Edvard Iston taulun uustulkinta: Koiviston kaksipäinen konklaavi nokkaisemassa ison sivun perustuslaista ja roiskauttamassa vetelät tuomarikunnan kasvoille...
1. Kuten tiedämme, kansanedustajan työ on helppoa, sisäsiistiä ja hyvin palkattua kaikkine avustajineen ja lukemattomine etuisuuksineen. Eduskunnassa pidetään lisäksi vähän väliä erilaisia pippaloita, valtiopäivien ajajaisia ja päättäjäisiä sekä muita vastaavanlaisia jubilointeja.
2. Näiden juhlaistuntojen kulku on aina yhtä tekojuhlallista, lohduttoman harmaata ja masentavaa: Ensin kömmitään joukolla kirkkoon kuulemaan arkkipiispan arkisenoloista jupinaa ja sitten kokoonnutaan täysistuntosaliin kuuntelemaan rutikuivia puheita. Lopuksi painutaan valtiosaliin ryystämään kahvia ja syömään pipareita. Mukaan kutsutaan rekvisiitaksi diplomaattikuntaa, muutama entinen elossa oleva pressa, Ritva Uosukainen ja Topi, korkeimman oikeuden presidentti ja suuri joukko muita vähäisempiä virkamiehiä. Puhemies kättelee valtiosalin ovella kutsuvieraita. Tällaistahan se on tämä suomalainen valtiollinen juhlinta: kättelyä ja kahvinjuontia. Tavalliselle rahvaalle, jonka elämä ei todellakaan ole näinä päivinä mitään ruusilla tanssimista, pidetään eduskunnassa kerran viidessäkymmenessä vuodessa avointen ovien päivää, jossa ei kahvia tarjoilla.
3. Nyt eduskunta on päättänyt panna vielä entistäkin paremmaksi, sillä se juhlii koko yksien valtiopäivien ajan eli syksystä 2013 kevääseen 2014 saakka. Syynä on Venäjän keisari Aleksanteri II:lta vuonna 1863 tullut käsky valtiopäivien pitämiselle.
4. Tänään 150-vuotisen valtiopäivätoiminnan juhlaistunnossa tylsien puheenvuorojen pitäminen oli annettu ihka tavallisille kansanedustajille. Puheita pitivät eduskunnan puhemies Don-Eero Heinäluoma sekä edustajat Raija Vahasalo (kok.), Jouko Skinnari (sd.), Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.), Seppo Kääriäinen (kesk.), Annika Lapintie (vas.), Mikaela Nylander (r.), Oras Tynkkynen (vihr.) ja Leena Rauhala (kd.). Melkoinen kärsimyshän se oli taas kerran tuollaisia mitäänsanomattomia puheita kuunnella, joissa yritettiin tekeytyä niin juhlalliseksi että oikein.
5. Eduskunta päätti juhlansa kunniaksi tukea erityisesti nuorten venäjän kielen ja kulttuurin opiskelua. Tätä tarkoitusta varten eduskunta hyväksyi Don Eeron nuijankopautuksella valtion lisätalousarvioesityksen, jolla lahjoitetaan 10 miljoonaa euroa Cultura-säätiölle juhlarahaston perustamiseen. Suomen talouden ja tulevien yhteistyömahdollisuuksien kannalta on toki suotavaa, että meillä on vahvaa venäjän kielen ja kulttuurin osaamista.
6. Mutta eikö 150 vuotta valtiopäiviä putkeen pitänyt parlamentti todella keksinyt juhlapäivänään muuta panostamisen arvoista kuin entisen vihollismaan kielen opetukseen satsaamisen! Kyllä ei mielikuvitus taida pääsihteerin, puhemiehen ja eduskuntapuolueiden napamiesten päässä paljon raksuttaa. Monia tähdellisempiä ja juhlan aiheeseen paljon paremmin sopivia asioita olisi ollut vaikka minkä verran.
7. Jos tuen oli määrä mennä Venäjän suuntaan, niin vihreiden Oras Tynkkysen puheesta olisi itse asiassa löytynyt varsin sopiva avustuskohde: parlamentarismin ja ihmisoikeuksien kehittäminen ja tukeminen Venäjällä. Olisi voitu päättäää perustaa rahasto tai vastaava ja antaa sille 10 miljoonan euron pesämuna, jonka turvin asianomaiset suomalaiset järjestöt voisivat panostaa ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämiseen Venäjällä. Sieltä ne suurimmat suomalaista yhteiskuntaa uhkaavat tekijät ovat joka tapauksessa tulossa.
8. Tyylikkään saateenkaarisolmion valinnut Oras Tynkkynen sai eräiden ryhmien ja pikkusieluisten edustajien moitteet niskaansa, kun meni puheessaan sanomaan, että juuri meneillään oleva juhlavuosi olisi hyvä hetki vahvistaa demokratiaa myös Venäjällä. Jopa monet persuista tuntuivat polttavan päreensä Tynkkysen puheen johdosta, todella hämmästyttävää! Persut ovat näköjään alkaneet hieman nuoleksella jopa venäläisiä voidakseen osoittaa ulkopoliittista kelvollisuuttaan seuraavaan hallitukseen pääsyä silmällä pitäen. Minun arvostukseni Tynkkystä kohtaan kyllä kasvoi puheen johdosta paljon.
9. Jotakin kevyempää ohjelmaa olisi kyllä tullut 150-vuotisjuhlien johdosta järjestää, ainakin tavalliselle kansalle eilen. Johonkin eduskuntatalon saliin olisi voitu panna pystyyn kavalkadi menneinä vuosina eduskuntatyössä tai edustajille sattuneista tapahtumista, jotka kuitenkin syystä tai toisesta uhkaavat painua unholaan. Tässä muutamia äkkiä mieleen juolahtaneita teemoja, joita olisi voitu heijastaa suurelle kankaalle:
-Tasavallan presidentin vaalien kolmas ja ratkaiseva kierros eduskunnassa 1956; Väinö Leskinen (tuleva Honka-liitto) lukemassa valitsijamiesten antamista äänestyslapuista Urho Kekkosen nimen 151 kertaa;
- Anneli Jäätteenmäki antamassa 2003 pääministerin ilmoitusta eduskunnalle: Puhun niin totta kuin osaan; taustalla Ben Z:n johtaman mieslauman sonnimaista mylvintää "valetta, valehtelee";
- Vahtimestarit kantamassa Veikko Vennamoa ulos istuntosalista;
- Tarja Halonen nipistämässä edessään/vieressään seissyttä edustaja Jörn Donneria peffasta (tapahtui JD:n mukaan 80-luvulla eduskunnassa), tämä pätkä voitaisiin rekonstruoida asianomaisten esittämänä uudelleen reaaliajassa;
- Paavo Väyrynen ja Vesa Laukkanen (krist) pitämässä parin vuorokauden pituisia EU:hun liittymispäätöstä jarruttavia maratonpuheitaan;
- Niin ikään tositapaukseen perustuva kohtaus näytelmästä "Naiseni kanssa perustuslakivaliokunnan vihreällä veralla", taustamusiikkina M.A.Numminen kappaleesta "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa" tehty sovitus;
- Ministeri Astrid Thors torkkumassa hallituksen aitiossa;
- Paavo Arhinmäki heiluttamassa sateenkaarilippua Moskovan MM-kisoissa 2013;
- Sinuhe Wallinheimo puhumassa typötyhjälle täysistuntosalille 2013
10. Tällaiset dramaattiset tositapahtumat syöpyvät kansalaisten ja koko kansakunnan mieliin paljon paremmin kuin tyhjyyttään kumisevat kansanedustajien korulauseet juhlaistunnossa. Mikä muuten on valtiopäivien kautta aikojen kansan keskuudessa tunnetuin päätös? No, miten olisi tämä:
- Valtiopäivil' on päätetty, että köyhäkin saapi laulaa.
28 kommenttia:
Sen todisteeksi että kaikkia työntekijöitä ei ole erotettu kuin torakoita joita saa rahalla uusia, lainatakseni Wahlroosin ilmaisua, pitäisi jollakin tavalla muistaa eduskunnan kielenkääntäjiä, joita lienee useita kymmeniä pikkukopeissaan sorvaamassa edustajien sanomisia yhdeltä kotimaiselta kieleltä toiselle.
Sirukin oli opiskeluaikana eduskuntatalon syvennyksissä kuin hauki keväällä kaislikossa. Noista nostalgisista tapauksista olisi mukava lukea näin juhlavuoden kunniaksi.
Eduskunnan mitään sanomattomin virkamies on eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa majaa pitävä eduskunnan ihmisoikeusasiamies.
Venäjän vastaavanlaista postia hoitava Vladimir Lukien uskaltaa sentään arvostella maansa ihmisoikeuksia, toisin on asian laita meidän virkaansa ja firmaansa vihkiytyneen.
Sekaantuminen kotimaisiin ihmisoikeus asioihin on kielletty tältä niinkuin muiltakin virkamiehiltä .
Sampsa Katajan legendaarinen kännipuhe olisi ehdottomasti pitänyt heijastaa suurelle taululle. Yksi valtiopäivien merkkipaaluista.
Hyvinhän tuosta Sampsa Katajan puheesta selvän sai. Edesmennyt toimittaja Heimo Tauriainen esimerkiksi oli kerran TV:ssä uutisia lukiessaan paljon tanakammassa humalassa kuin edustaja Kataja.
On se vaan niin raskasta tuo kansanedustajan työ. Avustajien pitää kirjoittaa puheetkin ja hoitaa kalenterit jne. Eikä lomiakaan ole tarpeeksi.
Miten joku Väinö Voionmaa ehti olla mm. vuosikausia jopa ulkoasianvaliokunnan puheenjotaja. Lisäksi hän kirjoitti eduskunnan pulpetissa useita teoksiaan istuessaan kuuntelemassa edustajatovereitaan. Kirjoitti siis kynällä ja sulki päivän saaliin kirjekuoreen ja jatkoi uuden kuoren täyttämistä seuraavassa istunnossa. Hänellä ei ollut kiire, eikä sihteeriä (avustajaa). Kirjat vieläkin melkoisen käyttökelpoisia.
Ja pätkä "kaksintaistelusta" punaiset-hiukset-heiluen-Pia-Viitanen-räksyti-räksyti vastaan ryhti-aina-suorana-eturivissä-Mauri-Pekkarinen-vielä-kerran-arvoisa-kansanedustaja-Pia-Viitanen.
Juhlaistunto on tietysti arvokas tilaisuus ja pukukoodi vaatinee tummaa asua, mutta että liki joka akalla oli tummampuhuva/musta pusero jakkunsa alla! Valtiopäivätoimintamme hautajaisilta tuo tilaisuus minusta näytti.
Oras Tynkkysen "tempauksen" johdosta me kaikki nyt muistamme ko. tilaisuuden. Muuten, laajasydäminen emeritus-puhemies Riitta Uosukainen kommentoi asiaa hymyillen ja paheksumatta, jotta ajat muuttuvat...
Blogisti näyttää kasvattavan suosiotaan: lisääntyvässä määrin aktiivinen nettikansa viittaa mm. noihin oikeustapauksia käsitteleviin osioihin. Olen minäkin niistä tietoa etsinyt, antanut vihjeeksi infoa kaipaaville ja linkittänyt jopa HS:n kommenttipalstalla.
Joukko kansanedustajia,Vaasan vaalipiirin Tuomo Puumala ja Peter Östman puhemiehinään, ovat perustaneet verkoston palauttamaan Suomen maineen rauhanvälittämisen suurmaana.
Kansanvallan suurta juhlaa juhlittiin todellakin ilman kansaa.
Olisi voitu edes näön vuoksi arpoa muutama kymmenenn rivikansalaista esittämään äänestäjiä noihin kahvikekkereihin.
Siis hä? Eduskunnan oikeusasiamies vai Eduskunnan ihmisoikeusasiamies? En ymmärrä enää mitään.
Sitten on jotain yt-asiamiestä ja ties mitä asiamiestä esikuntineen täynnä kallispalkkaisia virkamiehiä pitkine lomineen. Näitä toimistoja ei globalisaation tuulet paljon horjuttele. Ja uusia lienee jatkuvasti tuloillaan.
Suomi ei ole Kreikan, Italian ja Espanjan tiellä. Mitä tulee eroavaisuuksiin virkamieskunnan ja tavallisen kansan kohtaamaan työelämän välillä, Suomi on jo Kreikka, Italia tai Espanja.
Niin, mitähän tämä eduskunnan ihmisoikeusasiamies oikeastaan puuhailee? En minä ainakaan ole kuullut sieltä hiiskahdustakaan, vaikka tämä "mies" on ollut virassa kai jo vuoden verran.
Hehhhheeeeh!
Ainoa asia, mikä Valtiopäivien 150-vuotisjuhlasta jää historian kirjoihin ja muistetaan on vihreiden Oras Tynkkysen sateenkaarisolmio ja hänen sen johdosta käymänsä "kehityskeskustelu" Don Eeron kanssa!
Vai olisiko Don Eero yrittänyt eheyttää Oraksen?
Ei muuta kun hanaa, Oras! Hanaa!
Ihmisoikeuskeskuksen toiminta takkuilee; liikaa päätösvallattomia kokouksia. Tästä seuraakin jatkokysymys: miksi valtuuskuntaan piti ylipäätään valita henkilöitä, joilla ei ole aikaa paneutua työhön? Siksikö, että ko. elimestä saataisiin mahdollisimman arvovaltainen ja näyttävä?
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/eivatko-ihmisoikeudet-kiinnosta
Veronkiertäjäthän ovat jo saaneet rangaistuksensa eli veronkorotuksen. Myös se on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan rangaistus.
Verottaja muni asian nynneröidessään 4-5 vuotta asian tutkinnassa. Verottaja ei tehnyt rikosilmoitusta, vaikka poliisi sitä tiedusteli Ihmeellistä!
Mutta toisaalta, jos syyte olisi nostettu ja tuomio tullut, niin nyt se olisi pakko purkaa ne bis in idem-kiellon rikkomisen takia.
Lakia pitäisi muuttaa niin, että veronkorotus ja "varsinainen rangaistus" veropetoksesta voitaisiin määrätä samassa menettelyssä. Ne bis in idem-kielto ei tätä estä, vaan se estää vain veronkorotuksen ja rangaistuksen määräämisen ja asian tutkimisen eri prosesseissa!
Miksi verohallinnon kynnys nostaa syyte kestää noin pitkään? Voisiko arvon blogisti kirjoittaa aiheesta lisää, jotta tavallinenkin kansalainen ymmärtää asian!
En tiedä syytä tutkinnan ihmeelliseen pitkittymiseen. Laillisuusvalvojien pitäisi selvittää mysteeri.
Kun tässä edellä jollakin oli puhetta Kreikasta ja muista vähän arveluttavista maista niin heitetäämpä villi veikkaus, miksi tutkinta pitkittyy.? Paljastuu maan tapa että bisneksien voitelurahat on veroparatiisiin laitettuina ympäri eurooppaaa ja paratiisisaarille, jos näitä nyt kovin aletaan tutkimaan.
Yritysjohdon kannustimien kehittämisen asiantuntija, Nokian hallituksen exjäsen Bengt Holmström oli nähty Nokian nurmilla konsulttipalkkion kuittaisvihko kainalossaan.
Ne bis idem ei, kuten blogistikin huomauttaa, kiellä sinällään kaksoiseuraamusta (tuplarangaistusta), kunhan ne vain määrätään samassa menettelyssä. Ruotissa ovat jo tehneet verotusta ajatellen laajan selvityksen:
SOU 2013:62 Förbudet mot dubbla förfaranden — och andra rättssäkerhetsfrågor i skatteförfarandet.
Anonyymi on oikeassa. Ruotsissa ehdotetaan, että veronkorotus ja veropetoksesta tuomittava rangaistus määrättäisiin samassa menettelyssä ja siis samassa tuomioistuimessa.
Tähän nähden suomalainen ratkaisumalli (HE 191/2012 vp jää tavallaan puolitiehen ja vaikuttaa hätäiseltä tilapäisratkaisulta.
Kysymyksessä on yksi esimerkki siitä, millaisia ongelmia syntyy, kun meillä on kaksinapainen tuomioistuinorganisaatio ja kaksi erillistä menettelymuotoa, joista toinen ratkaisee saman teon hallinnollisia seuraamuksia ja toinen taas siviili- ja rikosoikeudellisia. Kumpikaan niistä ei tiedä, mitä toinen tekee!
Muistetaan myös Lipponen: "Onkohan Pekkarisella mitään tupeensa alla?"
Blogistin uusi tulkinta Eetu Iston taulusta on raskaansarjan vittuilua.
Eikös se ollut täysin päinvastoin siellä Koiviston konklaavissa. Hartaan tunnelman vallitessa kaikki paikallaolijat kilvan nyökyttelivät Koivistolle ja ottivat Koiviston siunauksen kiitollisuudella päällensä. Kun kerran oikein presidentin ohjaava käsi oli asialla, niin kaikki loksahti sen jälkeen sopivasti paikalleen. Koiviston omassa päässään säätämä toinen pankkitukilaki tuli hyväksytyksi konklaavissa.
Eduskunta sääti oman pankkituksensa ja Koiviston sen lisäksi vielä oman pankkitukensa. Jos tämä nyt ei mennyt vallan kolmijako-oppien mukaan ihan oikein, niin nämä lait tulivat kuitenkin lihaksi ja vereksi käytännön toimissa.
Valittajat pitäköön turpansa kiinni. Onhan se nyt niin ikävää, että tämmöisiä asioita aletaan jälkikäteen penkoa.
Jälleen tullaan siihen, että KKO ja KHO on yhdistettävä ja tältä pohjalta tarkistettava lainkäytön muutoksenhakusäännökset. On se kumma, ettei oikeusministeri osaa käynnistää arvovaltaista selvitys- ja valmistelutyötä hankkimalla työlle valtioneuvoston selvä toimeksianto. Luulisi, ettei em. tuomioistuinten johtokaan enää nykyisellään kehtaa vastustaa hanketta. Meillä ei pidä jatkaa pitkien oikeudenkäyntien perinnettä.Juristien on palautettava tehokkuuden vuoksi oikeus- ja vähän muussakin politiikassa aloitekyky käsiinsä. Se on ollut hukassa ainakin 50-vuotta.
Blogistin toive saada Härski-Haloselle mielekästä tekemistä kierrätystalouskonsulentin puuhan lisäksi on kuultu, sillä hänet on nimitetty johtamaan Ahvenanmaan itsehallinnon uudistus komiteaa.
Onko mysteerissä kyse rahanpesusta? Asianomostajan oikeus saada näin epäselvä asia poliisitutkintaan on jopa turvattu perustuslaissa.
Veronmaksajana annan täyden tuen tämän mysteerin selvittämiseksi.
Koiviston aikana supoa pidettiin pessan poliisina, nyt supon toiminnot on ulkoistettu, olisiko aivan laillisesti kilpailutettu ja pyydetty tarjous kilpaileviltakin liivijengeiltä?
Koiviston aikaan poliitikot kirjoittivat itse kirjansa. Nyt sekin on ulkoistettu.
Viime aikoina julkaistuissa "muistelmissa" (Heinäluoma, Ahde, Wahlroos) toistuu saman valmisteluprosessin tulos: Milttonin käsi, "kirjoittajan" nimi, perintöaatelin rahat.
Timo Soinin teosta "Peruspomo" kannattaa "Milttonilta" odottaa.
Lähetä kommentti