2. Noudattiko porilaismies tuomarin kehotusta? Tätä ei, ihme kyllä, jutussa kerrottu, mutta voimme olettaa, että kehotus on tepsinyt. Jos kehotusta ei olisi noudatettu, olisi puheenjohtaja voinut määrätä miehen poistumaan salista. Oikeuden puheenjohtajan velvollisuutena on ylläpitää istunnossa järjestystä ja valvoa hyvien tapojen ja vakiintuneen oikeussalietikeetin noudattamista.
3. Olisi odottanut, että toimittaja olisi kysynyt syytä kehotukseen asianomaiselta tuomarilta tai vaikkapa käräjäoikeuden päällikkötuomarina toimivalta laamannilta. Mutta näin ei tapahtunut, vaan toimittajapa otti yhteytty suoraan "pääkallon paikalle" eli oikeusministeriöön ja siellä hallitusneuvos Heikki Liljeroosiin.
4. Tämä samoin kuin se, että hallitusneuvos ylipäätään ryhtyi selostamaan asiaa toimittajalle, on minusta yllättävää - oikeastaan koko jutun isoin yllätys - sillä tapauksessa ei ollut kysymys hallinnosta, vaan lainkäytössä, jonka osalta oikeusministeriöllä ei ole mitään tekemistä, sillä tuomioistuimet eivät ole lainkäytössä oikeusministeriön alaisia. Vai olisiko oikeusministeriö antanut joskus tuomioistuimille ohjeita mainitunlaisissa asioissa? En oikein usko, että tällaiseen tuomioistuinten tontille menemiseen ministeriössä nykyisin sentään syyllistyttäisiin. Kun näin on asian laita, olisi hallitusneuvoksen tullut ohjata toimittaja kysymään asiaa suoraan Satakunnan käräjäoikeudesta. Tämä saattaa kuulostaa ehkä hieman tiukkapipoiselta kannanotolta, mutta tiettyä etikettiä olisi kuitenkin näissäkin asioissa syytä noudattaa.
5. Hallitusneuvos Heikki Liljeroos kertoi, että mitään lakiin perustuvia pukeutumiskoodeja tai - sääntöjä tässä asiassa ei ole olemassa. Pukeutumiseen liittyvät tavat perustuvat pitkälti olemassa olevaan kulttuuriin ja perinteeseen.
6. Liljeroosin mukaan Porin tapauksessa ei ole ollut kyse niinkään pukeutumisesta, vaan siitä, että oikeuden istunto etenee "mutkattomasti". Hm, mitenhän se, että yhdellä yleisön joukossa istuvalla henkilöllä on päässään pipo, voisi vaikuttaa kielteisesti käsittelyn mutkattomuuteen tai sujuvuuteen? Ehkäpä niin, että oikeuden puheenjohtajaa olisi "hatuttanut" koko käsittelyn ajan tämä takarivin taavi, joka siellä vain istuskelee muina miehinä rennosti pipo päässään!
7. Kyse on tietenkin hyvien tapojen noudattamisesta, tämän toimittajan olisi luullut ymmärtävän ilman kysymistäkin. Oikeuden istuntosali ei ole mikään hollitupa, jossa voitaisiin käyttäytyä tai pukeutuakaan miten tahansa. Kansanedustaja Pertti Veltto Viertanen tosin istuskelee eduskunnan täysistunnon eturivissä baskeri päässään, mutta eduskunta lienee tässäkin suhteessa aivan oma maailmansa. Kirkossa, saunassa ja oikeuden istunnossa miesten ei ole hyvien tapojen ja etiketin mukaista istua penkissä, lauteilla tai tuolilla pipo tai karva- taikka olkihattu päässään. Joutuisiko Veltto luopumaan baskeristaan, jos hän esiintyisi oikeudessa esimerkiksi todistajana? Mielenkiintoinen kysymys.
8. Kuten Yle Satakunnan verkkojutussa todetiin, oikeussaleista näkee usein kuvia, joissa syytetyt ovat peittäneet kasvonsa esimerkiksi hupun tai vaikkapa sanomalehden sisään. Syytetyille on suotu tähän oikeus ennen varsinaisen käsittelyn alkua kuvaamisen ajaksi, jos he eivät halua tulla tunnistetuksi tai jos he ovat niin häpeissään, etteivät halua näyttää naamaansa. Kuvaamisen päätyttyä ja kameroiden poistuttua salista syytetyt joutuvat kuitenkin luopumaan hupustaan tai muista päähineistään.
9. Huppujen sallimista oikeuden istunnossa on usein ihmetelty. Kyse on eräänlaisesta naamioitumisesta, jonka sallittavuudesta taitaa olla eduskunnan oikeusasiamiehen arvovaltainen kannanotto. Jotkut pitävät kuitenkin käytäntöä suoranaisena oikeuden halventamisena. Asiasta on - tietenkin - tehty myös ainakin yksi eduskuntakysely. Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) nimittäin esitti vuonna 2010 oikeusministerin vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen (KK 883/2010 vp.):
Huppu päässä tai muuten kasvot peitettyinä esiintyminen oikeudessa on oikeuden halventamista. Oikeusistunnot ovat julkisia, ja on väärin, että siellä hyväksytään esiintyminen pää peitettynä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin nykykäytäntö esiintymisestä oikeudenistunnoissa kasvot peitettyinä perustuu ja
mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi?
10. Oikeusministeri Tuija Brax pyöritteli vastauksessaan - ettei se vain olisi ollut hallitusneuvos Liljeroosin kirjoittama - tuttuja näkökohtia kuvaamisen sallimisesta oikeudessa - vaikka tästä Kuisman kysymyksessä ei ollutkaan kysymys - ja totesi sen jälkeen ykskantaan, että asian varsinaisen käsittelyn aikana asianosainen ei voi esiintyä oikeudessa kasvot peitettyinä tai muuten naamioituneena. Braxin mukaan hallitus pitää nykyistä käytäntöä hyväksyttävänä eikä aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. - Brax ei siis itse asiassa vastannut lainkaan siihen, mitä Kuisma kysyi, sillä hänen vastauksestaan ei ilmene, miksi syytettyjen sallitaan peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi.
11. Onko huppupäisenä esiintyminen sallittua muiden maiden tuomioistuimissa kuvaamisen aikana ja onko istuntosalisssa kuvaaminen istuntosalissa ylipäätään mahdollista? Jos istuntosalissa ei saa kuvata, niin silloin ei ole myöskään syytä kasvojen peittämiseen. Tämä on globaalinen kysymys, joka pitäisi hetimiten selvittää.
12. Kysymykseen ja ongelmaan on olemassa sangen yksinkertainen ratkaisu. Jos kerran syytettyjen ja heidän huppujensa kuvaamista pidetään oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta tärkeänä, niin tapahtukoon kuvaaminen hupuissa tai hupuitta erityisessä kuvaustilassa tai -huonessa, siis oikeussalin ulkopuolella. Siellä kuvaajat saisivat räpsiä kuvia huppupäisistä syytetyistä niin maan penteleesti! Toisaalta kuvaajia ei laskettaisi kuvaamaan asianosaisia käsittelyn aikana, ei edes käsittelyn alussa. - No niin, nyt tämäkin ongelma on sitten ratkaistu!
13. Muualla maailmassa huomiota kiinnitetään, ei asianosaisten, vaan tuomareiden pukeutumiseen. Tässä suhteessa monissa maissa pyritään yhdenmukaisuuteen, mihin päästään siten, että kaikilla tuomareilla on yllään samanlainen kaapu tai viitta, peruukilla tai ilman. Tämä olisi kätevä ratkaisu varsinkin kesäisin, sillä kaavun alla voisi joko pitää kevyttä vaatetusta tai olla pitämättä kerrassaan mitään, jos siltä tuntuu. Omilta kaukaisilta tuomarinajoiltani muistelen houkutusta mennä kesäaikaan tuomaripöydän taakse T-paidassa ja shortseissa. Shortseissa oleminen onnistuisi, sillä istuvan tuomarin ei tarvitse välttämättä kohottautua niin ylös, että housutkin tulevat tuomaripöydän takaa näkyviin.
24 kommenttia:
Jutun otsikko vei ajatukset tuomarien pukeutumiseen. Sosiaalidemokraattinen yhteiskunta vei häpeälliset tuomioistuimet kaupunkien paraatipaikoilta betoniparakkeihin kaupunkien laidoille yhdessa kelan ja työvoimatoimiston kanssa.
Tuomarien pukeutumiskoodi sopeutui muuttuneeseen tilanteeseen. Käräjätuomari läpsytteli jakamaan oikeutta kesäsandaaleissa, värikäs lyhythihainen (edullisen näköinen) paita yllään. Puku, solmio tai muu arvokas pukeutuminen olisikin ollut räikeässä ristiriidassa ympäristön kanssa.
Valitettavasti! Jotkut meistä näkisivät mieluusti, että tuomarin toimintaan liittyisi myös ulkoista arvokkuutta. Musta, yksinkertainen viitta ratkaisisi pukeutumisongelmat ja toisi tuomioistuimelle yhtenäisen, arvokkaan ilmeen.
Niin, mutta arvaan, että miten käräjäniilojen joukosta kuuluisi heti kovaa huutoa, jossa vastustettaisiin tuomareiden yhtenäistä pukeutumista ja vedottaisiin siihen, että mitenkäs sitten lautamiehet pukeutuisivat, ja miten notaarit, käräjäsihteerit, ovimiehet jne. Sitten pantaisiin pystyyn työryhmä numero 11 157, joka toteaisi, valtiosääntöfundamentalistien lausuntoihin nojautuen, että tuomarien pakottaminen tuomarinkaapuun olisi perustuslain vastaista.
Ainakin yksi julkkisavustaja esiintyy jatkuvasti farkuissa, joka on kieltämättä väärä asu oikeussaliin.
Tulisiko oikeuden puheenjohtajan kehottaa tätä julkkisavustajaa riisumaan sopimattomat farkkunsa?
Tämä julkkisavustaja on mieshenkilö. Avustaja on kuitenkin henkilö, joka "vie enimmät rahat" istuntosalissa olevista. Luulisi avustajilla olevan sen verran kunnioitusta oikeutta kohtaan, että kulmarautahousut kuuluvat vakiovarusteisiin.
Syytettyjen naamioituminen hupuilla, pyyhkeillä ym on mennyt niin pitkälle, että kansa ilmeisesti luulee, että syytetyn kuuluukin piiloutua.
Tämä vaikutelma ainakin syntyi muutama vuosi sitten, kun Matti Nykänen aseteli kuulemaan pahoinpitelysyyytteitä. Kaikkien tuntema mies oli nykymuodin mukaisesti vetänyt päänsä yli pusakan peittääkseen kasvonsa.
Pitäisikö viranomaisten jo ohjeistaa ihmisiä, että naamioituminen oikeudessa ei ole välttämätöntä!
Ainakin monet ulkomailla käytettävät tuomariviitat kyllä enemmän luovat vaikutelmaa ylhäisestä pönötyksestä kuin suorittavat mitään järjellistä peittämistehtävää.
"Syytettyjen naamioituminen hupuilla, pyyhkeillä ym on mennyt niin pitkälle, että kansa ilmeisesti luulee, että syytetyn kuuluukin piiloutua".
Näin on, se ettei joku syytetty olekaan huputtautunut, ylittää mediassa jo sinänsä uutiskynnyksen! Puuttuisi enää vain kuvaotsake "syytetty ei ymmärtänyt edes hävetä, kun ei ole ollut peittänyt päätään hupulla oikeuteen saapuessaan"!
On se hyvin korni tapa tällä medialla. Ja oikeuden puheenjohtajat sen kun seuraavat katseellaan touhua.
Pelkän otsikon lukeminen toi heti mieleen ao. kysymyksen.
Kuinka suomalaisessa oikeudessa pitäisi syvästi uskonnolleen uskollisen musliminaisen pukeutua: saako hän esiintyä koko oikeusistunnon ajan niqap (vain silmät näkyvät) tai burkha (silmien edessä ns. ristikko) yllään?
Olisi muuten hyvä jonkun kansanedustajan tätä(kin) asiaa tiedustella: saisimme taatusti hyvät naurut, kun vastauksessa aiheeltaan tabuksi (siis Suomessa) luokiteltavaa asiaa pyöriteltäisiin.
On muuten merkillistä, että noihin kansanedustajien kysymyksiin (kirjallisiin ja suullisiin) eivät esim. ministerit käytännössä koskaan vastaa suoraan ja selkeästi yhtään mitään!
Kirjalliseen kysymykseen annetaan kirjallinen vastaus. Kun ministeri tietää, ettei kysymyksen esittänyt kansanedustaja voi enää jatkaa "kirjallista keskustelua", hän voi vastata puuta heinää tai "hyvää päivää kirvesvartta" -tyyliin.
Mutta eduskunnan kyselytunnilla esitettyihin suullisiin kysymyksiin annetut vastaukset ne vasta tylsää ohipuhumista ovat!
Median tapa käsitellä asiaa kertoo karulla tavalla siitä arvovallasta - tai pikemminkin sen puuteista - mitä suomalaiset tuomarit, erityisesti alioikeustuomarit nauttivat. Tätä samaa kuvastavat ne ulkoiset puitteet, joissa tuomioistuimet työskentelevät. Kaikki uudet oikeustalot muistuttavat lähiömarketteja tai virastoja.
Paha vaan, että samanaikaisesti tuomioistuimilta edellytetään arvovaltaa ja uskottavuutta ratkaista ne oikeusriidat, jotka niiden ratkaistavaksi on uskottu.
Ratkaisematon yhtälö.
Joku totesi edellä, että viitan käyttäminen luo vaikutelman "ylhäisestä pönötyksestä".
Näin voi ajatella, mutta olen eri mieltä. Monissa ammateissa käytetään uniformua, vaikka sille ei olisi pakottavaa käytännön tarvetta. On mukavaa, että bussikuskilla on työnantajan kustantama, siisti työasu, vaikka bussin kuljettaminen leppoisassa kotiasussa sujuisi yhtä hyvin.
Miksi tuomioistuimessa kaiken pitäisi olla niin arkista?
Amerikassa kaikki näyttää tältäkin osin olevan toisin. Ellei murhamies tule oikeuteen valtion oranssissa haalarissa, niin päällä näyttää olevan huoliteltu puku, ja hiukset on viimestelty ennen istuntoa kampaajalla.
Asiasta toiseen:
Taloussanomat herättelee uutisten puutteessa ikuisuuskeskustelua "parkkisakoista", joita koskeva lakiesitys jäi sotosopan jalkoihin. Paitsi toimittaja niin myös kommentoijat ovat kovasti minne tahansa pysäköivien puolella. Uusi tieto minulle oli, että Trafi antaa henkilötiedot firmoille silloinkin, kun on toivorikkaasti kieltänyt rekisteritietojen luovuttamisen muille kuin viranomaisille. Tästä tietysti kommentoijat vetäisivät Trafin heti oikeuteen!
http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/06/18/parkkifirmat-sakottavat-kuin-viimeista-kesaa/20138394/304
Tuomioistuimeen saapuvaa rikosasian vastaajaa on pidettävä syyttömänä. Hän ei välttämättä halua esiintyä julkisuudessa omilla kasvoillaan. Kun käräjäoikeus voi hänet kuitenkin pakottaa saapumaan istuntoon, niin tietenkin käräjäoikeuden pitäisi kyetä suojelemaan häntä julkisuudelta, ellei hän itse halua julkisuuteen astua. Mitkään häpeärangaistukset - jenkkityyliset "perp walkit" - eivät kuulu suomalaiseen oikeuskulttuuriin ja hyvä niin.
Asiaan olisi olemassa äärimmäisen yksinkertainen ja helppo ratkaisu: kuvaaminen tuomioistuinten tiloissa ja 150 metriä lähempänä oikeustaloa tulisi kieltää. Tällä suojeltaisiin tuomioistuimessa asioivien asianosaisten ja tuomioistuinten henkilökunnan yksityisyyttä.
Jokainen voisi asioida tuomioistuimessa joutumatta kuvatuksi vasten tahtoaan. Huppuja ja pipoja ei tarvittaisi, joten samalla poistuisi tuo oikeuden halventamisongelmakin.
Sananvapaus on toki tärkeä asia sekin, mutta se, samoin kuin oikeudenkäynnin julkisuuskin, ovat säädetty palvelemaan täysin toisenlaisia tarkoitusperiä kuin mahdollistamaan roskalehdistön sensaatiojournalismin.
Toimittajat voisivat toki tehdä työtään tuomioistuimissa kuten ennenkin, mutta ketään ei pitäisi pakottaa saapumaan kameroiden eteen, ellei hän sitä itse halua. Niin kauan, kun tuomioistuimet eivät kykene suojelemaan asiakkaitaan julkisuudelta vastoin tahtoaan, huppuviritykset ja sanomalehdet on siis pakko sallia, oikeuden arvovallan kustannuksellakin.
Miksi viitta-asiassa tai missään muussakaan pitäisi ottaa mallia juuri Amerikasta? Siksikö, että täällä katsellaan pääasiassa amerikkalaisia filmejä?
"Käräjäoikeuden pitäisi kyetä suojelemaan häntä julkisuudelta."
Jopas oli kannanotto!Olen itse kirjoitellut näille sivuille monenlaisia kommentteja, mutta käsittääkseni en mitään noin tyhmää!
Oikeudenkäynnit ovat - luojan kiitos - meillä niin kuin muissakin sivistysvaltioissa julkisia. En kaipaa vähääkään Kiinan taikka Pohjois-Korean kaltaista järjestelmää, jossa ihmiset katoavat yön selkään eikä heistä jälkeen mitään kuulu.
"Käräjäoikeuden pitäisi kyetä suojelemaan häntä julkisuudelta."
Niin, kuten tuossa viestissä todettiin, sananvapaus ja oikeudenkäynnin julkisuus ovat tärkeitä arvoja, mutta ne pitää ymmärtää oikein. Oikeudenkäynnin julkisuus ei tarkoita sitä, että kohutoimittajien tarvitsisi päästä oikeussaliin (tai sen lähellekään) kuvaamaan oikeudenkäynnin asianosaisia, jotka eivät halua tulla kuvatuksi. Mitään salaisia oikeudenkäyntejä ei kukaan ole vaatinut.
Vaatimuksen siitä, että tuomioistuimen pitäisi pystyä suojelemaan "asiakkaitaan" julkisuudelta - siis altistumiselta joukkotiedotusvälineille tahtomattaan - on ensimmäisen kerran esittänyt mm. muuan käräjäoikeuden laamanni sekä rikosoikeuden professori. Erittäin fiksu ajatus, joka ei vähäisemmässäkään määrin rajoita oikeudenkäynnin julkisuutta ja sen funktioita.
"Tuomioistuimeen saapuvaa rikosasian vastaajaa on pidettävä syyttömänä. Hän ei välttämättä halua esiintyä julkisuudessa omilla kasvoillaan."
Tämä on suomalainen perusongelma: ei mielletä yksityisen ja julkisen rajaa. Se mitä ihminen tekee kotinsa yksityisyydessä on yksityistä, muu on hänen julkista toimintaansa, jolla hän altistaa itsensä kanssakansalaisten arvostelulle.
Myöskään syyttömyysolettamasta ei pitäisi seurata huputtautuminen vaan rohkea esiintyminen hyvinpukeutuneena ja julistautuminen syyttömäksi.
Median käytäntö eli kuvien räpsiminen oikeussalista "huppupäisistä" on tosi kornia ja mautonta! Media ja verenhimoinen kansa julistaa näin kostonhimoaan syytetyille.
Syytetyn nimen julkistamisen pitäisi riittää julkisuuden toteutumiseen, jos syytetty ei halua tulla kuvatuksi. On outoa, että syytetyt raahataan huppu päässä - ikään kuin jo mestauslavalle menossa (!) - oikeuden eteen (tuomarit sen sijaan yritävät kyyhötellä takana mahdollisimman näkymättöminä, etteivät he vain joutui kuvaan, tuomareiden kuvaamista ei salllita, tästä tuomareilla ja medialla on sopimus keskenään) kuvattaviksi eikä oikeuden puheenjohtajilla ole kanttia tätä kieltää arvotonta näytelmää, vaikka asia olisi heidän päätösvallassaan.
Medialle on kertynyt viimeisten 20-30 vuoden aikana varmaan satoja eli tuhansia "huppukuvia". Lehtien pitäisikin järjestää yhteisnäyttely tai jonkinlainen kollaasi vaikkapa Kiasmaan näistä kuvista. Verenhimoinen kansa saisi sitten arvuutella, ketä "roistoa" mikin kuva esittäisi.
Toisinkin on menetelty. Olin kerran tässä oikeuden istuntoa seuraamassa ja sisään tuli valokuvaaja kameransa kanssa. Puheenjohtaja kysyi asianosaisilta, haluavatko he tulla kuvatuiksi. Hän sanoi, että jos joku ei halua, kuvia ei voi ottaa lainkaan.
Yksi asianosainen ei halunnut ja kuvaaja sai lähteä salista kuvaamatta ketään.
Minkä säännöksen nojalla blogisti kieltäisi kornin, mauttoman, veren- ja kostonhimoisen sekä arvottoman kuvaamisen?
Kyllä täällä Pohjanmaalla varsin vahvana huhuna kiertää, että blogisti tuomarina ollessaan oli vapaamielinen (oikeastaan puolivapaamielinen) pukeutumisensa suhteen eli pukukoodina oli ainakin joskus verkkarihousut pikkutakki, kauluspaita ja solmio ;)
Toimin taannoin puheenjohtajana Itä-Suomen ho:n pääkäsittelyssä. Kolme käräjäoikeudessa rangaistuksiin tuomittua nuorehkoa miestä oli valittanut tuomiostaan. He saapuivat paikalle. Yksi heistä istuutui paikalleen lakki päässä.
Pyysin häntä ottamaan lakin päästä. Hän kysyi: "Mihin lakkiin se perustuu, että pittää ottaa lakki päästä." Vastasin, että sellainen tapa meillä on täällä istuntosalissa ja että lain mukaan voin puheenjohtajana määrätä häntä ottamaan lakin päästä. Mitään sanomatta hän otti lakin päästä ja istunto pääsi alkamaan.
Eikö tarve pyrkiä yksilöllisyyteen ole hallitseva vaisto kaikilla elämänalueilla? Miksi sitä pitäisi yrittää tukahduttaa, nujertaa tai rajoittaa vaatimalla ihmisiä käyttäytymään ”niin kuin toisetkin”? Miksi emme voi kohdella toisiamme ainutlaatuisina yksilöinä luovassa hengessä ilman ulkoa ohjautuvaa paheksuntaa?
Tuomioistuimissa robottimaisen ”asianmukaisesti” pukeutuvat, ilman mitään ulospäin näkyvää pilkahdusta yksilöllisyydestä, ovat niitä kaikkein tuimailmeisimpiä ja yksitotisimpia ihmisiä maailmassa. Ei koskaan edes kukkaa napinlävessä...
Lähetä kommentti