1. Oikeusministeriön asettama työryhmä (todistelutyöryhmä) luovutti 9.11.2012 mietintönsä todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsädäänön uudistamisesta, ks. OM:n mietintöjä ja lausuntoja 69/2012).
2. Esityksessä ehdotetaan todistelua koskevan oikeudenkäymiskaaren (OK) 17 luvun ja siihen liittyvien todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevien säännösten uudistamista. Säännökset tulisivat sovellettaviksi käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa niiden käsitellessä riita- tai rikosasiaa.
3. On todella merkillistä (hassua), että hallintotuomioistuimet on myös tältä osin eriytetty (omasta tahdostaan) muusta lainkäytöstä, sillä ehdotettu uusi lainsäädäntö ei koskisi lainkaan hallintotuomioistuimia ja niissä tapahtuvaa todistelua. Todettakoon, että myös oikeudenkäynnin julkisuudesta on annettu eri lait yleisten ja hallintotuomioistuinten osalta. Hallintotuomioistuimet haluavat ilmeisesti eriyttää, paitsi organisaationsa ja hallintonsa, myös menettelynsä mahdollisimman pitkälti yleisistä tuomioistuimista ilmeisesti siksi, että niiden integroituminen yleisiin tuomioistuimiin olisi myöhemmin mahdollisimman vaikea tehtävä.
4. OK:n 17 luvun nykyiset todistelusäännökset ovat olleet voimassa vuodesta 1948, vaikka niihin on toki tehty vuosien kuluessa lukuisia muutoksia. Esityksen mukaaan luku sisältäisi myös jatkossa perussäännökset vapaasta todistelusta ja todistusharkinnasta (OK 17:1) ja siihen liittyen tunnustuksen ja asianosaisen käyttäytymisen merkityksestä todisteena. Todistustaakasta ja näyttökynnyksestä riita- ja rikosasioista otettaisiin lakiin yleissäännökset (17:2 ja 3). Luvussa säädettäisiin myös selvityksen esittämisestä lainsoveltamista koskevasta kysymyksestä (17:4) sekä siitä, kenen tehtävä on hankkia todisteet (17:7) ja millä edellytyksillä tuomioistuin voi evätä tarjotun näytön (17:8).
5. OK 17 lukuun keskitettäisiin varsin yksityiskohtaiset säännökset velvollisuudesta tai oikeudesta kieltäytyä todistamista (17:10-23). Luvussa säädettäisiin valtion turvallisuuteen, tuomioistuimiin ja sovittelijoihin ja virkaan liittyvistä salassapitovelvollisuuksista tuomioistuimessa. Oikeudellinen avustaja, terveydenhuollon ammattihenkilö ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pappi olisivat yleensä salassapitovelvollisia tässä asemassaan saamistaan tiedoista. Asianosaisen lähimmillä sukulaisilla sekä puolisolla tai avopuolisolla taikka muutoin erityisen läheisellä henkilöllä olisi oikeus kieltäytyä todistamasta. Jos läheinen olisi kuitenkin todistajana kuultava rikoksen asianomistaja, hänellä ei olisi kieltäytymisoikeutta käsiteltäessä syyttäjän ajamaa syytettä virallisen syytteen alaisesta rikoksesta. Tämä olisi myös poikkeus siitä, että jokaisella on oikeus olla myötävaikuttamatta läheisensä syyllisyyden selvittämiseen. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla todistamatta itseään vastaan. Vaitiolooikeus koskisi myös liike- ja ammattisalaisuuksia sekä lähdesuojan alaisia tietoja. Raiskaus-, pakottamis- tai hyväksikäyttörikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoitua kertomusta voitaisiin käyttää todisteena, jos syytetyn vastakuulusteluoikeudesta esitutkinnassa on huolehdittu.
6. Kiduttamalla saadun todisteen hyödyntäminen kiellettäisiin nimenomaisesti. Muuten lainvastaisesti hankittu todiste olisi jätettävä hyödyntämättä, jos siihen olisi painavat syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapa, todisteen merkitys asian rat- kaisemiseksi ja muut olosuhteet (OK 17:25, yleinen hyödyntämiskielto). Muussa viranomaismenettelyssä kuin rikosasiassa rangaistuksen tai pakkokeinon käyttämisen uhalla annettu lausuma tai luovutettu esinetodiste olisi jätettävä hyödyntämättä rikosasiassa, jos menettelyillä olisi asiallinen ja ajallinen yhteys.
7. Nykyiseen tapaan OK 17 luvussa säädettäisiin eri todistuskeinoista (17:29-40), joita ovat asian- osaisen kuulustelu, todistaja, asiantuntija, asiakirja ja katselmus. Mahdollisuudesta kuulla asianosaista totuusvakuutuksen nojalla luovuttaisiin. Todistajanvalasta ("Jumalan kautta") luovuttaisiin, joten jatkossa kaikki todistajat ja asiantuntijat antaisivat vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta. Nyt käytössä olevasta kuultavien ryhmästä luovuttaisiin, jolloin todistajan esteellisyys koskisi jatkossa vain asianosaisia; kaikkia muita voitaisiin kuulla todistajana.
8. Paljon keskustelua ja väittelyä herättänyt anonyymi todistaminen säädettäisiin mahdolliseksi. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa säädettäisiin, että tuomioistuin voi erillisessä menettelyssä myöntää todistajalle anonymiteetin, jos rikoksesta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta ja jos menettely on välttämätön todistajan tai hänen läheisensä suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Anonymiteetti voitaisiin tuomioistuimen päätöksellä poistaa, jos todistaja on syyllistynyt kertomusta anta- essaan rikokseen.
9. OK 17 luvussa säädettäisiin myös kutsuista, todistelumenettelystä pääkäsittelyssä ja sen ulkopuolella, todistelusta vastaisuuden varalta, todisteluun liittyvistä pakkokeinoista, korvauksista ja palkkioista sekä muutoksenhausta todistelua koskevaan ratkaisuun.
10. Esityksessä ehdotetaan, että asianomistajan ensisijaisesta syyteoikeudesta väärästä il- miannosta luovuttaisiin, jolloin asianomistajalla olisi kaikkien rikosten osalta toissijainen syyteoikeus. Lisäksi esitykseen sisältyvät ehdotukset 30 muun lain muuttamisesta. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2014.
11. Mietinnöstä pyydettiin lausunnot 65 taholta, minkä lisäksi korkeimmalle oikeudelle varattiin tilaisuus lausua. Lausuntoja saatiin yhteensä 56. Oikeusministeriössä laadittu lausuntokooste julkaistiin eilen 12.6.: OM:n mietintöjä ja lausuntoja 30/2013.
12. Yleisest ottaen lausunnonantajat pitivät hanketta tarpeellisena ja suhtautuivat myönteisesti siinä esitettyihin tavoitteisiin ja ehdotusten pääperiaatteisiin. Lausunnoissa pääasiassa kannatettiin ehdotusta siitä, että lähiomaisen oikeus kieltäytyä todistamasta laajennettaisiin koskemaan avopuolisoa. Seksuaalirikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoidun kertomuksen käyttämistä todisteena ilman kuulemista oikeudenkäynnissä kannatti noin yksi kolmasosa ja vastusti noin yksi kolmasosa kysymyksestä lausuneista.
13. Todisteen hyödyntämiskieltoa koskevan säännöksen ottamista lakiin kannatettiin lausunnoissa laajalti. Useissa lausunnoissa toivottiin kuitenkin tarkempia pykälämuotoiluja ja perusteluja. Anonyymin todistamisen mahdollistamista kannatti hiukan yli puolet kaikista lausunnonantajista. Näistä osa kannatti anonyymin todistamisen edellytyksenä olevan enimmäisrangaistuksen rajan laskemista ja osa edellytyksen sitomista enimmäisrangaistuksen asemesta rikostyyppiin. Anonyymin todistamisen mahdollistamista vastusti noin yksi viidesosa kaikista lausunnonantajista. Useat lausunnonantajat katsoivat, että anonyymin todistajan henkilöllisyyden tulisi olla syytettä käsittelevän tuomioistuimen tiedossa.
14. Lainsäädäntöhanke käsittelee pääasiassa useita rikosprosessia koskevia erityiskysmyksiä, kuten juuri anonyymiä todistelua, todisteiden hyödyntämiskieltoja ja varsin monimutkaisiksi muodostuneita kysymyksiä todistajan vaitiolosta ja salassapidettävistä asioista.Todistusoikeuden "suuret kysymykset", kuten esimerkiksi todistustaakkaa ja näyttökynnystä riita-asioissa koskevat kysymykset uhkaavat hukkkua lukuisten erityiskysymysten alle. Näiden ja monien muiden kysymysten osalta säännösten tulkinta ja oikeuden kehittyminen jää (edelleen) paljolti tuomioistuinkäytännön varaan.
15. Omassa lausunnossani käsittelin muun muassa sitä, tulisiko rikosasioita koskevat todistelusäännökset sisällyttää kokonaan eri lakiin eli rikosasian oikeudenkäyntilakiin (ROL), jolloin OK 17 lukuun jäisivät ainoastaan todistelua riita-asioissa koskevat säännökset. Tämä systemaattinen muutos parantaisi sääntelyn selkeyttä ja säännösten ymmärrettävyyttä. Työryhmän esityksen mukaisesta OK 17 luvusta tulisi koko lain eli oikeudenkäymiskaaren laajin luku, todellinen "mammutti", jonka hallitseminen saattaisi tuottaa vaikeuksia paitsi asianosaisille myös tuomareille.
23 kommenttia:
Paljon jeesaisi sekin, että todistajat puhuisivat oikeudessa totta. Väärää valaa koskevia juttuja ei taida kovin paljoa olla, vaikka monesti totuuden vastainen kertomus ja erityisesti jonkun seikan kertomatta jättäminen on ilmeistä.
Mielenkiintoista nähdä, mitä Helsingin käräjäoikeus päättää hiihtajien asiassa. Sellainen vaikutelma syntyi aikanaan, että hiihtäjät eivät suhtautuneet kovinkaan vakavasti antamaansa valaan.
Mietinnössä ehdotetaan luovuttavaksi todistajan "Jumalan kautta" antamasta valasta. Kaikki todistajat ja asiantuntijat antaisivat jatkossa (neutraalin) vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta.
EIT ei ole pitänyt hyväksyttävänä sitä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010).
Minusta anonyymiin todisteluun liittyy kysymyksiä herättävä yksityiskohta. Voisiko tutkinnassa mukana olleet poliisit esiintyä rikosjutuissa anonyymeinä todistajina?
Tosin pidän anonyymiä todistelua muutenkin kyseenalaisena.
Tutkijoina olevat poliisimiehet eivät ole anonyymitodistelun suhteen missään erityisasemassa. Anonyymi todistelu tulisi kysymykseen silloin, kun syyte koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään 8 vuotta vankeutta, eli se voisi tulla käytettäväksi paitsi henkirikosta myös mm. törkeää huumausainerikosta, törkeää ihmiskauppaa ja törkeää paritusta koskevissa jutuissa, jos menettely on välttämätöntä todistajan tai hänen läheisensä suojelemiseski henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Anonyymiä todistelua koskevia säännöksiä voitaisiin soveltaa myös peitetomintaa suorittaviin poliisimiehiin.
Yksi seikka jonka toivoisi huomioitavan lainsäädäntöä nykyaikaan päivitettäessä olisi esitutkinta-aineiston parempi hyödyntäminen. Ennen kaikkea viittaan kuulustelunauhoihin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun esimerkiksi ilman tulkkia esitutkinnassa kuultu vastaaja on sitä mieltä että kuulustelupöytäkirjaan on kirjattu hänen sanomansa väärin. Herkästi kuitenkin uskotaan ennemmin esitutkinnassa sanottua kuin oikeussalissa samasta asiasta kuultua, joten olisi asianosaisten oikeusturvan kannalta hyvä että tarvittaessa asia voitaisiin tarkistaa nauhalta jos on kiistaa siitä vastaako kirjallinen versio sitä mitä esitutkinnassa todella on sanottu. Nykyaikana tämän ei pitäisi olla teknisesti kovinkaan kummoinen asia.
Tuo on aivan totta.
On kummallista, että vaikka poliisin käytössä on nykyisin jokaisessa poliisipiirissä asianmukaiset laitteet kuulustelujen videoimiseksi tai/ja äänittämiseksi, poliisi ei yleensä halua niitä käyttää, vaan turvautuu yhä edelleen useimmiten tai lähestulkoon aina perinteiseen kertomuksen kirjaamiseen. Vielä oudompaa on se, että lainsäätäjä ei ole tähän kysymykseen puuttunut, sillä myös uuden eli ensi vuoden alussa voimaan tulevan ETL:n mukaan esitutkintakertomuksen ottaminen ääni- ja kuvatallenteeseen ei ole edelleenkään pakollista, vaan laissa säädetään vain, että kertomus saadaan ottaa kokonaan tai osoittain ääni- ja kuvatallenteeseen. Kaikki kuitenkin tietävät, että mainitunlaisilla sallivilla normeilla asiantilaan ei saada kaivattua korjausta aikaan, normin pitäisi olla luinteeltaan pakottava.
Minusta rikoksesta epäillyt samoin kuin todistajan kuulustelukertomus olisi aina otettava mainitunlaiseen tallenteeseen, jos kuulusteltava niin haluaa.
Uudesta esitutkinta- ja pakkoeinolaista paksun kommmenttiteoksen (2012) kirjoittaneet asiantuntijatkaaan eivät ole, ihme kyllä, kiinnittäneet tähän puutteeseen riittävää huomiota. Samaa voidaan sanoa Markku Fredmanin uudesta Rikosasianajajan käsikirjasta (2013). Kertomusten kirjaamiseen liittyviä epäkohtia tuodaan kyllä esiin, mutta kirjoittajat eivät ole vaatineet pontevasti lainsäädännön korjaamista. Lainsäädännön, jota he ovat olleet itse valmistelemassa.
Pikku kevennyksenä on syytä huomioida eillen ilmestyneessä Lakimiesuutisissa ollut juttu valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen haastattelusta.
Kun olen hieman irvaillut tangolaulaja Eino Grönin jokavuotista paluuta Floridasta kesänviettoon tänne kotomaahän ja siitä joka kevätkesä monissa lehdissä ja tv-kanavilla tehtyjen juttujen paljoutta, niin lähes samanlaisin mittasuhteisiin nousee kyllä Matti Nissisestä lakimieslehdykäisissä julkaistavien juttujen toistuvuus. Kuten Grönin Eikan haastattelut, myös Nissis-Matin jutustelut kulkevat aina samaa totuttua rataa: päällimmäisenäa aina paljon puhuttu esitutkintayhteistyö, "Mersu ei kulje Mossen moottarilla" -vitsi (tällä viitataan vähäisiin resuresseihin), raskaat työprosessit, turhat muutoksenhaut, rikosuutisointi ja lopuksi tietenkin aina sokerina pohjalla Sulkavan soudut, joihin VKSV:n ja syyttäjälaitoksen venekunta joka suvi Matin johdolla ja ilmeisesti peränpitämänä osallistuu ja kiivaasti valmistautuu. Ei näissä jutuissa ole todellakaan milloinkaan mitään uutta tai ajankohtaista, mutta siinäpähän saavat nuoret toimittajanalut aina hiukka lisää kokemusta jutunteosta lupsakkaan ylisyyttäjän kanssa!
Kyllä ne samat todistelupykälät koskevat jo nyt suurin piirtein suoraan myös hallintotuomioistuimia, viittausten kautta kylläkin ja pienin muunnelmin. Juuri sen vuoksi tämä uudistushanke niitäkin suuresti kiinnostaa, vaikka eivät lienekään saaneet edustajaansa valmisteluun. KHO:n sivustolla on pitkä lausunto OM:lle viime tammikuulta.
Hm, "koskevat jo suurin piirtein suoraan myös hallintotuomioistuimia".
Mutta eiväthän nuo mietinnön pykälät ole vielä voimassa edes yl. tuomioisutinten osalta, joten eivät ne voi tietenkään sellaisinnaan eivätkä edes viittaussäännösten nojalla "suurin eivätkä pienin piirtein" koskea hallntotuomioistuimia!
Ehdotetussa OK 17 luvussa ei ole viittaussäännöstä hallintolainkäyttölakiin.
OM ei edes pyytänyt KHO:lta lausuntoa mietinnön johdosta, vaan KHO antoi sen pyytämättä.
No, ne nykyiset viittaukset OK 17 lukuun ovatkin hallintolainkäyttölain puolella. Ja jos OK tältä osin muuttuu, muutos vaikuttaa suoraan myös hallintoprosessiin.
Anonyymin kannattaisi olla lauusmissan hieman tarkempi, etteivät nykyiset ja tulevat viittaukset menisi noin pahasti sekaisin!
OK:n todistelusäännökset eivät käy sellaisenaan halllintotuomioistuimille, koska hallintolainkäyttö on, kuten tiedämme, pohjimmiltaan hallinnon jatketta, ei kunnon oikeudenkäyntiä. Sen vuoksi myöskään esimerkiksi oikeudenkäynnin julkisuutta ja suullisuutta yleisissä tuomioistuimissa koskevat säännökset eivät sovi hallintolainkäyttöön.
Lehtitietojen mukaan Satakunnan käräjäoikeus päätti tänään, että Anneli Aueria koskevan Ulvilan murhajutun pääkäsittely on periaatteessa julkinen.
Käräjäoikeus päättää myöhemmin, salataanko osia oikeudenkäynnistä, kun käsitellään arkaluonteisia tietoja yksityiselämästä tai terveydestä.
Syyttäjien salaisiksi vaatimat todisteluteemat ovat myös julkisia. Myös osa oikeudenkäynnin asiakirjoista on julkisia, vaikka suurin osa pidetään salassa. Porin poliisilaitokselta kerrotaan, että asiakirjojen julkiset osat saadaan jakeluun todennäköisesti huomenna.
"Periaatteessa julkinen"? Eihän tässä ole mitään uutta, sillä lain mukaan pääkäsittely on aina lähtökohtaisesti eli "periaatteessa" julkinen, ellei oikeus toisin määrää!
Tämä olisi todeta aivan hyvin sitten ,un pääkäsittely 20.8. alkaa. Ei tämän takia - eikä minkään muunkaan syyn takia - olisi tarvinnut pitää valmisteluistuntoa, jota ei saatu pidetyksi edes yhden päivän aikana viime viikolla, vaan asia piti lykätä tätä varten tälle viikolle.
Osa oikeudenkäyntiaineistosta oikeus määräsi jo nyt julkiseksi, koska pidettiin tämä valmisteluistunto! Käräjäoikeuden mukaan oikeus ja poliisi palvelevat mediaa panemalla julkisen aineiston "jakeluun" parin päivän kuluttua!
Mediakäräjät, jotka saattavat vaikuttaa todistajien kertomujksiin ja siis haitata todistelun luotettavuutta, voivat siis siis alkaa!
Bloggaaja on jo aiemmin useamman kerran perustellusti ja asiantuntevasti esittänyt, että hallintotuomioistuimet ovat hallinnon jatke. Nyt bloggaaja tunnistaa jälleen yhden lenkin tässä ketjussa eli todistelun. Aihetta sivuten voi todeta, että bloggaaja on ylittänyt näyttökynnyksen. Nyt odotetaan hallintotuomioistuinten tai niiden puolustajien puheenvuoroja.
Kuten blogisti viittasi olen ollut valmistelamassa uutta 1.1.2014 voimaan tulevaa esitutkintalakia. Tuossa laissa on säädetty uutena asiana kuulustelun pakollisesta tallentamisesta. Kyse on tärkeästä uudistuksesta jonka käytännön sovellukset jäävät nähtäväksi. Asia on pitkälti koulutus- ja ohjeistuskysymys. Kuinka laki voitaisiin tästä täsmällisemmäksi vielä säätää:
ETL 9 luku 3 §. "Kuulustelutilaisuuden tallentaminen ääni- ja kuvatallenteeseen.
Kuulustelutilaisuus saadaan ottaa kokonaan tai osittain ääni- ja kuvatallenteeseen. Kuulustelutilaisuus on tallennettava kokonaan tai osittain, jos siihen on asian laatuun tai kuulusteltavan henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen syytä kuulustelun suorittamistavan, kuulustelun aikaisten tapahtumien tai kuulusteltavan kertomuksen jälkikäteistä todentamista varten. Tallentamisesta on ennen sen aloittamista ilmoitettava kuulusteltavalle."
Uusi laki antaa tukea sille, että esitutkintakertomus, joka halutaan näytöksi, tulisi olla videolla. Tämä jää pitkälti tuomareiden ja syyttäjien ratkaistavaksi: niin pitkään kuin heille kelpaa sisällöltään kiistetty ja painostuksen tulokseksi väitetty poliisin kirjaama kuulustelupöytäkirja, ei varmaankaan muutosta tapahdu. KKO 2012:45 osoitti, ettei tarvita kuin yksi ennakkopäätös ja muutos käytäntöihin on lähes välitön. Laki ei samaan pysty. Ainakin OK 17 luku vain paisuisi jos siinä alettaisiin luettelemaan seikkoja, jotka on otettava huomioon näytöksi tarjottavan esitutkintakertomuksen arvioinnissa.
Jospa kaikki täällä kirjoittavat edes lukaisisivat KHO:n ja Helsingin hallinto-oikeuden lausunnot, vaikkapa yhteenvedosta sen eri kohdista, niin he huomaisivat, etteivät halintotuomioistuimet mitenkään ole hankkeesta halunneet eristäytyä, päin vastoin. Mukaan siis ovat pyrkineet, jos vain tilaisuus annetaan. Ja vaikka blogisti toistaisi kuinka monta kertaa tahansa, ei tästä(kään) löydy hänen hellimäänsä ajatusta hallinnon jatkeesta. Pro et contra -miehen olettaisi tämän kommentin julkaisevan, saa nyt kuitenkin nähdä.
Fredmanin kommentista voi todeta, että "nähtäväksi jää", aletaanko ensi vuoden alusta esitutkintakuulusteluja videoida toivotulla tavalla.
Eikö pitäisi olla selvää, että esim. rikoksen uhrin, epäillyn ja todistajan kertomuksen videoinnilla on yleensä aina merkitystä "kertomuksen jälkikäteistä todentamista varten"? Ja mitä hemmetin vahinkoa siitä on, jos näin siten olisikaan?
Miksi lakiin on otettu tuollainen "venkoileva" sanonta "kuulusteltavan henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen"? Pykälässä ei tunnuta annettavan minkäänlaista merkitystä kuulustetavan omalle näkemykselle ja vaatimukselle, että hänen kuulustelunsa on videoitava! Tämä vaikuttaa perin oudolta.
Puolustajien ja avustajien tulisi tiukasti vaatia kuuustelujen videointia, muuten ko. säännöksellä tuskin on jatkossa merkitystä.
Lukaisin KHO:n sivuilta anonyymin ylistämän KHO:n todistelutoimikunnan mietinnön johdosta "pyytämättä" antaman lausunnon. Sen on muuten laatinut yksi ainoa hallintoneuvos eli Siitari-Vanne.
Minulle ainakin jäi selkeä kuva, jonka mukaan monet mietintöön sisältyvät merkittävät uudistukset, joita vastaan yl. tuomioistuimet eivät ole "napisseet", eivät kelpaa alkuunkaan KHO:lle!
Kyllä hallintotuomioistuimissa käydään tämänkin lausunnon perusteella arvioituna ihan omanlaistaan prosessia, joka ei yl. tuomioistuimissa voisi tulla kysymykseen, ja siinä halutaan myös jatkossa tiukasti pysyä.
Ruotsin korkein oikeus eilen:
Sormien työntäminen väkisin (naisen) sukuelimeen on raiskaus, vaikkei tekijällä (avomiehellä) ollut väittämänsä mukaan seksuaalista tarkoitusta; hän halusi vain tsekata, oliko eukko ollut uskoton, etsi siis mahdollista vieraan tyypin spermaa. Kyseessä oli siis uskottomuustesti.
Ruotsissa ei vitkastella: käräjäoikeuden tuomio tuli viime joulukuussa, sitten mentiin hoviin ja jo nyt saatiin korkeimman oikeuden tuomio! Eli puolessa vuodessa vietiin koko homma läpi.
Suomessa tätäkin juttua olisi "puitu" hartaasti 2-3 vuotta!
KHO:n lausunnosta kyllä näkyy, että lausuntoasia oli käsitelty talon kansliaistunnossa ja muistion laatijoina oli kaksi nimeltä mainittua hallintoneuvosta, ei vain tuo edellä mainittu yksi. Allekirjoittajat olivat vielä erikseen.
Vierasta spermaa ilmeisesti löytyi, koska avomuija vei asian poliisille?
Puitu 3 v ja palautettu alempaan instanssiin.
"Muuten lainvastaisesti hankittu todiste olisi jätettävä hyödyntämättä, jos siihen olisi painavat syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapa, todisteen merkitys asian rat- kaisemiseksi ja muut olosuhteet (OK 17:25, yleinen hyödyntämiskielto)."
Mitä mieltä blogisti on siitä, että ym. säännöksen sanamuodon mukaan mukaan muuten kun kiduttomalla hankitun todisteen mukaan pääsääntö on kuitenkin mahdollisuus hyödyntää lainvastaisesti hankittua todistetta.
Asianajaja Markku Fredman viittasi edellä ensi vuoden alussa voimaan tulevan uuden ETL:n 9 luvun 3 §:n säännökseen kuulustelutikaisuuden videoinnista. Fredman jatkoi:
"Uusi laki antaa tukea sille, että esitutkintakertomus, joka halutaan näytöksi, tulisi olla videolla. Tämä jää pitkälti tuomareiden ja syyttäjien ratkaistavaksi: niin pitkään kuin heille kelpaa sisällöltään kiistetty ja painostuksen tulokseksi väitetty poliisin kirjaama kuulustelupöytäkirja, ei varmaankaan muutosta tapahdu. KKO 2012:45 osoitti, ettei tarvita kuin yksi ennakkopäätös ja muutos käytäntöihin on lähes välitön".
Fredman odottaa siis kuulustelukäytännön muutosta erityisesti syyttäjiltä ja tuomioistuimilta, viime kädessä KKO:n joskus tulevaisuudessa antaman ennakkopäätöksen johdosta. Syyttäjän tai käräjäoikeuden on kuitenkin yleensä myöhäistä puuttua asiaan, vaikka niiden mielestä kuulustelukertomus olisi ollut videoitava, mutta niin ei ole tapahtunut. Kyseessä ei ole sellainen virhe, jonka vuoksi epäillyn tai todistajan kertomusta ei voitaisi hyödyntää syytettä tukevana näyttönä.
Kuulustelukäytännön muutos riippuu kyllä suurimmaksi osaksi puolustuksen tai asianomistajan avustajan asennoitumisesta lainmuutokseen. Jos puolustaja tai avustaja ei vaadi kuulustelutilaisuuden videointia, ei lainmuutos tule toteutumaan riittävässä määrin käytännössä eivätkä rikosasianajajat voi vierittää vastuuta tästä syyttäjille tai tuomareille.
Rikosasianajajaien ei kannattaisi tai pitäisi jäädä odottelemaan asiassa kentis joskus tulevaisuudessa annettavaa KKO:n ohjaavaa prejudikaattia, vaan heidän pitää itse yrittää jo esitutkinnassa vaikuttaa siihen, että kuulustelijat ja tutkinnanjohtajat noudattavat myös ko. suhteessa lakia.
Lähetä kommentti