1. Venäläis-kanadalaisen liikemies Oleg Golouchkon luovutusprosessista Suomesta Venäjälle kertoi TV1:n MOT-ohjelma "Punainen määrys" eilen maanantaina 16.9. Ohjelman käsikirjoitus löytyy tästä.
2. Tapaus on jokseenkin karmaiseva esimerkki siitä, miten ihmisten oikeuksista päätetään vallan kammareissa julkisuudelta piilossa, miten politiikka voi sotkeutua oikeusasioihin, miten vähän yksilön oikeusturva, vapaus ja henki painavat, kun kysymyksessä on suurvallan väkivaltakoneiston arvovalta ja miten pienen maan oikeuslaitos voidaan valjastaa palvelemaan mahtavan naapurivaltion intressejä. - Olenko kuulevinani vastaväitteitä? Turha väittää vastaan, sillä kuten jo rakas Urkkimme totesi: Niin on, jos siltä näyttää!
3. Oleg Galouchko joutui viitisen vuotta sitten Venäjän Federaation turvallisuuspalvelun (FSB) silmätikuksi, kun häntä alettiin epäillä ja syyttää alumiinitehtaansa noin 100 000 euron suuruisten tullimaksujen kavaltamisesta. FSB toimi tehokkaasti ja operaation ilmeisenä tarkoituksena oli alusta lähtien koko tehtaan alasajo, jotta tehtaalle saataisiin "kunnon" omistaja. Tämä tavoite onnistui, sillä tehdas päätyi pian presidentti Vladimir Putinin lähipiirin kuuluvan liikemiehen omistukseen.
4. Oleg Galouchko pakeni toiseen kotimaahansa Kanadaan ja alkoi jo uskoa, että venäläiset olisivat etsintäkuulutuksesta huolimatta luopuneet jahtaamasta häntä. Galouchko sai matkustella vapaasti monissa maissa eikä häntä otettu kiinni yhdenkään maan rajalla Interpolin julkaisemasta etsintäkuulutuksesta huolimatta. Tiedettiin, että Ranskan ja Britannian tuomioistuimet olivat kieltäytyneet luovuttamasta rikoksesta epäiltyjä Venäjälle siellä nostettujen syytteiden poliittisuuden ja Venäjän huonojen vankilaolosuhteiden takia. Oleg Galouchko kuvitteli, että hän olisi turvassa.
5. Mutta viime helmikuun 16. päivänä Oleg sattui epäonnekseen lentämään Suomeen, ja oli jo poistumassa kahden päivän kuluttua Tukholmaan ja istumassa turvallisesti koneessa, kun valpas rajavartija poliisin avustamana tuli koneeseen ja ilmoitti pidättävänsä hänet Interpolin etsintäkuulutuksen perusteella. MOT-ohjelman mukaan pidätysmääräyksen antaja ei ole vieläkään selvinnyt. Galouchko epäilee, että ilmeisesti FSB:n virka-apupyynnöstä Suomen poliisi päästi hänet 16.2. maahan, jotta saataisiin selville, kenen kanssa hänellä oli tapaaminen Helsingissä koskien hänen Venäjällä vireillä olevaa oikeusjuttuaan.
6. Galouchko siis pidätettiin ja vietiin Vantaan vankilaan. Maaliskuussa Venäjä pyysi hänen luovuttamistaan. Prosessi kesti pitkään, sillä OG ehti istua tyrmässä reilut puoli vuotta. Hän pyysi neljä kertaa päästä vapaaksi matkustuskieltoa vastaan, mutta joka kerralla Vantaan käräjäoikeus - KRP:n nimenomaisesta vaatimuksesta - epäsi pyynnön.
7. Lain mukaan päätöksen henkilön luovuttamisesta toiseen valtioon epäillyn rikoksen johdosta tekee oikeusministeriö. Luovutuksen oikeudellisten edellytysten selvittämistä varten ministeriön tulee pyytää korkeimman oikeuden (KKO) lausunto. Toukokuun alussa 2013 ministeriö pyysi KKO:lta lausuntoa siitä, onko Galouchkon luovuttamiselle oikeudellisia esteitä. KKO antoi lausuntonsa juhannusalusviikolla 18.6.
8. KKO:n lausunnosta ilmenee, että oikeus on ottanut kiltisti huomioon Galouchko OM:lle antaman 18.5. päivätyn lausuman sekä OM:n KKO:lle 27.5.2013 antaman lausuman. Tuossa lausumassa ministeriön hallitusneuvos Juhani Korhonen olisi MOT:in mukaan pyrkinyt todistamaan, että esteitä Galouchkon luovuttamiselle ei ole. KKO:n lausuntoasiassa olisi siten käyty eräänlainen pienoisprosessi OM (tai Juhani Korhonen) vs. Galouchko.
9. Oikeusministeriössä tuntuvat olevan pasmat täysin sekaisin sen suhteen, oliko ministeriö antanut kyseisen lausuman vai ei tai oliko korkein oikeus edes pyytänyt lausumaa. OM:n kansainvälisten asioiden toimiston päällikkö Hannu Taimisto väitti MOT-ohjelmassa kivenkovaa, ettei ministeriö ei ole mitään lausuntoa antanut eikä sitä ole edes pyydetty eikä ministeriön tapana ole sanotunlaisissa asioissa yleensäkään antaa lausuntoja KKO:lle. Taimisto: "Se ei voi pitää paikkaansa, koska oikeusministeriö pyytää korkeimmalta oikeudelta lausuntoa luovuttamisen oikeudellisista kysymyksistä. Ei korkein oikeus pyydä mitään lausuntoa oikeusministeriöltä".
10. Vaikuttaa tosi oudolta. Eikö ministeriön toimistopäällikkö todellakaan tiedä, miten asian käsittely tapahtuu, vai onko hänen alaisensa virkamies mennyt antamaan lausuman - sitä vilautettiin MOT-ohjelmassa - aivan omin päin ja esimiehensä tietämättä? KKO:n lausunnon tekstin mukaan KKO ei olisi pyytänyt lausuntoa ministeriöltä, mutta se on kuitenkin omaa lausuntoaan antaessaan ottanut kiltisti huomioon ministeriöstä tulleen ilmeisesti siis "epävirallisen lausuman". Miksi ministeriön virkamies on katsonut asiakseen mennä antamaan lausunnon, jossa katsotaan, ettei esteitä OG:n luovuttamiselle ole ja miksi KKO on ottanut ko. lausunnon vastaan ja antanut ministeriölle asiassa tavallaan "viimeisen sanan"; OG:lle ei ole varattu tilaisuutta vastata ministeriön/Korhosen antamaan lausumaan.
11. Korkein oikeus antoi lausuntonsa siis 18.6.2013. Se on annettu viisijäsenisessä jaostossa, johon kuuluivat oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Asian esittelijänä toimi esittelijäneuvos Kari Vesanen. Lausunto on yksimielinen.
12. Korkeimman oikeuden lausunto on muodollisesti asianmukainen, mutta toisaalta silmiinpistävän niukasti perusteltu. Lausuntoa ei ole haluttu julkaista KKO:n ennakkopäätösrekisterissä, vaikka mainitussa rekisterissä on erityinen osio, jossa julkaistaan ratkaisuja tai kannanottoja, joihin liittyyy EU-oikeudellisia tai ihmisoikeuskysymyksiä. Mainitussa osiossa on julkaistu aiemmin myös rikoksentekijän luovuttamista samoin kuin Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevia ratkaisuja ja lausuntoja.
KKO:n lausunto löytyy tästä.
13. Lausunossa otetaan kantaa viiteen väitteeseen, joilla Galuchkon puolustus - OG:tä avusti Suomessa muun muassa asianajaja Markku Fredman - on vastusti luovuttamistaan. Näihin väitteisiin on otettu lausunnossa kohta kohdalta kantaa, mutta hyvin suppeilla perusteilla.
14. Minkäänlaista varsinaista dialogia tai pro et contra -tyyppisiä perusteluja ei ole tai sanotunlaisia perusteluja ei ilmoiteta. Lukijalle ei kerrota perusteluissa tarkemmin, a) mihin kaikkiin seikkoihin, todisteisiin ja oikeuslähteisiin OG:n puolustus on väitteidensä tueksi vedonnut, ja b) miksi KKO on katsonut, ettei OG:n esittämiä perusteita voida pitää hyväksyttävinä. Tämä koskee erityisesti kohdissa 4 ja 5 esitettyjä väitteitä ja perusteluja, eli kysymyksiä siitä, onko OG:n syyksi väitetyssä teossa kyse poliiittisesta rikoksesta ja voidaanko luovuttamista pitää ihmisoikeuksien vastaisena eli inhimillisesti kohtuuttomana. Nämä ovat tärkeimmät syyt, joilla luovutusvaatimus olisi voitu evätä, mutta juuri näiltä osin korkeimman oikeuden lausunto on kaikkein ohuimmin perusteltu.
15. Olisi mielenkintoista tietää tarkasti ne perusteet, joita Galuchkon puolesta on asiassa ja erityisesti oikeusministeriölle 15.5.2013 annetussa lausumassa esitetty, jotta voitaisiin ottaa kantaa siihen, onko korkein oikeus antanut väitteisiin vastauksen, jonka perusteluja voitaisiin pitää riittävinä ja asianmukaisina. KKO:n lausuntoon on kirjattu vain lyhyt yhteenveto OG:n esittämistä väitteistä, muttei niiden tarkempia perusteluja eikä lausumassa viitattuja oikeuslähteitä. Näyttäisi siltä, että KKO:n lausunnossa ei ole otettu lainkaan kantaa OG:n väitteeseen, jonka mukaan häntä Venäjällä odottava oikeudenkäynti olisi todennäköisesti epäoikeudenmukainen.
16. Kolme oikeustietelilijää on heti tuoreeltaan Helsingin Sanomissa moittinut KKO:n lausuntoa katsoen, että KKO:n olisi tullut kieltää luovutus. Katso tästä. Mainittuun kritiikkiin voidaan perustellusti yhtyä.
17. Korkeimman oikeuden lausumassa on perusteltu hyvin niukasti väitettä, jonka mukaan kysymyksessä olisi poliittinen rikos. Lausunnossa viitataan vain lyhyesti vrt - merkinnällä KKO:n aikaisempaan ennakkopäätökseen (KKO 2010:94), josta lukijan pitäisi siis kaivaa selville, mitä poliittisella rikkoksella KKO:n mukaan edellytetään. Ehkäpä oikeusneuvoksilla on ollut niin kiire juhannuksen viettoon, että lausuntoa ei ole ennätetty tai haluttu perustella kunnolla. Olisi mielenkiintoista tietää, miten OG itse on perustellut sanottua väitettään. Nyt KKO:n lausunnossa kerrotaan OG:n lausumaksi vain yhdellä vajaalla rivillä, että "väitetty rikos on poliittinen eikä siitä sen vuoksi voida luovuttaa". Ja vastauksena väitteeseen saamme lukea seuraavaa: "Galouchkon tekemäksi väitetty rikos ei ole sellainen, että sitä voitaisiin pitää poliittisena". Onko tämä todella nyt sitä paljon puhuttua pro et contra -tyyppisen dialogimetodin mukaista perustelemista, jota tuomion perusteluilta on vuosikausia toivottu?
18. Yhtä onnetonta kulissiperustelua saamme lukea vastaukseksi OG:n väitteeseen, jonka mukaan luovuttaminen olisi inhimillisesti kohtuutonta ja ihmisoikeuksien vastaista. Korkein oikeus kyllä viittaa siihen, että ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan katsonut Venäjän vankilaolojen erityisesti "tiettyjen tutkintavankiloiden" ahtauden osalta loukkaavan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kieltoa. Kuvaavaa perustelujen suppeudelle kuitenkin on, ettei korkein oikeus mainitse näistä EIT:n ratkaisusta yhtään nimeltä puhumattakaan siitä, että se olisi selostanut kyseisten ratkaisujen sisältöä tarkemmin.
19. Kaikkein hämmästyttävintä lausunnossa on kuitenkin korkeimman oikeuden oma johtopäätös EIT:n ratkaisukäytännöstä:
Ratkaisuista ei kuitenkaan voida tehdä sellaista yleistä johtopäätöstä, että vankilaolot kaikissa vankiloissa loukkaisivat ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa. Sitä, että Galouchko sijoitettaisiin Venäjällä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisiin vankiloihin, ei voida pitää niin ilmeisenä, että hänen luovuttamisestaan Venäjälle voitaisiin tällä perusteella kieltäytyä.
20. Minusta tällainen johtopäätös on vallan hirmuinen ja oikea kyynisyyden huippu! Kun monissa muissa maissa, esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa, tuomioistuimet ovat kieltäytyneet luovuttamasta rikoksesta epäiltyjä ihmisiä Venäjälle juuri sillä perusteella, että ihmisoikeustuomioistuimen mukaan vankilaolot eivät täytä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vaatimuksia, Suomen ylin oikeusaste päin vastoin katsoo, ettei EIT:n ratkaisuista tai muista seikoista voida tehdä sanottua johtopäätöstä.
21. Kun EIT on korostanut, että tosiasiallinen riski ihmisoikeusloukkaukselle - olkoonpa tämän riskin todennäköisyys vaikkapa vain jotain 25 prosentin luokkaa - Venäjän vankiloissa riittää luovutuksesta kieltäytymiselle, Suomen korkein oikeus nostaa kynnyksen luovuttamisesta kieltäymiselle todella korkealle. Korkeimman oikeuden mukaan millainen riski tahansa ei riitä, vaan vaaditaan ilmeinen, siis lähes sataprosenttinen tai ainakin 85 prosentin vahvuinen todennäköisyysnäyttö siitä, että Venäjän vankiloissa kidutetaan ihmisiä. Eikä korkeimmalle oikeudelle riitä, että joissakin vankiloissa esiintyy kidustusta, vaan luovuttamisesta voidaan kieltäytyä vasta, jos on "ilmeistä, että kaikissa vankiloissa kidutetaan tutkintavankeja". Kun tällaista johtopäätöstä ei ole voitu tehdä, korkein oikeus ei nähnyt estettä Galouchkon luovuttamiselle.
22. Tuollainen jäätävä kyynisyys tuntuu lähes skandaalimaiselta ja saa lukijan vahvasti epäilemään lausunnon ja koko luovuttamisprosessin todellisia motiiveja ja sitä, että ratkaisevinta asiassa on ollut tuomioistuinlaitoksen, ministeriön ja poliisin välisen "saumattoman yhteistyöhalun" ja merkityksen korostaminen. Onko Galouchkon tapauksessa kyse uussuomettumisesta vai mistä?
23. MOT-ohjelmassa haastateltiin mm. liikemies William Browderia, jota Venäjä on myös yrittänyt saada Venäjälle vastaamaan WB:n mukaan tekaistuihin syytöksiin. Browder vannoi ohjelmassa, että hän kyllä kiertää kaukaa Suomen, vaikka Interpol onkin nyttemmin kieltäytynyt Venäjän vaatimuksesta huolimatta lisäämästä Browderin nimen etsintäkuulutettavien listalleen. Puolisen vuotta sitten Browderin liikekumppani ja asianajaja Sergei Magnitski tuomittiin "todella poissaolevana", tarkemmin sanottuna kuoltuaan yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen talousrikoksista. Magnitski kuoli hämärissä olosuhteissa ollessaan tutkintavankeudessa. Magnitski paljasti viranomaisten tekemän suuren veropetoksen, mutta joutui kostoksi itse vankilaan. Joitakin aikoja sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Venäjälle langettavan tuomion miljardööri ja Jukosin öljy-tyhtiön perustajan Mihail Hodorkovskin epäinhimillisestä kohtelusta vankilassa.
24. Näiden ja monien muiden vastaavanlaisten tapausten olisi kaiken järjen mukaan luullut vaikuttavan Galouchkon luovutusasian ratkaisemisessa. Mutta mitä vielä! Korkeimman oikeuden jäsenet - nämä "viisi Pilatusta" - pesivät kätensä ja luultavasti ajattelivat, että kun Venäjän vankiloista ainakin osa (toivottavasti) on sellaisia, joissa tutkintavankeja ei pahemmin kiduteta, niin onhan tällä Galouchkon pojalla silloin ainakin teoreettinen mahdollisuus välttää mahdollinen kidutus - vaikka sellaista Venäjällä toki laajamittaisesti harrastetaankin. Koska nyt on kysymyksessä venäläinen ja venäläiset ovat tunnetusti tottuneet pelaamaan venäläistä rulettia, niin eiköhän nyt vain anneta lupa luovuttaa Oleg "omiensa" huostaan! Jos Olegille käy hyvä tuuri, hän selviää kyllä vankilassa hengissä - niin kuin ruletissa ikään, jos sattuu pääsemään "hyvään vankilaan"! Jos taas Olegilla ei ole onni myötä, niin so what - mitä helskuttia me sille mahdamme! - Joo, näin me teemme, sillä onhan luovuttamissopimuksista toki pidettävä visusti kiinni; ihmisoikeudet syrjäytykööt niiden tieltä!
25. Kun katseli MOT-ohjelman viimeisimmissä kuvissa Markku Fredmanin ja tulkin välissä Vantaan käräjäsalissa kyyhöttävää ja aivan haavanlehtimäisesti pelosta tutisevaa Olegia, niin tuntui kyllä siltä, ettei kaveri selviäisi venäläisessä tutkintavankeudessa paria viikkoa kauemmin hengissä. Siksi käräjäoikeuden "yllättävä päätös" - kuka sellaisen määräyksen käräjäoikeudelle olikaan sitten antanut - jolla Oleg päästettiin seitsemän kuukauden istumisen jälkeen vapaaksi - KRP vaati hänelle edelleen vielä ainakin matkustuskieltoa (!) - tuli ilmeisesti viime hetkellä.
26. No, eihän tämä ole toki ensimmäinen kerta, kun suomalaisten viranomaisten ja tuomioistuinten luovuttamisintoa on ihmetelty. Suomi on luovuttanut myös omia kansalaisiaan ja jopa alaikäisiä lapsia äitiensä huostasta; viitattakoon tässä vain esimerkiksi tapaukseen "Kosken pojat". Suomalaiset viranomaiset haluavat olla luokkansa priimus ja mallioppilas, mitä kansainvälisten velvoitteiden ja sopimusten täyttämiseen tulee. Se saattaa poikia jatkossa hyvin palkattuja kansainvälisiä tehtäviä päällikkötuomareille ja korkeille virkamiehille. Ei siinä inhimilllisiä tunteita, hätää tai kärsimystä taikka kohtuuttomuutta tahi ihmisoikeuksia auta katsoa ja vilkuilla, sillä sopimukset on tehty sitä varten, että niitä noudatetaan - ainakin me noudatamme viimeisen päälle. Kyllä jämpti on näin!
19 kommenttia:
Oikeusministerin toimista olisi syytä tehdä VÄLIKYSYMYS!
Tämä on jälleen esimerkki suometumisesta -sen paluusta. Samalla olisi aika ravistella oikeudellista systeemiä.Viime vuosikymmenellä etenin Supo mesosi kuin oikeusvaltiota ei olisi olemassakaan.Kukahan sitä muuten käskytti?
YYA alkaa nousta haudastaan, tosin sillä erotuksella, että ennen meillä oli Urkki. Nyt on vain Mikki, eikun Saukki...
KKO:n presidentti Pauliine Koskelo kieltäytyi antamasta eilisen MOT-ohjelman ja siinä mainitun Galouchko-tapauksen johdpsta haastattelua toimittajille.
Koskelo seissee KKO:n jaostoratkaisun takana, sillä hän on viimeksi viime perjantaina 12.9. Rovaniemellä pidetyssä juhlaseminaarissa puoltanut puheessaan voimakaasti Suomen solmimien erilaisten kv. luovutus- ja pidätyssopimusten sitovuutta. Kas näin sanoi Koskelo:
"Ensimmäisellä EU:n puheenjohtajakaudellaan Suomi oli aktiivisesti ajamassa keskinäisen tunnustamisen periaatetta rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi. Muutaman vuoden päästä tuli sitten aika implementoida EU:n puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Silloin eduskunta lisäsi kansalliseen lakiin ”pakollisen kieltäytymisperusteen”, jonka mukaan pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydyttävä muun muassa, voidaan perustellusti olettaa, että luovutettavaksi pyydetty joutuisi perustuslaissa turvatun oikeusturvan loukkauksen kohteeksi. Tällainen kieltäytymisperuste, etenkin perustelujensa mukaisesti tulkittuna, merkitsee erkaantumista keskinäisestä tunnustamisesta, siitä kulmakivestä. Tuo omatekoinen kieltäytymisperuste on jopa selvästi laajempi kuin EIT:n vakiintuneesti noudattama estekynnys luovutustilanteissa eli ”flagrant denial of justice” –kriteeri. Vaikka eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarkoituksena on ollut luovutusten helpottaminen aikaisempaan verrattuna, lainsäätäjä siis omaksui meillä tässä suhteessa sääntelyn, jonka soveltaminen päinvastoin merkitsisi luovutusten vaikeutumista. Huippukokouslautasia on enää vain yksi, mutta substanssikysymyksissä saatetaan pyrkiä istumaan useammalla tuolilla. Tässä esimerkissä lainsäätäjä on siis tietoisesti rakentanut normiristiriitoja, joiden selvittely jää tuomioistuinten huoleksi".
Koskelo puoltaa siis selkeästi "luovutusten helpottamista". Kun ihmisoikeuksia ei puheen ko. kohdassa mainita lainkaan, olisi Koskelokin siten ilmeisesti ollut valmis, KKO:n jaoston tavoin, puoltamaan Galouchkon luovuttamista Venäjälle, jossa tämä olisi voinut joutua tutkintavankeudessa epäinhimillisen kidutuksen kohteeksi.
Seuraan EIT:n ratkaisuja säännöllisesti (tiistai ja torstai). Venäjälle on sadellut loputon määrä tuomioita vankilaolojen epäinhimillisyydestä + kaikesta muusta, mitä vankien kohteluun liittyy.
Meikäläiset eivät osaa edes kuvitella, mitä on yrittää elää vuosikaudet sellissä, jossa joudutaan nukkumaan vuoroissa kun patjoja on vain puolelle asukkaista.
Silloinkin täiden ja luteiden keskellä. Vessana toimii metrin korkuisen aitauksen takana oleva pytty. Sellitoverit saattavat sairastaa tubia jne.
EIT:n tuomiot eivät tietenkään vastaa tieteellistä otosta Venäjän vankiloiden oloista. Antavat kuitenkin aika hyvän näytteen siitä, mihin oloihin Suomi olisi valmis lähettämään ihmisen.
Ihmetyttää se, ettei meillä oikeusministeriö tai Korkki olisi täysin tietoinen noista EIT:n päätöksistä.
Anu Suomela
Blogisti olis tietty voinut "havahtua" jo pari kuukautta sitten, kun asia tuli TV:stä ensikerran ulos?
Nyt taas jälleen kerran on hyvä jälkiviisastella.
Koskelo on puhunut eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja siihen liittyvästä laista, joka koskee EU maiden keskinäisiä luovutuksia. Niissä tuomioistuin tekee päätöksen. Pidätysmääräys ei koske Venäjää vaan luovutus sinne tapahtuu yleisen luovutuslain perusteella (vuodelta 1970) ja päätöksen tekee oikeusministeriö.
Eikös oikeusneuvos Eeva Vuori jo aikoinaan todennut, ettei hän lue lehtiä.
Sama periaate saattaa koskea myös muita KKO:n jäseniä. Eiväthän oikeusneuvokset silloin voi tietää mitään Venäjän todellisista oikeusoloista.
Vai mitä?
"Koskelo on puhunut eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja siihen liittyvästä laista, joka koskee EU maiden keskinäisiä luovutuksia".
Yllä olevan sitaatista voi kyllä päätellä, että Koskelo tarkoitti "kaikenlaisia luovutuksia", joita siis tulisi helpottaa!
OMAISUUDEN MUODOSTUMINEN VENÄJÄLLÄ? Galuskolta "ryöstettiin" todennäköisesti hänen omaisuutensa Venäjällä. Lainausmerkit tarpeettomat. Hartwall Areenan osataja Roman Rotenberg tuli pikkupoikana Suomeen 1991. Niin köyhänä oman ilmoituksensa mukaan,että isänsä antoi ilmaisia judotunteja lätkäjoukkueelle maksuksi pojan jäsenmaksuista. Olisi kiva saada käsiin hänen Kela-tilinsä 90-luvun alusta! Isä oli Putinin kavereita. KATSO HS. 14.7.2013. Suomalainen oikeuslaitos uskoo että varattomasta Rotenbergin pojasta tuli miljardööri S-bonuksilla ja elämällä nuukasti. Tässä maailmassa ja ajassa asuvat ovat huomanneet Venäjällä käynnissä olevan omaisuuden uusjaon. Galouskolta vietiin ja Putinin lähipiiriin siirtyi... Korkein oikeus toimii "riippumattomasti" - Ei pyydä ministeriöltä lausuntoja.... ministeriö lähettääkin niitä pyytämättä KKO:lle!Kuka antoi määräyksen ministeriön Juhani Korhoselle? Kuka vaatii tutkimuksen asiasta?
Khodorkovskilla on viimeisestä tuomisotaan,olisko kolmas vai neljäs, enää runsas vuosi jäljellä. Kuka haluaa lyödä vetoa tuleeko verhoista taas uusi syyte? Paljonko haluat lyödä asista vetoa? Olen kiinnostunut. Venäjälle voi palauttaa ketää ihan yhtä oikeutetusti, kuin Chilen juntalle 1970-luvulla. TV pelasti Galuoschkon. Toivottavasti on jo lähtenyt maasta. Nim L.H. Hoppu
On sitä Suomessakin tultu äkkirikkaaksi nousemalla äärivasemmistosta suurkapitalistiksi...ja VVM:n virkamiehen ja vasemmistoministerin alkuun panemalla tuella.
Toki itse tykkäsin enemmän Buntta Wahlroosista kuin poijastaan Björnistä.
Onkohan "kohudosentti" Bäckström jo ottanut kantaa tähän fasistiseen provokaatioon suojella rikollista oligarkkia?
Näin maallikon mielestä olisi erinomaisen hyvä asia jos politikointi ja oikeuslaitos pystyttäisiin pitämään erillään toisistaan, viime vuosina on tuntunut että tuomioistuimia on entistä enemmän käytetty politiikan jatkeena ihan "sisämarkkinoillakin".
MOT-ohjelman juontajan mukaan KKO:n presidentti Pauliine Koskelo kieltäytyi haastattelussa ja vetosi sähköpostiviestissään siihen, että Galouchkoa koskeva asia ratkeaa Euroopan neuvoston luovutussoimuksen ja Suomen ja Venäjän kahdenkeskisen luovutussopimuksen mukaan. Hän vieritti vastuun G:n tapauksesta oikeusministeriölle.
Aika outo lusuntoa. Lait ja sopimukset eivät toki itsessään saa mitään aikaan, vaan vasta kun niitä käytetään eli sovelletaan yksittäiseen tapaukseen. Toiseksi: Jos KKO olisi lausunnossaan katsonut, ettei luovutukselle ole oikeudellisia edellytyksiä, olisi OM tietenkin hylännyt luovuttamista koskevan vaatimuksen. Ei ole tiettävästi koskaan tapahtunut, että OM olisi toiminut luovutusasiassa vastoin KKO:n lausuntoa.
KKO katsoi, että Galouchkon luovuttamiselle ei ole oikeudellista estettä. Siten KKO:lla on asiassa vastuu, vaikkei sen presidentti haluaisikaan KKO:n vastuutaan kantavan.
Tasavallan prsidentti Sauli Niinistö matkustaa huomenna valtiovierailulle Venäjälle ja tapaa Vladimir Putinin Länsi-Siperiassa.
Epävirallisten tietojen mukaan Suomen ja Venäjän viranomaisten välillä oli alustavasti sovittu, että Niinistön seurue olisi vienyt Suomessa 7 kk kiinniotettuna ja luovuttamista Venäjälle odottavan liikemies Olog Galouchkon ikään kuin tuliaislahjana Putinille ja samalla konkreettisena osoituksena maidemme välisestä ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta ja niiden edelleen lujittamisesta.
Samalla kertaa Galouchko olisi voitu jo kuskata tutkintavankeuteen Siperiaan, jossa kaalikeitto jo höyryten olisi ollut Olegia odottamassa.
Harmillista, että Suomen julkinen sana ja televisio pääsi väliin ja sotkemaan selvät pasmat, jolloin OG piti laskea vapaaksi!
Kirjoitit Jyrki joku aika sitten näistä 2 ne bis in idem" periaatteen mukaisista Rutosin ja Suomen korkeimpien oikeuksien ennakoratkaisuista (olisikohan sellaista koskaan tullut meidän korkeimmasta oikeudesta ilman Ruotsin ratkaisua?). Nyt on lehdissä kirjoitettu tästä asiasta ikäänkuin meillä nyt korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen olevasta "porsaanreiästä", joka olisi tukittava. Ilmeisesti ei tässäkään ole aikomus kunnioittaa ko.oikeusperiaatetta ja ihmisoikeuksia. Nyt onkin sitten annettu hallituksen esitys kyseisen ns.porsaanreiän tukkimiseksi. Luin esityksen komasti, enkä siitä sekamelskasta ymmärtänyt juuri mitään. Sen verran tajusin, että nyt sitten ilmeisesti ei enää annetakaan heti veronkorotusta, jotta asia kuitenkin ne bis in idem-periaatteesta huolimatta saataisiin rikosprosessin kohteeksi. JOtain myös sanottiin siitä, että ko.periaattetta ei kuitenkaan rikottaisi, koska korotuksen antamattomuus voitaisiin esityksen mukaan ottaa huomioon ranagistusta ankaroittavana seikkana! Voisiko blogisti selventää asian uutta vaihetta? Tuntuu siltä, että meillä yritetään viimeiseen asti olla noudattamatta meitä sitovia kansainvälisiä lakeja ja periaatteita (vrt. esim.autoverotus).
Blogistilla virhe - Ei Magnitski kuollut misaan "hamarissa" olosuhteissa. Magnitski hakattiin hengilta ihan kirkkaassa valossa FSB:n taholta linnassa.
Pahan Valtakunnassa kaikki on mahdollista! Sinne KKO oli siis valmis myös Olg G:n lähettämään katsottuaan, että Venjällä tutkintavankeusolosuhteet "eivät ole niin ilmisesti epäinhimillisiä ettei Olegia voida luovuttaa". KKO:n mukaan oli olemassa mahdollisuus, vaikkakin vähäinen, ettei Olegia kidutettaisi.
Eikös tämä uusi ne bis in idem -linjaus mahdollistanut suomalaiseen eliittiin kuuluvien veronkiertäjien rankaisemattomuuden rikosprosessissa. Siinä verotietovuotolistassa oli iso joukko nimiä, jotka pääsivät nyt niin sanotusti kuin koira veräjästä.
Lähetä kommentti