä "perustiedoilla" laissa tarkoitetaan. Vangitsemisasiassa asianosaisia ovat vangitsemista vaativa poliisi ja vangittavaksi vaadittu. Syyteasian (mahdollinen) asianomistaja on vangitsemisasiassa sivustakatsojan roolissa. Hän ei ole vangitsemisasian asianosainen, eikä hänen henkilöllisyytensä siten kuulu vangitsemisasian perustietoihin.
Että eivät ne päivystävät asiantuntijat nyt niin väärässä tällä kertaa olleetkaan.
YTJulkL 4 §:ssä kyllä määritellään, mitkä ovat ns. diaaritietoja eli oikeudenkäynnin perustietoja. Siinä mainitaan, ainakin minun vuodelta 2007 olevan painoksen mukaan, että perustietoihin kuuluvat myös "asianosaisen yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot", jotka ovat siis (pääsäännön mukaan julkisia.
Tuossa lainkohdassa ei tarkemmin mainita, ketkä ovat vangitsemisasian asianosaisia tai sitä, että asianomistaja ei ole asianosainen.
YTJulkL 6 §:ssä on mainitsemani säännös siitä, milloin rikosasian asianomistajan henkilöllisyys voidaan määrätä salassa pidettäväksi.
Myöskään vangitsemista koskevassa PKL 2 luvussa ei taida olla säännöstä siitä, keitä pidetään vangitsemisoikeudenkäynnin asianosaisina.
Oikeuskirjallisuudessa voi toki olla tarkempia määritelmiä, keitä pidetään vangitsemisoikeudenkäynnin asianosaisina ja keitä kutsutaan saapumaan sanottuun oikeudenkäyntiin.
Turun tapauksessa käräjäoikeus on tutkinnanjohtajan mukaan antanut salassapitomääräyksen, jonka mukaan asiakirja-aineisto on salainen.
Tällöin voidaan lähteä siitä, että käräjäoikeuden määräys perustuu nimenomaan YTJulkL 6 §:ään.
Huomattakoon vielä, että myöskään Ilta-Sanomien tänään haastattelemasta neljästä asiantuntijasta kukaan ei maininnut sitä, että pakkokeinoasiassa ja vangitsemisoikeudenkäynnissä asianomistajaa ei pidetä asianosaisena.
Jos kerran ko, seikka eli kysymys asianomistajan asianosaiskelpoisuudesta vangitsemiskäsittelystä on mennyt "ohi" kyseisiltä asiantuntijoilta, niin onko siten kohtuullista moittia myöskään vangittua taksimiestä ja hänen avustajaansa asiaintuntemattomuudesta tai "pöyristyttävyydestä"?
Pakkokeinolaissa ei tosiaan ole säännöstä, jossa nimenomaisesti säädettäisiin,ettei asianomistaja ole vangitsemisoikeudenkäynnin asianosaisen. Asiasta ei kuitenkaan pitäisi olla mitään epäselvyyttä nykyisen PKL 1:15:n (tai tulevan PKL 2:6:n perusteella).
Syyteasian käsittelyssä asianosaisen henkilöllisyyden julkisuus on sitten järjestetty juuri niin kuin palsturi kuvasi.
Asiamiehen ja asianosaisenkin sanavapautta kaventavan ilmaisukiellon voi saattaa ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavaksi EIS:n 13 artiklan kannalta. Sananvapauden rajoitusta sisältävää ilmaisukieltoa ei voi saattaa minkään riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi Suomessa, vaikka 13 artikla sitä edellyttää.
Käytäntö on sellainen kuin anonyymi totesi. PKL 1.15:ssäkin säädetään tosin vain vaatimuksen esittäjän ja vangittavaksi vaaditun läsnäolosta oikeudessa. Oikeus vangitsemisvaatimuksen esittämiseen on vain ao. viranomaisella.
Seksuaalirikoksilla, jollaisista nyt on kyse, on joka tapauksessa asianomistaja eli väitetyn rikoksen uhri ja hänen henkilöllisyytensä on vangitsemisasian käsittelyssä vaatimuksen esittäjän tiedossa ja tullut varmaankin myös oikeuden tietoon.
Vaikka rikoksen uhri ei ole asianosaisen asemassa vangitsemisoikeudenkäynnissä, on häntä kuitenkin periaatteessa mahdollisuus kuulla todistelutarkoituksessa jo tuolloin, vaikka tämä on käytännössä harvinaista. En tarkoita tällä ko. Turun tapausta.
Minun kritiikkini kohdistui siihen kärkevältä tuntuvaan tapaan, jolla em. mainitut oikeusoppineet ilmaisivat halunsa leimata vangitun taksimiehen ja hänen avustajansa ko. vaatimuksen "ennenkuulumattomaksi" tai "pöyristyttäväksi."
Asiantuntijat tuntuivat muodostavan kantansa ja "norminsa" lähinnä sillä perusteella, etteivät he ole "koskaan aiemmin kuulleetkaan moisesta vaatimuksesta."
Mutta jos henkilön vapaus on riistetty perusteella, jota asianomainen ei itse lainkaan ymmärrä, tai jos vapaudenriiston konkreettisia syitä ei haluta hänelle ilmoittaa, on kyllä syytä varautua myös epätavallisilta tuntuvien vaatimusten esittämiseen.
Mikään ei olisi käsittääkseni estänyt taksimiestä tai hänen avustajaansa sanomasta, että asianomistajina tutkittavassa rikosjutussa eivät ole hänen omat lapsensa. Kas kun asianajanja Hakanen ei tätä hoksannut.
Sen sijaan en ole havainnut, että hän olisi perustellut millään tavalla sitä, miksi hänen pitäisi saattaa mahdollisten uhrien nimet julkisuuteen.
Ulvila-Turku-Raisio -tapauksen asianomistajat ja heidän avustajansta ovat olleet toistaiseksi viisaasti hiljaa. Vaikka Jukka Lahden veljeä on epäilty muun muassa rahanahneeksi juonittelijaksi (elatuskorvaukset lapsista).
Syytettyjen oikeusturvasta saa toki sauhuta, mutta uhrien oikeusturva ei näköjään vieläkään jaksa kiinnostaa.
Minä en toki tiedä, miksi vangittu taksimies olisi halunnut oikeuden paljastavan asianomistajien nimet.
Esitin vain olettamuksen, mikä voisi, ei siis juuri Turun tapauksessa, vaan yleensä vastaavanalaisessa tapauksessa olla ao. pyynnön motiivina.
Koska vangitulla ja hänen avustajallaan on puhekielto, he eivät ehkä siksi katso voivansa kertoa julkisuudessa tarkempaa syytä pyynnölleen.
Iltapäivälehdessä julkaistussa vangitun käsin kirjoittamasta "tiedonannosta" on mustattu juuri se kohta, jossa vangittu lehden mukaan kirjoittaa suhteestaan tapauksen asianomistajiin.
Uhrien oikeusturvasta on ainakin tällä tavoin pyritty huolehtimaan.
Onko olemassa "TODENNÄKÖINEN SYY" määrätä johtava syyttäjä viranomainen(Nissinen) lukemaan tätä blogia? Kun hän julkisesti tiedottaa ettei ymmärrä "todennäköinen syy"-määritelmää, jotain tulisi tehdä. Nim.L.H. Hoppu
On tämä uskomaton tyyppi tämä Itä-Suomen professori, tämä Matti Tolvanen!
Tänään Tolvanen moittii vangittua taksimiestä ja hänen avustajaansa siitä, että Ilta-Sanomat julkaisi miehen avustajansa välityksellä eilen kolmelle tiedotusvälineelle esittämän kirjeen lähes kokonaan:
– Tietyllä tavalla herättää kysymyksiä, että tällaiseksiko tämä menee, että aletaan puolustautua julkisuuden kautta, Tolvanen sanoi Uudelle Suomelle.
Ilta-Sanomat julkaisi käsin kirjoitetun kirjeen kokonaisuudessaan. Kirjeestä oli sensuroitu vain ne kohdat, jossa mies puhui asianomistajista.
Mutta samassa Ilta-Sanomien numerossa haastateltuna prof.Toolvanen mollaa vangittua ja tämän avustajaa oikein olan takaa ja pitää heidän vaatimustaan asianomistajien nimien julkaisemisesta ennenkuulumattomana ja tyrmistyttävänä!
Professori pitää siis täysin asiattomana sitä, että vangittu yrittää saada muutaman sanan julkisuuteen, kun hänet ja hänen avustajansa on ensin asetettu esitutkinnan ajaksi puhekieltoon.
Mutta sitä tämä professorismies ei pidä lainkaan epäasiallisena, että hän itse moittii syytettyä samassa lehdessä kovin sanoin epäasianmukaisuudesta.
Huomaa hyvin, että tämä on Tolvanen on toiminut aiemmassa elämässään pitkän aikaa syyttäjänä.
Kerran syyttäjä, aina syyttäjä!
Tolvasta mukaillen voisi sanoa:
- Tietyllä tavalla herättää kysymyksiä, että tällaiseksiko tämä menee, että oikeudenkäynnin ulkopuoliset ihmiset ja entiset syytäjät alkavat moittia rikosjutun epäiltyä julkisuuden kautta.
Tuskin lehdistö ryhtyisi herkuttelemaan koskaan alaikäisillä lehtijutuissaan. Alaikäisillä taktikointi onkin sitten kääntynyt niiden hyväksi, jotka haluavat pitää salaisina oikeudenkäynnit joidenka osallisina alaikäiset ovat.
Ja mitenhän sen kanssa on, että alaikäiset (4-10 vuotiaat) nostavat oikeusjuttuja vanhempiaan vastaan. Kaiketi perin harvinaista.
Eikös se ole omalla tavallaan hyvä, että ukon kirje tuli Hesatille ja Iltikselle? Iltiksessä osattiin peittää as.om.osat piiloon.
Poliisi vuotaa kuin jatkuvasti kuukautisilla oleva emakko. Sieltä päin olisi valunut juttua helpommin kuin Sanoma Oy:stä, eikös se näinoo ;D
Auer-tutkintaa käytetty varoittavana esimerkkinä poliisiammattikorkeakoulun opetuksessa (Turun Sanomat 27.9.).
Anneli Auerin tapauksen yhteydestä tutuksi tulleesta Ulvilan surmateosta on yritetty ottaa oppia, kun oppilaille on opetettu ensipartion toimintaa rikospaikalla. Koulutuksessa on haluttu herättää huomiota siihen mm. siihen, että ensipartion tehtävä on hoitaa rikospaikan eristys ja tilata tutkinta paikalle.
Nyt on Auer-uutisointi Julkisen sanan neuvoston syynissä, omasta aloitteestaan jopa, mikä on tiettävästi linjamuutos JSN:n toiminnassa.
JSN:n puheenjohtaja Risto Uimosen lausunnossa kiinnitti huomiota kohta, jossa todettiin, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen A-Talk -lausuman mukaan seksuaalirikosasian tutkinnalla ei ole mitään yhteyttä Ulvilan murhajutun tutkintaan.
Syyttäjä Nissinen on siis siis ratkaissut asian; syyttäjä tuomarina.
Todellisuudessa Turun jutun tutkinnalla on merkittävä todistusvaikutus Ulvilan juttuun ja sen käsittelyyn KKO:ssa.
Nopeasti vilkaisten näyttäisi siltä, että ainakin jotkut tiedotusvälineet ovat todennäköisesti rikkoneet journalistisia ohjeita.
Oheiden kohdissa 33 ja 34 todetaan jotenkin siihen tapaan, että rikoksentekijää koskevia tietoja ei pitäisi julkaista, jos ne paljastavat arkaluonteisessa asemassa olevan uhrin.
Ja sitten tämä yksi oikeuden esitaistelija, asianajaja Miikka Hakanen vielä vaatii, että hänen pitää nimenomaisesti voida saattaa uhrien nimet julkisuuteen!
Älkäämme unohtako kontekstia. JSN ei ole oikeudellinen tuomioistuin. Se on journalistien itse itselleen asettama toimielin, jonka julkilausutut tavoitteet ovat jokaisen tiedossa.
Onko valtamedialle eduksi, että on olemassa JSN, jota moni erehtyy luulemaan juridiseksi tuomioistuimeksi?
Kukaties media säästyy JSN-leikkinsä ansiosta joiltakin oikeusjutuilta, joissa voitaisiin langettaa aivan oikeita tuomioita? Mediatalot säästyvät varmasti myös taloudellisilta menetyksiltä, joita koituisi vahingonkorvauksista ja juristien palkkioista.
Eikö salaiseksi julistetussa vangitsemisoikeudenkäynnissä myös aineisto (näyttö - todisteet) ole salassapidettäviä? Eikö kaikilla ole tuolloin vaitiolo/salassapitovelvollisuus, myös poliiseillä? Jos näin on, miten on mahdollista, että poliisi vuotaa Alibi-lehdelle salassa pidettäviä asioita? Onko lakia rikottu? Vai onko kyseessä sittenkin vain lehden myyntikikka?
"Poliisilähteen mukaan seksuaalirikoksiin liittyvä näyttö perustuu vangitun taksiyrittäjän tietokoneelta löydettyyn kuvamateriaaliin."
http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/alibi-auer-tapauksen-seksirikosnaytto-perustuu-tahan
Kyllä, salassapito koskee kaikkea vangitsemisasian oikeudenkäyntiaineistoa, tietenkin myös sellaista aineistoa, jota kenties ei ole vielä oikeudelle esitetty, siis vasta poliisin tiedossa olevaa aineistoa.
Näin on myös tutkinnanjohtaja sanonut ja siihen nojautunut kun hän on kieltäytynyt kommentoimasta aineistoa millään tavalla.
Mutta kuten niin usein tapahtuu, näitä vuotoja kuitenkin tapahtuu aina ja jatkuvasti.
Mitä sanoisi tähän Lehdistö-poliisi -kerho? Se ei ole sanonut koskaan mitään näistä poliisien epäillyistä vuodoista lehdistölle. Outoa? Kerhossako näitä tietoja sitten vuodetaan?
Lähetä kommentti