1. Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on tunnetaan oikeusjuttujen ja lainsäädännön ahkerana kommentoijana iltapäivälehdissä ja muissakin tiedotusvälineissä. Tolvaselta kannanottoja näkee mediassa tuon tuostakin, sesonkiaikana vähintään pari kolme kertaa viikossa.
2. Mikäpäs siinä, tunteehan Tolvanen juridiikkaa ja yleensä hänen arviointeihinsa voi toki yhtyä. Selkeänä poikkeuksena tästä ovat kuitenkinTolvasen lausunnot yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevissa kysymyksissä. Toisin kuin Tolvanen on väittänyt, sopimukseen perustuva yksityinen pysäköinninvalvonta ja sen yhteydessä tapahtuva valvontamaksun määrääminen, oikeastaan vaatiminen, ei ole perustuslaissa tarkoitettua merkittävää julkisen vallan käyttöä, vaikka myös monet ns. valtiosäntöoppineet ovat harhaanjohtavasti tätä esittäneet. Valtakunnansyyttäjän virasto on aiemmin tyrmännyt Tolvasen esittämän väitteen, jonka mukaan yksityisessä pysäköinninvalvonnassa olisi kyse jopa virkavallan anastamisesta.
3. Tälläkin viikolla Matti Tolvaselta on kyselty mediassa monista eri asioista. Pari kolme päivää sitten Tolvanen otti Yle Uutisissa (Kotimaa24) kantaa kokoomusnuorten kohua herättäneisiin ehdotuksiin. Tolvasen mukaan uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä voitaisiin poistaa rikoslaista. Tältä osin Tolvanen yhtyi kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koskeen. Sitä vastoin Tolvanen suhtautui kielteisesti Kosken ja kokoomusnuorten ehdotuksen, jonka mukaan rikoslaista pitäisi poistaa myös kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva säännös.
4. Kiihotuspykälän osalta Matti Tolvasen kielteinen kanta on aiheellinen ja järkevästi perusteltu, eli kiihotuspykälän poistaminen laista sananvapauteen vedoten on aiheeton. Sen sijaan Tolvasen perustelut uskontorauhan rikkomista koskevan pykälän poistamisesta laista vaikuttavat hieman huterilta; itselläni ei kyllä ole asiaan nimenomaista kantaa puolesta tai vastaan. Tolvanen nimittäin perustelee kantaansa lähinnä sillä, että mainittua "pykälää ei ole Suomessa kovin monta kertaa sovellettu." Mutta mistä pykälän harvalukuinen sovellettavuus mahtaisi johtua? Tätä emme varmuudella tiedä, mutta yksi selitys voisi olla, että uskonrauhaa vastaan ei rikota tai uskontoja pilkata, koska tiedetään, että mainittu käyttäytyminen on rangaistavaa. Eikö mainittu kriminalisointipykälä siis ole täyttänyt aika hyvin yleisestävän tarkoituksen, joka rangaistussäännöksille aina asetetaan? Jos pykälä poistettaisiin laista, kuten Tolvanen ja "nuoret" ehdottavat, tuloksena saattaisi olla, että uskontoja ryhdyttäisiin pilkkaamaan oikein urakalla, ja silloin oltaisiin taas metsässä. Pitäisi siis hiukan tarkemmin pohtia, minkä vuoksi tiettyjä tekoja ja käyttäytymisiä säädetään ylipäätään rangaistaviksi ja mistä joidenkin kriminalisointipykälien harvinainen soveltaminen oikeastaan johtuu. Ei kai, hyvänen aika, tekoja säädetä rangaistaviksi siksi, että toivoisimme niitä vastaan rikottavan usein ja kunnolla, niin kuin Tolvasen ja kumppanien logiikka näyttäisi edellyttävän.
5. Tänään Matti Tolvanen on ollut lausuntoineen mediassa esillä ainakin kahdessa eri asiassa; maakuntalehtien verkkojulkasuja en yleensä seuraa. Iltalehdelle antamassaan lausunnossa professori kertoo, miksi Herlinien sukuun kuuluvan naisen sieppauksesta vuonna 2010 yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen tuomittu Juha Louhi (ent. Turunen) on päässyt ehdonalaiseen vapauteen kolmen vuoden kuluttua lainvoimaisen tuomion antamisesta. Vastaus kysymykseen on yksinkertaisesti se - kuten olettaa sopii - että koska laki niin säätää, eli asiassa on toimittu lain mukaan. Niin sanottu ensikertalainen pääsee lain mukaan ehdonalaiseen vapauteen kärsittyään tuomitusta rangaistuksesta (eli "suoritettuaan" siitä) puolet. Tutkintavankeusaika ennen tuomion antamista luetaan tuomitun vankeusajan lyhennykseksi. Puoli vuotta ennen ehdonalaiseen vapauden alkua vanki pääsee yleensä aina valvottuun koevapauteen.
6. Sieppaajan asiassa on siis menetelty laillisesti. Mutta eri asia on, onko oikein, että myös vakavasta rikoksesta tuomittu rikollinen on laskettava ehdonalaiseen vapauteen ja valvottuun koevapauteen samojen sääntöjen mukaan kuin esimerkiksi paljon puhuttu "nakkivaras", siis suhteellisen vähäisestä ja tavanomaisesta omaisuusrikoksesta tuomittu vanki? Tätä kysymystä olisi ollut mielenkiintoista pohtia, mutta siihen Tolvanen ei ota lausunnossaan kantaa, ilmeisesti siksi, ettei toimittaja ole hoksannut asiaa häneltä edes kysyä. Monissa maissa tuomioistuin määrää jo tuomiossa ajankohdan, jolloin vankeuteen tuomittu voi aikaisintaan anoa pääsyä ehdonalaiseen vapauteen ja tämä riippuu juuri rikoksen vakavuudesta ja tuomion pituudesta.
7. Pitäisikö myös Suomessa lakia muuttaa mainitulla tavalla? Luultavasti Matti Tolvanen ei kannata tällaista muutosta, vaan pitää meillä omaksuttua tasapäistävyyslinjaa tässäkin suhteessa parhaana ratkaisuna. Inkeri Anttilan ja Olavi Heinosen aktiiviajoista lähtien suomalaisen kriminaalipolitiikan kantavana ajatuksena ("johtotähtenä") on ollut vankiluvun alentaminen ja vankiloiden ylläpidosta valtiolle aiheutuvien kustannusten minimointi. Tätä tavoitetta palvelee, että tuomittu rangaistus mitataan säännönmukaisesti laissa säädetyn rangaistusasteikon alapäästä. Näitä tavoitteita palvelee myös nyt mainittu yhdenvertainen vankien ehdonlaiseen vapauteen päästämistä koskeva lainsäädäntö vallan erinomaisesti. Kokonaan eri asia on, onko tässä käytännössä mitään järkeä.
8. Yle Uutisten verkossa tänään Matti Tolvanen "arvostelee salaisen oikeusmateriaalin julkistamista". Kyse on tietenkin Ulvilan murhaoikeudenkäynnin salaiseksi määrätystä esitutkinta-aineistosta. Tältä osin Tolvasen lausunnossa ei juuri juridiikkaa löydy, lähinnä vain moralisointia - mutta tämäkin kelpaa kyllä medialle oikein hyvin otsikoksi, kunhan lausujana on lainopin professori. Muun muassa Helsingin Sanomat on tällä viikolla kertonut Anneli Auerin lasten kertomuksista, jotka sisältyvät poliisin salaiseksi määräämään esitutkinta-aineistoon. Tolvanen jyrisee:
- Minusta mielestäni niitä ei olisi syytä julkistaa...plääp, plääp. Vielä ongelmallisemmaksi tilanne tulee, jos tätä salaista aineistoa arvioidaan lehdessä tai jopa asiantuntijat arvioivat sitä.
9. Professori Tolvasen mukaan julkaisupäätös - siis lehden päätös (?) - saattaa pahimmillaan vaikuttaa jopa oikeudenkäynnin kulkuun. Professori maalailee näin: "Sitähän on vaikea sanoa vaikuttaako salaiseksi määätyn aineiston julkaiseminen oikeuden työskentelyyn ja millä tavalla. Mutta kyllähän se saattaa sitä vaikeuttaa, jos oikeudenkäyntiä aletaan käydä julkisuudessa ja vielä salaisen materiaalin perusteella".
10. On selvää - aivan ilman professoreiden lausuntojakin - että salaiseksi määrättyä oikeudenkäyntiaineistoa ei ollisi lupa julkistaa. Määräys koskee ensisijaisesti kuitenkin vain viranomaisia, jotka ovat tekemisissä sanotun aineistoan kanssa, samoin kuin ko. oikeusjutun asianosaisia ja heidän avustajiaan. Tiedotusväline, joka julkaisee sanottua salaista aineistoa tai salaisia tietoja, ei kuitenkaan voida velvoittaa paljastamaan tietolähdettään.
11. Paljon tärkeämpää olisi ollut pohtia, onko sanotunlaisen aineiston julistaminen salaiseksi ollut ylipätään perusteltua ja oikein. Kyse on harkinnanvaraisesta asiasta, mutta yleensä voidaan lähteä siitä, että mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä julkisempaa oikeudenkäynnin tulisi olla. Salassapitomääräyksiin ja ylipäätään salaisiin tai puolisalaisiin oikeudenkäynteihin liittyy aina mielivallan vaara ja epäily siitä, että viranomaisilla tai tuomareilla on jotakin salattavaa, mitä ei haluta paljastaa, ei oikeudenkäynnissä eikä edes tuomion perusteluissa. Jos asiaa tarkastellaan tältä kannalta - siis julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta - en itse pitäisi esimerkiksi Ulvilan tapauksen aineiston salaiseksi määrätyn aineiston osittaista paljastumista minään katastrofina tai suureena "vääryytenä". Ko. tapauksessa salassapitomääräystä ei ole annettu tuomioistuimen työskentelyn turvaamiseksi, kuten Tolvanen antaa ymmärtää, vaan jutussa asianomistajana olevien alaikäisten lasten edun suojelemistarkoituksessa.
12. Mutta onko nyt julkisuuteen putkahtaneessa aineistossa todellakin jotakin sellaista uutta, joka olisi lasten edun tai hyvinvoinnin kannalta jotenkin turmiollista? Minusta ei ole. Sitä paitsi on otettava huomioon, että HS:n haltuunsa saamissa ja julkaisemissa esitutkinta-aineistoon sisältyvissä lasten kertomuksissa lienee kysymys niistä tiedoista tai aineistosta, jotka Satakunnan käräjäoikeus, vastoin syyttäjän esitystä, määräsi alkukesällä julkisiksi, koska lapset ovat jutussa asianomistajia eivätkä murhajutun uhreja. Syyttäjä kuitenkin valitti käräjäoikeuden päätöksestä Vaasan hovioikeuteen, joka 9.9. eli viime maanantaina antamallaan päätöksellä pysytti käräjäoikeuden päätöksen. Toisin sanoen Auerin lasten sanotut esitutkinta-aineistoon sisältyvät kertomukset on jo määrätty julkisiksi. Tähän liittyy lainsäädännön (takaperoisuuden) johdosta kuitenkin se outo seikka, että vaikka käräjäoikeus ja nyt myös hovioikeus ovat määränneet ko. aineiston julkiseksi, poliisin ei silti tarvitse noudattaa sanottua päätöstä, sillä päätös ei ole vielä muodollisesti lainvoimainen, koska hovioikeuden päätöksestä saa hakea valituslupaa KKO:lta. Kun valitusaika hovioikeudesta KKO:een valitettaessa on peräti 60 päivää - esimerkiksi Ruotsin lain mukaan vain neljä viikkoa - saattaa kestää vielä monta kuukautta ennen kuin sanottu aineisto myös käytännössä tulee virallisesti julkiseksi.
13. Olisi odottanut, että professori olisi iltapäivälehdelle lausuntoa antaessaan huomioinut mainitut seikat, mutta näin ei tapahtunut, vaan lausunnossa todetaan lakonisesti se sinänsä itsestään selvä asia, että kun asiakirja on määrätty salaiseksi, niin se myös on salainen. Tästä sitten lehden verkkojulkaisussa on vedetty kissankoinen otsikko! Lehtijutussa ei mainita sanallakaan sitä, että kaksi oikeusastetta on jo ehtinyt määrännyt sanotun aineiston tai ainakin osan siitä julkiseksi. Olisi ollut paikallaan pohtia, tulisiko lakia muuttaa niin, että tuomioistuimen antamaa esitutkinta-aineiston julkisuuspäätöstä tulisi noudattaa heti eikä jäädä odottaman sen kenties vasta vuoden kuluttua tapahtuvaa lainvoimaiseksi tuloa. Lakia voitaisiin tarkistaa myös siten, että käräjäoikeuden - tai ainakin hovioikeuden - aineistoa koskeva julkisuuspäätös olisi lopullinen, eli siitä ei saisi valittaa lainkaan hovioikeuteen tai KKO:een. On hyvin helppoa tokaista lehdelle, että salassapitomääräystä ei saa rikkoa, mutta oikeusoppineelta odottaisi toki hieman analyyttisempää ja perusteellisempaa pohdintaa. Jos tähän ei ole lehdessä tilaisuutta, niin silloin kannattaisi kyllä harkita, antaako lainkaan lausuntoja iltapäivälehdille.
14. Jäädäänpä odottelemaan, miten mielenkiintoisia ja hauskoja lausuntoja ketterät professorit ehtivät antaa huomenna ilmestyville iltapäivälehdille!
15. Ulvilan murhajutun esitutkinnan aikana kuultujen lasten kertomusten luotettavuuden arvioinnilla on oikeudenkäynnissä ilmeisesti suuri merkitys. Lehtitietojen mukaan asiantuntijoina kuultujen tai kuultavien psykologien käsitykset poikkeavat selvästi toisistaan sen mukaan, onko kyse syyttäjän vai puolustuksen nimeämistä asiantuntijoista. Lapsia haastatelleet psykologit, jotka lienevät syyttäjän nimeämiä asiantuntijoita, ovat pitäneet lasten kertomuksia uskottavina; tosin vanhin lapsista on kertonut eri tavalla kuin nuorimmat lapset. Puolustuksen asiantuntijoina tai asiantuntevina todistajina toimivat psykologit, mm. professori ja psykologian tohtori, jotka eivät ole tavanneet lapsia, sen sijaan ovat videoiden perusteella katsoneet, etteivät lasten kertomukset ole uskottavia.
16. HS:n mielipidesivulla tänään julkaistussa kirjoituksessa oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalo sanoo, että lasten kertomusten uskottavuudesta ei pitäisi lausua mitään, ellei ole tavannut lasta ja haastatellut häntä itse ja että ilman itse tehtyä haastattelua kertomusten luotettavuudesta kertominen olisi jopa eettisesti kyseenalaista. Tämä käsitys vaikuttaa kuitenkin liian kategoriselta ja ehdottomalta. Viime kädessä oikeuden jäsenet ratkaisevat kysymyksen lasten kertomusten uskottavuudesta eivätkä hekään ole haastatelleet tai tavanneet lapsia. Jos Haapasalo olisi oikeassa, tuomarit olisivat sidottuja lapsia haastatelleiden psykologien lausuntoihin, mikä ei pidä paikkaansa. Kertomukset videoidaan juuri siksi, että tallenteita voidaan hyödyntää myöhemmin oikeudenkäynnissä sellaisenaan ilman, että lapsia pitäisi kuulla oikeudessa henkilökohtaisesti. Jos puolustuksen psykologeilla ei ole ollut tilaisuutta tavata ja haastatella lapsia, jouduttaisiin Haapasalon teorian mukaan lasten kertomusten luotettavuutta arvioitaessa turvautumaan yksinomaan syyttäjän nimeämien asiantuntijoiden lausuntoihin, mikä ei toteuttaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia.
17. Nykyisin laissa olevat säännökset asiantuntijatodistelusta ovat vanhentuneet ja epätyydyttävät, joten ne pitäisi kiireellisesti uudistaa. Tähän on puututtu hiljattain todistelutoimikunnan mietinnössä (OM:n julkaisuja 69/2012), mutta uudistuksen toteuttuminen OK 17 luvun kokonaisuudistuksen yhteydessä saattaa kestää vielä muutaman vuoden. Puolustukselle tulisi varata tilaisuus vakavia rikoksia koskevan esitutkinnan aikana omien asiantuntijoiden, esimerkiksi juuri oikeuspsykologien, kuulemiseen tai kirjallisten asiantuntijalausuntojen hankkimiseen. Tämä on mahdollista itse asiassa jo nykyisin, sillä esitutkintalain mukaan asianosaisen pyytämät esitutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos hän osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia.
18 kommenttia:
"Inkeri Anttilan ja Olavi Heinosen aktiiviajoista lähtien suomalaisen kriminaalipolitiikan kantavana ajatuksena ("johtotähtenä") on ollut vankiluvun alentaminen ja vankiloiden ylläpidosta valtiolle aiheutuvien kustannusten minimointi."
Latoja korjaisi sanan johtotähti, sanaksi PUNATÄHTI. Johtotähti on automerkki, punatähti on ideologia.
Onko yksikään professori ottanut kantaa tähän Mika Salon tapaukseen? Jos minä otan uusnatsi tatuoinnin käsivarteeni niin takuulla olen uusnatsi ja kannatan aatetta. Mutta jos minä otan Helvetin Enkeleiden tatuoinnin käsivarteeni niin en ole Helvetin Enkeli enkä kannata aatetta? Missä menee raja?
Tolvasen perustelu kiihotuspykälän puolesta oli siis tämä:
"Sananvapauteen ei kuulu toisten ihmisten halventaminen ja panettelu. Raja menee siinä, ettei ketään saa halventaa sillä tavoin kuin se on rikoslain tunnusmerkistöön kirjattu"
Mitäköhän tunnusmerkkejä Tolvanen tarkoittaa? Tolvanen ei kommentista päätelle taida myöskään ihan ymmärtää sananvapauden käsitettä. Ko. pykälähän ei kajoa sananvapauteen, vaikka sillä onkin epäsuora vaikutus siihen mitä ihmiset sanovat ja mitä eivät.
Onko sitten niin, että jos panettelua ja halventamista osoittaa tietystä ryhmästä, niin siihen tarvitaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan, joka vastaa kunnianloukkauspykälää yksittäisen henkilön osalta? Rikoksiin yllyttäminen on jo kriminalisoitu, joten sitä varten kiihotuspykälää ei tarvita.
Ihmettelen kuitenkin miksi ko. pykälää sovelletaan ainoastaan vähemmistössä oleviin etnisiin ryhmiin. Muistelen jonkun yrittäneen oikeudessa saada tuomiota kiihottamisesta homoseksuaaleja vastaan, mutta oikeus totesi, että kyse ei ole kansanryhmästä. Miksi näin?
Kiihotuspykälän ongelmana on, että se luo kuilua eri ryhmien välille legitimoimalla "normaalit" ja "muut" ryhmät. Yleinen mielipide ja media tuomitsee typerät puheet jo sinällään. Paitsi tietysti silloin kun on kohteena on valkoiset heteromiehet. Toinen ongelma on, että laki saa Halla-ahon kaltaiset henkilöt kokeilemaan rajoja, josta he saavat palkkioksi sananvapauden marttyyrin viitan ja hyväpalkkaisen työn eduskunnasta.
Mitä tulee tuohon puolustuksen asiantuntijoiden kuulemiseen ja niiden näyttöarvon punnintaan, on kyllä todettava, kuten lehtikirjoituksissakin on todettu, se yksinkertainen tosiasia, että "sen lauluja laulat, kenen puuroa syöt" eli totta kai puolustus käyttää vaan sellaista pyytämäänsä todistelua, joka tukee puolustusta (toisin kun syyttäjä, joka on sidottu tasapuolisen tutkinnan vaatimukseen)! Ja maksetulla tai muuten juttuun mukaan vedetyllä puolustuksen todistajalla on aivan ilmeinen tarve puolustaa edustamansa tahon näkemyksiä-tämä lienee selvää- kysehän on aina näkemyksistä eli ei voi syyttää edes todistajan valehtelusta.
Lyhyesti sanottuna on niin, että missään historian vaiheessa ei ole jouduttu jälkeenpäin häpeämään "liian laajaa" sananvapautta.
Sen sijaan loputtomassa määrässä valtioita ja historiallisia tilanteita on hävetty päinvastaista tilannetta. Näin myös Suomessa (aluksi vaikka Hannu Salama ja ystävällisissä suhteissa olevan valtion loukkaamista koskeva kriminalisointi).
Sanonta "sen lauluja laulat" jne. soveltuu kyllä yhtä hyvin myös syyttäjäpuolen nimeämiin tai valikoimiin asiantuntijatodistajiin, vaikka he ovatkin periaatteessa virkamiehinä tai vastaavina "sidottu tasapuolisuuden tutkinnan vaatimuksiin", kuten anonyymi hurskaasti asian ilmaisee. Kaikki asiantuntijat ovat todistajia, jotka vannovat oikeudessa todistajan valan tai antavat vastaavan vakuuutuksen. Misiköhän anonyymi epäilee ainoastaan puolustuksen todistajien voivan mahdollisesti rikkovan valansa?
Heh, heh! Ketterien professoreiden tämänpäiväisiä kommentteja ei tarvinnut sitten kauan odotella, kuten vähän eilin kirjoitetussa blogijutussa ennakoinkin (kohta 14).
Tänään nimittäin Iltalehdessa professori Matti Tolvanen palaa eiliseen lausuntoonsa koskien törkeistä rikoksista tuomittujen vankien päästämistä ehdonalaiseen vapauteen. Eilisessä kommentissaan Tolvanen ei nähnyt asiassa minkäänlaista korjauksen tarvetta, vaan hän vain lakonisesti totesi, että asia on niin kuin eduskunta on päättänyt.
Tänään ääni kellossa on kuitenkin muuttunut, sillä Tolvanen on halunnut tarkistaa lausumaansa ja sanoo nyt näin:
- Tämä asia kaipaisi keskustelua: onko kolme vuotta liian lyhyt aika, jolla pääsee takaisin puhtaille papereille? Tolvanen kysyy.
Hänen mukaansa harkinnanvaraa voisi olla enemmänkin. Eduskunta on kuitenkin näin säätänyt. Itse olen toisella kannalla, ja olin silloinkin "tarkentaa" Tolvanen.
Niinpä niin, olisihan tuon oman kannan toki voinut sanoa jo eilisessä lehdessäkin! Mutta ehkäpä blogijuttuni on antanut Tolvaselle ja lehdelle aiheen palata asiaan uudellleen! Heh, saatiinhaan siitä taas uusi otsikko ja juttu lehteen.
Kannattaisi Jyrkin ehkä tutustua uuteen 1.1.2014 voimaan tulevaan esitutkintalakiin 805/2011,pakkokeinolakiin 806/2011 ja poliisilakiin 872/2011 (joiden periaatteita on jo käytännön sjä/tutkinnanjohtajatasolla noudatettuainakin muutaman vuoden).Mm. ETL 4:1,1 tasapuolisuusvaatimuspuolesta /vastaan näyttö- ei taida sama säädöstasolla koskea puolustusta!
Toki uudessa, kuten myös nykyisessä, ETL:ssa mainitaan "kauniina periaatteena" tasapuolisuusperiaate eli objektiviteettiperiaate, jota kutsutaan myös esitutkinnan "kultaiseksi säännöksi." Mutta se on "vain periaate", ei sääntö, jota olisi noudatettava ehdottomasti, vaan, kuten periaatteita yleensäkin, "enemmän tai vähemmän" tilanteesta riippuen.
Tasapuolisuuden vaatimus laissa on tietenkin paikallaan, mutta kokonaan eri asia on, miten tuota periaatetta poliisi noudattaa käytännön esitutkinnassa. Ei pidä olla anonyymin tavoin niin naiivi, että kuvittelee tasapuolisuuden vaatimuksen toteutuvan jokaisen esitutkinnan jokaikisessä vaiheessa täydellisesti!
Kun on kyse asiantuntijoista tai asiantuntevista todistajista, kuten Ulvilan tapauksessa, niin tasapuolisuutta noudatetaan oikeudenkäynnissä siten, että kaikkien todistajien on annettava samanlainen totuudessapysymiseen velvoittava vala, joka siis on yhtä tiukka puolutuksen todistajille ja asiantuntijoille kuin syyttäjänkin nimeämille todistajille. Mutta tätähän anonyymi ei näytä lainkaan käsittävän, vaikka juuri tästä olikin kysymys.
ETL:ssa säädetty tasapuolisuusperiaate velvoittaa esitutkintaviraomaisia. Esitutkinnassa kuultavat asiantuntijat eivät kuulu niihin. Asiantuntijoita ja todistajia velvoittaa todistajan vala tai asiantuntijan antama vakuutus, joka on samansisältöinen riippumatta siitä, kuka on nimennyt todistajan tai asiantuntijan.
Tasapuolisuus on hieno periaate, käytäntö voi sitten olla toisenlaista, omalle kohdalleni on sattunut juttu jossa epäiltyä eli siis itseäni ei kuultu esitutkinnassa lainkaan, itse asiassa koko esitutkinnan etenemisestä ei ollut mitään tietoa ennenkuin haaste kolahti postilaatikkoon ja oikeudenkäynti edessä viikon päästä. Esitutkinta-aineiston sai tilattua poliisita viikon toimitusajalla, ja sen sai todella niukasti juuri ennen oikeudenkäyntiä. Koko esitutkinta perustui täysin toisen osapuolen kertomukseen jossa oli kätevästi unohdettu tämän osapuolen omat tekemiset ja tekemättä jättämiset.
Suomalainen oikeuselämä on täynnä tarinoita, joissa tuo paljon puhuttu "tasapuolisuusperiaate" on osoittautunut käytännössä lähestulkoon kuolleeksi kirjaimeksi. Rikoksesta eEpäillyt kokovat harvoin esitutkintaa tasapuoliseksi.
Väitöskirjojen tekijät ja muut tukijat pyörittelevät toki tasapuolisuusperiaatetta ja muitakin hienoja esitutkintaperiaatteita esityksissään ja lähtevät siitä, että kun nuo periaatteet on kerran lakiinkin kirjattu, niitä myös noudatetaan käytännössä. Tällaiset tutkijat eivät joko tunne lainkaan käytäntöä tai sitten he haluavat ummistaa silmänsä käytännössä esiintyviltä epäkohdilta.
OIkeustieteellisen tutkimuksen tueksi tarvittaisiin aina vankkaa empiiristä tutkimusta tai otetta, mutta kun se on dogmaattista tutkimusta työläämpi metodi, sitä ei käytetä eivätkä väitöskirjojen ohjaajat sitä ohjattaviltaan vaadi.
Ns. mediakäräjien käyminen ennen varsinaisen oikeusjutun pääkäsittelyä on taas käynnissä jutussa Hilka Ahde vs. Timo Räty. Prof. Matti Tolvanenkin paheksui eilen Iltalehdelle keskeneräisen asian etukäteen puimista mediassa.
Nyt iltapäivälehdet ja tv-kanavat ovat puolollaan tapaus Ahdetta ja Timo Rätyä, sillä ko. rikosjutun esitutkinta-aineisto tuli julkiseksi toissapäiväisen suullisen valmisteluistunnossa. Lehdet revitttelvät Timo Rädyn "saatana-huudoilla" ja sillä, miten Hilkka A. jopa silitti esimehensä Timon paidat ennen välirikkoa!
On merkillistä, että tällaisissa jokseenkin vähäisissä asioissa ylipäätään pidetään valmisteluistuntoja. Ne eivät todellisuudessa palvele tippaakaan pääkäsittelyn keskitystä tai asianosaisten intressejä. Suullinen valmisteluistunto palvelee käytännössä yksinomaan mediaa ja näitä iltapäivälehtiä, niiden uutisnälkää ja myyntiä.
OIkeus juttua puidaan julkisen tulleen esitutkintaaineiston perusteella viikko- ja joskus jopa kuukausikaupalla ennen varsinaisen käsittelyn eli pääkäsittelyn alkamista! Peräti outoa, mutta tähän on tultu, kun käräjätuomarit eivät ilmeisesti yhtään ajattele, mitä valmisteluistunnosta seuraa esitutkinta-aineiston julkiseksi tulemisen takia.
Ulvilan tapauksessa kävi samoin, sekä ensimmäisellä kierroksella että nyt toisella käsittelykierroksella.
Heh, heh! No jo oli sitten Hilikalla ja Timaplla läheiset välit alussa, jos kerta Hilkka Timon paitojakin silitti! Oliskohan käynyt niin, että Hilkka olisi silittänyt Timon kohdalla jotain muitakin pintoja kuin vain paitoja?
Blogisti on täysin oikeassa peräänkuuluttaessaan empiiristä otetta tutkimukseen. Vaikka laissa lukee, että pitää olla tasapuolinen esitutkinta, pitää muistaa, että käytännössä tutkimusta tekevät ihmiset, joten on aiheellista perehtyä ihmisten käyttäytymiseen.
Ihmisten tasapuolisuuteen vaikuttavat monet hyvin tunnetut harhat. Esimerkknä näistä on ankkuroituminen, eli oman aiemman mielipiteen ylipainottaminen. Seurauksena todisteiden painoarvon arvioinnissa voi olla se, että aiempaa käsitystä puoltavat todisteet koetaan vahvempina kuin ne tasapuolisuuden nimissä pitäisi ja päinvastoin aiempaa käsitystä vastaan puhvat koetaan heikompina kuin pitäisi.
Lienee selvää, että poliisilla on ennakkokäsityksenä, että epäilty on syyllinen, jolloin ankkurointiharhan mukaan syyllisyyttä tukevia todisteita ylipainotetaan ja niitä vastaan puhuvia alipainotetaan. Tämä vaikuttaa toki myös asiantuntijalausuntojen valintaan, sillä toki kaikki haluavat todistusaitioon mahdollisimman vahvan lausunnon, jolloin syyllisyyden puolesta puhuva (ja vain vähän syyllisyyttä vastaan puhuva) asinatuntija valitaan syyttäjän todistajaksi. Näin ollen syyttäjän "tasapuolisesti" valitsema asiantuntija on keskimäärin vahvemmin syyllisyyden puolesta.
Keskeistä lakipykälien voimaan uskovien kannan murentamiselle on, että vaikka esitutkintaviranomaiset oletettaisiin vilpittömäksi, aiheuttaa ihmisen arviontikyvyn harhat (myös muut kuin mainitsemani) puolueellisuutta , vaikka kuinka yrittäisi olla reilu ja noudattaa lain henkeä.
Ennen kuunneltiin STT:n uutisia, nyt STT:n Tolvasia..
Hyvä kannanotto viimeisessä kappaleessa. Valitettavasti epäilty kuitenkin luopuu oikeudestaan avustajaan käytännössä joka kerta vielä esitutkintavaiheessa. Sitten kun alkaa maallikon mielestä olla tosi kyseessä, herätään, että siitä asiamiehestä saattaisikin olla hyötyä. Valitettavasti vahinkoa on usein ehtinyt jo tapahtua tässä vaiheessa.
Lähetä kommentti