keskiviikko 5. syyskuuta 2012

632. Eerikan (8 v.) kuolema käynnisti selvityksiä lastensuojelun tilasta ja vastuukysymyksistä. Arjen turvattomuus on yleinen ilmiö

1. Hallituksen sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä - tällainenkin hieno poppoo ministereitä on siis olemassa (eipä tuosta ole ennen kuultukaan) - käsitteli 4.9. kokouksessaan perhe- ja lastensurmien taustoista tehtyä selvitystä. Pontimena kokoukselle oli aivan varmasti isänsä ja tämän naisystävän toimesta julman kohtelun uhriksi joutuneen 8-vuotiaan Eerikan kuolema 13.5. Syyttäjä on nostanut  tapauksen johdosta murhasyytteen isää ja kyseistä naista vastaan. Jutun käsittely alkoi 30.8. Helsingin käräjäoikeudessa.

2. Nyt on herätty peräämään myös lastensuojeluviranomaisten rikosoikeudellista vastuuta. Poliisi on tiettävästi käynnistänyt lastensuojelusta kyseisessä tapauksessa vastanneita virkamiehiä koskevan rikostutkinnan nimikkeellä tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen.

3. Kaikki vähänkin kynnelle kykenevät poliitikot, Don-Eerosta eli puhemies Heinäluomasta alkaen, ovat ponnahtaneet kilvan mediaan julkilausumaan pahoittelujaan ja ajatuksiaan, jotka muistuttavat papukaijojen pölinää:
- Kauhea tapaus-- todella järkyttävää---kyllä minä niin mieleni pahoitin---olen saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä---myös facebookissa (HUOM)---syvä osanottoni---minä olen jo aina ennenkin sanonut--- lastensuojeluviranomaisten tulisi---valvoa paljon paremmin---nyt olisi jo korkea aika---selvitetään perin pohjin---viranomaisten tiedonkulussakin on---plääp, plääp---paljon parannettavaa---tämä on kansallinen häpeä ---plääp jne.

4. Missä ihmeessä nämä kaikki nyt päätään aukovat poliitikot, joista useimmat ovat istuneet eduskunnassa, kuten esimerkiksi Sentraali-Sirkka eli Sirkka-Liisa Anttila, 20-30 vuotta, ovat tätä ennen olleet asiantuntemuksineen ja mietelmineen? Eerikan julma kohtelu ja suoranainen kidutus ei varmaankaan ole laatuaan ensimmäinen, vaikka poikkeuksellisesta julmuudesta onkin kyse. Siitä, miten yleistä lasten julma kohtelu on perheessä tai hoitolaitoksissa, ei ole tietoja. Nyt on sen sijaan käytettävissä tilastotietoja siitä, kuina monta lasta on vuosina 2003-2012 saanut  surmansa eli siis tapettu jommankumman vanhemman toimesta.

5. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käynnisti tammikuussa selvityksen perhesurmien ja vanhempien tekemien omien lasten surmien taustoista. Selvityksessä olivat mukana kaikki poliisin kirjaamat alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneet surmat vuosilta 1.1.2003–31.1.2012, joissa tekijänä on ollut lapsen vanhempi (biologinen/ei biologinen). Näitä surmia oli kaikkiaan 35 ja surmissa kuoli yhteensä 55 ihmistä, joista seitsemän oli puolisoita ja 48 surmaajan lapsia.

6. Hirmuisia lukuja siis! Mutta aina vain löytyy Suomenmaasta ainakin yksi tutkimusprofessori tai vastaava vankilääkäri, joka kertoo kritiikittömille  tv-toimittajille tasaisen kolkolla äänellään, että väkivaltarikosten määrät ovat Suomessa, nimittäin siinä helevetin pitkässä juoksussa tarkasteltaessa, päin vastoin laskussa. Ei siis mitään syytä huoleen!

7. Edellä mainitut surmat jakaantuivat kolmeen pääluokkaan seuraavasti: perhesurmat 7, vastasyntyneen oman lapsen surmat 12 ja muut oman lapsen surmat 16. Tapetuista lapsista oli tyttöjä 27 ja poikia 26. Sama suhdeluku säilyy, kun tarkastellaan eri ikäisiä lapsia. Alle yksivuotiaista uhreista 9 on tyttöjä ja 8 poikaa, 1–14-vuotiaista uhreista 18 on poikia ja 18 tyttöjä. Vuoden 2012 perhesurmissa kaikki uhrit ovat olleet tyttöjä. Heitä oli selvityksen seitsemän. Eerika on siis kahdeksas ja (toistaiseksi) viimeisin tänä vuonna perheessä surmattu lapsi.

8. Selvityksessä kootiin tietoa siitä, olisiko viranomaisilla tai mahdollisesti muilla toimijoilla ollut mahdollisuutta ennaltaehkäistä tilanteen kärjistymistä henkirikokseksi. Selvityksessä on käyty läpi tietoja surmien taustalla olevista tekijöistä kuten siitä, millaisia kontakteja perheillä mahdollisesti on ollut eri viranomaisiin ja palvelujärjestelmiin (mukaan lukien omaiset) ja olisiko näiden kontaktien yhteydessä ollut mahdollista tunnistaa perheen tilanne. Selvityksen yhtenä tavoitteena oli kartoittaa viranomaisten yhteistyön toimivuutta näiden tapausten yhteydessä. Selvityksessä ei kuitenkaan - jostakin syystä - tarkasteltu yksittäisiä tapauksia ja yksittäisiä viranomaistoimia tapausten hoitamisessa. Selvityksen tarkoituksena on etsiä "yleisemmällä tasolla" surmia yhdistäviä tekijöitä jotta viranomaistoimintaa voidaan kehittää oikeanlaisen ja oikea-aikaisen avun varmistamiseksi. - Mutta miten voidaan edes teoriassa kuvitella päästävän "yleisemmälle tasolle", jos kaikki yksittäisten tapaukset ja niistä saatavat tiedot jätetään huomiotta?

9. Selvityksessä todettiin muun muassa, että viranomaisten välinen yhteistyö ei ole riittävää, tieto viranomaisten välillä ei kulje eivätkä eri viranomaiset ole tietoisia toimenpiteistä, joita he kohdistavat samaan perheeseen. Selvityksen perusteella suuri este perheiden avun saannille on ollut juuri viranomaistoiminnan hajanaisuus ja tiedon puute perheen tilanteesta kokonaisuudessaan mukaan lukien perheen saama tuki. Surmia yhdistäviä taustatekijöitä olivat selvityksen mukaan parisuhteen ongelmat, erotilanteeseen liittyvä kriisi ja vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat. Selvityksen pohjalta esitetään johtopäätöksiä, miten erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tulisi kehittää, jotta perhesurmia ja oman lapsen surmia voitaisiin jatkossa ehkäistä.

10. Ministeriryhmä käsitteli perhesurmaselvityksen pohjalta valmisteltuja toimenpide-ehdotuksia, joilla perhe- ja lastensurmia voitaisiin ehkäistä entistä paremmin. Kerrotun mukaan ministeriryhmän linjauksia varten oli tehty kartoitusta jo tekeillä olevista toimenpiteistä sisäisen turvallisuuden ryhmään kuuluvissa ministeriöissä. Onpa todella "ripeältä" kuulostavaa toimintaa! Mutta miksi näitä "kartoituksia" ei ole hoksattu aloittaa aiemmin, jotta edes osa mainituista lasten tappamisista ja murhista olisi voitu estää? Sillä eihän noissa johtopäätöksissä ole itse asiassa mitään uutta. Jo monasti aiemminkin esimerkiksi eri viranomaisten välisen tiedonkulun ja yhteydenpidon on todettu olevan ala-arvoisella tasolla.

11. Mainitun selvityksen toteuttamisesta vastasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) "Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -yksikön lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisen vastuualue" yhteistyössä "lähisuhde- ja perheväkivallan poikkihallinnollisen virkamiestyöryhmän", Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Selvityksen ohjausryhmänä toimi sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmä. - Huh, onpa siinä sekä poikki- että pitkittäishallinnollista ulottuvuutta kerrassaan; jo noin hienon nimikkeen keksiminen kyseiselle "vastuualueelle" lienee varmaan vienyt muutaman virkamiehen työpanoksen.

12. Tuossa selityksessä ei ilmeisesti ollut mukana - ei ainakaan "fokuksessa", kuten nykyisin tavataan fiinisti sanoa - lastensuojelu ja siinä jo aiemmin havaitut monenmoiset puutteet ja epäkohdat. Onhan  toki tiedetty jo vuosia, että lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus ja jopa velvollisuus tehdä poliisille rikosilmoitus, jos on syytä epäillä, että lapseen kohdistuu rikos. Käytännössä ilmoituksia ei kuitenkaan tehdä, mikä johtunee viranomaisten reviiriasenteista. Lähdetään kylmästi siitä, että viranomaisen ei tule puuttua toisten viranomaisten asioihin. Lisäksi virkamiehet ja viranomaiset piiloutuvat auliisti epämääräisten salassapitomääräysten taakse ja usein täysin väärin perustein. Yksityisyydensuoja on myös tässä kohdin kaiken aa ja oo. Tähän perustuen viranomaiset eivät saa sitä tietoa, mikä jollakin muulla viranomaisella on.

13. Syyttäjän kertoman mukaan Pikku-Eerikasta tehtiin viimeisen vuoden aikana ainakin 12 lastensuojeluilmoitusta ennen kuin hän joutui  vapun tienoilla poikkeuksellisen julman väkivaltarikoksen kohteeksi. Näitä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille tekivät lapsen äidin lisäksi eräät mustelmia tytössä havainneet terveys- ja kouluviranomaiset. Nämä lastensuojeluilmoitukset eivät kuitenkaan johtaneet  sosiaaliviranomaisen tekemiin rikosilmoituksiin epäillyistä pahoinpitelyistä, vaikka oli selviä merkkejä sitä, että tytön pahoinpitelyä isän ja tämän naisystävän luona oli jatkunut jo pidemmän aikaa. Koulu-, terveydenhoito-, sosiaali- ja poliisiviranomaisten välinen yhteistyö ei toiminut. On kerrottu, että kolmasosa lastensuojelun kenttätyöntekijöistä on epäpäteviä. Taitamattomuuden ja arkuuden lisäksi vikaa on myös viranomaisten asenteissa. Poliisi ei puutu - lähinnä (muka) ainaiseen resurssipulaansa vedoten -  asioihin ja ota yhteyttä muihin viranomaisin, ja samaa  yhteistyöhaluttomuus viranomaisten välillä näkyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon puolella.

14. Syyttäjä Eija Velitskin toteamus Eerikan kidutuksesta ja kuolemasta on paljon puhuva: "Näyttää siltä, ettei tätä lasta suojellut kukaan, ei kukaan." Tytön oma äiti äiti ei pystynyt suojelemaan tyttöään, sillä lapsi oli käräjäoikeuden oikeuden päätöksellä uskottu isänsä huoltoon.

15. Lapsen huostaanotosta päättää riitaisessa tapauksessa hallintotuomioistuin eli paikallinen hallinto-oikeus. Hallinto-oikeus joutuu edellä 14 kohdassa mainitussa tilanteessa hylkäämään sosiaaliviranomaisen hakemuksen lapsen huostaanottamisesta, sillä käräjäoikeuden antamaa määräystä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä asumisesta pidetään oikeuskäytännössä ensisijaisena toimena suhteessa huostaanottoon. Sosiaaliviranomaisia on aiemmin arvosteltu lähinnä siitä, että huostaanottopäätöksiä, joilla lapsi sijoitetaan laitoshoitoon, tehdään ja haetaan liian kevein perustein. Vaihtoehtona olisi lapsen sijoittaminen sukulais- tai muihin perheisiin, mutta tätä keinoa käytetään laitoshuostaanottoa harvemmin. Vuonna 2010 Suomessa huostaanotettuja lapsia oli laitoksissa 10 000, sijais- eli avohuollon piirissä oli 7 000 lasta. Kunnille aiheutui lasten laitos- ja perhehuollosta yli 600 miljoonan euron suuruiset kustannukset.

15a. Eerikan tapauksessa poliisi on siis ilmeisesti ensimmäisen kerran Suomessa alkanut tutkia lastensuojelu- tai/ja terveysviranomaisten väitettyjä laiminlyöntejä tahallisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Tästä on kerrotun mukaan tehty tutkintapyyntö- eli rikosilmoitus jo 19.6. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula (kesk) on, murhajuttua koskevan rikosprosessin käynnistyttyä, vaatinut laaja ja puolueeton tutkintaa Eerikan kuolemaan johtaneista tapahtumista ja lastensuojelun roolista perustellen tätä sillä, että poikkeuksellisen monet viranomaiset olivat jo asian kanssa tekemisissä. 

16. Mutta mitä muuta lapsiasianvaltuutettu olisi tehnyt näiden "poikkeuksellisten monien viranomaisten" yhteistyön sujuvuuden eteen, vai onko tehnyt mitään? Mitä on tehnyt Mannerheimin Lastensuojeluliitto - siis muuta kuin päivitellyt Aulan tavoin viranomaisten välistä huonoa tiedonkulkua yms. epäkohtia. Päivittelijöitä tässä maassa on kyllä aina riittänyt ja tulee edelleenkin riittämään joka lähtöön. Siitä pitävät huolen poliitikot, jotka esiintyvät, kun kunnallisvaalitkin ovat taas sopivasti tulossa, ikään kuin juuri heistä jokainen tai heidän puolueensa yksin voisi tehdä asioille jotakin radikaalia ja täysin uutta. 

17. Lastensuojelu eli  oikeastaan -suojelemattomuus ei toki ole ainoa epäkohta, joka uhkaa vakavasti monien suomalaisten arkielämän turvallisuutta. Jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevien vanhusten hoidon heikko taso on yleisesti tunnettu asia, mutta ministerit ja poliittiset puolueet tuntuvat näin vaalien alla haluavan vain kerätä poliittisia irtopisteitä tehtailemalla välikysymyksiä ja riitelemällä siitä, montako hoitajaa yhtä tai kymmentä vanhusta kohti asianomaisissa hoitolaitoksissa tulisi lain mukaan olla. Siis lain mukaan, käytäntö on sitten kokonaan eri asia, siitä viis. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tapahtuu jatkuvasti mitä pahimpia lääkäreiden ja sairaanhoitajien tekemiä hoito- ja potilasvirheitä, joiden seurauksena ihmisiä kuolee tai vammautuu pysyvästi. 

18. Potilasvahinkokeskuksella on täysi työ huhkia ja hylätä 70-80 prosenttia kaikista potilasvahinkoilmoituksista. Tämä kuuluu olennaisena osana järjestelmään, olkoonpa sitten kysymyksessä miten raskas laiminlyönti potilaan hoidossa tahansa. Jos kerran em. kiintiö on täynnä, niin se on sitten täynnä ja sillä hyvä. Keskuksen työtä täydentää vakuutusyhtiöiden edustajista koostuva potilasvahinkolautakunta. jonne keskuksen päätöksistä saa valittaa.  Jos hoitovirheen kohteeksi joutunut ihminen tai hoitovirheen takia henkensä menettäneen potilaan lähiomainen haastaa lääkärin tai hoitajan oikeuteen, hän saa olla melko varma siitä, että viimeistään hovioikeudessa hänen kaikki syyte- ja muut vaatimuksensa hylätään kokonaan. Sieltä kyllä aina löytyy päättäjiä, jotka ymmärtävät, että sairaanhoitokin on vain inhimillistä toimintaa ja että  "kyllä tekijälle aina sattuu". Sama pätee erilaisten eläke- ja vahinkovakuutusyhtiöihin ja mitä erilaisimpien muutoksenhakulautakuntien samoin kuin ylimpänä instanssina tietenkin mystisen vakuutusoikeuden toimintaan. Oikeusturvan saaminen on noilta instansseilta todella kiven alla.

19. Kiusaaminen kouluissa ja nykyisin myös jo päiväkodeissa on ilmiö, joka on tullut jäädäkseen, sitä ei tunnuta saatavan kitketyksi pois, ei sitten millään. Koko viime kesä mediassa käsiteltiin Enkeli-Elisan tapausta, jossa nuoren tytön väitettiin tehneen itsemurhan koulukiusaamisen takia. Nyt on sitten puheenaiheena Edesmennyt-Eerika, joka rääkättiin kotona henkihieveriin. Esikuvia kiusaamiseen ja toisten hakkaamiseen löytyy joka puolelta yhteiskunta. Vaikkapa jääkiekko-otteluista, joissa on sallittua tehdä miten törkeää väkivaltaa vastapuolen pelaajille tahansa ilman rikostutkinnan ja tuomion vaaraa. Isukit vievät lapsisiaan kilvan lätkämatseihin katsomaan ah niin suosittuja ja kivoja joukkotappeluja, jossa raavaat satakiloiset miehenjässikät heittävät hanskat jäähän ja alkavat mätkiä toisiaan kuonoon sen kun kerkiävät tuomareiden katsella myhäillen vieressä.

20. Arjen turvattomuutta koskevien epäkohtien listaa voisi jatkaa  loputtomiin, mutta ehkäpä jo nuo muutamat edellä mainitut epäkohdat riittävät osoittamaan, millainen on tilanne Suomessa, tässä tuoreen jenkkitutkimuksen mukaan maailman "kaikkein onnistuneimmassa valtiossa," vallitsee. Yksi asia on toki tässäkin yhteydessä syytä mainita erikseen. Tarkoitan koulusurmia, joiden kohdalla Suomi on Euroopan ykkönen, ei vain asukaslukuun nähden vaan myös absoluuttisten numeroiden valossa. Jokelan ja Kauhajoen traagiset koulusurmat ovat aivan uskomattoman järkyttävä todistus viranomaisten eli erityisesti poliisin, tarkemmin sanottuna ylimmän poliisijohdon ja poliisin toiminnasta vastaavien poliitikkojen, erityisesti sisäministerin, täydellisestä välinpitämättömyydestä ja taitamattomuudesta. 

21. Jokelan (2007) ja Kauhajoen (2008) koulusurmat olisi voitu estää, jos viranomaiset ja maan hallitus olisivat olleet valppaina ja USA:ssa ja Euroopassa aiemmin tapahtuneiden koulusurmien kaltaisten joukkosurmien mahdollisuus olisi otettu todesta viimeistään Raumanmeren koulusurman (1989) ja Myyrmannin räjähdyksen (2002) jälkeen. Mutta näin ei tehty, vaan poliisin ylijohto ja poliisi- eli sisäministerit antoivat ymmärtää ja toivat nimenomaan myös julki - ministeri Anne Holmlund vielä Jokelan surmien jälkeenkin - kantansa, jonka mukaan koulusurmassa olisi kyse vain yksittäisestä tapauksesta, jonka toistuminen olisi erittäin epätodennäköistä.

22. On täysin käsittämätöntä, miksi sisäministeri  Anne Holmlundin annettiin jatkaa virassaan vielä toisenkin hänen ministerikaudellaan tapahtuneen hirvittävän koulusurman jälkeen. Länsimaiseen poliittiseen järjestelmään kuuluu, että hallituksen asianomainen ministeri kantaa poliittisen vastuun ja eroaa, jos hänen hallinnonalallaan tapahtuu sanotunlaisia kauheuksia. Mutta niin vain ensimmäisenä kilvan riensivät Holmlundille antamaan tukensa ministeri Jyrki Katainen ja pääministeri Matti Vanhanen eikä yksikään poliittisista puolueista, ei edes oppositiossa oleva Timo Soinin puolue, puuttunut millään tavalla asiaan ja ministerin poliittiseen vastuuseen. Vastuun pakoilua ja peittelyä, siitä koulusurmissa oli kysymys. Tämä sama ilmiö heijastuu vaikutuksiltaan sitten myös kaikilla muilla hallinnon aloilla ja aina alimpaan suoritusportaaseen saakka.

23.  Koulusurmat, etenkin Kauhajoen koulusurma, ovat viranomaisten ja ministereiden taitamattomuuden, osaamattomuuden, välinpitämättömyyden ja toisten viranomaisten virheiden ja laiminlyöntien peittelyn osalta niin järkyttäviä, että niihin on syytä palata aina uudelleen ja uudelleen. Poliitikot ja korkeat virkamiehet pyrkivät nyt ne jo mieluusti unohtamaan. Tämä ilmeni esimerkiksi kansanedustaja Kari Tolvasen (kok, siis ex- ministeri Anne Holmlundin puoluetoveri) lausunnoista viime maanantain TV1:n A-studiossa. Tolvanen luetteli koko joukon Eerikan tapaukseen verrattavissa olevia tapahtumia, myös Hyvinkään ampumistapauksen viime kesänä, ja vasta tämän jälkeen pienen empimisen jälkeen ja ikään kuin ohimennen koulusurmat.

24. Kauhajoen koulusurman oikeusprosessissa oli kysymys rikosten uhrien omaisten oikeusturvasta, joka on osa turvallista elämänlaatua ja paljon puhuttua arjen turvallisuutta. Oikeusturvaa ei ole eikä ihminen voi päästä oikeuksiinsa, jos häntä vastassa on koko oikeus- ja virkakoneisto, joka on jo etukäteen päättänyt, miten ja missä laajuudessa asia selvitetään ja miten rikosoikeudellinen vastuu rajoitetaan ja keitä korkeita virkamiehiä ei ainakaan tule missään tapauksessa saattaa tutkinnan ja rikosoikeudellisen vastuun kohteeksi. Näin juuri kävi Kauhajoen oikeusjutussa, jossa jo etukäteen päätettiin maan hallituksessa ja sen myötä VKSV:ssa, ketä syytetään ja mistä rikoksesta korkeintaan. Asianomistajat saivat yksin nostaa ja ajaa syytettä niistä rikoksista, joihin murha-aseen Matti Saarelle jättänyt poliisimies oli heidän ja heidän avustajiensa oikeuskäsityksen mukaan ilman muuta syyllistynyt. Mutta nämä syytteet hylättiin aina korkeinta oikeutta myöten, mikä varmistettiin KKO:ssa vielä siten, että toinen valitusluvan evänneistä jäsenistä oli entinen valtionsyyttäjä, joka asianomistajien mielestä oli ehdottoman jäävi asiassa. 

25. Kauhajoen koulusurmatapauksen selvittely eroaa monessa suhteessa Norjassa Anders Breivikin terroristi-iskujen johdosta suoritetusta tutkinnasta. Norjassa selvittelyelin tutki poliisin menettelyn koko laajuudessaan hyvin perusteellisesti ja arvosteli voimakkaasti poliisin toimintaa. Parlamentin julkisissa keskusteluissa on perätty maan hallituksen vastuusta ja pääministeri Stoltenbergia on vaadittu eroamaan poliisiviranomaisten vakavien virheiden eli muun muassa pelastustöissä ja Anders Breivikin kiinniottamisessa ilmenneen hitaan toiminnan takia. Suomessa ei tapahtunut vastaavaa, vaan päin vastoin keskustelu eduskunnassa tyrehdytettiin heti alkuunsa, kun pääministeri Vanhanen ja ministeri Katainen ilmoittivat ääni väristen seisovansa poliisiministerinsä takana ja mitään häpeämättä intoutuivat jopa ylistämään kahdessa koulusurmatapauksen johdosta maineensa ryvettyneen poliitikon vastuuntuntoa, kun tämä ei ymmärtänyt pyytää oitis eroa virastaan. Vanhasen ja Kataisen tuen nojalla Holmlund sitten ilmoitti uhmakkaasti, ettei hän ole minkäänlaisessa, ei juridisessa eikä poliittisessa vastuussa, kummastakaan koulusurmasta, eikä yksikään eduskuntapuolueista rohjennut  edes virittää keskustelua, jossa olisi vaadittu ministerin eroa. Häpeällistä!

26. Kuten jo kertaalleen sanottu,  tämä sama saamattomuus, taitamattomuus, ilmeinen haluttomuus puuttua epäkohtiin sekä maan hallituksen osoittama välinpitämättömyys saattaa epäpätevät ministerit ja virkamiehet vastuuseen laiminlyönneistään, heijastuu yleisesti hallintoon, aina alimmille virkaportailla asti. Esimerkiksi vuonna 2008 säädetty lastensuojelulaki on selvä sikäli, että sen mukaan sosiaaliviranomaisilla on, ei vain oikeus, vaan myös velvollisuus tehdä rikosilmoitus havaitsemistaan lapsen pahoinpitelystä tai muunlaisesta rikollisesta kohtelusta. Virkavelvollisuuksiin kuuluu, totta kai ja ilman nimenomaisia säännöksiäkin, tarvittava yhteydenpito ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa. Mutta kuten jälleen kerran olemme kuulleet ja todenneet, näitä velvoitteita ei vain käytännössä noudateta, ei sitten millään. Ilmeisenä osasyynä tähän on se, että kyseisellä hallinnonalalla kenttätasolla työskentelevien virkamiesten esimiehet ja virastopäälliköt eivät välitä valvoa alaistensa tekemisiä tai puuttua ilmenneisiin epäkohtiin. Useimmat epäkohdat ja virheet jäävät yleensä pimentoon ja jos ne sattuvat joskus tulemaan ilmi, kuten nyt Eerikan tapauksessa tapahtui, niin ilmenee, että niihin ei ole aiemmin välitetty puuttua, vaan virheet ja laiminlyönyt on aina katsottu läpi sormien ja syytetty päättäjiä aina ja ikuisesti resurssien puutetta.

27. Ainoa asia, mikä hallinnossa on osattu ja osataan edelleen perinteiden mukaisesti tehdä, on ministerin tai asianomaisen virastopäällikön päätös asettaa työryhmä pohtimaan ja selvittämään asioita. Näitä työryhmiä on asetettu ja mietintöjä valmistunut myös lastensuojeluasioissa jo hirmuinen määrä, mutta asiat ja käytännöt eivät vain ole niistä juuri miksikään muuttuneet, eivät ainakaan paremmalle tolalle. Toissa päivänä jätti mietintönsä osastopäällikkö  Päivi Sillanaukeen - ministeriön tuleva kokoomuslainen kansliapäällikkö todennäköisesti - johtama työryhmä uutta sosiaalihuoltoa koskevasta lainsäädännöstä, jossa luvataan iso joukko pykäliä kaikista hyvistä ja kauniista asioista. Eilen puolestaan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson asetti uuden työryhmän selvittämään Eerikan tapauksen innoittamana "lastensuojelulain toimintakäytäntöjä" sekä "mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita." Tämä manööveri ennakoinee samalla sitä, ettei nyt suurella metelillä aloitetussa virkarikostukinnassa ole tosiasiallisesti aikomusta selvittää nykykäytäntöjä laajemmin eikä siis mennä tutkinnassa huipulle asti. Tässä työryhmässä jo ennestään tuttujen ja jo eläkkeellä  olevien sosiaalitanttojen ja dosenttisetien pitäisi yhdessä lukuisan virkamies- ja avustajajoukon kanssa pohtia ja keksiä jotakin, jolla yleisölle voitaisiin uskotella, että kyllä (tämäkin) asia on ministeriön tai ainakin asianomaisen ministerin hallinnassa, aivan niin kuin vanhuksille luvatun 0,7 -asiankin piti olla, mutta joka ei sitten ollutkaan.

28. Viime maanantaina edellä mainitussa tv-ohjelmassa haastateltu kansanedustaja Kari Tolvanen, siviilissä rikosylikomisario, kertoi Eerikan tapauksen johdosta käynnistetystä virkarikostutkinnasta. Kirjoitin sanatarkasti muistiin, mitä Tolvanen vastasi, kun toimittaja antoi niin sanotusti syötön suoraan Tolvasen lapaan kysyen häneltä, että miten korkealle virkahierarkiassa poliisitutkinta voisi ulottua. Tolvanen vastasi: "Ammattitaitoisen tutkinnan pitää ulottua aivan huipulle asti". No niin, siinäs nyt kuulitte, arvon sosiaaliministerit, kansliapäälliköt ja Helsingin kaupungin asianomaiset virasto- ja osastopäälliköt  ja apulaiskaupunginjohtajat! Kohta sinne teidän virkahuoneisiinne astelee vakavanoloinen poliisisetä kyselemään hiukka teiltäkin näitä asioita! Jollei astele tai edes soittele, niin silloin tutkinta ei ole Tolvasen kriteerien mukaan ammattitaitoista.

29. Tämä Tolvanen kyllä luultavasti ymmärsi itsekin puhuvansa tuossa kohdin puppua, mutta ehkä tuollaisellakin lausahduksella voi jonkun eläkeläismummelin äänen tulevissa vaaleissa itselleen ja puolueelleen saalistaa. Toki tällaisissa sensaatiotapauksissa, joissa media saa oikein herkutella rumilla yksityiskohdilla, poliisikin innostuu ja hihkuu aloittavansa rikostutkinnan toisen viranomaisen töppäyksistä oikein raskaamman päälle; tutkinnan tulokset ovat sitten asia erikseen.

30. Mutta silloin, kun  on kyse poliisin omista virheistä ja laiminlyönneistä tai suoranaisten rikosten tutkinnasta, on selvää, kuten Kauhajoen tapaus kiistattomasti osoitti, että tutkintaa ei koskaan uloteta aivan huipulle eikä edes lähelle sitä, vaan se päin vastoin rajataan hyvin tarkasti ja juuri mahdollisimman alimmalle tasolle. Kauhajoen tapauksessakin VKSV päätti Jorma Kalskeen päätöksellä heti kärkeen, että Kauhajoen komisarion epäiltyä rikosta saadaan tutkia ainoastaan tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Tämä linja piti sitten loppuun asti. Jos minulta kysytään, niin sanoisin, että verrattaessa sosiaaliviranomaisten viaksi nyt Eerikan tapauksessa epäiltyä virkarikosta ja Kauhajoen tapausta keskenään, viimeksi mainitussa oli kyse selvästi törkeämmänlaatuisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta eli tahallisesta rikoksesta. Sen sijaan Eerikan tapauksessa lienee vaikea osoittaa kenkään tapauksen kanssa tekemisissä olleen yksittäisen virkamiehen syyllistyneen tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomista, sillä asiaa ovat luultavasti käsitelleet monet eri virkamiehet eri viranomaisissa.

31. Sisä- ja poliisiministeri Päivi Räsänen, jolla on päävastuu sisäisestä turvallisuudesta,  haluaa panna vielä sosiaaliministereitä paremmaksi. Sosiaalipuolen ministerit askartelevat lähinnä vain sinänsä hyvin tavanomaisissa ympyröiden eli työryhmien asettamisten kimpussa, mutta Räsäselläpä on paljon kunnianhimoisempia suunnitelmia. Räsänen muuten hamusi viime vaalien jälkeen itselleen juuri peruspalveluministerin salkkua, mutta hän ja kristilliset saivat tyytyä hallituspaikkojen jaossa liki luuhun eli puolueen imagolle melko yhdentekevään ja Räsäsen oma osaamisalue huomioon ottaen kovin vieraaseen hallituspostiin eli sisäministerin salkkuun.

32. Eilen ministeri Räsänen räväytti ja ryhtyi kannustamaan kaikkia mukaan turvallisuustalkoisiin lausuen seuraavasti:
- Sisäministerinä vastaan sisäisestä turvallisuudesta, mutta on hyvä muistaa, että pelkästään viranomaisvoimin ei sataprosenttisesti voi ylläpitää arjen turvallisuutta. Euroopan turvallisimman yhteiskunnan rakentaminen, huolenpito ihan jokaisesta, tarvitsee onnistuakseen kaikkien osallistumista. Räsänen piti puheensa Turvallisuusmessuilla. - Tällaisiakin messuja siis järjestetään (latojan huomautus)! - "Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käsittelee johdollani toimenpiteitä, joilla voitaisiin ehkäistä viime päivinä mieliä järkyttäneitä lapsi- ja perhesurmia. Viranomaisten paremman yhteistyön, tiedonkulun ja toiminnan lisäksi tarvitaan koko kansalaisyhteiskunnan heräämistä pitämään huolta toinen toisistamme ja ennen muuta lapsista", ministeri jatkoi.

33. Mutta sokeri pohjalla, sillä messupuheensa lopuksi ministeri laukoi, että "turvallisuusalasta voisi saada hyvän vientituotteen".
– Olen itse jo peräänkuuluttanut, että tässä taloudellisessa tilanteessa Suomen olisi haettava uusia avauksia viennin edistämiseksi. Pidän mahdollisena että turvallisuusalan osaaminen voisi nousta tulevaisuudessa enemmän vientituotteeksi. Tämä jo senkin takia, että Suomen maine maailmalla turvallisuuden tekijänä on hyvä, ministeri päätteli.

34. Ministerin puheen loppuosasta voi kyllä päätellä ja pelätä, että ministeri saattaa olla kohta vaarassa menettää loputkin suhteellisuuden tajustaan, jonka ohuutta on jo tähän mennessä keritty porukalla ihmetellä. Toki yksityisellä sektorilla voi olla tässä suhteessa hyvinkin kannatettavia vientituotteita, mutta itse en kyllä lähtisi Räsäsen asemassa mainostamaan maailmalla hänen johtamansa ministeriön tai ylipäätään Suomen valtion hyvää mainetta turvallisuusalalla. Presidentti Niinistön kannattanee harkita kaksi kertaa, ottaako vienninedistämismatkalle mukaan ministeri Räsäsen esittelemään ja edustamaan suomalaista turvallisuusosaamista julkisella sektorilla.

35. Maailmalla kyllä muistetaan vielä hyvin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat, ne ovat osa Suomen paljon puhuttua maabrändiä. Monet tietävät ulkomailla hyvin myös suomalaisen perheväkivallan huippuluvuista ja niiden yhteydessä surmatuista kymmenistä ja sadoista lapsista, vanhusten hoidon tiedetään olevan Suomessa retuperällä, itsemurhalukujen maailman mittakaavassa huippuluokkaa, koulu- ja työpaikkakiusaamisten olevan sangen tavallista, nuorten syrjäytymisen entistä useammin työelämästä ja koko yhteiskunnasta, se, että uudet asuintalot uhkaavat homehtua käsiin heti alkuunsa, poliisin määrärahojen niukkuuden, liikennettä valvova LP:hen kohdistuvan lakkautusuhan jne, jne. Mutta ministeri se vaan jaksaa kehua suomalaisen turvallisuuden hyvää mainetta!

36. Mistähän asioista ministeri Päivi Räsänen tullaan aikoinaan parhaiten ministerikaudeltaan muistamaan? Varmaankin ykkösenä on Ajankohtaisen kakkosen "Homoilta", mutta sen jälkeen tullee hänen suunnitelmansa lakkauttaa Liikkuva poliisi; tälläkin toimella ministeri on kaventamassa maan sisäistä turvallisuutta. Ministeri on lyönyt lähtemättömän leiman ja oman ruman puumerkkinsä myös poliittiseen virkanimityskäytäntöön, sillä juuri tänään, ilmeisesti paraikaa, valtioneuvosto nuijii  päätökseksi Räsäsen esityksen, jonka mukaan hänen johtamansa ministeriön korkeimmaksi virkamieheksi eli kansliapäälliköksi nimitetään kristillisten entinen varakansanedustaja Päivi Nerg. Uudella kansliapäälliköllä, joka on koulutukseltaan agronomi, ei ole tiettävästi minkäänlaista kokemusta sisäministeriön tärkeimmiltä hallinnonaloilta eli juuri sisäisestä turvallisuudesta tai maahanmuutosta, mutta tästä viis, sillä ministeri Räsänen mainostaa Nergiä sillä, että tällä on "kokonaisvaltaista johtamisosaamista".

37. Siis, jos virkaan ehdolla olevalla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta tai näyttöä miltään ministeriön erityisalalta, niin juuri tällä perusteella hän on Räsäsen mukaan paras "kokonaisosaaja". Tämä kuuluu luultavasti osana kristilliseen päättelyyn, jonka mukaan "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja (taidoiltaan) viimeiset ensimmäisiksi". Mikä ihme noissa kanslianpäällikön ja muissa vastaavissa virkanimityksissä saa poliittiset puolueet ja ministerit niin hemmetin kovasti ajamaan virkoihin aina oman puolueensa jäseniä tai myötäilijöitä, vaikka viranhakijoiden joukossa olisi useita paljon pätevämpiä ihmisiä? Hinku saada oman puolueen edustaja virkaan tuntuu olevan aina yhtä hirmuinen, olipa ministerinä sitten pakana tai kristitty, porvari tai sosialisti.




























40 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Päivi Räsäsen perustelu toisen Päivin eli Nergin nimitykselle kansliapäälliköksi:

- Kyllä ne asiat oppii! Minullakaan ei ollut minkäänlaista tuntumaa vuosi sitten mihinkään näistä hallinnonaloista ja kyllä ne asiat oppii.

Tämä on ministerin oma kanta, mutta ollaanko yleisesti ja myös hallintoalamaisten keskuudessa sitä mieltä, että ministeri Räsänen on oppinut "nuo asiat"?

No, kyllä Räsänen on oppinut ministerinä ollessaan ainakin yhden asian kiitettävällä tavalla: Poliittisten virkanimitysten tekemisen ja niitä koskevien nimityspäätösten perustelemisen taidon.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa kyllä sijoittaa rahat kahvi-, pulla-, paperi- ja tulostinalalle, koska tulevat olemaan Suomessa erittäin kukoistavia aloja, kun kaikki erilaiset työryhmät laativat selvityksiään.

Kansliapäälliköistä puheen ollen mielenkiintoinen on myös tämän kakkoseksi tulleen kaverin tilanne, kun hänet on jo kahdesti sivuutettu poliittisin perustein samassa virantäytössä. Kyseinen heppu voisi tehdä tasa-arvokanteen, kun nimitetty on molemmilla kerroilla ollut eri sukupuolta, vaikka tietysti todellinen syrjintäperuste on ollut ensin puuttuva demarius ja sitten puuttuva hihhulius.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä Suomessa pitäisi tehdä: huostaanottojen sijasta pitäisi antaa lapsi adoptioon, jos häntä on esim. toistuvasti pahoinpidelty.

On aivan järjenvastaista yrittää järjestää pieniä lapsia takaisin epäkelvoille ja suorastaan vaarallisille vanhemmille, kun samaan aikaan kunnon uhmiset kärsivät lapsettomuudesta ja yrittävät vaihtelevalla menestyksellä adoptoida lapsia ties mistä vinkuintiasta saakka.

Adoptointi on paitsi lapsen etu, myös yhteiskunnalle halpa ratkaisu.

On korkea aika lopettaa se, että tavoitteena on aina biologisen perheen yhdistäminen. Osa ihmisistä on niin pahoja, että tavoite on täysin väärä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kirjootti:

"Kansliapäälliköistä puheen ollen mielenkiintoinen on myös tämän kakkoseksi tulleen kaverin tilanne, kun hänet on jo kahdesti sivuutettu poliittisin perustein samassa virantäytössä. Kyseinen heppu voisi tehdä tasa-arvokanteen, kun nimitetty on molemmilla kerroilla ollut eri sukupuolta, vaikka tietysti todellinen syrjintäperuste on ollut ensin puuttuva demarius ja sitten puuttuva hihhulius".

Tää ikuinen kakkonen, tämä rajavartija Laitinen saa odottaa seuraava hallitusta, jonka sis.ministerinä voisi olla vaikkapa Halla-aho, mikäs sen etunimi taas nyt olikaan? Niin, Jussipa juuri.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista, että poliisi oli kirjannut lastensuojelun osalta rikosilmoituksen virkavelvollisuuden rikkomisesta jo kesäkuussa. Tutkintaa ei kuitenkaan tuolloin aloitettu. Mahtoikohan syynä olla se, että jos sossut olisivat tulleet rikoksesta epäillyiksi, heillä olisi ollut oikeus kieltäytyä todistamasta murhaoikeudenkäynnissä? Eli salaamalla todistajalta hänen olemisensa itse asiassa epäillyn asemassa saatiin hänet todistamaan? En tosin tiedä kuultiinko heitä todistajina, mutta ei sitä poliisikaan tainnut tietää kesäkuussa kun rikosimoitus on pidetty salassa epäillyiltä.

Anonyymi kirjoitti...

Kohta 15: Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa poliisi epäili sosiaaliväkeä virkavelvollisuuden rikkomisesta surmatapauksessa. Kyseessä oli noin 10 vuoden takainen tapaus, jossa isä surmasi kaksi lastaan ja itsensä Pohjois-Karjalassa. Poliisi tutki sosiaaliviranomaisten toimia, koska perhe oli ollut heidän asiakkaanaan.

Poliisi salasi medialta tutkinta-asiakirjat jollain tekosyyllä. Syyttäjä sentään miehekkäästi piti julkisena syyttämättäjättämispäätöksensä, jotka olivat aika perusteelliset.

Syyttäjä muuten oli Matti Tolvanen, joka nykyisin häärää professorina.

Robert kirjoitti...

Hei!

Erittäin hyvä kirjoitus virkamiehen vastuusta.

Tässä olisi yksi jutun aihe:
Missä on kausaalisuhde?

Koira tönäisi, mies kuoli

Keskiviikko 5.9.2012 klo 16.21 (päivitetty klo 17.01)

Pankin eteen kytketty koira hyppäsi iäkästä miestä vasten tuhoisin seurauksin. Mieheltä murtui reisiluu, ja myöhemmin mies kuoli leikkauksesta tulleisiin komplikaatioihin.
Koira hyppäsi miestä vasten Sampo Pankin edustalla.
Koira hyppäsi miestä vasten Sampo Pankin edustalla.

Suuri kokoinen koira hyppäsi iäkästä miestä vasten, kun mies oli poistumassa pankista. Koira oli kytkettynä pankin etuoven vieressä olevaan metalliputkeen siksi aikaa, kun koiran ulkoiluttaja asioi pankissa.

Koiran töytäisyn seurauksena mies kaatui. Miehen reisiluu murtui. Leikkauksen jälkeen mies menehtyi keuhkokuumeeseen.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi koiraa ulkoiluttaneen miehen 50 päiväsakkoon sekä noin 4 300 euron korvauksiin menehtyneen miehen omaisille.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Turun Sanomat.

Lue lisää aiheesta torstain Iltalehdestä.

Yst.terv. Robert Rossander
robert.rossander@suomi24.fi

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten Robert Rossanderin kirjoituksesta näkee, arjen turvallisuus on monasti kiinni hyvin pienistä ja arvaamattomista seikoista.

Ei tiennyt tuokaan iäkäs miespoloinen varmaan pakkiin mennessään, että se on sitten hänellä viimeinen nosto- tai panopäivä menossa!

Huh, pankitkaan eivät ole enää turvallisia, niin kuin vanhaan hyvään aikaan! En ole joutunut itse viime vuosina juurikaan pankissa henkilökohtaisesti asioimaan, vaan pankki asiointi tapahtuu kätevästi verkkopankin kautta. Tätä tapaa voisinkin suositella lämpimästi kaikille ikääntyville ihmisille.

Tuo tapaus olisi aika hyvä moniongelmainen tenttitapaus niin siviilioikeuden kuin myös prosessioikeuden kannalta! Miten muuten kävi koiralle, ei kai sitä vaadittu lopetettavaksi? Entä epäiltiinkö leikkauksessa tai sairaalassa olosta hoitovirhettä, vai mistä keuhkokuume johtui?

Anonyymi kirjoitti...

Keuhkokuume johtui siitä, että vanhus oli hyvin heikossa kunnossa. Keuhokuume taitaisi olla yleisin primäärikuolinsyy, jos se olisi tapana selvittää.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tänään annettu hallituksen lakiesitys pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi on tyypillinen esimerkki huonosti valmistellusta ja suorastaan hölmöstä lainvalmistelusta ja siihen perustuvasta lakiesityksestä, josta oikeusministeri ei ilmeisesti ole ymmärtänyt höykäsen pölähtämää. Lakiesityksen vaikutuksista ei ole mitään selvitystä eikä esitystä vastustaneiden käsityksiä ole mainittu lainkaan.

Oikeusvertaileva katsaus, josta ilmenisi, miten yksityinen pysäköinninvalvonta on järjestetty eräissä muissa maissa, on sivuutettu lakiesityksessä kokonaan ja viitattu johonkin työryhmän mietintöön. Kansanedustajille ei siis haluta kertoa, miten asiat on muualla maailmassa järjestetty.

Lakiesityksen äiti eli lainsäädäntöneuvos Vanhala kertoi tv-uutisissa, että hänen käsityksensä mukaan nyt esitetty uusi lainsäädäntö tulisi lakkauttamaan nykyisin käytössä olevan, sopimukseen perustuvan pysäköinninvalvonnan. Mutta kun lukee lakiesityksen pykälät, niin eihän tällaista kieltoa ilmene kerta kaikkiaan yhdetäkään pykälästä!

Lakiesitys pysäköinninvalvonnasta annetun lain muuttamisesta koskee ainoastaan avustamista kunnallisen pysäköinninvalvonnan ja poliisin suorittamassa valvonnassa, ei siis lainkaan sopimukseen perustuvaa pysäköinninvalvontaa.

Vaikka toimittaja Päivi Happonen kuinka julistaisi ja uutisten lukija Marjukka Havumäki miten pölisisi papukaijamaiseen tapaansa, että nyt tämä esitys lakkauttaa nykyisin yksityisen sakottamisen, niin so what?

Eiväthän pysäköintivalvontafirmat ole tähänkään asti a) sakottaneet tai b) määränneet pysäköintivirhemaksuja. Ne ovat antaneet vain sopimukseen perusuvia valvontamaksuja, mikä on kokonaan eri asia, eikä uusi lakiesitys koske siis lainkaan tätä toimintaa.

Toinenkaan lakiesitys eli laki pysäköinninvalvontaluvasta ja valvonta-avustajasta ei sekään koske nykyistä sopimukseen perustuvaa valvontaa eikä kiellä sitä. Kuten lakiesityksen 1 §:stä ilmenee, lakisi koskisi ainoastaan avustamista kunnallisen pysäköinninvalvojan tai poliisin suorittamassa pysäköinninvalvonnassa, ei siis sopimusperusteista valvontaa.

Lakiesityksen 16 §:ssä on tosin hyvin epämääräinen viittaussäännös rikoslain 16 luvun 9 §:ään, jossa säädetään rangaistus virkavallan anastuksesta. Mutta so what?

Kuten ko. säännöksen perusteluissakin todetaan, mainittu pykälä on tarkoitettu ainoastaan informatiiviseksi. Se ei siis koske sopimukseen perustuvaa pysäköinninvalvontaa, joka on laillista nyt ja tulee olemaan sitä myös, jos nyt esitetty uusi ja yleensä hyvin kummalliselta vaikuttava lakiesitys saa eduskunnan siunauksen.

Meillä tulee jatkossakin siis olemaan sekä viranomaisvalvontaa että yksityisillä alueilla tapahtuvaa sopimukseen perustuvaa valvontaa.

Oikeusministerin ja lainsäädäntöneuvos Vanhalan tulisi toki tietää ja ymmärtää, ettei sopimukseen perustuvaa laillista toimintaa voida kieltää ainoastaan jonkin lakiesityksen perusteluilla, jos itse lakiteksti ei säädä sanottua toimintaa kielletyksi.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vastanimitetty sisäministeriön uusi kansliapäällikkö Päivi Nerg sanoo, että "oikeuskansleri on tarkastanut kaikki nimityspaperit etukäteen".

So what? Oikeuskansleri tarkastaa vain sen, että virkaan esitetty ehdokas ja muut ehdokkaat täyttävät vaaditut muodolliset kelpoisuusedellytykset ja että kaikkien hakijoiden tai virkaan ilmoittautujien ansiot on merkitty asianmukaisella tavalla hallituksen esittelymuistioon. Oikeuskansleri ei siis ota kantaa siihen, kuka viranhakijoista on pätevin.

Vai olisiko Jaakko Jonkka tässä(kin) tapauksessa ryhtynyt jakamaan nimenomaan Päiville, siis tälle Nergin Päiville "puhtaita papereita", josta hän on tullut niin kovin tunnetuksi viranhoidossaan? Maurillehan Jaakko antoi muutama vuosi sitten pikapikaa puhtaat paperit Suomi-Sofan asiassa, kun Mauri niitä oikein pyytämällä pyysi.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Ei aittasi ovi ees narahtanut/poika kun peremmälle pyysi...."

Mutta eikös se ollut pehtoori, joka tuollaasta pyrki tekemään piikojen aittojen ovilla?

Elokuva "Siltalan pehtoori" on filmattu kaksi eri kertaa, ensin v. 1934 (ohj. Risto Orko) ja toisen kerran v. 1953 (Valentin Vaala).

Irvin kirjoitti...

Nyt alan ymmärtää, miksi poliisiylijohtaja Mikko Paatero haluaa lakkauttaa Liikkuvan Poliisin. No tietysti siksi, että LP ei jatkuvasti käryttäisi Paateroa ylinopeudesta.

Mikolla tuntuu olevan raskas kaasujalka. Miksi hän ei käytä virka-autoa, jolloin menoa olisi rauhallisempaa.

Muuten aika heppoinen tuo Paateron selitys ylinopeudesta: "ajoin toisen auton perässä, joka myös ajoi ylinopeutta"!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Päivi Nergin (saam.) ei auta nyt kyllä muu kuin ottaa kansliapäällikkönä alaisensa Mikko P. tiukkaan puhutteluun! Jos Mikko vielä kolomannen kerran kärähtää, niin se on siten viran meno saman tien!

Anonyymi kirjoitti...

Mikolla on nykyisin tukalat paikat liikenteessä, sillä peltipolliiseja ei voikaan nii vuan lahjoa!

Anonyymi kirjoitti...

8.8.2012
Lapsen asumisesta määrätään ensisijaisesti käräjäoikeudessa. Huostaanotto on toissijainen keino.

Sosiaalityön johtajan hakemuksessa vaadittiin, että lapsi on otettava huostaan äidin luota ja sijoitettava sijaishuoltoon isän luokse. Vanhempien väliset ristiriidat sekä asuminen vuorotellen isän ja äidin luona vaaransivat lapsen kehitystä. Sosiaalilautakunta ei ollut pannut käräjäoikeudessa vireille hakemusta lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetun päätöksen saamiseksi.
Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen, koska lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukainen tuomioistuimen määräys lapsen huollosta ja asumisesta on ensisijainen toimenpide suhteessa lastensuojelulain 40 §:n mukaiseen huostaanottoon.

Hämeenlinnan HAO 6.6.2012 12/0212/4

Anonyymi kirjoitti...

Jos väitteet Päivi Nergin poliittisesta virkanimityksestä ovat puppua, miksi KD ainoana puolueena nosti aiheen esille kotisivuillaan? Uutinen valintaprosessista ei kiinnostanut muita puolueita.

Anonyymi kirjoitti...

Tärkeää olisi kumota näyttävästi ja korkealla taholla ne feministiset tutkimukset, jotka väittävät enemmän tai vähemmän suoraan, että naiset syyllistyvät perheväkivaltaan vain marginaalisesti ja syyllistyessäänkin yleensä vailla omaa vastuuta. Tätä naisten ja äitien väkivaltaisuuden piilotteluahan on jatkettu vuosikymmenet, vaikka aivan viime vuosina on propaganda selvästi vähentynyt. Olisi kuitenkin aika ihme, jos väärillä väitteillä ei olisi mitään vaikutusta, kun perheiden tilannetta arvioidaan.

Ehkä kyse on tästä myös Eerikan tapauksessa.

Toinen analyysiä haittaava myytti väittää, että suomalaiset (miehet) syyllistyvät poikkeuksellisen paljon perheväkivaltaan. OECD:n mukaan Suomessa on kuitenkin kansainvälisesti vertaillen erittäin vähän perheväkivaltaa. Huomio pitäisi siis nimenomaan Suomessa kohdistaa voimakkaasti riskiryhmiin, ei niinkään koko kansaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"OECD:n mukaan Suomessa on kuitenkin kansainvälisesti vertaillen erittäin vähän perheväkivaltaa".

Tuossa taas oli yksi näistä "koleaäänisistä" ja kyynisistä tilastonikkareista, jotka eivät kuitenkaan milloinkaan tarkemmin yksilöi väittämiään ja tilastojaan.

Se on selvitetty, että Suomessa tulee poliisin tietoon vuosittain noin 2 000 kodissa tapahtunutta lapseen kohdistuvaa pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa tapausta. Ilmoittamatta jääneitä tapauksia on todennäköisesti moninkertainen määrä.

Anonyymi kirjoitti...

Kukaan ei taida tilastoida vittuilua, vähättelyä, nalkutusta yms. joka voi olla vähintään yhtä vakavaa kuin fyysinen pahoinpitely.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Presidentti Sauli Niinistö Jakomäen koululla:

"Ensinnäkin uskon, että jonkinasteinen säännöllisyys olisi hyvä ottaa käyttöön. Jos ainakin kerran päivässä tapahtuisi jotain säännöllisesti".

Jep, jep! Mitähän tuo säännöllisyys voisi sitten olla? "Hyvää vai pahaa"? Vaikka että kulauttaa kitusiinsa joka päivä säännöllisesti muutaman keskarin?

Anonyymi kirjoitti...

"Kukaan ei taida tilastoida vittuilua, vähättelyä, nalkutusta yms. joka voi olla vähintään yhtä vakavaa kuin fyysinen pahoinpitely".

Niin, tuotahan tehdään ihan vain anonyymisti!

Anonyymi kirjoitti...

Kertakaikkisen mahtava kirjoitus!

Minusta esiin pitäisi nostaa opettajien oppilaantuntemus, sekä kokeneiden opettajien kyky nähdä poikkeamat massasta.Opettajien ammattikunnalla on hirveästi tietotaitoa ja näköalaa, mutta esim. kasvatuksellisissa asioissa suut pidetään vanhempainilloissa supussa. Opettajat pitäisi suorastaan velvoittaa ottamaan esille kasvatuksellisia näkökantoja, ongelmakohtia. Esimerkiksi avioerot, rikkinäiset kodit, uusioperheet, lasten asuminen viikko siellä, toinen täällä ovat tabuja, joista ei puhuta. selviä rasitteita on, mutta niistä ei saa sanoa mitään, ettei vaan kenenkään mieli pahoitu tai joku koe, että nyt opettaja moralisoi.

Nyt mennään hiljaa hissutellen, ei puhuta kuin pakolliset perusasia, kun pelätään puhuvamme ohi suun. ajatellaan helposti myös liian vaatimattomasti - mistäpä minä mitään tähän osaisin sanoa.. ja kuitenkin tuleva yhteiskunta hyvine ja huonoine puolineen on nähtävissä siinä silmiemme edessä.

Olen parikymmentä vuotta toiminut alakoulun opetajana. Yksikään myöhemmin ilmennyt oppilaan rikollis-, tapaturma-, väkivalta, tai onnettomuustapaus ei ole yllättänyt. Merkit on ollut nähtävissä jo esikoulussa. Miksi ongelmaisille lapsille, jotka monin eri keinoin tuovat pahan olonsa esiin, ei saada tehtyä mitään, vaikka ongelmat tiedetään!

Anonyymi kirjoitti...

Eikös Sastamalassa yksi rehtori yrittänyt tehdä jotakin järkevää - tosin tupakointiasiassa. Pelkän jälki-istunnon sijasta oppilaan piti kirjoittaa tupakoinnin haitoista.

Apulaisoikeuskanseri Mikko Puumalainen kiirehti selittämään, että sellainen on lainvastaista, ja rehtori sai huomautuksen. Ei ihme, jos opettajat turhautuvat. Taitaa olla jopa niin, että puukkoja, nyrkkirautoja yms. ei saa ottaa oppilailta pois kun sekin on lain vastaista.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olisiko "Puumis" tupakkamiehiä, jonka mielestä rehtorin käytös oli simputusta, sillä ei kai tupakoinnilla ole mitään haittavaikutuksia eikä tupakoiva poika voi ainakaan haitoista mitään tietää! Eikös se Lehtinenkin sanonut, ettei tupakka ole sen vaarallisempaa kuin kahvi tai sokeri?

Anonyymi kirjoitti...

"OECD:n mukaan Suomessa on kuitenkin kansainvälisesti vertaillen erittäin vähän perheväkivaltaa".

OECD:n tilastot oli kaiketi vuodelta 2004, eli melkein kymmen vuoden takaa? Ei niissä näy perhesurmat, joista tässäkin blogissa kirjoitettiin (THL:n selvityksessä läpikäytiin perhesurmat, oman lapsen surmat ja vastasyntyneiden surmat vuodesta 2003 lähtien).

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No ni! Katso myös blogjutun kohta 5, jossa on esitelty juuri vastikään julkaistussa virallisessa selvityksessä olevat luvut suomalaisista perhesurmista.

Kahdeksan viimeksi kuluneen vuoden aikana Suomessa on tehty 35 perhesurmaa, joissa on kuollut eli siis tapettu 55 ihmistä, siis perheenjäsentä, joista vanhempia on 7 ja lapsia peräti 55.

Lisäksi poliisille ilmoitetaan vuosittain 2 000 kotona eli perheessä tehtyä pahoinpitelyrikosta.

Mutta tuolle em. OECD-tyypille nämä luvut eivät kai todista mitään.

Olisiko niin, että OECD tilastoisi vain nimenomaan kotona tehdyt perheväkivaltateot eli pahoinpitelyt, muttei lainkaan perhesurmia? Ja perheväkivallastakin ainoastaan juuri kotona, siis neljän seinän sisällä tapahtuneet teot, muttei pihamaalla, hiekkalaatikolla, grillikatoksessa tai vaikkapa kylässä käydessä tehtyjä väkivallantekoja?
Tilastoja kun voidaan laatia niin kovin monenlaisia.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vai ei Salella ollut mitään muuta sanottavaa Pikku-Eerikan tapauksesta, perin kummallista! Ei yhtä ainoaa lohdutuksen tai myötätunnon sanaa.

Salen pystyttämä "työryhmä" ei kenties ollut hoksannut valmentaa Salea vastaamaan tällaiseen yllättävään kysymykseen Jakobackan koululla.

Salen kesä on mennyt mahdollisesti vanhaa gradua parannellessa. Hänen 70-luvulla Turun yliopistolle jättämäänsä gradua ei löytynyt, mutta Sale kertoi viime vaalien yhteydessä, että prof. Pertti Muukkonen oli palauttanut sen aikanaan hänelle ja että se on siis hänellä. Sale lupasi toimittaa gradunsa pikimmiten tiedekuntaan.

Mutta muutama viikko sitten tiedekunnasta ilmoitettiin, ettei Salen gradua ole vieläkään toimitettu sinne. Missä lienee syy? Onko Sale kenties huomannut, että eihän tuota tutkielmaa sovi oikein sellaisenaan jättää, koska silloin kaikki "oppineet" olisivat tietenkin heti sen kimpussa ja kaivelisivat siitä virheitä ja puutteita. Sale on kenties ryhtynyt hiukka parantelemaan lopputyötään ja sen takia sen palauttaminen tiedekuntaan on saattanut viivästyä.

Mutta onhan tätä Salen pressakautta vielä jäljellä reilut viisi vuotta, eli kyllä sen lopputyön siinä ajassa ehtii palauttaa tiedekuntaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kunigunde kiinnitti edellä perustellusti huomiota Hgin käräjäoikeuden viime marraskuussa antamaan päätöksen, jolla Eerikan isä määrättiin tytön huoltajaksi ja Eerika siis asumaan isänsä ja tämän "lääkärinaisystävän" luokse.

I-S:n toimittaja Rami Mäkisen laatimasta lehtijutusta voidaan päätellä, että huoltajuus- ja/tai asumiskysymys käsiteltiin käräjäoikeudessa varsin summaarisella tavalla ja lähinnä vain jonkinlaisen muodollisen "jutustelun" merkeissä.

Olisi mielenkiintoista tietää ko. käräjätuomarin nimi ja kuulla hänen versionsa ko. asian käsittelystä! Oliko kysymyksessä kenties naistuomari, johon Eerikan isä olisi tehnyt "hyvän vaikutuksen" puheillaan, jotka lehdessä kerrottuna vaikuttivat hyvin muotoilluilta ja suorastaan sliipatuilta?

Lapsen oma kuuleminen sivuutetaan suomalaisessa oikeuskäytännössä yleensä aina kokonaan, eli lasta ei kuulla oikeudessa lainkaan henkilökohtaisesti. Tämä on yksi suurimpia puutteita näissä huoltajuusoikeudenkäynneissä.

Kansanedustaja Kari Tolvanen (kok) vakuutti viime maanantaina telkkarissa, että jos virkarikosrikostutkinta on asianmukainen, niin silloin tutkinta ulotetaan "aina huipulle asti". Jos kerran näin on tai olisi, niin silloin nyt aloitettu virkarikostutkinta olisi ulotettava, kuten Kunigunde ehdottaa, koskemaan myös ko. käräjätuomarin menettelyä.

Ko. tuomaria tulee joka tapauksessa kuulla tutkinnan yhteydessä.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

ÄIDIN AVUSTAJA: Niin, no. Se on väite.

No, onpa ollut tosi "jämerää" advoseerausta! Avustaja ei siis ilmeisesti ollut varautunut esittämään väitteestä minkäänlaista näyttöä.

Vai ei esimerkiksi isän aiemmin saama hyväksikäyttötuomiokaan vaikuttanut asiaan? Tuntuu oudolta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oikeusjutun tuomarin nimi on aina julkinen tieto, vaikka jutun käsittely ja tuomio olisi ei-julkinen.

Kuntsa kirjoitti...

Iltiksen aikajanan mukaan lapsi sijoitettiin perhetukikeskukseen tuon oikeudenistunnon jälkeen, osana oikeuden sosiaalivirastolta pyytämää olosuhdekartoitusta. Tyttö laitettiin kotiin maaliskuun lopussa, sossun rapsa valmistui joskus huhtikuussa ja toukokuun alussa käräjäoikeus päätyi siirtämään asian sovitteluun sossun suosiotuksen mukaisesti.

Tilanne pääsi siis eskaloitumaan sillä aikaa kun käräjäoikeus valmisteli epäilemättä vaativaa päätöstään. Sossulla on valppaus herpaantunut, odoteltiin vain päätöstä. Koulussa ei sitten juuri kohtalokkaana perjantaina jaksettu toimia hirveästi yli virkavelvollisuuden vaatiman, vaan kun Meripihasta ei paikkaa löytynyt eikä sossu sitä muualta tarjonnut, asian annettiin olla ja tyttö laitettiin kotiin.

Velvollisuus ilmoittaa pahoinpitelyepäilyistä on muuten lastensuojeluviranomaisella, ei yksittäisellä virkamiehellä. Miten Helsingin sosiaalivirasto päättää, milloin on syytä epäillä pahoinpitelyä? Onko lastensuojelulaissa tai asetuksessa tai edes stm:n jossain ohjeessa säädetty jotain menettelyä ("prosessia") jonka mukaan toimitaan?

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2012/09/tapetilla.html

"Lastensuojelun virallinen näkemys ongelmaan tietysti on, että tarjolla ei ole tarpeeksi paljon muodollisen pätevyyden omaavia korkeakoulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Oma näkemykseni on tuohon nähden varsin kerettiläinen. Muodollisen pätevyydenhän yleensä määrittelevät sellaiset tahot, joilla ei ole kosketuspintaa varsinaiseen suorittavaan työhön. Itse kaipaan niitä urani alussa tuttuja vanhoja sosiaalitanttoja, joilla ei ehkä ollut nykymitassa tarpeellista pätevyyttä, mutta heillä oli tilannetajua, elämänkokemusta, ihmistuntemusta ja kykyä tehdä vaikeita päätöksiä. Oman näkemykseni mukaan nimenomaan näitä uusia, päteviä sosiaalityöntekijöitä voi tarpeeksi röyhkeä asiakas viedä kuin litran mittaa."

"
Ei ole vaikeaa ennustaa, että Helsingin lastensuojelussa painetaan tämän ikävän tapauksen takia paniikkinappulaa. Ensimmäinen osa paniikkinappulan painamisessa on tietenkin etsiä syylliset. Järjestelmä tarvitsee syyllisen. Tapahtuneesta oppiminen ei ole välttämättä niin tärkeää. Seuraava osa paniikkinappulan painamisesta on se, että huostaanotoissa kaiken varalta ylireagoidaan, ja silloin tehdään myös niitä aiheettomia huostaanottoja."

Anonyymi kirjoitti...

Hesarin pääkirjoitusartikkelissa ”Lastensuojelun ydin on hädässä oleva lapsi” (ks. täältä) ehdotetaan huostaan otetun lapsen aseman ja oikeuksien turvaamiseksi edunvalvontajärjestelmää:

– Näin lastensuojelutilanteessa olisi yksi henkilö, jonka ainoa tehtävä ja näkökulma olisi kriisitilanteessa elävän lapsen etu, kun viranomaiset muutoin joutuvat usein ottamaan huomioon monia ristiriitaisia näkökulmia.

Onhan tällä ainakin työllistävä vaikutus, mutta olemmeko kohta tilanteessa, jossa kaikille haavoittuvassa asemassa oleville väestöryhmille (lapset, nuoret, vanhukset, sairaat jne.) tulee määrätä edunvalvoja, sillä viranomaisten käsissä he ovat konkreettisesti kuolemanvaarassa?

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.